OI FONDUE, FONDUE,FONDUE

Parasta just sydäntalven iltana, punaposkisen ulkoilun päälle. Ystävät ja perhe yhteisen padan äärellä, kiirettömästi nauttimassa. 

Tai ihan hitsi kovan melun kera. niin kuin yleensä meillä. Välillä soi palohälytys. Eikun se olikinn normisettiä  meidän raclette-illoissa.

Lihafonduetä pitäsi harrastaa useammin, on se niin hyvää! Tässä mennään pelkällä naudan ulkofileellä, mutta lihoja voi olla useampaa laatua. Ja sopivasti kasviksia.

Ja dippikastikkeita! Kaikki lempparit. Tai no, kyllä kolme riittää.

Katan vielä mukaan patonkia ja perunaa jossain muodossa. Raikas etikkainen vihersalaattikin menis, mutta nyt ei oo pakko olla niin keveä!

Lihafondue-juttuani löytyy siis tänään Lännen Median tuottamilta sanomalehtien ruokasivuistoilta, käyhän lukemassa ja inspiroitumassa.

Lisäinspistä lihafondueeseen löytyy blogistani. Kannattaa muista myös juustofondue sekä monien mahdollisuuksien hot potit.

Fondue-illan kruunaa tietysti paras jälkiruoka, täyteläisen tumma päärynä-suklaapiirakka. Sen resepti löytyy fondueartikkelista.

Tulkoon talvinen viikonloppu! Tulkoon Fondue-ilta, tulkoon ystävänpäivä! Ai että mä nautin! Nauttikaa tekin!

KOREALAINEN KASVIS HOT POT

Kaupallinen yhteistyö Fine Foods.

Höyryävän kuumat, pöydässä valmistuvat Hot Pot -padat ovat oikeastaan talvisesongin ruokaa Aasiassa. Siksi, my friend, ne sopivatkin oivallisesti suomalaisen alkukesän tunnelmiin. Ja koska yhdessä syöminen ja jakaminen on ylipäätään parasta mitä ruokapöydässä voi tehdä, on seurueen keskellä poriseva Hot Pot takuuvarma suosikki illanviettoon. 

Hot Potille on ominaista, että sen raaka-aineet ladotaan kauniisti pataan omina ryhminään, ja päälle lorautetaan porisemaan herkullinen liemi. Kylläpä kyllä, tämä voi olla aivan lihallinenkin juttu, mutta protskutarpeet täyttyvät  myös tällä sieni-ja tofuversiolla. Kylmäsavutofulla, OMG! Raaka-aineita voi lisätä pataan, jos ne hupenevat liian nopeasti ja lopulta syvän tulinen liemi imeytetään paksuihin udon-nuudeleihin.

Korealainen nimi tälle herkulle on varmaankin 전골 , Jeongol on Hot Pot ja Beoseot Jeongol on sieni hot pot ja Dubu taas on tofu, joten Beoseot-Dubu Jeongol vois olla lähellä oikeaa. Yhtä hyvin voi olla ettei ole. En minä sentään koreaa osaa. Että ei kannata kysyä. Mutta viisaammaat voi kertoa.

Autenttisia Korean makuja saa tuotua hot pot-pataankin helpoiten käyttämällä luovasti korealaisia valmismarinadeja ja - dippejä. Ja tietenkin Gochujangia! Fine Foodsin-sivuilta löytyy lisää reseptejä, ei jää purnukat kaappiin seisomaan.

Korealainen sieni-tofu hot pot

300g kylmäsavustettua tofua reiluina kuutioina
300g tuoreita sieniä, 2-3 eri lajia (esim, herkkusieni, osterivinokas, siitake, enoki)
1 iso tai muutama pieni pak choy
80 g pinaattia
3 kevätsipulia

liemi
1 l vettä
2 rkl Yutake luomu Tamari soijakastiketta
2 rkl Yutake japanilainen riisiviinietikka
1 rkl Yutaka Wakame- kuivattu merilevä
2 rkl CJ Tulinen korealainen marinadi- ja grillauskastike
1 tl Sempio Gochujang – korealainen chilitahna
1 rkl ruokosokeria
1 rkl seesamiöljyä

tarjoiluun

240 g (2 tlk) Wang Kimchi – Korealainen kaalivalmiste
udon-nuudeleita 

(tuotteisiin voit tutustua täällä)

Lisää kaikki liemen ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.

Hot pot-padaksi käy mikä tahansa laajasuinen, ei kovin syvä pata, jonka voit tuoda pöytään esim. fonduetelineen päälle. Laita padan pohjalle ensin tofukuutiot ja sitten muut reiluhkoiksi paloiksi leikatut vihannekset, jokainen siististi omaksi sektorikseen aseteltuna. Kaada kiehuva liemi vihannesten päälle ja anna porista pöydässä kunnes vihannekset kypsyvät, n. 15 min.

Jokainen syöjä ammentaa padasta omaan kulhoon vihanneksia. Vihanneksia voi lisätä pataan, mikäli kaikki eivät mahtuneet kerralla. Laita lopuksi liemeen udon-nuudeleita kuumenemaan, niin makuliemen saa hyödynnettyä viimeiseen tippaan. Hot potin lisäksi kannattaa aterialla tarjota kimchiä ja riisiä.

Kaupallisessa yhteistyössä Fine Foods

SIKIL P'AK

Nimen tekisi mieli johdatella mieleni ehkä jonnekin Pakistaniin tai Bengalin lahdelle. Mutta eipä ei. Tämä kurpitsansiemenistä valmistettava tahna on nimittäin alkuperältään (ja ainoastaan?) Meksikosta, Jukatanin niemimaalta. Se on meksikolaisista salsoista ehkä kaikkein tuntemattomampia vaikka myös vanhimpia, elää nyt jonkinlaista nousuvaihetta, keittiömestarit mm. USAssa ovat löytäneet sen listoilleen.

Jos tykkäät hummuksesta, tykkäät tästä. Salsa on koostumukseltaan vähän hummustyyppinen. Siinä on sellainen paahteinen ja maanläheinen maku ja jostain syystä siinä on tosi vahvasti mukana ne maut, jotka itse yhdistän meksikolaiseen keittiöön.  

Hienontamalla kurpitsansiemenet saadaan aikaan upea kermamainen koostumus. Raa'at siemenet paahdetaan ensin kuivalla pannulla ja hienonnetaan sitten tahnaksi. Jos sinulla on hyvä kutteri onnistut ehkä sillä parhaiten. Itse käytin sauvasekoittimien kuningatarta, Bamixia, ja silläkin aika kauan sai surautella. Vaihdoin tahnan kapeampaan ja korkeampaan astiaan, niin homma toimi paremmin. Jos olet varsinainen DIY-tyyppi ja satut omistamaan molcajeten, tuon meksikolaisen kivimorttelin, on se varmaan salsan valmistusta aidoimmillaan. Mutta valmistaudu n. 1/2 h kärsivälliseen survomiseen. Reseptit vaihtelevat, kuten aina, jotkut käyttävät kuorittuja kurpitsansiemeniä, toiset raakoja kuorimattomia. Tarkoitus on saada siemenet kuitenkin hyvin hienoksi. Lisukkeiden määrä hiukan vaihtelee, vaihdellen käytetään mm. sipulia, tomaattia ja valkosipulia, minä tietenkin kaikkia edellä mainittuja. Ensimmäisen kerran elämässäni käytin myös habaneroa, joka useimmissa reseptissä mainitaan juuri sikil p'akiin kuuluvaksi chiliksi. 

Tästä on pakko loikata sivuraiteille ja kertoa hauska habanero-sattumus. Olen välillä tuolla raviradalla suunnittelemassa ja valmistamassa ruokia parin hommaa pyörittävän ihanan sisaren kanssa. Tässä hetki sitten tehtiin naisten ravi-iltaan tex mexiä ja opastin sitten puhelimessa kaupassakäyntiä. - Rutkasti korianteria ja chiliä ja jos kaupassa on niin tuo myös tuoreita jalapeñoja. 
Sitten kokkauspäivänä oltiin vähän eri puolilla keittiötä ja kaverini pilkkoi hanskat kädessä sipuleita, tomaatteja ja chilejä. Hän alkoi valittaa, että sormenkynnen aluset on ihan tulessa, johon minä vaan, että joo joskus mullekin käyny niin. Onneksi on hanskat. Chilit jo pilkottuaan hän sanoi, että käsivarretkin on ihan tulessa, ja me niitä huuhdeltiin kylmällä vedellä ja ihmeteltiin, että oliko kyse määrästä vai mistä, että noin reagoi. Menin sitten jossain vaiheessa keittiön toiseen päähän ja näin kulhollisen pilkottuja habaneroja. Kysyin, että mihin sä noita tarvit, ne kun on niin pirskatin tulisia. 
-Sähän käskit ostaa!

Olin jo änkyttämässä takaisin, että en todellakaan, kun tajusin. Olin puhelimessa puhunut jalapeñoista ja oon oppinu lausumaan ne HA-LA-PEN-JO, kuten  muutkin meksikolaiset. No siinä puhelimessa nopeesti ja kiireesti ja sitten kaupan chilihyllyllä... no onhan se HA-BAnero nyt lähempänä kuin jalapeno...

Vähä meitä nauratti...Paitsi että kaverini käsiä myös kirveli...ja habanerot jätimme suosista käyttämättä.

Mutta hei, varovasti sen habaneron kanssa, tehkää kuitenkin tätä. Miettikää, mikä kiva alkupalatrio: Sikil P'ak, guacamole ja Salsa Bandera (pico de gallo) ja kylkeen itse paistetut (tai pussin avaamisella valmistetut) totopokset, eli maissilastut dippailuun. Kylmää olutta...

SIKIL P'AK

3 dl raakoja kurpisansiemeniä

1 habanero

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1/2 hopeasipuli

1 dl hienonnettua korianteria

0-1 dl lämmintä vettä

1/2 limen mehu

suolaa

Paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemeniä n. 3-5 min, niin että niihin tulee kiva väri. Käytin hokkaidon ja myskikurpitsan sisuksista kaivamiani siemeniä, jotka olin huuhdellut puhtaiksi rihmoista. Laita sivuun.

Poista tomaateista kannat ja paahda niitä sekä kokonaista habaneroa, kuorittua ja viipaloitua hopeasipulia ja valkosipulinkynsiä kuorineen pannulla kunnes ne pehmenevät ja saavat reilusti tummaa tuntumaa (varsinkin tomaatti ja habanero), 5-7 minuuttia. 

Puserra valkosipulit pois kuoristaan, nyppää habanerosta kanta ja pistä kaikki aineet survontaastiaan. Survo tai hurauta tahnaksi, tahnaan saa jäädä mustia pilkkuja. Lisää sitten siemenet ja aja sileäksi. Jos koostumus on liian tönkköä, lissä lämmintä vettä ruokalusikka kerrallaan. Lopuksi lisää korianteri, lime ja suola maun mukaan, kuitenkin ainakin 1tl. Tarjoile huoneenlämpöisenä, ripottele ruohosipuli pinnalle. Säilytys jääkaapissa. Jos salsan ohentaa juoksevaksi, voi sitä valuttaa myös tacojen päälle. 

Oi lauantai-ilta ja luumut!

Lauantai-ilta alkamassa, perheen miesväki viettänyt päivän tekojääradalla Suomi-Ruotsi-Norja ikäkausimaaottelussa, IsoHoo käsiajanotossa ja Urho10v kantamassa (luistellen tietenkin) Ruotsin lippua avajaisseremoniassa. Maitotytön kanssakin kävimme pari tuntia heiluttamassa lippuja, mutta  kotona odotti kokkaukset ja kuvaukset.

Mukavasti tuli tehtyä myös herkkua lauantai-illan kruunuksi. Viime tipassa (taas) laadin reseptiä Sunsweet-luumujen ja Ificolorin järjestämään reseptihaasteeseen. Yksi kilpailun 3 :sta arvostelukriteeristä on ulkonäkö. Minä sitten unohdin juustokakkuni ihan vähän vaan, liian moneksi hetkeksi uuniin ( no juuri kun viimeksi katsoin, ei mitään ollut tapahtunut!) Ja plööh, luomus oli sulanut kuin lumi-ukko kevätkeleillä, läjä mustia hiilisilmiä vain levenneen lumikasan päällä.

Ehkä joku luovuttaisi, kun lopputulos olikin jotain muuta kuin lämmin ja korkea juustokakku, jonka reunoilta hiukan vietellen valuu sulanutta juustomassaa... Siinä visio, tässä kuitenkin lopputulos kuvina , mutta toisaalta juuri tämä annos onkin niin Kaikki äitini reseptit -tapaista ruuanlaittoa. Maku edellä, ulkonäkö runsaan houkuttelevan rouheaa. Suurpiirteinen esille pano, ehkäpä, mutta himo tähän tuli. Teitä on nyt varoitettu.

Kuuma Camembert ja konjakkiluumut

4:lle

250g kiekko camembert-juustoa

200g Sunsweet kivettömiä luumuja

1 dl kuorittuja manteleita

100g maustamatonta tuorejuustoa

1/2 dl tuoretta hienonnettua minttua

2 rkl hunajaa

1/2 dl konjakkia

Halkaise juustokiekko kahtia ja aseta toinen puoli alapuoleksi uuninpellille, leivinpaperin päälle.

Hienonna luumut vähän pienemmiksi. Paahda mantelit kuivalla pannulla ja rouhi karkeasti veitsellä. Sekoita tuorejuusto, 1/3 luumuista ja 1/2 manteleista, lisää lopuksi mukaan puolet hienonnetusta mintusta.

Levitä seos juustokiekon päälle ja aseta toinen kanneksi. Lämmitä "juustokakkua" uunissa 175 asteessa haluamaasi sulamisasteeseen.

Tällä välin laita loput luumut ja hunaja paistinpannulle keskilämmölle ja kaada perään konjakki. Uskalias voisi vaikka liekittää. Anna luumujen lämmetä ja konjakin höyrystyä pois.

Ota juustokakku uunista, ripottele päälle konjakkiluumut, loput rouhituista manteleista ja minttusilpusta. Tarjoile neutraalien keksien kanssa.

Ettei asioita tehtäisi liian helpoksi, pitäisi vielä päättää mihin kategoriaan annos osallistuu. Pääruoka lienee poissa laskuista, mutta koska herkku ei ole myöskään turhan makea, voisi sitä mainiosta tarjota myös alkupalana. Jos katat viereen hyväilevän viileän ja makea jälkiruokaviinin on aterian päätös nautinnollinen.

Jälkiruoka, siis. Jonka meinaan nyt juuri mennä uudelleen lämmittämään. Ulkonäöstä viis.

Reseptikehittelyssä käytetyt kuivatut luumut tarjosi Sunsweet, osallistujilla on lisäksi mahdollisuus osallistua  Ificolorin ruokakuvauskurssille Nico Backströmin studiolle, jossa  myös Teresa Välimäki jakaa kokkaus- ja reseptivinkit.

Lihafondue

Paljon lihafondueta helpompaa seurusteluruokaa ei olekaan. Pilkot aineet ja asetat esille. Muutama maustekastike ja nekin voi ostaa valmiina pullossa halutessaan, kuten meillä tehtiin eilen. Ja sitten vain dippaillaan ja kypsennellään kukin omia lihapaloja ja varotaan polttamasta suuta.

Meillä on aina lihafondue valmistettu öljyyn, koska näin vanhempani oppivat sitä Sveitsin aikoinaan syömään ja valmistamaan. Isä kertoi eilen pöydässä, että heillä, köyhillä lääketieteen opiskelijoilla oli aina tapana juhlistaa läpimennyttä tenttiä kokoontumalla tuttuun ravintolaan lihafonduelle. Ihan näen silmissäni  60-70-luvun vaihteen hämärän, savuisen ja öljynhöyryisen "Kneipen", jonka nurkkapöytään on kokoontunut 60-70 luvun vaihteessa riehakas ja kovaääninen suomalais-kansainvälinen seurue. Miesten muoti suosii partoja, hyvin samaan tapaan kuin nyt, posket punoittavat, eikä vähiten pöydällä olevien punaviinipullojen takia. Ulkona paistavat kaupungin valot, eltään tätä hetkeä. Ollaan nuoria, rakastuneita, onnellisia ja täynnä tulevaisuuden uskoa.

Kuvan otti Urho10v

Lihafonduen voi toki myös tehdä lihaliemeen, mutta kuten sanottu, meillä liemenä on neutraali öljy. Jotakin perheemme fondue-innokkuudesta kertonee sekin, että vaikka mummolan pöydässä oli syömässä tällä kertaa 16 henkeä, äiti lainasi tälläkertaa vaan toista fonduepataani ja alustaa, lihafonduehaarukat äitillä oli tälle sakille ihan omasta takaa. Lihafonduepatahan on siis joko teräksinen, kuparinen tai vaikka valurautainen, mutta se keraaminen pata on tarkoitettu juustofonduelle. Tuo ihana kuparipata on vanhempieni, minulle he ovat joskus Sveitsistä tuoneet tuon teräksisen. Fonduesettejähän saa kyllä kohtuuhintaan kaupoista.

Kuvan otti Urho10v

Kuvan otti Urho10v

Lihafondue  / Fondue Bourguignonne
1pata :4-6 syöjää meillä 8 mutta osa pieniä lapsia

5dl neutraalia öljyä esim rypsi
n. 200 g lihaa per syöjä : naudan sisäfilettä, kalkkunan tai kanan filettä, hirveä
dippikastikkeita
raakoja vihanneksia, paprikaa, herkkusieniä, etikkakurkkuja, hillosipuleita
uunilohkoperunoita

 Pilko vihannekset suupaloiksi, nauta lihapullan kokoisiksi paloksi ja kalkkuna ehkä hiukan suikalemaisemmaksi, jotta kypsyy hyvin myös sisältä.

Kuumenna öljy liedellä n. 180 asteeseen ja tuo se sitten pöytään lämpöliekin päälle. Jokainen ruokailija laittaa pitkään fonduehaarukkaan lihapalan kerrallaan ja kypsentää sen haluttuun kypsyyteen. Lihapala siirretään sitten omalle lautaselle, suolataan ja pippuroidaan ja nautitaan tykötarpeiden ja soosien kera ruokailuhaarukalla. Uusi lihapala saa muhia padassa jo sillä aikaa. Paistoajat vaihtelevat suuresti sen mukaan paljonko pannussa on kulloinkin lihaa, varo alussa öljyn räiskintää, mitään märkäähän et voi öljyyn laittaa.

Meillä siis oli nautaa ja kalkkunaa, majoneesia, B-B-Qsoosia ja currysoosia.

Ihanaa seurusteluruokaa, vaikkapa Uuden Vuoden aatoksi. Kaivakaapa pölyttyvät pannunne esiin. Olen tehnyt myös aika yksityiskohtaisen postauksen juustofonduesta jos se kiinnostaa.

Gyoza tai Jiaozi ...kuhan ei vaan kinkku!

Eikun höpö, höpö, kinkku oli hyvää ja sitä oli niin riittävästi, että nyt halajaa mieli jotakin muuta. Mikäs sen erilaisempaa kuin joku aasialaistyylinen taikinanyssykkä. Gyozat ovat japanilainen versio ja Jiaozi ovat kiinalainen versio ja tässä on minun versioni, jossa on kyllä surutta sekoitettu kaikki suuntaukset. Syötiin näitä alkupaloiksi itsenäisyyspäiväisillä synttäreillä jo ja hyvin maistuivat vaikka kokki oli taas niin kolmatta kättä vailla, että ulkonäössä olisi helpostikin parantamisen varaa. 

(Onko teillä muilla tälläistä luonteenpiirrettä, jossa yhdistyy suunnaton itsekritiikki ja "no mitä sillä nyt on väliä-kunhan koossa pysyvät"-meininki?)

Gyoza/Jiaozi Fusion nyytit

1 paketti Chinese dumplings kääreitä (pakaste aasia-kauopasta n.45-50 kpl)
400g possun jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 tl raastettua inkivääriä
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl sesamöljyä
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 rkl soijaa
1 rk riisiviinaa tai kuivaa sherryä
1 paksoi hienonnettuna ( tai 2 dl kiinankaalta)

Sekoita kulhossa  kaikki  täytteen ainekset.

Levitä nyyttien kuoret  kahdessa kolmessa erässä pöydälle (jauhoja hiukan). Aseta kullekin reilu teelusikka täytettä. Kostuta sitten veteen kastetulla sormella kuoren reunat ja puritsa /rypytä yhteen nyytiksi.

Moni on viimeaikoina ilmoittanut että ei tarvitse/kaipaa mikroa. Minä taasen kiitin luojaani, että minulla sellainen on, olin unohtanut ottaa kuoret sulamaan, mutta sulatusohjelmalla sain näppärästi kuoret sulaksi, hienosti irtosivat toisistaan. Muuten olisikin ollut ihmettelemistä.

Keitä  nyytit isossa kattilassa runsaassa vedessä erissä. Kun nyytit nousevat pintaan, ne ovat valmiita, nosta ne reikäkauhalla valumaan. Älä laita niin vieri viereen, että tarttuvat kiinni toisiinsa. Ennen tarjoilua paista halutessasi niihin vielä kaunis paistopinta ruokaöljyssä.

Dippinä soijaa, jonka maustoin limen mehulla ja vähän seesamiöljyllä, aikuisten dippiin pilkoin vielä punaista chiliä. Chiliä voisi lisätä myös nyyttien täytteeseen, jos vain aikuisia syömässä.

Jos nyytit kiinnostaa, olen tehnyt niitä myös täällä  (Näköjään lähes samalla reseptillä, nyt ei vaan ollut kevätsipulia, koska olin unohtanut ostaa ja kypsennys tapahtui höyryttämällä) ja kerran jopa alusta asti taikinankuoret, mutta valmiilla pääsee kyllä vähemmällä.
Ja yhtä rumia näyttävät olleen joka kerta. Mutta herkkuja!

After XMAS-kinkku

Elämää joulun jälkeen. Tiedän, vaikea kuvitella. On sitä. Siksi tämä paistos.

Minä kuulun niihin, joka en pysty kohtuudenkaan nimissä luopumaan mistään joulupöytääni perinteisesti kuuluvasta herkusta. Ja oman joulupöytäni kiistellyin kaveri on tietenkin, Juicen sanoin, sika. Kiistattomasti se tosin pöytääni kuuluu, mutta se, minkämoinen tänä vuonna laitetaan, kuinka suuri, pakastettu vai tuore, luomu-, vilja-, potkallinen, luullinen, tuottaa aina asiallisen määrän keskustelua. Joka jatkuu sitten joulupöydässä, jossa rankataan kinkun onnistuneisuus kaikkia edellisiä kinkkuja  sekä vähän naapurillakkin maistettuja verraten. Tässä kohtaa saa myös kinkun kaveriksi valitut sinapit huutia. Joo, ja niitä on pakko olla useampia vaihtoehtoja, ettei kinkku mene pilalle väärästä sinapista.

Kaksi kinkkuateriaa on kuitenkin ehdoton maksimi joulunaikaankin, varsinkin kun siihen vielä lisää öiset jääkaapiretkeilyt kinkkuleipien ja kylmän maidon merkeissä. Ja onneksi meidät kuluttajat on jo aika hyvin opetettu; Kinkku pidetään kylmässä, pöytään leikataan tarvittavat siivut ja viimeistään sen toisen päivän jälkeen perkaan kinkun ja pakastan rippeet erissä maailman ihanimpia hernekeittoja ja kinkkukiusauksia varten.

Tällä paistolla voit duunata kinkun jo ihan eri ruuaksi vaikka tapaninpäivän ulkoilun päälle. Se on myös mainio tuhtina brunssiruokana. Ja parasta on se, että halutessasi sen voit valmistaa uunitusta vaille jo edellisenä iltana jääkaappiin odottamaan. Silloin munamaito oikein imeytyykin leipiin. Tässä voi sopivasti käyttää joulusta jäänet ylimääräiset leipäpalatkin.

After Xmas kinkkupaistos

1 l joulukinkun rippeitä kuutioina (tai pieninä palasina)

n.15 siivua vaalea leipää

2 isoa punasipulia

1 rkl voita

1 tl suolaa

1 tl sokeria

6 munaa

4 dl maitoa

2 rkl dijon sinappia

1 rkl timjamia

suolaa ja mustapippuria myllystä

5dl voimakasta juustoraastetta esim. puolet parmesania, puolet emmentalia tai gruyeriä

Kuori ja suikaloi sipulit. Sulata voi paistinpannulla, lisää sipulit, suola ja sokeri ja anna pehmetä 10 minuuttia miedolla lämmöllä.

Sekoita muna ja maito ja mausta se dijonilla, timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele suuri uunivuoka, kasta leivänpala kerrallaan munamaitoon ja levitä alimmaksi kerros leipää. Ripottele kerroksen päälle puolet kinkusta, sipulista ja juustoraasteesta. Puolita leipäpalat ja asettele seuraava leipäkerros hiukan limittäin pystyyn, niin että pinnasta tulee nätin rouhean epätasainen. Edelleen kasta jokainen palan munamaitoon ja leipiä asetellessasi ripottele aina hiukan myös kinkkua ja sipulia väleihin. Lopuksi vielä päälle loppu juustoraaste ja munamaito.

Paista 220 asteessa n. 20 minuuttia, kunnes munamaito on hyytynyt ja pinta saa kauniin värin.

Tarjoile vihreän salaatin kera.

Paistoksen voi tosiaan tehdä paistoa vaille valmiiksi jo aamulla iltaa varten ja jättää vetäytymään jääkaappiin, mutta yhtä hyvin voit tehdä ja paistaa sen välittömästi. Paistos on myös helposti muokattavissa; sinihomejuusto, jalapenot, valkosipuli tai osan maidosta korvaaminen valkoviinillä saa aikaan aivan uuden makumaailman.

Tämä resepti löytyy HooKoon uusilta joulusivuilta, jossa paljon herkkureseptejä ja hyviä vinkkejä jouluruokien ja kattauksen tiimoilta. Jouluruokia ideoimassa on ollut Mestariskokki Björckin Tomi sekä pari suosittua ruokabloggaajaa. Maistuis varmaan sullekin - blogi on kehitellyt ihanan jouluisen punakaali-pekonihöystön joulupöytään ja minä sain miettiä hävikistä herkuksi -teemalla jotain kivaa kinkun rippeille. Hookoo löytyy myös kätevästi facesta.

Yhteistyössä HK

Za'ataria mun oliiveihin

Jos puhutaan yksinkertaisista nautinnoista, jotka useimmiten ovat niitä kaikkein upeimpia, kuvitelkaapa tämä: Kulhollinen marinoituja oliiveja jonka oliiviöljyiseen kylpyyn kelpaa dipata myös rapeakuorista juurileipää, makeudeksi pirskaus laatubalsamicoa leivälle.

Nyt tekisi mieli lopettaa postaus tähän sanoin "Olen puhunut."

Mutta koska mä olen Nanna ja liian heikko vastustamaan kiusausta jaaritella liirum-laarum ja niin kiltti, että haluan suoda teillekin saman mahdollisuuden oliiviövereihin (sillä sehän tästä väistämättä seuraa) mä jatkan.

 Koska aivoni eivät myöskään toimi moodiilla kieltäydy reseptikilpailusta löysin itseni testaamasta GAEAn uusia oliiveja pussissa. Ainakaan täällä puolivälin etapilla napapapiiriä kohti ei ole ollut kaupoissa tarjolla pussioliiveja, ulkomailta nuo ovat tuttuja. Käteviä ja kevyitä kuljettaa myös mukana ja rahdata pohjolaan. Miettikää kuinka paljon näitä litteähköjä nesteettömiä pusseja menee rekan perällä verrattuna lasisiin suolavesipurkkeihin, joissa usein oliivit asustelevat. Kylläpäs pieneni jalanjälki!

Kun oliiveista poistetaan kivi, poistetaan myös sen sielu. Mutta myönnän, olen syönyt myös hillittömän pahanmakuisia kivellisiä oliiveja. Ja jos romanttisilla treffeillä (joilla muistaakseni olin viimeksi vuonna -88) haluaa pidättäytyä kivien sylkemiseltä tai säästää vieraita hammaslohkeamisilta tai yksinkertaisesti vain yksin ollessa lukea ja syödä, jolloin toisessa kädessä on haarukka ja toinen kääntää sivuja, eikä kolmatta kättä jää kivien kaiveluun suusta, ovat kivettömät hirveän hyvä vaihtoehto. Näitten GAEAn oliivien kohdalla todella hyvä vaihtoehto, koska ne ovat ihanan suolaisia ja maukkaita. Ihan kivitavaraa, jos ymmärrätte vihjailuni. Sekä mustavihreä rosmariini-sitruunapussi että mustat naturellit. 

Minä osallistuin tuotekehitykseen tällä ehdotuksella. Jos ei Za'ataar sovi oliiveille niin ei sitten mikään. Za'ataarin voit ostaa Lähi-idän kaupasta tai hifistellä gourmet version ohjeeni mukaan.

Za'atar ja oliivit
1 pussi GAEA mustia oliiveja
3 rkl laadukasta Extra Virgen- oliiviöljyä
2-3 tl Za'atar- mausteseosta
sormisuolaa

Anna marinoitua viileässä pari tuntia
Tarjoiluun hyvää leipää ja tummaa balsamico-viinietikkaa. 

Määrät ovat suuntaa antavia, kun oikein innostut dippaamaan hulahtaa tuonne helposti desi öljyä ja sitten vastaavasti lisää Za'ataria. Ja sormisuolaa kaipaa öljy hiukan jos jollain suupalalla dippaat ilman oliivia, vaikka oliivit ovatkin suolaisia.

Käy tutustumassa oliiveihin ja äänestä omaa suosikki-yhdistelmääsi, osallistu kilpailuun. (klikkaa kuvaa)

Oliivit ja oliiviöljyn testattavaksi ja tuotekehitykseen toimitti GAEA

Paella (superherkullinen)

Kuinka sitä aina unohtaakaan miten herkkua paella on? Ja sitä paitsi, sehän on yhden kipon ateria, eli keittiössä ei saa aikaan edes suurta sotkua, mitä nyt pari leikkuulautaa ja veistä voi sotkea.

Osaksi ehkä paellan herkullisuus perustuukin siihen, ettei sitä tule tehtyä liian usein. Parasta paellaa olen syönyt, yllätys, yllätys, Michiganissa vaihto-oppilasvuotenani, jossa Bilbaosta vaihtariksi saapunut pikkuruinen Ivan Gonzales Péon (voi missähän sinäkin olet?), sitä valmisti. Saattoi olla, että olimme siinä vaiheessa niin kurkkuamme myöten täynnä hampurilaisia ja tacoja, että lähes tulkoon mikään ei koskaan ole maistunut niin hyvältä.

Alkuperäisen paellan lähteille pääsin taannoin kuin vietin kesä kuumalla 6 viikkoa Valenciassa. Asuin ystävieni, sisarusten Felin ja Rosan luona ja välillä sunnuntaisin sitten heidän muukin perheensä saapui syömään sisarusten talolle ja silloin syötiin tietenkin paellaa. Ja tehtiin muutama kannullinen raikkaan kylmää sangriaa. Yllättäen paella olikin noutoruokaa, eli paellapannullinen haettiin pannuineen päivineen jostakin paella(?)-ravintolasta. Etukäteen ilmoitettiin henkilömäärä ja minkä tyyppistä paellaa haluttiin, paellapannun sai sitten palauttaa seuraavalla kerralla paellaa haettaessa. Yllättäen niitä unohtuneita paellapannuja sitten lojui keittiön nurkassa välillä useampikin kappale.

Oma pannuni on ihan vaan jostain halpatavaratalosta ostettu, varmaan soppeli noin 6-8 hengelle. Koska pannu on iso, käytän sitä kaasugrillissäni. Poistan parila osan, laitan ritilän keskelle , sen päälle pannun ja käytän sitten kahta keskimmäistä poltinta (yht. 4 poltinta. Maustekaapissani oli sisareni Turusta Lähi-idän kaupasta tuomaa paella maustetta, joskus olen sitä ostanut jostain
Etelä-Suomen cittaristakin. Pieni pahvirasia, jossa maustepusseja.
Voit korvata sen seoksella 1 tl savupaprika, 1/2 tl sahramia ja1/2 tl cayenneä.

Tästä tuli aivan jumalattoman herkullista, vaikka teinkin vähän niin kuin helpotetun version, ilman luullisia kanapaloja tai mitenkään erikoisia mereneläviä tai muutenkaan autenttisia reseptejä. Ja marketista löytyvistä aineksista.

Paella Nannan tyyliin
5-6:lle
3 rkl oliiviöljyä(tai tarpeen mukaan enemmän)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 chorizo- raakamakkaraa (esim saarioisten)
400g  kananrintafileitä
hiukan vehnäjauhoja (ei pakollinen)
1 pussi (180g) paprika-chili katkarapuja (Pirkka-pakaste)
1  paprika
500g (arborio)riisiä
2,5 dl kuorittuja tuoreita herneitä (tai pakasteesta)
4 dl kuivaa valkoviiniä
1,5 -2 l kuumaa kanalientä
1pussi paellamaustetta (lue teksti) tai korvaavat mausteet
suolaa, mustapippuria
Tarjoiluun sitruunanlohkoja ja hienonnettua silopersiljaa.

Leikkaa kanat reiluiksi lohkoiksi, ripottele suolaa päälle ja kierittele vehnäjauhoissa. Kuumenna öljy paellapannulla ja ruskista hiukan kananpaloja. Puserra myös chorizomakkara pikkupulliksi pannulle. Siirrä ainekset niiden ruskistuttua pois pannulta sivuun ja lisää miedommalle lämmölle hienonnettu sipuli ja valkosipuli pariksi minuutiksi pehmenemään, sitten paloiteltu paprika. Seuraavaksi kaada mukaan maustepussi tai mausteet (savupaprika, sahrami ja cayenne) ja riisit heti perään. Sekoittele. Riisien muututtua läpikuultaviksi, possauta mukaan valkoviini ja palauta kanat ja chorizo pannuun.

Kaada pannu täyteen  kuumaa kanalientä ja anna muhia sekoittamatta 20 minuuttia. Lisää aina lientä jos alkaa näyttää kuivalta.

20 minuutin päästä  sekoita mukaan herneet ja sulatetut katkaravut, anna muhia vielä hetki, jotta riisit ovat sopivan kypsät. Päälle sitten persiljasilppua, sivuille sitruunalohkot ja pannu pöytään.

Hyvän vaalean leivän ja espanjalaisen valkoviinin kera terassilla hellesäässä parhaassa seurassa nautittuna syömistä ei tahtonut pystyä lopettamaan.

Nyhtää ankkaa uudella tavalla



Ankka on erinomaisen herkullinen lintu. Maukas muttei kuiva. Ja erittäin helppo valmistaa. Älkää kehdatko tulla väittämään muuta. Ainakin jos sen valmistaa uunissa suussa sulavaksi nyhdöksi. Ja muullalailla en ole uskaltanut sen kimppuun käydäkään.

Yleensähän olen valmistanut kokonaisen ankan Pekingin ankan tyyliin. Samoissa makumaailmoissa liikutaan nytkin. Tässä ainekset kietaistaan vietnamilaiseksi kesäkääryleeksi, jolloin saadaan aikaan ihan erinomaista hipparuokaa, kevään ja kesän partyihin, näppärästi sormilla syötäväksi, vaikka sitten seisaaltaan.

Tai nyhdin ihan vanhalla tavalla, käyttökohde vain oli uusi

Pakkasestani löytyi kaksi ankankoipea. Haudutin niitä pitkään uunissa ja lihasta tuli ihanaa (ja sitä tuli kahdesta koivesta nyhdettynä tosi paljonkin). Nyhdetystä ankasta olisi varmaan moneksi, minä nyt en saanut päästäni noita kesäkääryleitä. Vähän uutuusvinkkeliä on tuo kurkun olomuoto, muistan nähneeni jossain ruotsalaisessa ruokalehdessä kuinka kurkku siivutettiin ohueksi ja käärittiin noin hauskasti rullalle. Tämä on muuten aika kiva idea, koska jos sinulla on täytteenä vaikka suikaloitua porkkanaa, ei tikut pääse pökkimään riisipaperia rikki. Tässä on kuitenkin tosi simppelit täytteet: Ankkaa, kevätsipulia, kurkkua ja yrttejä.

Nyhtöankkaa riisipaperissa
 25 kpl (ainakin)

2 ankankoipea
1 dl ruokaöljyä
1dl soijakastiketta
1dl siirappia
2 tl kiinalaista viismaustetta
1 tl inkivääritahnaa
suolaa

25 riisipaperia
1 iso kurkku
5 kevätsipulia
tuoreita yrttejä, esim minttu, lehtipersilja, basilika, korinteri

tarjoile kiinalaisen luumukastikkeen tai hoi sin -kastikkeen kanssa

 Hiero koipien pintaan suolaa. Aseta ne sitten pienen padan (tai muun uuniastian) pohjalle nahka eli rasvapuoli ylöspäin. Kaada päälle liemi, johon olet sekoittanut öljyn, soijan, siirapin, viismausteen ja inkiväärin. Laita 10 min. 220 uuniin, käännä uuni sitten 120 asteeseen ja pistä kansi tai folio päälle. Anna muhia n. 4 tuntia, kunnes liha putoaa luista.

Nosta koivet liemestä, revi lihoiksi ja suolaa lihaa tarvittaessa. Voit myös kostuttaa lihaa hiukan paistoliemellä. Anna jäähtyä.

Rullia varten varaa laakeaan astiaan lämmintä vettä ja levitä pöydälle kasteltu keittiöpyyhe, Silppua kevätsipuli ja yrtit ja sekoita ne yhteen. Suikaloi kurkku mahdollisimman ohuesti n. 10 cm pätkiin.

Kastele riisipaperi kerrallaan veteläksi vesiastiassa ja siloita se sitten märän pyyhkeen päälle. Pistä kaksi kurkkusiivua vierekkäin, pääkke nyhtöankkaa ja yrttisipulisilppua. Taita ensin ympyrän reunat keskelle ja rullaa sitten (suht ohueksi, mieti kevätrullaa) rullaksi.

Äläkä tuu väittään että tämä on vaikeaa. Ei ole.

Rullia ei voi latoa päällekkäin koska ne tarttuvat toisiinsa. Kokeile hiukan kosteaa leivinpaperia rullien väliin, jos teet ne ennakkoon, ja säilytä jääkaapissa.

Inspiroiduin tähän reseptiin  Oivapari- reseptikilpailun myötä. Siinä kevään ja kesän mittaan etsitään oivia pareja viinien  ja ruuan muodossa. Ennakkoluulottomasti, mutta maistellen. Paritin tämän ruuan herkullisen keveän Castillo de Molina Pinot Noirin kanssa. Siksi valitsin dippikastikkeeksi myös pehmeän makoisan luumukastikkeen ärhäkämmän vietnamilaisen dippikastikkeen sijaan.

Oiva pari. Ihan ehdottomasti.

Kilpailun järjestäjä sponsoroi ruuanlaittoon inspiroivat viinit

*Castillo de Molina Reserva Pinot Noir 2011 (juuri tämä siis) valittiin muuten 600 maistellun viinin joukosta Vuoden viiniksi 2014. Sen keskitäyteläinen  ja keskitanniininen marjaisan hedelmäinen olemus sopii  mm lihaisille pastakastikkeille, chilillä maustetulle possunlihalle, linnuille yms. Ja nyhdetylle ankalle riisipaperissa...

Parempia parsoja odotellessa

No ei kai se parsakausi oikeesti oo vielä meillä. Ainakin meidän kaupoissa urugualainen parsa on vaihtunut vasta kreikkalaiseen. Parsaahan löytyy nykyään tuoreena - no, kaikki on suhteellista - ympäri vuoden, mutta harvemmin sitä talvella ostan. 

Ne ihanimmat parsareseptit, voisulan, parmesanin, hollandaisen, kylmäsavulohen, uppomunan (no, ei nyt tietenkään kaikkea yhtä aikaa!) kanssa odottelevat ihan oikeasti niitä lähialueilla (tarkoitan nyt vaikka Ruotsia, en Lapuaa...otan kyllä mielelläni vastaan lapualaista mikäli joku sitä kasvattaa) kasvatettuja uuden sadon TUOREITA parsoja.

Mutta hirveästi parsaa tekee jo mieli. Siksipä nyt on aika ostaa parsaa ja tehdä sille sen mitä oikealle lähiparsalle muuten en millään raaskisi; FRITEERATA!

Resepti jäi käteen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan reseptivalikoimasta, siinä oli käyetty AmeriikanAlea, minä käytin tällä kertaa kotimaista Hartwallin 0% olutta, se kun on jo itsessään sitruunanmakuista ja antoi tähän sopivat kuohut.

 Frittiparsaa

500 g tuoretta parsaa (valkoista)
1 l rypsiöljyä
2,5 dlvehnäjauhoja
2,5 dl olutta
1 limen kuori pestynä ja raastettuna, sekä mehu
1 tl merisuolaa
myllystä pippuria

Katkaise parsoista puumaiset varret ja kuori.

Sekoita muut aineet taikinaksi.

Lämmitä öljy kuumaksi kattilassa.

Kasta parsat yksitellen taikinaan ja friteeraa pienissä erissä muutaman minuutin per erä.

Minulla ainakin jäi taikinaa, olisin tehnyt sipulirenkaita, mutta minulla ei ollut tavallista sipulia (?ennen kuulumatonta) joten lohkoin muutaman salotin ja sitten kokeilin friteerata vielä paprikatäytteisiä oliiveja. Tarjoilin nämä keveät herkut itselleni chilimajoneesin kera, joka tuli valmiina purkista. Kaiken tämän päälle join jääkylmää cherry-zero-cokista joka on esanssisuuden riemuvoitto (oikiasti sairaan hyvää, tai sitten mulla on makupaletti aivan sekaisin, tämä ei ole mainos, ihan itte ostin, ensin yhden, sitten...10 tölkkiä!!!!!)

No oli kyllä hyvää ja vähän kielletyn makuista, liekö edes terveellistä?

So what? Ime parsaa! Kohta sitä saa oikeasti.

(ja frittitaikina oli muuten erityismaininnan arvoinen limelisällä ja sitruunaisella oluella)