Neljän sisaruksen illallismenu: Alkudrinksut ja Lemon Posset

Mojito factory

Luulenpa, että emme ole ainoita, joita tv on inspiroinut järjestämään ihka omat Arvostele mun illallinen - sessiot. Itse olen osallisena meidän "Neljän sisaruksen illallisessa". Siis Nikoveli, Natasisko ja PikkuveliNuutti sekä minä järjestämme kukin parempien puoliskojemme tai heikompien astioiden  (Natasisko osallistuu ex-kihlattunsa eli meidän kaikkien ystävän ja perheemme "tekopojan"* Uliseksen kanssa) avustuksella perheillemme illailliset, jotka sitten arvostellaan sekä ruuan, että tunnelman osalta anonyymisti asteikolla 1-6. Myös kommentit ovat suositeltavia. Kunkin illallisen arvostelulipukkeet suljetaan kirjekuoriin, jotka annetaan säilytettäväksi isälleni. Neljän illallisen jälkeen isäni aukaisee kuoret, laskee pisteet ja tulostaa kommentit kullekin kokkaajalle. Isällemme, joka ei saa kuitenkaan osallistua illallisille, on langetettu tämä osa, koska päätimme (lasten kesken), että isäni hoitaa voittajalle myös yllätyspalkinnon kunnon pappa betalar -tyyliin. Eli jännitys säilyy myös palkinnon osalta loppuun saakka.

Kilpailu etenee logistisista syistä verkkaiseen tahtiin, mutta olemme sopineet, että se on kuitenkin vietävä läpi vuoden sisällä. Joulukuun alussa valloitimme Porvoon Nikoveljeni ja Munkälyni vieraina ja nyt sain vihdoin vuorostani porukan kokoon kotimaakuntaan pääsiäisenä. Koska launtaina trullitellaan ja käydään päsiäisvalakioilla, pidimme illallisen sunnuntaina, 1. pääsiäissunnuntaina.

Voi taivas, kuinka olen joulukuusta asti miettinyt menuvaihtoehtoja. Halusin tarjota jotakin mitä en olisi ennen tehnyt sisaruksilleni. Ideat vaihtelivat Fine dining näpertelystä Tapas-pitoihin. Mietin kaikkia lempiherkkujani, mutta olihan menun oltava myös jollakin lailla tasapainossa ruokien suhteen. Eli ehkä itsekirnuttu voi ja omassa leivinuunissa paistettu ruisleipä alku-alkupalana kuitenkaan toimi grillattujen kampasimpukoiden kanssa. Mielelläni olisin valmistanut esim. lampaan karetta, mutta en viitsinyt, kun en halunnut lampaan liittoutuvan pääsiäisen kanssa. No en tiedä onnistuinko menun tasapainottamisessa, mutta minun arveltiin valmistavan esim. suomalaista ruokaa, italialaisen menun, etanoita, Panna Cottaa....

Nannan ja Iso-Hoon illallinen

Tervetuliaisdrinkki valinnan mukaan;

Mojito tai Cosmopolitan

Vitenamilaiset kesärullat jättikatkaravuilla ja possulla  

Vietnamilainen kalakastikedippi

Kookosmaidossa hurjan pitkään hautunutta naudanpotkaa

rapsakalla chilisalaatilla

basmatiriisi

Lemon Posset

Tuoretta mangoa

Chilisuklaa

Espresso

Ruokajuomana ideologiani mukaisesti (korianteri, minttu, lime, chili, inkivääri yms. herkut toimivat parhaiten oluen kera) oli tarjolla Pils.tyyppistä olutta, kuivaa siideriä ja CC:tä, Zeroa ja tavallista. Jollakin muun tyyppisellä menulla olisin luultavasti halunnut tarjoilla samppakaljaa tai ainakin laadukasta cavaa läpi aterian..Paitsi en nyt kuitenkaan ehkä sen ruisleipä homman kanssa....

Koska suurimman osan ruuista tiesin vääntävän lasten suupielet alaspäin tai tuliseen virneeseen, oli lapsilla oma menu, omassa pöydässä. (Meitä oli siis 8 aikuista ja 5 lasta)

Alkuun 3-kerrosdrinkki

Kesärullat

Ohuehkot naudan sisäfilepihvit niedolla suolalla

riisi

rapsakka salaatti

Karkkipaistetut kananmunat

Kaikki tämän ennakkoluuloisen suvun lapset kieltäytyivät kohteliaasti kesärullista. Pääruoka laski, samoin alkudrinksu. Jälkiruuan kohtalokas nimi aiheutti sydämentykytyksiä. Ellikohta5v. ilmoitti isälleen wc.ssä, että hänellä on paha mieli, koska ei halua paistettua kananmunaa jälkiruuaksi. Ilona9v. taas pettyi suunnattomasti, kun huomasi, ettei kyseinen jälkiruoka ollut aivan sitä miltä kuulosti vaan hyvin kyllä niitä muistuttavat persikanpuolikkaat kermavaahtopedillä pääsiäisrakeita ympärilleen ripoteltuna.(ja se idea tuli canelian blogista). Onneksi lapsille- yllätys yllätys- kelpasi chilisuklaa....

Minun kodistani puuttuu  remonttireiska ja apukokki, mutta onneksi on tuo ikioma baarimestari, joka hoiti näpsäkästi ja laadukkaasti drinkit odottaviin käsiin.

Tämän pitkän tarinan päätösresepti on ihana ja lyhyt. Ensimmäinen jälkiruokani oli upea, helppo ja ainakin Iso-Hoo ja Uli sanoivat, että parhaita jälkkäreitä ever.

Ja siis niin helppo.

Lemon Posset ja Mangoa
8:lle

6,6 dl kuohukermaa (ne kuohukermapurkit sattuu olemaan 3,3dl)
2 dl sokeria
1 siivilöity sitruunan mehu.

Tarjoiluun
tuoretta syöntikypsää mangoa
1 lime
mintunlehtiä

Kuumenna kerma ja sokeri kiehuvaksi, koko ajan sekoittaen.
Keitä 2 minuuttia pienellä tulella kok ajan sekoittaen.

Poista liedeltä, lisää sitruunamehu, sekoita ja kaada tarjoiluastioihin.Kannattaa kaataa ensin kasarista kannuun, josta on helppo kaataa siististi. Anna jäähtyä ja jähmettyä viileässä nelisen tuntia. Omani asettuivat kyllä paljon nopeammin uolkona kylmässä.

Pilko mangot kuutioiksi ja lusikoi ne annosten päälle juuri ennen tarjoilua. purista mangojen päälle vielä limeä. Päälle koristeeksi pieni mintunlehti tai vaikka sitruunamelissaa.


Tämä jälkkäri oli itsellekin uusi tuttavuus, johon olin törmännyt kahdesti lyhyen ajan sisällä TV.ssä. Ruokafilosofiaani kuuluu myös, ettei ruokia "harjoitella", niinpä ainoastaan kesärullia olin valmistanut aikaisemmin ja niitäkin täysin eri reseptillä. Jotakin vaaran tunnettahan kotiäitikin kaipaa elämäänsä....

Suosittelen tätä raikasta jälkiruokaa erinomaisen makunsa ja keveän koostumuksensa (kermasta huolimatta), sekä ylihelpon toteuttamisensa vuoksi. Tätä syödään usein myös rapsakoiden ohuiden keksilastujen kanssa, Tykkäsin hirveästi mangosta, mutta voisin kuvitella olevan suloista myös, mansikoiden, vadelmien, raparperin, verigreipin tai kiwin kanssa.

* ai niin, tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!

Juurella featuring Kaikki äitini reseptit

Siitä on nyt kulunut viikko. Alan olla palautunut. On  ollut mukava huomata, että olette eläneet hengessä mukana, sellaisetkin ihmiset, jotka eivät päässeet paikan päälle nauttimaan menustani ovat kyselleet illan onnistumisesta kun ollaan törmätty kaupassa, tallilla, päiväkodilla, tekojään laidalla. Jaa, siinäs se mun peruselämänpiirini taitaa ollakkin.

Jos joku nyt on suitsuttamisestani huolimatta uutispimennossa, niin lähiruokaan panostava Seinäjokinen Juurella- ravintola pyysi minua suunnittelemaan menun (ennakkojännäystä täällä), jota tarjoiltiin asiakkaille Kulmilla -ravintolafestivaalin aikaan viime torstaina.

Menun suunnittelu ravintolaan ei ole aivan helpoimmasta päästä, ainakaan maallikolle. Ravintolan filosofian ja käyttämien raaka-aineiden lisäksi annosten tulee sopia myös ravintolakeittiömäiseen valmistukseen. Menuun tulisi olla tasapainoinen. Useimmat komponentit täytyy pystyä esivalmistelemaan, jotta ruokien esille nosto tapahtuu jouheasti. Budjettiakin täytyy ajatella (vaikkei minulle sellaista vaatimusta esitettykään). Kaikkein tärkeimpänä pidän tietenkin sitä, että ruoka on herkullista ja että kokonaisuus saa sinut tuntemaan, että olet ainutlaatuisen ruokaelämyksen äärellä. Sellaisen, joka inspiroi sinua vielä kotikeittiössäkin ja saa palaamaan ravintolaan uudelleen.

Toki myös halusin menussa näkyvän oman kädenjälkeni. Juurella- annokset ovat kauniisti ja harkiten aseteltuja lautasannoksia, itse halusin, että annokset ovat jaettavia (paitsi jälkiruoat eivät olleet), mikä sopikin hiukan rouheamman menuni tyyliin. Toivoin, että tuo jaettavuus myös saattelisi pöytäseurueet välittömään ja rentoon tunnelmaan. 

Alkuun tarjottavan keittiön tervehdyksen päätti keittiö, kuulemma heppatytölle sopivaksi ja annoslusikkaan oli kerätty mm. grillattua hevosta ja omenasiirappia. Aivan huikea, tack köket!

Koska silakka on lempikalani halusin sen ehdottomasti mukaan menuuseen. Silakkafileet leikattiin pitkiksi soiroiksi, jotka kypsennettiin marinoimalla ne sitruunalla. Mandoliini soitteli fenkolista ohuita siivuja, jotka niin ikään marinoitiin sitruunalla. Päälle vielä sitruunalla maustettua kylmäpuristettua rypsiöljyä. Silakoiden makuun täyteläisyyttä toi hunajaviinietikalla hapatettu kerma. Ja koska leipää täytyy olla, annos sai kylkeensä uunituoreita pikkuisia  naurisrieskoja. Kaurajauhoakin sisältävät rieskat toivat hiukan dramatiikkaa mukaan, nauriit olivat unohtuneet tilauksesta ja ne saapuivat vasta kello 15, kun ravintolan ovet aukesivat tuntia myöhemmin. Koskaan eivät ole kuutioidut naurikset kypsyneet näin hitaasti...

Paras palaute annoksesta: "Voiko silakastakin saada aikaan jotain näin hyvää?"

Rakastan riimihärkää. Rakastan, rakastan. Sen kanssa tietenkin piparjuurismetanaa ja karpalogeeli, joka lisättiin annokseen mesujen näkemyksestä. Vesikrassi toimii annoksen pippurina, päälle on lisätty katajanmarjasuolaa.

Paras palaute: " En ole koskaan syönyt näin suussasulavan herkullista riimilihaa. Olin pari viikkoa sitten Vanajanlinnassa, jossa söin myös riimihärkää/hirveä?. Ei ollut kyllä Mika Jokelan riimi näin erinomaista."

Tässä vaiheessa kokintakkini rinnuksista lensi yksi nappi piuuunnngggg...

Pääruoka tarjoiltiin Le Creusetin pienistä punaisista litran padoista tai Sarpanevan padoista. Tähän kuvaan rakensimme kuitenkin loppuillasta lautasannoksen, kun emme muistaneet kuvata patoja. 

Padan naudanpotkat haudutettiin yön yli 11 tuntia freesaamieni kasvisten kanssa. Kasvikset ajettiin pyreeksi ja ne lisättiin paistoliemeen, joista keiteltiin pataruuan sydän, joka maustettiin muutamalla pullolla Stout- olutta. Mukaan pilkottiin ja paistettiin myös Ilmajoen Makkaramestarien ihanat raakachorizot. Annos tarjoiltiin rouhean perunamuusin, vai pitäiskö sanoa perunavoin kera, jonka muuten valmistin ihan perunan kuorimisesta lähtien. Muusin reunalla oli kuorineen paahdettuja maa-artisokan lohkoja, joiden päälle lisättiin nokareet kirvelillä maustettua jugurttia.

Paras kommentti: "Olisin nuollut padan, mutta kun pääni ei sopinut sisään".

Paletin puhdistajana ja makujen neutralisoijana tarjoiltiin tämä keväisen kaunis annos Jukolan Juuston cheddaria, tyrniä ja lipstikkasorbettia. Reseptivelho, ravintoloitsija ja keittiömestari Jani Unkeri keksi maustaa lipstikkasorbetin Kyrö Distilleryn Napue- ginillä.

Paras palaute: "huh huh", ja se tuli kyllä multa. Ei vaiskaan, annos hoiti juurikin tehtävänsä mallikkaasti. Raikas.

Alkuperäisessä ehdotuksessa aterian kruunasi lemon posset, mutta koska alkuruokani oli jo hyvin sitruunainen, vaihdoimme sitruunan puolukkaan ja hyvällä menestyksellä. Puolukkaposset, kruunattuna marinoiduilla marjoilla ja itse keittämälläni kinuskilla sekä kaurapitsirullilla. Loistava päätös vaikka itse sanonkin, kaurapitsitkin löysivät mukavan muodon kun lopulta hoksasin kääntää ne rullalle.

Paras palaute: " Nanna, tämä jää listalle; ruokaprovinssimenuuseen". -The Chef-

Sen lisäksi, että oli jännittävää pukea kokin takki päälleni elämäni ensimmäistä kertaa oli mielenkiintoista olla petaamassa Janin kanssa annokset jo edellisenä päivänä. Itse menupäivänä tein hommia 12 alkaen. Ravintolan normaali miehitys takasi kuitenkin huomaavaisesti minulle sen, että illalla asiakkaiden kanssa sain keskittyä fiilistelemään ja kertomaan annoksista asiakkaille. Miia oli tehnyt myös kelpo työn valitsemalla annoksille aivan herkut Itävaltalaiset viinit. Posset sai kylkeensä pirskahtelevaa Moscatoa.

On tosi hienoa ja ainutlaatuista päästä työskentelemään ammattilaisten kanssa. Ne ovat yleensä ihan kilttejä... Mielipiteiden vaihto (viisaampien) kanssa on rikkaus. Keittiömestari Joni Pukkinenhan se siinä sytyttelee liekinheittäjää. Kokeilimme nimittäin myös paahtopintaa silakoihin, mutta ne olivat ehdottomasti parempia ilman.

Me ruokabloggaajathan olemme tottuneet seisomaan pöydillä ja hyppimään tuoleilla. Ilahduttavaa kuitenkin, että myös piisin äärestä löytyy luovaa hulluutta (saattaapi olla yksi kriteeri jopa sen ääressä seisomiselle). Kun minä ja arvostetulla Pro-palkinnollakin (2014) kokkien sarjassa palkittu Keittiömestari Kai Usvaranta aletaan kuvaamaan, niin....

Mutta olipas ilta. Seinäjoki, tuo ristuksen komia ja kiivaimmin kasvava kaupunkiseutu, ei aivan lyönyt tupaa täyteen torstai-iltana. Sen verran kumminkin, että vanhempanikin hämmästyivät, että "no, onhan täälä ihimisiä..."

Jännittynyt kännykkäselfie ennen illan serviisiä

Asiakkailta lainaamani kommentit olivat muuten kaikki tuntemattomilta, oman isäni kommentit olivat niin ylistäviä, ettei niitä kehtaa tähän laittaa. Mutta se onkin mun isä.

Puolukkaposset ja kinuskikastike

Nyt ei ole päiväkaffien aika, vaan kupissa on ihana jälkkäri puolukkaposset jonka happamen raikkaan olemuksen sulostuttaa itsetehty kinuskikastike. Se on niin hyvän ja syvän makuista, jotta voisi pistellä lusikalla pelkästään.

Puolukkaposset löytyi Juurella-ravintolaan suunnittelemastani menusta ja siitä tykättiin niin paljon, että se on nyt kuukauden verran löytynyt osana Ruokaprovinssi-menua. Alakuvassa onkin ravintolatoteutus. Minä tein kotonani noita 15 kpl pääsiäisenä, kovasti ihmettelin minkämoisiin astioihin ne laittaisin, kunnes tajusin, että Aino-kupeissa on juuri sopiva annos. Toki kaunis vaaleanpunainen on edukseen myös läpinäkyvässä astiassa.

Posset on helppo jälkiruoka, Siinä kerma hyydytetään yleensä erilaisten sitrushedelmien hapoilla, mitään liivatteita ei tarvita. Koostumus onkin ihana; pehmeä ja samettinen. Puolukan hapot riittävät enemmän kuin mainiosti possetin valmistukseen.

Puolukkaposset
6:lle

4 dl (pakaste)puolukoita
1/2 dl vettä
4 dl kermaa
3/4 dl sokeria

Kaada marjat ja vesi kasariin, kuumenna kiehuvaksi ja keitä viitisen minuuttia, että marjat pehmenevät. Muusaa sitten marjat vaikka perunatompalla ja purista siivilän läpi, että saat n2 dl mehua ilman kuoria.

Kuumenna kerma ja sokeria pinnoitetussa kattilassa ja keittele hiljalleen koko ajan sekoittaen 3 min. Lisää puolukkamehu ja keitä vielä 2 min.

Kaada tarjoiluastioihin ja anna jähmettyä mielellään yön yli.

Kinuskikastike
2 dl fariinisokeria
4dl kermaa
1 rkl voita
ripaus suolaa

Paahda sokeria ensin hetki pinnoitetulla pannulla, lisää kerma ja keittele välillä sekoittaen n. 5 minuuttia. Laakealla paistinpannulla kinuski valmistuu nopeammin kuin kattilassa. Lisää lopuksi voi sekoittaen niin saat upean kiillon ja suola, joka nostaa kastikkeen vielä hiukan herkummaksi.

Tarjoile possetin päällä.

Kauralastureseptiä ei tällä kertaa. Pääsiäisvalakialla oli nimittäin leivontamyyntiä ja kun menin katsastamaan pois lähtiessäni tarjonnan ja kysyin, että - Onko nua kauralastuja?, minulle vastattiin, että - On, saat kaks pussia eurolla! No niin hullu en minäkään ole ettenkö eurolla helpottaisi hiukan seuraavan päivän ruuanlaittoa. Ja hyviä olivat kauralastut jonkun toisenkin keittiöstä.

GoottiGeitto

Lausutaan punakaalihöystö. Tai mikälie muhennos. Goottius on vähän (understatement) kyllä oman genreni ulkopuolella, mutta ruokaan tuli niin herkullinen (tai päinvastoin) väri, että jotenkin  vaan aloin nähdä myös ruuan katoavan vahvasti tummanpuhuviksi maalattujen huulien reunustamaan suuaukkoon..

Jääkaapin tyhjennysurakkani saattaa poikia muitakin vastaavia nimettömiä uusioreseptejä (eli hässäköitä...), sinänsä tuntuisi kunniakkaammalta muistuttaa kanssaihmisiä Hävikistä Herkuksi -projektin tiimoilta klassisemmilla resepteillä, joihin huomaamatta saa upotettua vanhempaakin tavaraa, kuten Panzanella-salaatti, Lemon Posset tai vanha knnon Bruchetta, kaikki äärettömän hyviä herkuja.

Punakaalini oli hankittu vapun koiraleiriä silmälläpitäen, johonkin rouskuvaan salaattiin, jota ei sitten koskaan tehty, siispä pää matkasi kiltisti kotijääkaappiin. Jos minulla jokin ekologisesti kestävä pieni tapa on, jota toteutan, on se, että vihanneksia ja hedelmiä marketista ostaessani pyrin välttämään muovikasseja. Punnitsen siis kaalinpään ilkosillaan ja lyön siihen hintalapun, samoin teen banaaneille yms, yhdessä koossa pysyville. Myös vielä ainakin 3 avokadoa , limeä, sitruunaa tai paprikaa punnitaan yhdessä  vapaana ja yksi saa edustaa joukkoa hintalappu kyljessään. Kassatkaan hyvin harvoin edes kysyvät mitään, eli ilmeisesti muitakin harrastajia asialle löytyy. Poikkeus vahvistaa kuitenkin säännön ja jostain kumman syystä olin pussittanut leiripunakaalin. Kaali ei kovinkaan ollut nauttinut kääreestään vaan oli kehittänyt ulkokuoriinsa jonkinasteista härmää, mutta hiukan ulompia lehtiä kuorien ja pikkuisen sivusta höyläten löytyi sisältä näinkin mallikelpoinen yksilö. Luulen, että rouskuva salaattikin olisi onnistunut pois tiehensä.


Päätin kuitenkin (koska eilen oli  kansainvälinen No Diet-day...) tehdä linjojen ystävää kaalikeittoa, kylläkin jauhelihan kera, koska oli myös kyseisen paketin viimeinen käyttöpäivä.

Punakaalikeitto - tai muhennos

1 punakaali suikaloituna
2 sipulia puolitettetuna ja suikaloituna
400gnaudan  jauhelihaa
vettä tarpeeksi (keittoa vai muhennosta?)
2 lihaliemifondia
1 tlk kidneypapuja huuhdeltuna
2 rkl sherryviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria.

tarjoiluun lempiyrttiäsi, ehdottomasti korianteria siis, ja reilu lusikallinen paksua luonnonjugurttia taikka korianteria ja fetakuutioita, tarjoilulisäkkeet tekevät tästä todenteolla sen herkun vasta.

Ruskista jauheliha padassa tai isossa kattilassa. Lisää sipulit ja kaali ja vettä niin paljon, että kaalit peittyvät. Fondit sekaan, kansi päälle ja anna hautua puoli tuntia. Tässä vaiheessa naapurinUlla kävi kurkkaamassa kattilaan ja totesi "mielenkiintoista...". Tuntia myöhemmin sama henkilö kävi uudelleen ja avautui, kuinka pahalta meillä haisi. No se on se kaalenkeitto....

Lisää keittoon/muhennokseen vielä pavut ja etikka ja lämmitä.. Korianteri ja jugurtti kruunasivat annoksen eilen, tänään sen sitten tekivät fetakuutiot ja korianteri. Mitähän sitä vielä keksii? Muhennosta on nimittäin sen verran reilusti, että joutunen syömään sitä koko viikon, yksin lasten kanssa kotona kun olen.Haluaiskohan naapurinUlla lounasta? Taitaa olla pakko pakastaa...

Uusi keittiöhöyryjä on  muuten ilmestynyt. Joku sakia oli luvannut tehdä talkootöinä täytekakkuja 150 hengelle....!

Maitokana

Maitokana tai kanaa maidossa. Ei ehkä ihan ensimmäisenä tule mieleen kanan valmistustavaksi vaikka possua maidossa onkin näkynyt useissa blogeissa ja se taitaa olla aivan perinteikästä italialaista keittotaitoa. Tämä nerokas resepti on ystävämme Jamie Oliver käsialaa, kuulosti helpolta ja pakkohan sitä oli kokeilla. Ja suosittelen edelleen.

Tänään, ensimmäisenä pääsiäispäivänä, oli minun vuoroni kokata sisarusteni perheille. Yritin tehdä hyvin kaikki esivalmistelut (ravintolakokemuksestani oppia ottaneena), mutta tosiasia on se, että kun väkeä on 10+6  (niinkuin äitinikin sanoi, on hiukan eri asia valmistaa 4 karitsan paahtopaistia kuin 16 karitsan paahtopaistia, jos voit kuvitella) ja kyseessä 3 ruokalajia, niin yksi uuni ja normaali hellataso ovat hiukan koetuksella. Se täytyy tietenkin huomioida menussa, ja yritänkin, mutta kun saa päähänsä tehdä jotakin tiettyä, niin aina ei järki kyseenalaista, että riittääkö pelit ja vehkeet. Ei sillä, moneen kertaan kiitellen kaikki lähtivät, mutta mielestäni kanan esille laitto olisi voinut olla kauniimpaa ja ihana ihana radicchio risotto  kyllä epäonnistui ja meni aivan liisteriksi. Olisi vain pitänyt tehdä se riisin lisäämisestä eteenpäin siinä kansan viimeistellessä alkuruokaa ja odotuttaa hiukan, mutta minä tietenkin yritin  jotain, että teen sen ensin puoleen väliin aikaisemmin, lämmitän sitten uudestaan ja viimeistelen. Ei toimi. Kuinka hitsi se tapahtuu ravintolan keittiössä?

Menu

Dukkah, Ciapatta, ja Pares Balta oliiviöljy

Gratinoidut Vihersimpukat

xxx

Maitokana

Radicchio risotto

Mustakaali, lehtikaali ja pinaatti pannulla pyöräytettynä

xxx

Puolukka posset

kinuskikastike ja kauralastu

xxx

Juomina Bares Baltan Brut Cava ja Savia Viva familia Blanco Xarel-lo

 Kana onnistui kyllä, vaikke ehkä tuo kuvan esillelaitto onkin aika "rouhea", kun nostelin kanat vain yhteen vatiin tarjolle ja ne olivat niin kypsiä, että repeilivät joka suuntaan. Maitoon upotettuna kana jää meheväksi ja sitruunan maku tunkeutuu silti rintalihoihin saakka. Maito ja sitruuna muodostavat juoksettuneen näköisen mutta hyvänmakuisen kastikkeen palan painikkeeksi. Ohje on Jamien lehdestä June/2013 ja siinä tehtiin kanat kokonaisista mutta auki leikatuista, levitetyistä kanoista ja se asetti omat vaikeutensa löytää kolmelle kanalle astiat uuniin. Vasta just äsken kävin googlaamassa maitokanareseptejä ja huomasin, että Jamie on tehnyt maitokanaa myös ihan padassa kokonaisesta kanasta ja se olisi kyllä ollut helpompi toteuttaa uunissani kuin nämä levällään olevat versiot. Mutta jotta tulipa tehtyä. Näin levällään. Tarvitsen toisen uunin!

Jamien maitokana
6:lle

n. 1,5 kg kana 
suolaa, mustapippuria myllystä
oliiviöljyä
6 dl maitoa
2 sitruunaaa, mehu ja kuori
10 valkosipulinkynttä kuorineen
10 mustapippuria
4 laakerinlehteä
kimppu timjamia

Leikkaa saksilla  kana selkärangan vierestä halki ja levitä kana auki. Paina käsin kunnolla litteäksi, niin, että rintaluu antaa periksi. Lauantaina kaupassa oli valikoimat vähän niin ja näin ja sain kaupasta mukaani 2 niitä Naapurin kana valmiiksi juuri tällä lailla levitettyjä kanoja, ja sitten yhden kokonaisen, kaikki tietenkin maustamattomia, ohjeen tein siis kolminkertaisena.

Suolaa ja pippuroi kana reilusti molemmin puolin. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja ruskista kana molemmin puolin hyvin. Siirrä sopivan kokoiseen uunivuokaan.

Kaada maito päälle, sen tulisi peittää noin 2/3 osaa kanasta. Lisää vuokaan myös sitruunamehu ja kuori, valkosipulit, laakerinlehdet mustapippurit ja puolet timjamista.

Paista 190 asteisessa uunissa 1 1/2 h. Käännä kana aina 20 minuutin välein ja valele kastikkeella.

Paista loput timjamit rapeiksi öljyssä ja ripottele valmiin kanan päälle. 

Jamie ehdotti, että kana tarjoillaan vihreiden kanssa, niinpä pyöräytin minäkin pannulla mustakaalta, lehtikaalta ja pinaattia oliiviöljyssä, valkosipulilla, sitruunalla ja suolalla maustaen. Lisäksi Jamie ehdotti Fregola-pastaa, joka varmaan olisi ollut risottoa helpompi lisäke, tai ihan mikä vaan pasta. Mutta halusin niin tehdä sisaruksilleni sitä ihanaa risottoa, veljeni toi punasalaatitkin Helsingistä.

Mutta ehkä tosiaan olisi tässäkin kannattanut kuunnella Jamie'ä.

Tässä ja ekassa kuvassa siis vasta menossa uuniin