JUUSTOMAKAROONI AMERIKAN MALLIIN

Välistä mun sydämeni sykkii amerikkalaiselle lohturuualle. Mutta silti, aina kun teen Mac 'n Cheese, tuntuu kuin olisin uskoton suomalaiselle makaroonilaatikolle. Huokaisen helpotuksesta kun lapset kakistelee ruokapöydässä, että miksi sä oot tehny näin kummallista ruokaa. Ja hei, Pastitsiot sun muut, älkää sekaantuko tähän, ei kaivata mitään kolmiodraamaa!

Mutta siis ok, makaroonilaatikko on meidän perheen ykkönen, vaikka mun alkaa kyllä välittömästi tehdä mieli Mac 'n Cheeseä kun näin jossain kuvan keltaisena valuvasta, juustoisesta amerikan serkusta. Kuinka mikään munamaito voi edes kilpailla samassa genressä JUUSTON kanssa?

Juustokastiketta ja makaronia simppeleimmillään, deluxe-versio pröystäilee ruusukaalilla ja pekonilla. Ei valinnan vaikeutta. Ja toi ihana pinta on tietysti pankoa, maailman parasta korppujauhoa.

Juustomakarooni ruusukaalilla ja pekonilla

300 g sarvimakaronia 

170 g pekonia

150 g ruusukaalia

2 rkl voita

2 rkl jauhoja

7 dl maitoa

4 - 5 dl jotain ihanaa sulavaa juustoa/juustoja raastettuna, tai laita puolet sulatejuustoa

suola, pippuri, muskottipähkinä.

1 dl Panko-korppujauhoa

Keitä makaronit napakoiksi ohjeen mukaan. Silppua pekoni. Ota ruusukaaleista kannat pois ja leikkaa ne muutamiin osiin. Paista pekonia ja ruusukaaleja pannulla, kunnes syötävän kypsiä-

Valmista juustokastike sulattamalla voi. Älä ruskista. Lisää jauhot hyvin sekoittaen ja sitten maito koko ajan sekoittaen mukaan pienissä erissä. Keittele hiljaa 5 min tai kunnes saostuu. Lisää juustoraaste, sekoita sulaksi ja mausta.

Sekoita makarooni, pekoni, ruusukaali ja kastike ja laita uunivuokaan tai uuninkestävälle (valurauta)pannulle. Ripottele päälle korppujauhot ja kenties muutama nokare voita, jos lonkat kestää.

Paista 220 asteessan. 10 min, kunnes juusto kuplii ja pannu saa kaunista väriä pintaan.

Salarakas ...

Tartiflette - Alppien aarteita

Juustoa, juustoa, juustoa, onko mitään parempaa? Lisää perunaa, sipulia, valkkaria, pekonia; noista yksinkertaisista aineksista syntyy herkkujen herkku, Tartiflette. No, hiukan tuhti, mutta herkku (ja oikeasti ei mitenkään liian tuhti mielestäni). Alpeilla on juustoa aina osattu käyttää luovasti ja juustofondue seka raclette on herkkulistallani talvisaikaan vuosittain. Raclette välillä myös kesällä, koska se on myös mainiota kesäillan terassiruokaa, palohälyttimetkin soivat sillä tavoin huomattavasti harvemmin.

Tartiflette on nimenomaan ranskalainen erikoisuus ja lienee saanut alkunsa hyvin talonpoikaisesta ruuasta, tähteeksi jääneet keitinperunat on heitetty pannulle sipulien kera ja päälle juustokiekko sulamaan. Tämä juustoruoka on ollut minulle tuntematon, pari vuotta sitten luin ensi kertaa siitä jostain ruotsalaisesta  ruokalehdestä ja sittemmin olen törmännyt siihen parissa blogissakin. Tekemättömyys on johtunut ruuassa käytetyn juuston saatavuudettomuudesta, vaikka kyllä tätä voi tehdä niillä marketin raclette-viipaleillakin, maku on samantyyppinen. Jollakin amerikkalaiselle sivustolla kehotettiin käyttämään jopa brie'tä, mutta tähän varoituksen sana; do not, toistan DO NOT try that at home. Unohda Brie. Ei sama. Tuliko selväksi?

Salaperäinen juusto on nimeltään Reblochon ja sitä saa siis todistettavasti ainakin pääkaupunkiseudulta (esim. Hakaniemen hallista, kiitos Maitotytön kummitäti Pia, sieltä oli myös asiantuntevasti ohjeistettu ostajaa, olivat heti arvanneet mitä ollaan tekemässä). Reblochon on siis ranskalainen, puolipehmeä, hyvin voiarominen juusto, jonka valmistukseen käytetään 3 eri lehmärodun maitoa. Sitä kypsytetään n. 6-8 viikkoa, jonka aikana pintakuori pestään useaan otteeseen. Rasvaprosentti on keveä 45%. Kiekot ovat enintään puolen kilon painoisia halkaisijaltaan 9 tai 14 cm. Juuston historia on hauska: Reblocher tarkoittaa jotenkin että "puristaa vielä kerran vetimestä" ja se siis juontaa juurensa keskiajalle jolloin maanomistajat verottivat vuorilla asuvia alustalaisiaan sen mukaan paljonko heidän lehmänsä tuottivat maitoa. Talonpojatpa eivät sitten lypsäneetkään utareita aivan tyhjäksi. Loppu maito, joka olikin sitten erityisen rasvapitoista, lypsettiin  lopuksi itselle ja siitä valmistettiin reblochon juustoa. 

Halkaistu juustokiekko asetetaan perunoiden päälle kuoripuoli ylöspäin, kuori nautitaan myös suurena herkkuna. Ruokaan olisi otollista hiukan savustettu pekoni, mutta kun sitä ei ollut, mentiin tavallisella. Ihana, laadukas Riesling kruunasi leivän ja vihersalaatin kanssa nautitun aterian, joka nautittiin oikeaoppisesti laskettelumäen jälkeen.

Tartiflette 
4-6:lle
1 kg kiinteitä perunoita
2 rkl voita
2 isoa keltasipulia
200g pekonia
2-3 valkosipulinkynttä
2 dl kuivaa valkoviiniä
150g ranskankermaa
500g Reblochon juustoa 
suolaa, mustapippuria
pinnalle hienonnettua ruohosipulia (unohdin laittaa, vaikka olin hankkinut)

Keitä pestyt perunat kuorineen lähes kypsiksi (anna kiehua n. 10 min). Kaada vesi pois ja anna jäähtyä.

Pilko pekoni, sipuli ja valkosipuli ja paista miedolla lämmöllä kunnes pekoni saa väriä ja sipulit pehmenevät. Kaada päälle valkoviini, anna kiehahtaa ja lisää sitten ranskankerma. Sekoita kastikkeeksi ja mausta suolalla ja pippurilla. 

Kuutioi perunat ja paista niihin paistinperunatyyppistä pintaa voissa pannulla. Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta tuo mukaan hiukan enemmän kruntsia, eikä tässä nyt kannata ainakaan alkaa enää murehtimaan tuon 2 rkl voita vaikutuksia. Suolaa ja pippuroi perunat.

Kaada perunat isoon valurautapannuun tai uunivuokaan. Kaada päälle kastike. Halkaise juustokiekko ja aseta koko komeuden päälle kuoripuoli  ylöspäin. Gratinoi n. 20 min 200 asteessa, kuunnes koko ruoka kuplii herkullisesti.

Tarjoile vihreän salaatin, etikkasäilykkeiden ja rapeakuorisen maalaisleivän kanssa. Toimii kyllä myös mallikkaasti suomalaisen ruisleivän kera.

Juomaksi suosittelen  alppien juustoherkuille tuttuun tapaan joko mustaa teetä tai rapsakan kuivaa  valkoviiniä.

Hyviä mäkiä kaikille, toivotaan, että saadaan vielä jatkaa kunnon talvea! Tehkää tätä herkkua vaikka laskiaisena, jos ei reblochonia löydy niin käyttäkää raclettejuustoa. Ei sitä brietä.

Sikasienipasta

Luit ihan oikein. Ellet sitten lukenut sekasienipasta? Kirjoitin kyllä sikasienipasta, koska sienet olivat tässä pastassa pelkkää suppilovahveroa. Ja sitten tässä oli sitä sikaa, eli kunnon possunkylkisiivuja vai miksikä kastikelihaksi sitä välillä siivutetussa muodossaan kutsutaankin. Tavallinen pekoni varmasti käy myös ja kyllä ne sekasienetkin käy. Joviaali pasta.

Ja jotenkin tummansuolaisesti ihanan syksyinen.

Sikasienipasta

4:lle

250g siankylkeä siivuna

0.5-1 l tuoreita suppilovahveroita, pakastettuja puolet vähemmän

1 keltasipuli

2-3 valkosipulinkynttä

300g pennepastaa

1 ruukku rucolaa

suolaa ja mustapippuria

tarjoilun parmesania

Keitä pennepasta pakkauksen ohjeen mukaan napsakan tuntuiseksi.

Pilko siansiivut kylmälle pannulle ja ala lämmitellä niitä pikkuhiljaa niin, että rasva alkaa tiristä. Lisää joukkoon 5 minuutin kuluttua oikotut sipulit ja valkosipulit sekä pilkotut sienet. Paistele kunnes sienineste haihtuu ja possu on mukavan rapsakkaa. Sekoita mukaan napsakka, valutettu pasta.

Käytä suolaa ja mustapippuria.

Ota pannu hellalta ja revi ja sekoittele rucola pastan joukkoon. Höyli päälle parmesaania ja nauti.

Ihanaa, rapsakkaan raikasta, kuulasta syksyä kaikille tämän pastan myötä! Se on täällä!

Peruna-purjokeitto pekonilla

Purjoperunakeitto, se perinteikäs hienovarainen ranskalainen vichyssoisse, on ollut pitkään jo to do- listallani. Mutta kuinkas ollakkaan, taas päädyin tekemään ostamastani purjosta jotakin muuta, kun törmäsin Tina Norströmin reseptiin (kirjasta Tinan tapaan), jossa oli lisänä vielä pekonia ja keitto tarjoiltiin ihan purupalaversiona soseuttamisen sijaan. Ja hyvä niin, sillä Vatsasekaisin kilinkolin Riikkahan se ennätti juuri postata oman perunapurjokeittonsa, joka oli hurmaavasti silattu yrttöljyllä.

Ainekset ovat siis simppelit, kuin myös edulliset. Lähinnä perunaa, purjo, pari sipulia ja pekonipaketti. Ja keittoa tulee reilu satsi. Ja on hyvää!

Peruna-purjokeitto pekonilla
8 annosta

4 keltasipulia
1 iso purjosipuli
1 pkt pekonia
1kg perunaa
2 l vettä
2 kanaliemikuutiota (tai tiivistettä)
1 puntti persiljaa, tähän käy hyvin myös pakastettu
suolaa ja valkopippuria

(tarjoiluun lempijuustoa)

Kuori ja silppua sipuli. Leikkaa huuhdeltu purjosipuli ohuiksi viipaleiksi. Suikaloi pekoni. kuori ja pilko perunat reiluiksi paloiksi.

Ruskista pekoni kattilassa uhdessä sipulin ja purjon kanssa. Lisää perunat, vesi ja liemikuutiot. Keitä n. 20 minuuttia, purjo ja perunat kypsäksi.

Lisää persilja keittoon ennen tarjoilua. Tinan ohjeessa hän sitten asetteli vielä jokaisen keittokulhon pohjalle siivun briejuustoa ja kaatoi keiton päälle. Minulla ei ollut brietä, mutta sattuipa olemaan gryereä, mikä ei ole kyllä yhtään sama asia, mutta hyvää kumminkin, joten lykkäsin keittoannoksiin pari tanakkaa tankoa sitä.

Keitto sopii mainiosti pakastettavaksi, meillä ei kyllä ehtinyt pakkaseen, sillä syötiin seuraavana päivänä, kun se yllättäen muuttuikin hirvikeitoksi, kun lisäsin sinne viikonlopulta jääneet nyhtöhirven jämät.

Ihanaa olla näin (pirun) luova!

Pika Bo ssäm

Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.

Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.

Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

Ruusuinen lounas

Älä hyvä ihminen skippaa lounasta, vaikka olisitkin yksin kotona (tai onhan täällä Maitotyttö). Äläkä aina korvaa sitä voileivällä. ...Tälläisiä ääniä kuuluu pääni sisältä, hyviä ajatuksia, mutta miksi ihmeessä negaation kautta ?. Ei ehkä niin hyvä lähtökohta.

Siis kurkkaus kaappiin ja raaka-aineisiin. Sielläpä möllöttää rasiallinen ruusukaalia. Olen ostanut ne sinne mätänemään  jotta voisin kokeilla niiden uunissa paahtamista. Ehkä tästä siis voisi kehitellä myös lounaan.
Ja näin tapahtuikin.

Kyllä se on nyt uskottava, että lähes kaikkea voi paahtaa uunissa. Se on huomattavasti esim keittämistä armollisempi valmistustapa niin maun kuin ulkonäönkin suhteen. Ei niin minuutin päälle. Perunat, porkkanat, sipuli, lanttu, punajuuri, nauris, lanttu, palsternakka; nehän rakastavat uunia. Niin myös kirsikkatomaatit, valkosipuli ja kukkakaali. Bataatti ja parsakaali sekä parsa. Päärynät.Ainaskin. Mutta koskaan en ollut tainnut ruusukaalia uuniin laittaa.

Todistusaineistoa

Mutta ruusukaali siis todistettavasti viihtyy uunissa, hyvästi siis ikiajoiksi vetiset mauttomuudet..

Ruusukaali uunissa paahdettuna

400g. ruusukaalia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

mausta uunista tulleet vielä esim. parmesan juustoraasteella tai sitruunanmehulla

Leikkaa ikävä kanta reilusti pois ja trimmaa samalla uloimmat likaiset lehdet pois. Puolita ainakin isoimmat. Asettele uuninpelille, pirskottele päälle oliiviöljyä, suolaa ja pippuria ja paista 220 n. 20 min.

Unnissa paahdetut ruusukaalit ovat mainio ja kauniskin lisäke erilaisille liharuuille, mutta voihan niiden varaan rakentaa vaikka kokonaisen lounaan. Ja nyt sitten ihan oman mun mukaan. Minä tein näin

• Paahdettuja ruusukaalia parmesaanilla ja sitruunalla terävöitettynä
• Muutama pekoninsiivu, jotka paistuvat uunissa yhdessä ruusukaalien kanssa.
• Kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä.
• Munakokkelia.

Oli hyvää. Munakokkeli oli ehkä turhaa, mutta tulipa tehtyä. Salaattipedillä olisivat varmaan myös nämä kaikki viihtyneet. Tuo peksu tulee kyllä niin kätevästi ja käryttömästi uunissa.

Ja enpähän skipannut lounasta.

Olisko se sitten läskisoosi?

Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...

Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.

Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.

Söpöliinit sopassa

Tässä ovat ne söpöliinit;

(Kiitos taas Hilkka!)

Jotenkin elän (harvinaista?) kermasta kieltätymisen aikaa ja vaikka kermainen suppilovahverokeitto onkin eittämättä ja kyseenalaistamatta herkullista, himiöin mielessäni Kirkasta suppilovahverokeittoa.


Siitä tuli yllättäen niin hyvää, että seuraavat ruokavieraani tulevat varmasti saamaan sitä joko alkupalana tai lounaana..

Koska reseptiä rakentelin ilman reseptiä,saattavat määrät olla vähän viitteellisiä. Eli kokkaa ja mausta tunteella,  niin hyvää tulee.

Kirkas suppilovahverokeitto
4-6:lle
1 l tuoreita suppilovahveroita ( tai vastaava määrä pakastettuja tai kuivattuja?)
1rkl öljyä
1rkl voita
125g pekonikuutioita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2dl (tai enemmän) valkoviinia
1,5 l vettä
1 lihaliemifondikuutio (tai jos olet keitellyt omat lihaliemet pakkaseen, niin nyt kannattais käyttää!)
pari kierrosta mustapippuria
1-2 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta rakuunaa
1 nippu persiljaa

Päälle:
vaaleanleivänsiivu/syöjä
2 valkosipulinkynttä
1rkl persiljaa
öljyä
pikku koura juustoraastetta/annos

Paistoin ensin kokonaiset sienet kuivalla pannulla kunnes neste haihtui ja lisäsin sitten vielä rkl voita. Nosta syrjään kun olet hetki aikaa paistellut.
Ajattelin ensin jättää sienet kauniisti kokonaiseksi, mutta sitten aloin pelätä niiden olevan liian suuria paloja ja hienonsin ne paistamisen jälkeen sillä lailla karkeasti. Päätä itse kuinka teet; voit silputa siis sienet jo ennen paistoa.

Paista pinnoitetussa kattilassa miedolla lämmöllä pekonikuutioita, lisää  pilkotut sipulit ja ainakin mun pekoneista tuli niin vähän rasvaa, että lisäsin vielä öljyä. Hauduttele 10 min. Lisää sienet, sitten valkoviini, vesi, fondi, mp ja viimeiseksi hienonnetut yrtit.

Tässä sitä sitten kiehuskellaan

Anna kiehua parikymmentä minuuttia, ja huolehdi, että lisäät vettä, mikäli alkaa tulla liian paksua, ja kun lisäät vettä, huolehdi, että maut pysyvät intensiivisenä. Ajattelin vielä saostaa valmiin keiton keltuaisella, mutta kun en ollut varma lopputuloksesta luovuin ajatuksesta.

Pilko annosten päälle tulevat leivät reiluiksi kuutioiksi ja paista  hienonnetun valkosipulinkanssa miedolla lämmöllä öljyssä rapsakaksi. lisää persiljasilppua.

Jaa keitto annoskulhoihin, ripottele leipäkuutiot elikkä krutongit päälle. ja sitten vielä juustoraaste. laita grillivastuksen alle uuniin gratinoitumaan hetkellisesti.

Juustoa vailla valmis

Sitten vaan nauttimaan.

Tätä syödessäni ihmettelin mikä yltiöpositiivinen kokkauskausi mulla on meneillään, kun kaikki maistuu niin hyvältä. Vai onko se vaan se paniikki, kun pitäisi luopua raskaus(ja muistakin huolella hankituista) kiloista?

On taas nniitä aikoja, kun tuntuu, että tämä elämä on aivan liian lyhyt kaiken sen hyvän kokkaamiseen ja kokeilemiseen mitä haluaisi tehdä.

No rouva, pidä tuo tunne ja muistele sitä kun tulee taas se päivä, että ei huvita, ei huvita ei niin mikään ruuanlaitto ja lopulta heittää uuninpellille pussin ranskalaisia, nakkeja ja lihapullia(huom. einestarjouksesta!), että lapsi saa edes jotakin suuhunpantavaa. Ja illalla sitten kaduttaa, itkettää ja oksettaa. C'est la vie!

Kanan eväät ja pekonin paistovinkki

Viime lauantain grillatuille kananpuolikkaille oli tietysti keksittävä jotain kaveriksi lautaselle. Paistoin kaupan puolivalmiit ciabattat lämpimäisiksi pöytään ja valmistin kahta "salaattia". Sumisalaatti ja perunasalaatti sopinevat ajankohtaisesti vaikka vapun piknikille, joten ei kun reseptiä.

Kuukausi sitten iskin siis silmäni  Sillä Sipuli blogissa esiteltyyn sumisalaattiin. En ollut moisesta ikinä kuullutkaan. Kaunis väri, itämaissuuntautuneisuus ja se yksinkertainen tosiasia, että tämä oli jotakin täysin uutta, sai minut päättämäään tehdä tätä ensi tilassa. Sitä paitsi meillä syödään aivan liian vähän rehuja/ kasviksia (koska ne eivät sisällä herkkumakuja voita ja suolaa? : )...) Joten joskus on pakko ihan päättää yrittää keventää.

Tällä kertaa toteutin reseptin tipitarkasti Sillä sipulin ohjeen mukaan, joka meni siis näin:

Sumisalaatti

• 
  
  noin kilo punakaalia
• 
  
  2 porkkanaa 
• 
  
  pari kourallista sipulinvarsia pakkasesta (tai 4 kevätsipulia) 
• 
  
  ½ dl seesaminsiemeniä
• 
  
  (4 rkl mantelilastuja) 
• 
  
  1-3 pkt pikanuudeleita

Kastike

• 4 rkl riisiviinietikkaa
• 2 rkl sokeria
• 1 tl merisuolaa 
• 1 dl (oliivi-tai) rypsiöljyä 
• ripaus mustapippuria
• suolankukkia ripoteltuna salaattiin

 Aineiden osalta minulla oli punakaalia ehkä hiukan vähemmän, seesaminsiemeniä hulahti ehkä enemmän eli n. desi ja pikanuudelilevykkeitä oli se 3(siis nämä ovat sellaisia maustamattomia).

Valmista kastike kuumentamalla pienessä kattilassa riisiviinietikka, sokeri ja suola, kunnes ovat sulautuneet yhteen. Jäähdytä ja lisää lopuksi tähän siirappimaiseen kastikkeen joukkoon öljy.

Suikaloi kaali ohueksi. Raasta kuoritut porkkanat. Silppua kevätsipulit/varret.

Yhdistä vihannekset ja kastike. Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä jotta kaali pääsee oikein maustumaan.

Paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla koko ajan sekoittaen.

Nuiji nuudelilaatat pussissaan esimerkiksi kaulimella pätkämurskaksi. Tässä kohtaa saat hyvin purettua kaiken viikon aikana kertyneet agression. Nuudelit ottavat  sen  vastaan ilman syvempiä psyykkisiä vaurioita, toisin kuin puoliso ja lapset.

Lisää keittämätön nuudelimurska ja siemenet salaattiin. Hyvää tuli!

Jos edellisessä noudatettiin ohjetta kirjaimellisesti, toinen salaatti olikin tuttua ja turvallista ominta tyyliäni, eli mitäs kaapista löytyy. On hienoa tehdä uusia ruokia turvallisesti reseptin kera, mutta koska elämänfilosofiani kallistuu enemmän tuonne eihuoltahuomisesta -puolelle, heijastuu se usein myös ruuanlaittopuolelle. Myönnän, että saatan suunnitella päässäni päiväkausia vieraille tarjottavia tai jotakin juhla-menyytä, mutta se, että hakisin reseptit käsiini ja kirjoittaisin kauppalistan etukäteen jää usein tekemättä. Siinä sitä sitten ostetaan jotain ja sitten siitä tehdään jotain.

Ensiksi meinasin tehdä vaan uunilohkoperunoita (nam, niissähän on rasvaa ja suolaa...) mut *gulps*, kaapissani olikin vain 5 perunaa. Kun syöjiä oli 5 aikuista ja kaksi lasta, en halunnut lähteä sille linjalle, että olisin ruokailun alussa ilmoittanut, että kullekin on sitten vain korkeintaan 4 lohkoa perunaa, niin jotain muuta oli kehitettävä. Eli perunat kiehumaan ja perunasalaatin tekoon. Kunpa muistaisin nyt kaiken mitä sieltä kaapista sitten löytyi...

Perunasalaatti Nannan tapaan

(eli mitä kaapista löytyy)

5 perunaa, kuorittuna, keitettynä ja reilusti lohkottuna

2 kananmunaa, keitettynä ja lohkottuna

1 pkt pekonia, mikrossa kts. alempaa, paloiteltuna

1 punasipuli suikaleina

1dl mustia oliiveja

1dl valkosipulinversoja (ne ovat nuo pavun näköiset, ruokalahjaksi saatu ystättäreltäni Virpiltä, lasipurkki)

reilusti hienonnettua persiljaa

Voi halavattu. Tämä on nyt sitten muokkaus jälkikäteen. Jäi kuin jäikin 1 aines pois. Katselin äsken tuota ensimmäistä kuvaa ja kästin, että laitoinhan minä sinne salaattiin purkillisen papujakin.Kyseessä olis joku Organic mix tölkki eli, kidney, pinto ja valkosisia papuja suolavedessä. Kuinkas saatoin unohtaa?

 Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Kastike

1dl oliiviöljyä

2rkl sinappia

2rkl viinietikkaa

ripaus sokeria.

ravista kaikki kastikkeen aineet yhteen ja sekoita salaattiin. Tarkista maku ja rouhi tarvittaessa pintaan mustapippuria ja suolaa.

Pekoni mikrossa

Tämä on sitä ameriikkaa taas tämä pekonin valmistus. Sääli kun en hoksannut ottaa selventäviä kuvia asiasta, mutta yritetään (tuhansilla) sanoilla.

Miksi? Koska pekonin valmistus näin on kärytöntä, ja vähärasvaisempaa  eikä vaadi seisomista pannun ääressä.

Miten? Ota suuri lautanen ja laita sen pohjalla 2 arkkia talouspaperia päällekkäin. Levitä pekonit vierekkäin paperille, laita päälle uusi kerros paperia ja loput pekonit sen päälle. Lopuksi vielä yksi paperi. Laita mikro päälle, ensiksi ehkä 5 min, käy sitten kurkistamassa ja lisää aikaa tarpeen mukaan, nyt ehkä muutama minuutti kerrallaan. Tehoista ja pekonimäärästä riippuen aikaa kuluu aina 12 minuuttiin asti (mulla on paketille 7 minsaa aika hyvä).

Irrota talouspaperit pekoneista ja nauti/käytä pekonit kuten haluat. Kyllä, pekonit ovat erittäin rapeita. Kyllä ne ovat ruskettuneet. Kyllä, ne ovat hiukan keveämpiä koska ylim. rasva on imeytynyt talouspaperiin. Keittiö on ihanan kärytön ja yksi pannu vähemmän pestävänä.

Kyllä, nämä olivat oikein hyviä lisukkeita kanalle. Hyvällä ruokahalulla syötiin ja lisäannoskauhalla käytiin useamman kerran.