CHORIZOPASTA

 

Arkena tarvitaan arjenpelastajia. Tai no ei oikeastaan tarvita arjen PELASTAJIA, sillä arkihan on ihmisen parasta aikaa. Arjen ulkopuolella elämä on yhtä juhlaa, mutta kyllä se onni täytyy löytyä siitä jokapäiväisestä arjesta, vai mitä?

Jos en inhoaisi yli kaiken sanontaa Elämä on tässä ja nyt, voisin sen tähän kirjoittaa...

Jotta ihana arki olisi mahdollisimmaan jouhevaa ja takutonta, on hyvä olla takataskussa  reseptejä, ettei ainakaan arjen ruokahuolto ole se mihin ensimmäisenä kompastuu.

Nopeus, edullisuus ja maku ovat tietenkin avainsanoja kun etsitään hyvää arkiruokaa.

Chorizopasta valmistuu parissakymmenessä minuutissa. Pastan kiehuessa valmistat kastikkeen, lopuksi yhdistät ne ja se on siinä. Makua on, ihanan täyttävää, eikä raaka-aineet paljoa maksaneet. Lidlissä löytyi joku 100 g viipaloitu chorizo-tapasrasia, käytin sen tähän ja määrä riittää hyvin.Reseptissä siis käytetään kestochorizoa, ei raaka-makkaraa. 

CHORIZOPASTA

4:lle
280 g spaghettia (tai muuta pastaa)
1 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 punainen paprika kuutioituna
100 g chorizoa siivuina

2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl sokeria

suolaa maun mukaan

mustapippuria myllystä

Pinnalle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania

Laita vesi kiehumaan spaghettia varten ja kun se kiehuu lisää suola ja spaghetit, keitä purutuntumaltaan napakoiksi, siivilöi vedestä.

Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli, lisää paprika  ja chorizo kun sipulit ovat pehmenneet muutaman minuutin.

Lisää tomaattipyree ja - murska, lihaliemikuutio ja mausteet. Anna kastikkeen muhia viitisen minuuttia tai kunnes pasta on valmis. Jos kastike vaikuttaa liian sakealta, voit lisätä siihen vettä.

Lopuksi sekoitat kastikkeen ja  spaghetin keskenään. Ihanan herkullinen loppusilaus on tuoreet basilikanlehdet pinnalla, jos vain niitä löytyy. Ja tietenkin pari höyläystä parmesaania!

CLUB SANDWICH ELI KLUBILEIPÄ

 

Voileipäihminen, se minä olen! Voisin korvata kaikki ateriat voikkareilla, toki kun voileivän käsitteen ymmärtää oikein laajasti, niin selvästi siinä mennään jo ihan "kunnon ruuan" puolelle. Minä kyllä innostun kaikenlaisista leivistä, pelkistetymmillään hyvässä voileivässä on vain sipaus voita, jos sitäkään.

Ystävänpäivän kunniaksi yllätin perheen miehet perinteisellä clubsandwichillä, kun Urho17v. niin haikeasti muisteli kun söi toissakesänä Riikassa ihan hotellin pikkubaarissa lounaaksi maailman parhaan Clubin (no, Urho 17v.o tykkää myös purkkiraviolista....). Aattelin, että nytpä äiti näyttää, mutta vaikka äitin ruuan pitäisikin olla ihan parasta sain heti noottia, että eikö tässä ole paistettua munaa mukana.

Ittelläkin on ihania club sandwich muistoja. Lontoossa, ehkä -90, oltiin IsoHoon kanssa ja muistan sen sandwichbaarin, olikohan jossain Covent Gardenissa. Vitriinistä sai valita miljoonasta täytteestä (sen koen aina vähän kiusalliseksi, jostain syystä) ja leivät rakennettiin  ihanan pehmeän, paksun brittiläisen paahtoleivän väliin, leikattiin lopuksi kolmioiksi ja tarjoiltiin pitkältä vadilta makuuasennosta, niinkuin itsekin yritin tällätä seuraavassa kuvassa.Itseasiassa leipä oli niin suurta, että neliöstä sai neljä kolmiota, joten jono oli komia.

Nyt on ihan pakko luetella makumuistoihin syöpyneitä leipiä vuosien varrelta.

• Oravan mumman peukkuleivät: Ruisreikäleivästä leikattiin kapea, pitkulainen siivu, johon levitettiin peukalonsyrjällä kunnon kerros voita, sillä lailla puoli huolimattomasti.
• Taboukissa, Rec Centerin kahvilan tunasandwichit.
• Keskustan koulun parhaan ystäväni, Uimosen Sirpan äitin meille laittamat ranskanleivänsiivut, voilla ja juustolla.
• Teinivuosien vara-äiti ja perähänkattoja Aino teki kerran mulle ja Katriinalle, isoille tytöille, valmiit leivät; reissumiehen päällä oli maksamakkaraa ja punaista paprikaa. Muistan kun syötiin niitä olohuoneen sohvalla löhöten. Oli vissiin ollu kova viikonloppu, kun oltiin niin väsyksis.
• Vaihto-oppilasvuotena Michiganissa tanskalaisen Lisbethin isä Jim teki aina ihanan kerrosleivän, siinä oli sinappi, majo, kinkku, juusto ja salaatti.
• Kuukauden häämatkalla thaikuissa söin tietenkin koko ajan ihanaa thaikkuruokaa, mutta yhden vuorokauden olin kuumessa ja oksussa, ehkä ruokamyrkytyksessä, ja kun vihdoin sain ajateltua syömistä, tilasin, cheese-tomato-onion toastin. Mikään ei ole koskaan maistunut niin hyvältä.
• Saudeissa suoraan leipomosta vielä kuuma flatbread.
• Ensimmäiset kuunnon Naan-leivät tandooriuunista, olisko ollut Bangladeshissa? Keniassa syötiin aina chapatileipää.
• Valenciassa herkku oli bocadillo con aceite y atun, eli tuore sämpylä oliiviöljyllä ja tonnikalalla.
• Ruotsinlaivan must on katkarapuleipä...
• Lapsuuden juhlissa ja kylän pidoissa oli aina tarjolla leipiä: vaalealla, kananmunaa ja anjovista, tummalla kinkku juusto, tomaatti kurkku, purjeeksi käännettynä. Ja persilja tupsu.
• Jouluyön kinkkuleipä: paksusti kinkkua, voita ja hyvää sinappia hapankorpulla tai tummalla joululimpulla.

Eikä siinä vielä kaikki, voisin kaivella näitä muistojeni ihania leipiä varmaan kirjan verran..... mutta ehkä en nyt enempää luettele, vaan päästän teidät reseptin pariin.

Kana Club Sandwich

2 kpl

6 paahtoleivän siivua, paahdettuna

majoneesia

voita

2 kypsää kanan minuuttifileepihviä (tai muuta kanaa)

1 tomaatti siivuina

jääsalaattia tai jäävuorisalaattia

4 pekonisiivua, kypsäksi paistettuna

Kanakerrosleipä valmistuu ennätysnopiaan kun ainekset on valmiiksi kypsennettyjä. Mulla oli tähteeksi jäänyttä pekonia ja  tuotenäytteeksi saaduista Atrian Country Style paneroiduista minuuttileikkeistä sopivasti kaksi jäljellä, jotka siivutin, niin ne oli helpompi levittää leiville. Tähän käy myös nyhtökana tai itseasiassa vaikka reilu määrä kanaleikkeitä. 

Voitele paahdetut leivät toiselta puolelta, 4 majoneesilla ja 2 voilla

Levitä täytteet, vaikka kuvan mallin mukaan. Kokoa leivät, tyhjä leipä jää väliin. Paina hiukan kasaan ja kiinnitä halutessasi hammastikuilla. Puolita kolmioiksi. Kerralla siis haukataan aina kolmesta leivästä koostuvasta kerroksesta, joten joka väliin ei tarvitse laittaa kaikkea, toiseen tomaatti ja pekoni, toiseen kana, esimerkiksi.

Mun täytyy nyt mitä pikemmiten  ottaa uusiksi ja paistaa väliin myös se kananmuna, kun sitä jäätiin kaipaamaan.

OLIPA KERRAN JOULU: PAAHDETTUA RUUSUKAALIA JA KANELIA

 

Luukku 2

Nyt eletään muuten siitäkin syystä ihanata aikaa, että kotimainen ruusukaali on sesongissa. Ja nyt kun meistä ei enää kukaan keitä ruusukaalia hengiltä, sen ihana maku pääsee oikeuksiin.

Parhaita valmistusmetodeja on ilman muuta uunissa paahtaminen. Ruusukaalin leikkuupinta oikein karamellisoituu ihanasti. Siinä voi rauhassa sitten leikitellä mausteilla ja lisukkeen lisukkeilla.

Lyönpä vetoa, että kovinkaan moni ei ole parittanut sitä kanelin kanssa. Kaneli, jos mikä on joulusesongin mauste ja soveltuu mainiosti myös suolaisiin ruokiin, ei pelkästään leivontaan.

Paahdetut ruusukaalit  kanelin kanssa on mainio ja maistuva, simppeli kasvislisuke. Ihan vaikka joulupöytään (mutta itselläni alkaa ainakin olla kaikki paikat varattu kun on niin montaa laatikkoa ja salaattia), mutta sitten muina pyhinä ja juhla-aterioina aina itsenäisyyspäivästä uuteen vuoteen.

PAAHDETTU RUUSUKAALI JA KANELIA

1 rasia ihania kotimaisia ruusukaaleja, nyt kun niitä saa

1 rkl hyvää öljyä, rypsi tai oliivi

1 tl kanelia

1 tl suolaa (tai maun mukaan vähemmän

1/2 dl mantelilastuja

1 dl kuivattuja karpaloita

Leikkaa ruusukaaleista kannat ja halkaise ne puolikkaiksi. Kierittele öljyssä, kanelissa ja suolassa ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Irronneet lehdet mukaan.

Paahda 200 uunissa n. 20 min kunnes alkavat saada kaunista väriä.

Heitä sekaan mantelilastut ja karpalot ja paahda vielä 5 min. 

Tarjoa heti.

Ja sitten ihana vinkki kaikille jouluttajille.

Minulle on tosi paljon serkkuja, viitisenkymmentä varmaan, Mutta vain 3 superserkkua, Maiju, Aliisa ja Riina (Rintala). Tiedätkö mikä on superserkku(nimi on ihan meidän omakeksimä)?

No se on semmoinen serkku, jonka vanhemmat ovat omien vanhempiesi sisaruksia. Eli niinkun molempien vanhempien  puolilta serkkuja. Kuulostaa ensiksi epäilyttävältä, mutta sitähän se ei ole.

Olisi hauska tietää paljonko löytyy muita, joilla on superserkkuja. Tiedän vain äitini, jolla taitaa olla niitä kymmenkunta (ja tietenkin kaikki äitini 11 sisarusta, koska sama juttu kuin äidillä...ja tietenkin nämä kaikki äitini superserkut, joilla 11 superserkkua, tai itseasiassa 13, mutta siis onko muita meidän suvun ulkopuolella...). 

Sain sut nyt varmaan sekaisin ja ainakin itseni astumaan vinkkipolulta harhaan. Tässä se tulee:

Maiju, superserkkuni, joka kirjoitaa Pientä puuhastelua - blogia on julkaissut ystävänsä kanssa Tunnelmia&taikaa e-kirjan, joka on vapaasti ja ilmaiseksi ladattavissa.

Ihana kirja on täynnä houkuttelevia reseptejä ja raikkaita jouluaskarteluideoita.

Aika hienoa, Maiju ja Heta. 

YLIHYVÄ YKSKÄTISEN TATTIRISOTTO

 

Kyllä. Teen jotakin toisin kuin moni muu. Ajattelen itse, että sen takia tattirisottoni on  vertaansa vailla, superhyvä, ylihyvä ja mitä  näitä nyt onkaan. Ja sen takia ansaitsee paikkansa kaikkien herkullisten tattirisottoreseptien seurassa.

Yksikätisen risoton  tästä tekee se, että katkaisin solisluuni neljään palaan, kun hevoseni päätti niiata kesken laukkaympyrätyöskentelyn. Nyt on toinen käsi kokonaan poissa pelistä ainakin kolme viikkoa. Kirjoittaminenkin olisi helpompaa ilman isoja alkukirjaimia.  Risoton teossa sain äitini kuitenkin pilkkomaan sienet, sipulit, raastamaan parmesaanin, hienontamaan persiljan ja narauttamaan viinipullon korkin, itse kykenin sentään hämmentämään ja se jos mikä on liikuttavan tärkeää risoton valmistuksessa. 

Joten pidetään tämä lyhyenä. Enemmän tateista vielä loppuviikolla.

Nyt on nimittäin niin, että meidän mannuilla ei ole koskaan herkkutatteja, mutta nyt on. Ja puhtaita. Ehdin muovipussillisen kerätä onnettomuuslauantaina 21.8 koiran kanssa aamulenkillä. Kerkesin putsatakkin ja äitini sitten pelasti ne sipulin kera pannulle illalla kun pääsin ensiavusta kotiin, osa syötiin, osa on pakkasessa.

Kuulin sitten aivan hillittömänhyvästä tattisipsi-ideasta (josta myöhemmin), johon tarvitsin ihan muutaman täydellisen yksilön ja jouduin vähän huhuilla kavereilta. Ihana ja aina avuliasYlitalon Paula toi mulle vadillisen, joista yks oli oikein mainio sipsisieni ja sitten oli sinänsä herkkuja herkkutatteja, jotka oli niin valtavia, etteivät soveltuneet sipseihin, mutta soveltuivatpa risottoon. Ja risotosta tuli ylihyvä!

Eilen sitten luistelumamakaveriniVaraKati toi vielä ihan uskomattoman kauniita herkkutatteja ja sipsipuuhat jatkuivat. Tatit oli kerännyt Varakatin mies Marko, jolle tässä kesällä vaihdettiin uus sydän, että kyllä me pohjalaiset risotontekijät ollaan aika kovettuja!

Mutta nyt reseptiin!

Risotossa on aika lailla aina samat perusjutut ja raaka-aineet. Teenkö jotain toisin kuin sinä? 

YLIHYVÄ TATTIRISOTTO - PAREMPI KUIN PARAS!

4:lle

50 g voita

2 rkl oliiviöljyä

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

4 dl arborio tai muuta risottoriisiä

2 dl kuivaa, mineraalista valkoviiniä (esim. sauvignon blanc)

n. 1 l tuoreita herkkusieniä, palojen kokoa vaihdellen, ei minikuutioita, mutta suuhun pitää mahtua

1, 5 l poreilevan kuumaa kanalientä

3 dl vastaraastettua parmesaania

mustapippuria myllystä, vähän hienonnettua persiljaa ja rucola sopii myös hyvin pinnalle

Ota 20 g voita ja öljy laakeaan kasariin ja ala hellällä lämmöllä kuullottaa sipuleita kuultaviksi. Lisää riisi ja kuullota sekin.

Possauta sekaan viini, hämmentäen koko ajan anna imeytyä (keskilämpö). Nyt kaadat mukaan sienet ihan raakana ja sitten vaan 1- 1,5 dl kanalientä kerrallaan kunnes riisit napakan kypsiä. koko ajan hämmennä, pyöritä, tanssita riisiä pehmeästi.

Sanovat, että tähän menee tasan 18 min, tiedä häntä, mutta lähellä se on. Varmista että risotto on todella löysää kun lisäät loput voista ja juustoraasteen sekaan. sekoita, lisää mustapippuri ja persilja, maista, mutta tuskin tarvitset suolaa.

Siinä se on. Täydellinen. Kuningatar kaikkien herkkutattirisottojen joukossa.

Ja paitsi suurella rakkaudella ja arvostuksella tehty, tekotapani poikkeaa siinä useimmista, että en aloita paistamalla sieniä, haihduttamalla nestettä ja sitten lisäämällä kypsät sienet joukkoon, vaan lisään ne raakoina riisin ja viinipossautuksen jälkeen.

Itse olen vakuuttunut.

Ei, en saanut pudotessani päähän kohdistuvaa iskua (ainkaan pahasti).

KETOON: OKONOMIYAKI

 

Okonomiyaki on kirjoitusasultaan vaikeasti muistettava japanilainen kasvispannukakku. Olen sitä tehnyt aiemminkin ja se on varsin hyvää. Yhtäkkiä eräänä päivänä, kun mietin mitä tekisin  ketodieetin aamiaiseksi ja pyörittelin kädessäni jääkaapista löytynyttä kiinankaalia (se on aina uhkaava tilanne, kun jääkaapista "löytyy" jotakin), ajatukseni kirkastui. Tietenkin, Okonomiyaki, sehän on ihan täydellinen ketoon.

 KETO-STYLE OKONOMIYAKI

• 150 g vihanneksia, iso osa kiinankaalta, mutta lisänä hyviä ovat kesäkurpitsa, herkkusieni ja retiisi
• 2 munaa
• öljyä paistoon
• suolaa, mustapippuria
• 2 rkl mantelijauhoa
• ruohosipulia
• majoneesia

Pilko kaikki aineet melko pieniksi, suikaloi kaali, raasta kesäkurpitsa jne. 

Kuumenna öljy ja freesaa kasviksia muutama minuutti.

Riko kananmunat kulhoon ja lisää niihin mantelijauho, suolaa ja pippuria ja kaada sitten kasviksen pinnalle.

Anna alapuolen kypsyä miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi ja käännä pannukakku sitten sitten ison kannen avulla toisinpäin ja anna kypsyä loppuun.

Ripottele pinnalle ruohosipulia ja vedä vauhtiraidat vedellä notkistetulla majoneesilla.

Okonomiyaki ei sinällään ole mikään aamiaisruoka, eli sopii mille tahansa aterialle ja ateria 2 ja 3:n suurempi kasvismäärä uppoaa tänne vaivattomasti. Proteeniksi voi laittaa munien lisäksi sitten myös tofu, se kuuluu tähän perinteisesti, muttei itselläni mahtunut aamiasmakroihini (haa, käytin ensimmäistä kertaa sanaa makro, kuulostinko viisaalta? Tähän asti mikro on ollut paljon tutumpi sana).

Muuta munasta

Kananmuna on ollut (orthexsämpylän lisäksi, jossa siinäkin on oleellisena osana kananmuna) varsinainen dieetin sankari. Syön normi arjessakin paljon kananmunia ja nyt dieetillä vielä enemmän, se kun on aamiaisvaihtoehtona; 2 munaa ja vihannekset tai  maustamaton soijajugurtti (se ei ole mitenkään, miten sen nyt sanoisi, erityisen hyvää) ja vihannekset, niin voitte kuvitella minne kallistun valinnassani, Siskoni kyllä surautti ketoillessaan usein vihersmoothien.

Viime viikolla löysin vihdoin kaupasta kanapekonia ja tuo kuvan pekoni kananmuna aamiainen oli niin hyvä, niin hyvä. Jouduin vähän siirtämään proteiineja  ateria 2:lta, toki yhden munan taktiikalla olis mahtunut myös muutama pekonisiivukin. Mutta olipa herkullista!

Ruohosipulisilppu paistetun kananmunan, kokkelin tai munakkaan pinnalla on muuten uskomaton maun elävöittäjä, ihanan makuista. Sipulia tosissaan kaipaan tällä dieetillä, onneksi tuo ruohosipuli on sallittu.

Kananmuna on myös sitovana apulaisena monissa ruuissa, tässä on pääaterialle valmistettu kesäkurpitsalättyjä. Olivat oivia kylmäsavulohen ja avokadon kera.

Löysä kananmuna taas toimii ihanasti kastikkeena. Olen tänä keväänä syönyt enemmän parsaa kuin koskaan, vihreä parsa kun paahtuu ihan paistinpannulla todella hyvän makuiseksi ja nopeaksi. Kuvitelkaa tuohon siis uppomuna vielä, joka siis olisi ihan sallittua ravintoa, mutta sitä en ole jaksanut kyllä väsätä vielä kertaakaan. Asian ajaa hyvin myös over easy - paistettu kananmuna, sehän on vähän kuin kädettömän kärsimättömän uppomuna.

Tuossa kuvassa tein pika pikaa paholaisen munia, eli sekoitin keltuaiseen majoneesia ja mausteita. 

Alussa ikituomiolta tuntunut dieetti vetelee siis viimeistä viikkoa, huomenna on viimeinen päivä ja maanantaina nousen puntariin. Tämä 7. viikko on siirtymäviikko, eli hiljalleen mukaan otettu enemmän hiilareita.  Arvatkaa mitä söin maanantaina kun sain aloittaa vähähiilarisen viikon ja aamiaisella oli vaihtoehtona peräti kaksi vhh-leipäpalaa. Otin 2 Vaasan ohutta ruispalasiivua, päällystin ne avokadolla ja paistetulla kananmnalla. Taivas!

Tuon lisäksi aamiaisella saa myös 100g marjoja ja hedelmiä (ei mango, banaani, ananas), joten oli helppo syödä oman pakasteen marjoja se satanen pellavarouheen kanssa.

Loppuun vielä painotiedot viime maanantain punnituksesta, 6 viikon päättyessä: viikkopaino oli pudonnut -800 g eli yhteensä 8,5 kg. Onhan se jumalatoon määrä, 17 voipakettia, jessös!

Vaikka itsestä tuntuu, että mitään ei ole tapahtunut eikä missään näy, niin kai se jalka keveämmin nousee. En käytä ikinä kiristäviä vaatteita, joten en voi sanoa, että vaatteet eivät enää kiristä.

Olo on on kuitenkin iloinen ja positiivinen (mutta mitäköhän tuo munansyönti on tehnyt mun kolesteroli arvoille, ennen ne olivat hyvät.) eikä vähiten sen takia, että on pystynyt täydellisesti noudattamaan ruokavaliota ilman repsahduksi, eikä se ole ollut muuta kuin helppoa.

Notkistuneena naisena voin taputtaa itseäni selkään!

KETOON: KETOHAMPURILAINEN

 

Pitäisi varmaan sanoa, että ketopurilainen, sillä possua eli ham'iä ei tässä burgerissa ole.

Pitihän se arvata, että jossain ketodieetin vaiheessa burgerin himo kasvaa niin suureksi, että sitä on saatava. Pizzanhimohan on selätetty jo useampaan kertaan... vain kuullakseni, ettei Natasiskoni edes himoitse pizzaa kovinkaan paljon, pizzanhimogeeni polttaa karrelle paljon enemmän meikäläistä.

Ostin rekosta pakastettuja raakoja kalkkunanpihvejä, juuri sopivan kokoisia (125 g) ja näiden ympärille ajattelin koota hampurilaisen. Lihaksi kävisi tottakai myös  jauheliha, mutta kuten olen sanonut jo ennemmin tässä ketodieetissä on paljin enenmmän rajoituksia kuin ketoruokavaliossa ja lihan rasva% on rajattu kymmeneen,

Aika simppelihän tuo burgeri on rakentaa, kasviksilla ja majoneesilla, juusto ei kyllä normitilanteesta poiketen kuulunut kuvaan.

Eniten päänvaivaa tuottaa sämpylä, mutta tajusin (kun laivalta tuttu kokki Ville, siitä vinkkasi), että Orthex -sämpylä on itseasiassa tähän oikein oivallinen. Dieettiohjeissa on myös burgeri, jossa sämpylä on korvattu munakoisoviipaleilla. Ei varmaankaan huono sekään. Ehkä se ehtii vielä lautaselle dieetin viimeisellä viikolla. Avasin eilen grillikauden ja tyydyn vain toteamaan, että hiilillä grillaus teki taikoja lautaselleni päätyneille kanoille ja kasviksille. Miten aina saatan unohtaa?

Sämpylästä vielä hiukan lisäsäätöä; nykyään ripottelen orthex rasian pohjalle ja sitten kun kaadan sinne taikinan niin vielä pinnalle kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Ne antavat ihanasti näköä ja varsinkin makua. Pitääpä muuten koittaa myös seesaminsiemenillä ja unikonsiemenillä!

Mutta niinkuin sanoin, ei tähän sen kummemmin ohjetta tarvita. Tai ehkä en sanonut, mutta nyt sanoin.

Ketoburger

orthex-sämpylä

extra siemeniä

kalkkunan jauhelihapihvi  tai muu jauhelihapihvi 

majoneesia

avokadoa

tomaattia

punasipulia

salaatinlehtiä

suolakurkkuja ( ei sokeria liemessä)

Valmista orthex-sämpylä tämän ohjeen mukaan. Lisää alle ja pinnalle vielä siemeniä.

Paista tai grillaa pihvi.

Puolita sämpylä ja paahda puolikkaat leivänpaahtimessa )pamnnulla poltan ne AINA!)

Kokoa hampurilaiset ja NAUTI!

Ketodieetistä sen verran, että viikko 6/7 on kääntymässä loppuun. Maanantai-aamuna punnitaan. 

Viime maanantain punnitus on jäänyt kertomatta. Vaaka näytti vain 300g pudotusta eli villi vauhti on tasaantunut, Yhteensä kiloja on lähtenyt 5 viikon kuurilla kuitenkin jo 7,5 kg, eli onhan se  aika huikea pudotus jo. Painonpudotus ei ole kuitenkaan lineaarista, vaan käyrät (joita en todellakaan ole piirrellyt) menevät luontaisesti pientä vuoristorataa), omani on kuitenkin koko ajan alaspäin, vaikka nyt tälläinen tasaisempi vaihe. Siskolla on tainnut tippua reilu 4 kg.

Tavoitteeni dietin alussa oli tuo 7 kg, josta salaa haaveilin. Nyt suuruudenhulluna haaveilen jo uudesta kymppiluvusta ja se onenää 1,1 kg päässä. Jos paino vielä rusahtaa alas viimeisen kahden viikon aikana, niin se on sitten siinä. Pitäkää peukkuja! En todellakaan ole 7 kg pudotuksen jälkeen  tavoitteessa, ylipainoa kun olen onnistunut kerryttämään sellaiset 25 kg. Mutta onhan tämä  tosi tsemppaavaa itselle.

Dieetin lopettamisen jälkeisestä painonnoususta ja menetettyjen kilojen takaisin tuplaamisesta varoittelevat kaikki. Täällä ollaan kuitenkin valmiudessa ja paljon mietitty seuraavia vaihtoehtoja. Olen hankkinut Sulamon kalorilaskurin ja sillä taidan lähteä liikkeelle.

Luojan kiitos, Seinäjoen Mäkkäri on remontissa! 

KETOON: AAMIAISELLE!

 

Aamiainen. Mä oon oppinut, että se on päivän tärkein ateria, sillä lähtee päivä käyntiin. Välillä se on nopea, mutta yleensä aina kuppi teetä ja voikkuleipä ainakin. Vapaapäivän tunnistaa nautinnollisen pitkästä aamupalatuokiosta, joka antaa koko päivälle rennon fiilksen. Tuskin koskaan lähden huitelemaan minnekkään tyhjin vatsoin.

Nyt on joutunu vähän joustamaan.

Olen siis kolmatta viikkoa FitFarmin 7 vk tiukalla (noh, mitä mä näiden tiukkuudesta tiedän), Ketodieetillä. En ole mikään ketoiluasiantuntija, pää on aika pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta. Puhun siis vain omista kokemuksistani, eikä ole taattua, että olisin ymmärtänyt kaiken oikein. Luotan kuitenkin ohjeistukseen ja laskuihin, ne tuntuvat perusteellisen ammattitaitoisilta...vaikka en kaikkea ihan vielä ymmärrä.

AAMIAINEN

Nykyään saatan olla siis 5-6 tuntiakin hereillä ennen aamiaisen syöntiä, jonka syön vähän kuin lounasaikaan 11-12 aikaan. Tämä johtuu siitä, että päivässä on vaan kolme ateriaa ja sitten on joku pätkä paastotsydeemi, jota en ole vielä hahmottanut, syitä ja seurauksia, mutta ymmärrän sen verran, että siinä ollaan esim 16 h syömättä ja 3 ateriaa sitten 8 h: n aikana. Eli jos syö aamiaisen klo 12 niin klo 20 sitten vipa ateria...jaksaa nukkua. 

Aamiaisella syödään

2 munaa tai alpron soijajugurttia

x määrä kasviksia

x määrä öljyä/manteleita/pähkinää/siementä

x määrä pellavasiemenrouhetta

Nuo kananmunat ovat huippujuttu aamiaisella, niitähän söisin muutenkin. Aamiaismunista syntyy  munakas, johon hyvä upottaa kasviksia, tai kokkeli, tai ihan vaan perus paistetut munatkin ovat hyviä. Löysä keitetty muna tai välillä kovakin, kaikki mun mieleen. Smoothien kun tekee 1/2 Alpromäärällä, niin jää vielä smoothien lisäksi yksi muna syötäväksi!

PikkusiskoNata harrastaa enemmän smoothieta, mä olen tainnut tehdä vasta kaksi, sinne saa kyllä hienosti upotettua kasvisten lisäksi pellavarouheen ja öljytkin. Ei ne nyt valtavan hyviä oo, vähä sellaisia neutraalin makuisia. Kaikki kasviksethan ei läheskään oo sallittuja tässä, esim. tomaatti ja punainen paprika vain pienessä määrin, se täytyy aina laskea erikseen ettei aterian hiilarit ylitä 5g.

AAMIAISEN PELASTAJA

Eniten mua mietitytti tässä dieetissä, että kuinka mä selviän ilman leipää. Rakastan leipää yli kaiken. Muistan kun olin raskaana ekaa kertaa, mies oli merillä ja minä siis tein itselleni ruokaa yksin kaiket päivät (tai siis EN tehnyt) ja hyvin usein tuli ruoka kuitattua voileivillä. Olin vähän huolestunut ja kysyin asiaa neuvolassa, mutta neuvolatäti lohdutti, että ei tartte murehtia, pari reissaria päällyksineen on ihan hyvä ateria. Eikä mulla ollukkaan mitään ongelmia, Hb huiteli 140 ilman rautalisiä.

Keto-ohjeista löytyi mikrosämpylän ohje, niitä löytyy myös  googlettamalla. Olin tosi skeptinen, mutta päätin kokeilla. Ja jumaleissön! Luulen, että tämä on mun dieetin pelastaja kokonaisuudessaan. Leipä valmistuu nopeasti ja helposti ja se maistuu ja tuntuu leivätä kaikin puolin. Tuollaisella Orthex- neliskanttisella pakasterasialla saa paistettua just paahtoleivän kokoisen, sen kun halkaisee ja paahtimissa paahtaa vielä hiukan rapeutta siihen, niin aivan mahtava. Oon kokeillu muunkin mallisia rasioita, mutta tuo Orthex on optimaali.

KETOSÄMPYLÄ MIKROSSA

1 kananmuna

30g mantelijauhoa/jauhetta

10g rouhittua pellavaa (käytän Linseedin, koska huipputuote ja vielä läheltä)

1/2 dl vettä

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi (löysää keittoa), kaada mikronkestävään pakasterasiaan ja lämmitä täysteholla  + - 3 min. Mulla tasan ja 1000kW on hyvä.

Leipä irtoaa paiston aikana rasian reunoista. Kumoa leipä pöydälle, anna jäähtyä hiukan, halkaise ja paahda vielä paahtimessa, niin saat kivaa rapeutta.

Leivän paistaminen onnistuu myös uunissa ja pannulla, mutta en ole kokeillut. Joku teki muumimukissakin, mutta taitaa tulla paksut siivut.

Leipää voi maustaa vähän vaikka yrteillä, valkosipulijauheella ja eilen laitoin sinne auringonkukansiemeniä 10 g ja tästä lähin laitan aina, oli niin kiva tuntuma! Aion myös kokeilla oliivileipää!

Näihin leipiin ei ole leipämaakari kyllästynyt. Kasviksia vaan päälle ja käyttämättä on myös yksi muna, eli siitä paistan usein pikkupannulla pienen pienen munakkaan leivän päälle.

Muutaman kerran olen vähän lainaillut proteiinia seuraavalta aterialta parin kalkkunasiivun muodossa.

Eilinen aamiaisen syönti venyi vähän pitkään, joten päätin vaihtaa aterioiden paikkaa. Söin Atria 2  aamiaiseksi ja sitten aamiaisen sen tilalta töiden päälle, ennenkuin lähdin ratsastamaan, smoothien muodossa, se sopi paremmin aikatauluun. Jaoin 2 aterian proteiinit  leipään tarvittaviksi 1 munaksi 4 siivuksi ohutta kalkkunaa ja 2 siivuksi Kadet5% :sta. Leivän voitelin majolla (usein käytän rasvana oliiviöljyä tai avokadoa), lisäsin kasvikset ja  siivutin  toisen kananmunan... ja oli kyllä paras leipä koko dieetin aikana.

Nyt haaveilen keto toast Skagenista. Täytyy hiukan suorittaa laskelmia, että saan sen sovitettua dieetin raameihin, mutta siinä olisi yksi pääsiäisherkku.

Leivän himooni olen tehnyt myös siemennäkkäriä, voin ottaa sitä yhden palan silloin kun haluan herkutella kahden munan munakkaalla, tai vaan kahdella munalla...

Tarvittavaa kasvismäärää on melko mahdoton sovittaa leivälle, joten usein punnitsen lautaselle myös jotain ihanaa rouskutettavaa, varsiselleri pysyy tämän tytön lempparina.

Niin se vaan on, että leipä tämänkin tytön on tällä dieettillä pitänyt!

PS. ekassa postauksessa kommentoija ehdotti, että voisin vastata kysymyksiin omista kokemuksistani. Mielelläni teen sellaisenkin postauksen. Lähettäkää niitä siis kommentteihin, jos haluatte, sähköpostiin nannarintala (a)  yahoo.com, tai IGviestillä. Oliko seny SMIG se hieno lyhenne... 

KETOON: VIIKKO 2 JA KAKSI KEITTOA SIENISTÄ

 

Ketoon, ketoon baby, ketoon -juttuni herätti sen verran paljon kiinnostusta ja kun oma maailma juuri nyt pyörii tiukasti tämän ketoruokavalion ympärillä, harppaus kun on melkoinen tällaiselta hiilihydraattien rakastajalta, että otan teidät mukaan tälle jännittävälle matkalle. Kiitos tosi paljon kaikista mahtavista (ja pitkistä) tsemppiviesteistä, joita oon saanut eri kanavien välityksellä.

Muistakaa nyt sitten, että en ole ketoilun asiantuntija (ja mitään mitä sanon ei toivottavasti käytetä minua vastaan), vaan pikemminkin ketokokeilija.Muistakaa myös, että  ette seuraa mua ja ketogeenista ruokavaliota in general vaan FitFarmilta ostamaani 7 vk Ketovalmennusta ja omaa kokemustani siinä. Juttu on aika kompleksi, enkä yritäkkään kopioida kertoa teille kaikkea.Tämä on aika tiukka ruokavalio, tässä ei käytetä maitotuotteita (poikkeuksena 3-10 % juusto yhtenä proteiinilähteenä), ei perunaa, bataattia, porkkanaa, viljoja, marjoja, hedelmiä etc. Valmennuksessa on eri ruokavaliota aktiivisuuden ja sukupuolen mukaan, yksi myös vegaaneille. Itse noudatan sekaruokavalio 2:sta. Ensimmäinen viikko oli vähähiilihydraattinen laskeutuminen ketoon ja toivon mukaan nyt ketoosi on hyvällä mallilla käynnissä (mulla ei ole mitään mittareita), kun elän jo viikkoa kolme. Mutta tässä kakkosviikon fiiliksiä.

Saan syödä kolme ateriaa päivässä, aamiaisen ja 2 samanarvoista ateriaa.

• Ateria 2&3 koostuu
• x g liha /kana/ kala ( rasvaa alle 10%) tai x g juustoa (5-10%) tai x g valkuaista
• x g öljyä/pähkinää,/mantelia siemeniä + öljyä
• x g avokadoa/majoneesia /oliivia
• x g kasviksia sallittujen kasvisten listalta (esim tomaatti ja punainen paprika sallittu vain pienessä määrin)

Ja tässäpä  se haaste, mitä syödä? Jos pilkot kulhoihin proteiininlähteen ja kasvikset, kaadat päälle hirveän määrän öljyä ja valitset lisäksi vielä avokadon, majon ja oliivien välillä, se on sitten siinä.

Meitä ihmisiä on montaa tyyppiä ja osa tykkää syödä juuri näin. Minä ja (Natasisko, jonka kanssa tätä noudatetan) ollaan ehkä liiankin rakastuneita syömiseen ja ruokaan ja haluamme syödä vaihtelevasti, monipuolisesti ja siten, että ateriamme tyydyttävät kaikkia aisteja, joten öljyshotit ei oo vaihtoehto (Tänään kyllä vedin aamiaisen pellavarouheen veden kanssa, kun en enää tienny mihin olisin sen tunkenut). 

Oon yrittänyt tsempata siskoa ja luvannut olla luovat aivot meidän aterioidemme takana, vaihtelevalla menestyksellä. Jaan tosi mielelläni omat tai muilta omaksumani niksit maistuviin ruokiin.

SIENET

Jos olette ihmetellyt näitä suppiksen kuvia, se johtuu siitä, että ne ovat osoittautuneet lottovoitoksi, kun tarkoituksena on tehdä maistuvia keittoja. Onneksi syksyllä tuli pistettyä pakkaseen (muttei syötyä). Sienet käyvät kuitenkin  hyvin 1 listan kasviksista, eli niistä, joiden kanssa ei tarvitse alkaa laskemaan hiilareita.

Vielä tärkeämpää on se, että sienissä on paljon umamia eli makua! Mausteita saa kyllä käyttää, hiukan myös soijaa ja etikkaa, mutta maustaminen näissä aterioissa on jostain syystä haasteellista vaikka maustaminen itse asiassa on avain herkullisiin ateroihin myös ketossa! 

Sunnuntaina onnistuin tekemään tuon ylemmän kuvan todella herkullisen sienigulassin. 

SIENIGULASSI

suppilovahveroita pakkasesta

tomattimurskaa

hiukan kesäkurpitsaa puolikuu siivuina

naudan filettä kuutioina

(chili)öljyä

suolaa, mustapippuria, savupaprikaa (hot), valkosipulijauhetta, sipulijauhetta

Paista pilkotut suppilovahverot pannulla/padassa, lisää öljyä ja ruskista lihakuutiot.  Mausta. 

Lisää tomaattimurska, kesäkurpitsa ja vettä keiton vaatiman määrän ja anna porista hellästi vartin verran. Maista välillä ja lisää tarvittaessa mausteita, gulassissa saa olla pikkuisen takapotkua.

Loput aterian öljyt lorautin sekaan lautasellani ja  laitoin vielä pinnalle x määrän majoneesia (eli n. 1 rkl), niin sain kaikki aterian ainekset käytettyä. Hyvä, täyttävä ja lämmin keitto.

En laita näihin tarkkoja ainesmääriä, kun se riippuu ruokavaliosta,mutta toivottavasti idea välittyy. Aloitan nämä sienikokkailut niin, että punnitsen paljonko mulla on sieniä, yleensä niitä on 100 g /annos,  tomaattimurskaa ja kesäkurpitsaa sitten niin paljon että tarvittava kokonaispaino (tässä 200g.) kasviksia täyttyy. Tomaattia kun ei saa olla mielinmäärin.

Ensimmäinen sienikeitto kokeiluni oli hiukan aasiaan kallellaan. Se valmistui jauhelihasta ja oli myös ihanan makuista. Kiitos sienten!

Seuraava keitto on kahdelle ja se sisältää 400g kasviksia ja  x g proteiininlähdettä.

AASIALAINEN SIENI-JAUHELIHAKEITTO

317 g suppilovahveroita (koska sattui olla tuo määrä)

10 g öljyä

1/2 sipuli eli x g

x g varsiselleriä pilkottuna

reilusti korianteria

1-2 rkl soijaa

1 tähtianis

hiukan chilihiutaleita

valkosipulijauhetta

seesamiöljyä

x g naudan tai broilerin jauhelihaa

Punnitse sipuli, korianteri ja varsisellerin määrät niin, että saat tarvittavan määrän (400 g) kasviksia yhdessäsienten kanssa. Sipuli on tomaatin tavoin kasvis, jota ei voi olla kuin pieniä määriä sen hiilhydraattisuuden takia.

Paahda pilkotut sienet pannulla, lisää öljy ja jatka kuullottaen sipulia, lisää varsiselleri ja vetta niin paljon, että saat keiton. Pudota keittoon 1 tähtianis, chilihiutaleita ja valkosipulijauhetta. Keittele nätisti vartin verran. Ruskista jauheliha, mausta hyvin ja lisää joukkoon.

Tarjoillessa pinnalle seesamiöljyä ja hirmusti korianteria.

 MIKÄ OLO? 

2. viikkohan oli vasta ensimmäinen varsinainen ketoviikko ja ketoflunssa vaanii nurkan takana toden teolla. Natasiskolla taisi olla rankka viikko, sitä oksetti, oli päänsärkyä, ärtyisyyttä(sanon minä!), ruoka lähinnä etoi, motivaation puutetta, väsymystä jne. Yksi hiihdetty hiihtolenkki veti lihakset aivan maitohapoille. Nyt, viikko kolmosella alkaa elämä hymyillä hälläkin, ihanaa.

Mulla ei ole ollut ensimmäisten viikkojen kanssa ongelmia. Viime viikolla olin kyllä tolkuttoman väsynyt, mutta liittynee siihen, että nousin tekemään aamu viideltä töitä kolmena päivänä. Oli niin kiire,etten ehtinyt kiinnittää kamalasti huomiota olooni. Oon leiponut paljon ja tehnyt ruokaa perheelle, eikä se ole ollut ollenkaan vaikeata. Lauantaina vedin jopa livekokkailun, ja vaikka bruschetat, kampasimpukkarisotto, zabaglionehedelmät ja lasi kylmää valkoviiniä kuulostaakin taivaalta, ei niiden ohittaminen tunnu vaikealta. Nälkä ei oikeastaan ole. 

Liikkunut en ole erityisesti, mutta kävin mä nyt 3 x ratsastamassa ja muutamia kertoja koiran kanssa lenkillä.

Ai niin, ja näin puolihuolimattomasti sanon tähän loppuun, että ensimmäisen kahden viikon saldo oli -5 kg. En tiedä mitä nestehöttöä se oli, pääasia, että on poissa. Viisasta tai ei, aloitin tämän valmennuksen tähtäimenä painonpudotusshokki, joka  motivoisi minut sitten jatkamaan aloitetulla tiellä lopun elämää, ensin jatkaen painonpudotusta ja sitten ylläpitäen se. En vielä ainakaan ole kypsä hylkäämään perunaa/pastaa/riisiä/leipää kokonaan, mutta toivon herääväni uudenlaiseen kohtuullisuuteen ja tasapainoon  ruokavalinnoissani.

Ja vielä sienistä: Tuoreet herkkusienet ovat osoittautuneet yhdeksi suosikiksen kun paista kasviksia aterialle!

KETOON, KETOON BABY KETOON!

 

Kun aamiaisen raaka-ainelistalla on pari munaa ja kasviksia tarjolla on munakas helppo, luonteva, täyttävä ja suhteellisen "normaali" vaihtoehto aamiaiselle.

Aloitin viikko sitten maanantaina, 8.3 FitFarmin 7 viikon ketodieetin yhdessä Natasiskon kansaa.

Huh! Nyt sain sen sanottua. Mikään salaisuus se ei tosiaankaan ole, mutta oudolla tavalla tunnen itseni täällä blogissani sakinpetturiksi. Minä, ruuallarakastaja, jonka mielipuuhaa on kutsua ruokavieraita (toisaalta, tämä on nyt muutenkin vähän nou nou), joka jaksan puhua ruuasta loputtomiin, rakastan menun suunnittelua, haluan terveyteni monipuolisesta ruuasta, ei vitamiinipurkeista tai ravintolisistä,joka en halua rajoittaa ruokavaliostani pois mitään aineksia, jonka paras palkkio ihan mistä tahansa on hyvän ruuan syöminen hyvässä seurassa.  Ajattelin, että haluatte ehkä kuulla ja kulkea kanssani tämän matkan. Tsempata, oppia virheistäni, inspiroitua onnistumisista, saada vertaistukea, saada inspiraatiota ketoaterioihin, nauraa, kritisoida tai vaikka vaan ihmetellä.

MIKSI

Miksi siis? No, minä olen ylipainoinen. Kilot ovat kertyneet tasaisesti lasten syntymän jälkeen. Ensimmäiseksi tulee tietysti terveys. Korkea verenpaine ja ikuinen väsymys kenties helpottavat alentuneen painon myötä. Huolestuneen äitini huudahdusta siteerakseni :" Nanna, sä kualet! Tai saat ainakin aivoinfarktin!" Haluan olla äiti lapsilleni vielä pitkään ja elää elämäni jälkimmäisen puoliskon mahdollisimman terveenä.

Pakko myöntää, että tottakai löytyy myös turhamaisempia syitä; en

tunnista itseäni valokuvista, vaatteet  ovat muodottomia kaapuja, niiden ostaminen yhtä tuskaa. Body positiivisuus on hieno asia, mutta kyllä minä silti näkisin itseni mieluummin normaalipainoisena. Täydellinen en ollut silloinkaan ja on asioita, jotka tuleehyväksyä. Pituutta ei kukaan saa lisää, mutta painoon voi vaikuttaa.

Mitään ennen ja jälkeen alusvaatekuvia en kyllä aio julkaista. Kyllä sellaiset nappasin yksi aamu, aivan omaksi ilokseni. Ja järkytyksekseni. Takaa päin kuvassa näkyi nimittäin niin komea back ass, että toista saa hakea!

Aika onnistunut paistos. Maustettuja kasviksia oliiveja jauhelihaa ja hiukkasen fetaa. Tuoksu oli mahtava!

MIKSI KETO?

Ennen häitäni (23 vuotta sitten) olin kaksi viikkoa jollain vissydieetillä, heikoin tuloksin vaikka noudatin ohjeita tarkasti. Olen myös kerran, parikymmentäkiloa sitten ollut Painonvartijoiden kurssilla, siinä missä syötiin ruuan sijaan pisteitä ja sillä pudotinkin painoani. Mutta se oli aikaa kun tavoittelin jotakin 55-57 kg. Mielestäni mulla ei siis ole varsinaisesti mitään jojoiluhistoriaa, suunta on ollut tasaisesti ylöspäin.

Siskon kanssa aloitettiin koronakeväänä -20 5 km juoksukoulu, eikä kummaltakaan tippunut grammaakaan. Tarvittiin siis raakoja syömisrajoituksia ja jämäkkä ohjelma, jota seuraamaan pystyisimme valjastamaan hedonistiset mielenlaatumme. Aika kauan olen etsinyt oikeaa ohjelmaa. Keto on kai ihan oikeasti tehokkain rasvanpolttomenetelmä. Vaikka laihduttamisessa ei ole oikotietä onneen vaan tavoitteena on pysyvä elämänmuutos Blaa Blaa Blaa, niin juuri sitä me koimme tarvitsevamme. Lyhyt aika, tehodieetti, suuri pudotus STARTIKSI siihen muutokseen. Olen tosi pettynyt, ellen saa 7 kg pois tämän 7 viikon aikana. Jos näin ei käy, seuraava merkkipaalu tulee olemaan luultavasti 100kg.

Kun sisko pari viikkoa sitten sunnuntaina soitti, että nyt on alkavat valmennukset alessa vielä sen illan, mikä otetaan, (see, I'm doing this for all the right reasons...)olin ehdottomasti Keton kannalla, vaikka siskoni halusi lempeämpää Superdieettiä. Enhän mä oikeasti Ketosta tiedä mitään, vieläkään, mutta mun somekuplani syöttää mulle koko ajan ketoruokavalioita, joissa herkutellaan pekonilla, juustolla, voilla...jos niitä syomällä laihtuu niin senhän mä valitsen!

Little did I know...

Mua alkoi heti, ennenkuin kunnolla päästiin alkuunkaan, ällöttää tällaiset mössölautaset.

ALKUSHOKKI

Niin me liityttiin molemmat. Pedantti siskoni oli lukenut ohjeita aamu kolmeen ja sanoi, että emme ikinä tule onnistumaan. Huomasin erehtyneeni, ei siellä ohjeissa ollut pekonia tarjolla.

Ohjeita on paljon, ne on yksityiskohtaisia ja haluamaansa tietoa on vaikea löytää uudelleen. Ensimmäistä kertaa ketoilevalle kaikki on uutta ja pää on pyörällä, vai onko tämä sitä keton aiheuttamaa kuuluisaa aivosumua, josta varoitettiin? Kännykkäsovellusta joutuu koko ajan selaamaan ja referoimaan. Pekonia ei ole tarjolla. Siskoni oletti saavansa ohjelman resepteineen, jossa päivän aterialle on selkeä resepti. Sen sijaan saamme vain grammamäärät kuinka paljon proteiinia, öljyä, kasviksia ja lisää rasvaa (perusvaihtoehtoina avokado, majo tai oliivi) kullakin aterialla saa nauttia. (Löytyy ohjeista muutama reseptikin.  Siskon epätoivoa lievittääkseni lupaan olla projektimme luovat aivot ja laatia hänelle viikottaiset ruokalistat kun hän palaa Turkuun. (Paluuta ei ole tapahtunut, koska korona, ja sisko hoitaa tuntinsa etäopetuksena muutenkin.)  On ollut kyllä hienoa kun on saatu yhdessä pähkäillä tätä ruokavaliota, vaikka lähestymistapamme ovatkin vallan erilaiset. IsoHoo tuumasi eilen, että onko teidän pakko pitää tunnin kokkaussessio joka ruualle, varsinkin niin kovaäänisesti.

Tämän postauksen kuvituksena on kännykkänapsaisuja 1. viikon  aterioistamme.

 Tästä ateriasta löytyy aika monta lempparia: Kylmäsavulohi, parsa ja herkkusienet. Paahdetaan pannulla.

VIIKKO 1

Enskertaa ketoileville, kuten me, viikko 1 on vähähiilihydraattinen, pehmeä laskeutuminen kohti ketoa, samantyyppinen tulee olemaan ilmeisesti myös viimeinen viikko. Käytännössä se tarkoittaa totuttelua niiden hemmetin öljymäärien laskemiseen ja käyttöön. Viikko1 koostuu vielä 4 ateriasta ja siinä saa myös syödä päivittäin muutaman palan täysjyväruisleipää, mikä on mulle iso helpotus. Mitään perunaa (tai porkkanaa!), riisiä tai pastaa ei saa ykkösviikollakaan syödä, mutta aamiaisella ja iltapalalla saa syödä marjoja ja tiettyjä hedelmiä. Ja kaurapuuroa, jos ei ole leipäihminen, mutta minähän olen. Seuraavalla viikolla poistuu nämäkin vähät viljat, marjat ja hedelmät ja alamme pelätä mitä ihmettä sitten syömme.

Onneksi on ihana kananmuna, sitä saa vedellä aamuisin heti kaksi kappaletta. Opimme nopeasti, että maustaminen on tosi tärkeää ja suolan käyttö enemmän kuin sallittua.

Kananfilee paistetun pinaatin ja salaatin kanssa. Salaatti muutamalla oliivilla...

JUODAKIN PITÄÄ

Muttei vettä väkevämpää. Vettä pitäisi kulua 3 litraa päivässä ja teetä ja kahvia saa ottaa vapaasti kunhan maitona käyttää soija- tai mantelimaitoa. Minä juon mustaa teetä, sisko käyttää maitoa sen kanssa eikä pysty nyt juomaan ollenkaan kun mantelimaito maistuu kuulemma pahalta sen kanssa.

Periaatteessa sokerittomia limsoja voisi juoda ja suuri vaara oliskin, että minä vetelisin lemppariani cola zeroa mennen tullen ja vielä matkallakin, mutta Natasisko osoitti suunnatonta selkärankaa ja ilmoitti, että siihen peliin ei ryhdytä. Sovimme, että 1 zero lauantaina on viikon annostus.

Yhtenä päivänä äitimme keitti meille erillisen satsin hirvenkäristystä. Oih, se on ihanaa, vaikka oliivit ja avokado eivät ihan perinteisiä lisukkeita olekaan. Ajatus parsa- ja kukkakaalimuusista oli kaunis, mutta sinne kätketty oliiviöljy osoittautui liian kitkeräksi.

FIILIS

Ohjeissa kovasti varoitellaan ketoflunssasta eli oireiden kirjosta aina käsien vapinasta yleiseen uupumukseen. Mehän ollaan ekalla viikolla vasta laskeutumassa ketoon, enkä huomaa itsessäni sen kummempia tuntemuksia. No ekana päivänä cittarin kassalla teki jumalattomasti mieli suklaapatukkaa. Ihan vaan siksi, kun sitä ei ollut lupa ostaa. Pikkusisko ajaa vuoristorataa: Välillä päätä särkee, ei jaksa, ruoka oksettaa, ei pysty syömään. Mä en taida olla  kummonen biohakkeri.

Wannabee tonnikalasalaatti Pielisen luonnonkalasäilykkeestä.

LIIKUNTA

Ei liikuta kun ei oo pakko.  Siis mitään uutta, valmennuksessa odottais kuitenkin kotivoimaharjoitteluohjeet, kai siihen jossain vaiheessa voisi ryhtyä. Toki ratsastan sen min 3 x viikossa  ja saman verran käyn kävelyttämässä. Meimirotikan lenkit on delegoitu kotona patsailevalle IsoHoolle, mutta oon yrittänyt viikonloppuna tehdä jotain pitempiä lenkkejä. Sisko on käyny kävelyllä, hiihtämäs, luistelemas ja mäes.

Tässä eka viikon aamiaislemppari: 2 paahdettua täysjyväruisleipää, avokadoa ja kahden munan ruohosipulilla maustettu munakas sekä mustikoita pellavarouheella. Iso kuppi teetä tietenkin. Kyllä jaksaa.

MUUTA

Nälkä ei varsinaisesti ollut kertaakaan. Mieli tekis vaikka mitä, eikä sitäkään niin pahasti. Mulla on vähän sellanen seipäännokka-mentaliteetti tässä. Kai se nyt yks 7 viikkoa menee, kun kohta jo kaksi  menny.

Nyt mulla on sellainen väsy, että lopetan ja jaan muutaman kuvan vieä eka viikon ruuista. Kerron kuinka viikko 2 sujui heti ensi viikon alussa.

Jos jaksan.

Perjantaina piti kokeilla kukkakaalipohjaista pizzaakin. So-so.

Tonnikalasalaatin salaisuus on tonnikalaan sekoitettu majoneesi

Broiskua ja seesaminsiemeniä

Saiturin lehtipihvi. TODELLAKIN jatkoon!

Näistä aasialaisittain maustetuista kanajauhelihapullista tuli siskon suosikkeja. Kesäkurpitsanuudelit ja paksoi.