MUUTAMA VOILEIPÄKAKKU

 

Tänään löytyy lehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) juttua voileipäkakuista ja niitähän te kaikki rakastatte! Voileipäkakku on ollut jo vuosikymmeniä juhlien suolaisten tarjoilujen ykkönen, suurinpiirtein siitä asti kun valmiiden voileipien aikakausi päättyi, jossain siinä kasarin alkuvaiheilla, sanoisin. Voileipäkakun tekemisessä yhdistyvät pitkälti samat raaka-aineet, mutta niiden tekeminen on nopeampaa, säilytys helpompaa ja huomattavasti vähemmän tilaa vievää. Tiedättekö, että ennen vanhaan esimerkiksi nuorisoseurojen keittiöissä oli erikseen voileipäkaapit, pyörillä olevat, johon leipätarjottimet saatiin hienosti pinottua.

Rakastin niitä leipiä! Vaalealle leivälle kananmunaa ja anjovista, tummalle kinkku, juusto, tomaatti ja purjeeksi väännetty kurkku. Tietenkin se persiljatupsu myös.  Oi että ne oli hyviä!

Ihan samalla lailla en ole itse koskaan lämmennyt voileipäkakulle, tunnen tässä suuren vaikutuksen äitini mielipiteistä, joka ei ole erityisemmin piitannut koskaan voileipäkakuista ja niitä on harvemmin nähty lapsuudenkotini juhlapöydissä.

Kaikki on kuitenkin suhteellista, enkä suurena leipäfanina voi tietenkään kuin syödä hyvällä halulla hyvin valmistettua voileipäkakkua.

Tätä kylmäsavulohikakkua olen tarjonnut aikoinaan bonustyttäreni Janeten rippijuhlissa ja onhan noista bileistä aikaa jo yli 20 vuotta. (Tarjolla oli myös kesäkurpitsa-katkarapukeittoa.) Tämä keikauskakku on ulkonäöltä kivan erilainen, silti helppo toteuttaa.

Vegaaneista tarjottavista parhaimpia ovat  ehdottomasti ne joiden vegaaniudesta ei tarvitse tehdä numeroa. Triokakkuni on helpon herkullinen ja ihanasti oikaistu, käytän siinä hyväksi kaupan valmiita tahnoja guacamolea, hummusta ja Juureva-punajuurilevitettä. Mitkä värit, mikä maku ja mikä helppous! Viitseliäämpi tekee toki tahnatkin itse ja jos teet suuren määrän kakkuja, se kannattaa. Pienelle määrälle ostan kaupasta.

Voileipäkakkujen koristelussa olen aina ihmetellyt sitä - kylläkin näyttävää - tyyliä jossa pinta peitetään valtavin pursotuksin ja rullatuin leikkein ja juustosiivuin. Siitähän on vaikea leikata ja todella kalliiksikin se tulee.

Trendi tänä päivänä on (ainakin minulla) kohti yksinkertaista, luonnollista koristelua. Tähän voi yhdistää yrttejä ja kukkia kaupasta ja luonnosta. Tästä mun lihakakusta tuli ihan unikkopellon näköinen, eikö vaan?

Mun salainen aseeni muuten liha- ja kalakakuissa ovat kylmäsavutuotteet. Niissä pienikin määrä tuo paljon herkullista makua täytteeseen!

Voileipäkakun voi tarjoilla myös vähän runsaammalla salaattipedillä kuten tämä kasvispohjainen kääretorttu yläkuvassa. Kääretortun tapaan rullattu voileipäkakku on muuten ehkä nopein tapa valmistaa kakkua.

Ehdin kokeilla myös TikTokissa trendaavaa reseptiä, jossa täytteet kasataan uunipellille, koko komeus peitellään voitainalevyllä, paistetaan ja sitten käännetään oikein päin. Vaikea päättää oliko paras maku punasipuli, raparperi ja valkosuklaa, päärynä ja vuohenjuusto vai vanha kunnon omena-kaneli.

Hyviä lukuhetkiä! Toivattavasti löysitte inspiraatiota! Onhan tässä juhlia tulossa monella!

JUOMIA JUHLAAN JA ARKEEN (ilman alkoholia)

Tämä kuva saat mut todella hyvälle tuulelle joka kerta. Siinä on ihan koko perheen boolia juhlapöydän katseenvangitsijana, yksinkertainen, mutta näyttävä koristelu marjoilla ja syötävillä kukilla. Maistuu muuten just niin raikkaalle kuin näyttääkin.

Tämän postauksen aiheena on siis tänään sanomalehdissä (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ilmestynyt ei ruoka- vaan juoma-aukeama. Yksinkertaisia reseptejä kesän juomiin ja vinkkejä vaikka sinne juhlapöytään.

Juhlista puheenollen, alkumaljaa ei kannata laistaa. Kun vieras vastaanotetaan ja hänen kanssaan nostetaan juhlan kunniaksi alkumalja, tulee siitä heti vähän erilainen fiilis  ja juhlantuntu.  Eikä maljan tarvitse olla aina alkoholillista. Vieraat liikkuvat usein paikasta toiseen autolla ja mukana on alaikäisiä, niin aina kova hääriminen kahden vaihtoehdon kanssa. Eikä alkoholi kaikkiin juhliin sovikkaan, esimerkiksi rippijuhliin, kun rippinuori ei ole vielä juomaiässä(saattaa jo luulla olevansa).

En hirveästi perusta itse noista alkoholittomista kuohujuomista, kun ne on tehty versioimaan alkoholillista alkuperäistä, mutta sen sijaan kotimaiset juohuvat juhlajuomat ovat tosi hyviä. Yksi suosikkini on aina ollut Lehtikuohu, mutta nyt tykkään, se kun on lähijuomaa, NaturePaavolan Kuohumahlasta, jossa ihanasti maistuu raparperi ja mesiangervo. Todellinen artesaanijuoma arvokkaaseenkin tilaisuuteen.

Mutta. Minulla on hihassa myös ässä, raikas ja ylen edullinen vaihtoehto, joka kuohuu tuossa kuvan lasissa. Enpä paljasta tässä, mitä siinä on, koska se on niin naurettavan helppo toteutus ja kuitenkin niin passeli. Katsokaa nyt jotain sieltä lehdestäkin! Mutta sen paljastan, että meidän perheessä se tunnetaan nimellä saudisamppanja, ja kyllä, olishan tässäkin tarina takana. Lehteen nimesin sen kuitenkin omenakuohuksi.

Jos sitten palataan arkeen ja kuumaan kesäpäivään ja virkistävään juomaan. Itsetehdyssä on aina se spessu leima ja kerralla voi tehdä isomman satsin, jolloin ensimmäisen tekemisen jälkeen ei ole enää vaivaa kuin jäiden annostelussa. Näin ainakin kun puhutaan jääteestä! 

Yks paras juttu siinä on myös se, että ainakin makeuttamatonta kuumaa teetä juovalle jääteet ovat kyllä usein hillittömän makeita. Itse tekemällä pääset siis sokerikenraalin paikalle.

Muista vaan, että paljon jäitä. Paljot jäät myös sulavat hitaammin, eivätkä vetistä juomaa!

Mä muuten rakastan erilaisia Ice cream- Float juomia, eli siis jäätelöä pitkässä liemessä. Aikoinaan merillä, kiireisinä ja kuumina työpäivinä, kun tuntui ettei kerinnyt vessaan, ei syömään ja pelkkä vesi ei enää antanut energiaa, mä tein itselleni aina  jo lapsuudesta tuttua sitruunasoodaa. Jäätelöä ja sitruunalimpsaa isoon tuoppiin ja vielä extra turaus lime cordialia, eli sitä baarin nestemeäistä limeä. Jos Red Bull antaa siivet, niin tuo kyllä teleporttaa taivaisiin!

 Vaikka en varsinaisesti tavallista kahvia juokaan, jääkahvit tuntuvat sopivan mun pirtaan. Ne tuntuu niin fresheiltä ja jotenkin energiaa antavilta, ihan pukkaavat eteenpäin.

Mun yksi salainen pahe OLI (huom oli) joskus ysärin lopussa ja uuden vuosituhannen alussa muuten Battery, ja vieläkin tykkään sen niin keinotekoisesta mausta. Sen voimin paiskittiin pitkiä työvuoroja laivalla, oi niitä aikoja. Lasten takia olen jättänyt energiajuomien juomisen ja ryyppään nykyään enimmiltään ZeroColaa. Joskus, tosi tosi harvoin, kerran tai kaksi vuodessa, ostan Batteryn ja pelkään että joku löytää tyhjän tölkin meiltä....

Tämän sivutarinan jälkeen palaan kahviin. Jääkahviin. Ne on niin ihanan muunneltavia. Kuvissa nutellakahvi, jäätelökahvi ja kookoskahvi.

Ja sitten sitä Piña Coladaa. Kun mä olin siellä kuuluisalla Meemiristeilyllä (mun IG:ssä on juttua tästä, jollet tiedä mikä se on) Vappuna ja juttelin tutun baarimikon (tai nyt oli kyllä kyseessä baarisari), hän kertoi, että karaokessa soi koko ajan Cha cha cha ja yhtäkkiä Piña Coladalla on taas vientiä (siis koskahan viimeksi ?).

Käärijä-ilmiö on kyllä hauska. Miten tämä hypetys on lähtenyt lentoon ja ilman tavallaan mitään pyyntöä tai ohjausta,  VR - kiviäijätkin pukeutuu vihreään boleroon. 

Hauskinta on, että aivan hirvieästi jutt liittyy myös juomaan, mikä on tietysti sanoituksista luettavissa, mutta myös ruokaan. Kaikki vihreä on käärijä sitä tai tätä. Aika hauskaa vai mitä? Mutta ei aikaisemmin oo ollu mitään ruokaa. Vai muistatteko Huilumies- nakkipeltiä, Nuku pommiin-lihapullia tai Lappoonia- savulohimoussea? Anteeksi, tuli vähän isoäidin aikuiset euroviisibiisit- mieleen. No, silloin lapsuudessa Euroviisut oli kevään SE tapahtuma. 

Nyt meinaan kattoa. Ja pidän kaksin käsin juomasta kiinni. Tai jalostan vielä vähän ja teen Piña Colada -pirtelön!

Ja boolimaljasta vielä: Ne tulee taas! Koska jalalliset lasisäiliöt menee aina koristeiden kanssa tukkoon.

AIRFRYER PÖHÖTTELEE NYT MEILLÄKIN

Tarina on sellainen, että juuri ennen kuin Airfryerit toden teolla ilmestyivät markinoille (ainakin viisi vuotta sitten?), sain kokeiluun sellaisen vähän karvalakkimallin ison suorakaiteen muotoisen teräslaatikko airfryerin. Ei kai siinä laitteen toiminnassa itsessään ollut mitään vikaa ja kyllä minä jotkut kehut saaneet perunat siinä tein muutamaan otteeseen (ja ainakin kerran frittikatkaravut), mutta kun se pesä oli niin pieni, että kaikki piti tehdä pienellekin perheelle useassa erässä, eihän mun hermorakenne sellaista kestä. Eikä sitä paitsi rapeatkaan ranskikset kestä rapeana jos eka valmistunut erä odottelee kolmatta parikymmentä minuuttia vähintään...

En sitten oikeen koskaan innostunut ja ihmettelin kun ihmiset myöhemmin sen kätevyyttä ylistivät. En kyllä yhtään ymmärtänyt, miksi joulutorttuja pitäisi paistaa airfryerilla.

Lehtijuttua varten sain käyttööni Philipsin Airfryer XXL Sensen, ja tänäänhän ne mun kokeilemat reseptit löytyivät Lännen Median teemaliitteistä eri sanomalehdissä. En siis todellakaan väitä olevani Airfryer asiantuntija, vaan pikemminkin Airfryer utelias. Että mikä se on tämän laitteen viehätys ja onko se vain yksi turhake keittiökapineiden joukossa? Myynnit ei näytä laantuvan.

Ja tottahan tämä testivoittajalaite oli jotakin ihan muuta kuin se ensimmäinen. Pesäkin kuin leivinuunissa!

Tälläisiä havaintoja (reseptit sanomalehdissä):

Bataattiranet on ehkä vaikein tuote koskaan saada rapeaksi, muuta kuin friteeraamalla öljyssä. Mutta, muutama niksi muistaen, pöhöttimellä onnistuu pääsemään erittäin lähelle, tai ehkä jopa samalle tasolle. Eihän ne frittiranetkaan ole lopulta ranskanperunan rapeita koskaan? 

+ Joka tapauksessa rapeus kaikissa tuotteissa (vrt esim mikroon kun sun pitää lämmittää jotain) on pöhöttimen etu ja kaikki leivitetyt tuotteet onnistuvat hienosti.

Kokonainen broisku oli ehkä mulle uskomattomin.Siitähän tuli ihan oikea grillikana. Sisältä mehevä, nahasta kauttaaltaan rapea. Alle tunnissa.  Eli + nopeus.

Kalan kanssa oli toiminta vieläkin nopeampaa. Lohifilee paistuu 6-7 minuutissa. Ja se mehevyys ja maustepinnan rapeus! Vähän kuin sous vide -kypsennyksessä, vaikka se onkin ihan eri, aromit tuntuvat jotenkin säilyvän tiiviimmin ruoassa.

+ maut säilyvät ja mehevyys.

Tällähän onnistuu myös leivonta. Laitteen mukana tuli silikonimuffinivuokia, jotka ovat vielä kokeilematta, kun heti kunnianhimoisesti käännyin leivän puoleen. Vaivaamatonta leipää, 2 x tunnin kohotus ja koneeseen.

Rapea kuori ja kaikki.

+ monipuolisuus, ilmafrittaa, leipoo, lämmittää. paistaa myös laatikkoruoat, seuraavaksi kokeilen tukitavallista makaroonilaatikkoa.

Kyllä tuohon kelpaa voita levitellä!

Yksi koko lehtijutun innoittajista oli alkuvuodesta arvostelukappaleena saamani Sari ja Ozzy Spåran kirja Airfryer - maukkaampaa ja terveellisempää. Kirjaa selatessani halusin antaa pöhöttimelle vielä mahdollisuuden. Ja onneksi niin tein.

Spårien kirjassa on helpot ja mutkattomat reseptit, mutta ennen kaikkea jotenkin havahduin Ozzyn esipuheeseen; nuori urheilijapoika kehui kokkaavansa terveellisesti (+ vähän tai ei ollenkaan lisättyä rasvaa), helposti ja mielellään suurimman osan ruuistaan Airfryerilla.

Ja kuinka ollakkaan, nyt kun tässä on testailtu näitä ja mm. lukuisia kanareseptejä, meidän Urho18v ilmoitti esikoisen perintöoikeuden kohdistuvan meidän pöhöttimeen. Tai siis ilmoitti ottavansa sen mukaan kun lähtee kauemmas opiskelemaan, eli ilmeisesti saan pitää henkeni kuitenkin.

Maitotyttö taas kertoi asiantuntevasti, että joo TikTokissa koneella valmistettiin churroja ja kun Sarin ja Ozzyn kirjassa oli niihin resepti, niin churroja sitten tehtiin. Ilman öljyn kanssa läträilyä.

Kuvat varmaan kertovat onnistumisesta enemmän kuin tuhat sanaa.

Muita plussia

+ energiansäästö (eli euron säästö), pieni pesä kuumenee välittömästi uunia paljon pienemmällä energialla

+ nopeuden ja energiasäästön takia hyvä peli pieniin, 1-3 hengen talouksiin (vaikka näiisä isoissa valmistaa jo kerralla esim 1,2 kg ranskalaisia.

+ Pöhötin on karavaanarin kaveri. Miten paljon aukeaa mahdollisuuksia kun pelkän lieden sijaan on käytössä myös "uuni".

Ja on kai niitä muitakin. 

Miinuksia:

- Ei valuvaa juustoa ja frittitaikinakuorrutusta ehkä tähän laitteeseen.

- Osat ovat kuumia koneen sisällä

- Alussa täytyy ehkä vähän pinnistää, että hoksaa mihin kaikkeen tätä voi käyttää. Airfryer facebook - ryhmissä meno on kuulemma ihan hurjaa!

Eli sinne!

POLYMYALGIA RHEUMATICA - MUN TARINA

 

Minä oon ollu ikäni perusterve. Umpisuolenpoisto, vähä rajuhkot synnytykset, ja -21 sirpaleiksi mennyt solisluu on ainoat mainittavat traumat. Ei oo ikään ollu esim. polvet, nilkat, lonkat tai selkä kipeä, eikä oikeastaan pääkään. Hyvä on ollu porskuttaa ja luottaa, että tämä vähän kankeahko kroppa kyllä kestää käytössä. Verenpainetta on, joo, mutta sehän ei näy eikä tunnu, näin periaatteessa. Myöskään en oo koskaan ollu mikään biohakkeri, joka seuraisi, että miltä nyt tuntuu, turvottaako, ottaako jostakin ja miksi ottaa? 

Mutta ei se oo niin sanottu. Jos vuosi -2022 mulle jotakin opetti, niin oman terveyden korvaamattomuuden ja tärkeyden.

Ajattelin jakaa oman tarinani teidän kanssa, itsekin on tullut kaikkea googlailtua, niin ehkä joku saa tässtä jotain vertaistukea. Sairastuin toukokuun lopulla ja sain diagnoosin ja lääkkeet nyt joulukuussa. Seittemän kuukautta tuskaa siinä välis. Tämä tauti ei ole kuolemaksi, muuta kuin nyt siinä yleisessä mielessä, että hautaa kohti kai tässä ollaan kaikki menossa, enkä halua missään tapauksessa verrata tätä mihinkään vielä vakavampaan. Mutta sanotaan nyt näin, ettei vaikkei tämä tauti tapakkaaan, niin elämänilon ja liikuntakyvyn se kyllä vei ja tilalle toi helkkarinmoiset kivut.

MINÄ JA MUN OIREET

Joku ehkä tietää, että jouduin luopumaan kimppahevosestani Hanskista viime vuonna aika lyhyellä varoitusajalla, Hanski oireili 1,5 kk. Mun on helppo tavoittaa tämän mun sairauteni alkamisaika, koska sunnuntaina15. toukokuuta saattelimme Hanskin tallin taakse ja Elli eläinlääkäri rauhoitti Hanskin ikiuneen. Emme halunneet jättää Hanskia yksin kylmään kevätiltaan odottamaan hautausurakoitsijaa, vaan haimme pyllyjemme alle tukot heinää ja ympärillemme Hanskin loimet ja käperryimme maahan molemmin puolin Hanskiin nojaten (Anumaria ja minä ja meidän luottoystävä Pamela, joka välillä kisasikin Hanskilla) odottelemaan tunniksi noutajaa. Tiedätte kuinka hautajaisissa on aina kylmä? Niin oli näissäkin valvojaisissa.

Ei se ollu ehkä ihan vielä seuraava päivä, mutta varmaankin jo tiistaina, kun alkoi tuntua epämääräistä kolotusta lantion ja hartianseudulla ja kummallista jäykkyyttä. Ajattelin toki heti, että kroppa sai kunnolla kylmää ja on nyt sitten kangistunut.

Vetreytymistä ei kuitenkaan alkanut tapahtua, niin päättelin, että varmaan joku limapussin tms. tulehdustila ja vetelin siinä sitten kunnon buranakuurit, mistä ei kyllä ollut apua. Ihmettelin vaan että lonkissa ja hartioissa yhtä aikaa molemmin puolin.

Oireet, jotka jatkuivat välillä pahoina ja välillä tosi pahoina olivat sellaiset, että mun keho jäykistyi, en päässyt kyykkyyn, en saanut sukkia tai alushousuja jalkaan tai puseroa päältäni. Kun istuin, ja nousin liikkeelle, kävelin muutaman minuutin kumarassa tosi kummallista köpöttelyä. Portaiden nousu ja lasku sattui, mutta kaiteen avustukselle  ne menivät ja pienellä uikutuksella. Yritin kävellä tosi normaalisti kun aattelim, ettei tuollainen puolelta toiselle keikkuminen oo mistään kotoisin. Mutta kipiää otti.

Kanssa ruokakuvaajat tietävät kuinka kuvatessa noustaan usein penkille tai pöydälle kuvaamaan...en enää päässyt. Sain toisen jalan jakkaralle, mutta kipu ja voiman puute esti, että olisin saanut toisen viereen.

Pystyin kyllä kiertämään tuon Joupiskan vitosen, ehkä vähän normaalia hitaammalla askelluksella, siinä aina niin kuin vetreytyi, ja kipuunkin tietysti tottuu kun se on koko ajan mukana. En ole ollut poissa töistä, kun pää pelas, eikä istues ottanu niinkään mihinkään, jotain rajoituksia tuli eteen sitten jos mun piti nostaa jotain vähän niinkuin käsivarren mitan päässä, siinä tuli taas kipu ja voima lähti.

Istua pystyin aivan  hyvin, mutta makaaminen oli myrkkyä. Yöllä lanteet oli kuin tulessa ja kun nukuin heräsin aina kun piti vaihtaa asentoa, se oli tosi tuskaa, ihan piti taas ääneen voihkia. Ja vaikka makasin paikallanikin niin leposärky oli kova, kipulääkkeet ehkä vähän turrutti terävintä kärkeä, mutta eivät todellakaan vieneet kipua pois. Yleensä nukun kädet ojennettuna ylöspäin ja nyt täytyi mahalla nukkuessa olla varovaisesti hylje asennossa eli kädet alaspäin kun ei niitä voinut ylöskään nostaa.

Oonkohan mä nyt tarpeeksi valittanut, että ymmärrätte, kuinka kipiä olin? Pahinta tässä on ollu juuri se, että musta tuntui, ettei kukaan ottanut mua tosissaan, kuittaan huumorilla aina niin paljon asioita ja kai mä oon vähän sisukaskin. Läheisimmille oon yrittänyt muistuttaa, että oonko mä ikinä valittanu mistään kivuista/sairauksista aikaisemmin?Jos nyt valitan niin tarkoitan sitä!

Ennen kaikkea tunsin itseni vähän niinkun VALESAIRAAKSI! Tein kaikkea vaikka sattui ja yritin olla reipas. Ja koko ajan ruikutin kivuista. Kävin Islannissa kesäkuussa työmatkalla sillä päivän ratsastusvaelluksella esim. ja sen jälkeinen päivä oli tosi hyvä, vaikka toisin pelkäsin. Toki sieltäkin tauolla jalkautuessa kaaduin suoraan maahan selälläeni, ettei nyt ehkä ihan normaalia. Itse asiassa ne kerrat kun kesällä ratsastin olivat ok ratsastuksen aikana, kunhan pääsin hevosen selkään ja alas. Sitten syksymmällä hartiakivut alkoivat tuntua ratsastuksessa ja kun ratsastuksenopettajani joutui nostamaan mut pois hevosen selästä, aattelin, että tämä on nyt tässä tämä harrastus. Sellainen hutera ja tasapainoton olo kaiken kaikkiaan.

Kun mulla alkoi loma heinäkuun alusta, sain siihen tilattua lääkärin. Ei otattanut mitään verikokeita vaan määräsi fysioterapeutille. Hän oli  kyllä supertyyppi(fyssari siis), tutki ja antoi mielettömän määrän jumppaohjeita. Hänen näkemyksensä oli että edestä kiristää ja takana löysät lihakset, lantion ja hartioiden väärä asento johtuu tästä ja se taas johtaa kipuihin. No OK. Kuulosti ihan loogiselta.

Paisti, että sitten sairastuin koronaan ja loppukesä meni toipuessa siitä väsystä, mulla oli ainakin kunnolla kaikki oireet, vitutus mukaan lukien. Jumppaohjeetkin meni hukkaan.

Paljon tietysti mietin näitä asioita ja sen sijaan, että olisin jumpannu  pähkäilin seuraavia:

• Mikä hemmetin tauti voi alkaa niin kuin yön yli tällaisella voimalla?
• Jos tuollainen kireä-löysä syy, niin kai se olis antanu itseään ilmi vähän pikkuhiljaa? Jos on 54 vuotta porskuttanu menemään, niin ei kai se kipu yhtäkkiä tuu?

Nää voi olla ihan hulluja ajatuksia ehkä ja en missään nimessä sano, etteikö kireys-löysyys olisi olemassa, mutta mitenkään se ei ole kipuna oireillut koskaan. Ja kysykää mun hierojilta, rankani on ihan helvetin jumissa ja liikkumaton, muttei sekään ole oireillu.

Hanski ja Maitotyttö vuosi sitten. Oli se Hanski upea opetusmestari.

Syksy ja työt alkoi ja ja sain sitten otettua yhteyttä työterveyteen taas ja vähän itkeä tirautinkin, että nyt tartten kyllä kaikki  verikokeet ja lääkärin ajan. Ja niistä sitten osoittautui , että CRP oli koholla, jossain siis oli tulehdusta.

Nuori erikoistuva lääkäri sitten sanoi, että oireittesi perusteella voi olla Polymyalgia Rheumatica, kansantajuisemmin reumaattinen monilihassairaus. Se on vaikea diagnoida, koska se on yks noista taudeista, jossa aina jotain tyyliin "lasko-arvo kohonnut, mutta ei välttämättä..."

Nyt sitten alettiin sulkea pois muita mahdollisuuksia ja otettiin lisää kokeita mm. borreoloosin varalta. Silloin jo lääkärini sanoi, että tähän tautiin on lääke, se on kortisooni suun kautta, joka auttaa 2-3 päivässä ja jos se auttaa diagnoosi on selvä.

Mutta kyllä jossain työterveydessäkin on vaikia toimia ja saada yhteyttä lääkäriin, eli kaikki kestää... Oltiin sitten Maitotytön kanssa luisteluasioissa tuttavalääkäri Tiinan luona ja koiranpentua katsomassa ja kun Tiina näki kun yritin nousta istualtani seisomaan, hän kokeneena lääkärinä diagnosoi taudin ja sanoi, että nyt HETI sitä kortisoonia sulle.

Näin kävi ja tässä sitä nyt syödään kortisonia, tällä hetkellä 25 mg ja ensi viikolla aletaan katsoa, pystytäänkö vähentämään tuolla TK-puolella. Työterveydestä tuo edellinen lääkäri sanoi, ettei pysty tarjoamaan mulle hoitosuhdetta. Hoidettiin kyllä noi viralliset diagnoosit yhdessä kuntoon. 

Käsittämätöntä, että kivut  ja jäykkyys katosivat kahdessa päivässä. En voi ymmärtää. Olen jo tanssinut ripaskaakin asiaa havainnollistaakseni. 

Mutta onnellinen olen. Hyvin onnellinen.

Kortisooni on kyllä lääke, jota ei halua syödä huvikseen. Kaikki puhuu turvotuksesta ja lihomisesta, mutta vakavampia haittavaikutuksia ovat osteoporoosi, diapetes, psyykkiset sairaudet, mahahaava, sydän ja verisuonitaudit, ihon oheneminen, limakalvojen kuivuminen... että tässä samalla määrättiin yhtä sun toista estolääkitystä myös. lääkärit ja sellaiset, jotka ovat lääkettä käyttäneet varoittelivat, että vie yöunet ja tietynlainen maanisuus saattaa nostaa päätään. Varmaan oon ollu sitten tosi tosi tosi väsynyt, koska olen nukkunut todella hyvin, ilman kipuja, kädet ylös oikaistuina. Ihanaa. 

Tämä kuva on loppuvuoden superponnistelusta, kun Seinäjoella järjesttiin Junioreiden ja neo-senioreiden maailmancup osakilpailut kahtena viikonloppuna. Siinä se syksy sitten kuluikin. Ukrainan tyttö osallistui Saksan joukkueen mukana, me järjestäjät, Luisteluliitto ja Seinäjoen urheilijat tarjosimme hänelle osallistumisen ja täysylläpidon.

"FAKTOJA" POLYMYALGIASTA

• Polymyalgia rheumatica on tulehduksellisiin reumatauteihin kuuluva sairaus, jonka hallitseva oire on olkapäiden ja lonkkien seudun suurten lihasten kipu ja jäykkyys.Kipu on symmetristä.
• Tämän taudin oireet voivat todellakin alkaa yhtäkkiä, niinkuin minulla kävi. Mutta voivat kehittyä myös muutaman viikon kuluessa.
• Myös väsymys, ruokahaluttomuus jne, kuuluvat oireisiin. Kun lääkäri kysyi tunnenko itseni väsyneeksi, vastasin että kuule, en kerkiä olla väsynyt. Melko tyhmä vastaus. Nyt vasta huomaan kuinka väsynyt ja kuinka kipiä olin. Kaikkeen tottuu.
• Tauti puhkeaa yleensä 70- vuotiaana, joskus harvoin viiskymppiselle. Tämä on mulle ihan shokkikohta.
• Taudin syytä ei tunneta, eikä sille ole myöskään itsehoitoa. Virusinfektiot saattavat laukaista (mutta minä sairastuin tähän ennen koronatartuntaani).
• Vaatii ainakin vuoden hoitojakson.
• Ennuste on hyvä, terveys saattaa palautua muutamassa vuodessa ennalleen. Siis saattaa. Voi olla myös loppuelämän juttu. Kunnes kortisooni tappaa.
• Tähän voi liittyä sellainen juttu kun valtimon tulehdus, mutta en oo lähtenyt sitä ajattelemaan, koska oireita siihen suuntaan ei ole. Siinä voi mennä näkökin.
• Polymyalgiaa ei voi sairastaa tietämättään, siitä pitävät kivut ja jäykkyys huolen.
• Vuosittain sairastuu n. 1500-2000 henkilöä.
  
  

  

  On aivan mieletöntä, käydä koiran kanssa lenkillä ettei oo kipiä! Tässä ollaan kuitenkin ennen vuodenvaihdetta tikinpoistossa eläinlääkärillä, Meimiltä poistettiin pieni hyvälaatuinen patti hännästä.

Parasta tsemppiä ovat olleet lukuisat "sun pitäis varmaan venytellä" -kommentit. Ei se kuulkaa tähän auta. On myös epäilty kulumia lonkissa ja hartioissa, mutta ei kai nekään nyt yön yli ala oirehtia. Tai mistä minä tiedän, mutta melko varma olin, että ei oo sellaista.

Mutta kortisooni auttoi ja se tuntuu edelleen käsittämättömältä. On vähän sellainen tunne (varsinkin ripaskaa tanssiessa), että hitto mullahan on ihan tosi hyvä liikkuvuus ja voin tehdä mitä vaan, olinko mä näin terve? Nothing's gonna stop me now!

Ja yritän miettiä ja muistaa olla kiitollinen uudesta terveydestä vuonna 2023. 

Toivon myös teille jokaiselle terveyttä! 

Tässä vielä tunnelmia sieltä junnujen maailmancupin kuuluttajien kopista Niemisen Tupun (tuo Ylestäkin tuttu pikaluistelukommentaattori ja hyvä tyyppi). Nyt tuntuu taas siltä, että voin panna itseni likoon vielä monessa asiassa ja monella lailla. Elämää on elettävä!

Postauksen kaikki kuvat on vuodelta 2022, ennen tai jälkeen sairastumisen.

HIRVIMETTÄLLÄ RONANTIÄLLÄ

Sitäpaitsi kuulin väärin. Se oli Pronantie. Yhtä kaikki, kun ilmassa oli lokakuisen jahtipäivän jännitystä jo valmiiksi, laukaisi tälläisen paikannimen kuuleminen aivan sellaisen tunteen, että olisin ollu jossain Keski-Maassa, Rohanissa  tai Gondorissa, vaikka olinkin aivan isäni kotikonnuilla (pun intended!) Kortesjärven Ylikylässä.

Siellä on oikeasti ihan huikeita paikannimiä. Roikonneva, Protti-Uitto, Rysnevanmäki, Nyijinki, Västerlaninkangas, Rahkakytö, Hurupakka, Pahkajärvi, Sampsosanmäki....

Pääsin päiväksi Ylikylän hirviporukan  mukaan seuraamaan metsästystä, isäni kanssa seisottiin passissa, minä kamera ja hän pyssy laukaisuvalmiina. Juttu hirven matkasta metsästä pöytään löytyy tuttuun tapaan tänään sanomalehdistä ja niiden verkkoversioista(Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi). 

Yhden aukeaman jutussa loppuu tila kesken ja jutusta olisi mielellään tehnyt paljon fiilistelevämmän, sillä jotenkin elämyksentäyteinen tuo metsästys päivä on. Toki voi olla, että hirvenmetsästysporukat olisivat katsoneet mua vähän kieroon, jos olisin alkanut satuilla Taru Sormusten Herra-deja vu'sta. Passissa  metsän laidalla (Ronantiellä) seisoessa, oli vähän sellainen tunne, että tuleeko sieltä Entti vai hirvi.

On se hirvestys myös raakaa, pitkäkestoista työtä ja siitäkin täytyy metsästäjää arvostaa. Ja myös siitä, että työ tehdään aina eläintä kohden arvokkaasti ja kunnioituksella

Oon aina mainostanu, kuinka onnekas oon ollut, että oon koko elämäni saanut syödä hirvenlihaa ja sitä on aina ollut. Työtä se lihapaketti tuottaa vielä kotonakin, ennen kuin kaikki on putsattu ja eroteltu ja jauhelihat jauhettu. Just tänään isäni on hakemassa viimeistä lihaerää ja hommaa taitaa riittää pitkälle yöhön. Silloin kun isä ja äiti olivat viimeisellä ulkomaankomennuksella Bangladeshissa, isä osti jahtikavereilta muutaman lihaosuuden meille lapsille, että ollaan ihan minä ja Natasisko ja tekopoika Uli ihmetelty hirven anatomiaa keittiönpöydän ääressä. Se ei nimittäin ole aivan helppoa sekään kun palat on valmiiksi isossa pussissa, eikä tiedä mistä kohtaa on leikattu. Että onko fileetä vai pohjelihas....

Reseptiksi juttuun ongin selville Hirvipäivällisten hirvikeiton reseptin, jota Kortesjärven Ylikylän Maa-ja kotitalousnaiset valmistavat. Ylikylässä hirvipäivälliset kyläläisille pidetään nykyään joka kolmas vuosi. Siinäkin oli mielenkiintoista kuinka resepti on kehittynyt entisestä potkalihojen paahtamisesta ja perunakuorimisesta nykyiseen versioon.

Hyvää se on aina vaan. Kun hirvipäivällisillä tehdään keittoa 25-30 kilosta niin tässä family size- reseptissä sitä oli 600g (ja oli niin kiirus viikko, että pyysin äitiäni keittämään sen minulle kuvausta varten).

Sitten kaivelin esille vielä voittoisan hirvibologneseni vuodelta 2013. Se kun valittiin aikoinaan Pohjoismaiden parhaimmaksi. Hyvät reseptit ei koskaan kuole.

Sillä poloiset italialaiset eivät tiedä, että paras ragu syntyy hirven jauhelihasta. Se on ihan perusfakta meidän kotona. Tässä reseptissä lisätään vähän pökköä pesään paahtamalla vihannekset kastikkeen pohjalle ja lopuksi frittaamalla kaprikset pinnalle.

Tai toki he voivat tietää, ainakin ne italialaiset kokit Malmön finaalissa, jossa he reseptini kokkasivat.

Vielä on lisättävä, että maailman parhaan (se on se äitini keittämä, omani oli vaan Pohjoismaiden) bolognesen lisäksi hirvenlihasta valmistuu myös paras gulassikeitto, paras poronhirvenkäristys, paras Moskovan pata, paras paisti ja aivan ylivoimaisesti paras pannulla paistettu filee.

Olen puhunut. Ehkä puolueellisesti, mutta  kuitenkin.

Kiitos kun otitte joukkohon päiväksi, Kortesjärven Ylikylän hirviporukka. Kiitos kun jaoitte reseptin, Kortesjärven Ylikylän Maa- ja kotitalousnaiset. Kiitos iskä kaikista faktoista ja kiitos äiti keitosta.

(...ja yhtäkkiä sanat veivät hänet Oscargaalaan...)

SAVULOHI INSPIRAATIOTA

En oo tainnut olla yksissäkään juhlissa tänä kesänä, jossa tarjolla ei olis ollut savustettua lohta.

Eikä ihme, niin herkkua se on. Eikä se toki ole mitään pelkkää juhlaruokaa, kyllä se lohi savustuu arkenakin ja on ihan täydellistä vaikkapa uusien perunoiden kaverina.

Vuoden aikana on lohi kyllä kallistanut huimasti ja saa todella seurata tarjouksia ja jos aletaan tarjota monille kymmenille, saa kyllä jo miettiä kustannuksiakin eri lailla kuin aikaisemmin.

Voi myös miettiä voisko savulohen tuoda tarjolle muutenkin kuin kokonaisena, jolloin menekki pakkaa olla aika huimaa per henki. Voisko tehdä vaikka savukalasalaattia tai leivän kanssa jonkinmoista savukalatahnaa?

Tein ruoka-aukeaman savulohen ympärille sanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi), se on pääsäntöisesti ilmestynyt tänään torstaina printissä ja verkossa.

Siinä on monta  perusreseptiä, jossa savulohta tarvitaan vain 200 g, ja kuitenkin ruokkii ihan koko perheen (4-6). 

Lisäksi sain keiteltyä kasaan hyvän peruspaketin sähkösavustimen käytöstä. Se on todella hyvä peli, edullinen hankkia ja helppo käyttää. En tiedä voiko sillä edes epäonnistua?

Muista, että savulohta saa myös kalastajilta toreilta ja rekoista, sekä ihan kaupasta. Vakuumissa sitä on saanut vähän alta kahdenkympinkin. Olin luvannut keitrata heinäkuussa 50 hengen syntymäpäivät ja sairastuinkin koronaan ja oli siinä sitten kuumespäissäni järjestelemistä, että sain asiakkaalle hoidettua lupaamani tarjoilut. Pulaan en tahtonut jättää. Aivan painajainen. Ei siinä sitten lohta itse savustettu, mutta onneksi paikallinen CM Ideapark palveli hyvin ja savusti perjantai-iltana komeat kokonaiset lohifileet juhliin, mielestäni kohtuu kolmenkympin kilohintaan.

Lehteen valikoitui mukaan tuollaiseksi koko perheen reseptiksi savulohi- kedgeree. Alunperin se taidetaan tehdä suolatusta koljasta, mutta savulohi on aivan mahtavaa tässä reseptissä, joka on jonkinmoinen risoton, paellan ja paistetun riisin risteytys. Ihanan mausteinen curryn ansioista, olematta kuitenkaan tulinen. Oiva loppusijoituspaikka tähteeksi jääneelle lohelle.

Reseptihän on ikivanha, ensimmäiset kirjalliset merkinnät löytyvät niinkin kaukaa kuin 1700- luvulta. Tarkemmin nyt historian kiviä kääntämättä jäljet johtavat siirtoma-aikaan ja englantilaisten-skotlantilaisten versioon intialaisesta ruuasta. Jostain syystä tästä tuli myös skotlantilaisten aamiaisruoka, mutta eiköhän meikäläisille tämä maistu paremmin muilla aterioilla.

Mulle ittelle sekä kesäkeitto että lohikeitto on tosi rakkaita ja maistuvia. Ystävänikin yllätin (ja käännytin) kesäkeitolla tänä kesänä, hän ei ollut siihen sitten kouluaikoihin kajonnut. Tiedän, että hän rakastaa myös lohikeittoa, joten tässä sulle Virpi mahtiresepti, vähän kuin kesäkeitto savulohella!

Sitten tein yrtti-munawrappejä, hengenohuita munakkaita, jotka täytin vihanneksilla ja savulohella ja ihanalla jugurttikastikkeella, jossa mukana sopivasti piparjuurta. Kesälounas P-E-R-F-E-C-T!

Tänä kesänä on savulohi maistunut myös paitsi kuivien, myös ihanien hölskytyspottujen seurana.

Mä niin kadehdin ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä, kun heillä on tuo ihan sana RÖRA. Joka on tuollainen herkullinen sekoitettu tahna. Tahna vaan antaa aina aavistuksenomaisen viitteen hammastahnaan, joten kyllä tykkään käyttää itsekin röra-nimeä. Ja älkää vaan ehdottako mitään mössöä!

Annatte siis anteeksi, jos kutsun tätä röraa/tahnaa savulohiskageniksi. Skagenhan on nimenomaan katkaravuista tehty röra (joka on siis maailman herkullisin). Nyt vaihdoin raakaineeksi savulohen ja härskisti kutsun sitä skageniksi, koska vain sillä välittyy kuva sen herkullisuudesta.

Inspiroitukaa!

 

KORVASIENI - KAIKKI MITÄ OLET AINA HALUNNUT TIETÄÄ

Korvasieni on kevään ehdoton kuningatar.

Herkullinen ruokasieni, mutta myös tappavan myrkyllinen käsittelemättömänä. Sanoin siis TAPPAVAN myrkyllinen, joten ohjeistusta korvasienen käsittelyyn kannattaa noudattaa tarkasti.

Myrkyllisyys

Korvasieni sisältää gyromitriiniä, joka on hengenvaarallista solumyrkkyä. Se on myös veteen liukenevaa ja helposti haihtuvaa, tämä mahdollistaa korvasienen käytön ylipäänsä. Suomessa korvasientä voi myös myydä tuoreena, esim torilla, kunhan myytäessä on selkeät ohjeet korvasienen käsittelystä, näitä ohjeistuksia saa tilata ja ladata useammalla kielellä Ruokaviraston kautta. Muissa Pohjoismaissa ja Eu:n alueella myynti on käsittäkseni kokonaan kielletty.

Myrkyn vaikutukset korkeina pitoisuuksina kohdistuvat ruoansulatuskanavaan, keskushermostoon ja maksaan. Gyromitriini ja sen aineenvaihduntatuotteet ovat myös syöpävaarallisia yhdisteitä.Pitää muistaa, ettei kaikkea korvasienen myrkkyä pystytä poistamaan, joten useita peräkkäisisä korvasieniaterioita ei suositella , koska myrkky kerääntyy elimistöön.

Miten tunnistat korvasienen

Korvasieni on poimuinen, epämääräisen muotoinen sieni, tuollainen aivopoimuja muistattava. Sisäpuoleltakin sekä lakki että jalka ovat lokeromaisia. Kooltaan vaihtelevia, kananmunakokoisista aina vauvan pään kokoisiin. Väri vaihtelee myös suuresti, vaaleanruskeista  lähes mustiin, tummanpunaruskeisiin. Korvasienen jalka ja sisin ovat luunvärisiä tai  likaisen vaalea, hiukan harmahtava. Usein  sanotaan, että sieni on hauras ja totta onkin, että sen saa helposti murennettua, mutta toisaalta se on aikamoisen sitkeä tekstuutiltaan, sellainen rustomainen tai jotakin äyriäisen lihaa muistuttava (mieti vaikka mustekalaa), varsinkin keitettynä.

Korvasienen kuvauksissa lukee korvasienien hajusta usein, että omalaatuinen. En oikein tiedä mitä sillä omalaatuisella tarkoitetaan, olisko omanlaisensa parempi sana. Minusta se on kuitenkin aika sienimäinen, joka tapauksessa miellyttävän sienimäinen.

Mistä löydät korvasieniä?

Ikuista korvasienipaikkaa et taida löytää, koska korvasieni tykkää tietynlaisesta kasvuympäristöstä eikä enää anna satoa olosuhteiden muuttuessa.

Hiekkakankaiset metsänpohjat ovat niiden mieleen ja ne suosivat hakkuualueita, varvikkoa, polun varsia, metsäkoneiden kulkureittejä, mitä vain missä maata on rikottu. 

Korvasienen satokausi asettuu huhtikuu - kesäkuu akselille. Tämä tarkoittaa, sitä, että eteläsuomalainen korvasieni antaa satoa ensin, täällä Etelä-Pohjanmaalla aikalailla toukokuun loppupuolella ja sitten kun mennään Pohjois-Suomeen niin satokausi saattaa kestää vielä juhannuksenkin yli. Vuodet eivät ole veljeksiä ja esim. sateet oikeaan aikaan tekevät suuria muutoksia satoon. Pitkät kuivat hellekaudet eivät ole ehkä korvasienen mieleen. Martat antaa vinkin, että kun koivu on reilusti hiirenkorvalla on korvasienten aika. Vinkki on kansanperinnemäisen tarkka: Joskus se pitää kutinsa täsmälleen, toisena vuonna taas ei.

Korvasieniä on itseasiassa montaa lajia, mutta kannattaa suhtautua kaikkiin kuten siihen kaikista myrkyllisimpään, sillä niitä on vaikea sienestäjän erottaa varmuudella toisistaan. 

 

 

Korvasienen käsittely

Käytän korvasieniä käsitellessäni  ja kerätessänikin kertakäyttöhanskoja, huolehdi ainakin siitä, että peset kätesi hyvin huolellisesti käsittelyn jälkeen.

Harjaa ylimääräinen hiekka sienen poimuista ja halkaise sieni ja poista jalasta hiekkaiset/huonot kohdat. Korvasieni on yleensä madoton, etana sielä voi poimuissa olla, vaikken ole kyllä sellaistakaan ainakaan korvasieniä käsitellessäni erottanut. Itse tykkään laittaa korvasienen ennen keittämistä kylmään veteen likoamaan, ajatuksena, että  sieltä lähtisi juuri ne hiekanmurut pois.

Keitä korvasieniä väljässä vedessä (1 osa sieniä, 3 osaa vettä tai 1 kg sieniä, 6 l vettä), kaksi kertaa  vähintään viisi minuuttia.  Kummankin keittämiskerran jälkeen kaada keitinvesi pois, sitä ei saa käyttää mihinkään. Huuhtele keittokertojen välissä ja jälkeen sienet runsaalla vedellä ja purista vesi pois.

Sieniä keitettäessä täytyy huolehtia myös hyvästä tuuletuksesta, sillä keitettäessä haihtuvat höyryt ovat myös myrkyllisiä.

Usein muuten puhutaan korvasienen ryöppäyksestä ja jos tarkkoja ollaan, se on väärä ilmaus. koska ryöppäys on raaka-aineen nopea käyttö kiehuvassa vedessä 1-3 min. Korvasienet siis keitetään, vähintään 5 min kahteen otteeseen!

Tämä on Ruokaviraston suositus ja itse toimin sen mukaan, mutta olen huomannut, että moni keittää varmuuden vuoksi paljon pitempään. Itse ajattelen, että Ruokavirasto suositus on riittävä.

Kuivaaminen on myös mahdollista. Kuivunut sieni liotetetaan kahden tunnin aikana, jonka jälkeen se esikäsitellään samoin kuin tuore sieni ennen ruuaksi valmistusta.

Korvasieni on todella herkullinen sieni. Sen käsittelyyn on syytä suhtautua asianmukaisella huolellisuudella. Se on kuitenkin herkku, jota soisin, että mahdollisimman moni pääsisi maistamaan. Se on ihanaa keitossa, muhennoksessa ja piirakoissa.

Englanniksi korvasieni on False Morel eli vähän niin kuin "VÄÄRÄ" Morel-sieni. No mikä se oikea Morel sitten on? Se on toinen kevät sadon herkullinen sieni eli huhtasieni. Huhtasieni on tosi yleisesti kasvava ja kerätty ja arvostettu sieni esimerkiksi Euroopassa ja Brittein saarilla. Sitä arvotetaan myös herkullisen makunsa takia,sekä siksi, että se on käsittelemättä pannulle valmis eli ei myrkyllinen kuten väärä serkkunsa. Huhtasientä löytyy Suomesta kun löytyy, tänä vuonna en ole tavannut. Se voi kasvaa vaikka pensasaidan alle asetussa karikkeessa runsaanakin esiintymänä jonakin vuonna ja sitten taas ei. Vaikka huhtasieni on myös "aivopoimuinen. Ulkonäössä sitä ei voi sekoittaa korvasieneen mielestäni, koska ovat hyvin erilaisia. Käy lukemassa blogistani lisää huhtasienestä.

 Kertauksena vielä RUOKAVIRASTON SUOSITUKSET 

Lähde Ruokavirasto.fi

Keittäminen

Korvasienet on keitettävä kahteen kertaan runsaassa vedessä (1 osa sieniä ja 3 osaa vettä) vähintään viisi minuuttia per kerta ja huuhdeltava hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaassa vedessä.

Kuivaaminen

Korvasieniä voidaan säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivattuja korvasieniä on liotettava vähintään kaksi tuntia ennen käyttöä (100 g sieniä ja 2 l vettä). Liotuksen jälkeen korvasienet keitetään kahteen kertaan kuten tuoreet korvasienet.

Muista

Korvasieniä kuivattaessa tai keitettäessä on tuuletettava hyvin. Korvasienten liotus- ja keittovettä ei saa käyttää ruoanvalmistuksessa.

Hiukan vielä korvasieninen myrkystä. Lähde Wikipedia:

Tuore korvasieni sisältää gyromitriinia, joka on hengenvaarallinen solumyrkky. Se on lämpöä ja kylmyyttä kestävä, mutta herkästi haihtuva ja vesiliukoinen yhdiste. Väärin valmistetun tai keittämättömän korvasienen syöminen aiheuttaa akuutin myrkytyksen. Ei tiedetä, kuinka suuri määrä korvasientä riittää aiheuttamaan myrkytyksen, mutta siihen vaikuttaa oleellisesti se, onko kyse raaoista vai puutteellisesti käsitellyistä sienistä. On kuitenkin arvioitu, että gyromitriinin LD₅₀-arvo ihmiselle olisi 20–50 mg/kg, mikä vastaa 400–1 000 grammaa tuoreita korvasieniä.

Gyromitriini hajoaa elimistössä ja muodostaa metyylihydratsiinia, joka on varsinainen myrkytyksen aiheuttaja. Metyylihydratsiini vaikuttaa keskushermostoon ja haittaa B₆-vitamiinin normaaleja toimintoja. Lisäksi myrkky vaurioittaa maksaa ja ruoansulatuskanavaa, harvemmin munuaisia. Gyromitriinin on todettu olevan myös syöpäriskiä lisäävä karsinogeeni. Gyromitriinimyrkytyksen oireita ovat pahoinvointi, päänsärky, oksentelu, vatsakipu, väsymys ja kova ripuli, joka voi olla veristä. Myös neurologiset oireet, kuten huimaus, heikotus ja silmävärve ovat mahdollisia. Oireet alkavat tyypillisesti 5–8 tunnin kuluttua syömisestä, mutta oireeton aika voi olla jopa 36 tuntia. Ilman sairaalahoitoa potilas saattaa kuolla muutaman päivän sisällä.

Jos puutteellisesti käsiteltyjä korvasieniä on syöty ateriaksi tai raakaa sientä on maistettu vähäinen määrä, kerta-annos lääkehiiltä saattaa riittää. Oireetonta ja lievästi vatsaoireista potilasta voidaan seurata kotona. Mikäli potilaalla on neurologisia oireita tai voimakkaita suolisto-oireita, myrkytys vaatii sairaalahoitoa. Mikäli potilas on syönyt ateriaksi raakoja tai esimerkiksi suoraan pannulla paistettuja korvasieniä, tilanne vaatii aina sairaalahoitoa vaikkei oireita olisi ehtinyt kehittyä. Hoitona on kerta-annos lääkehiiltä ja mahdollisesti myös mahan tyhjennys, ellei potilas ole jo oksentanut useita kertoja. Korvasienen myrkyille ei ole varsinaista antidoottia. Myrkytyksen neurologiset oireet muistuttavat isoniatsidin aiheuttamia oireita, joten niiden hoitoon on käytetty B₆-vitamiiniruiskeita.

Vaikka korvasientä pidetään tuoreena tappavan myrkyllisenä, Suomesta tunnetaan vain kaksi korvasienen aiheuttamaa kuolemantapausta. Ne ovat vuosilta 1949 ja 1953, ja molemmissa tapauksissa lapsi oli syönyt käsittelemätöntä korvasientä.