OLIPA KERRAN JOULU : PARHAAT JOULURUOKARESEPTIT -KOOSTE

Luukku 19

Kerään nyt tähän yhteen paikkaan blogistani löytyvät jouluruokareseptit, jotta sinunkin olisi helppo poimia  yhdestä listasta pöytään omat mieluisat herkkusi.Viimeistä murua myöten blogissa oli tehty tällainen kasvissyöjän joulumenu- listaus ja sekös minuakin miellytti kovasti.

Kaikki äitini reseptit -blogin joulumenu on hyvin perinteinen, joten sieltä poimit juuri ne nostalgisimmat ja ihanimmat joulureseptit. Tarkoitus ei ole siis keittää koko listaa joulupöytään vaan helpottaa valintoja listaamalla eri reptejä yhteen paikkaan.

Ja kyllä täältä puuttuukin... maksalaatikko, maksapatee...

KALAT

• Lasimestarinsilli
• Sinappisilakka 
• Valkosipulisilakka
• Roseepippurigraavilohi
• Kermainen graavisiika
• Himosilakka
• Venälainen silli
• Jääkellarin nieriä ja hovimestarinkastike
• Bloody Mary-silakat
• Cheddarjuustosilli
• Mäti & Co
• Graavilohicevich

SALAATIT JA PIKKUSYÖTÄVÄT

• Rosolli
• Italiansalaatti
• Sienisalaatti
• Waldorffin salaatti
• Antipastokranssi
• Paahdettua ruusukaalia ja kanelia
• Ensalada Nochebuena
• Tuorejuustohalko
• Paholaisen munat
• Parsakaalisalaatti

LAATIKOT

• Imelletty perunalaatikko
• Lanttulaatikko
• Porkkanalaatikko
• Punajuurilaatikko piparjuurella

KINKKU JA MUUT LIHAT

• Joulukinkku ruiskuoressa
• Joulusinappi
• Kokonainen hirven ulkofilee uunissa
• Hirven routapaisti
• Joulubroiler

JÄLKIRUUAT

• Riisipuuro ja luumukiisseli
• Jouluinen täytekakku
• Oikea juustokakku
• Lakka-kinuskijäädyke
• Puolukkainen pavlov

JOULULEIVONTA

• Joulutortut
• Ruispiparit
• Kaneliässät
• Vaaleat piparit
• Basler Brunsli- sveitsiläiset suklaapiparit
• Englantilainen hedelmäkakku
• Pistaasipiparit
• Joulupukin jämäkeksit
• Piparinmakuinen unelmatorttu
• Mantelipitsit
• Piparkakkutalo kasvihuone
• Joululimppu
• Bergön Tyrnileipä
• Joulupulla

JOULUMAKEISET

• After eight -suklaa
• Kookos-valkosuklaafudge
• Poron pökäleet

JOULUJUOMAT

• Kotikalja
• Egg Nog Blenderissä
• Piparipirtelö
• Lumimargarita
• Meksikolainen maissikaakao
• Rosmariiniglög

MUUT

• Mantelipannari
• Buñuelos
• Luumupannukakut
• Joulupähkinät
• Pieni joulumenu

 

ITALIALAINEN MENU ETÄKOKKAILLEN

 

Lauantai oli varsin ihana päivä. Sain vetää yhteisöllisen etäkokkailun Seinäjoen Viiniseuralle Italialaisen menun hengessä.

Valitsin alustaksi zoomin, koska ajattelin, että on kiva mitä enemmän vuorovaikutusta, kuulla muiden äänet ja nähdä kuvaa myös muiden annoksista.

Kokkailuun ja viinien maisteluun oli valittu ruhtinaalliset kolme tuntia, joka osoittautui täydelliseksi ajaksi. Ehdittiin saada kaikki valmiiksi ja päästiin istumaan katettujen pöytien ääreen. Ihan mahtavaa oli, että monen yhteyden päässä kokkailtiin pariskuntana, monella oli isompikin seurue sitten syömässä ja laatimaani menua lupailtiin kokkailla myös pääsiäisenä vieraille. Olipa yksi osallistuja pelkästään soffallakin ja jaksoi mukana koko kolmituntisen ja ihanasti lopuksi toinen osallistuja kysyi hänen osoitettaan, tarjoutuivat tuomaan maistiaiset!

Menun laadinnassa yritin ottaa huomioon  monta seikkaa. Jos olisimme olleet kokkailemassa kaikki yhdessä, pienryhmissä, olisimme voineet helposti valmistaa koko repertuaarin: Antipasti, primi piatti, secondi, contorni ja dulci, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka oltaisiin saatu kokattua etäyhteydellä niin, että olisimme saaneet sitten rauhassa syödä lopuksi, ilman välikokkailuja. Päädyin sitten vaan ihan kolmen ruokalajin menuun ja unohdin varsinaisen pääruuan kokonaan. Sitäpaitsi me Suomessa olemme oppineet nauttimaan sen risoton tai pastanpääruokana.

Sitten piti miettiä sitäkin, että miten saataisiin menusta mahdollisimman kiinnostava, jotta mahdollisimman monelle löytyisi jotain uutta. Jos olisimme kokoontuneet lähikokkailuun, olisin varmasti opastanut yhden porukan pastan tekoon, mutta etäilyyn halusin jotakin yksinkertaisempaa, tai siis sellaista mitä ei tarvitse opastaa mahdollisesti ensikertaa tekevälle niin "kädestä pitäen".

Ajattelin, että bruschetta (joka siis lausutaan brusketta!) on ihanan helppo ja monikäyttöinenkin alkupala. Tomaatti-basilika päällys on monelle varmaan tuttu joten tein sen kaveriksi valkopaputahnaa.

Risoton tekoon jaoin omat parhaat vinkkini ja pinnalle paistoimme kampasimpukoita, joita kovin moni ei ole itse laittanut. Nehän ovat ihanan helppo pilata äyriäinen.

Jälkiruuaksi ajattelin, että opetellaan monelle vieraan, klassisen Zabaglione -kastikkeen teko. Siinä taisi tulla eniten kömmejä. Yksi unohti valuttaa hedelmät marinadista, joten annoksesta tuli (kuulemma) hyvänmakuista keittoa. Nopein kokkailija oli laittamassa sitä uuniin (ja vielä upouuteen sellaiseen) ja kun kerran gratinoinnista puhuttiin, niin hän kysyi, että laitanko yläbridgelle.Vastasin myöntävästi, ajattelin vaan, että pikagratinointi, niin se käy, mutta ohjeissani luki 5 min ja se on kyllä liian kauan 275, joten heiltä pääsi vähän kärähtämään. Hitsi vie, olisi pitänyt ajatella, tiedänhän minä itsekin, että siellä ylhäällä riittää 1-2 min...

Parasta tietenkin, että "kameran" takaa ei tarvinnut siivota...

Mutta, summa summarum, me kokkailimme, aika riensi kuin siivillä, pääkokki ainakin nautti, näitä voisi tehdä enemmänkin. Onnistuin myös menun laadinnassa. Kaikki ruokalajit saivat isosti kehuja, siihen oli helppo todeta, että "itteppä teittä!" Kävi juuri kuten toivoinkin, useimmille kampasimpukan paisto ja valkopaputahna olivat uutta, zabaglionen teko taisi sitä olla kaikille ja kun valmistimme sitä marsalasta, pääsivät kaikki tutustumaan tähän jaloon sisialaiseen juomaankin.

Olin laatinut myös suositusviinilistan (näissä käytän aina vähän asiantuntija apua). Tällä kertaa tilausvalikoiman viineistä yksi oli "keltaisella" eli 10 pv toimitusaika, jota emme kukaan äkänneet, joten kaikki saadaan viinit vasta ensi viikolla! Sovittiin että ostetaan sitten kukin mitä halutaan ja vertaillaan. Spekseinä oli kuitenkin, että alkuun ja bruschettojen kanssa proseccoa, risotolle joku hedelmäinen ja runsas Pinot Grigio.

Minä pahainen kun olen tuolla  7 viikon ketodietillä tyydyin syljeskelemään lasiin ja kuolaamaan tuoksujen ääressä (risoton teko, mitkä aromit!). IsoHoo toimitti kuitenkin pyyteettömästi syöjän ja juojan roolissa taustalla. Kuvat ovat vähän so so, kun ne on vasta jälkikäteen otettuja.

Mutta hei, Buon Appetito! Alla menu ja reseptit. Kiitos Seinäjoen Viiniseuran väki, mulla oli hirveän hauskaa! 

Menu

Bruschetta tomaatilla ja valkopavuilla

Kampasimpukkarisotto

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

Reseptit

Reseptit ovat kahdelle

Bruschettat  tomaatilla ja valkopavuilla

täytteistä riittää kyllä useammalle kuin neljälle leivälle

4 viipaletta maalaisleipää, ciapattaa tai patonkia

1 valkosipulinkynsi

laadukasta italialaista oliiviöljyä

2 kypsää luumutomaattia

basilikaa

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

½ sitruuna

1 tlk cannellini-papuja (valkoisia papuja)

Paahda leivät joko leivänpaahtimessa, grillissä, pannulla tai uunissa 225° C 5-7 min. Hiero leivän pintoihin valkosipulinkynttä ja pirskota öljyä.

Tomaattibruschetta: Kuutioi tomaatit pieneksi, hienonna sekaan n. 1 rkl basilikaa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä tomaattihakkelus kahden leivän pinnalle.

Valkopapubruschetta: Valuta pavut ja survo kevyesti haarukalla, raasta mukaan sitruunankuorta, purista mukaan sitruunaa, lorauta 1-2 rkl oliiviöljyä ja hienonna n. 2 rkl persiljaa. Mausta kohdilleen suolalla ja mustapippurilla. Nostele survosta 2 leivän pinnalle (jää extraa huomisenkin leiville).

HUOM!

Suolana voit käyttää hienoa merisuolaa ja/tai sormisuolaa.

Rouhi mustapippuri myllystä.

Käytä oliiviöljynä kylmäpuristettua, laadukasta oliiviöljyä, joka maistuu suussasi hyvältä.

Kampasimpukkarisotto

2 dl risottoriisiä (esim. arborio tai carnaroli)

oliiviöljyä

50 g voita

1 valkosipulin kynsi

1/2 fenkoli

1 salottisipuli

lasillinen kuivaa valkoviiniä

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

1 dl pakasteherneitä

75 g parmesaania

½ sitruunan kuori ja mehu

suolaa, pippuria

 tuoretta timjamia

6 kampasimpukkaa

Laita kanaliemi erilliseen kattilaan ja lämmitä poreilevaksi.

Kuori ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli. Poista fenkolin kanta ja kuutioi mahdollisimman pieneksi kuutioksi.

Lämmitä laakeassa kasarissa ½ voista ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä, kuullota siinä valkosipuli, salottisipuli ja fenkoli. Melko mieto lämpö, et halua ruskistaa mitään. Lisää parin minuutin kuluttua riisi ja kuullota läpinäkyväksi.

Possauta sekaan valkoviini ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt. Lisää kauhallinen kerrallaan kuumaa kanalientä, odota aina edellisen imeytymistä. Sekoita koko ajan. Riisin kypsyminen kestää n. 20 min.

kun riisi on erittäin napakka al dente, lisää mukaan herneet raastettu parmesaani, loput voista, sitruunan kuori ja maun mukaan mehua. Risoton kuuluu olla hyvin löysää puuroa. Mausta tuoreella timjamilla ja mustapippurilla, tarkista suola.

Kampasimpukat paistetaan risoton viimeistelyvaiheessa voissa paistinpannulla. Taputtele kampasimpukat kuiviksi ja paista molemmin puolin kaunis väri n. 1 min/puoli.

Annostele risotto lautasille, kampasimpukat pinnalle ja tarjoa heti.

 

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

1 päärynä

1 banaani

1 persikka tai 2 luumua

muutama tuore mansikka ja /tai vadelma

1 dl valkoviiniä

2 keltuaista

½ dl sokeria

½ dl marsalaa

Kuori ja viipaloi hedelmät, viipaloi mansikat ja laita kaikki pieneen kulhoon marinoitumaan 1 dl valkoviiniä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (teräskulhossa), lisää joukkoon marsala ja nosta vesihauteen päälle. Kuumenna haudetta ja vispaa koko ajan, mielellään sähkövatkaimella, n. 5 min kunnes sinulla on paksua vanukasmaista vaahtoa. Jos haude on liian kuuma saat munakokkelia.

Annostele hedelmät valkoviinimarinadista tarjoilulautasille. Kaada pinnalle zabaglione ja kuorruta 275° c uunissa n. 5  3-4 min keskitasolla. Tarjoa heti.

Loppuun vielä viiniehdotukset:

Alkuun

1. Corvezzo Magnum Organic Prosecco Extra Dry 27,90  1,5 l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/508998

(2. Loredan Gasparini Asolo Prosecco 15,75

https://www.alko.fi/tuotteet/927817/Loredan-Gasparini-Asolo-Prosecco/)

Risotolle

(3. Mastroberardino Fiano di Avellino 2018  16,47

https://www.alko.fi/tuotteet/502297/Mastroberardino-Fiano-di-Avellino-2018/)

4. Pinot Grigio St. Magdalena 2020   15,05

 https://www.alko.fi/tuotteet/511207/Pinot-Grigio-St.-Magdalena-2020/

Jälkiruoka

5.Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce 9.04        0,375l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/358434/Martinez-Marsala-Superiore-Riserva-Dolce/

KELLO VIIDEN TEE

Pidettiin pienet teekutsut. Oli NataSiskon syntymäpäivät ja kello oli tasan viisi.

Kun aloimme tutkia Afternoon tea -käsitettä tarkemmin, tajusimme, että asiasta on monenmoista tulkintaa. Kello viiden tee ei olekaan ihan yksiselitteinen konsepti.

Totta puhuen, mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä sekavammaksi meni. Mutta jotenkin se meni näin, ja erityisesti sekoittaa se juttu, että Tea-nimitys, varsinkin perinteisen työväenluokan parissa, tarkoittaa ihan kunnollista iltaruokaa. Mutta Afternoon Tea on siis yleensä ennen kello viittä, kevyt teehetki, jossa on vähän kakkuja, skonsseja ja ehkä sormileipiä, High Tea on sitten kello 5 ja siitä eteenpäin ja siinä on lisäksi jotain lämmintä piirakkaa tai nakkipiiloja tms.

Mutta pidimme sitten omanlaisemme. Ja tämänlaiset niistä tuli:

Kello viiden tee 

menu

Kurkkusandwich

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

Juusto-pekoni-pinaatti miniquiche

Karamellisoitu sipuli- ja vuohenjuustopiiras

Skonssit, kirsikkahillo ja kermavaahto

Vadelma-manteli pikkuleivät

Äidin Britakakku

Juomat: samppanjaa Möet & Chandon, teetä Teeleidin valikoimista, Mango Madness ja Puerh-teetä, lapsille Fanta hedelmälimpsoja

Teekekkerit oli kiva tapa viettää synttäreitä vähän eri teemalla. Natasisko toi kukkia ja isot numerofoliopallot rekvisiitaksi, muttei me muistettu ostaa lautasliinojakaan. Mietimme kuumeisesti, mistä löytäisimme hopeanvärisenkannun teelle, sellaisen arvokkaan korkean, muisteltiin, että äidilläkin sellainen on, mutta kukaan ei jaksanut alkaa purkaa autotallia, jonka kätköissä se ilmeisimmin lymyää. Kuvan kaksikerroksinen tarjoiluvati on myös äitiltä lainassa. Itseasiassa löysin kolmikerroksisen kaupasta, ostin sen, mutta kun pääsin kotiin alin lautanen oli halki kiinnityskohdasta.Reckless woman!

Tarjoiluja suunnittelimme viikko tolkulla. Kun pikkutarkka ja leväperäinen suunnittelevat, siinä on välillä haastetta.  Jouduin luopumaan ehdottamistani peribrittiläisistä fairycakes'eistä tai sellaisista pienistä perhosmuffineista. Sisko ei innostunut kyllä noista pikkuleivistäkään, mutta pidin niistä kiinni kynsin hampain ja lopulta ne olivat siskonikin mielestä parhaimman makuisia tarjottavia. Quicheissä ja vuohenjuustopiirakoissa oli joku informaatiokatkos, kumpikin puhuimme eri asioista ja lopputuloksena poltin uunissa piiraan päällä olevat punasipulit. Tuunattiin niitä sitten jotenkin, hauskinta oli, että nekin olivat lopulta kahden maistajan suosikkeja!

Petyimme kurkkuvoileipiin, joissa maistui liikaa voi ja jäimme miettimään mikä olis parempi tyyli (voita oli ihan ohuelti), Mansikkabasilikaleivät olivat tosi hyviä.

Skonssit olivat tuoreeltaan myös todella hyviä ja oman puun kirsikoista (tai saattaa olla naapurinkin) äitin tekemä kirsikkahillo kermavaahdon kanssa sai ne maistumaan vielä paremmilta.

Muutamat reseptit siis kehiin:

Tuoreet skonssit hillolla ja kemavaahdolla

12 kpl (alkup. ohje Valion)

3 1/2 dl vehnäjauhoja 

3 tl eivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

3/4 dl sulatettua voita

1 prk (200g) kermaviiliä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää kermaviili ja voisula. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Nostele lusikalla pellille kokkareita, ja muotoile ne pyöreiksi korkeiksi pulliksi jauhotetuin käsin. Nämä vois paistaa myös muffinssivuossa.

Kypsennä 200 asteessa uunin keskiosassa 15-17 min.

Tarjoile tuoreeltaan hillon ja kermavaahdon kera.

Vadelma-mantelipikkuleivät (Thumbprint cookies)

230 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sokeria

 5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl karvasmanteliaromia

paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää karvasmanteliaromi ja jauhot, sekoita. Laita taikina kelmun alle lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Muotoile  jähmeästä taikinasta pieniä palloja (coctaillihapullan kokoisia) leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä pallot sitten painamalla  peukalolle keskelle, kolo. Peukalotekniikka toimii vähän huonosti ja mä oonkin painanut kolon käyttämällä jotain pienen maustepullon korkillista päätä. Jos taikina murtuilee reunoista voit reunoja muotoilla samalla takaisin ehjiksi. Vinkki on myös, että painaa kolon heti kun on pyörittänyt pallon, eikä tee sarjatyönä jolloin pallot vähän kuivahtavat ja murtuvat herkemmin.

Sekoita marmeladi ja pursota sitten pursotinpussilla kolot täyteen hilloa. Helpompi näin, mutta toki kahdella pikkulusikallakin onnistuu nostaa hillonökeröt. 

Paista 180 asteessa 12-14 min. Koristele halutessasi pursottamalla tomusokeritahnaa pinnalle (sekoita suhteessa 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä).

Kurkkusandwich 

12 kpl
8 tuoretta paahtoleipäviipaletta
oivariinia 
kurkkua
suolaa
valkopippuria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi ja suolaa kevyesti. Maista kurkkuja, että ne eivät ole liian suolaisia  (tässä vaiheessa voi niitä huuhtoa ja taputella kuiviksi) ja mauta vielä aavistuksella valkopippuria.
Levitä siivut peittämään 4 leipäsiivua. Kurkut saa asetella limittäin. Nosta joka leivälle kansi päälle. Paina kämmenellä leipää lyttyyn/tiiviimmäksi samalla kun leikkaa reunat pois. Leikkaa sitten leipä kolmeen suorakaiteen muotoiseen palaan. HOX: Peitä leivät kostealla talouspaperilla ja laita kannelliseen rasiaan tai kelmun alla, sillä niiden pinta kuivuu ikävästi hirveän helposti. Disclaimer: Päädyttiin kurkkuleivissä tähän yksinkertaiseen toteutukseen aikamme eri mahdollisuuksia googlailtuamme. Levitettiin oivariinia mahdollisimman ohut kerros, mutta meidän mielestämme se maistui kuitenkin vähän inhottavalta, ei raikkaan kurkkuiselta kuten oletin. Tuorejuustoa ja majoneesia löytyy vaihtoehtoina. Ensi kerralla taidetaan yhdistää kuitenkin kurkku ja kylmäsavulohi samaan leipään.

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

12 kpl

12 paahtoleivän palaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3 rkl majoneesia

1/4 tl suolaa

250 g mansikoita

tuoretta basilikaa

Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja suola ja voitele sillä leivät.

Viipaloi mansikat. Asettele  puolelle leivistä mansikat limittäin, basilikan lehtiä ja toinen leipä kanneksi. Paina kämmenellä reilusti  kerrosleipää matalaksi ja leikkaa reunat pois. Leikkaa leivät sitten kolmioiksi.

Huom! Tätä en kokeillut, mutta toinen varmasti kokeilemisen arvoinen tekniikka on se, että kaulimella kaulitaan leivät ensin litteiksi, poistetaan kuoret ja sitten voidellaan jne.

Mini quicheet (tai minimunakkaat tai frittatat) valmistuivat tällä perusohjeella, täytteiksi muutettiin vain pekoni, pinaatti ja voimakas juustoraaste. Nämä on yks mun suosikkitarjottavia. Valmistuvat niin näppärästi minimuffinssipellillä ja maistuvat erinomaisesti huoneenlämpöisinä.

En ala selostaa noita piiraita, joihon tuli karamellisoitua punasipulia ja vuohenjuustoa, tehtiin valmiille lehtitaikinapohjalle ja resepti eli niin kovasti tekovaiheessa ja lopulta tuli kaksi versiota, joista kumpikaan ei ollut sitä mitä haettiin, mutta osan mielestä kuitenkin erinomaisia vahinkoja (paitsi niiden mielestä, jotka hakivat jotain muuta).

Ja äidin britakakku, kyllähän te tiedätte, ettei sitä mikään voita.

Vaikka välillä naljailen pikkusiskoni erikoisista erilaisista luonteen piirteistä, harvoin me oikeasti mistään riidellään. Natasisko osaa nimittäin hoitaa senkin homman ihan itsekseen.

Meillä on ollut erikoisen mukava vuosi, kun siskoni on asunut tämän lukuvuoden Seinäjoella tehden espanjanopettajan sijaisuutta. Minä olen saanut nauttia siskon seurasta ja vertaistuesta, herkutella yhdessä ja Urho ja Maitotyttö ovat saaneet varsinkin nauttia tädin seurasta. Monet elokuva-illat ovat Maitotyttö ja Natasisko yhdessä viettäneet. Harrastuksiin on löytynyt aina kuskausapua jne. Vaikka siskoni kyllä väittää, että aina kun hän tulee meille niin Urho kysyy, että 
- Koska sä lähdet?
 ja Maitotyttö
- Miksi sä tänne tulit?

Mutta ehkä sieltä rivien välistä on luettavissa se rakkaus.

Nyt on aika siskon muuttaa takaisin kotiinsa Turkuun ja kyllä mulla on haikea mieli. Vaikka siskoa on mukava morjestaa Turussakin, on se silti vähän kaukana tästä arjesta. Tulee olemaan paljon yksinäisempää ilman siskoa.

Rakastan sua, Nata Emilia! Oot mulle tärkee!

KUORRUTETTU LOHIFILEE

Ja mikö kuorrute! Hapankorppu-parmesan-persilja maustaa lohifileen aivan uudella lailla. Kuorrutuksen maku ja rapeus ja kutsuva ulkonäkö muuntaa uunissa paistetun lohifileen pyhäruuaksi tuosta nuan vaan.

Lisäksi lisukkeet valmistuvat samalla pellillä uunissa lohen kanssa. Se jos mikä on ihanaa.

Pääsiäisloma alkaa olla lähellä.Tänä vuonna pääsiäinen on pakostakin vähän erilainen kuin muulloin. Meillä pääsiäinen on ollut voimakkaasti perinteiden juhla. Trullittelu ja pääsiäisvalakiat on osa eteläpohjalaista perinnettä vahvasti ja tottakai rairuohot laitetaan tulemaan, askarrellaan pääsiäismunia ja mitä nyt keksitään. En oo ikinä malttanut lasten aikana lähteä edes perhelomalle pääsiäisen tienoolla, kun oon halunnut, että lapsille jää muisto trullittelusta. Itse asiassa, tänä vuonna olis menty ensimmäistä kertaa, viime lauantaina olis ollut lähtö ystäväperheen kans Leville (lapset valitsi tämän trullittelun sijaan) ja paluu lankalauantaina, olisi vielä ehditty kokolle...

Pääsiäinen on myös tärkeä ruokajuhla. Tavataan kokoontua ison pöydän ääreen useampanakin päivänä. Vähän orvolta tuntuu nyt nautiskella pelkän oman perheen kanssa, lapsetkin tulevat kaipaamaan serkkujaan. 4 päivää aikaa fiilistellä ruuanlaittoa ... ja sitten, jos vanhat merkit paikkansa pitää, lapset ei suostu syömään...

menossa uuniin vasta

Pääsiäisen menua värittää  lammas (ei ole tämän nyhtölampaan voittanutta), kananmunat, parsa ja tietenkin mämmi. Yhtenä päivänä pöytään saapuu varmasti lohi. Se on kaikille maistuva helppo ja nopea ruoka ja silti siihen saa helposti juhlafiilistä. 

Otin vähän varaslähtöä ja tarjoilin perheelle lohta jo menneenä viikonloppuna, halusin testata uutta valmistustapaa ja siitä tuli mainio.

Tässä siis suositus pääsiäisen kalaruuaksi. Alkuruuaksi sopisi hienosti vaikka sosekeitto bataatista tai porkkanasta, ihania kevään värejä pöytään. Tämän päälle jaksaa syödä vielä jälkiruuankin, oli se sitten mämmiä tai vaikka lemonposset, upea pääsiäisen menu on koossa minimaalisella vaivannäöllä.

Hapankorpulla ja parmesanilla kuorrutettu lohifilee
4-6:lle
1 kg lohifilee ( varaa aikuisille n. 200 g lohta)
2 tl suolaa
25 g sulatettua voita (tai oliiviöljyä
4 hapankorppua
4 rkl  hienonnettua persiljaa (tuoretta tai pakastettua)
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 dl raastettua parmesania
2 rkl sitruunanmehua

pellille kylkeen
nippu vihreää parsaa
erivärisiä pikkutomaatteja
oliiviöjyä, suolaa, mustapippuria
ehkä hiukan raastettua parmesania

tarjoiluun 
sitruunaa lohkoina tai siivuina

Aloita siistimällä lohi. Jos sulla on D-leikkuu, tsekkaa vain isot ruodot vetämällä sormenpäällä vastaruotoon  korkeimman harjanteen kohdalla ja nappaa ruodot pinseteillä irti. Minulla oli tällä kertaa A-leikkuu, siinä piti trimmata myös vähän vatsarasvaa ja muutama evä ruotojen lisäksi, mutta siisti tuli.

Aseta lohifilee uunipellille leivinpaperin päälle ja ripottele suola kalan pinnalle.

Valmista kuorrute murskaamalla hapankorput (laita pussiin ja kaulitse) ja sekoita muruun  sulatettu voi, persilja, valkosipuli, parmesan ja sitruunamehu. Painele kuorrute tasaisesti lohen pinnalle.

Huuhdo parsat ja katkaise puiset varret pois. Levitä parsat lohen molemmin puolin. Puolita tomaatit ja ripottele nekin pannulle leikkauspinnat ylöspäin. Ripsauttele öljyä pintaan, suolaa ja mustapippuria. Halutessasi myös parmesania.

Laita uuniin 200 asteeseen. Paistoaika on 15 min. Lohifilee oli sen jälkeen  sisälämpötilaltaan 50 astetta. Ja tämän näköistä, kypsää mutta oikein mehevää.

Lohen saa nostettua nätisti rikkomatta tarjoiluvadille sen alla olevan leivinpaperin avulla ( leikkasin sen lohen  muodon mukaan pienemmäksi, nostin sitten molemmista päistä ja jätin sen sinne lohen alle tarjottimelle). Asettele parsat ja tomaatit ympärille. Tähän sopis ihanasti myös kananmunanpuolikkaat.

Minä tein vielä uuniperunoita kylkeen, koska uuniperuna on mun perunarakkaus. Ruohosipulilla maustettu ranskankerma kruunaa uuniperunan, tällä kertaa me mentiin ihan voilla ja sehän on tunnetusti myös hyvää. Uuniperunat laitoin uuniin tunti ennen arvioitua lohen valmistumisaikaa, eli viimeisen vartin ajan olivat samalla pellillä lohen kanssa.

Onko tämä resepti näppärä vai mitä, hä?

Mikään ei tietenkään voita papan savulohta, sain lapsiltani kuulla.Terveisiä papalle siis! Sähkösavustin on kyllä huikean näppärä vekotin.

Sulla on varmasti oma takuuvarma valmistus lohelle, olisi ihana kuulla millainen se on.
Listasin vielä muutamia blogistani löytyviä lohireseptejä, jos vaihtelu kiinnostaa. 

Tänä pääsiäisenä olen kyllä varsin innostunut tästä hapankorppu-parmesankuorruteusta lohesta. 

• Lohta Artesan - hiukan enemmän näpräämistä, mutta ihana
• Viherpippurilohi - Ehkä piirun verran arkisempi, mutta hyvä kun mikä. Lohi uitetaan viherpippurisulatejuustossa.
• Balsamico-lohi - Tämä on kans upea ruoka kokonaisesta lohesta
• Savulohilauta - Superkutsuva tapa tarjoilla savulohi. Kaikille jotakin.
• Grillattu lankkulohi 
• Lasinuudelisalaatti, mangoa ja seesamlohta - jos tämmä ei oo keväisen houkuttava, niin eis sitten mikään
• Sriracha- lohi - Tässä annospaloina, mutta tämän voi yhtä hyvin tehdä kokonaisesta fileestä.
• Ohjeet savulohelle sähkösavustimeen
• Lohimedaljongit

JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI

Eli meidän perheen perinteinen aaton joulumenu vuonna 2019.

JOULU 2019

Muikun- ja siianmäti, sipuli ja smetana

Sinappisilakka

Valkosipulisilakka

Glögisilli

Appelsiinisilli

Rosepippurigraavilohi

Kylmäsavulohi

Isän savustama lämminsavulohi

Keitetty peruna

Savuhovin viherpippuripatee

Waldorfinsalaatti

Rosolli ja kastike

Metsäsienisalaatti

xxx

Joulukinkku 

Sinappivalikoima

Lanttulaatikko

Porkkanalaatikko

Imelletty perunalaatikko

Punajuurilaatikko

Maksalaatikko ja puolukka

Kinkunrasva

xxx

Saaristolaisleipä

Joululimppu

Hapankorppu

voi

xxx

Kotikalja, vesi, maito

Oikeasti olen kovin tyytyväinen meidän perinteiseen joulupöytään. se on loppujen lopuksi juuri sopiva, sisältää kaiken oleellisen mutta ei silti lähde rönsyilemään liikaa. Tänä aattona ei syöty jälkiruokaa, veljen perhe unohti puolukkajäädykkeen kotiin, se nautittiin sitten joulupäivänä.

Pöydässä meitä oli vähemmän kuin pitkään aikaan. Nikoveljen perhe viettti joulun kotonaan Porvoossa, IsoHoo töissä merillä, tekopoika oli Berliinissä, eli jäljelle jäi 11kpl: Vanhempani, Natasisko, pikkuveliNuutin perhe (12, 7 ja 5veet) sekä minä ja lapset (8 ja 15 v).

Minun pyynnöstäni äiti levitti pöytään valkoisen liinan, pidän sen raikkaudesta, vaikka todellinen syy oli se, että ruokakuvat näyttävät hirveältä punaisella liinalla, joka meillä yleensä on. Äiti oli kyllä ommellut punaiset kangasservetit, ne olivat ihanaa luksusta.

Joulupöydän ruuat nautitaan kaikki istuen ja vadit kiertäen, ensin kylmät alkupalat  ja sen jälkeen kinkku ja laatikot. Alkoholia harvoin tarjoillaan aaton pöydässä, eikä siis nytkään. Joulupäivän aterian aloitimme sitten kuohuvilla glögimaljoilla ja viiniäkin oli tarjolla halukkaille (paitsi Urholle).

 
Kaikki ruuat olivat omatekoisia, paitsi kylmäsavulohi, maksapatee, voi , hapankorppu, Lassen sinappi ja maito. Sienisalaatin värkit olivat keränneet seurueen pienimmät Eino 7 ja Eemi 5 äitinsä kanssa syksyllä. Minä paistoin joulukinkun leivinuunissa ruiskuoressa. Varsinaisia huteja ei ollut, kinkku oli juuri sopivaksi paistunut meidän makuumme. Tein uuden satsin perunalaatikkoa aattopöytään eivätkä amylaasin valtiaat olleet taaskaan minulle suosiolliset, imeltymättä jäi. Ensi vuonna teen kyllä vihoviimeisen kerran, ellei imelly.

Ihania ruokamuistoja  kertyi taas ja oman perheen perinteitä. Omien lasteni valikoivuudessa on kyllä vähän sanomista. Se on vähän että kolmea en vaihda: peruna, lämminsavulohi ja kinkku ja näitäkin niukkuudella. Pitäiskö lainata pöytään ensi vuonna vaikka hirvenlihapullat?

Parhaat terveiset tulevat tietysti Korvatunturilta:

Maitotyttö ei kertaakaan sanonut aattona, eikä sen jälkeen, että hänen mielestään pukki on kyllä naapurin Olli. Hyvä, että tuli järkiinsä. Ja ihanaa, että meillä käy oikea joulupukki!

CASE URHON RIPPIJUHLAT

Kodissamme juhlittiin Urhon ripille pääsyä helteisenä heinäkuun sunnuntaina, 28.7.

Tykkään järjestää isoja juhlia, kun olen siihen lapsuudessa tottunut, että juhlapäivänä taloon marssii pieni kylällinen ihmisiä, sekä kirjaimellisesti (kyläläisiä), että siksi, että mulla on kyllä tosi iso suku, äitini perheessä 11 ja isäni 9 aikuisiän saavuttanutta lasta. Niin kyllä sitä pakkaa väkiä sitten tulla. Isoja juhlia ovat olleet ainakin  häämme (270), IsoHoon ja mun viiskymppiset (80 & 140- vai 170?).

Ei se taida olla kovinkaan trendikästä enää pitää tälläisiä pitoja, suositaan pienempiä ja intiimejä (veljeni perhe järjesti viime kesänä aivan ihastuttavat Promejuhlat porvoolaisen Cabriole-kahvilan juhlatilassa = 5/5!) , mutta no, koska mä voin´*, niin pidettiin suuret.  Tämä oli myös rippinuoren toive. Enkä mä nyt ihan ainoa suuruurenhullu oo täälä Etelä-Pohjanmaalla, ei tartte mennä kun tien toiselle puolelle, jossa vietettiin ihanan Mintun rippijuhlia alkukuusta ihan samalla väkimäärällä kuin meillä.

Sain kunnian ottaa Mintusta kuvia kiitoskortteja varten (tai oikeasti naapurit halusivat lainata vaan kameraani, mutta koska kuvan sielu on kameran molemmilla puolin, ei itse kamerassa, tungin itseni myös ottamaan kuvat), tässä ehkä oma suosikkini, vaikka korttiin päätyikin hyvin erilainen ottamani kuva.

*Koska mä voin, ei tarkoita todellakaan, että voin lyödä setelitukun pöytään ja vuokrata juhlatilan tarjoiluineen, vaan tarkoittaa sitä, että meillä on iso takapiha, naapurit joilta lainata pöytiä ja tuolia, äitini ja mun astiat, isän ampumat hirvipaistit jne, jotka tekee mahdolliseksi  tehdä myös isommin. Ja tietenkin on se iso suku, jota on kiva nähdä juhlien merkeissä. IsoHoolla vähän pienempi, mutta kyllä sieltäkin edustusta tulee.

Aattelin asian tietysti nannamaisesti niin, että samalla tarjoan kaikille ruuat kuin rupean leipomaan erilaista piirakkaa ja suolapalaa. Ja niin tein.

Meillä oli sunnuntaina kirkko kello 10 ja sitten olimme kutsuneet väen juhliin oman aikataulunsa mukaan niin, että kerroin ruuan olevan pöydässä kahdessa kattauksessa klo 12:30-14:00 ja 16:00 - 17:30.

Keittiön ruokapöytä jäi paikoilleen apupöydäksi, olohuoneen ruokapöydän käänsin seinän suuntaisesti, siihen tuli ruoka ja aterimet kaksiosaiseen puiseen viinilaatikkoon ja isot paksut servetit. Ruokalautaset eivät mahtuneet  pöytään, mutta ne olivat sopivasti pöydän alkupään vieressä olevalla keittiösaarekkeella.

Koska kahvipöytä oli tarjolla osittain samaan aikaan ruuan kanssa, rakensin sen seinän suuntaisesti  kolmesta naapurilta lainatusta klaffipöydästä. Ensimmäisessä lähinnä ruokapöytää, oli kylmät juotavat, jotka palvelivat siis myös ruokapöytää, keskimmäisessä kahvikupit ja kahvi ja  kolmannessa asetit ja kakut. Eli kahvia hakiessa ihmiset aloittivat asettipäästä ja etenivät kahviin tai kylmiin juomiin.

Sisällä ei oikeastaan ollut kauheasti istumapaikkoja, ainakaan pöytien ääressä, vaan satsasimme siihen, että jokaiselle löytyy ulkoa pöytäpaikka. Kiitos sunnuntain sään, joka ei ollut niin tappavan helteinen kuin lauantai, vaan oikein hyvä. Maanantainahan lämpö putosi viiltävän tuulen kanssa jo alle parinkympin...

Talomme takapuolella (etelän suuntaan) on koko talon pituinen katollinen 3 m leveä terassi ja toisella puolella terassia vielä ilman kattoa  2,60 x 5,50 levennys. Tähän saatiin mahtumaan meidän oma terassipöytä 12 hengelle ja 4x5 h pöytää. Levennyksen eteen naapuri pystytti tyylikkään mustan varikkoteltan 3x6 jonka alle mahtu 2x6h ja 1x5 h pöytä. Taivasalla oli vielä 3x6 h pöytä, mutta niihinkin saimme hommattua naapureilta aurinkovarjot. 

Ja uskokaa tai älkää, näistä puutarhajuhlista ei taida olla ainuttakaan kuvaa, missä näkyisi tämä kokonaisuus...

Eikä ole kuvia ruuistakaan. Eikä kahvipöydästä.

Eiko kukaan ajatellut, että miten se äiti nyt bloggaa? EI.

No on yksi isäni ottama kuva ruuasta. Sillä selvitään.

Menu, ja tämä yksi kallisarvoinen kuva,oli siis seuraavanlainen:

Urhon rippijuhlien Menu

Vihersalaatti

Sitruunamarinoidut uudet perunat

Papusalaatti

Kirsikkatomaatti-mozzarellasalaatti

Mummon kurkut

Lämminsavulohi

Piparjuurikastike

Routapaisti

Pihlajanmarjahyytelö

Pimento Tonnato

Ciapatta ja pehmeät ruisnapit, voi

vesi, kotikalja, raparperijuoma

Vihersalaatti on mun vanha luottotarjottava. Erilaisia salaatteja, kuivattuja karpaloita ja vadelmavinaigrette. Tuo ihana isoo tarjoiluvati on muuten IsoHoon lahja mulle, kun Urho syntyi (siis timantit ym muut hömppäkorut on niin yliarvostettuja....).

Samoin nuo perunat. Siis luottoresepti, ei missään nimessä yliarvostettu. 

Papusalaatista löytyy erilaisia säilykepapuja, varsiselleriä ja punasipulia ja kirpeä punaviinietikkakastike. Se on sellainen salaatti, joka ei koskaan lopu kesken, hämmästyksekseni ihmiset vissiin vieläkin vierastaa papuja. Illalla kun juhlia summattiin läheisten kanssa, niin moni kertoi kyllä tykänneensä juuri tästä ja santsanneensa.

Tomaattimozzarellasalaatti piti olla pelkät marinoidut kisikkatomaatit basilikan kera, mutta löysin edellisenä päivänä Juustoportin mozzarella minipalloja Sopurahasta 200 g a 50 senttiä, niin siitähän se ajatus sitten lähti.

Äitini ehdotti noita hölskytys/mummonkurkkuja ja ne ovatkin helppoa tarjottavaa. Kurkkuja sorruin ostamaan liikaa.

Isäni savusti 8 kg lohta ja se loppui kesken. Haettiin välillä kaupasta lisää. Mutta isäni savulohi, ihan sähkösavustimella (kahdella) onkin tajuttoman hyvää. Sen kanssa sopi piparjuuriranskankermakastike, joka menee myös hirvenpaistin kanssa.

Pakkasesta (vanhempieni ja PikkuveliNuutin) löytyi vielä 5 hirvipaistia, vaikka niitä ei sen kummemmin ollut näihin juhliin säästeltykään, yhteensä 10 kg. Äitin tekemä pihlajanmarjahyytelö maistuu sen kanssa. 

Pimento Tonnato oli Heli-Hannelen blogista bongattu ohje, jota paloin halusta kokeilla. Ehkä hiukan työläs resepti näillä määrillä (no siis lähinnä paprikan kuoriminen), mutta tämä loppui kyllä kesken, pakko myöntää. Mulla on aina jotain lihaa yleensä juhlien seisovassa pöydässä tonnatakastikkeella, nyt kokeilin paprikaa ja hyvää oli.

Ihmisillä on monenlaista filosofiaa juhlatarjoiluissa ja aika monelle on tärkeää, ettei mikään vaan lopu kesken, mikä häpiä. Minä en oo tehnyt tästä ongelmaa, jos loppuu, niin loppuu. Itse asiassa, olen ylpeä siitä, että mun juhlista ei jää kauhiaa määrää syötävää. Aina jotakin jää, mutta ettei sellaista määrää, että pitäis ruveta ympäriinsä lahjoittelemaan. Kurkkua ja leipää ostin liikaa, leipää meni tosi vähän, mikä aina ihmetyttää mua, kun oon leipähamsteri. Lämminsavulohi siis loppui ja äitin haki cittarista vielä pari lisää. Sen menekki oli kyllä ennustamattoman kova. Tomaatti-mozzarella syötiin loppuun ennen viimeisen kattauksen loppua, nostin sen vaan pois sitten.

Aina pitää olla joku katastrofi, ostin levitteeksi Arlan Ingmariini voi-rypsiöljy-merisuola pakettia neljä pientä ja vaikka tulin suoraan kaupasta kotiin, olivat ne ilmeisesti keriinny sulamaan, että kansi aukaistaessa  juhlapöytää viimeisteltäessä ne oli erottunu vähän ilkeän näköisesti (tekis mieli mennä kyllä testaamaan kauppaan, että eihän erä ollu viallinen). No ei se makuun vaikuttanu ja laitoin pöytään. 

Äitini tekemää kotikaljaa kehuttiin maan ääriin ja kyllä se olikin taäydellistä, ei liian makeaa eikä kitkerääkään. Samoin äitini valmistama raparperijuoma oli ihanan makuista. Värihän siinä on tosi laimea, mutta aah,  se maku. Äiti teki raparperijuoman jo hyvissä ajoin pakkaseen alkukesän sadosta.

Kahvipöydässä tarjoiltiin sitten kahvia ja haudutettua Earl Greytä.

Kahvipöytä

Mansikkakakku

Lakkakakku

Pavlova

Donitsiseinä

Minisuklaamuffinit

Lusikkaleivät

Kauralastut

Äitini teki kakunpohjat, täytti ja koristeli kakut. Hän halusi tehdä lakkakakut koska hänellä oli lakkoja ja voi kun se oli hyvää. Urho itse toivoi mansikkakakkua. Kakkuja tehtiin molempia 2, oliko ne nyt sitten  8 vai 6 munan vai sekä että, en ihan muista. Kakkujen ulkoistus oli mulle suuri helpotus tavallaan, vaikka oli mulla kyllä visio koristelusta. Mä tein sitten yhteensä neljä pavlovapohjaa, jotka sai ylleen kermarahkaseoksen, vadelmia ja punaherukoita, joita käytiin kesken juhlien hakemassa suoraan pensaasta. Paistoin kaksi marenkipohjaa kerralla uunissa, viimeiset vasta sunnuntai-aamuna. Sinne jäivät vielä kuivumaan kun lähdettiin kirkkoon. Oli sentäs tarkoitus tehdä ne edellisenä päivänä, mutta ensimmäiset kaksi meni kaikkien mahdollisten ei-kristillisten sanojen saattelemana roskiin, kun olin laittanu uunin vahingossa 100 astetta liian korkeaan lämpötilaan. 

Mutta kakut siis riittivät. Justiinsa. Jollekin tälläinen justiinsa voisi aiheuttaa ehkä liikaa sydämentykytyksiä.

Donitsiseinästä varmaan vielä oma juttunsa. Laitoin Urhon nikkaroimaan. Seinä oli menestys, varsinkin lasten keskuudessa. Cittarin minidonitsit pakkasesta (siis pullamaiset) pesee Arnoldsit koska vaan ja vielä hintaan 2.99/ 9kpl. Ostin 15 lootaa.

Lusikkaleivät ovat tietenkin hyvin perinteinen juhlaleivonnainen. Äitini ja MunKäly Porvoosta tehtailivat niitä 160 kpl, eli 320 kpl puolikkaita edellisenä torstaina. Jos urakka ei kuulosta kovalta, voin kertoa, että MunKäly istui mummolan lasikantisen keittiöpöydän ääressä, nojasi kyynärpäätään pöytään sillä tuloksella, että kyynärpää hiertyi auki, lakanatkin olivat aamulla ihan veressä (ei tajuttu laittaa laastaria). Nämä lusikkaleivät olivat erityisen suussasulavia, muuten, olen syönyt sellaisia koviakin koppuroita.

Minisuklaamuffineja tehtiin KummitätiVirpin kanssa edellisiltana muun misaamisen ohella 3x ohje. Annin ohjeella siis. Tulee meheviä ja maukkaita. Mutta älkää unta nähkö, että kukaan olis keriinny näitä kuorruttaa. Mun Pan B oli, että sulatan suklaata ja vähän roiskin sitä pinnalle muutaman strösselin kera, mutta lopulta voitti Plan C, eli tomusokeri. Jotain suklaista piti mutakakunystävä-juhlakalulle olla. Niin ja pitää Urho donitseistakin.

Kauralastut löytyi sieltä ihmekauppa Sopurahasta, siellä oli koko seinällinen Leivon Leipomon pikkuleipälaatikoita a 500 g /1€.  Ostin. En tainnut muistaa laittaa ekan aallon kahvipöytään, mutta toisessa jo olikin.Niitä meni reilu laatikko, ehkä puolitoista.

Laitan tähän vähäkuvaiseen postaukseen kuvitukseksi vielä viime metreillä otetun perhekuvan. IsoHoon kravatti mätsäsi Maitotytön mekkoon, mutta taisi olla jo hukassa. Urho15v, sai vääntää vielä takin päälle ja mirrin kaulaan.

Olen tosi ylpeä meidän rippilapsestamme, tai nuoresta aikuisesta. Urho jaksoi koko pitkän päivän toimia moitteettomasti isäntänä. Vastaanotti vieraat ja kiitti lopuksi, varmisti, että nimet olivat vieraskirjassa ja huolehti kaikille kiitoskortit. Eräs vieras mainitsi erikseen, että kuinka kiva, että nuori ei oo kämpässään availemassa ja laskemassa rahakuoria, eikä ollutkaan, niiden vuoro oli vasta illalla vieraiden poistuttua. 

Minä taas olen (taas!) ikuisessa kiitollisuudenvelassa kaikille, joilta sain apua. Äitini oli aivan korvaamaton, niin siivouksessa kuin ruoanlaitossa, mikä teräsnainen ajattelin, kun aamu viideltä leviteltiin pöytäliinoja. Isäni myös, selväksi on tullut kai kuinka suosittua lohi oli. IsoHoo saa myös kiitettävän järjestelyihin osallistumisesta, ennen ja jälkeen. LuisteluKati kävi torstaina osallistumassa vähän siivoukseen ja niinkun sanottu, naapurit palastivat lainaamalla pöydät, tuolit, varjot ja teltan. Kiitos MunKäly Porvoosta myös verissäpäin tehdyistä lusikkaleivistä.  Rakas ystävä Virpi, Urhon kummitäti saapui lauantaina kuuden junalla, syötiin ensiin ja sitten katettiin ja misattiin ruokia yli kahteen yöllä. Mä heräsin viideltä. Aamulla Virpi laittoi meidän kaikkien hiukset. 

Aamun kattauksen pelastaja oli vanha laivatyökaveri Riitta joka huhki aamusta neljään asti. Sitten  tai siis jo aikaisemmin, kun olivat saaneet syödyksi, keittiön hoitivat Virpi, Natasisko ja NuutinMinna (eli veljeni vaimo). Siskoni hiukan pahoitteli, ettei nähnyt toisen aallon sukulaisia, kun piti niin tiskata. Mutta siis korvaamattomia! 

Itsekin olin luvattoman paljon keittiön puolella, mutta yritin olla edes toivottamassa tervetulleeksi ja hyvästelemässä vieraat.

Aion tehdä vielä toisenkin postauksen tyyliin mitä opin, mitä en, tai jakaa parhaat vinkit tai ehkä päästää teidät sisälle siivousinfernooni ennen juhlia tai muuten vaan varoittavana esimerkkinä.  Itse on ollut kiva lukea Sauvajyväsen promejuhlista (useampia juttuja), meillä on paljon samaa filosofiaa (ja samoja ruokia). Nakit ja mutsit on toinen blogi, jonka rippijuhlapostaukset luin mielenkiinnolla. Erilaiset järjestelyt, mutta sama rento lopputulos.

Ja kiitos teille kaikki ihanat vieraat! Tärkeintä oli, että te tulitte!

Ja vielä päivän yleisökysymys? Kuinka monta vierasta jätti nimensä vieraskirjaan?