ITSE GRAAVATTU SIIKA JA GRAAVISIIKAMOUSSE

 

Joulun alla v.-16 tein Hannansoppa -blogin kalenteriin vieraskynänä postauksen siian graavaamisesta  ja graavisiikamoussesta (nam!).

Hannansoppaa ei enää löydy edes arkistoista, Hanna jatkaa blogia Kasviskapina -nimellä ja keskittyy täysin vegaaniin elämäntapaan, joten jakamaani reseptiä ei enää löydy mistään.

Ystäväni Heikki ja Hade ottivat joulun alla yhteyttä ja pyysivät tätä siikamoussen reseptiä, koska siitä oli sattumoisin muodostunut Haden bravuuri (tunnetaan he nimellä Haden speciaali...mutta kun reseptiä ei muistanut ihan tarkkaan, sain avustuspyynnön).

Graavisiian ehtii vielä hyvin valmistaa jouluksi, se kun on nopea kala graavaantumaan.

Graavattu siika on hienovarainen ja juhlallinen tarjottava. Ja sikakallis, jos se pitää kaupasta hakea. Siika kannattaakin graavata itse, oli se siika sitten haettu kaupasta tai omista verkoista. Graavaus on helppoa ja siika graavaantuu hyvin jo 12 tunnissa. Mutta graavisiikamoussea varten voit myös hankkia siian jo valmiiksi graavattuna.

Graavisiika maistuu sellaisenaan, tummalla leivällä tai perunan kanssa. Graavisiikamoussen juuret taas juontavat siihen kun muistelin kuinka olen kerran, vuosikymmeniä sitten, syönyt graavisiikaa aivan hurmaavalla tavalla tarjoiltuna, minulla oli muistikuva, että siinä oli vatkaamaton kermaliemi ja paljon sipulia, mutta mistään en ollut tuollaista reseptiä löytänyt. Sitä korvaamaan aloin valmistaa graavisiikamoussea, sillä saa jatkettua pienemmänkin määrän kalaa riittämään monelle. Ihanaa kaiken maailman (syötävien) nappien päälle tai vaikka blinien kanssa.

Ja nythän on käynyt niin onnellisesti, että muutama vuosi sitten tapasin Margot Wikströmin, artesaaniruoan  promoottorin ja saaristolaisen ja aloin kysellä tuota kauan kaipaamaani reseptiä. Margot heti tiesi mitä tarkoitin ja niin päädyin paljastamaan tämän saaristolaisten siikaherkun. Kermasiika resepti on vielä graavisiijamousseakin yksinkertaisempi herkku. Kermasiian reseptin löydät täältä.

Mutta sitten siikaa graavaamaan!

GRAAVISIIKA

400g  ruodottomaksi puhdistettua siikafilettä

2 rkl karkeaa merisuolaa

1 rkl sokeria

1 tl rouhittua rosépippuria

tilliä- jos on

 Aseta siikafileet tuorekelmun päälle nahka kelmua vasten ja ripottele suola ja sokeri pinnalle. Voit yhdistää ne ensin, niin käy helpommin. Lisää rosépippuri ja tilli, jos on. Käännä fileet vastakkain, kääri tuorekelmulla tiiksi paketiksi ja anna graavaantua jääkaapissa 12 h. Pane paketti johonkin astiaan, koska kala vuotaa graavaantuessaan.

Avaa tuorekelmu, pyyhi mausteet pois ja leikkaa fileointiveitsellä pyrstöstä alkaen ohuita siivuja vinoon niin, että nahka jää pois. Aseta siiat tarjolle, ripottele päälle vielä isoja rosépippureita ja tilliä jos on.

Tai valmista osasta graavisiikamoussea.

GRAAVISIIKAMOUSSE

150 g graavisiikaa

240 g smetanaa

1 tl rosépippuria rouhittuna kevyesti

½ punasipuli

½ sitruunan mehu

tilliä – jos on

Vatkaa smetana vaahdoksi. Hienonna siika ja punasipuli. Yhdistä kaikki aineet tasaiseksi massaksi. Tarjoile saaristolaisleivällä tai hapankorpulla, tai blinien kanssa.

Arvatkaa olinko muistanut ostaa tilliä?

OLIPA KERRAN JOULU: CHEDDARJUUSTOSILLI

Luukku 7

Jos sulla on vähän ajastakin pulaa, mutta tykkäät, että joulussa on kuitenkin suurelta osin käsintehdyn leima, niin joulusillin teolla pääset tunnelmaan nopeasti. Kevytsuolatut matjessillit kaipaa vaan muutaman tunnin liotuksen ja viime vuonna oli niitä 5 min. sillejä, joita ei tarvinnut edes liottaa, jostain syystä en löydä niitä nyt kaupoista...

No kuinka vaan, niin sillissä vaan leikkaat sillifileet vaikka saksilla n. 1 cm soiroiksi ja sitten upotat ne tekeentymään päiväksi tai pariksi johonkin mausteliemeen. Meillä pruukaa olla lasimestarinsilliä ja glögisilliä ainakin pöydässä, jälkimmäiseen ei löydy ohjetta blogista, koska NuutinMinna sen aina tekee. Googlaamalla löytyy. Äläkä unohda  Venäläistä silliäkään.

Aina tekee mieli kokeilla jotain uutta. Jukolan Juuston maustetuista cheddareista innostuneena tein nyt cheddarsilliä. Cheddar oli maustettu viskillä. Tuli aika mukavan pehmeän makuista.

Tein pienen annoksen, eli jos on paljon kaloja niin yhtä lajia ei kannata tehdä paljon. Tälläisestäkin riittää hyvin silliä 6-8:lle, jos on paljon muutakin.

CHEDDARJUUSTOSILLI

n. 200 g matjessillfileitä (yksi pakkaus)

1/2 dl majoneesia

1/2 dl kermaviiliä

1 dl raastettua cheddaria (Jukolan Juuston Aito Cheddar, mikä maku vaan)

1 pieni valkosipulinkynsi puristettuna

ripaus cayennea

tuoretta mustapippuria myllystä

Jos tarve(voit maistaakkin, kun pakkauksessa ei aina lue pitääkö silliä liottaa), liota silliä 2 tuntia kylmässä vedessä jääkaapissa. Huuhtele ja kuivaa. Saksi kulhoon n. 1 cm levyisiksi paloiksi.

Tee maustekastike yhdistämällä kermaviili, majoneesi, karkealla raastettu juusto ja puristettu valkosipulinkynsi. Sekoita ja mausta cayennellä ja mustapippurilla. Sekoita sillin kanssa ja anna maustua huomiseen.

Tee siis silli edellisenä päivänä viimeistään, niin maut asettuvat. Pari, kolme päivää ennemminkin voit tehdä, silli säilyy hyvänä ainakin viikon, ellei kaksi. 

SOPA DE TROMPETAS DE LA MUERTE

Ihastuin tämän sienen dramaattiseen nimeen niin, että oli pakko tehdä sitä eiliselle dia de muertos(kuolleitten päivä 2.11 Meksikossa) - päivälle. Mustatorvisienikeitto siis, sama ruattiksi (svart trumpetsvamp) ja englanniksi  Horn of plenty (britit on aina niin postiivisia!) mutta romaanisissa kielissä se ihana draama vasta tulee. Trompetta dei morti italiaksi ja trompetta de la mort ranskaksi, ja no, saksaksikin ovat intaantuneet nimeämään Die Toten Trompete, vaikka siinä on kyllä hienoinen ero espanjan  trompetas de la muerte, koska saksaversio taitaa olla kuolleet torvet kun romaanisten kielten versio kääntyy suomeksisiis kuoleman torviksi. Mustatorvisieni kuulostaa melko lällyltä sen jälkeen.

Törmäsin italialaiseen nimeen tuolla sieniryhmässä ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mustatorvisienihän on aivan mahdottoman herkullinen pannuvalmis sieni. Tänä syksynä sitä on ollut tarjolla runsain esiintymin, olen nähnyt kuvia ihmisten löydöksistä, mutta tokikaan itse en ole törmännyt. Niitä etsiessä pitää ikään kuin etsiä mustia aukkoja maasta ja sitten niitä alkaa näkemään. Kerran olen Lapualta löytänyt.

Mutta onneksi on sieniystäviä, vaikka Jari Lahdesta (sain tämän kuulostamaan aivan tinderikytkökseltä, mutta Jari on siis rakkaan ystäväni Merjan aviomies), jolta olen saanut ison rasian kuivattuja mustatorvisieniä pari vuotta sitten, mutta eipä nuo miksikään mee. Olen huono käyttämään kuivattuja sieniä, omani useimmiten pakastan, ja unohdan kuinka käteviä kuivatut ovat. 

Kun ne ennallistaa vedellä, niin nehän ovat kuin tuoreita (no vähän veltompia). Huomasin sen siitäkin, että liotin ensin vahingossa kuivattuja suppiksia ja huomasin siis liotuksen jälkeen, että nämä tosiaan on suppiksia ja menin kaappiin etsimään toista purkkia, josta löytyi sitten mustat torvet.

Ylipäätään purkkien, pakasteiden jne. nimikoiminenhan on niin turhaa..

 

Mustatorvisienikeitto kuivatuista mustatorvisienistä

4:lle

3-4 dl kuivattuja mustatorvisieniä

1 rkl voita

1rkl öljyä

1 keltasipuli hienonnettuna

1 l vettä

1 kana- tai kasvisfondi

100g sulatejuustoa

1 dl kermaa

0,5 dl marsalaa, sherryä tai konjakkia

1 rkl vehnäjauhoja

1 dl sienten liotusvettä (ja loputkin, ellei sitä nyt ihan mahdottomasti ole)

hienonnettua persiljaa

suolaa tarpeen mukaan

Laita kuivatut sienet pieneen kulhoon ja vettä sen verran, että peittyvät. Ennallistaminen kestää vajaa 30 min.

Nosta sienet vedestä, purista kuivemmiksi (säästä vesi) ja pilko pienemmiksi.

Kuumenna voi ja öljy kattilassa ja kuullottele sipulia ja sieniä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää vesi ja fondikuutio, anna kiehua hiljaa 10 min. Lisää kuutioitu sulatejuusto ja sekoita kunnes juusto sulaa mukaan. Lisää kerma ja sekoita. Lisää alkoholi. 

Sekoita jauho hyvin n. desiin sienten liotusvettä ja kaada ohuena nauhana keittoon. Keittele vielä 5 min, jotta keitto hiukan suurustuu ja jauhot kypsyvät.

Maista tarvitseeko lisää suolaa, tai ripauksen sokeria.

Lisää pinnalle persilja. Keittonne on valmis tarjoiltavaksi.

Innostuin tässä näköjään rikkomaan kaikki omat sääntöni sienikeittojen suhteen. Ei sulatejuustoa, ei jauhoja... mutta hyvää kyllä tuli!

SAVULOHIBRANDADE

Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta

100 g jauhoista perunaa

2 dl maitoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni timjaminoksa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.

COCTEL DE CAMARONES - MEKSIKOLAINEN KATKARAPUCOCKTAIL

Onko tämä nyt sitten suomeksi katkarapucocktail, tuo kasarivuosien, tai ehkä jo aikaisempienkin, suosittu alkuruoka, joka välillä rakennettiin myös avokadon puolikkaan sisään? On muuten varmaan ensimmäisiä tapoja kun olen avokadoa maistanut.

Nooh, ei ehkä ihan, sillä tämä ruoka on edelleen huippusuosittu alkupala esimerkiksi Meksikossa, ja kyllä tähän muutama koukku liittyy. Ehkä hyvä suomennos olisi meksikolainen katkarapucocktail - coctel de camarones. Lisäänpä sen tuonne otsikkoon.

Tähän aamuun herättiin jotenkin - jopa lapset - varhain, hyväntuulisina ja levänneinä, ehkä syy oli ihanassa auringonpaisteessa, joka hellitteli jo aamusta ja kimalteli valkoisilla lumipinnoilla, jonka eilinen tunnin, parin pyry ehti levittää. Herätin sitten myös siskoni piiiitkälle mettälenkille MeimiTheRottweilerin kanssa ja mistäs muusta me puhuttiin kun ruuasta (no onneksi vähän muustakin).  Tämänkin ruoan opin taas siskoltani. Olin kyllä ensin, että joo ei todellakaan, kun kuulin, että siihen tulee ketsuppia, mutta noin vain siskoni ylipuhui ja lähdettiin kaupasta hakemaan katkarapuja.

Yllättävän vaikea resepti toteuttaa täällä pohjolassa, itseasiassa. Coctel de camarones tarjotaan lasista, siinä on runsaasti katkarapuja ja vielä runsaammin ketsuppia tomaattista lientä, näissä kuvan cocktaileissakin saisi olla ehkä jopa enemmän, opasti siskoni, mutta vähän kuvausteknisistäkin syistä en halunnut ottaa kuvaa tomaattimehusta ja vakuutella kuvatekstissä, että joo, kyllä siellä pinnan alla luuraa myös katkiksia.

Eli se kastike on se juttu. Siihen nyt tulee melkein puolet sitä ketsuppia ja puolet sitten clamato- mehua (tästä ne ongelmat nyt alkaa), jota en ole kuuna päivänä tiennyt olevankaan (pieni aaninki kuiteskin, että meksikolaisessa kaupassa, Dos Tecolotes'issa saattaisi olla). Clamato, clam + tomato, on siis sokerilla, simpukan mehulla (?)ja MSG:llä (!!!) maustettua tomaattimehua, ihan yleisesti käytössä Meksikossa, Usassa, Kanadassa, sitä käytetään maustamaan äyriäiskeittoja (clam chowder), risottoja ja se on raaka-aine myös useassa drinksussa. Clamatoksi ei nyt pystytty lauantai-aamun ratoksi muuttumaan, mutta ostettiin tomaattimehua, jota duunattiin kalafondilla (äyriäisfondin puuttuessa). Close enough, eikö vaan?

Liemi maustetaan vielä Worcesterin kastikkeella ja erityisesti  Salsa Valentinalla, joka on meksikolainen aika kipakka ja etikkainen salsa ja koska siskollani oli sitä, tiedän ihan varmasti, että sitä saa Dos Tecolotesista (ja niiltä voi nykyään tilatakin). Ellei ole, korvaisin ehkä tabascolla, tai chipotle tabascolla (ei ole kyllä ollenkaan sama, mutta  se on niin hyvää...), nehän on ainakin etikkaisia. Tuo Salsa Valentina on tajuttoman koukuttavaa, kun sitä ripottelee poppareiden pinnalle, nykyään vakioeväs aina kun käyn siskoni kanssa elokuvissa (koska luulen, että siskolla on tällä hetkellä ainoat Salsa Valentina -varastot ÄÄSjoella).

Cocktail tosiaan haarukoidaan/lusikoidaan tuolta kupista ja liemen voi lopuksi hörpätäkkin. Tarjoilussa voi käyttää rapeita tortilloja, tostadas, mutta oikeasti, niiden kanssa pitäisi tarjota paperinohuita, hengettömiä ja mauttomia saltine- keksejä.

Netistä impattu kuva saltine-kekseistä eli soda crackereistä. Tunnistat ne myös tuosta "katkoviivasta", millä saat räsäytettyä keksin kolmeen osaan. Onko tuttuja?

Siinä me sitten siskon kanssa tiirattiin suolakeksihyllyä cittarissa ja pähkäiltiin mikä olis lähinnä oikeaa, sillä muuten kuulemma koko katkarapucoctail ajatus on pilalla. Päädyttiin kaikista ohuimpiin ja hengettömimpiin vesikekseihin (pintasuola puuttuu). Ei kyllä ollenkaan sama, sanoi lähisukulaiseni.

Onneksi kaikki muut asiakkaat oli vessapaperihyllyllä.

Sitä paitsi löysin myös saltine DIY - reseptin, joten kai pitää seuraavaksi kokeilla leipoa itse näitä mauttomuuksia kotona.

Naa, oliko muuta huomioitavaa? Ehkä ei, mutta täytettyäni kolme annosmaljaa ja sommiteltuani kuvan, takaseinän uunipelti kippasi ja keilasi kaiken yhtä  pellille kaatunutta lukuunottamatta terassin lattialle (eli lattialautojen väliin...). 

Natasisko oli ruokapalkalla pitelemässä armottoman auringonvalon estämiseksi varjoa asetelman yllä ja sai aitiopaikalta  todistaa pohjalaista tyyneyttä, silloin kun se osuu kohdalleen.

Oikeesti, ei ainuttakaan kirosanaa, vain syvä henkäys talvisäässä ja kävin tekemässä uuden satsin! Ihailin jopa itse itseäni!

COCTEL DE CAMARONES - MEKSIKOLAINEN KATKARAPUCOCKTAIL

500 g kuorittuja katkarapuja (saa olla niitä pieniä, isompia pitää pilkkoa
2 tomaattia, pieneksi pilkottuna (poistin siemenet)
1/2 hopeasipuli hienonnettuna
1 vihreä chili hienonnettuna
1/2 puskaa tuoretta korianteria hienonnettuna

liemi
1dl limen mehu2
2 dl ketsuppia
3 dl tomaattimehua johon sekoitat 
1/2 tl äyriäis/kalafondia (nämä voi siis korvata Clamato-mehulla, mutta ehkä sitä ei ole - sinullakaan!)
2 rkl Salsa Valentinaa (tai jotakin mielellään etikkaista hot saucea)
1 tl Worcesterin kastiketta
1dl limen mehu
1 tl sellerisuolaa
1tl suolaa 
1tl mustapippuria

tarjoiluun
kuutioitua avokadoa 
(saltine) suolakeksejä (eli mahdollismman ohuita ja mauttomia)

Sekoita cocktail yhdistämällä kaikki aineet, ensin katkaravut ja vihannekset, niiden päälle limen mehu ja sitten muut kastikkeen aineet. Anna maustua kylmässä 15 minuuttia. 

Tarkista maut ja säädä kastikkeen aineksia tarpeen vaatiessa. Kastike on vähän, hapokas, vähän makea, vähän polttava, vähän suolainen, raikas kaiken kaikkiaan...

Nostele annosmaljoihin, asettele pinnalle avokadokuutiot, limen siivu ja tarjoile keksien kanssa kylmän raikkaana.

Teenkö jotain eri lailla ensi kerralla? No skippaan ainakin sen vaiheen kun kaadan annosmaljat lattialle... ja sitten kuutioin mukaan sellerin varsia, nyt illalla, ajan kanssa reseptejä googlaillessani, huomasin, että moni käyttää reseptissä myös selleriä (minulla oli vain sellerisuolaa) ja vanhana Bloody Mary - fanina satun ymmärtämään, että sehän tähän sopii kuin nenä päähän!

Ihanaa, taas yksi uusi Meksikon aarre!

PERINTEINEN JOULU: MÄTI & CO

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

22.LUUKKU: MÄTI

Jos puhutaan joulupöydän extra-luxuksesta, se on minulle ehdottomasti mäti. Olen halunnut sitä tarjottavan joulukalojen joukossa aina laivaurani alkuajoilta, eli sellaiset 25 vuotta. On sekin perinne jo siis. Muistan, että äitini alussa vastusti, mutta pidinpäs pääni. 

Mäti meillä tarjotaan ihan "raakana" eli mäti ja sen tykötarpeet, smetana ja hienoksi silputtu sipuli, kukin omasta kulhostaan. Se on suurinta herkkua omasta mielestäni juuri näin ja niin vaivatonta, ei tarvitse vaahdottaa smetanaa ja tehdä mitään mätimousseja, vinkiksi kuitenkin, että sillä lailla saa mädin riittämääm isommallekin porukalle. Jouluna mädin kanssa nautitaan joko perunaa ja/tai itsetehtyä saaristolaisleipää. Rakastan mätiä kyllä kaikkina vuodenaikona ja sen kanssa on ihanaa myös paahdettu vaalea paahtoleipä ja tietenkin kuumat ja rasvaiset blinit.

Suosi kotimaista mätiä, jos vain mahdollista. Siian mäti on keltaista, muikun vähän oranssimpaa, molemmat ovat pieni"munaisia" kuten on mateenkin mäti. Kirjolohen mäti on kauniin oranssia ja paljon suurempaa (ja myös edullisempaa, itse tykkään noista pienirakeisimmista enemmän). 

Välillä on turvauduttava ulkolaiseen (usein kanadalaiseen) kun muuta ei saa käsiinsä. Joulun aikoihin minulla on onneksi salainen toimituskanava ja saan ostaa pari purkkia aivan upeaa lähimätiä, eli muikunmätiä Lappajärvestä, tuosta Pohjanmaan kummajaisesta, kirkkaasta ja syvästä meteoriittijärvestä. Se on aivan upean makuista ja ekologisesti kestävää, kuten kaikki kotimaisten vesistöjemme mädit.

Mäti on herkkä pilaantumaan, sulata se jääkaapissa ja käytä mieluummin vuorokauden kahden sisällä.

MÄTI & CO

200 g mätiä 
200 g smetanaa
1 punasipuli hienonnettuna
nmustapippuria myllystä

tarjoiluun: maalahden limppua tai muuta saaristolaisleipää

Asettele kaikki ainekset omiin kulhoihinsa. Sulata mäti jääkaapissa. jos se on pakastettua. Hienonna sipuli terävällä veitsellä.

Kokoa leivän päälle ainekset kerroksittain ja nauti!

PERINTEINEN JOULU: ROSEEPIPPURIGRAAVILOHI

KAIKKI ÄITINI RESEPTI JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

17. LUUKKU: ROSEEPIPPURIGRAAVILOHI

Herkullisia, lohesta valmistettuja ruokia on kalapöytään tarjolla mieletön määrä. Niistä on pakko karsia julmalla kädellä. Lapsuuteni joulupöydässä Oravan mummolassa oli jonkin verroin helpompaa, sillä silloin ei kallista lohta pöydästä vielä löytynyt. Joulukaloista tärkein oli varmasti lipeäkala ja silakkaa ja silliä saattoi olla, silakkaahan se on perinteinen suutarinlohikin.

Lohi on siis verrattain tuore tulokas joulupöydässä. Meillä ehdoton ykkönen on isäni vuosikymmeniä valmistama roseepippurigraavilohi, lisäksi löytyy kylmäsavulohta. Tämän vuosikymmenen lisäys on ollut vielä lämmin, savustettu lohifile (sähkösavustimella se käy niin helposti), se kun maistuu myös perheen pienemmille ja itse kulloinkin raskautettuna olleelle (minä söin kyllä sushista lähtien raskaana ollessani). 

Siinä sitä alkaa ollakin jo tarpeeksi lajikkeita yhteen alkuruokapöytään (siis sillien, silakoiden, salaattien, perunoiden ja leivän kanssa), mutta usein ujutamme vielä yhden lohijutun mukaan. Niin hyvää on nimittäin tuorejuustolla täytetty lohirulla, lohipastrami  tai jääkellarin lohi, rillette, mousse ja ja ja....

Minä valmistin tällä kertaa graavilohta ihan miniannoksen tätä joulukalenteria varten. Kaupasta löytyy Saimaan tuore- kirjolohifileitä (ystävällinen vinkkaus itsekokeillusta tuotteesta, ei mainos), jotka ovat siis kotimaisia, puhtaassa järvivedessä mutta sisäkasvattamon hallituissa olosuhteissa kasvatettua kotimaista kalaa, joka myydään pienissä yhden tai kahden fileen pakkauksissa. Juuri sopiva tähän. Aattoa varten käsittelyyn tulee kyllä isompi file. Saimaan tuoreen ainoa huoni puoli oli, että leikattavat siivut jäivät vähän pieniksi soiroiksi. Mutta onko se nyt välttämättä huono.

Joskus kotona ollaan vertailtu ja tultu muuten siihen tulokseen, että kirjolohesta saa paremman makuisen graavikalan kuin merilohesta. Ei kyllä tieteellisesti todistettua.

ROSEEPIPPURIGRAAVATTU LOHI
500 g lohifileetä
1 rkl karkeaa merisuolaa
1 tl sokeria
2 rkl roseepippuria
muutamia tillinoksia

tarjottaessa koristele tillillä ja rosepippurilla

Huuhtele kalafilee kylmällä vedellä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla.

Jos olet ostanut D-leikatun fileen, olet aika valmis aloittamaan, muussa tapauksessa trimmaa pois rasvainen vatsanahka ja tarkasta kylkiruotojen tilanne sormella kalan kylkeä "vastaruotoon" vetämällä. Nypi filee ruodottomaksi.

Ripottele suolasta ensin osa (1/3 osa) nahkapuolelle. Aseta filee sitten voipaperin päälle nahkapuoli alaspäin ja ripottele loput suolasta ja sokeri sen pinnalle.

Murskaa roseepippurit morttelissa ja ripottele fileen pinnalle,aseta siihen myös tillinoksat. Kääri filee voipakettiin ja sitten muovikelmuun ja aseta painon alle jääkaappiin. Kala saa graavaantua n 1-2 vrk.

Pyyhi graavaantuneesta kalasta  mausteet pinnalta ja leikkaa se sitten (taipuisa fileointiveitsi on paras) ohuiksi suikaleiksi hiukan vinoittain, paksummasta kohdasta kohti pyrstpäätä edeten,

Asettele viipaleet vadille ja koristele vielä roseepippurilla ja hienonnetulla tillillä.

Tiesitkö muuten, että graavilohi  on saanut nimensä ruotsinkielisestä sanasta grava, eli haudata. Lohen satoja vuosia vanha säilöntätapa täällä Suomessakin oli nimittäin haudata lohi viiko(i)ksi maahan suolan ja tillin kanssa, katajanoksien päälle (että neste valui kalasta pois).  Kyseessä on siis hapattaminen, eli graavilohen esiversiot olivatkin aikalailla hapansilakan kaltaisia. Että semmoista haudattua lohta se, gravad lax!

SIENIJULIENNE

Sienijulienne on juuri sellainen upean täyteläinen sieniherkku, jonka umamit jäävät viipyilemään kielelle, sellainen jota kerran syötyään jää himoitsemaan joka sienikausi. Tämä venäläisen keittiön herkku valmistetaan kai tyypillisimmillään tateista, mutta se toki onnistuu hienosti myös kantarelleista ja silloin, kun muut sienet enää kököttelevät metsässä pehmeinä ja mustanpuhuvina, tämä herkku valmistuu erinomaisesti sienikauden viimeisistä sisseistä, suppilovahveroista.

Sanoiko joku, että kohtalainen sienivuosi? Ehkä vaan epätasainen, meillä päin oon ainakin saanut seurata aivan uskomattomien suppisesiintymien kuvakavalkadeja somessa.  Ehkä ei parhaista paras tattivuosi, mutta runsaasti kantarelleja, mustatorvisieniä ja vaaleaorakas- esiintymiä olen kyllä nähnyt raportoitavan. Vai käyvätkö ihmiset vaan enemmän ja enemmän sienimetsässä? Jos näin on, niin peukut sille.

Sienijulienne valmistetaan yleensä pieneen varrelliseen pannuun, usein teräksiseen, mutta kun löysin nämä keraamiset söpikset Sopurahan euron tiskistä, oli pakko hankkia heti tusina. En oikein tiedä mitä näihin voisi tehdä, paitsi sienijuliennea. Julienne on niin tuhtia tavaraa, että pienikin pannu riittää. Tämä sopii sekä alkuruuaksi, väliruuaksi, pääruan lisäkkeeksi tai iltapalaksi ja tykkää kun siihen topataan vaaleaa rapeakuorista maalaisleipää tai hapanruisleipää. Huomenna taidan testata sopiiko aamupalaksikin. Uskon, että ainakin kantarellien ja suppisten suhteen valmistuu myös pakastetuista sienistä, tatit nyt eivät taida olla kellään pakkasessa (voit korjata väärinkäsitykseni), mutta hyvää tulee myös ympäri vuoden kaupan tuoreista herkkusienistä ja siitakesienistä.

Ehkä parasta kuitenkin metsäsienistä. Tatti ja suppilovahvero ovat toki luonteeltaan aika erilaisia, lopputuloskin saattaa olla hyvin erilainen, mutta tattijuliennea en ole vielä päässyt maistamaan.

No sanokaa nyt, eikö oo söpöimmät kipot?

SIENIJULIENNE SUPPILOVAHVEROISTA

2 l tuoreita suppilovahveroita (tatteja, kantarelleja, herkkusieniä, osterivinokkaita...)

25 g voita

2 isoa keltasipulia

(2 valkosipulinkynttä)

1 rkl vehnäjauhoa

2 prk smetanaa

150 g Mustaleima Emmental -juustoraastetta

2-3 dl kuivaa valkoviiniä

suolaa

valkopippuria

mustapippuria

150 g  Gouda -juustoraastetta

tuoretta lehtipersiljaa silputtuna

Pilko sienet (viipaloi tatit), älä kuitenkaan ihan silpuksi, vaan miellyttävän kokoisiksi suupaloiksi. Laita sienet keskikuumalla pannulle hikoilemaan niin kauaksi, että neste on suurin piirtein kokonaan haihtunut.

Lisää pannulle voi ja hienonnetut sipulit, kuullottele sipulit läpikuultaviksi.

Sekoita vehnäjauhot  ja Emmental smetanaan ja lisää seos pannulle. Lisää myös valkoviini. Mausta maltiullisesti suolalla ja valkopippurilla ja mustapippurilla, muista, että seos sakenee ja maut tiivistyvät. Anna hautua siis ihan pienellä lämmöllä  vielä n. 30 min. 

Nyt tarkista vielä suola ja muut mausteet.

Jaa sienijulienne voideltuihin annosvuokiin tai halutessasi (eli jos sulle ei oo käyny kippomäihä Sopurahassa) yhteen isoon laakeampaan  vuokaan. Lisää päälle toinen juustoraaste ja kuorruta 200 asteessa kunnes juusto iloisesti kuplii ja saa hiukan väriä. Pinnalle silputtua lehtipersiljaa (joka muuten iloisesti rehottaa mun penkissä vielä nyt, lokakuun 22! Ihme vuosi!)

Sienijuliennen pystyy siis valmistamaan myös vaikka edellisenä päivänä, tekee vain viimeistelykuorrutuksen ennen tarjoilua.

Ja kuinka monta tästä nyt tulee? No aika monta, riippuu annosten koosta; 12 tai 6...

Mutta kyllä tämä syödyksi tulee.

Syntisen hyvää!

SEESAMIPANEROITUA FETAA JA HUNAJAA

Ja viikunaa, sitä ei sovi unohtaa. Tämän voisi liittää niihin klassikoihin, joissa muutamaa raaka-ainetta yhdistelemällä saadaan aikaan jumalaisen yksinkertainen mutta ihanan makuinen annos.

Vähän tuo fetan paneroiminen tietysti vaatii viitseliäisyyttä, mutta on vaivan arvoista. Juuston voi kyllä kernaasti tarjota myös sellaisenaan hunajan kanssa. 

Tämäkin resepti on tässä kuussa ilmestynyt täällä Apetina-sivustolla. Siellä alkaa olla jo aika hieno kokoelma.

Ja anteeksi. Sulla alkoi varmaan tehdä mieli seesamipaneroitua fetaa. Nyt just joulun alla kun olis muutakin hommaa kun PANEROIDA FETAA!

Lieviä joulustressin oireita. Entä teillä?

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

YKSI JOULUMENU

Koko joulutohina on mulle enemmän kuin OK. Olen sellainen lehtien suurkuluttaja ja joulusesonki on erikoisnumeroiden kulta-aikaa. Mun on pakko päästä joka kauppareissulle lehtihyllylle katsomaan olisiko vielä lukemisen arvoisia. Kaikkiahan ei voi ostaa ja olenkin tullut aika ronkeliksi. Aika huikeaa on kyllä se, että yksi parhaista on K-Ruoka Joulu- lehti. Ja sen saa napata mukaan aivan ilmaiseksi.

Vaikka oma joulupöytäni on aattona varsin perinteinen, on ihana hifistellä aina jotakin uutta. Itse aattoaterian lisäksi joulukuussa löytyy päiviä, ennen ja jälkeen h-hetken, jolloin on kiva kokeilla muunlaisia jouluisia menuita. K-ruoka-lehti inspiroi sekä pieniä joulun twistaajia ja totaalisesti kinkkuun kyllästyneitä.

Unohdin kinkun ja laatikot ja kokosin jouluisen menun, jonka jälkeen jalka nousee vielä tonttupolkkaan!

Kasvikset kuuluvat joulusesonkiin. Laatikoita houkuttelevimpia tein niistä paahtamalla munakoisosta, bataatista ja perunasta kiekot, joiden päälle kasasin lempiherkkuja. Mätiä, smetanaa ja sipulia tulee aina löytymän joulupöydästäni ja siksi kasasin ne perunan kaveriksi, klassikko parihan tuo lienee. Makea bataatti tykkää kylmäsavustetusta porosta ja piparjuuresta. Munakoiso saa päälleen hummuksen, jossa kikherneistä yllättäen löytyy häivähdys joulun mausteita, kanelia ja kardemummaa.

JOULUISAT KASVISKIEKOT
6 kpl per laji

Leikkaa perunasta, bataatista ja munakoisosta  reilun sentin paksuisia kiekkoja (6 kpl/laji). Levitä uuninpellille, voitele öljyllä, suolaa ja pippuroi. Paista kypsiksi 200 asteessa.

Peruna
2 suurta Rosamundaa
1 tlk smetanaa
1 prk siianmätiä ( tai kalatiskiltä)
tilliä

Silppua sipuli ja sekoita mädin ja smetanan kanssa, jätä hiukan mätiä koristeeksi. Jaa mäti perunaviipaleille, koristele mädillä ja tillillä.

Bataatti
1 iso bataatti
6 viipaletta Pirkka Parhaat poron kylmäsavupaisti
6 pientä salaatinlehteä tai rucolaa
1 rasia piparjuurituorejuustoa

Levitä lusikallinen tuorejuustoa kullekkin poroleikkeelle ja kääri rullalla. Leikkaa rulla kahteen osaan. Aseta bataattiviipaleelle salaattia ja sen päälle  pororullan puolikkaat.

Munakoiso
1 munakoiso 
1 tlk kikherneitä
1 rkl tahinia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl öljyä 
2 rkl vettä
1tl suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl kardemummaa
1/2 dl  Pirkka granaattiomenan siemeniä

Valuta kikherneet ja soseuta ne valkosipulinkynnen ja tahini kanssa. lisää sitruunamehu, öljy ja vesi ja mausteet. Lusikoi munakoisoviipaleille. Koristele granaattiomenan siemenillä. 
Jouluhummusta jää tästä yli mutta pienempää annosta ei kannata tehdä.

Taisin luvata jalan nousevan polkkaan vielä aterian jälkeenkin. Lämminsavustettu lohi on tässä avainsana ja maistuu kaikille. Lohen viereen laitan paahdetut punakaalilohkot ja ylellisiä beluga-linssejä. Citymarketin palvelutiskiltä löytyy paikan päällä savustettu lohi ja kaikki muutkin herkulliset joulun kalat valmiina, jos sillien ja silakoiden laitto tai graavaaminen ei ole sun juttusi. Palvelutiskiä kannattaa muutenkin hyödyntää, sieltä saa ostettua juuri sopivan kokoisen palan tai määrän ja vielä vinkkien kera. Meillä käytetään hyväksi palvelutiskiä myös kinkun kanssa. Tänäkin vuonna olemme sopineet tuoreen kinkun noudon perjantaille. Ei tarvitse itse miettiä missä isoa kinkkua sulattaa ja varastoi, kun jääkaapin tilat ovat kuitenkin melko rajalliset.

LÄMMINSAVULOHTA, PUNAKAALTA JA BELUGALINSSEJÄ

1 Citymarketin Kalamestarin tai K-Ruokakauppiaan savustama lämminsavulohifile palvelutiskiltä

1 punakaali
2 rkl voita
2 dl belugalinssejä
1/2 dl oliiviöljyä
2 sitruunaa
1 tillinippu
1 dl  Pirkka granaattiomenan siemeniä

suolaa  ja pippuria

Kalamestarin savustaman lohen voit laittaa tarjolle sellaisenaan, koristele tillisilpulla ja sitruunaviipalein. 
Lohko punakaali ja paista lohkoja pannulla voissa miedolla lämmöllä, saa jäädä rapsakaksi, silti reilu paistopinta.
Huuhtele belugat ensin kylmässä vedessä ja laita sitten 4 dl kiehuvaa vettä ja anna hiljalleen kiehua kypsiksin. 20 min. Sekoita lämpimien linssien joukkoon öljy, 1 sitruunanmehu ja 1 dl hienonnettua tilliä.  Lisää mukaan granaattiomenan siemenet (helposti pakkasesta). Mausta suolalla ja pippurilla.
Aseta punakaalilohkot ympyröimään linssejä tarjoiluvadilla.

Ihanista ihanin löytö K-Ruokalehdestä oli kyllä Riisipuurobrûlée. Sitä ei tälläinen brûlée-fani pysty ohittamaan ja sen valmistinkin tiukasti ohjetta noudattaen. Pienten annosvuokien sijaan tein sen isoon piirakkavuokaan. Oli todella hyvää. Riisipuuroa potenssiin tuhat. Maustoin sitä vielä hiukan kanelilla, mutta voisin kuvitella viereen myös mustaherukkahilloa tai portviinimarinoituja luumuja...

 Resepti herkkuun löytyy siis K-ruokalehdestä (ja tästä linkistä).

K-Ruokasivujen Joulu kattaa vielä monta muuta ihanaa reseptiä, jotka eivät teemalehteen mahtuneet. Törmäsin siellä myös todella mielenkiintoiseen katsaukseen vuoden 2017 ruokatrendeistä. Huomaan, että tässäkin menussa oli monta juttua, jotka raportissa on listattuna: Kasvisten käyttö, bataatti, kalan ostaminen kalatiskiltä jne.

Ja kaiken tämän herkuttelun jälkeen…saisko luvan?

Kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka

ETANASILLIT

Tämä kampanjapostaus on toteutettu kaupallisena yhteistyönä Ahti-sillien kanssa.

Sillit kuuluuvat pöytään aina parhaimpien juhlien aikaan: jouluna, juhannuksena ja vappuna. Itseasiassa ne sopivat ihan minkä tahansa perhejuhlien tarjoiluun, sillitahna ja maltainen saaristolaisleipä ovat aina takuuvarma hitti noutopöydässä. 

Sillistä saa kyllä pöytään jokapäiväistäkin ruokaa ja oli tarve kumpi tahansa, Sillikoulun reseptien joukosta löytyy sillejä kullekkin huima määrä toteutettavia reseptejä ja inspiraatiota. Miltäs kuulostaa  voitaikinavohvelit ja sillijäätelö,  kuvankaunis sillikakku tai ruotsalainen sillisalaatti? Kaikki nuo ovat kampanjassa julkaistuja bloggaajakollegoiden reseptejä.

Enkä koskaan unohda kuinka laitoit sillivoileipää mun krapulaan...

Silli tuo mieleen puhtaasti positiivisuutta. Boy-sillit ovat muuttuneet Ahti-silleiksi, ja kyllä, ne valmistetaankin Suomen Turuus. Itse silli on norjansilliä, joka kalastetaan MSC- sertifioidusti, elikkä vastuullisesti, juuri silloin kun se on pulleimmillaan ja rasvaisimmillaan. Ihanasti täynnä omega-3-rasvahappoja.

Valitettavasti etanapannuni ovat tyhjäkäytöllä suurimman osan vuotta. Ymmärtääkseni noissa koloissa viihtyy moni muukin; katkaravut ja silakat ainakin. Miksei siis myös silli!

Viihtyi kyllä! Sillin (ja voin rasvaisuutta) leikkaamaan laitetaan sopivasti fenkolia ja kaprista, maltilla persiljaista valkosipulivoita sillin kaveriksi ja päälle parmesaaninen leipämuruseos. Ihan lempiherkkuni etanoiden kanssa samalle viivalle pääsi tämä annos varsinkin kun muistin tirskauttaa syödessä vielä hiukan sitruunaa päälle. Oikein sopeva alkuruuaksi pikkujoulupöytään tai joulunpyhiin - jos nyt ajankohtaiseksi heittäydytään - silloin kun haluat tarjota vaikka kolmen ruokalajin illallisen ison joulukattauksen sijaan. Ja yksinään etanasillit ovat ihana iltaherkku. 

ETANASILLIT

5:lle

1 pkt (150g) Ahti Perinteinen Sillifilee tai Ahti Matjessillifilee

50 g voita

4-5 aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl kaprista

3-5 valkosipulinkynttä

1 ruukku lehtipersiljaa

½ pieni fenkoli

Pinnalle:

1 dl eilistä leipää rouhittuna tai Panko-korppujauhoa

1 dl Parmesaaniraastetta

1 dl silputtua lehtipersiljaa

 2 rkl oliiviöljyä

Tarjoiluun: sitruunanlohkoja

Laita uuni lämpiämään 200°.  Ota esille etanapannut.

1 sillipaketista saat n. 30 etanasilliä. Jos käytät AhtiPerinteistä Sillifileetä, liota sitä ensin pari tuntia kylmässä vedessä liian suolaisuuden poistamiseksi. Voit käyttää myös molempia sillejä, eli silloin yksi filee kutakin. Saksi fileet paloiksi, kustakin fileestä tulee n. 15 palaa.

Jaa palat etanapannun koloihin.

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja kaprikset, valkosipulinkynnet ja lehtipersilja. Kuutioi myös fenkoli pieneksi. Sekoita kaikki yhteen voin kanssa. Jaa massa tasan etanapannun koloihin sillin päälle.

Yhdistä pintamurun ainekset ja jaa seos kolojen päälle. Paista 200° n. 6 minuuttia, kunnes voi kuplii ja leipämuru saa pintaan hiukan väriä.  Varaa ruokailijoille sitruunanlohkoja annoksen pintaan puristettavaksi. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Yhteistyössä Ahti-sillit