SUKLAAMARENKI-KIRSIKKAKAKKU JA KENWOOD TITANIUM CHEF PATISSIER XL

Kaupallinen yhteistyö Suomen Sähkötuonti  Oy / Kenwood

Huh, huh mikä otsikko! Huh huh mikä kakku! Huh, huh mikä kone!

Älkää siis ihmetelkö, että olen hämmentynyt, mistä oikein aloittaisin.

Alku ehkä paras paikka:

Uutena vuonna tein meidän sisarusten nyyttäripöytään Natasiskon pyynnöstä dominikaanilaista syntymäpäiväkakkua (joka on kuulemma paras kakku ikinä), ja siihen piti valmistaa italialainen marenki.

No minähän sitten valmistin, reipasotteinen yleiskoneeni hurrasi valkuaisten kanssa, vähän siinä multitaskasin, enkä oikein tiedä mitä tapahtui, mutta joka kerran kun lisäsin kuuman sokeriliemen, koko marenki vetistyi. Ja kun sanon joka kerran, tarkoitan, että yritin valmistaa sitä kolme kertaa. Jonkun plan B:n keksin ja kakku tuli, ei ehkä ihan oikeanlainen, mutta kuitenkin.

Ja seuraavan kerran kun olin leipomassa korvapuusteja... yleiskoneeni ei inahtanutkaan. Kuollut. Dead. Poistunut kodinkoneiden ikuiselle hyllylle.

Yleiskoneen hankinta ei ole aivan yhdentekevä markettiin ja koriin hankinta kaltaiselleni heavy userille. Innolla aina luen Kitchen Aid, Ankkarsrum, Bosch (äitilläni ollut 70-luvulta, vielä pelittää), Kenwood käyttäjäkokemuksia. Salaa jo vilkuilin tätä Kenwood Titanium Chef Patissier XL :ää, ja kun sain koneen testiin, olin todella täpinöissäni. Mun alkuvuosi on ollut ihan kauhea, töiden, työmatkojen, harrastusten, harrastusmatkojen ja tietenkin jonkun next to death:ltä tuntuvan keuhkobronkiitin kanssa ja uusi yleiskone paketissa olohuoneen nurkassa odottamassa on vastannut varmaan lähimpänä kiinalaista kidutusta.

Mutta leivotaan ensin tämä kakku ja kerron sitten alkukokemuksia KTC:stä. Halusin tehdä heti kakun, jossa vatkataan kakkupohjan lisäksi marenkia, kermaa jne, eli monipuolista toimintaa. Yhden munkkitaikinan olin koneella ehtinyt pyöräyttää jo.

Tässä kakussa on siis suklainen, vähän mutakakkumainen pohja (mutta paistettu kypsäksi) ja pinnalla ihan suklaamarenkilevy. Väliin voi laittaa mitä haluaa, minä silasin kakkupohjan äitini keittämällä oman puun kirsikkahillolla jonka lisäksi väliin tuli kermavaahdon ja appelsiinirahkan sekoitusta. Ja kun tuota kakkua katselin, niin ei se kyllä kaipaa edes mitään koristelua pintaansa.

Kiitos koneen, täytteiden, pohjien vaiko jopa kakuntekijän...mutta tulipa älyttömän hyvää.

SUKLAAMARENKI-KIRSIKKAKAKKU

Marenkipohja

3 valkuaista

1, 25 dl sokeria

1 tl sitruunanmehua

50 g suklaata

Suklaapohja

100g sulatettua voita

2 munaa

2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 dl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

Täyte 

2 dl (hapan)kirsikkahilloa 

1 prk appelsiinilla maustettua rahkaa

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

Valmista marenkipohja vatkaamalla munanvalkuaiset  valkoiseksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista kunnes marenki on kiiltävää ja kovahuippuista. KTC :ssä (siis Kenwood Titanium Patissier Xl:ssä) on tähän ihan oma automaattiohjelma!  Lisää sitruunamehu (tai etikka) vatkauksen loppuvaiheessa.

Piirrä leivinpaperille kakkuvuoan kokoinen ympyrä. Lusikoi marenki keoksi sen keskelle. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, anna jäähtyä hiukan ja valuttele 2/3 siitä sitten marenkin päälle. Nyt kun levittelet marengin ympyrän kokoiseksi, se saa mukavat suklaaraidat. Loput suklaat voit lirutella pintaan.

Paista 1,5 h 100 asteessa.

Anna jäähtyä.

Valmista suklaapohja vaahdottamalla (KTC hoitaa homman!) sokeri ja munat valkeaksi vaahdoksi. Lisää yhteen sekoitetut kuiva-aineet ja lopuksi hiukan jäähtynyt voi.

Tasoita taikina n. 22-24 cm irtopohjavuokaan(voitele reunat, pohjaan leivinpaperi) ja paista 15 min 175 asteessa, tai kunnes taikina ei tartu tikkuun. 

Anna jäähtyä kokonaan.

Kokoa kakku levittämällä suklaapohjan pintaan kirsikkahillo.Vaahdota kerma ja mausta tarvittaessa sokerilla. Sekoita mukaan valmis appelsiinirahka ja lusikoi kermarahka hillon pintaan.

Aseta lopuksi marenkipohja kermarahkan pinnalle.

Et oo hetkeen saanut mitään näin hyvää! (Ainakaan minä ollu saanu.)

EKA KERRAN KOKEMUKSET KENWOOD TITANIUM CHEF PATISSIER XL :STÄ

• Tukeva, painava, stabiili, kuten heavy duty koneen tulee ollakin. Tämä ei ole kone, jota heilutellaan koko ajan kaappiin ja takaisin vaan se ansaitsee paikan, josta käsin sitä voi myös käyttää. Tyylikäs ulkonäkö ja muotoilu kestää kyllä katseet keittiön tasolla.
• Vatkaimet, kulhot ja roiskesuoja menevät kaikki helposti paikoillaan. Tämän asian kanssa takkusin edellisen koneeni kanssa (olen kyllä edelleen surullinen, että onnistuin saamaan sen hengiltä, kone ei ollut Kenwood). Myös vatkainten kiinnityskohdat ovat hyvin suojatut, tämän tärkeyden olen huomannut pulla- ja leipätaikinoiden kanssa, joissa taikina alkaa usein kiivetä taikinakoukkua pitkin.
• Voi että mitkä tehot!
• Ihanat perusvarusteet. Kaksi teräskulhoa (7 l ja toinen vähän pienempi)vispilä, taikinakoukku, K-mela ja kumireunainen mela esim. kreemeille (ihanaa, ei enää koneen sammutusta ja voin kaapista nuolijalla reunoista kesken vatkauksen.) Tähän koneeseen tulen hankkimaan ainakin lihamyllyn ja raastimet. Ehkä mehustimen? Lisäosia on parikymmentä.
• Olen aina halunnut koneen, jonka kulhoon tulee ompelukoneen lailla valot. Nyt on.
• Ja sitten se high tech. Aloitetaanko siitä, että voit punnita ainekset suoraan kulhoon! Mä usein ylenkatson grammareseptejä (vaikka oikeasti nehän vasta ovat tarkkoja) kun en jaksa punnailla erikseen va'alla. Mutta tässä sä saat punnittua samalla kun lisäät aineita. OMG!
• Eikä tässä vielä kaikki: tässä on piru vie  (nyt on ihan pakko kiroilla) lämmitystoiminto. Vaikka nyt suklaan sulattamiseen. Tai sen italialaisen marengin tekoon. En vielä ehtinyt testata, mutta kerron kyllä...
• Tässä on myös ohjaava näyttö, jossa on esiasetut, neuvovat toiminnot vaikka nyt kakkutaikinalle tai sille italialaiselle marengille. Mä katsastelin sitä ihan tyytyväisenä englanniksi, mutta jumatsuka kielivalikoimastahan löytyi  myös suomen kieli!
• Tuo toiminto ohjeisti muo myös käyttämään K-melaa sokerin ja munien vaahdottamiseen kakkutaikinassa. Mähän en oo koskaan käyttäny kun taikinakoukkua tai vispilää ja oon aina ihmetellyt, että onko se mela johonkin lihapullataikinan sekoitukseen. No ei o! Se on ihan perus kaikkeen!
• Mä oon kova lukemaan ohjekirjaa, mutta sellaisiahan ei oo oikeasti enää olemassa, kaikki löytyy netistä. Aina vähän pelkään kaikki automaattitoimintoja, että kuinka niitä osaa käyttää, mutta KTC on kyllä helposti lähestyttävä, eikä ollenkaan pelottava ja uskon ja että saan ja haluan ottaa siitä kaiken mahdollisimman irti. 

Eli jatkoa seuraa. Kysykää, jos jotain tulee mieleen. Verkkokauppa.comista näitä löytyy, kuten myös esim. Stockmannilta, jossa pääsee sitten oikein hipelöimään. Tämä on pitkäaikainen investointi, eli kannattaakin varmasti tutustua mitä odotettavissa jo etukäteen.

Taikinakoukku on todella paksu ja tukeva.

Vispilä on vähän pisaranmallinen.

Sen aikaansaama marenki oli niin vahvaa, että olis voinut tehdä siitä lumiukon!

Tämä on se kuuluisa monikäyttä K-Mela. K niinku Kenwood.

Eikä monimutkaista miljoonan säätimen käyttöpaneelia. Display ja tuo kierrettävä/painettava säädin.

Meistä tulee kyllä parhaat kaverit.

Mutta nyt: leipokaa kakkua!

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

Kolmen minuutin tomaattikeitto. Siis 3:n. Lämmin. Ja ihan vaan koska mä voin. Vaikken tiennyt voivani...tai no ehkä vähän niinkun Jamie Oliverin vartin ateriat, että tietysti niiden tavaroiden kaiveluun menee aikaa, tässä tapauksessa ehkä 2 minuuttia. On se Viiden minuutinkin tomaattikeitto aika sutkee.

Tämä juttu juontaa juurensa mun Blendtechhiin, josta löytyy sellainen höyryävän keiton kuvake. Olin tietysti ajatellut, tai pikemminkin ollut ajattelematta ja olettanut, että se tarkoittaa kuumien aineiden soseuttamista, mutta vaikka sekin tietysti onnistuu, se ei suinkaan tarkoittanut sitä vaan nimenomaan höyryävän kuuman keiton valmistamista kylmistä raaka-aineista.
3,8 heppaa nimittäin takaa sen, että kone tuottaa niin paljon kitkaa ja (siitä syntyvää? -sorge fyysikot!) lämpöenergiaa että se ei pelkästään soseuta aineksia vaan ne samalla kuumenevat ja höyryhän sieltä tupsahtaa kun kannen avaa nuuhkiakseen valmista keittoa.

Koska tämä on niinkun vähän uskomatonta, niin testattavahan se oli. Googlailin juttuja aiheesta ja huomasin, että kuuman keiton valmistus kylmistä raaka-aineista ei ole mikään perusblenderin keikka, mutta onnistuu Blendtechin lisäksi myös Vitamixillä. Luin kyllä myös hurjia tarinoita kannen paineissaan ylös räjäyttäneistä koneista ( ja te voitte kuvitella sen tomaattikeiton seinillä ja katossa) ja varaustauduinkin keittiöpyyhkeeseen kiedotulla kädellä kannen paikallaan pitämiseen. Sitä ei kyllä tarvittu. Ilmeisesti kannen keskusneliön pienet ilmaraot päästävät liiat höyryt pihalle tässä mallissa. Luin myös, että 6 minuuttia on koneen käyttöaika, jos meinaa kylmästä kuumaa loihtia. Mutta kun painoin Blendtechin kuvapainiketta näyttöön tuli 180 sekuntia, joka käsittääkseni on 3 minuuttia.

Ja tuossa ajassa syntyi samettisen sileä ja höyryävän kuuma keitto.

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

4 kypsää isohkoa tomaattia
1 tlk kokonaisia kirsikkatomaatteja (tässä Mutti)
1 varsisellerin varsi
1 porkkana
kourallinen silolehtipersiljan lehtiä
kourallinen basilikan lehtiä
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
muutama kierros mustapippuria myllystä
lopuksi purista keittoon vielä sitruunan mehua

pinnalle: tuoretta basilikaa ja jotain juustoa, mulla on tässä Arlan uutta Queso Frescaa, hyvin sopii myös raejuusto, nokare tuorejuustoa tai vuojenjuusto. 

Laita kaikki ainekset koneeseen ja AJA!

Useimmiten näissä resepteissä käytetään pelkästään purkkitomaatteja, mutta kun mulla oli sopivasti tuoreita menossa ylikypsäksi, käytin niitä, eli voit käyttää myös kaksi tölkkiä tomaatteja, älä suotta tomaattimurskaa, kone hoitaa kyllä hommat. Tuoreista tomaatista otin kannat pois, samoin tuoreesta raa'asta porkkanasta ja varsisellerin varren pilkoin muutamaksi palasiksi.

Ja miksi? No onhan tämä nyt nopee. Kyllä hellalla kuumentamiseen ja sitten soseutukseen ja molempien välineiden pesuun tuhraantuu aikaa. Ja eikö sanansa ole myös terveellisyydellä, vitamiinit ja muut eivät tuhoudu kun aineita ei kuumenneta ja keitellä.

Ja maku? Tästä tuli kivan mausteinen, mistä en ihan saa kiinni mistä se tuli. Voiko se tulla varsiselleristä? Mutta joka tapauksessa pehmeä rakenne ja raikas, pirtsakka maku. Kyllähän keitetty ja haudutettu keitto sekoittaa maut yhteen eri lailla, mutta ei tämä tuorekeitto ollut huonompi maultaan, vain erilainen.

Ihana muuten kastikkeeksi vaikka pastalle kans. 

Ai niin, tuo keitto varmasti tykkäis, jos sen kanssa söis valkosipulileipää!

Ja kaiken tämän jälkeen, arvatkaa mitä tämä imarteleva kodinkoneeni tokaisi (no ok,  luin sen näytöltä...)?

YOU SHOULD BE A CHEF!

Blendtech on saatu testiin maahantuojalta

ARVONTA!! PHILIPSIN PASTAKONE!

Lisäksi bonuksena aivan superhyvä parsapastan resepti, jos se vähän lohduttaisi niitä, joita arpa-onni ei suosi. Koska vain yksi voipi voittaa ikiomaksi uuden uutukaisen Philips Pasta Maker'in , josta juttelinkin jo pari viikkoa sitten.

Tein tuota parsapastaa ihan tulipalokiireellä, ja todellakin silti tuoreesta pastanteosta aloittaen. Kone hoiti onneksi hommat, mittaat vain jauhot ja nesteen ja kohta saat ulos tuorepastaa. Kone on helppokäyttöinen, mutta mittojen kanssa on oltava tarkkana ja mielellään punnita keittiövaa'alla jauhot, koska mittakupilla tulee helposti heittoa. Parsapastan kastike oli aivan ihanan makuinen, vaikka  siinä  vähän mokasin  aivan viime metreillä. Juustokastikkeeni oli ensin ihanaa ja sileää. Samoin ruskistetussa voissa kypsennetyt parsat, joihin sekoitin keitetyn pastan. En pöliä tajunnut nostaa pannua levyltä vaan kaadoin kastikkeen sinne joukkoon ja tietysti veti kokkeliksi, munaa kun kastikkeessa oli. No, ennenkaikkea ulkonäkövirhe ja ehkä hiukan makukin, mutta ole sinä tehdessäsi viisaampi. Sillä hyvää tämä on. Nyt ei kyllä ehdi tehdä ja kuvata pastaa uudelleen, joten menköön nyt tällä hiukan kokkareisella kuvalla. Reality strikes.

Ihana parsapasta

4:lle

500g tuoretta vihreää parsaa

50g voita

2 dl ranskankermaa

2 dl raastettua parmesania

1 valkosipulinkynsi puristettuna

2 keltuaista

suolaa, mustapippuria

Tuore- tai kuivapastaa 4 hengelle ohjeen mukaan valmistettuna

Valmista kastike sekoittamalla ja kuumentamalla ranskankerma, parmesani ja valkosipuli pienessä kasarissa vesihauteessa. Lisää keltuiaset yksitellen vatkaten ja sekoita kunnes kastike on kiiltävää ja paksua. Tarkista suola, mutta muista parmesani on suolaista. Pidä lämpimänä vesihauteessa.

Valmista pasta ohjeen mukaan ja sillä aikaa kun se kiehuu, valmista parsa. Katko puiset varret napsauttamalla parsat poikki kohdasta josta ne luonnostaan taipuvat kun taivutat parsan juuresta. Pilko paloiksi.

Laita voi paistinpannulle ja kun se vaahtoa lisää parsat ja kypsennä n, 6 minuuttia ruskistuvassa voissa. Ota pannu liedeltä ja sekoita mukaan valutettu pasta. Lopuksi sekoita mukaan ihana kastike ja leiskauta päälle hiukan mustapippuria.

Nauti!

ARVONTA: Arvon lukijoitteni kesken Philipsin Pasta Maker pastakoneen 25.5. Arvontaan osallistut nimeämällä suosikkipastaruokalajisi kommentissa. Vastausaika päättyy sunnuntaina 24.5 klo 24.00. Arvonta suoritetaan random org numeroarvonnalla, eli vain yksi kommentti per lukija. Mikäli en saa arvonnan voittajaan yhteyttä 5 päivän kuluessa, arvon koneen uudelleen.

Hip hei, Kenen kotiin pastakone matkaa? Edit 26.5: Pastakonearvonnan tulokset

Yhteistyössä Philips

Pastataikuri

Mamma Mia! Siinä ne nyt kuivuvat keittiön puutuolin karmilla melkein kuin italialaisella Nonnalla. On tämä suomalainen Nannakin toki pastaa kotona ennen tehnyt, kaapissa on vanha turvallinen Atlas pastakone. Jotenkin se vaan jää niin helposti sinne kaappiin, koska onhan se aikamoinen operaatio, vaikkakin uskomattoman palkitseva, niin kyllä siihen joku leppoisa viikonlopun päivä tarvitaan kun ei ole kiire minnekkään.

Mutta vielä tälläisenkin päivän näin, että pöydälläni on kompakti Philipsin pastakone (sain koneen tetattavaksi Philipsiltä), jonne lisään jauhot ja nesteen/munat, painan käynnistyksestä ja muutamien minuuttien kuluttua kone alkaa suoltaa ulos valitsemani suuttimen mukaan joko spaghettia, fettucinea, penneä tai lasagnelevyjä. Mä oikeasti aivan liikutuin, kun kone alkoi työntää ulos täydellistä spagettia, siinä kaikessa oli jotakin niin helppoa ja ihanaa.

Maitotytön kanssa sunnuntai-iltapäivä vietettiin pastaa tehden ja kokkaillen. Ensiksi tehtiin tietysti perusspaghettia ja ronskisti se suurempi annos, josta olisi kyllä puolikaskin riittänyt meidän perheelle, nyt sekin tiedetään. Aamupäivällä oli meinannut lapanen jo lähteä kädestä kun mietin mitä ihania pastaruokia valmistan, kunnes tajusin, että nyt on pakko valmistaa jääkaappityhjäksi-ruokaa eikä ostaa ainuttakaan lisäelintarviketta. Pannulle spaghetin kanssa pääsi siis jääkaapista chorizomakkarat tomaattisessa kastikkeessa. 

Chorizo-tomaattikastike kotitekoiselle tuorepastalle

2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli pilkottuna
1 sellerinvarsi silputtuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä 
3 chorizo-tuoremakkaraa
1 tl savupaprikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1rkl kuivattua basilikaa
tuoretta timjamia ja basilikaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja selleri miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää tomaattipyre, -murska ja viini. Sekoita. Purista chorizomakkara kuorestaan kastikkeen joukkoon pikku pallukoiksi. Lisää savupaprika, oregano ja ja basilika. Anna porista hiljakseen ilman kantta n. 15 min. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike tuorepastan joukkoon italialaiseen tyyliin, Mausta tuoreyrteillä ja raasta lautasella päälle vielä parmesania.

Laadukas kuivapasta (ja sitä ei välttämättä ole siellä marketin hyllyssä) on erinomaista ja helppokäyttöistä. Meidän sunnuntai-pastahetki oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka tuorepasta vaan kertakaikkiaan nostaa pasta-aterian uudelle tasolle. Isohookin alkoi jo haaveilemaan, että seuraavalla kerralla haluaisi pastaa pelkällä voilla (ette kai säikähtäneet, että IsoHoo ilmoittaisi voivansa jopa valmistaa pastaa)! Philipsin pastakone nyt vaan mullistaa koko pastanteon periaatteen. Kastikkeen tekoajan aikana sinulle valmistuu tuorepasta!

Koneen mukana tuli  tosi inspiroiva reseptikirja (sieltä löytyi esim. Dan danitkin) sekä erilaisiin pastoihin ja nuudeleihin että niistä tehtäviin ruokiin. Yksi pastakoneen parhaista puolista onkin, että voit tehdä eri makuisia ja värisiä pastoja erilaisia kuivamausteita tai -nesteitä lisäämällä. Myös jauhoissa voit varioida vaikkapa täysjyväjauhoilla tai gluteenittomilla. Siskot Kokkaa-blogin Nelle, joka on sielultaan paitsi tipin tarkka insinööri, pikkuusen eteläpohjalaasesti itsevarma kokeillaakseen vaikka mitä ja lisäksi mielettömän analysoivan makuaistin omaava on ehtinyt kokkailla jo vaikka minkämoista pastaa. Suosittelen lukemaan postauksen.

Uskokaa tai älkää -mutta totta tämä on- Maitotyttö painoi poskensa spontaanista vasten roikkuvia pastoja ja huokaisi "Mä rakastan pastaa"...

Sitä paitsi pastakoneeksi nimittäminen on kyllä lievä understatement tälle koneelle. Tällä onnistuu tietenkin myös vaikka ramen-, udon- ja vehnänuudelit, sekä kuoret wontoneihin ja jiazoihin, tuskin maltan odottaa ramenkeittoa kotitekoisilla nuudeleilla. My new best friend in Asian cooking!

Mulle tuli sitä spagettia tosiaan tuplasatsi, mutta ei hätää, se säilyy hyvin jääkaapissa, joten voin siitä pyörittää itselle ja lapsille jonkun nopean pastan viikolla. Ei me kuitenkaan maltettu olla kokeilematta Maitotytön kanssa myös pennejä. Likka halusi olla katkojamestari, mistä syystä meillä on nyt sekä  hyvin lyhyitä, että pitkiä pennejä. 

Mutta nuavvaan onnistui nelivuotiaalta apuriltakin!

Suuret kiitokset annan myös koneessa kiinteästi olevalle säilytyslokerolle, jossa suuttimet ja puhdistimet pysyy tallessa. Sillä se on yks mitä mä koneissa vihaan. Aina joudun ettiä vispilöitä, teriä sun muita kun alan tekemään jotain. Kun on paljon tavaraa, niin on paljon hukassakin ( ja tämä on ihan mun oma sananlasku).

Niinkun rivien välistä voitte lukea, niin monenmoista keittiötarviketta löytyy ja aina pitää miettiä uusien tarpeellisuutta. Mutta Pastamaker on kyllä for keeps!

Mun oma pastataikuri!

Yhteistyössä Philips. 

Tuplauunin tuplareseptit - sä oot syypää mun hymyyn

Kuva www.satukemppainen.com

Siinä se nyt möllöttää. Ei Akseli, joka huumorimiehenä tuskin kovin usein möllöttäää, vaan Samsung Tuplauuni, noin tuttavallisemmalta nimeltään.  Kerroinkin jo aiemmin superhauskasta kokkisota-illasta, jossa jouduimme heti tositoimiin uunin kanssa.

Varsinkin Riikka (tiedättehän, se Vatsasekaisin-tyyppi *) ja minä olimme hirveän tosissamme.

Kuva www.satukemppainen.com

Toisaalta, se takasi voiton. Tai siis se, että meillä oli tosi hyvä tiimi. (Lähes yhtä hyvä kuin valkoisella joukkueella).

Kuva www.satukemppainen.com

Ja voittajienhan on jo tunnetusti helpompi hymyillä....( ja näköjään myös valkoisen joukkueen)

Mutta ihan itsessään se uunikin sai suun hymyyn. Tuplauunin saa siis jaettua haju- ja makutiiviisti kahteen uuniin, joista voit energiaa säästäen käyttää vaikka vain toista. Uunia voi myös käyttää yhtäaikaa, eri toiminnoilla ja lämpötiloilla, eri ajastuksilla. Eikä tähän vielä lopeteta, sillä  alempi osa muuntuu tarvittaessa myös höyryuuniksi.

Hei, oottakaa, mä vähä kyselen Aleksilta....



Vaikea käsittää, kuinka en ole tajunnut tarvitsevani juuri tälläistä! Ja jos tälläinen olisi ollut olemassa 7 vuotta sitten uutta keittiötä laitettaessa, olisi monelta uunituskalta vältytty. Uuni putsaakin itte ittensä. Lisää infoa uunista ja videoita ja käyttövinkkejä löytyy Samsungin kamppanjasivuilta.  Samalla sivulla kannattaa ehdottomasti käydä myös jättämässä yhteystietonsa äänestykseen jossa voit voittaa valitsemasi Samsung kodinkoneen. Pikkuusen paremmat palkinnot. Mua ei tällä kertaa tarvitse äänestää. Että ihan nyt ajattelette vain omaa etuanne tuplauunin (tai jääkaapin) kiilto silmissä.

 Minä sen sijaan jään haaveilemaan. Haaveilemaan kuinka tuplauuniani käyttäisin.

Hauduttaisin uunipadassa sitä ihanaa siirappista sesamkanaa

 

ja jälkiruuaksi laittaisin toiseen osaan paistumaan jättisuklaacookien valurautapannuun.

Kana vaatii maks. 150 asteen lämmössä 3h,  jättikeksi taas 175 asteessa 40 minuuttia. Ja nyt ne tulee yhtäaikaa! Vaikka lämpötilaero ei olekaan suuren suuri, on se molemmille kuitenkin aika kriittinen ja nyt tuoksut ja maut eivät pääse sekoittumaan. Lisäksi keksi ehtii jäähtyä sopivasti jälkiruuaksi. Nämä reseptit oli pakko laittaa tähän muuten jo senkin takia, että te, rakkaat lukijani, ootte kumminkin menneet unohtamaan nämä ja molemmat on sen verran kansankiihotusreseptejä, että jos olette persoja ablodeille, kannattaa  nämä muistaa.

Kala  mietoon höyryyn kypsymään, niinkuin pääsin jo kokeilemaan, ja uunivihannekset kovemmalle lämmölle paahtumaan. Tai vuohenjuustot grillivastuksen alle samalla kun paahtopaisti muhii omia aikojaan. Mielettömiä mahdollisuuksia. Mutta tutustukaa itte. Joka ruuanlaittofanin päiväuni. 

Klikkaa myös facebookkiin!

* asiallisesti sanottuna Riikkahan on ihana ja Vatsasekaisin Kilinkolin on valittu mm. 2012 Kauneimmaksi ruokablogiksi. Ja 12.11 mä meen Riikalle kylään. Televisiossa.

Yhteistyössä Samsung