About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähiruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lähiruoka. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. toukokuuta 2020

MIKÄ HERKKU, OSTERIVINOKAS


Tein niin herkullista pastaa osterivinokkaista, että oksat pois. Juuri sellaista yksinkertaista, vain muutama raaka-aine, mutta silti lähtee jalat alta kun on niin hyvää.

Kaikki lähtee tietysti ensiluokkaisesta raaka-aineista. Tykkään todella paljon sienistä ja vaikkei minulla olekaan mitään koordinaatit piilossa pidettävää kantarellipaikkaa, niin käytän ja kerään ilolla niitä mitä löydän, suppilovahveroita, rouskuja ja kehnäsieniä. Nyt tänä keväänä on kantautunut huhuja, että huhtasientä olisi taas ja siihen olisi ihana törmätä. Sen sukulainen (morel ja false morel englanniksi) korvasieni olisi meilläpäin ehkä viikon päästä kuosissa, kertoo luotettava korvasienitahoni Soinista. Toivon pääseväni itse noukkimaan niitäkin.



Kun suomalaiset metsäsienet ovat niin hurmaavan aromikkaita, en ihan kauhean usein osta kaupasta sieniä. Paistetut ja grillatut herkkusienet ovat kyllä itse asiassa myös hirveän herkullisia, että niitä tulee ostettua silloin tällöin. Purkkiherkkusienten osto on kärsinyt meillä inflaation. Joskus niitä oli aina, mutta nykyään ei yleensä ollenkaan ruokakomerossani, jossa saattaa olla kyllä 4 pakkausta perunajauhoa, tai kolme purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Olen nimittäin pantrynä suhteen hyvin varusteltu, korona tai ei.

Viime viikolla luin sanomalehdestä jälleen kerran yhden koronatarinan. Österhankmolainen Gourmet- sienien kasvattamo Näckrosgården kertoi kuinka yhtäkkiä vuorokaudessa heidän sientensä menekki romahti, he nimittäin kasvattivat
sieniä nimenomaan suoramyyntinä ravintoloille.

Olikohan seuraavana päivänä, kun luin, että he tarjoavat sieniään nyt myös rekossa, perjantain jakoon oli tarjolla 4 kilon laatikkoa kuningasvinokasta ja 30 kilon laatikkoa osterivinokasta. Kuningasvinokas tilaukseen en ehtinyt mutta osterivinokalaatikon sain.


Ja voi mitä sieniä! Kotona kurkistin laatikkoon, mitä kaunottaria! Puhtaita komeita silkinhohtavan harmaanruskeita, isoja kämmenen kokoisia lakkeja ja pienempiä ryppäissä. Nämä sienet poimitaan käsin ja ilman mitään ylimääräisiä aineita, eivätkä ne kasva mullassa, joten ne ovat heti käyttövalmiita. Tälläisia kaunottaria ei ole koskaan tarjolla meidän kaupassa, jos siellä joskus on osterivinokkaita ollut.

Sieni on siis kaunis, kuiva, hyvin miedosti tuoksuva. Paistettaessa sen lakista tulee lihaisa, vieläkin mieto mutta hurmaavan makuinen mietoisuudessaankin. Mauton se ei ole missään tapauksessa, vaan hienovarainen. Olen ymmärtänyt, että tuo nimi tulee hiukan osteria muistuttavasta ulkonäöstä, mutta kun leikkasin sienet reiluiksi suupaloiksi ja paistoin voissa, suolasin ja pippuroin, minulle tuli varsinkin lanteiksi leikkaamistani jaloista ihan kampasimpukkafiilis, niin maultaan kuin purutuntumaltaankin. Ja tehän tiedätte millaista herkkua on kampasimpukka! Ohjaako tuo nimi alitajuisesti merellisiin fiiliksiin, mutta tällainen elämys minulle tuli vahvasti.

Sienet olisi voinut vaan paistaa koko kilon ja pistellä poskeensa sellaisenaan. En halunnut käyttää heti kaikkea, joten tein sienispaghetin. Huomenna paistan loput kuhan kaveriksi.



Osterivinokkaat spaghetin kera
nippa nappa 3:lle
400 g tuoreita osterivinokkaita
voita 
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
210 g spaghettia 
tuoretta lehtipersiljaa
tarjoiluun parmesaania

Leikkaa sienet reiluiksi suupaloiksi. Koska jalat voivat olla sitkaampia, ne kannattaa siivuttaa pienemmiksi. (Kiekot toimivat hyvin, tuli se kampasimpukkafiilis).

Laita pari ruokalusikallista voita pannulle ja kun voi alkaa sihistä ja suhista heitä sienet mukaan ja paistele rauhassa niihin kaunis väri. Keskilämpö riittää. Tämä sieni saa kypsyä hetken. Lisää voita jos siltä tuntuu.

Raasta puolikypsien sienten pinnalle muhkea valkosipulinkynsi. Hienonna kevätsipuli varsineen päivineen ja lisää se joukkoon viime minuuteilla ja mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.

Pasta kannattaa keittää suolavedessä sienten paistuessa. Valuta se ja lisää sinnekin mukaan vähän voita. Kumoa pannullinen sieniä päälle ja hienonnettu lehtipersilja pintaan.

Lisäksi parmesania.



Hitsi miten hyvää! Jos saatte käsiinne näitä kaunottaria, niin nauttikaa!










tiistai 31. maaliskuuta 2020

LÄHINAUTABURGER



Koko perheen suosikki  kotigrillistä on hampurilainen.  Mikäs siis parempi valinta grillikauden avajaisiin kuin kunnon burger. Viime lauantaina keväinen sää hellitteli auringonpaisteisena ennen tätä tuoretta takatalvea. Oli aivan pakko grillata...


Takapihalla valmiudessa odottavat putsausta kamado ja kaasugrilli, aidon savumakuisen vivahteen  takia useimmiten valinta osuu nykyään kamadoon. Kamadon ylivertainen etu tavalliseen hiiligrilliin on ehdottomasti pitkä ja tasainen grillausaika.



Pääsin viime perjantaina pitkästa aikaa Rekoon. Tuntui hyvältä päästä ostamaan ja tukemaan tuottajia suoraan. Laidun Herefordilla oli tarjolla tuoreena uutta burgerlihaa, joka on kehitetty nimenomaan hampurilaisia varten. Hampurilaisjauhelihaksi sen tekee hyvin karkea jauhaminen ja korkea rasvapitoisuus (max 30%). Nämä molemmat edesauttavat burgerpihvin kypsymistä herkullisen meheväksi, ilmavaksi ja maukkaaksi.

Ihan pakko sanoa, että jauheliha oli kyllä hiukan hurjan näköistä, kun on tottunut teolliseen, hyvinkin sileäksi jauhettuun ja lähes rasvattomiinkin jauhelihoihin. Mutta lupauksensa se lunasti. Vältin ylimärääistä vaivausta, sen verran vain, että sain suolan ja pippurin sekoitettua mukaan. 



Käytän pihvien muotoilemiseen hampurilaisprässiä, se ei todellakaan oo mikään turhake. Sillä saa muotoiltua tasakokoiset ja kaunisreunaiset pihvit helpommin kuin käsin. Aion itseasiassa ostaa uuden ja isomman, se on ihan edullinen vehje, mulla on nimittäin vain sellainen muovinen Tupperware- prässi. Sekin toimii, mutta on kyllä suunniteltu paljon pienemmille pihveille. Sen takia painelin noita pihvejä vielä "vapaasti" käsin ja silloin ne reunat tahtoo aina "murtua auki".  

Grillasin reilunkokoisia, paksuja pihvejä (180 g?) niin, että ne olivat hintsusti medium. Kun ne olivat viittä vaille valmiit heitin päälle tuplajuustot sulamaan.

Testailin samalla kolmea juustoaakin. Tuossa on tuo ihan halpis cheddarmuoviläpyskä (jota useimmiten käytän) ja sitten mulla oli siivutettua Rainbow Hamburger-juustoa makuina Cheddar ja Red Chili. Kaikki toimivat ihan ok. Nyt alkoi tietysti omatuntoa kolkuttaa, että missäs kaikki kotimaiset hyvät juustot ovat, mutta nopealla käynnillä sitä tulee usein napattua jotain edullista ja kiinnostavan näköistä...paitsi kyllähän ne hollantilaisetkin osaa juustot tehdä.

Sämpylöotäkin löytyy oivallisia kaupasta, ei aina tarvitse itse tehdä alusta asti kaikkea. Suosikit on Vaasan ja Fazer tällähetkellä.







Lähinautaburger
Juustohampurilainen ilman turhia kikkailuja
6:lle
reilu kilo burgerjauhelihaa (karkeampi jauhatus ja suurempi rasvapitoisuus)
suolaa, mustapippuria
12 juustonsiivua (=tuplajuusto, tietenkin)

6 isoa hampurilaissämpylää
1/2 pussia jääsaalaattia 
2 tomaattia siivuina
1 punasipuli ohuina renkaina
suolakurkkuviipaleita
majoneesi
sinappi
ketsuppi

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja sekoita. Jaa liha kuuteen osaan ja muotoile niistä pihvit. Helpoiten onnistut hanpurilaisprässillä.

Grillaa pihvit. Käännä kun alapuoli on saanut kauniisti väriä ja grillaa sitten haluamaasi kypsyyteen. Laita lopussa pari juustosiivua sulamaan pihvin päälle,

Paahda hampurilaissämpylät (käytän paahdinta, grillissä poltan ne EVERY TIME).

Kokoa  hampurilaiset pöydällä tarjottavista aineksista. Eli kaikkea väliin pihvin kanssa.

Ja tästähän sitten vasta lähtee mielikuvutus liitoon. Vaihtele lisukkeita, juustoja ja kastikkeita niin paljon kuin halua ja tekointoa riittää, mutta ehdottomasti ihan näillä perusjutuilla tulee kyllä kotigrillissä erittäin erinomainen hampurilainen, jonka peittoajaa ei helpolla löydä!


Jos hampurilaiset on sydäntä lähellä lisää reseptejä löydät alla olevista linkeistä. Siinä on muutamakin ylihyvä sämpyläohje ja esimerkiksi nuo minicheddarhampurilaiset on oikeita herkkuja, taikinaan leivotaan sisään jo juusto! Ja ne voi tehdä isompanakin. Itseasiassa nuo reseptit on kaikki mahtavia. 

Taitaa olla hampurilaiset mun sydäntä lähellä!

Paras hampurilaissämpylä
chorizo-burger
Gochujang- hirvihampurilainen
Bulgurilainen
Minicheddarhampurilaiset
Perusburger grillissä
Nyhtöhirvipurilainen

Mun Kanajuustopurilainen  Apetina- sivuilla

torstai 8. syyskuuta 2016

KULHOFIILISTELYÄ



Ei tämä aivan ongelmatonta ole, tämä kulhoruokailu. Kulhoruokahan on trendikäs lähes-mikä-tahansa ruokakombo, jota syödään hyvin avosuisesta, isohkosta kulhosta. Se vain näyttää- ja siksi myös maistuu parhaalta niin, verrattuna nyt vaikka johonkin semipikkuiseen kulhoon.

Niitä semipikkuisia kulhoja on vaan kaapit pullollaan ja niitä avosuisia, isohkoja ehkä puoli tusinaa. Siis kaikki 6 samanlaista.

Että yritä siinä sitten kuvata lehtijutusta näyttävää. Niin kun siis kulhojutusta.

Mutta nuavvaan, niin kuin tääläpäin tavataan sanoa, löytyi sushikulholle lopulta aavistus aasialaisen punaista.


  Sadonkorjuukulholle ohrahelmineen mallasin mustaa.



Burritokulhossa eräänkin kerran käytettyä turkoosia. Se huutaa mulle aina Meksikoa, vaikkei kyllä oikeesti oo meksikon väri, enemmän Kuubaa tai Dominikaanista?


Mutta sisältö huutaa kyllä Meksiko.


No tässä yksi tusinasta- kulho. Vaan sisällä asuu ihanat maut. Kvinoaa, kanaa, mangoa...



Kulhoruuat on tosi kivoja. Siinä inspiroituu käyttämään viljoja, jyviä, papuja ja linssejä, mitä ei muuten ehkä tulisi niin laitettua. Kasvikset löytää paikalle runsaana rintamana. Alkaa vaikuttaa melko tervehenkiseltä!

Tänään on taas torstai ja ilo esitellä teille, julkaisusta riippuen, aukeama tai sivullinen reseptejäni. Siis päivän lehti tarkkaan syyniin Ilkan, Pohjalaisen, Kalevan, Turun Sanomien ja Aamulehden sekä 7 muun maakuntalehden lukijat.

Ja rohkeutta peliin siellä kotikeittiössä. Inspiroitukaa kulhoista ja tehkää niistä teidän näköiset.

Mikä on sun suosikkiyhdistelmä? Mä rakastuin kulholliseen Lähi-Idän makuja....


torstai 4. kesäkuuta 2015

Nyt reseptinkehittelyyn! Ja vähä vikevää!


Olispa hauska tietää kuinka moni ymmärtää/ on käyttänyt sanontaa 'vähä vikevää'? Se siis tarkoittaa, että parasta panna toimeksi heti eikä huomenna, eli kehottaa jonkun asian välittömään suorittamiseen. Ja ainakin omassa suussani ja kaikkien Kauhavan Oravan kyläläisten suussa se lienee aivan yleinen fraasi. 

Kauhajoella vietetään 4-6.9. 2015 lähiruokamessuja jo 25. kerran. Juhlavuoden kunniaksi Ruokamessut järjestävät reseptikilpailun yhteistyössä pitopalveluyrittäjä Minna Lakson kanssa. Uusia makuja juhlapöytään - nimellä kulkevassa kisassa etsitään kotikokkien uusia raikkaita reseptejä piristämään pitopöytää. Resepti voi olla kotimaisista raaka-aineista valmistettu juhlapöydän alku- pää- tai lisukeruoka.

Kilpailuaika loppuu 1.7.2015 ja tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät Kauhajoen Ruokamessujen sivuilta.
Tsemppaan teitä kaikkia osallistumaan, pääpalkinto on 500€ ja tuhti lähiruokapaketti. Keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander valmistavat ja maistattavat messuvierailla elokuussa julkkistettavaa voittajareseptiä. Lisäksi 5 parasta reseptiä tarjoillaan myös messujen aikana Hämes-Havusen päätuvan pitopöydässä ja yleisö valitsee niistä suosikkinsa, joka niinikään palkitaan lähiruokapaketilla.

Minä itse rakastan kaiken maailman reseptikilpailuihin ja -haasteisiin osallistumista yli kaiken, kuten varmaan olette huomanneet. Se on kivaa ja jännittävää ja suosittelen sitä ihan jokaiselle kotikokkaajalle.

Tällä kertaa voittajan valitsee kivenkova ammattilaisraati. Iloisen hersyvä Top Chefistäkin tuttu keittiömestari ja keittokirjailijatar Ulla Liukkonen, hurmaavan sanavalmis keittiömestari ja grillauskunkku Raymond Wesander, pitopalveluyrittäjä Minna Lakso, joka esitestaa reseptit sekä lakeudenkuulu ruokabloggaaja Kaikki äitini reseptit- blogista, Nanna Rintala. Eiköhän me tällä porukalla löydetä paras ja maistuvin.

Tsemppiä kaikille reseptinkehittelyyn. Ammentakoon kauhanne reilusti ja maukkaasti!

Kilpailun järjestävät 
Kauhajoen Ruokamessut ja Pitopalvelu Minna-Maria

Yhteistyössä mukana:
Pirjon Pakari Ky
Kukkasmäen Marjatila
Laidun Hereford
Lohiluoman Pienmeijeri Oy
Närpiön Vihannes
Juustoportti Food Oy


Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut


perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kuumaa juustoa


Joskus ei meinaa uskaltaa julkaista jotakin aivan yksinkertaista ruokajuttua. Ajattelee, että se on aivan liian jokapäiväinen, kaikkihan sitä nyt näin syö, ihan päivänselvää, että kaikki tykkää ja tietää herkun. Mulla tuli vähän tämä kolmannen maailman ongelmatilanne kun mietin mitä ensimmäisenä tekisin Juustoportin mozzarellasta. Jonkun tajunnanräjäyttävän uuden karhean ruokainnovaation?

Mutta hitsihitsi, kun se mozzarella vaan on niin parhautta valuvaisiksi säikeiksi sulaneena, kerrosleivän välissä tai pizzan päällä. Siellä on sen paikka. Kerta kaikkiaan. Että asia on nyt niin, että tästä ei päästä eteenpäin, ennenkuin saan tämän leivän systeemistäni ulos. Miettikää nyt itse. Lämmin, pehmeän venyvä mozzarella molemmin puolin tomaattia, vähän punasipulia, basilikaa ja rucolaa. Hyvää leipää. Prässiin ja nam.


Mozzarella-tomaatti-sipuli-kerrosleipä

hyvää leipää
voita
Juustoportin valmiiksi siivutettua mozzarellaa
tomaatteja siivuina
punasipulia siivuina
basilikaa
rucolaa
mustapippuria ja suolaa

Voitele yhtä kerrosleipää varten aina kaksi leipää voilla molemmin puolin. Levitä toisen leivän päälle ensin rucolaa, sitten runsaasti juustoa, tomaatit, sipulit, basilikanlehdet, suolaa ja pippuroi, taas runsaasti juustoa ja toinen leipä kanneksi päälle.

Kuumenna voileipägrillissä tai paistinpannulla niin että laitat toisen pannun päälle "prässiksi" ja käännät leivät kerran. Puolita leivät.

Älä polta suuta!

Yksinkertaisimmat jutut on parhaita!

Juustoportin Mozzarella salaisuus on sen valmistuksessa käytetty tosi tuore lähimaito, aivan tästä mun nurkilta, yhdistettynä Lombardiasta tuotuun hapatteeseen. Tiesitkö muuten, että niin ihanaa kun Mozzarella di Bufala onkin, se ei ole paras vaihtoehto vaikka ohuen pizzapohjan päälle. Liian märkää, kas vetistää pohjan. 

Tämä on hyvä.

Yhteistyössä Juustoportti

perjantai 8. elokuuta 2014

Simple food (...for pleasing simple men)


Otetaan reilu kilon pala entrecoteta huoneenlämpöön noin tunti ennen grillausta. Tällä kertaa komea kimpale oli Simmental- rotuista tuosta Ilmajoelta. Leikataan se  poikkisyin neljäksi reiluksi pihviksi.




Suolaa ja pippuroi pihvit. Käytän osaksi savuista sormisuolaa, joka tuo ihanaa aromia kaasugrillissäkin. Ennen grillausta lorautan pihvien pintaan hitusen öljyä. Käytä aivan kuumaa grilliä ja grillaa lihat haluttuun kypsyyteen. Toivo, ettei kukaan halua kypsää. Rukoile, ettet paista pihvejä vahingossa liikaa. Pari minuuttia kummaltakin puolelta, paksuudesta tietenkin riippuen, on usein ok. Medium pihvi on vielä painettaessa kivasti kimmoisa.


Kääräisin pihvit folioon, ihan vain siksi aikaa, että hain jääkaapista maustevoin ja uunista perunat. En ole aivan vakuuttunut, että pitäisikö pihvien antaa vetäytyä vai ei. Tykkään itse nostaa pihvin suoraan pannusta lautaselle, silloin paistorapeuskin on jotenkin parhaillaan. Ja nytkin vaikka ne olivat hetken vetäytymässä, ne kuitenkin olivat päästäneet nestettä sinne folioon aika reilustikin.

Mutta ei se hyvä pihvi kaverikseen paljoa tarvitse. Hyvän maustevoin, joka on siis yksinkertaisimmillaan voita, valkosipulia ja lehtipersiljaa. Parasta.



Syömisnautintoon kuuluu ehdottomasti kunnon pihviveitsi ja -haarukka.



Ja perunaa. Äijien täytyy saada perunaa. Ensin keitettyja, sitten litistettyjä, voilla ja oliiviöljyllä, sormisuolalla, pippurilla ja timjamilla uunissa silattuja perunoita. 



Yksinkertainen salaatti vielä. Lehtisekoitus kasvimaalta, erilaisia pikkutomaatteja puolitettuna, parmesania lastuina ja valkosipulivoissa paistetut krutongit. Suolaa, pippuria. Kastike laatuoliiviöljystä, vaaleasta balsamicosta, hunajasta ja valkosipulinkynnestä.


Muonituksessa kaikkensa golfkentillä jo useamman päivän antaneet IsoHoo ja  kyläilemään 10 vuoden tauon jälkeen uskaltautunut työkaverinsa (ihana iloinen) Niklas ( Lupasin, ei nimiä, otsikkoon viitaten, mutta.... ;)).

Ooh, eipäs unohdeta palan painiketta. Olen nykyään ihan että Malbec, jee. Ellen sitten Pinot Noir, jee. Joskus oikeasti ihan sama, seura ja ruoka ja tilanne niin kaikki maistuu. Mutta tämä malbec kyllä jee, jee.



Liha oli hyvänmakuista, jopa Niken rare-pihvi halutun kaltainen, perunat ihanan voisia herkkuja ja salaatti sopivan kirpsakka. Ilman kikkailuja, tosi hyvää.  Paitsi, että keittiössä oli tullut IsoHoon mielestä liikaa sotkua ja sitten mä loukkaannuin siitä ja menin lasten kanssa yhdeksältä maate. Siinäpähän sitten istuivat kahdestaan trooppisessa yössä terassillamme pikkutunneille asti. En ihmettelisi jos olisivat jutut loppuneet ja joutuneet puhumaan vaikka armeijasta. Nih!

(Simmentalin entrecote- kimpaleen sain kiitokseksi Simmental-pojilta messuilla kun kokkasin heille lisukkeita Raymond Wesanderin Weberillä paistamien pihvien kylkeen)


tiistai 3. joulukuuta 2013

Maailman kaunein menu


Ainakaan koskaan ei minun laatimani menukokonaisuus ole ollut näin hienosti esillä, kehyksissä vielä ja oikein paspatuurin kera. Isona tauluna. Sanokaa minua lapselliseksi, mutta jotenkin en onnistu kuin huokailemaan kun katson tuota Susan Seppälän menustani virittämää taulua. Että parin päivän kokkausurakka valmisteluineen päivineen on noin kauniisti tiivistetty yhteen kuvaan. Sopivan rosoisena, liitutahraisen rönsyilevänä mutta kuitenkin rytmikkäänä.

Ja mitenkä tuo taulu sai sisältönsä? BSTR Luova Konttori piti asiakkailleen 5v. synttärit ja uusien hienojen toimitilojensa tuparit. Oli VIP-passia, punaista mattoa, DJ:tä, valokuvaajaa ja tietenkin hyvää ruokaa. Tämä aasinsilta saattaa tulla teille yllätyksenä, mutta tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. Yksi BSTR omistajista on nimittäin naapurini ja vielä synnyinpitäjästäni, ja ilmeisen vakuuttunut ruuanlaittotaidoistani. Tai ei ainakaan uskalla muuta olla.



Piti siis saada 150 hengelle näppärää sormisyötävää. Menun tuli pohjautua BSTR asiakkaiden raaka-aineisiin. Paikalle oli hankittava myös astiat, pöytäliinat, valittava viinit ja saatava paikalle tarjoiluapua.

Että apua! Jossain vaiheessa edeltävänä yönä ristin käteni ja ajattelin, että no, huomenna kello kuuteen mennessä kaikki on ohi, syteen tai saveen. (Moinen ajattelutapa erottaa minut ehkä perustavalla tavalla oikeasta catering-palvelusta...)



Tarjoilupöytä sai verhokseen "buffaliinoituksena", jos tiedätte mitä se tarkoittaa (liinat kauttaaltaan maahan asti), mustat lakanat liinat ja pöytä koristeltiin pikku timantein ja kultapaljetein, tuikuin sekä takareunan tyylikkäällä jouluvalosarjalla, tilaisuuden aikana tila oli nimittäin hämyisen tunnelmainen.  Kuvassa vielä valot päällä.

Tarjoilun piti olla tyylikästä, tietenkin herkullista, mutta siinä sai olla ihmisen (c'est moi?) käsityön leima. Tämä tarkoittaa hienosti sanottuna sitä, että esim. lohileivät olivat todellakin kaukana yhdellä muotilla otetuista, uniikkikappaleita toisin sanoen. Mutta maku oli yksi illan tähdistä. Resepti-idea on alunperin Safkaa-kirjasta ja moneen kertaan perhejuhlissa jo testattu. Pirjon Pakarilta löytyi mainio makeahko limppu, Puolukka-kaurakas, joka toimitti alusleivän virkaa, sitten reilusti piparjuuritahnalla maustettua voita, kylmäsavulohta ja kaiken kruununa siivu garia eli pikkelöityä inkivääriä. Leipäsen ulkonäköön antoi haasteen se, että minun oli siivutettava pienet limput käsin, enkä halunnut kauheasti hukata maukasta kuorta, joten leikkasin vain viipaleet suurin piirtein yhtä suuriin palasiin. Josta seurasi, että muodoltaan ne olivat hyvinkin erilaisia.



Kaksi asiaa hankin valmiina, tässä toinen eli juureslastut. Menuussä piti olla alunperin vain lehtikaalisipsejä, mutta kävikin niin, että juhlat osuivat juuri viimeiselle kotimaisen lehtikaalin saatavuusviikolle...lehtikaalta piti saada, mutta hirvet olivat ehtineet ensin. Yllätyksekseni  löysin  Cittarista 5 pussia ja ostin ne ja valmistin sipsit, mutta riittävyyden taatakseni hankin noita juuressipsejä myös. Rahkeet eivät enää riittäneet itsevalmistettuihin viime tipassa. Värikäs juuresputous näytti aika kauniilta lehtikaalisipseineen tarjoilualustalla, jotka ovat muuten kaikille tarjottaville Värimiesten suuria, lähes mustia ja epämääräisen metallinhohtoisia lattialaattoja. 



Kuvalaatu on paikoitellen hiukan heikko, kun kävin äkkiä ennen vieraita napsaisemassa kuvia. Ilmajoen Makkaramestarien jumalainen ilmakuivattu Chorizo sai  suhahtaa minifrittatoihin, jotka valmistin minimuffinivuuassa. Munia (hirveesti munia!),Kuusamon Savupaimenpoika-juustoa ja chorizoa. Tosi simppeli valmistaa. (Note to self: seuraavan kerran kun haluat valmistaa 200 minifrittataa, hanki edes toinen muffinipelti...)  Näistä tykättiin myös kovasti.



Ilmajoen Makkaramestareilta onnistuin saamaan myös ihanaa ilmakuivattua kassleria, joka menee kaikki yleensä ravintoloille. Sehän ei kaverikseen tarvinnut kuin melonikuution. Kuutioidut melonit ja oliivit toimitti Fresh Servant.

Pakko laittaa kuva tuosta kasslerista, se oli niin kaunistakin!Ylistetty olkoon lähituottajat!



Jukolan Juusto avaa kohta kotimaisen Cheddarjuustolan, Cheddaria ei vielä saatu, mutta sen sijaan Emmental Premiumia. Senkin laitoin tikunnokkaan. Kaveriksensa valmistin ihan noista lähiomenapuiden hedelmistä keittelemästäni soseesta omena-membrilloa, joka siis oikeastaan valmistetaan kvitteneistä. Silloin tietenkin omena-etuliite jää pois tuosta Espanjan lahjasta juustotarjottimille.



Ja tietenkin tarjolla oli myös tapenadea ja Pirjon Pakarin huikeaa tomaattikakkoa. Reikäleivän työstö palasiksi oli taas haastavaa, mutta tulipa sitä haluttua särmää...



Juomiksi vissyn lisäksi olin valinnut noutopöytään sattumalta mainiosti sopineet viinit, joiden hienot etiketit olivat vielä lisäbonusta.



 Kahvihuoneessa (joka ei kuitenkaan ollut konttorin "kahvihuone") oli katettu sitten kahvit ja teet. Tarjolla kahta makeaa, Ojalan Pakarin minibebejä (toinen valmistuote) ja Chili -kanelibrownieseja.




Voin rehellisesti sanoa, että minulla kävi mieletön tuuri kun hommasin Sedusta kaksi loppusuoralla olevaa kokkipoikaa kokiksi valmistuvaa nuorta miestä avukseni juhlapaikalle. Minä kun vääntelin tavaroita vadeille, pojat purkivat astiat, kattoivat, asiakkaiden tullessa hoitivat kahvinkeiton, viinien kaatelun, astioiden keruun, astioiden lisäykset, taisivat muutaman viinilasin tiskatakin. Aatulla ja Artulla mieletön asenne, työhön tarvittava silmä ja innostus. Puolta sanaa ei tarvinnut sanoa, kun asiat  jo hoituivat. Myös asiakaspuolella kohteliaasti, avoimesti, ystävällisesti ja ryhdikkäästi. Aikamoisen kultakimpaleen saa, joka nämä pojat joskus ravintolaansa töihin nappaa (luultavasti myös kelpo aviomiehiä/vävyehdokkaita...). En yhtään ihmetellyt kun A:t kertoivat, että olivat hommanneet itselleen paikat kohta alkavaan viimeiseen harjoittelujaksoon sellaisista erinomaisita ravintoloista kuin Seinäjoen Juurella ja Rauman Goto. Kiitos Aatu ja Arttu. Ja menestystä tulevaisuudessa!



Neljän tunnin juhlat päättyivät aikanaan, kuten edeltävänä yönä uumoilinkin. Vaikka paljon sanottu, olin lopulta tyytyväinen omasta puolestani ihan kaikkeen (paitsi nyt ehkä  siihen omaan pohjalaiseen suuruudenhulluuteen, minkä ansiosta tähänkin tuli suostuttua). Varsinkin Menutauluun. Mutta kivalle porukalle oli myös kiva laittaa juhlia!

Harmi vaan, että  BSTR Luova Konttorin sydän, Johnny Booster ei päässyt paikalle, enkä näin ollen päässyt kättelemään, saati yhteiskuvaan elävän legendan kanssa. Onneksi Johnnyn kehystetty kuva antoi edes osviittaa miehen karismasta.



Keep up the excellent work, BSTR!

(Vaikka tässä nyt onkin lueteltu paljon erilaisia yrityksiä, niin en ole saanut asian tiimoilta mitään sponsorointia, jottas tiedätte.)