Tapas silakan ja söi sen (tapas-silakka)

Tämä rusinainen ja pinjansiemeninen silakkatapas on tarina siitä, kuinka mennyttä ei saa takaisin, kuinka parhaita hetkiä ei koskaan voi toistaa, kuinka tätä hetkeä pitäisi osata arvostaa sen itsensä ja ainutlaatuisuutensa takia.

Tarina vähän siitäkin, kuinka aika kultaa muistot.

Tai yksinkertaisesti tarina siitä, kuinka kadotin tämän h**vetin reseptin!

Eletään 90-luvun alkua, ehkä vuotta -93 tai -94. Minulla on synttärit, kuten joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan (...miten merkillistä!), edellisiltana olen ollut muistaakseni ratsastusseuran pikkujouluissa. Lunta on paljon, muistan sen siitä että tehtiin KankaanMinnan kanssa voltteja lumisiin ojiin. Tietääkseni en ole koskaan osannut tehdä voltteja (aika kultaa muistot?).

Seuraavana päivänä olen kutsunut syömään KankaanMinnan lisäksi toisen ystäväni, KakonMerjan ja äitini. En ainakaan muista, että muita. IsoHoo varmaan merillä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa mitä oikeasti tein ruuaksi, paitsi yhden ruokalajin muistan. Ja hauskinta on, että sen muistavat myös molemmat ystäväni ja äitini, Ollaan sitä ateriaa usein oikein kaiholla muisteltu. Ainut ongelma on, että tätä merkillisen hyvää ja kummallisen mieleenpainuvaa ateriaa ei kukaan muista tarkasti. Kaikki muistavat rusinat, pinjansiemenet, koska ne piti tehdä kahdesti kun poltin ensimmäisen satsin ja niiden omituisen yhdistämisen sardiineihin. Reseptin olin nähnyt jossakin aamuteeveessä. Tai mikä lie Tänään kotona?

Se kuulosti niin mielettömän absurdilta silloin, tölkkisardiinit, rusinat ja pinjansiemenet, lähes syömäkelvottomalta ja sitten se osoittautuikin vuoden parhaaksi ruokalöydöksi.

Mä olen niin miljoona kertaa googlaillut reseptiä, vaikka millä kielellä. Kun en vaan muista, kuinka se tehtiin. Oliko ne sardiinit uunissa? Oliko ne tomaattiliemessä? Miten voi unohtaa täydellisen? Vai oliko se vaan se hetki?( äiti, 2 tyttöystävää ja pieni krapula...vähän epäilen...)

Tiedän nykyään, että rusinat ja pinjansiemenet juurikin tuoreisiin sardiineihin yhdistettynä on ihan yleinen kompo tuolla välimeren maissa. Ihan sellainen pastakin on. Mutta ei, ei niistä mikään ole SE resepti. Mitä ihmettä siinä oli?

Epätoivoissani olen sitä yrittänyt jäljittää. Ei tämäkään ole SE resepti, mutta pirun hyvä silakka-tapas tuoreesta silakasta tehtynä. Nämä maut vaan menee yhteen. Minna ja Merja, mennäänkö tällä?

Silakka- rusina tapas

10:lle tapaspöydässä

1 rkl öljyä

1 fenkoli

2 valkosipulinkynttä

2 dl Sun Maid luomurusinoita

½ dl omenaviinietikkaa

1 tl suolaa

2dl pinjansiemeniä

400g silakkafileitä

vehnäjauhoja leivittämiseen (n. 3dl)

suolaa, mustapippuria

öljyä paistamiseen

1 dl silputtua lehtipersiljaa

Poista fenkolista uloimmat lehdet ja kova kanta. Siivuta se sitten mahdollisimman ohueksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. 

Kuumenna öljy ja pehmittele miedolla lämmöllä fenkolinsiivuja yhdessä valkosipulin kanssa.  Lisää rusinat, omenaviinietikka ja suola, jatka hauduttamista vielä 5 min.

Sillä aikaa paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla.

Suolaa ja pippuroi silakkafileet ja kääntele ne vehnäjauhoissa. Paista öljyssä paistinpannulla molemmin puolin kypsäksi.

Yhdistä pinjansiemenet ja rusina-fenkoliseos.

Nostele silakat tarjoiluvadille vierekkäin ja nostele rusina-fenkoli-pinjansiemenseosta lusikallinen kunkin silakan päälle. Viimeistele lehtipersiljalla.

Osallistun reseptillä Sun Maid -reseptihaasteeseen, jossa SINÄ pääset äänestämään lempireseptiäsi alempaa kuvaa klikkaamalla. Minä sain ilmaiset rusinat.

Kauhajoen ruokamessujen reseptikilpailun tulokset ja ARVONTA

Kuva Mirja Koivisto

Minulla on ollut kesän aikana ilo ja kunnia kuulua raatiin, joka valitsi 5 finalistia ja lopulta voittajan  Kauhajoen Ruokamessujen 25 juhlavuoden kunniaksi. Olin ammattitaitoisessa seurassa Keittiömestarit Ulla Liukkosen ja Raymond Wesanderin sekä pitopalveluyrittäjä Minna Lakson kanssa.Asiantuntevan lisäksi myös huumorintajuisessa ja välittömässä porukassa. Ei tarvinnut jännittää.

Valitsimme ensin reseptien perusteella 5 finalistia, jotka olivat:

Merja Nissinen / Lämmin vuohenjuustoleipä tomaattimarmeladin kera

Kaija Nieminen / Tyrni-jääkellarinsiika
Kaija Nieminen / Kyssäkaali-retiisicoleslaw
Mimmi Karoliina / Ohra-kalkkunasalaatti tyrnivinegretillä
Sari Nieminen / Raparperilohi

Minna valmisti kaikki annokset maistelutilaisuutta varten, jossa yksissä tuumin (Ulla etänä) puntaroitiin ja pähkäiltiin ja lopulta tultiin myös hyvin yksimieliseen lopputulokseen.

onkohan tässä meneillään puntarointi vai pähkäily? Kuva Mirja Koivisto

Tarkoitus oli siis löytää uusia lähiruoka-reseptejä pitopöytään. Yritinkin miettiä, mitkä reseptit olisivat helposti toteutettavissa noutopöytäruokailussa. Parannusehdotuksia mietimme myös. Esim. koimme että aivan upean makuinen vuohenjuustoleipä kanelisella tomaattimarmeladilla oli sellaisenaan huonosti toteutettavissa noutopöytään ja edusti pikemminkin kaunista a la carte annosta. Minna kaavailikin valmistavansa siitä pitopöytään leipävuokatyyppisen ratkaisun. Paljon odotin myös kyssäkaali-slawlta, kyssäkaali kun on turhan vähän käytetty juures, mutta sitten maussa jäätiin kuitenkin odottamaan ihan sitä viimeistä pontta, vähän jotakin happoa tai piparjuurta, oli tuomiomme.

Kuva Mirja Koivisto

Finalistiresepteistä erottui selkeäksi voittajaksi tyrni-jääkellarinsiika, johon ihastuimme kaikki. Tuomaristoamme lainaten: " Hienovarainen, maut tukevat toisiaan. Kaunis annos. Maut kohdillaan, niin kala kuin tyrni tulevat vivahteikkaasti esiin. Kotimainen järvikala sulautuu hyvin tyrnin kanssa juhlavaksi tarjottavaksi."

Reseptikilpailun voittaja

TYRNI-JÄÄKELLARINSIIKA
Kaija Nieminen

1 kg siikafileetä
1,8 l vettä
2 dl kylmää sokeritonta tyrnimehua
(Kukkasmäen Marjatila)
1,75 -2 dl merisuolaa
1 dl hienoa sokeria
2 tl kokonaisia rose-pippureita

Sekoita vesi, suola, sokeri ja pippurit kattilassa.
Kiehauta liemi ja jäähdytä liemi aivan kylmäksi. Lisää joukkoon tyrnimehu.
Laita siikafileet laakeaan, reunalliseen astiaan ja kaada päälle suola-tyrniliemi.
Pidä kaloja liemessä ja jääkaapissa 5 tuntia. Valuta fileet ja kuivaa ne talouspaperilla. Leikkaa ohuiksi viipaleiksi nahkaa myötäillen.
Koristele tuoreella tillillä tai ruohosipulilla.
Tarjoa kalan kanssa ruisleipää.
Sopii alkuruoaksi.

Onnea Kaija Nieminen ja kiitos upeasta reseptistä, joka saa palkinnoksi lähiruokatuotepaketin ja 500€. Finalistien annokset löytyvät ruokamessujen aikana myös pitopöydästä, jonne mustana hevosena nostimme finalistien ulkopuolelta vielä tomaatti-vuohenjuustomurekkeen. Messulavalla Ulla ja Raymond kokkailevat myös mm. finalistien annoksia ja ne löytyvät tulostettaviksi myös ruokamessujen sivuilta.

Kuva Mirja Koivisto

Messulippuarvonta 

Tervetuloa nauttimaan Kauhajoen ruokamessujen upeasta tunnelmasta Hämes-Havusen maalaismiljöössä ensi viikonloppuna 4-6.9. Arvon myös 2 kpl 2 lipun paketteja messuille. Jätä kommentti, jos sinulla on mahdollisuus päästä paikan päälle. Arvon liput torstaina 3.9 kello12.

Arvottu Random Orgilla klo 12 2 hengen lippupakettien voittajiksi kommentit numero 9 ja 7, eka varasija 13. Eli Onnea HM ja Heli K. Laittakaa emailinä nimenne nannablogi(at)yahoo.com niin pääportilla odottaa liput nimellänne. Ellen saa yhteyttä tänään torstaina kello 18 mennessä jatkan arpomista.

Mansikkasalsaa ja savulohta tacossa

Se oli sellainen juttu, että sain mansikoita, jotka toimitettiin symtymäkunnastani Kauhavalta, Annin Marjatarhalta. Rumbaa ja Darselectia, kookkaita, kiinteitä, herkullisia mansikoita. Ihan kuin kotopellosta suoraan poimittuja. Niitä peratessani en kuulkaa yhtään haikaillut mansikanpakastussessioitteni perään. Sellaisen kun viime hetkessä ostaa laatikollisen mansikoita ja lopulta joutuu heittämään 1/3 pehmenneistä ja muusaantuneista mansikoista pois. Ja pahinta on, että alkaa luulla, että sellaisiahan mansikat ovat. Muistakaa nyt, että oikeasti mansikka on kiinteä ja ulkopinnalta kuiva  marja kun se ennättää asiakkaalle oikeaan aikaan poimittuna ja viivettömällä toimitusketjulla.

Näistä mansikoista oli tarkoitus kehitellä alku-, pää- ja jälkiruokareseptiä, tai ainakin jotakin edellisistä. Pää oli täynnä ideoita, mutta kas kummaa, aikataulu tiukentui, merillelähtö tuli eteen ja löysin itseni pohtimasta hytissäni kuinka tämäkin järjestyisi. Kamerakin unohtui kotiin.

Onneksi rakas ystäväni Virpi pitää kampaamoa Sali28 Kalevankadulla ja takahuonevarustuksena on jopa mikro. Eli Helsingin satamapäivänä Stockkan herkun ja Olssonin Klasun (tohotin tacokuorille) kautta Virpin luo kokkaamaan lounasta. Puitteet asettivat tietenkin omat rajoituksensa reseptille, mtta eikö olekin niin, että kesällä on mukava olla takataskussa reseptejä, jotka on helppo toteuttaa olosuhteissa kuin olosuhteissa; kotona, mökillä, veneessä, telttaretkellä.

Herkullisuudesta ei tingitä (Virpi söi kolme!) ja mansikan hapokkuus ja makeus on erinomainen pari savulohelle. Ruokaan saat lisäkokkauskerrointa kun savustat lohen itse, sattuneesta syystä minä ostin valmista basilikasavulohta.

Mansikka-savulohitacot
4:lle

600g savulohta lämpinä
1l mansikoita perattuna ja pilkottuna
1 punasipuli hienonnettuna
2 tuoretta jalapenoa tai 1  vihreä chili hienonnettuna
1/2 kurkku kuutioituna
ruukullinen korianteria hienonnettuna
2 limeä
1/2 tl suolaa
mustapippuria maun mukaan

12 maissitortillaa

Valmista mansikkasalsa yhdistämällä punasipuli, jalapeno ja kurkku. Lisää mansikat ja korianteri, mausteet ja 1 limen mehu vasta juuri ennen tarjoilua, muuten mansikat värjäävät kurkkua (puhdas ulkonäkökysymys). 

Lohko toinen lime tarjoilua varten. Nyhdä lämmin tai lämmitetty savulohi palasiksi. Kuumenna maissitortillat pinottuna mikrossa, pannulla tai grillissä ( kääri odottavat keittiöliinaan, koska kuivuvat helposti) ja lusikoi tacollesi savulohta ja mansikkasalsaa. Purista päälle limenlohkoa.

Mitäspä sitä muuta. Nam.

Resepti osallistuu haasteeseen, jossa Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto etsivät maistuvinta marjareseptiä Pipsa Hurmerinnan avustuksella.

Härkäpapu-quesadillat

Tiesittekö, että härkäpapu on todella vanha viljelyskavi, Suomessakin sitä on viljelty ainakin 1200-luvulta (jopa 600 -luvulta, tietää wikipedia, tuo lähteistä luotettavin)? Joten pienoinen ihme, että minä ihan ensimmäistä kertaa tartuin Verso Foodin kotimaiseen Härkäpapu rouheseokseen vasta nyt. 

Härkäpapu on hallankestävä, helposti kasvatettava lajike, jonka peltopinta-ala on Suomessakin taas kasvussa, aikanaan kun se hävisi perunalle ja  herneelle. Rokkapavuksi sitä ennen nimitettiin. Härkäpapu on huikea proteiinin lähde ja sitä viljelläänkin paljon esim Kiinassa ja Egyptissä. Lähi-idän keittiöstä kertovissa keittokirjoissa löytyy aivan huikeita reseptejä härkäpavuille, tahnoja ja mausteisia muhennoksia. Härkäpapu ei ole muuten papu vaan kuuluu virnojen sukuun. Siinä sulle päivän knoppi. Jos kohtaat englanninkielisissä resepteissä broad beans, fava beans, faba beans, bell beans, field bean tai tic bean, on kyseessä ihan tämä samainen ystävämme.

Härkäpapurouheena se on helppo käyttää, vaikka jauhelihan korvikkeena, ruuissa ja laatikoissa. Jokihaka ja Kivistössä ovat onnistuneet houkuttelevan reseptiikan teossa. Minäkin sitten kannoin korteni kekoon quesadillojen muodossa.

Härkäpapu- quesadillat 
4 isoa tai 6 pientä

1 rkl öljyä
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1/2-1 tl savupaprikajauhetta, mietoa tai tulista
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl Verso härkäpapurouhetta
4 dl kuumaa vettä
1/2 tl suolaa/maun mukaan

8 vehnätortillaa ta 12 maissitortillaa
korianteria  ainakin 1/2 ruukkua
200g lempijuustoraastettasi

Kuumenna öljy pannulla ja miedolla lämmöllä, lisää mausteet ensin minuutiksi, sitten kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää härkäpapurouhe ja vesi ja anna kiehua pienellä tulella kokoon. Tarkista ja lisää suola.

Jos teet quesadillat maissitortilloista (löytyy useimmiten muuten gluteeniton osastolta), mitä suosittelen maun vuoksi, esilämmittele tortillat pinona pannulla (päällekkäin siis) vähän vaihtelemalla ulommaisten ja sisimmäisten paikkoja. Pehmeitä vehnätortilloja ei tarvitse. 

Ota tortilla, aseta kuivalle pannulle, ripottele päälle juustoraaste, sitten levitä härkäpapurouhekastike ja silputtua korianteria. Vielä hiukan juustoa, toinen tortilla päälle ja paista kuumaksi molemmin puolin. Tortilla saa hiukan täplittyä tummemmaksi. Leikkaa valmiit 4 osaan ja tarjoille lemppari guacamolesi kanssa tai punaisen salsan ja ranskankerman. Tai kaikkien ylläolevien. 

Minulla oli paistossa käytössä valurautainen parilapaistinpannu, joka kärvensi maissitortilloihin ihanan maistuvat raidat. Todellakin pieni +ero normipannuun, mutta ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan tortillaan tuli ihanan paahdetun maissin maku. Mulla oli jääkaapissa myös chorizoa (kesto-versio), enkä voinut vastustaa lisäämästä sitä osaan tortilloista. Lyön kyllä vetoa, että normi lihansyöjä ei vierasta näitä vegeversioitakaan. Koska ei siitä kannata tehdä numeroa. Hyvä on aina hyvää.

Verso Härkäpapu rouheseos saatu näytteenä.

Kisakokkausta ja suupaloja Taste of Helsinki 2015

Eilen junautin itseni Pohjanmaalta kesän suosikkitapahtumaan, Taste of Helsinkiin. Stockmann oli yhtenä Suomi-Ruotsi kokkimaajoukkuekamppenin yhteistyökumppanina kutsunut minut seuraamaan kokkien kisabriiffausta ja puolen tunnin ostospyrähdystä Stokkan herkkuun.

Eilen torstai-iltana kokattiin siis alkupala, jonka pääruoka-aineeksi paljastuivat Sampi, kampasimpukat ja kaviaari. Tänään perjantaina vuorossa on ollut  (juuri tätä kirjoittaessani) pääruoka helmikanasta ja kateenkorvasta ja iltakattauksessa kisa ratkeaa jälkiruuan myötä. Suomihan puolustaa edellisen vuoden voittoaan ja veti tänäkin vuonna niukasti pitemmän korren alkupaloissa. 

Kokeilla oli puoli tuntia aikaa shoppailla kaikki tarvittavat ainekset menuuseen, piikki oli auki, mutta kaikkia ostettuja aineksia tulisi käyttää. Stokkan keittiömestari Sampo Laukkanen otti meidät vastaan herkussa, jossa ei onneksi torstaina neljältä ollut vielä ruuhkaista. Tunsin itseni aikalailla kokkibändäriksi seuratessani joukkueiden ostoksia kännykkäni kera (huom. mitähän nua muut ihmiset ajatteloo...). Rapontointia löytyy niin instasta kuin twitteristäkin.

Tänään siis ratkeaa kisa. Molemmat joukkueet toimivat pienen paineenkin alla viileän rauhallisesti. Hienoa seurata näitä pro-juttuja!

Mutta hienoa oli nauttia myös 10 festariin osallistuvan ravintolan herkuista lähes kesäisessä illassa ja tavata ihania blogituttuja. 5 vuotta sitten ei vastaan olisi tullut ainoatakaan tuttua, nyt niitä riitti joka nurkalla. Niin kiva moikkailla ja vaihtaa annoskokemuksia.

Ehdin  ja jaksoin läpikahlata 12 annosta 35:stä. Annokset  valikoituivat lopulta aika summittaisesti ja hyvin epätasaisestikin, monen ravintolan hieno tarjonta jäi kokonaan kokeilematta, kun jostain tuli otettua useampi annos. Joskus otin sieltä missä pisin jono (Ragu), joskus taas mentiin lyhyimmän jonon taktiikalla.

Suosittelen lämpimästi tätä erilaista piknikkiä kaikille. Jos jotain tänä vuonna huomasin, niin sen, että yhden kehuma upein annos oli toiselle ihan hyvä, ja joku taas mainosti jonkun ravintolan tarjonnan festareiden parhaaksi kun toinen ilmoitti, että sen voi ihan hyvin jättää väliin.

Mun lempparitaktiikka on se, että valitse omien mieltymystesi ja ehkä muiden suositusten perusteella puolenkymmentä lempparia ja sitten toinen puoli ota niitä annoksia, jotka ei mitenkään kuulosta mieleenpainuvilta ja anna niiden yllättää itsesi. Veikkaan, että niistä löytyy ainakin yhtä monta suosikkia kuin noista lemppareista, sillä laatu on lopulta tasaisen korkea kautta linjan.

Eli suhtaudu ihan kritiikillä omaan listaani. Monta hyvää jäi multa kokeilematta varmasti!

Tiikerirapua ”AQUACHILE”, vaahdottua suolakeksiä ja valentina – kastiketta. Patrona

 Saavuin alueelle lounaskattauksen lopussa ja hain äkkiä viereisestä Meksikolaisesta Patronasta hiukan huikopalaa. Meksikofriikkinä sitä en pystynyt ohittamaan. Ja ihanat tutut maut uudessa muodossakin (vaahdotettu suolakeksi!!!) laadukkaasti laitettuna sieltä tulivatkin. Patronan ankka jäi kokematta, mutta eräs pariskunta, joiden kanssa juttelin, kehui sen aivan huipuksi.

Savustettu naudankielitaco, avocadoa, mustapapua, korianteria ja puna sipulia. Patrona.

Seuraava kuva on kauhea, mutta annos yksi jonotetuimmista. Ragun sinappipolenta oli ylikypsän karitsanniskan ja karitsanmakkaran kanssa super. Mulla kävi vielä onni ja sain noin reilusti tuota polentaa, loppuillan annoksissa sitä näytti olevan puolta kitsaammin.

Ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa. Ragu.

Ragusta tulikin sitten syötyä läpi koko menu leipiä lukuunottamatta. Upea annos tämä miekkakalakin. Ja nuo vihreät pallot ovat mitä? Joka tapauksessa mieletön lisuke.

Hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa. Ragu

Ja festareiden yksi voittajasuosikki on ehdottomasti tajunnanräjäyttävän hyvä  lakritsivaahto, marinoitu fenkoli ja sitruunasorbetti. Joku kirjoitti jossakin että myös tilli oli ehdoton osa annosta. Veikkaan nyt kuitenkin, että kyse on pronssifenkolista.

Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Ragu.

Ellei paras kaikesta ole sittenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä Brödin savustettu härkätartar. Tartarinsyojän märkä päiväuni se ainakin  on.

Savustettu härkätartar. Bröd.

Pastorin annoksita lautaselleni päätyi mustekala. Mielstäni maut oli kohdillaan ja mustekala pehmeää, Pastorin cevicheä maistoi seuralaiseltani Pialta ja se oli ihanan hapokasta, päätettiin tehdä heti kesällä kun taas tavataan. 

Pulpo Al Olivo – Pitkään kypsennettyä mustekalaa, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia

Sipulilientä, vuohen gruyère moussea ja hiivaleipää.Bröd.

Brödin sipuliliemi oli annos jonka ostin vähän ex tempore- Ja kiitos tuosta älynväläyksestä itselle !

Haugesund – Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita. Sinne.

Sinnestä olisin halunnut maistaa enemmänkin , mutta jotenkin se jäi sitten tuohon silliin.Haugesundin maut olisivat kyllä niin kaivanneet oluen rinnalleen niin kaikki olis ollut suomalainen kesä täydellinen (mutta en jaksanut hakea). Sinnen Wallenberg sai paljon kehuja nyös.

Sokerisuolattua lohta, savulohimoussea ja tilli-piimäkastike. Kaskis

 Myös Kaskiksen lohiannos tiivisti suomen kesän loistavasti. Niin hyvää!


Niinkuin possu ja perunatkin. Ylikypsät lihat olivat suosittuja joka kojulla, eikä todellakaan suotta. Tässä Kaskiksen hieno esitys.

Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Kaskis.

Lopulta meillä oli Pian kanssa enää yhteensä 5 markkaa rahaa ja kävimme loppuillasta arpomassa kojuilla, mihinkä sen tuhlaisimme. Jonojen jo hälvettyä kokeilla ja tarjoilijoilla oli aikaa pieneen suunsoittoonkin ja kyllä tämä Brödin jälkkäri todellakin MYYTIIN meille (Bröd saa siis myös päivän myyntimies palkinnon!). Onnea vaan vielä vuoden 2017 Mr. Korso kisaan jälkkärikokille. Oli muuten jännä seurata kuinka avintoloiden tarjoilut pleittaukset ja annosten nosto sujui. jos ruuan laatu olikin tasaisen korkea, niin nämä käytännön seikat oli kyllä hoidettu hyvinkin erilailla paikasta riippuen. Jouheasti tai vähemmän!

Jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää. Bröd.

Sydän itkee verta jokaisesta annoksesta joka jäi kokeilematta. Miten ihmeessä kokonaista 4 ravintolaa jäi väliin? Testatkaa ne mun puolesta. Berthan jälkkäri on superjännittävä kuulemma. Ja jos Jämsenin ruokaa pääsee maistamaan, niin älkää nyt ihmeessä missatko. Hoshiton listalta on Japanin ystävän jo vaikea valita. Ja Emo. Nyt alan itkeä. Kuinka tässä näin kävi? Menkää te ja maistakaa.

Alueella on myös loistavia viinejä tarjolla asiantuntijapalvelun kera, drinkkejä, samppanjaa, olutta, Pellegrinoa. Tänä vuonna keskityin niin syömiseen, että join vain lasillisen ihanaa Savignon Blancia. Olis ihana ollut maistella viinejä enemmänkin, mutta kun jo muutenkin tuntui, että syöksentelen paikasta paikkaan niin otin tämän vuoden teemaksi ruuan. Eikä tuo huono teema ollutkaan.

Taste Theather tarjoaa tasatunnein ohjelmaa, mukana viikonlopussa mm. Ihana Masterchef-Kira, Teresa Välimäki ja Johanna Lindblom. Samuil Angelov yms. yms.

Menkää ny jo hyvät ihmiset!

Nyt reseptinkehittelyyn! Ja vähä vikevää!

Olispa hauska tietää kuinka moni ymmärtää/ on käyttänyt sanontaa 'vähä vikevää'? Se siis tarkoittaa, että parasta panna toimeksi heti eikä huomenna, eli kehottaa jonkun asian välittömään suorittamiseen. Ja ainakin omassa suussani ja kaikkien Kauhavan Oravan kyläläisten suussa se lienee aivan yleinen fraasi. 

Kauhajoella vietetään 4-6.9. 2015 lähiruokamessuja jo 25. kerran. Juhlavuoden kunniaksi Ruokamessut järjestävät reseptikilpailun yhteistyössä pitopalveluyrittäjä Minna Lakson kanssa. Uusia makuja juhlapöytään - nimellä kulkevassa kisassa etsitään kotikokkien uusia raikkaita reseptejä piristämään pitopöytää. Resepti voi olla kotimaisista raaka-aineista valmistettu juhlapöydän alku- pää- tai lisukeruoka.

Kilpailuaika loppuu 1.7.2015 ja tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät Kauhajoen Ruokamessujen sivuilta.
Tsemppaan teitä kaikkia osallistumaan, pääpalkinto on 500€ ja tuhti lähiruokapaketti. Keittiömestarit Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander valmistavat ja maistattavat messuvierailla elokuussa julkkistettavaa voittajareseptiä. Lisäksi 5 parasta reseptiä tarjoillaan myös messujen aikana Hämes-Havusen päätuvan pitopöydässä ja yleisö valitsee niistä suosikkinsa, joka niinikään palkitaan lähiruokapaketilla.

Minä itse rakastan kaiken maailman reseptikilpailuihin ja -haasteisiin osallistumista yli kaiken, kuten varmaan olette huomanneet. Se on kivaa ja jännittävää ja suosittelen sitä ihan jokaiselle kotikokkaajalle.

Tällä kertaa voittajan valitsee kivenkova ammattilaisraati. Iloisen hersyvä Top Chefistäkin tuttu keittiömestari ja keittokirjailijatar Ulla Liukkonen, hurmaavan sanavalmis keittiömestari ja grillauskunkku Raymond Wesander, pitopalveluyrittäjä Minna Lakso, joka esitestaa reseptit sekä lakeudenkuulu ruokabloggaaja Kaikki äitini reseptit- blogista, Nanna Rintala. Eiköhän me tällä porukalla löydetä paras ja maistuvin.

Tsemppiä kaikille reseptinkehittelyyn. Ammentakoon kauhanne reilusti ja maukkaasti!

Kilpailun järjestävät 
Kauhajoen Ruokamessut ja Pitopalvelu Minna-Maria

Yhteistyössä mukana:
Pirjon Pakari Ky
Kukkasmäen Marjatila
Laidun Hereford
Lohiluoman Pienmeijeri Oy
Närpiön Vihannes
Juustoportti Food Oy

Yhteistyössä Kauhajoen Ruokamessut

#ruokakuvantarina; The professional style

Kuva Nico Backström

Se on jokseenkin täydellisen kaunis ruokakuva. Sellainen kuva, joka saa ruokalehteä lukiessa merkkaamaan sivun tulevaa leivontahetkeä varten ja jota katsellessa suu kostuu, aistii melkein pohjan rapeuden, lähes täydellisen creme patissieren ja sivistyneesti viskiltä maistuvat luumut sen ytimessä. Antaisit paljon, jos kätesi voisi seuraavaksi kurottautua kohti tuota haarukkaa.

Sain maistaa kuvan leivoksia ja nappasin yhden jopa mukaani junamatkalle kotiin. Herkullinen resepti on Heleen's Hobbies-blogin Ailan ja yllä oleva toteutus Teresa Välimäen, joka valitsi Ailan leivonaiset Sunsweetin ja Ifolorin reseptikisan jälkiruokasarjan voittajaksi. Teresa  oli vaihtanut brandyn viskiin (koska viskiä sattui olemaan) ja kehui creme patissieren ohjeen tosiaan parhaaksi kokeilemistaan. No, lopputulos ainakin oli täydellinen.

Mutta takaisin kuvaan. Meillä reseptikisaan osallistuneilla oli lauantaina ainutlaatuinen tilaisuus päästä oppimaan ammattilaisilta Helsingin kaapelitehtaalla kun Teresa Välimäki valmisti voittaja-annokset, stailasi ne ja valokuvaaja Nico Bäckström valokuvasi annokset, kertoen meille koko ajan prosessista. Päivän teemaksi oli valittu tummasävyiset kuvat, koska lähes kaikkien osallistuneiden kuvat olivat melko vaaleasävyisiä.

Ja oppia me saimme. Valosta, varjosta, heijastuksista, kuvan rytmistä, kompositiosta.  Teresa jakoi vinkkejä stailaukseen ja rekvisiittaan ja kertoi omakohtaisia kokemuksiaan vuosien varrelta. Mikä toimii, mikä ei. Paljon yhdessä töitä tehneen parin silmä on kehittynyt yhteen ja kommunikaatio tuntui sujuvan puolesta sanasta. Vaikka ei aina olla samaa mieltä, sekin tunnustettiin.

Nico näytti myös hiukan kuvankäsittelyn mahdollisuuksia, vaikka hänen filosofiaansa kuuluukin mahdollisimman valmis kuva jo kameraan. Läppäristä katsellen eri kuvakulmat ja jonkun alueen valaiseminen havainnollistuivat hienosti.

Kuva Nico Backström

Alkuruoka-sarjan voittoisa annos oli Pot luck by one- blogin sympaattisen Terhin Lämmin kasvissalaatti, yläkuvassa ammattilaisten näkemys.

Eniten tietenkin piti hurrata hyvälle blogiystävälle Jonnalle, jonka Luumukastikkeessa haudutetut -aivan sairaan hyvät-  aasialaiset possunposket olivat  pääruokien ykkönen. 

Annos on sen verran herkullinen ja kauniisti stailattu, että uskallan laittaa jopa oman, sivusta nappaamani käsivarakuvan tähän. Nicon upeat kuvat annoksesta löytyvät Jonnan blogista.

Kunniamaininnat lähtivät vielä Masutoaitemun Riitan Upealle Ankalle ja Aromipajan vimpan päälle olevalla Fine Dining -annokselle.

Ja minulta lähtevät tietenkin onnittelut koko viisikolle!

Jokaisesta blogista oli printattu yksi kisaan osallistunut annoskuva, jotka Nico kävi lopuksi yksitellen läpi ja aivan hurjan kannustavasti, jos voin  näin sanoa. Tuo oma lihapullakuvanikin sai niin positiivisen arvostelun, että meinasin tuolilta pudota. Enkä myöskään yhtään muista mitä hän sanoi. (Niinhän se on, että lähinnä kritiikki jää mieleen.) Tuo punavalkoruutuinen rätti taisi olla kuvan heikkous, ainakin noin valottuneena, vaikka ei hän kehdannut sitä aivan suoraan sanoa. Ja että lähemmäksi voisi tulla kohdetta. Kun kerroin, että tuon lähemmäksi en pääse, kävimme läpi (olemattoman) kuvauskalustoni ja sain vinkin hakea pakkauksen loitontajarenkaita. Kuulostaa hiukan pornolta, mutta kyllä niitä myydään ihan kameraliikkeissä.  Ja opinpa samalla, että minulla ei ole täyskenno-kamera. Toki en sitä olettanutkaan. EOS Canonini   kyljessä on nimittäin  numeroita neljän digitaalin verran ja sitten se D, tuntuu, että kaikkien muiden kameroissa numeroita on ainakin puolet vähemmän ja nekin joilla näin on haaveilevat niistä malleista, jossa on vain yksi numero ja se D.

No, yleisestä harhaluulosta huolimatta me kaikkihan tiedämme, että ei se kamera niitä kuvia ota. Omassa tapauksessani siitäkään ei kyllä tule suurta lohtua....

Yhteenvetona, päivän anti oli mainio. Kiitos  valokuvaaja Nico Backström. Teit meihin vaikutuksen.

Kiitos sympaattinen, taitava ja paneutuva Teresa Välimäki, joka oli yhdessä kollegansa Johannan kanssa valmistanut meille upean brunssin. Luumuskonssit ja luumuvoi sekä munat yrttisuolalla olivat aivan parhaita. Ja luumushotit.

Ihanaa oli myös pitkästä aikaa nähdä ja juoruta kollegoiden kanssa ja bonuksena tutustua vielä pariin uuteen. Kuten vaikka Perinneruokaa prkle! tai Maikin Mokomin.

Että kyllä se harmaasta harmaampi lauantai-aamu kauniiksi lopulta kääntyi.

Ja kotimatkalla junassa söin leivinpaperiin käärittyjä eväitäni. Ihan luvan kanssa brunssilta kerättyjä. Niin parasta.

Yhteistyössä Sunsweet ja ifolor.

Kanelsnurret Köpiksessä ja kotona

Kanelsnurret elikkäs kanelikierteet on  -vähän jäi epäselväksi- tanskalainen/norjalainen/ruotsalainen/mutta ei siis suomalainen/ versio herkullisesta kanelipullasta.

Vähäs niinkuin korvapuusti eri mekossa. Mutta me suomalaisethan olemme toki korvapuustikansaa. Minä olen korvapuusti-akka. Korvapuustin ei ole voittanutta. Paitsi muutama viikko takaperin Kööpenhaminassa. Sanon nyt tähän alkuun kuitenkin, että mielestämme Suomen blogimaajoukkue oli kisojen henkinen voittaja ja ainakin Suomi voitti Ruotsin. Henkiset voittajat- tästä joukkueemme oli yksimielinen.

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Bosch tuo markkinoille tänä keväänä Serie 8 uunisarjan, sellaisen josta kuullessaan alkaa toivoa, että oma uuni simahtaisi mahdollisimman pian. Se onkin kumma juttu muuten, uunit pakkaa porskuttaa kodinkoneista ehkä pitkäikäisimmin. Vai onko se vain niin, että opimme elämään puolitehoistenkin uuniemme kanssa, kääntelemään pellejä paiston aikana tasaisen loputuloksen varmistamiseksi? 

Lanseerauksen yhteydessä Bosch järjesti isot hulabaloot Kööpenhaminassa, josta saimme osaksemme  myös me pohjoismaalaiset bloggarit, jotka lennätettiin vuorokaudeksi Köpikseen, tutustumaan toisiimme, Boschiin ja uusiin uuneihin, sekä mittelöimään leikkimielisessä maaottelussa. (Anteeksi, mikä on "leikkimielinen" suomeksi?) Suomen joukkueessa oli täysi tusina ja voi sitä spekulaatiota mitä joutuisimme tekemään. Tiesimme jo, että jotain "kakkuja" koska paikalla meitä ohjaamassa olisi Nikolaos Strangas, Kreikan lahja tanskalaiselle  jälkiruokakulttuurille, tuo kaikkien tanskalaisten naisten päiväuni (Nikoa itseään lainatakseni).  Hulvattoman supliikin ja komean tanskalaisesti rennon ulkonäon lisäksi miehellä on aivan oikeasti meriittejä Michelin-tähti ravintoloista ja oma Strangas Dessert Boutique Kööpenhaminan keskustassa.

Luulen, että olimme koko porukka silminnähden huojentuneita kun kuulimme Nikon suunnitelmat päämme menoksi. Valmiiksi kohotetusta taikinasta ja valmiista täytteestä saisimme muotoilla 6 kanelsnurrea kisaan. Noita pohjoismaisia perinneleivonnaisia. Tässä kohtaa Suomi protestoi, että ollaan kuitenkin enmmän korvapuustikansaa ja teimmekin diilin, että valmistamme sekä että 3 puustia ja 3 kierrettä. Pistin olemattoman maineeni likoon ja kaulin ja muotoilin korvapuustit kuten mummani aikoinaan opetti. Korvapuustit olivat valmiit ennen kuin muut joukkueet olivat ottaneet edes kaulinta käteen, sen verran riuskaa emäntää löytyy minustakin tarvittaessa. Kanelsnurrejen kiehtovaan käärimiseen ja kaulimiseen luovutin kaulimen seuraaville ja kyllä me saimme aikaan kelpo kierteet. Me kanelsnurre-kokemattomat.

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Niko muuten valitsi syödäkseen meidän korvapuustimme! Miesparka oli unohtanut voitelumunan ja pintasokerin kotiin, mutta lupasin, että en kerro kenellekään. En tiedä kaipasiko niitä muut kuin minä.  Norjalaisten tuplakierteiset kanelihyrrät veivät ansaitun voiton, tavara oli tasalaatuista, kauniisti kierrettyä ja pelli pullollaan (haloo, niitä piti olla 6!).

kuva Bente Jæger, cameraworks.dk.

Pullien paistuessa saimme toisen tehtävän: Suunnitella ja laittaa esille oma Lemon curd pie -jälkiruoka annetuista raaka-aineista. Nimesimme annoksen Metsäpoluksi, se oli kaunis ja minimalistinen (vrt. Ruotsin mustikoista sommiteltu lippu tai Norjalaisten puolenkilon marenkilohkare) ja kuten kunnon annoksille ainakin, oli meillä myös tarjolla Johannan esittämä tarina taustalla. Käytimme hienosti joukkueemme vahvuuksia, SoppaHanna osasi vedellä vanhana ammattilaisena lemon curdit lautasen pintaan ja muotoilla jätskipallot, Mari viimeisteli annoksen vielä marenkista kaivetuilla vihreillä pistaasimuruilla. Ennen kaikkea kaikki pääsimme neuvomaan toisiamme. Kuten -oliko hän nyt sitten lopulta Ruotsista, Norjasta vai Hollannista- vaaleanpunainen bloggaajaunelmakolleegamme (jolla on MILJOONASATATUHATTA -siis oikeasti- seuraajaa instagrammissa...vrt kaikkiäitinireseptit 306 kpl...) sanoikin, että Suomen joukkueella on lukumääräinen etulyöntiasema. Etulyöntiasema... sanoisin, että konsensuksen löytäminen on sitäkin haasteellisempaa...mutta se ei kyllä meidän joukkueellemme ollut ongelma.

Jouduimme hiukan vielä puolustamaan annostamme kun Niko ihmetteli miksi ihmeessä sekoitimme lemon curdia jäätelöön. Puolustuspuheenvuoromme oli ilmeisen vakuuttava, koska päädyin sen lopuksi halaamaan Boschin (naispuolista) edustajaa (öö...olisihan siinä ollut itse hovikondiittorikin, aina mulla menee nämä vikaan). Lopputiloksena kuitenkin hävisimme niukasti Tanskalle, joka voitti äänin 2-1, Suomen viedessä päätuomari Nikon äänen (jee! Henkiset voittajat).

Eilen otin sitten kotona maitotytön kanssa revanssin kanelikierteistä. Taikina on siis pullataikina ja sisällä tuttuun tapaan voita, kanelia ja sokeria. Taikina kaulitaan n. 30x60 levyksi ja täytteet levitellään. Levy taitellaan kolmeksi, kaulitaan uudelleen hiukan ja leikataan noin 30x2,5 soiroiksi, jotka pyöritetään kierteelle, ja sitten vedetään rinkulaksi, toinen pää alta ja toinen yltä. Tai jotenkin niin.

Lisää näkökulmia ja juttuja tapahtumasta löytyy ainakin seuraavista linkeistä. 

Sivumaku: Blogimaaottelu Köpiksessä
Siskot kokkaa: Boschin Series 8 -uunit ja kisa
Ida365: Kobenhavn
Jotain maukasta: Kakkuja, keksejä ja Köpistä! ja Yksi, kaksi, -Leivo!
Herneetkin rokkaa: Muilla Mailla Kööpenhaminassa...
Keltaisessa keittiössä: Bosch Baking Day, Kööpenhamina

Huippuretki! Kiitos Bosch!

Yhteistyössä Bosch