About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste nopea. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nopea. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. toukokuuta 2021

MARRY ME! -KANA

 
Eihän nyt vaan käynyt niin hassusti, että törmäsin netissä juuri omaan Igorinkanaani: Heti kun näin tämän reseptin, olin aivan että tämän täytyy olla hyvää! Ja niinhän se toden totta olikin.

Tässä maailmassa ei oo koskaan liikaa hyviä ja nopeita, puolessa tunnissa pöytään -kanaruokareseptejä,  broisku kun on koko perheelle kelpaava nopeasti valmistettava raaka-aine. En ehkä kehtaa kertoa, mutta kerron kuitenkin silläkin uhalla, että menetän silmissänne viimeisetkin vakavasti otettavan ruokavaikuttajan elkeet, että meidän arkipäivän nopea dinneri perustuu aivan liikaa nykyään hunajamarinoituihin broilerinsuikaleisiin, koska lapset tykkää niistä (oi miksi, miksi koskaan avasinkaan Pandoran lippaan päästämällä nuo suikaleet pannulleni?). Siksi oon aina pakahtua onnesta kun keksin tehdä jotain aivan muuta.

En oo mikään varsinainen kermalla läträäjä, mutta jos nyt silloin tällöin sallitaan, niin ehdotan, että laitatetaan se kerma tähän. Ohjeessa on muutenkin simppelit ainekset, näitä mulla on aina kaapissa. Käytin tuoretta timjamia, mutta mainiosti onnistuu myös kuivatulla. Ja sitten tässä on aurinkokuivattuja tomaatteja, niitä mulla on aina öbaut 5 purkkia jemmassa, osa avattuina, osa avaamattomina, joten olen tosi ilahtunut uudesta sijoituskohteesta. 

Ihan sivuhuomautuksena, että olen muuten selvittänyt yhden universumin suurimman mysteerin: Minne katoaa sukkaparin toinen sukka? 
Ne muuttuvat puolisyödyiksi aurinkokuivattu tomaatti -tölkeiksi!

Marry Me! -kana on ameriikan versio,  avokado- ja panopastan tyyliin, mutta minäpä olinkin radikaali ja keitin sille kaveriksi  täysjyväriisin, mutta toki se menee pastan tai perunankin kanssa. Ja ensimmäinen jolle annoin maistiaisen lupasi mennä naimisiin mun kanssa, pienenä esteenä se, että olen jo naimisissa eikä hänkään ollut aikaisemmin harkinnut naispartneria. Että vaikuttavan hyvää!

Vielä yksi juttu tulee tästä reseptistä mieleen, se Ellinooran laulu. Mulla meni vuosia kun en tajunnut mikä se juttu siinä laulussa oli.  En keksinyt mitään muuta kuin, että ehkä se oli joku kunnianosoitus Juicelle, joka aikoinaan kyseli Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin?.Vai miksi se Ellinoora lauloi: Mä en tahdo olla enää Carrie, huutaa Marilyn, joka hiton nurkalla...

Ei mitään järkee!


MARRY ME -kana

4:lle
2 rkl oliiviöljyä
600 g broilerin rintapaloja, tai ohuita rintaleikkeitä tai paistileikkeitä
suolaa
mustapippuria
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl tuoretta tai 1 tl kuivattua timjamia
1 tl punaisia chilihiutaleita
2 dl kanalientä
1,5 dl kermaa
1,5 dl aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna
1 dl parmesaaniraastetta
tuoretta basilikaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kuumenna öljy, suolaa ja pippuroi kanapalat molemmin puolin ja ruskista niihin molemmin puolin kaunis väri. Nosta pois pannulta. Paras pannu on muuten sellainen, jonka voit nostaa myös uuniin.

Alenna lämpö miedolle ja freesaa valkosipulia minuutin verran, varo polttamasta.

Lisää kanat pannulle yhdessä kanaliemen, kerman, timjamin, chilihiutaleiden ja aurinkokuivattujen tomaattien ja parmesaanin kanssa. Sekoita ja käänetele kanat kastikkeen joukkoon

Laita uuniin kypsymään vartiksi jos ohutleikkeitä, 30 min jos rintapaloja.

Viimeistele ruoka tuoreella basilikalla ja parmesaaniraasteella, pintaan voi ripotella myös hienonnettuja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Tarjoa vaikka täysjyväriisinkera, tai kaura- tai ohralisukkeen kanssa.



Jos ette vielä oikein hoksanneet, niin tämä on sellainen iigorinkanaresepti, että huokeutensa (ja nopeutensa takia se on oivallinen arkiruuaksi mutta myös mahtavaa pyhäruokaa herkullisuutensa takia. Ja tämän onnistuu valmistaa suuremmallekkin joukolle vaikka pieneen buffetpöytään.

Muistakaa tulla kertomaan innostuittek yhtä lailla kuin minä!

Ja, siis, olen jo naimisissa. Sikäli turha resepti.



maanantai 9. toukokuuta 2016

ON ARKI. ON VARHAISKAALIPASTA



Eikä ollenkaan mikään turha arkipasta, vaan lähestulkoon täydellinen arkiruoka. Valmistuu pastan kiehautusajassa, sisältää vain muutaman aineksen, mutta sopivasti hiilihydraattia ja proteenia että jaksaa työt ja leikit. Ja tärkeimpänä tietysti maku, joka näin varhaiskaalisesongin aikana on huomattavan tuore ja raikas. Kaali pysyy nyt kauniin vihreänä pannulla käännellessä, ei mitään ruskeaksi haudutettua talvikaalta tässä ruuassa. Tätä söi meillä ihan joka iikka, vaikka uusi ruoka olikin.

Reseptin olen pölläissyt Anikolta, joka kannustaa kaikkia kokeilemaan Unkarilaista kaalipastaa, tämän ruuan esikuvaa.  Káposztás tészta, jos ymmärrät. Minulla kun sattui olla jauhelihaa, niin paistelin senkin mukaan. Vähän otin omia vapauksia kaalin suikaloinnissa. Että ei ihan samanlaista tullut, mutta kiitokset lähtee kuitenkin Unkarin suuntaan. Tehkää sitä tai tätä, niin hyvää tulee.

Melkein unkarilainen kaalipasta
4:lle

1/2 varhaiskaali suikaloituna (tai kokonaan jos pieni)
Pastaa 4:lle keitettynä, penne tai farfalle vaikka
300g jauhelihaa
öljyä, suolaa, pippuria, kuminaa


Ripottele suolaa hiukan suikaloidulle kaalille ja rusentele kaalia käsin. 

Laita pasta tulemaan pakkauksen ohjeen mukaan. Ruokaan sopii hyvin joku tricolori-pasta, niin annokset saavat vähän väriä.

Ruskista jauheliha pannussa ja lisää sitten kaali ja freesaile vielä hetki, mutta älä ihan veltoksi. Ripottele mukaan halutessasi hiukan kivaa maustetta kuminaa. Lopuksi suolaa ja pippuroi. Sekoita mukaan valutettu pasta ja tarjoile.

No, okei, vuolin mä vähän parmesaniakin päälle. Koska sitähän se pasta aina huutaa.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)




Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.



Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.


Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....


AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.


Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.


maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pikaista raparperiherkkua


Joskus on ihanaa kun voi nauttia sesongin herkuista tosi vaivattomasti. Vaivattomimmillaan se tarkoittaa ehkä mansikan nappaamista kannasta sormien väliin ja herkullisen marjan puraisua suuhun niin, että vain kanta jaa käsiin. Kukapa voisi vastustaa sellaisia torimansikoita? 

Raparperin kanssa täytyy ehkä mennä hiukan pidemmälle, tuo hapokas varsi kun ei monelle ihan sellaisenaan maistu. Itse kyllä muistan kuinka ihanaa oli kun mummolan raparperipuskasta taittoi varren ja kippoon laitettiin sitten hianoa sokuria jonne vartta dipattiin. Ja sitten suuhun.

Vietin hienon ruuantäytteisen viikonlopun juuri Tanskassa ja nyt on pieni blokkauskrapula, mutta haluan jotakin jakaa kuitenkin alkavan viikon (ja alkaneen kesän) kunniaksi. Tämä pikaresepti oli niin pikainen, että jaoin reseptin jo Twitterissä ja Instagrammissa mutta kyllä tämä ansainnee paikkansa myös kaikkien äitini reseptien joukossa....


Kätevä raparperipiirakka

voitaikinalevyjä
raparperinvarsia
hunajaa
ruokosokeria
rouhittua valkosuklaata

Leikkaa voitainalevy neliöiksi ja sivele neliöt hunajalla. Sirottele kullekin neliölle hiukans sokeria. Suikaloi raparperi ja pätki sopivan pituisiksi paloiksi. Asettele suikaleita kullekin neliölle ja päälle ripottele vielä sokeria. Lopuksi rouhittu valkosuklaa.

225 astetta uunissa kauniin kullanruskeiksi.
Maistuu vaniljajäätelön, kermavaahdon, ranskankerman tai vaniljakastikkeen kera.

Maistuu kesältä!




Muistattehan myös, että takaraja lähestyy Kauhajoen ruokamessujen reseptikisassa. Ja palkinnothan olivat hyvät eli 500€!








lauantai 11. huhtikuuta 2015

Om nom Okonomiyaki !


Minä olen tälläinen Japanilaisen ruuan perään Suomessa haihattelija, eli alkuperäisiä makuja etsiessä olen aivan toisten armoilla. Tänään kokeilin Okonomiyakia, joka on jokseenkin kuin japanilainen munakkaan, pannukakun ja pyttärin hybridi ilmentymä. Nimi tarkoittaa "mitä vain haluat paistettuna" tai jotakin sinne suuntaan. Blogeissa olen törmännyt ainakin Sivumaun ja Kulinaarimurulan resepteihin. Yhtä autenttista reseptiä lienee turha haikaillakaan, koska annoksen valmistamisessa on jopa kaksi ihan eri koulukuntaa; Kansai- ja Osakatyyli.

Minä löysin itselleni parhaiten sopivan reseptin Jamie Oliverin, Kätevä Kokki Jamie - kirjasta (sain sen vuosi sitten häälahjaksi; takakannessa se lupaa lisää älliä ruuanlaittoon. Laudaturin yo:na, kuitenkin tästä vähän otin itseeni...). Jamien kansainvälisissä ohjeissa oiotaan joskus mutkia, mutta poikkeuksetta lopputulokset ovat makunsa puolesta huippuja. Eikä tässä tarvinnut lähteä markettia edemmäs ostoslistankaan kanssa, ja sehän on aina plussaa.


Ohje oli helppo ja nopea toteuttaa, oheinen resepti on kuudelle, tein itse 4 munasta hiukan arvioiden aineksia tyyliin laitan vähän enemmän kuin puolet, mutta kirjoitan tämän reseptin nyt alkuperäisenä, se on helppo esim. puolittaa.


Okonomiyaki eli japanilainen pannukakku
6:lle

1 sipuli ohueksi viipaloituna
100g ruskeita, tuoreita herkkusieniä viipaloituna
1/2 kiinankaali hienonnettuna
100g retiisejä ohuina viipaleina
350g pehmeää silken tofua kuutioituna 1cmx1cm
6 kananmunaa
150g vehnäjauhoja (n. 4dl)
suolaa, mustapippuria
öljyä paistamiseen
ketsuppia(yäk) tai tulista chilikastiketta (siis sriracha!)
soijakastiketta
(japanilaista) majoneesia tai luonnonjugurttia

Vatkaa jauhot ja munat sileäksi ja mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Sekoita varovaisesti mukaan vihannekset ja lopuksi tofukuutiot.

Kuumenna pinnoitetulla pannulla öljy. Kaada päälle okonomiyaki-seos ja paista keskilämmöllä n.4 minuuttia. Käännä pannukakku ja paista toistakin puolta saman verran. Hyvä konsti kääntämiseen oli ottaa irtopohjakakuvuuan pohja, laittaa se kanneksi, kääntää sitten paistinpannu ylösalaisin kannen pohjasta pidellen ja sitten liu'uta munakas/pannukakku takaisin pannuun.

Tarjoile  Okonomiyaki heti. Raidoita pannukakku majoneesilla ja chilikastikkeella ja kata myös soijapullo pöytään.
Jamiellä oli myös superhelppo ja ihanan makuinen lisuke hihassaan.



Pikapikkelsikurkut
1/2 kurkku
chilihiutaleita
soijakastike
valkoviinietikka 
seesamöljy

Puolita kurkku, kaavi lusikalla siemenet ja viipaloi reiluiksi paloiksi. Ripottele päälle hyppysellinen kuivattuja chilihiutaleita, sekä loraukset soijakastiketta, valkoviinietikkaa ja seesamöljyä(maun mukaan, mutta n.1rkl kutakin)

Mä tykkäsin. Oli maukasta, ruokaisaa eli täyttävää ja vahingossa ihan kasvisruoka, vaikkakaan ei vegaani. Nopea ja helppo.

Ja sitten kun hifistelen japanilaisen ruuan perään, käyn katsomassa mitä vaikka Masutoaitemu tai hirame-no-me blogeissa on meneillään.

Tai toivon, että taivaalta putoais mun suuhun sushia.