JOKA PÄIVÄ ON HYVÄ KALAKEITTOPÄIVÄ!

Ensi tiistai eli helmikuun toinen tiistai on nimetty kansalliseksi kalakeittopäiväksi.

Toivottavasti et oo unohtanut kalakeittoa ruokalistaltasi. Se on nimittäin yksi parhaimmista sopista ikinä. Kalakeitto sateenvarjon alle sopii mieletön määrä eri kaloista valmistettuja ja eri tyyppisiä  keittoja. 

Kirkas, kermainen vai tomaattinen liemi? Onko se herkullisin tehty lohesta vai jostain järvikalasta?  Yhdistätkö keittoon kylmäsavulohta vai tuunaatko sitä savujuustolla? Mä tykkään myös ihan siitä lapsuudesta ja koulusta tutusta pakastesei keitosta. Tai mieti klassista bouillabaisea...

Kalakeiton syöntiin on monta hyvää syytä: se on herkullista, nopeasti valmistuvaa, terveellistä, kevyttä ja kestävästi kalastettuna myös erittäin hyvä lisäys planetaariseen ruokavalioon.

Tänään jaan muutaman hyväksi havaitun kalakeittoreseptin  torstain ruoka-aukeamalla  ja oheisten lehtien verkkosivuilla (Reseptit löytyvät Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi).

Siitä nyt valitsemaan joku uusi suosikki. 

Esittelenkö oman suosikkini ensin? Se on ehdottomasti tämä herkullinen fenkoli-ahvenkeitto, johon ei tule muuten lainkaan perunaa. Keitto on täynnä makuja ja sopivasti happoa. Reseptin olen saanut seinäjoen yhdeltä kovimmista ruoka-intoilijoista, Somerkallion Mikalta. Kiitos Mika. Mun äitinikin tekee tätä usein ja se on yhdenlainen laadun tae kyllä!

Nyt kun on made-aika, niin mun suosikki saattaisi olla myös tämä fiini madekeitto, jonka aurajuustolisään sain aikoinaan vinkin eräältä kalastajalta. Se on yllättävä ainesosa, mutta aivan valtavan hyvä.

Pari vuotta sitten törmäsin Keisarinnan lohikeittoon. En ihan heti uskaltanut sitä kokeilla alkuperäisen reseptin mukaan, johon tuli mm. hunajaa. Mutta nyt koin, että oli aika päästää tämän keiton resepti omaankin pataani porisemaan.

Aivan turhaan ylenkatsottu on myös tämä maitoon valmistettu pakastekalakeitto, joka valmistuu helposti pöytään parissa kymmenessä minuutissa. Kannattaa hankkia omaan pakkaseen peruna- ja keittokasvikset ja joku pakastekalakuutio tms. niitä hetkiä varten kun pää lyö tyhjää.

Äläkä nyt soimaa itseäsi, jos et jaksa niitä kalaliemiä keitellä. Sitä varten on kalaliemikuutiot ja fondit.  Mutta sen sanoen, niin jos ostat vaikka kokonaisen lohen, niin kyllä se liemi kannattaa kasvisten kanssa perkeistä keitellä. Sinne menee pää ilman kiduksia, ruoto, nahka, ihan kaikki.

Ja jos et tunne itseäsi fileoinnissa ihan varmaksi, kyllä se tehdään sulle kaupan kalatiskillä ja pyydettäessä pakataan perkeet mukaan (muista nyt, että sä haluat ne!). ja jos kokonainen lohi on tarjouksessa, saatat joutua maksamaan euron kaks korkeampaakilohintaa kalamestarin fieointiveitsen käsittelyyn joutuneesta kalasta. Silti vielä kohtuullista.

Ja kysymys kuuluukin sitten lopuksi, että millainen on sinun lemppari kalakeittosi?

OLIPA KERRAN JOULU: JÄÄKELLARIN NIERIÄ JA HOVIMESTARINKASTIKE

Luukku 9

Hovimestarinkastike on klassikko kastike, jota tarjoillaan graavatun lohen kanssa. Se on mielettömän hyvää, sopivan raikkaasti etikkaista, sinappista ja tillistä, vaikka omassa suvussani onkin varsin tuntematon perinne (omassa perhejoulussani pöydän valtaa aina isäni roseepippurigraavilohi, joka on kyllä erinomaista). 

Saatan olla väärässäkin, mutta luulen, että tämäkin ruoka on tullut tuolta suomenruotsalaisen väestön keskuudesta, itse olen tutustunut siihen laiva-aikoina. Otin nimittäin kerran puheeksi kastikkeen eteläpohjalaisten Maa- ja kotitalousnaisten kanssa, he tietävät ruuasta vaikka ja mitä, mutta hovimestarin kastike oli lähes tuntematon.

Graavilohen sijaan ajattelin tällä kertaa valmistaa sen seuraksi (vai onko se toisinpäin?) Jääkellarin lohta. Kalatiskillä oli kuitenkin niin upean väristä ja passelin kokoista nieriää, että lankesin siihen ja ostin nippa nappa 600 g fileen.

Graavilohi ja jääkellarin lohi ovat molemmat suolalla ja sokerilla kypsytetty, graavi kuivana ja jääkellarin lohi suolaliemessä. Suolaliemi antaa tosi tasaisen maun ja filee jämäköityy myös hienosti suolautuessaan. Sellainenkin ero vielä on, että tarjolle leikattaessa graavikalasta leikataan yleensä mahdollisimman ohuita siivuja, mutta jääkellarin kalan palat ovat ronskisti paksumpia.

Tältä näyttää  liemessä suolaantunut nieriä.

Nieriän ruotoriviä ei ole aivan yhtä helppo poistaa kuin lohelta, mutta ei niitä toisaalta ihan hirveästi ole. Jos jollakulla tähän vinkki, niin antaa tulla. Minä oikeastaan unohdin koko seikan ja sitten sain nyppiä niitä samalla tuossa leikatessani nieriää paloiksi.

JÄÄKELLARIN NIERIÄ JA HOVIMESTARINKASTIKE

500-600 nieriäfilee

1 l vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

1 rkl sokeria

Keitä vettä, suolaa ja sokeria, kunnes suola ja sokeri liukenevat veteen. Jäähdytä liemi. Näin talvella se käy helpoiten ulkona.

Laita nieriä laakeaan astiaan ja kaada kylmä liemi päälle. Nieriän tulee olla kokonaan liemen peitossa. Laita päälle kansi tai kelmu ja nosta jääkaappiin seuraavaan päivään asti.

Nosta valmis nieriä liemestä ja taputtele kuivaksi. Leikkaa reilusti paksuiksi siivuiksi ja aseta tarjolle Hovimestarin kastikkeen kanssa.

Hovimestarinkastike

1/2 dl Dijonsinappia tai itsetehtyä joulusinappia

2 rkl valkoviinietikkaa

3 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

varovasti valkopippuria

2 dl rypsiöljyä

I dl tuoretta tillisilppua

Vatkaa kulhossa hyvin sekaisin sinappi, etikka, suola, sokeri ja valkopippuri. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan vatkaten (haarukka riittää).

Sekoita mukaan tilli ja maista varmistaen makujen tasapaino. Säilyy puhtaassa lasipurkissa kaksi viikkoa.

OLIPA KERRAN JOULU: BLOODY MARY -SILAKAT

 

Luukku 8

Rakastan silakkaa. Joulupöytään kuuluu ehdottomasti äitini valkosipulisilakat ja sinappisilakat. Mutta aina pidän silmät ja korvat auki uusienkin reseptien varalta. Viime vuonna kokeilin niitä paljon kehuttuja himosilakoita, jotka ovat yksinkertaisen herkullisia.

Tänä vuonna tempaisin lasiin Bloody Mary -silakat. Bloody Mary on drinkkirintamalla yksi lemppareitani, vaikka harvoin sitäkään, jos muutakaan drinkkiä, tulee nautiskeltua. 

Tomaatti komppaa silakkaa ihanasti, niin kuin kaikki uunissa paistettuja silakoita syöneet tietävät. Tässä on sopivasti maustetta ja ihana tuore  varsiselleri. Tiedetään, sitä joko rakastat tai vihaat.

Nyt on ainakin meidän korkeudella ollut sellainen pakkasjakso, ettei silakkaa ole tullut kauppoihin, pidetään peukkuja, että nyt lauhtuessa pääsevät hakemaan. Jos ei silakkaa kalatiskillä näy, niin nämä onnistuvat mainiosti pakastesilakkafileistä myös.

BLOODY MARY -SILAKAT

1. päivä
500g tuoreita silakkafileita (tai pakkasestakin käy)
1 dl väkiviinaetikkaa
5 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa(hienoa merisuolaa)
1 rkl sokeria 

2.päivä

1 tlk (n. 4 dl) hienoa tomaattimurskaa

1 punasipuli puolikkaina renkaina

1 iso sellerinvarsi siivuina

1/2 sitruunan mehu/maun mukaan

1 tl Worchesterinkastiketta

1 tl Tabascoa

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Vodkaa)

1.Valmista silakoiden marinadi sekoittamalla vesi, väkiviinaetikka, suola ja sokeri. Upota huuhdellut silakkafileet vuorokaudeksi marinadiin kannelliseen astiaan jääkaappiin.

2. Ota silakat liemestä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Voit halutessasi irrottaa fileistä nahan, jolloin ne samalla puolittuvat. Tai voit halkaista fileen kahdeksi pituusuunnassa nahkoineen päivineen.

Sekoita tomaattimurskaan sipuli ja varsiselleri, sekä mausteet. Jos olet villillä päällä, mausta marinadi vielä 1 rkl vodkaa. Lisää lopuksi silakat. Anna marinoitua seuraavan päivään,

Bloody Mary -silakat säilyvät ainakin viikon.

OLIPA KERRAN JOULU: VENÄLÄINEN SILLI

Luukku 1

Tervetuloa ihana joulunodotus! Hienoa avata tänään blogini 1. kalenteriluukku. Vuonna 2019 kalenterissa oli Perinteinen joulu, 2020 Herkullinen joulu ja nyt 2021 Olipa kerran joulu.

Mitäänpä en ole entisistä vuosista oppinut ja suunnitelmat on yhtä suloisesti levällään kuin aina ennenkin. Ajattelin kuitenkin, että nimi pitää olla, huhuilin tuolla IG:n puolella ja sieltähän ihana kollega ja ruokatoimittaja,  ystäväni Minna @Haarukkavatkain reippaasti ehdotti tätä. Kiitos ihanista ihanin Minna, tämä on niin suloinen nimi. Jos jonain päivänä en saakaan reseptiä aikaan, voin aina kertoa jouluisan tarinan, sen tämä nimi antaa myöten! 

Tervetuloa mukaan joulukalenterimatkalle, luvassa jouluisia reseptejä, ehkä jokunen tarina, jouluisia vinkkejä, jouluhuumoria ja tunnetusti saatan tirauttaa jouluna muutaman joulukyyneleenkin eli kertakaikkisen elämänmakuinen joulukalenteri, varsinainen sillisalaatti, jota rosolliksikin kutsutaan. 

Jos koskaan, niin nyt oli vilpitön aasinsilta jouluun!

 

Ja venäläiseen silliin!

Minä, kuten käsittääkseni muutama muukin, rakastan joulun ylenpalttista kalailua. Muutama uusi resepti on kalenteriakin varten sillä saralla tulossa, mutta aloitetaan ihan tosi perinteisellä Venäläisellä sillille.

Venäläinen silli on sillivati, jossa tarjottavat asetellaan raidoittain. Jostain syystä haluan sen aina tehdä soikeaan vatiin. Tällä kertaa vati oli melko pieni, tuli vähän ahdasta, mutta koska tein pienen annoksen, en viitsinyt jättimäistäkään tarjotinta ottaa. Mutta älä nyt ota tästä soikeudesta samanlaista neuroosia, hyvin tämän saa tehtyä muunkin malliselle lautaselle.

Tämä on nopea tehdä ja vaivaton, jos käytät valmiita kurkkukuutioita ja punajuurikuutioita. Olen tehnyt, niitä isompia vateja, muutamiin pikkujouluihin ja näitä saa olla aina täyttämässä, menekki on kova.

Ehkä siksi, että on herkkua. Tätä tarjoiltiin muuten Iso-Hoon ja minun häissänikin, mutta taidan olla ainoa, joka sen enää muistaa.

Pitäisikin joskus kertoa, kuinka häitä juhlittiin v.1998.

VENÄLÄINEN SILLI

6:lle

1 pkt (150g) matjesilliä

4 kananmunaa

2 dl etikkapunajuurikuutioita 

2 dl suola/maustekurkkukuutioita

3 kananmunaa

1 punasipuli

tuoretta tilliä

kastike (joka unohtui laittaa näihin kuviin)

1 dl ranskankermaa

1/2 dl majoneesia

1-2 tl sinappia

Laita silli tarvittaessa likoamaan kylmään veteen jääkaappiin 2-3 tunniksi, huuhtele, kuivaa ja leikkaa annospaloihin. Nykyään on kyllä niitä hetivalmiita kevytsuolattujakin, joita ei tarvitse liotella.

Keitä kananmunat. Laita munat kattilaan kylmään veteen ja kuumenna kunnes kolina käy, eli munat alkavat kiehua. Sammuta nyt hella ja ota kellosta 10 min. aika. Tasan. Sen jälkeen kaada vesi pois ja jäähdytä munat kylmässä vedessä. Saat täydellisiä keltuaisia ilman mustia rantuja.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset ja hienonna molemmat haarukalla.

Valuta punajuuri- ja kurkkukuutiot. Voit toki pilkkoa itsekin kokonaisista.

Kuori ja hienonnan tai leikkaa punasipuli ohuiksi renkaiksi.

Hienonna tilli.

Sitten vaan asettelemaan oman näkemyksen mukaisesti vadille raidoittan, silli pääosassa. Helposti alkaa ärsyttää kun punajuuri värjää vieruskaverit, mutta koita keksiä ratkaisu. 

Kastikkeen saat sekoittamalla kaikki sen ainekset yhteen. Kastiketta valutetaan sillien päälle, mutta jos on kaunista silliä, niin miksei allekkin.

Kauniimpiakin vateja olen venäläisestä sillistä tehnyt, mutta en paremman makuisia. Kyllä keitetyn perunan kanssa maistui ihanalta Venäläinen silli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Vieläkin janottaa! 

SAVULOHIBRANDADE

Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta

100 g jauhoista perunaa

2 dl maitoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni timjaminoksa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.

SYÖKÄÄ KALAA!

 

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.

Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.

Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.

Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!

Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:

Mähän oon hiukan (lue "täysin") lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.

Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!

Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.

Extrajutun aiheeksi otin kiivihedelmän. Se on niin herkullisen värinen ja oikeasti pursuaa energiaa ja hyvää oloa. Yks hedelmä (tai tämähän on oikeasti marja) riittää tyydyttämään päivän C-vitamiinitarpeen.

Ihan vahingossa valmistin vegaanisen Kiivi-chiavanukkaan. Kun illalla pistää jääkaappiin, niin aamu alkaa hyvin tätä lusikoidessa.

Ja sitten mun lemppari. Tämä Kiivi-passionrahkakin sopii sekä aamuun, että jälkkäriksi, meillä tällainen maistui (ihanalta!) myös treenin jälkeen. 

Ja tuli niin nätti, että ihan itteäkin ihmetytti.

Jos ei itte tai suku asu lehtien levikkialueella, niin poiketkaa kirjastossa tai R-kioskilla. Jos tuli reseptinnälkä!

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.

Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeitto, kedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa... ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.

Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

 Savulohispagetti

4:lle

spagettia 3:lle, n. 225 g

2 rkl öljyä 

1 dl purjon valkoista osaa hienonnettuna

1 dl fenkolia hienonnetuna

1 dl raastettua parmesania

1 dl kermaa

1 dl pastan keitinlientä

1 dl valkoviiniä

200 g savulohta pieninä paloina

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

mustapippuria myllystä ja suolaa, maun mukaan

1 rkl kaprista

Keitä kuivaspagetit runsaassa suolalla maustetussa vedessä al dente, napakka purutuntuma siis,  8-11 min.

Kuullota purjo ja fenkoli öljyssä 5 min. Lisää parmesan kerma, pastavesi (voit ottaa kattilasta vaikkei pasta olisikaan vielä valmis) ja viini (jonka voit korvata jommalla kummalla nesteellä, mulla sattui olla pullonjämät). Anna porista muutamia minuutteja.

Lisää valutettu spagetti, lohi, sitruunankuori ja mehu (maistellen) ja kapris, sekoita hyvin ja mausta. Suolaa ei kyllä välttämättä tarvitse lisätä.

Siinä se, savukalaspagetti. Tällä kertaa ei kotona ollut mitään tuoretta yrttiä, mutta oon vähän in love with kapris, joten se ei haitannut.

HERKULLINEN JOULU: HIMOSILAKKA

Luukku 16

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Viime vuonna päätin, että tänä jouluna kokeilen Himosilakoita. Nimi juontaa ilmeisesti siitä, että kerran näitä maistettuaan, niitä himoitsee lisää ja lisää. Resepti on vallan yksinkertainen.

En päässyt salapoliisin hommissa kovin pitkälle, mitä tulee reseptin alkuperään. Olisiko resepti alunperin Porista? Mäkelän Kalaliike Jyväskylässä näitä ainakin tekee ja myi. Oma reseptini ei varmasti ole just "se"  ainoa ja oikea resepti, mutta samat on ainekset.

Tarjoiluastiavinkki: Äitini joulupöydässä kalat ja mäti tykötarpeineen tarjotaan erivärisistä mariskooleista, mutta minulla on niitä vain 3, joista häälahjaksi saadun rikoin tänä vuonna (vahingossa). Kun mietin, miten kuvaisin himosilakkaa, niin äkkäsin laittaa ne näihin kauniisiin juomalaseihin, näitä minulla on 6 eli kalat sopivat hyvin näihin, koska muutenkaan kalaa ei kannata laittaa esille kuin se kerralla syötävä määrä. Ja kun lajeja on monta, niin se on vähän. Eli laita joulukalat, silakat ja sillit juomalaseihin. Juomalasit voivat olla kaikki samaa sarjaa, mutta hauskan efektin tekee, jos ne ovat keskenään erilaisiakin. Myös jalalliset viinilasit käyvät. Turvallisimpia ovat kuitenkin suht.koht. jykevät lasit, ettei tule kovin montaa sillikatastrofia.

Himosilakat

500 g silakkafileitä

1 iso puna- tai keltasipuli (tai puolet ja puolet)

10 maustepippuria

10 valkopippuria

10 mustapippuria

hienonnettua tilliä

1 liemi:

1 dl etikkaa

5 dl kylmää vettä

4 tl suolaa

2. liemi

1/2 dl etikkaa

1 dl kylmää vettä

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

Huuhtele silakkafileet ja laita ne lasipurkkiin yhdessä 1. liemen aineosien kanssa. Huomioithan, että etikka on 10% väkiviinaetikkaa, ei viinietikkaa. Sulje kansi ja hölskytä aineet sekaisin. Silakoiden tulee olla nesteen alla. Anna kypsyä yön yli jääkaapissa.

Valuta etikat kypsytysliemestä. Poista nahka varovasti vetämällä Tue toisella käfellä (lihaa, ettei se repeydy), se lähtee hyvin kun silakat ovat olleet yön etikkaliemessä. Ei haittaa yhtään vaikka vähän hopeaa jää lihaan kiinni. Viipaloi sipulit ja laita puhtaaseen lasipurkkiin kerroksittain silakkaa, sipulia, pippuria ja tilliä. Lisää lopuksi yhteen sekoitetut  2. mausteliemen aineet. Kääntele purkkia muutaman kerran, että saat aineet sekaisin.

Anna maustua 1-2 päivää. Silakat säilyvät 1-2 viikkoa.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Ketun keittiössä, Paula Kouki

Marraskuun lopulla kyselin ruokabloggaajien facebook-sivustolla huutamaan hep, ken antaisi luvan käyttää kuvaa ja linkata oman reseptinsä joulukalenterissani.  Tulihan sieltä aika monta heppiä, joista olen joka päivä etsinyt teille sopivan reseptin. Toivottavasti jokunen teistä lukijoista on tutustunut myös itselleen uusiin blogeihin tämän myötä.

Osa heppiä huutaneista ei ole tällä hetkellä aktiivinen, mutta eihän se mitään haittaa. Hienot reseptit säilyvät blogin arkistoissa vain odottaen löytäjäänsä. Ketun keittiössä - blogista tein erinomaisen löydön, joka sopii varsin hyvin myös jouluun ja kuulostaa ihanan ylelliseltä: Viskigraavatun merilohen.

Tämän pariksi on pakko julkaista meidän perheen jouluinen graavilohi eli isäni valmistama roseepippurigraavilohi.

HERKULLINEN JOULU: KERMAINEN GRAAVISIIKA

Luukku 11

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Ihmettelen suuresti kuinka kermainen graavisiika eli kermasiika ei ole vallannut kaikkien joulu- (ja juhannus)pöytiä, on se niin tolkuttoman hyvää ja tolkuttoman yksinkertaista.

Googlaamallakaan en löydä kuin yhden reseptin, ellei tällä ole sitten joku salainen nimi, jota en tiedä. En ole tätä aikaisemmin valmistanut, koska en ollut aivan varma tekotavasta. Aika kauan olen odottanut, siitä on nimittäin likimain 20 vuotta kun olen tätä syönyt.

Olin töissä Finnjetillä, seilattiin kesäisin Saksaan ja talvisin Tallinnaan, joskus jouluisin myös Riikaan. Silloin muinoin henksulla oli ihana tapa aina usein töiden päätteeksi istua ravintolasalin ison pyöreän pöydän ääreen nauttimaan herkuista, joita keittiö meille ystävällisesti välillä soi. Se tunnelma, vähän väsyneenä, mutta silti energianuppi niin korkealla, ettei unesta saisi heti kiinni, vaikka aamiaiselle olikin noustava aikaisin, oli parasta tykytoimintaa, istuttiin ja nauretttiin, käytiin läpi päivän kömmähdykset, puhuttiin mieleenjääneistä asiakkaista ja summattiin plussat ja miinukset. Herkuteltiin. 

Joskus meillä oli juhliakin, jonkun synttärit,läksiäiset, juhannus tai joulu, jolloin keksittiin jotain ohjelmaakin. Muistan yhden joulun kun keittiön pojat pyysivät mua laulamaan taustalla uudelleen sanoitetun Petteri Punakuonon, kun he esittivät jonkinlaista joulukuvaelmaa/tanssia, muistaakseni aika vähissä vaatteissa. Taisi olla sama jouluristeily kun laivalla mukana ollut pappi ilahtui suuresti osoittamastani Christmas spiritistä, kun kävin hakemassa häneltä raamatun lainaan jouluevankeliumin lukua varten. En kyllä kertonut, että kirjoitin sen uudelleen pohojammaan murteella (en koko kirjaa, vain jouluevankeliumin).

Yhtä kaikki. Kerran meillä oli kokoontuminen kermasiian ympärillä. Rouva, jonka nimeä en muista, toiselta osastolta, oli luvannut tehdä meille tätä hänen bravuuriaan ja näin tapahtuikin. Voi että mitä herkkua se oli! Varmaan silloin hän kertoi kuinka sitä valmistettiin, mutta yksityiskohdat ovat unohtuneet. Mutta kuten näette, en ole koskaan ruokalajia unohtanut, niin hyvää se oli.

Tänä keväänä olin tuolla Raisiossa kalatyöpajassa, jossa meitä oli sekalainen seurakunta kalastajia, kalakauppiaita, pienjalostajia, kokkeja ja projekti-ihmisiä. Siellä tuli erään saaristolaisrouvan kanssa puhetta kermasiiasta ja hän kertasi minulle valmistustavan. Ymmärsin, että tämä on saaristossa ja rannikolla oikein yleinen herkku, se on vaan tahallaan tarkoin salattu meiltä sisämaan kasvateilta (#conspiracytheory). 

Kermasiika saa luvan olla "uusi kala" meidän tämän vuotisessa joulupöydässä. Ja jos muut tykkää yhtä paljon kuin minä, siitä saattaa tulla vakituinen tarjottava. Kokeilkaapa tekin!

Kermasiika

500 g siikafilee jonka graavaat itse (ripottele pinnalle 2 rkl merisuolaa, 2 tl sokeria, paketoi voipaperiin ja kelmuun, laita painon alle jääkaappiin min 1-2 vrk, pyyhi suola pois ja siivuta)

tai osta valmiiksi graavattua

kuohukermaa

1 sipuli

Ota kannellinen lasipurkki ja laita sinne siivutettu graavisiika sekä viipaloitu tai hienonnettu sipuli. Kaada niin paljon kermaa, että kaikki peittyy. Hölskyttele purkkia niin että siika sekoittuu hyvin kermaan. Anna tekeytyä viileässä 1-2 vrk.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Lyhyenä hetkenä, Pia Alapeteri

Vaikkakaan ei varsinainen joulukalapostaus, silakka boquerones-tyyliin on ihana resepti ja varmasti vaihtelua myös joulupöytään. Itsehän peukutan aivan hulluna erilaisia maustesilakoita. Resepti löytyy Pian Lyhyenä hetkenä- blogista. Pialta on muuten ilmestymässä esikoiskirja aivan näinä päivinä. Ruokaystävät ei ole perinteinen keittokirja vaan jotakin vähän muuta. Mitä? Se selvinnee pian.

Omista resepteistä laitan tähän meidän joulupöydän perinteisen valkosipulisilakan. Ei niin komian kuvan kera.

JUUSTOSILAKKAPIHVIT

 

Toivottavasti on  tullut selväksi, että mä olen suuri silakan ystävä. Teen tällä hetkellä osan työstäni alihyödynnettyjen kalojen parissa, joista yksi on silakka. Hämmennyn aina kovasti kun erilaisissa kuluttajatutkimuksissa ilmenee yhdeksi silakan syönnin esteeksi sen maku. Jos nyt puhtaasti puhutaan silakan mausta, niin tuore paistettu silakka on mielestäni vertaansa vailla ja erilaiset marinoidut silakat marinoitujen kalojen aatelia.

Silakkatroolarit lähtivät liikkelle syyskuun puolivälissä ja  tuoretta, hyvänmakuista, kotimaista silakkaa on nyt  hyvin saatavilla. Itse haluan nähdä hiukan vaivaa paistettujen silakkojen teossa ja ostan sitä varten mielelläni kokonaista silakkaa, perkaan ja paistan kotona. Eri vaihtoehtoja kokeiltuani kokonaisena, ruotoineen ja pyrstöineen kärsivällisesti pehmeäksi/rapeaksi paistetut silakat ovat aivan parhaita. Ostan tosi harvoin silakkafileitä, mutta tänä syksynä on tullu testattua niitä useampaan otteeseen. Ihan uteliaisuudesta, koska helppokäyttöisinä niistä saa nopeasti hyvää arkiruokaa. Etsinnässä koko ajan siis vaikka hyvät silakkapihvireseptit.

Juustosilakat uunissa - resepti löytyi Saaran lautasella- blogista. Eihän mulla ollut kotona tilliä, joten maustemaailma vaihtui vähän toiseen, lopulta korvasin paprikankin sumakilla. Sitruunainen sumakki maustaa silakkaa hienosti. Lisäksi mulla oli pakasteessa raastettuna Juustoportin brändipähkinäjuustoa, mikä lienee aivan liian hyvä juusto tälläiseen, mutta antoi superihanan maun. Käytin sitä runsaalla kädellä ja jäähtynyt, pellille tursunut sulanut juusto oli niin ihanaa naposteltavaa.

Summa summarum, nämä silakat valmistuivat  nopeasti ja yksinkertaisesti. Ne olivat lisäksi niin herkullisia, että myös kiukutteleva aviomies äityi niitä kehumaan. Itsekin olen sitä mieltä, että voittivat selkeästi edellisviikolla  silakkafileistä valmistetut pannulla paistetut, ruisleivitetyt silakat (no ei nekään nyt huonoja olleet, mutta kun vertaan niitä aina niihin kokonaisina paistettuihin). Miinus käry ja sehän on pelkkää plussaa. Ihmisellä pitäisi olla ympärivuotinen ulkokeittiö mm. silakan, pekonin ja lättyjen paistoon. Toiset kyllä väittää, että hyvä liesituuletin ajaa saman asian...

Lisää kuvateksti

JUUSTOSILAKKAPIHVIT

600 g silakkafileitä

150 g juustoraastetta, mielellään voimakasta

mausteiksi suolaa ja sumakkia, hiukan musta- tai valkopippuria

Levitä puolet fileistä uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle suolaa, sumakkia ja pippuria, ja lopuksi juustoraaste. 

Lado loput fileistä kansiksi, nahkapuoli ylöspäin ja ripottele pinnalle vielä kauniin väristä sumakkijauhoa.

Silakat paistuvat n. 15-20 min 200 asteessa.  

Laita siis muusiperunat kiehumaan jo ennen silakoiden valmistelua!