Viikon kalaruoka: Kypsä lohitartar ja käsienpesua

Meinaa mennä tässä kuussa vallan makian puolelle koko blogi, mutta onhan meillä ruokaakin syöty. Ja myös vaadittuja viikottaisisa kala-annoksia. Eilenkin erittäin innovatiivinen (NOT!) pakastelohkoperunat vuokaan, kypsennys, päälle sitten loppurasia kirsikkatomaatteja puolitettuna, yksi sipuli viipaloituna, tonnikalapurkin sisältö, suolaa, pippuria, pari kourallista juustoraastetta ja vielä10 min. kuumassa uunissa. Syötiin Chunky salsa -purkin jämien kanssa. Oikein varsinainen arkimättö, eikä kai tätä nyt voi kalaruuaksi laskea :). Mutta voin kertoa salaisuuden: maistu tosi hyvältä. Söin aivan liikaa. Urho6v sen sijaan kieltäytyi syömästä, koska a) tua ei näytä kovin herkulliselta b) ja mä tiedän maistamattakin, että tuo ei maistu hyvälle. Aukottomia perusteluja. Mutta kyllähän kasvava eskarilainen nyt raa'alla porkkanalla ja banaanillakin (no se oli taas vuorostaan vähän ylikypsä, kuorin koko banaanin, ettei näe mustia kuoria...) pärjää. (huokaus)

Mutta siis on meillä tehty "kunnon" ruokaakin. Pirkasta löytyi tälläinen kokeiluun mennyt resepti.

KYPSÄT LOHITARTARPIHVIT(5 annosta)

n. 600 g nahatonta lohi- tai kirjolohifileetä

1 (iso) sipuli
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
2 rkl piparjuuritahnaa
1/2 tl mustapippuria
(ripaus suolaa)

Paistamiseen
juoksevaa margariinia tai öljyä

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi, hienonna sipuli ja kaprikset. Sekoita lohikuutioiden joukkoon sipuli, muna, kaprikset, piparjuuritahna, pippuri ja halutessasi ripaus suolaa. (Huom! kaprikset ja piparjuuritahna sisältävät suolaa). Paista seoksesta lettupannulla pihvejä. Taikinasta tulee noin 12 pihviä.


Reseptissä oli kivaa kun ei tarvinnut sotkea mitään erillisiä koneita tai myllyjä kalan hienontamiseen, vaan krouvisti veitsellä pienittiin. Lisäksi tässä oli mun ikisuosikkejani kaprista ja piparjuurta, niin tämähän voi olla pelkästään hyvää.

Lisäksi pilkoin muutaman tomaatin ja tyhjensin oliviipurkin lopun tomaatti-oliivi salsaksi ja paahdoin uunissa jauhoiset, öljyllä sivellyt, suolatut ja pippuroidut perunanpuolikkaat lisäkkeeksi. Päälle kermaviili- tilli kastike johon taisin murskata yhden valkosipulinkynnenkin.

Oikein maukasta ja vaihtelua lohiruokiin. Kysymys tietenkin kuuluu, että mikäli sinulla on lohifilettä, miksi et pääsisi vielä helpommalla ja paistaisi medaljongit tai palat vaan rapeaksi pannulla. Kaprikset ja piparjuuret voi laittaa sitten vaikka sen kanssa tarjottavaan kermaviili- tai jugurttikastikkeeseen. Mutta jos sulla on jotakin pikku kuutiota tai suikaleita, tee näitä.

Ja sitten vielä se käsienpesu: Kun kalaa käsittelee, alkavat kädet yllättäen haista kalalle. Superserkkuni on varsin kätevä ihminen ja toi Maitotyttöä katsomaan tullessaan äitylille omatekemää saippuaa. Yksi käytetty ainesosa oli kahvinpurut, ja kylläpä tällä saippualla pestessä lohenhajut sormista lähti. 

Pesu sujuu varmaan ilman erillistä ohjetta

Näin sievästi oli saippua pakattu.

Itsetehdyt lahjat ovat parhautta!

Macaron kynnys ylitetty

Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons

100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!

Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...

Ristiääskaakku ja koristeet

No onhan näitä nähty. Mutta ei meillä. Siksi sallinettekin lapsellisen ylpeyteni oman kätösteni tekeleistä.

Näistä tuli niin suloisia! Olin niin täpinöissä, että huikkasin tekoyön jälkeisenä päivänä jokaisen ohikulkevan naapurin kattomaan mun "kaakunkoristeeta".

Ristiäisiä edeltävän viikon yöt luuhasin netissä etsimässä ideoita kakkusivuilta. On sielläkin runsaudenpula, sanon minä.  Lopulta tuntui, että hilluin välillä Pionilaakso - Mansikkamäki - Ewelyn's Cakeheaven ja mietin mitä osaisin ja uskaltaisin tehdä. Kas harjoitteluun ei ollut aikaa, oli onnistuttava kerralla. Pääsin sitten parina päivänä pujahtamaan myös pariksi tunniksi kaupungille ja ryntäilin kolmen kakkutarvikkeita myivän liikkeen välillä (luojan kiitos, tänne on rantautunut edes niitä, ei olisi enää netistä kerinnyt tilailemaan) yrittäen miettiä mitä välineitä tarvitsisin ja ylipäätäänkin, että mitä niillä kaikilla oikein tehdään.

Here is my lopputulos:



8 munan pyöreä täytekakku, jossa yksi väli valkosuklaamoussea ja toinen mansikkamoussea. Kakku on tosi korkea, koska täytevälitkin ovat paksuja. Kokosin sen saman säädettävän kakkuringin avulla, millä paistoinkin, olisko ollu 26 cm. Täytin kakun illalla ja aamulla vuorasin sen samalla valkosuklaamoussella mitä oli välissäkin ja kaulin valkoista vaahtokarkkimassaa ison ympärän, jonka kaulimen avulla nostin kakun päälle. Sitten vaan liimasin koristeet, ja olin tyytyväinen. Toki kakun päällinen jäi takaa vähän vajaaksi kun mulla ei ollu mitään mittaympyrää kaulitessani ja tuunasin sitten sinne sellaisen aaltomaisen reunapalan, mutta ei haitannut. En ole niin kriittinen.

Koristeet olin askarrelut pari yötä sitten, että ehtivät kovettua. Nekin on eri värisistä ja makuisista vaahtismassoista.

Siinä saldo. Sanonpahan vaan, että ensikertalaiselta meni väsätessä varmaan 5 tuntia. Kukat on tehty  sellaisilla erikokoiseilla painettavilla muoteilla, muotoilin terälehtiä sitten vielä erikseen sellaisella virkkuukoukin tyyppisellä pallopäisellä työkalulla. Eniten ylpiä oon noista tossuista. Niihin oli vain paperikaavat, muuten silkkaa käsityötä, mutta ohjeet oli hyvät. Takana näkyy eka versio, joka alkoi mennä niin päin pyllyä, että piti aloittaa alusta.

Lähikuva vielä. Omaan äitiini teki lähtemättömän vaikutuksen nuo "silkkisatiiniset kengännauhat", joita hän jo tuolla Maitotytön ristiäisten kommenteissa mainostikin. No ne on kyllä vaan ihan Eurokankaasta...

Mutta piru vie, onhan nämä tennarit söpöt!

Täytyihän ihmisellä olla vielä suunnitelma B:kin mikäli tossut ei olisi onnistuneetkaan. Kaupassa oli myynnissä vauvasilikonimuotti, jonka ostin. Sinne sitten tuollaasta ihonväristä vaahtismassaa, pual tuntia pakastimessa ja irrotus. Uskomattoman tarkka pieni vauva ryttyineen kaikkineen.

Suloista. Kaikkien kymmenien eri blogien ristiäiskakkujen inspiroimana päädyin asettamaan vaavin ruusunlehtipedille. Mulla oli sopivasti tennareista valkoisen ja vaaleanpunaisen massan kaulintarippeet pöydällä. Kaulin ne  sellaiseksi hiukan marmoroiduksi, kaksiväriseksi levyksi. Leikkasin  leikkauspyörällä pisaranmallisia paloja ja käytin taas niitä pallopää virkkukoukkuja muotoiluun ja asettelin ne sitten lomittain ympyrän muotoon.

Värittelin tuota tukkaa vielä ruskeaksi. Siskoni oli sitä mieltä että tuo "tasoero" laadussa vauvan ja terälehtien välillä oli hiukan silmiinpistävä, mutta yhtäkaikki, minä olin tyytyväinen. Paitsi, että eihän mulla ollu kuin yksi kakku. Niinpä vaaveli pääsi nukkumaan macaron- vadin keskelle!

Ja se kakku maistuikin hyvältä.

Suloiset Mini-juustokakut

Kaikki mikä on miniatyyrikoossa on niin sydämelleottavan suloista. Vaikka joskus koiraa hankittaessa yksi kriteeri olikin SUURI koko, niin näissä äitiyden maitohöyryissä kun saa päivittäin suukotella pieniä sormenpäitä ja kippuravarpaita ja puristaa pientä rakkauspakkausta mini-ihmistä sylissään (huom. ei saa ravistaa /Ej omskakas!), näyttää kaikki pieni kauniilta.

Miksei sitten pikkiriikkiset juustokakutkin? Mastermind reseptin takana on tietysti tuo Amerikan mantereen minibaakkelssien kuningatar Bakerella. Ajattelin että Maitotytön ristiäisiin nämä helppotekoiset leivonnaiset sopivat kuin nenä päähän. Ja nopsastihan nämä väänsin vielä samana aamuna kun kastetilaisuus oli puolilta päivin.( Tokihan hyvin suunniteltujen juhlien emännällä oli jo hommat loppusuoralla sunnuntaiaamuna, ei tarvinnut enää kuin kuorruttaa täytekakku, valmistaa savusiikamousse, siivota työhuone, siivuttaa kalkkuna, kattaa pöytä, raivata eteisen vaatekaappiin henkaritilaa, kylvettää vauva,käydä itse suihkussa, laittaa tukka ja meikki, silittää isännän kaapista kaivettu ryttyinen puku jota olin kehottanut kuntotarkastamaan koko edellisen viikon, paistaa ciapattat ja siivuttaa ne....Onneksi macaronssit tuli täytettyä jo edellisyönä).

Ohjeen minikakut tehtiin siis karkkivuokiin ja S-marketista löysin kuin löysinkin  pikku pusseissa minidigestivekeksejä, jotka passasivat vuokien pohjalla. Ne kannattaa asentaa ylösalaisin eli kupera (vai onko se kovera?) puoli alaspäin niin istuvat paremmin.

Mini-juustokakut

 Minikarkkivuokia (foliomaisia)

Pohja:
Mini digestivekeksejä

Täyte:
2 pakettia maustamatonta tuorejuustoa
2dl sokeria
3 munaa
1 rkl vanilliinia
1 rkl sitruunamehua

Päälle:
Cherry Pie Filling (löytyy ainakin cittreiden amerikkaosastolta metallinen säilyketölki...toki kotimaiset  marjat käyvät hyvin, mutta minä nyt sokeasti menin reseptin mukaan)

Sekoita täytteen ainekset.
Levitä uuninpellitäyteen minivuokia. Ehkä olisi saanut kauniimpia jos vuoat olisi laittanut minimuffaripellin syvennykseen, mutta kun siihen mahtuu niin vähän (24?) niin löin pellin täyteen. Jokaisen vuoan pohjalle yksi keksi väärinpäin. Sitten täytettä pari lusikallista joka vuokaan. Tässäkin saisi parhaimman lopputuloksen varmaan pursottamalla täyte tasaisesti keskelle vuokaa verrattuna omaan tyyliini yrittää sihdata täyteklöntti putoamaan keskelle vuokaa. Vähän onnenkauppaa!

Paista 15 minuuttia 175 asteessa. Anna jäähtyä. Koristele kakkuset kirsikkapiirakantäytejutskalla(Cherry Pie Filling). Tai marjoilla. Tai vaikka mangokuutioilla. Whatever tickles your fancy.

Ensikerralla aion kyllä yrittää tehdä samalla tekniikalla hyydytettäviä juustokakkuminareita. En ole koskaan ollut hirviä paistetun juustokakun ystävä ja musta tuntuikin, että täyte ja pohja sulautuivat uunissa jotenkin toisiinsa. Kuvittelisin, että hyydytetyssä olisi pohjan keksi ihanana rapsakka vasten viileän raikasta juustotäytettä. Ehdottomasti meinaan kokeilla.

Mutta S-Ö-P-Ö-J-Ä-hän nämä olivat!

Mumman eli äitini leipomat  sydämelliset vadelmatäytteiset herrasväen pikkuleivät eivät jääneet kyllä yhtään varjoon kahvipöydässä. Sööttiä! Ja nämäkin olivat ihan minisydämiä.

Kukkakaalta ja aurajuustoa

Tämä on herkullinen ja helppo tarjottava buffettiin. Enempi ehkä kesäruoka, niinkuin sesongin mukaan, mutta koska tätä oli jo aikoinaan Urhon ristiäisissä niin tein taas. Jotakin uutta, jotakin vanhaa, jotakin lainattua, jotakin sini...ai niin ne taisi ollakin häät. No toteen meni meilläkin jos tämä luetaan "vanhaksi", (oli kyllä ihan fressiä!), uutta olkoon vaikka limelohi uutta, ja lainattua oli esim, kastepöytä ja kastemalja Elli-serkulta, kun en löytänyt Urhon ihanaa tinaista maljaa...

Aurajuusto-kukkakaali

1, 5kg kukkakaalta
3 pussia aurajuustomurua
Iso puntti ruohosipulia silputtuna
pari tippaa tabascoa
3rkl Worchesterin kastiketta
0,5 l maustamatonta jugurttia

Pilko kukkakaali syötävän kokoisiksi kukinnoiksi ja ryöppää nopeasti kiehuvassa vedessä, niin että ne jäävät vielä aivan rapsakoiksi. Sekoita kaikki aineet (jäähtyneet kukkakaalit!) yhteen isossa kulhossa, koristele ruohosipulilla.

Tämä on siis aika iso resepti. Varmaan 30:lle noutopöytään. Ellei joku saa kukkakaalihimokohtausta. Tai paikalle satu sinihomejuustoaddiktia.

Voitteko uskoa, että ristiäisiä edeltävänä lauantai-aamuna cittarissa ei ollut ollenkaan tuoretta kukkakaalta! Ulkolaistahan se olisi ollut joka tapauksessa, mutta nyt oli jossain päin eurooppaa joku kuljetuslakko joka oli sotkenut toimituksia. Ei ollut todellakaan aikaa lähteä kukkakaalin perään ympäri pitäjää, joten otin suuren riskin ja ostin pakastekukkakaalta. Sulatin sen, mutta en enää erikseen ryöpännyt, ettei mene pehmeäksi. Ihan hyvin toimi, mutta osta kuitenkin ensisijaisesti tuoretta!

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Salaatti kuuluu kai olennaisesti buffet-tyyppiseen ruokailuun. Usein niitä on tarjolla jopa 3-5 sorttia. Hyvä salaatti on jumalaista, sitä tekee mieli syödä vaikka ei yleensä niin salaatista piittaisikaan. 

Salaattien kohdalla olen kumminkin tosi kriittinen. Luvattaman usein ne 3 salaattia tarkoittavat esim. kahta kiinankaali- tai jäävuorisalaattia, toisessa on suurinpiirtein ananasta ja toisessa herne-maissi-paprikasekoitusta. Se kolmas on tietenkin sitten pastapohjainen mössö, josta on paha mennä sanomaan mitä siinä ylipäätään on. Kaiken päälle vaan suurelle kauhalla jotakin paksua kaloripitoista voimakkaanmakuista sinihome tai valkosipulikastiketta ja kyllä maistuu...

Oonkohan mä vähän huonolla tuulella?

No, joka tapauksessa, Maitotytön juhlissa minä halusin tarjota simppeliä, mutta hyvännäköistä ja raikkaanmakuista salaattia. Ja yksi plaatu saa riittää. Varsinkin kun se tarjoillaan tästä jumalattoman suuresta posliinikoolista, jonka muuten sain Iso-Hoolta lahjaksi Urho6v:een synnyttyä. Tiedettähän, usein aviomiehet hellivät vaimojaan synnytyksen jälkeen esimerkiksi korulla tai juurikin isolla posliinivadilla (?)....

Raikas vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Erilaisia salaattilaatuja, tässä jääsalaatti, rucola ja viinisuolaheinä

basilikaa

pinjansiemeniä

kuivattuja karpaloita

kirsikkatomaatteja

Revi salaatinlehdet ja basilika, paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla ja sekoita salaattiin yhdessä tomaattien ja karpaloiden kanssa.

Ennen tarjoilua lisää kastike.

Kastike

oliiviöljy

vadelmavinaigrette

välimeren yrttiseos

sormisuolaa

mustapippuria

Sekoita kastikkeen aineet  esim ravistamalla kannellisessa lasipurkissa. Lisää salaattiin.

Musta oli juuri sellainen salaatti kuin mitä ajoinkin takaa.

Kaharen paistin pirot

Avataanpa  ristiäismenun lihatarjonta hirven routapaistin (tai jääpaistin, routa vain kuulostaa ihanammalta) kuvalla, koska se on näistä pikaisesti napsituista kuvista ehkä parempi. Tällä tavoin (jäinen paisti yöksi uuniin matalaan lämpöön ja sen jälkeen suola/mausteliemeen marinoitumaan) on meidän perheessä hirvipaistia valmistettu ehkä viitisen vuotta. Siitä tulee toisin kuin normi uunipaistista melko takuuvarmasti hyvää, ei koskaan kuivaa, ja valmistus on siis uskomattoman helppoa. Se sallii myös "syötäiskö huomenna hirvipaistia" kaltaiset inspiraatiot kun paistia ei tarvitse päiväkausia sulatella.

Hyvää paisti oli tälläkin kertaa. Näihin juhliin sen valmisti äitini. Tekovaiheessa oli vähän dramatiikkaa, kun vanhempani olivat lähteneet aamulla hautajaisiin, paisti oli uunissa ja siinä vieressä lappu "antakaa paistin olla uunissa", veljeni perheelle joka yöpyi mummolassa. No pikkuveliNuutti oli tullut sitten käymään ja vilkaissut paistin lämpömittaria joka näytti 75 ja reseptissä piti kai olla 60 kun valmis. Nikoveli sitten soittamaan minulle, että mitä nyt tehdään ja minä sitten kehotin että kai se nyt on pakko ottaa pois. Joten he ottivat ja löivät paistin valmiina odottavaan marinadiin. Minä en ole koskaan käyttänyt jääpaistissa lämpömittaria, kun nyt vasta sain digisellaisen ja myös siitä syystä, että EIHÄN SIIHEN JÄISEEN PAISTIIN SAA MITÄÄN MITTARIA TYÖNNETTYÄ! No tämä meni ohi siis meiltä kaikilta kolmelta fiksulta sisarukselta, paistomittari siis ei ollut lähelläkään paistin keskustaa....  eli paisti ei ollut kypsä. No äiti tuli kotio ja löi paistin takaisin uuniin. Kaikesta tästä konhotuksesta huolimatta emme siltikään saaneet paistia pilattua ja se maistui kaikille äitini valmistaman pihlajanmarjahyytelön kera. Ei se nyt mitään roseeta ollut, mutta mehevää kylläkin, ja juuri näin siitä pidänkin.

Vitello Tonnato- kuvan väritys on hieman ankea, mutta sen unohtaa popsiessaan herkkua. Saisipa annokseen visuaalisestikin näyttävyyttä, jos olisi vaikka lisännyt tarjottimen sivuille/päälle rucolaa mutta , believe me, juuri siinä kohdassa ei kertakaikkiaan (niin, meillä ei ollut sitä erillistä keittiöapua...) kerennyt kun heittää vadit pöytään. Tämä on mainio noutopöytäruoka, Perinteisesti siis vasikkaa mutta onnistuu mainiosti possusta tai kalkkunasta, niinkuin meillä nyt.

Ja valmistus meni näin:

Kalkkunaa Vitello Tonnaton tapaan

1,5 kg kalkkunan filettä (3 pakettia) (voisi olla myös sitä kalkkunarullaa, mistä saisi varmasti tosi nättejä siivuuja, mutta sen kilohinta oli tällä kertaa tuplasti fileen hinta, niin tämä äityli säästi)

tonnikalakastike:

2 purkkia tonnikalaa

4dl majoneesia

8rkl kapriksia

10 anjovisfilettä

loraus kermaa

1 sitruunan mehu

koristeeksi rucolaa, parmesanlastuja ja isoja kapriksia (tämä koristeluvaihe jäi siis valitettavasti hunningolle kun tuli kiire saada vadit pöytään)

Valmista sekä kalkkuna, että kastike valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kalkkunanfileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistoa. Laita paistiin mittari. Kaada uunivuon pohjalle kanalientä, etteivät fileet kuiva uunissa. Lämmitin uunin ensin 200, laitoin kalkkunat sinne, käänsin uunin 150:iin ja  paistoin kunnes mittari hälytti 72 astetta. Kääräisin fileet ensin folioon vetäytymään ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla sitten leikkasin fileestä mahdollisimman ohuita siivuja. Tästä tuli kyllä aika paljon, mutta jätin päätypalat suosista leikkaamatta ja niistä tein viikolla sitten meille kalkkunakeittoa. Usein liha keitetään tähän ruokalajiin, mutta uunissakin kalkkuna jäi tosi meheväksi. Viime kesämä tein possua, ja se kyllä kuovahtaa tosi helposti uunissa.

Kastike: Sekoita tonnikala, majoneesi, pienet hienonnetut kaprikset, hienonnetut anjovisfileet, kerma loraus ja sitruunamehu, mausta suolalla jos tarpeen. Voit surauttaa kastikkeen tehosekoittimessa tai sauvalla. Tarkista maku. Jos seuraavana päivänä kastike tuntuu liian paksulta, sitä voi ohentaa vedellä.

Paras kastike syntyy laatuaineiksista, tonnikalasta oliiviöljyssä ja itsetekaistusta majoneesista. Mutta kyllä tämä hyvää tuli purkkimajoneesistakin. Kaikkea ei aina ehdi, eikä tarvi!

Asettele liha vadille ja sen päälle puolet kastikkeesta. Koristele rucolalla, parmesanilla ja isoilla varrellisilla kapriksilla. Tarjoile puolet kastikkeesta erikseen, niin vieraat voivat lisätä itse.

Tähän tulee himo! Ja kyllä reseptiä kyseltiin! Kannat kattoon - blogi oli keksinyt tarjota näitä myös coctailpalojen muodossa, olivat olleet kuulemma menestys.

Pöydässä oli tarjolla myös rosmariiniuunilohkoja, ruisnappeja ja kaupan esipaistetuista  aamulla paistettua ciapattaa. Ja näkyypä tuossa tuo savusiikamoussekin, josta luulin, ettei minulla ole edes kuvia.

Ensi kerralla vielä yksi noutopöytä -postaus, sitten päästään makeiden kimppuun. Jostain kumman syystä vaan ei meinaa ehtiä koneelle...ei edes öisin...nukkuakin pitää....

Noutopöydän kalaosastolla lohta ja siikaa

Suomessa tarjoiltavissa noutopöytäruokailuissa on varmasti aina tarjolla kalaa, jos ei muuta niin jonkinlaista silliä tai maustesilakkaa. Tai graavilohta. Savukalaa, lämmin- tai kylmäsavustettuna, vaihtoehdothan ovat lukemattomat, eikä usein varmaan tule ajatelleeksi, että monessa muussa maassa kalatarjonta saattaa olla aika vähäistä tälläisessä tarjoilumuodossa. Itsekin tajusin sen vasta nyt kun aloin asiaa oikein tuumaamaan. Siis hyvä meille! 

Maitotytön ristiäismenussä katettiin pöytään tällä kertaa Limekypsennettyä korianterilohta ja savusiikamoussea. Jos juhlien järjestäjä, emäntä, ruuanvalmistaja, tarjoilija ja keskushenkilön äiti on samalla myös ruokabloggari  s a a t t a a  käydä niin, että aikaa valokuvaukselle ei juurikaa löydy. Siksi vain tuo ainokainen kuva lohesta ja, yllätys yllätys, moussesta ei sitten ensimmäistäkään. Great!

Limelohen ajatus lähti visiosta, että halusin tällä kertaa tarjota jotakin limenmakuista graavilohta, jota olen joskus jossain saanut. No arvatkaa löysinkö yhtään reseptiä sille? Sekopäisenä alkuviikosta googlailin kaikenmoiset graavi- ja  limemarinoidut kalat sun muut cevichet. Ja sitten kun lopulta lauantaina alkoi jo graavausaika käydä vähiin, niin päädyin tekemään seuraavanlaista kalaa. Mainittakoon, että moni nosti sen yhdeksi pöydän parhaimmista antimista ja reseptiä kyseltiin useaan otteeseen.

Limekypsytettyä korianterilohta

1kg pala lohifilettä

3 limeä

1rkl merisuolaa

1tl sokeria

valkopippuria

puntti korianteria

Leikkaa ruodoton lohifile ohuiksi siivuiksi graavilohen tapaan. Sekoita kuivat mausteet. Asettele astian pohjalle kerros lohiviipaleita, ripottele päälle suolaseosta, puhtaaksi jynssätyn limen raastettua kuorta ja limestä puristettua mehua. Asettele sitten seuraava kerros kalaa, taas mausteet jne. kunnes koko kala käytetty ja tässä vaiheessa myös sitten mausteaineet pitäis loppua. Vuoraa astia kelmulla, aseta pieni paino päälle ja siirrä jääkaappiin. Makusi mukaan, anna maustua 3 tunnista eteenpäin. Mulla oli reilu puoli vuorokautta, olisi kyllä vähempikin riittänyt.

Ennen tarjoilua nosta lohet tarjoiluastiaan pois "liemestä" ja sekoita sekaan puntti hienonnettua korianteria.

Savusiikamousse

1 pienehkö savusiika, perattuna

1 dl kasvislientä

40 g sulatettua voita

4 dl kuohukermaa löysäksi vatkattuna

maun mukaan sitruunamehua, valkopippuria, cayennepippuria ja suolaa

Aja siika sileäksi massaksi tehosekoittimessa. Lisää kasvisliemi ja mausteet, sekoita. Lisää sulatettu voi koko ajan sekoittaen. Lisää löysä kermavaahto. Tarkista maku ja laita mousse kylmään muutamaksi tunniksi, että maut ehtivät tekeentyä.

Savusiikamoussen valmistein sillä silmällä, että se sopisi myös "kuivien" uunilohkoperunoiden viereen  maustajaksi tai ruisnappien kera. Ja niinhän se sopikin.

Tämmöinen kalaosasto siis tälläkertaa. Takuuhelppoja ja nopeita valmistaa.

Maitotytön ristiääset

Eilen juhlittiin Maitotytön ristiäisiä. Ihanat juhlat isovanhempien, sisarusten perheiden ja kummien kera joista jää ihanat muistot. Minä halusin äitinä tietenkin järjestää juhlista mieleenpainuvat. Onneksi oma äitini oli auttamassa valmisteluissa, minä kun välillä arvioin nuo voimavarani, tai pikemminkin aikavarani vähän yläkanttiin. Sitten aina yötä myöten tuherretaan silmät ristissä...

No juhlat saa kyllä pystyyn aivan mainiosti kaupan täytekaakukallakin ja vaikka pakastekarjalanpiirakoilla, kukaan ei vaadi tietysti mitään ihmeellisyyksiä laittamaan. Kyse onki siitä, että mä välttämättä HALUAN. Juhlien järjestäminen on vain parasta. Ja sitten kun ihminen aikansa lukee vaikka noita kakkublogeja, joista löytyy mitä hurmaavampia koristeluja, niin sitä alkaa jostain syystä luulla, että kyllähän mäkin varmaan osaan tuosta vaan muutaman ihanuuden väsätä. Siinä sitä sitten aamuyöntunneilla ihmetellään kun visiot ei oikein meinaa onnistua.... Eli suositellaan kaikille aina valmistamaan tärkeisiin tilanteisiin ennenkokeilemattomia reseptejä ja sorminäppäryyttä vaativia askarteluja. Kehittää muuten mielen tyyneyttä!

Ristäisiin osallistui pappi mukaan luettuna 20 aikuista ja 4 lasta Maitotytön lisäksi. Pohjalaiseen tapaan juhlat vietettiin kotonamme. Samalla pappi toimitti kotimme siunauksen, se tuntui aivan hyvältä, vaikka tälläisiä tapakristittyjä taidamme ollakkin.

Menusta varmaan riittää tälle viikolle blogattavaa. Koska joukossa oli myös pitkänmatkalaisia, halusin tarjota ruokaa. Sen pitää olla tietysti helposti valmistettavaa ja esille laitettavaa noutopöytään soveltuvaa. Ei liikaa, ei liian vähän, mielellään kuitenkin jotakin vähän erilaista, joka jollekulle jäisi hyväksi ruokamuistoksi. Näillä ajatuksilla mentiin tällä viissiin:

Maitotytön Ristiäismenu

Alkumaljana

Moet&Chandon Imperial Brut

lapsille ja papille Pommaccia

***
Limekypsytettyä korianterilohta

Savusiikamousse

Vihersalaatti kuivatuilla karpaloilla ja pinjansiemenillä

Hirven routapaisti ja pihlajanmarjahyytelö

Kalkkunan filettä Vitello Tonnaton tyyliin

Aurajuusto-kukkakaali

Rosmariiniset uunilohkoperunat

Ciapatta, ruisnapit ja voi

Maito, kotikalja ja vesi

***

Valkosuklaa-mansikkamousse täytekakku

Mini-juustokakut

Herrasväen pikkuleivät

Macarons

Kahvi, tee

Tästä varmaan riittää blogattavaa tälle viikolle enemmänkin reseptien muodossa. Mitään teemaahan menussa ei sinänsä ole, muutakuin noutopöytäsoveltuvuus, sillä ainoastaan perunat tarjoiltiin lämpimänä. Helpottaa kummasti, kun meillä ei ollut erillistä keittiönhoitajaa. Onneksi tälläisessä perhepiirissä voi nakittaa ketä tahansa laittamaan vaikka ruokajuomat pöytään. Ja olihan mullakin kaksi kättä kun Maitotyttö kiersi sylistä syliin. Ja se ÄITI.

Ja kyllähän se pääasiakin sitten hoitui. Maitotytöstä tuli kasteessa

Eiköhön nosteta Hiljan malja. Terveyttä ja pitkää ikää!

(Maitotytön kuvat Viivi Lampinen)

Sinihomejuustotournedos

Jostakin syystä nimihirviö tuo koko ajan mieleeni sanan supikoirannahkakarvalakki... oliskohan täällä terapeutille töitä? Niin tai näin, ruokana sinihomejuustotournedos osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, Suosin useimmiten pihvien kanssa erilaisia maustevoita, nyt pääsi vielä helpommalla kun ei tarvinnut kuin lohkaista pala juustoa pihvin päälle. Syön häränpihviä harvoin, mutta ehkä juuri siksi onnistunut sellainen onkin aina sykähdyttävä kokemus.

Inspiraation kotimaisen härän valmistukseen tsinihomejuustotournedoksi tuli Koti ja Keittiö -lehdestä 3/2011, missä se kehotettiin tarjoilemaan valkosipulimuusin ja kasvisten kera.

Minä päätin valmistaa pihville kaveriksi punaviinikastikkeen, uunissa paahdettuja miniterttutomaatteja (hyvännäköinen ja -makuinen, helppo lisäke!) ja valkosipulista peruna ja juuripersiljapaistosta, jossa kasvikset saavat ensin värin pannussa voissa paistamalla ja sitten haudutetaan rosmariinin, valkosipulin ja lihaliemen kanssa uunissa kypsiksi.

Sinihomejuustotournedos

4 annosta

n. 700g naudan sisäfilettä keskiosasta leikattuna

1 rkl voita ja öljyä 

sormisuolaa

mustapippuria

4 pekoninsiivua

100g sinihomejuustoa

Ota file ajoissa huoneenlämpöön (n. 1h). Puhdista fileestä kalvot ja leikkaa se 4 paksuksi pihviksi. Tournedos on luonteeltaan nimittäin hyvinkin "korkeanmallinen". Kiepauta pekoni pihvin reunojen ympäri ja kiinnitä hammastikulla.

Paista pihvit kuumalla pannulla voi-öljyssä nopeasti molemmilta puolilta. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Nosta pihvit uuninpannulle ja leikkaa kunkin päälle reilu viipale sinihomejuustoa. Kuorruta pihvit 225 asteisessa uunissa mediumiksi. Käytin nyt ekaa kertaa digitaalista lämpömittaria, joka on hintansa väärti (ja hinta oli Ikean!), koska sehän hälyttää kun ruoka saavuttaa siihen ohjelmoimasi lämpötilan. Pomminvarmaa. 58 astetta ja pihvi on medium, 68 jos välttämättä haluat kypsän

Anna pihvien vetäytyä hetken aikaa folion alla, tarjoile valmistamiesi lisukkeiden kanssa. Muista poistaa hammastikut. Heitä vissyt huitsin Nevadaan ja nauti punaviinistä, jonka olet avannut jo ryhtyessäsi ruuanlaittoon. Meillä se oli  tällä kertaa Torresin Celeste Crianza 2007 joka oli pehmeine tanniineineen aivan  nappivalinta.

Sivistyneempi olis ehkä ottanut lautaselle hiukan vähemmän perunaa, mutta kun sekin oli niin hyvää...

Lime-mustapippuri mansikoita ja läpikuultavaa pannacottaa

Ateria kuin ateria ansaitsee arvoisensa päätöksen. Sen kummempia suunnittelematta menumme viimeisenä sinettinä keksimme valmistaa Pannacottaa. Nykyisin se on helpompaa kuin koskaan, nimittäin uuden maitopohjaisillekin ruuille käyvän hyytelösokerin avulla. Ainakin olen ymmärtänyt, että tuote on aika uusi? Viime kesäinen työkaverini ja ahkera Martta se minulle jo kesällä tästä vinkkasi.

Ikävä kyllä, en ollut jälkiruokaan varautunut, eikä minulla ollut kermaa (paitsi sipulipyreeseen!), niin päätinpä sitten tehdä ihan vaan rasvattomasta maidosta. Ja kyllähän se onnistui. Väriltään se oli hiukan läpikuultavaa, ainakin mielikuvituksessa sinertävää, niinkuin nyt tapaa olla se rasvaton maitokin. Enkä minä makuakaan moittinut. Toki kerma olisi varmaan tuonut täyteläisemmän säväyksen, mutta pirtsakoiden jälkkärimansikoiden se meni täydestä (no joo) kuin väärä raha. Että en jätä tekemättä seuraavallakaan kertaa jos kermat on unohtunut kauppaan. Mutta jos muistan niin ehkä ostan kuitenkin sitä kermaa. Niinkuin ensisijaisesti.

Lime-mustapippuri mansikat

1 rasia mansikoita
1rkl ruokosokeria
1 limen mehu (ja kuori)
mustapippuria maun mukaan

Perkaa ja viipaloi mansikat. Sekoita muut ainekset joukkoon ja anna maustua viileässä. mustapippuria voit laittaa myllystä oman maun mukaan, mutta sitä saa olla melko reippaastikin. Maistuu ihanalta jäätelön, suklaakakkujen tai valkosuklaakakun tai vaikkapa pannacotan kanssa.

Läpinäkyväisen kevyt pannacotta

5 dl rasvatonta maitoa (Kunnon Pannacotta valmistuu tietenkin kuohukermasta)
1 dl hyytelösokeri Multi
1 tl vaniljaa

Kuumenna sokeri ja maito kattilassa  ja keitä n. 1/2 minuuttia. Mausta haluamallasi tavalla.Jaa annosmaljoihin ja  hyydytä viileässä.

Tarjoile Lime-mustapippurimansikoiden kera.

Kampasimpukoita sipulipyreepedillä

Keveä viikonloppumenumme sisälsi myös kermaa ja voita. Kevueksi kuvailu perustuukin ennemmin pääraaka-aineiden, herneiden ja kampasimpukoiden keveyteen. Eikä tämä ateria todellakaan saanut kenellekään ähkyä oloa, kuten joskus käy  vaikkapa herkullisen liha-aterian päätteeksi. 

Ystäväni Virpin kanssa halusimme laittaa herkkuamme kampasimpukoita kerrankin kotikeittiössä ja kuin tilauksesta Koti ja Keittiö - lehdessä 3/2011 oli tämä resepti, joka herätti kiinnostuksen vähän erikoisemmalla lisukkeellaan. Siis tavanomaisista tavanomaisin sipuli, mutta ettäkö ihan pyreenä ja pelkästään...  mielenkiintoista...

Lisäkkeestä tuli hyvin risottomaisen näköinen, erittäin pehmeän makuinen ja onnistunut. taidan tehdä seuraavaksi paistetun maksan seuraksi...

Toteutus noudatteli siis tiukasti alkuperäistä reseptiä. Niinpä tyydyn iloksenne kopioimaan tähän alkuperäisen reseptin. Koska maitotyttökin varmaan kohta herää päivänokosiltaan.

Paahdetut kampasimpukat ja kermainen sipulipyree

4 annosta

12 tuoretta tai pakastettua kampasimpukkaa
1 rkl öljyä
25 g voita

Kermainen sipulipyree:
350 g salottisipuleita
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 dl kuohukermaa
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria

1. Sulata jäiset kampasimpukat hitaasti pakkauksessaan jääkaapissa. Valuta ja nosta kampasimpukat kuivahtamaan talouspaperin päälle.

2. Valmista sipulipyree. Kuori ja hienonna salottisipulit ja valkosipulinkynsi. Kuullota sipuleita hiljalleen pannulla noin 10 minuuttia, kunnes ne pehmenevät. Lisää kuohukerma ja sokeri. Anna hautua, kunnes kerma on täysin imeytynyt sipuleihin. Mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

3. Kuumenna öljy pannulla ja lisää kampasimpukat. Paista kampasimpukoita kohtalaisella lämmöllä toiselta puolelta, kunnes niissä on kaunis paistopinta. Lisää voi, anna sulaa ja valele sillä kampasimpukoita.

4. Nosta sipulipyreetä lautasille ja simpukat päälle. Tarjoile lisänä vihersalaattia tai versoseosta.

Meillä annokset tarjoiltiin vihersalaatin ja tomaattibruchettojen kera kun sopivasti oli ei niin  tuoretta patonkia. Pere Ventura, tuo Silja Linen "laivan kuohuviini" on ihanan rapsakan kuivaa cavaa ja täydensi passelisti niin alku- kuin pääruokaakin. Huomaan yhä useammin ( no silloin harvoin kun valintatilanne ylipäänsä on edessä...) valitsevani kuohuvaa läpi aterian. Viinikaappiimmekin on kertynyt jo kunnon samppanjaosasto. No, ehkä se antaa aihetta epäillä, että me nimenomaan EMME juo niitä... : )

Chevre-hernesosekeitto aloittaa kevyen illallismenun

Kauniin vihreä hernesosekeitto aloitti kokeellisen, kevyeksi suunnitellun myöhäis-(lapset hoideltu nukkumavalmiuteen) illallismenumme kun saimme hiihtolomavieraiksi ystäväperheemme isoolta kirkolta. Kokeellisuutta menussa siis edustaa se, että reseptejä en ollut aiemmin kokeillut, mitään uusia, mullistavia innovaatioita en siis ole aikeissa esitellä.

Menu oli kuitenkin mielestäni onnistunut, kevyt mutta herkullinen ja myös jollakin lailla jännittävä koska kaikki ruokalajit olivat kaikille ennen kokemattomia.

Chevre-hernesosekeitto

Kampasimpukat sipulipyreen kera

Bruchetta

Kevyt pannacotta lime-mustapippurimansikoilla tarjottuna

Pere Ventura Cava läpi aterian



Kevään uusin kattaustrendi yhdistää ennakkoluulottamasti vaaleanlilat pellavaiset ja ikeanvihreät paperiset lautasliinat....






Alkukeiton alkuperäinen resepti löytyi Kodin Kuvalehdestä 4/2011. Minä lisäsin viinin ja vaihdoin pekonin prosciuttoon. Kuulostaa fiinimmältä.

Chevre-hernesosekeitto

4 annosta

400 g pakasteherneitä

2dl kuivaa valkoviintä

5dl vettä
1 pieni valkosipulinkynsi
1 tl suolaa
1 dl hienonnettua tuoretta kirveliä
1 dl hienonnettua tuoretta basilikaa
120 g vuohenjuustotuorejuustoa
100 g Prosciutto crudo

Laita herneet ja vesi kattilaan. Mausta suolalla ja murskaa mukaan myös valkosipuli. Ohje käskee kiehauttamaan ja keittämään 10 min. Miksi ihmeessä, kysyn minä. Tajusin sen joskus 5 minuutin kohdalla että väenvängälläkö tässä yritetään keitellä ihanan vihreistä herneistä jotakin harmahtavan ruskeaa? Äkkiä pois tulelta!

Sitten vaan lisäät yrtit ja tuorejuuston, ja surrautat sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa keiton sileäksi.

Prosciuttosiivut paistoin pannulla miedolla lämmöllä rapeiksi levyiksi, jotka sitten kyllä pilkoin pikkuisen pienemmiksi paloiksi.

Eli annostele keitot  annoskulhoihin ja asettele prosciutto tai parman kinkku tai pekonisiivut koristeeksi.
Resepti ehdotti päälle vielä vuohenjuustonokaretta, mutta minä rumaanen unohrin.

Mutta helpostipa arkisesta hernekeitosta syntyi näin salonkikelpoinen ruoka. Tännekin voisi lopussa  lisätä vaikka sitä kuohuvaa juomaa myös! Tavallisen hernekeiton, ellei se nyt tule jalostajan tölkistä, valmistaminenhan onkin paljon pitkällisempi prosessi...

Munamies, munavoi ja karjalanpiirakat

Meillä asuu pieni munamies. Munakkaankin on vain 15km. Siellä on huomenna klo 12 nuorisoseuralla kansanjuhla munamiehen kunniaksi, kympin uutisten kevennyksessä kuulemma parhaita paloja.

No meidän huushollissa tehtiin myös parhaita paloja. Täytyyhän munamiehen herkkua olla munavoi (vai luetaanko se kannibalismiksi?), ja sen allehan mahtuu näppärästi karjalanpiirakka.

Erityiseksi herkuksi tämän tekee se, että ne tällä kertaa valmistettiin omin pikku kätösin ja paistettiin leivinuunissa.

En omaa karjalaisia sukujuuria ja vaikka mummolassakin piirakoita tehtiin niin tässä tapauksessa pulikointi (no sehän on kai pulikka se kaulin?) ja rypytystaidot ovat lähtöisin peruskoulun kotitaloustunnilta. Olikohan meidän köksänopettajalla karjalaiset sukujuuret?

Myönnettäköön, että taitoja on tullut harjoiteltua vain muutamia kertoja sen jälkeen eli luultavasti ainakaan kummoista kehitystä ei ole tapahtunut. Miellän aina piirakat niin työläiksi, mitä ne eivät itse asiassa edes ole. Lähinnä siinä on pitkäpiimäisen puuduttavaa tuo kaulinta osuus ja ensi kerralla värväänkin jonkun vapaaehtoisen puheliaan hommaan kaveriksi, niin saadaan hommaan sellainen karjalainen iloinen tekemisen meininki.

Mutta kun kerran leikkiin ryhdyttiin, niin väännetään sitten rautalangasta.

Karjalanpiirakat leivinuunissa
 44kpl

Riisitäyte
5dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

Lisää riisi kiehuvaan veteen. Anna kiehua n. 10 min. niin, että vesi imeytyy. Lisää maito ja hauduta välillä sekoittaen kypsäksi reilu puoli tuntia. Parhaan tuloksen saat puurokattilalla tai vesihauteessa, maitopuuro kun palaa herkästi pohjaan. Mausta suolalla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.


Kuoritaikina
3 dl vettä 
1 1/2 tl suolaa
8 dl ruissihtijauhoa

Hienointa kotona leipomisessa on, että voit käyttää 100% ruisjauhoja. Vehnäjauhojen sanotaan helpottavan leivontaa, mutta kun ei koskaan lankea kokeilemaan, niin ei helpommasta tiedä. Maun puolesta ruis on ehdoton. Inhoan niitä kaupan vehnäpullia!

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa tasaiseksi.
Leivo taikinasta tanko ja jaa se 44 palaan, joista pyörittelet pallukat ja litistät ne. Pidä taikinapaloja aina muovin alla koska ne kuivuvat herkästi.

Kauli taikinasta henkäyksen ohuita  pyöreitä kuoria, noin oltermannijuuston kokoisia, sillä näistä tulee nättejä pikkupiirakoita. Jauhoja voit käyttää runsaasti kiinnitarttumisen estämiseksi. Piirakkapulikkaa liikutellaan niin, että sen alla oleva taikina liikkuu koko ajan pientä ympyrää, tätä on vaikea selittää enkä siitä kuvaakaan pysty ottamaan, mutta opetus oikeanlaisesta kaulintatekniikasta on elävästi mielessäni sieltä kotitaloustunnilta.

Peitä kuoret taas muovilla ja ripottele jauhoja väliin kun pinoat ne, etteivät tartu yhteen.

Levitä kuorelle täytettä.

Nosta reunat kohti keskustaa.

Ja sitten aloita rypytys. Yhtäaikaa molemmilla käsillä. Peukalot keskelle ja vedät keskisormella ylös asti ryppy kerrallaan kohti peukaloita, sitten alaosa vastaavasti peukalon nostaessa rypyt kohti etusormea joka odottaa keskellä. (Oheinen on ehkä maailmanhistorian epäselvin kirjallinen piirakoiden rypytysohje...)

Tästä lähtee, vain yksi käsi, toinen pitelee kameraa...

Kas näin.

Laita piirakat leivinpaperille ja paista 275 asteisessa sähköuunissa 15 minuuttia, kunnes piirakat saavat kauniin värin. Tai

Piirakat Leivinuunissa

Jokainen uuni on kai yksilönsä. Meillä poltin 2 pesällistä. Levitin hiilet arinalle hehkumaan loppuun ja pienensin vähän peltejä. Kolasin lähes sammuneet hiilet alas tuhkaluukkuun. Suljin pellit ja avasin sivusta sen hakäpellin. Harjasin arinan vielä puhtaaksi märällä uuniluudalla. Piirakat paistoin ihan pellin päällä, koska niitä olisi vaikea sieltä kerähkällä eli leipälapiolla yksitellen onkia. Arinan lämpömittarin olin pudottanut ja rikkonut, joten lämpötilasta ei tietoa. Mutta kuuma. Koska eka pellillinen valitettavasti paloi. Mutta sitten vaan vahdittiin seuraavat paremmin.

Voitelu

50 g voita ja pari desiä kuumaa vettä tai maitoa sekoitetaan ja piirakat kastetaan yksitellen siihen. Piirakat voi joko latoa pinoiksi 2 vierekkäin, seuraavat 2 niiden päälle toisensuuntaisesti jne. tai kuten minä, vuorata vuoka voi paperilla, latoa piirakat sinne epämääräisesti ja peittää voipaperilla ja pyyhkeellä, jättäen pehmentymään.

Työntuloksista nautitaan munavoin ja kylmän maidon kera. Järkyttävän hyvää suomalaista ruokaa!

Munamies ei sitten suostunut maistamaan... mutta epäili että Mikko Zetterbergille olisivat  kyllä maistuneet.