ROPA VIEJA

Ropa vieja. Vanhat, revityt vaatteet. Ruokalaji on tuttu useimmista espanjankielisistä maista, mutta minä kokkaan nyt kuubalaista versiota. Ropa vieja on nimittäin Kuuban kansallisruoka.

Ropa vieja tarkoittaa vanhoja vaatteita. Tarina kertoo miehestä joka oli niin köyhä ettei hänellä ollut varaa ruokkia perhettään. Niinpä hän repi vaatteensa riekaleiksi, pisti pataan, keitti ja keitti ja rukoili ja keitti ja kuinka ollakkaan, pata muuttui lihamuhennokseksi ja perhe sai vatsansa täyteen.

Ropa vieja on ainakin 500 vuotta vanha resepti Iberian niemimaalta, jossa sefardijuutalaiset keittelivät tätä pitkään ja hartaasti ja ovelasti koko sapattia edeltävän yön, että heillä oli sapattinakin hyvää syötävää, silloin nimittäin ruuanlaitto oli kielletty.

Espanjalaiset konkistadorit toivat ruuan sitten mukanaan Kuubaan ja Karibian maihin, jossa se tänä päiväkin on voimissaan ja suosittua. Ja miksei olisi? Se on nimittäin tosi hyvää.

Minä pääsin maistamaan ropa viejaa Kuuban matkan ensimmäisenä iltana ravintolassa.Siellä missä kokkina toimi eläinlääkäriksi lukenut hemmo ja missä Maitotyttö tilasi alkuun Capuccinon, hän oli puhunut siitä jo vuorokauden, Moskovan kentältä alkaen, mistä lie oli saanut päähänsä, että sitä nyt kuuluu saada näin matkalla. No eihän se sitä juonut, nukahti sohvapenkille pää mun sylissä- tai taisi olla jalat, pää kuulostaa kyllä romanttisemmalta- räävittyään muutaman lusikallisen meidän yhteisestä annoksesta. En muista mitä se meidän annos oli, ihan hyvää kyllä mutta ei niin mahtavan maukasta kuin pöytätoverin ropa vieja. Klassinen keissi annoskateutta heti ensimmäisenä iltana.

Se oli kuitenkin mielettömän hyvää. Suussa sulavaa lihaa ja sellainen mahtava vihreän paprikan maku, tai en oikein osaa analysoida, enhän voinut syödä koko annosta kun se ei ollut minun. Ravintolassa se oli tehty naudasta. Aika jännä juttu, että jos googlaatte kuubalaisia ropa vieja reseptejä, lähes kaikissa se tehdään naudasta, oikeasti Kuubassa nautaa saa lähinnä ravintoloissa, normi ihminen ei saa käsiinsä kuin possua ja kanaa. Mutta hyväähän se on noistakin.

Lihaksi soveltuu siis varsin hyvin myös possun kassler mutta minullapa oli Lakeuden Highlandin luomua briskettiä eli naudanrintaa, tuollaista pitkän haudutuksen jälkeen erinomaisen herkullista lihaa, josta lähdin tekemään tätä. Kaikki pitkään haudutettavat palat ovat tähän hyviä.

Ja oli mulla pari muutakin ässää hihassa. Ostin kadun kasvismyyntikärrystä ennen Havannasta lähtöäni noita ihania pieniä paprikoita. joita siellä käytetään, varsin samanlaisia ei löydy täältä,. Niiden maku on erilainen, omanlainen verrattuna tavalliseen paprikaan, eivätkä ne chilejäkään ole, vaikka oikeasti näyttävätkin pikku habanero- chileiltä (habanero = havannalainen espanjaksi). Mutta eivät nämä tulisiakaan ole. Kotiin päästyäni laitoin ne kokonaisina pakkaseen, sieltä niitä on aika kiva käyttää, kun leikkaa ne vielä kohmeisina ja lisää ruokaan ei tiedä onko käyttänyt tuoretta vai pakastettua.

Nuo isommat vihreä paprikat ovat noin kananmunan kokoisia.

Toinen aseeni on vino secco, siskoni toi minulle jo aikaisemmin pullon, koska sitä laitetaan useimpiin ruokiin Kuubassa. Se on ruuanlaittoviiniä, tai melkein etikkaa, jotain siltä väliltä. Mutta periaattessa sen kai voi korvata kuivalla valkoviinillä1:1 tai lisätä ruokaan 1-2 rkl valkoviinietikkaa.

Älkää siis jääkö itkemään kuubalaisten pikkupaprikoiden perään, pärjäätte kyllä paprikallakin (kunhan muistatte käyttää myös vihreää) ja sama juttu tuon vino seccon kanssa.

Ropa vieja

n. 1 kg lihaa naudanrintaa tai muuta pitkään rauhalliseen kypsennykseen sopivaa lihaa

suolaa, pippuria lihan maustamiseen

2-3 rkl öljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 vihreä paprika suikaleina

1 punainen paprika suikaleina

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä

1, 5 dl vino secoa

1 lihaliemikuutio

1 rkl oreganoa

2 tl juustokuminaa

2 laakerinlehteä

vettä

pinnalle tuoretta, hienonnettua persiljaa

Suolaa ja pippuroi liha ja ruskista se padassa. Lisää pataan sipuli, valkosipuli, paprikat, tomaattimurska ja -pyre, vino seco (tai vastaava määrä kuivaa valkoviiniä tai 2 rkl valkoviinietikkaa). lihaliemikuutio,oregano, juustokumina, laakerinlehdet ja sen verran vettä, että liha juuri ja juuri peittyy.

Kansi päälle ja 150 asteeseen uuniin 4-5 h eli tarpeeksi kauaksi, että liha hajoa riekaleiksi jo haarukan hipaisusta.  Tämän voi valmistaa myös vielä miedommalla yön yli (tai miten olisi haudutuspata). Tarkista aina välillä, ettei meste haihdu kokonaan ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää, nyhdä se kahdella haarukalla pitkiksi säikeiksi. Nyhtöliha on kosteaa vaan ei kastikemaista.

Tarjoile valkoisen riisin ja salaatin kanssa, tai riisin ja papujen tai congrin kanssa. Paistettu keittobanaani sopii hyvin myös samalle lautaselle.

Ihminen saattaa tulla hulluksi (olen vakuuttunut,  ja sen voi merkata diagnoosiksi papereihini "sekosi googlatessaan autenttista reseptiä") yrittäessään löytää autenttisen reseptin jollekin tietylle ruualle. Ohan se nyt selvä, että kaikille ruuille, kaikissa kulttuureissa, löytyy aina tuhat ja yksi oikeaa tekotapaa riippuen kylästä ja suvusta ja kokista ja tuulen suunnasta ja mitäs niitä muuttujia onkaan. 

Vaikka googlailin sekä espanjaksi, että englanniksi on näinkin vähäaineksisessa reseptissä paljon muuttujia. On kuubalaiset ja sitten on amerikan kuubalaiset, joiden hevonen on lähtenyt vuosikymmenten kuluessa aivan eri suuntiin. 

Minä päädyin tällaiseen tekotapaan, toinen on, että liha kypsennetään ensin yksin nyhdöksi, kastike tehdään erikseen ja lopussa vasta sekoitetaan. Siinä on puolensa, paprikat ainakin jäävät kauniimmin näkyväksi (muistan että siinä parhaassa annoskateusannoksessa vihreä paprika näyttäytyi kauniina). Yritimme Natasiskon kanssa kysellä kuubalaisilta ystäviltämme (Luen siis siskoni ystävätkin omikseni... mi casa, su casa-tyyliin... minä tunnen tasan yhden), että miten he tekevät ja kyllä sitten kuulemma tekevät myös tähän kaikki pataan -tyyliin myös.  
  

Lopuksi on pakko vielä sanoa, että jälkkäriksi oli mämmiä, koska oli pääsiäislauantai.

Mämmiini kuuluu sokeri ja rasvaton maito. Ja mämmi mämminä, en minä siitä tuulihattuja halua tehdä!

KUUBALAISIA RESEPTEJÄ KOKEILTAVAKSI

Jostain muistan lukeneeni, että kuubalaiset ovat sitä mieltä, että taivaassa kaikki kokit ovat kuubalaisia. Jollen nyt aivan sille tielle lähde, niin sanottava on, että Kuuba on aukeamassa myös hyvästä ruuasta nauttimiselle. Takavuosien ongelmat, ruuan saatavuus ja säännöstelty  ammattinharjoittaminen ovat kohta muistoja vaan ja avaavat  kadotessaan myös aivan uusia ovia ruokaa rakastavalle matkailijalle.

Sillä ruokaa on aina  valmistettu  rakkaudella kuubalaisissa kodeissa. Kuubalainen ruuanlaitto lainaa vaikutteita niin karibialaisesta, latinalaisesta, eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta keittiöstä. Tulista ei ruoka ole ja mausteet ovat usein samoja; paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattia, sitrusta, raaka-aineina papuja, riisiä ja lihaa. 
Sekä keittobanaaneja. Niitä ei voi sivuuttaa.

Tässä kun odotellaan koska Kuuba trilogiani huipentuu osiin II (vinkit Kuuban matkaan) ja III (kuubalainen ruoka), testailin vähän rakastetuimpia reseptejä ja sovelsin niistä osaa helpommin toteuttavaksi Suomen oloissa. Kun harvemmin pystyy sitä pikkuporsasta pyörittää takapihalla. Reseptit on julkaistu tänään tuttuun tapaan sanomalehdissä, joihin teemasisällön tuottaa Lännen media.

Riisiä ja papuja, yhdessä tai erikseen, löytyy aterialta kuin aterialta. Congri, likainen riisi on uskomattoman hyvää ja täyteläistä, eikä hassumpaa sellaisenaankaan.

Tästä reseptistä olen erityisen ylpeä, koska jouduin soveltaa, että sain ne varraspossun maut helposti omalle lautaselle. Tuloksena on todella herkullinen nyhtöpossu mojokastikkeella. Paljon sitruksia ja hirveesti valkosipulia. Tätä on varmasti listalla siellä yläkerrassa.

Hauska on myös arkiruokalöytö picadillo.Helposti lempeän erilaista jauheliharuokaa koko perheelle.

Keittobanaaneja paistetaan melkein joka aterialle, mutta nämä täytetyt  plantaanikupit, tostones rellenos, kaipaavat hiukan kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Ja ehkä hermojakim (Nimimerkki 12 kupista 3 kelvollista). Että älä nyt valmista kokeilematta illalliselle.

Mutta herkkuja ovat sitten kyllä toisaalta! 

Aterian päätteeksi mitäpä muutakaan kuin flan eli paahtovanukas joka on koko latinalaisen maailman yhteinen lohtujälkkäri.

Nämä reseptit nappaat siis tämän torsta 23.1 sanomalehdistä. Jonkin verran kuuba-aiheisia reseptejä löytyy myös blogistani täältä. 
Lisää on epäilemättä tulossa.

MATKALLA: HAVANNA KUUBA vol. I

sateen jälkeen

La Habana, Havanna.

Kaupunki täynnä elämää: kauneutta, rosoa, sykkivää musiikkia, tanssia, hymyjä, kuumuutta, köyhyyttä, säännöstelyä, yltäkylläisyyttä, amerikanrautoja ja ladoja, kliseitä ja yllätyksiä. Vaikeasti kuvailtava, vaikkakin helposti lähestyttävä, vastakohtien, kauneuden ja rumuuden kaupunki,  ehdottomasti nähtävä ja koettava.

Lokakuinen viikon matka Kuubaan marraskuussa 500 vuotta täyttäneeseen pääkaupunkiin yhdessä siskon ja Maitotyttö 8v. kanssa kerrytti kokemusreppua siinä määrin, että on tuntunut uuvuttavalta aloittaa vastaamaan yhtään mitään tuttujen kysellessä minkälaista oli. Yhtä ylitsevuotavalta tuntuu blogitekstien kirjoittaminen. Miten vangita rytmi, hengitys, elämä? 
Ensimmäistä kertaa tuntuu, että on pakko esittää joitakin taustoja, ennen kuin voi alkaa ymmärtää kuubalaista elämänmenoa mitenkään.
Kuuba trilogiani alkakoon siis yleisillä faktoilla ja omilla tulkinnoilla, jatkan toisessa osassa enemmän omaan matkakertomuksiin/käytännön vinkkeihin ja päätän trilogian tietysti suuren ruokapostaukseen. Istukaa nojatuoliin ja kiinnittäkää turvavyöt, matka on alkamassa.



La Habana, kaupunki

Havanna on Kuuban pääkaupunki, jonka kerrostumissa pääsee aistimaan kuubalaisen historian ja ihmisten elämänmenon.  Havanna jakautuu vanhaan osaan, Habana Vieja (Unescon maailmanperintökohde), keskustaan, Centro Habana, ja uudempaan Vedadoon. Asukkaita pääkaupungissa on n. 2,2 miljoonaa, vapaa liikkuvuus on ollut rajoitettua myös maan sisällä, ei pelkästään rajojen ulkopuolella. Habana Vieja rakentuu viiden plazan ympärille. Sen rakennusten tyyli vaihtelee barokista aina art decoon ja kaupungin kauneus paistaa lävitse viidenkymmenen vuoden laiminlyönneistä huolimatta. 

Arkkitehtuuria ja kaupunkikuvaa 

On todella ongelmallista miettiä, mistä kertoisi ensin, koska kaikki asiat liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Yksi näkyvämpiä asioita on tietysti kuubalaisen elämän näyttämö, rakennukset, kadut, aukiot. Vanhalle Havannalle leimaa antavaa ovat siirtomaatyyliset, monikerroksiset rakennukset, katuja reunustavat nelimetriset kapeat ovet ja niiden ylle kaartuvat parvekkeet. Osaksi rakennukset ovat todella huonossa kunnossa, lähinnä sortuvan näköisiä, mutta niitä myös kunnostetaan koko ajan, työ on alkanut jo 80-luvulla, kun vanhakaupunki sai Unescon maailmanperintökohde nimityksen. Kuuba oli pitkään Espanjan siirtomaana (lyhyttä brittien valtakautta 1792 lukuunottamatta) ja nämä maurilaiset vaikutteet ovat vahvasti esillä. 1900- luvulla elettiin voimakasta USA:n vaikutusaikaa, siltä ajalta ovat upeat huvilat ja palatsit, Havanna oli tuolloin vähän kuin Las Vegas, huoleton leikkikenttä amerikkalaiselle mafialle, rikkaisiin valkoisiin ja köyhään värillisten väestöön jakautunut. Nuokin loistohuvilat ehtivät vallankumouksen jälkeen rappeutua pahoin, kunnes niitä on alettu hiljalleen palauttaa loistoonsa, mm. monet lähetystöt sijaitsevat näissä. 

Vallankumous toi tullessaan myös Neuvostoliiton tuen ja valitettavasti myös muutamia Neuvostoarkkitehtuurin bunkkereita helmiä löytyy.

Kaupunkia kiertäessä saattaa mennä hetki, ennen kuin tajuat yhden silmiinpistävän jutun. Mainoksia ei ole missään. Sen sijaan rakennusten seinille tai muureihin on saatettu kirjoittaa vallankumouksellisia iskulauseita ja vallankumouksen sankarien kuvat maalauksina, reliefeinä, valokuvina ja patsaina koristavat rakennuksia niin ulkoa kuin sisältä. Suosituin hahmo on tietysti karismaattisen komea Che Guevara ja toinen, itselleni entuudestaan tuntematon vallankumousjohtaja Camilo Cienfuegos. Itseasiassa Fidelin kuvia löytyi lähinnä rakennusten sisältä tai kahvilan nurkkapöytään huolettomasti heitetystä valokuvateoksesta ( jonka nimi on yleensä La Revolución, tai Fidel Castron elämä tms.)

ampumarata

Muitakin historiallisia hahmoja ja heidän tarinoitaan tulee tutuksi. Useista patsaista, paikkojen ja katujen nimistä löytyy mm. itsenäisyystaistelun henkinen johtaja José Martí,  runoilija, kirjailija ja lehtimies, jota Kuubassa kutsutaan myös nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (Kuuban itsenäisyyden apostoli). Martí antoi kasvot ja etenkin kynänsä itsenäisyystaistelulle. Hänen unelmiensa Kuubassa maassa vallitsisi puolueeton kapitalismiin pohjaava sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa rotujen ja eri sosiaalisten luokkien tasa-arvo taattaisiin jakamalla maan taloudelliset ja luonnonvarat tasapuolisesti kaiken kansan kesken (Wikipedia).
Martí johti maanpaosta palatessaan itsenäisyysmieliset joukot hyökkäykseen espanjalaisia valloittajia vastaan 1895 Dos Riosin taistelussa, jota pidetään käännekohtana Kuuban itsenäistymisessä.

Valitettavasti José Martí itse loukkaantui kuolettavasti taistelun alkumetreillä. Taiteilijasielu tykkäsi pukeutua pitkään mustaan illallistakkiin, joten taistelussakin hän oli siihen viimeisen päälle pyntättynä ja  asiansa hyvyyten uskoen ratsasti  valkoisella johtohevosella vähän kuin huutomerkkinä joukkojen edessä varmaan kuolemaan.

Meille kaikille tutun kuubalaisen laulun Guajira Guantanamera teksti on muuten Martín kynästä.

Liikenne Havannassa on miljoonakaupungiksi erittäin rauhallista ja autot todellakin ovat joko upean näköisiä vanhoja amerikanrautoja (kylläkin Nissanin moottorilla) tai omalla tavallaan yhtä ainutlaatuisia vanhoja Ladoja. Aika absurdia tämäkin.

Liikenteen tekee rauhalliseksi myös varmasti katujen kunto. Pienetkin kujat ovat kyllä usein päällystettyjä, mutta täynnä kuoppia ja reikiä, roskia, koiranpaskaa, kannattaa katsoa tarkasti minne astuu.

Aika raju kontrasti on keskustan leveät avenuet ja plazat, niiden ympärille kunnostetut ja uudisrakennetut mahtipontiset hotellit (sellaiset, jossa yö maksaa 1600€). "Eduskuntatalossa" eli paikallisessa white housessakin on mahtava kullitettu kupoli.

gs

Pieni historiakatsaus

Koska jo äsken olin eksyä historian pauloihin, lyhyt tiivistelmä Kuuban historiasta lieneen paikallaan. 
Kuuba oli  alkuperäiskansojen asuttama kun Kolumbus purjehti sinne ensimmäisenä 1492. Konkistadori Diego Velázquez de Cuella  aloitti muutamia  vuosia myöhemmin varsinaisen valloituksen ja oli ensimmäinen Havannassa istuva espanjalainen kuvernööri.
Espanjalaiset hallitsivat Kuubaa aina 1800-luvun loppupuolelle, lukuunottamatta lyhyttä vallanvaihtoa v.1762  brittien kanssa.

Saarta asuttaneen intiaanipopulaation kuollessa sairauksiin ja valloittajien järjettömiin teurastuksiin espanjalaiset tuottivat Afrikasta orjia, sillä työvoimaa tarvittiin. Kuuba nousi nimittäin tupakka- ja sokeriviljelystensä ansiosta lopulta arvokkaimmaksi siirtomaaksi. 

Kuuba kielsi orjuuden vasta toiseksi viimeisenä valtiona 1886 ja julistautui itsenäiseksi 1902. Se säilyi kuitenkin vahvasti USA:n vaikutusvallan alaisena.
Batistan korruptoituneen hallinnon aikakautena, huolimatta siitä, että väestöstä 1/3 oli erittäin köyhää, oli teollisuustyöntekijän palkkataso maailmanlaajuisesti sijalla 8. ja maataloustyöntekijän palkkataso korkeampi kuin esimerkiksi Tanskassa tai Länsi-Saksassa (v. 1958 Wikipedian mukaan).

Vuoden 1959 vallankumouksesta lähtien Kuuba on ollut sosialistinen Castron veljesten (tai no, Fidelin)  hallitsema valtio, jonka politiikkaa on leimannut erityisesti USA-vastaisuus. Läheisemmät suhteet Neuvostoliittoon vaikeutuivat Neuvostoliiton hajotessa (on niin tyhmästi sanottu, etten viitti edes korjata) ja 80-luvun puolivälin jälkeistä aikaa kutsutaankin Erityisjaksoksi, jolloin Kuubassa oli pulaa jopa välttämättömimmistä hyödykkeistä, ruuasta ja polttoaineista.

Fidel oli yksi maailman pitkäaikaisimpia johtajia ja hänen ansionsa mm. koulutuksen ja terveyden saralla ovat kiistattomat. Hänellä oli valokuvamuisti,  hänet muistetaan myös tuntikausia kestävistä (mutta ilmeisesti sangen vangitsevista) puheista. Samaan aikaan kuubalaisilta puuttui monia kansalaisen perusoikeuksia. Kiistellyn ja karismaattisen johtajan vaikutus on ollut omaa luokkaansa.

Fidelin sairastuttutua hänen veljensä Raúl nimitettiin presidentiksi. Kuuba on viime vuosina vapauttanut monia omistukseen ja liiketoimintaan liittyviä rajoitteita ja purkanut esim. matkustusrajoituksia. 50 vuoden jälkeen ihmiset voivat taas omistaa ja myydä asuntoja ja autoja, harjoittaa yli 200 eri ei-valtiollista ammattia.

2018 presidentiksi valittiin Díaz-Canel. Raúl jatkaa puolueen johtajana v. 2021 asti.

Elämää Kuubassa

Kuubassa on ilmainen koulutus aina yliopistotutkintoon asti. Myös terveydenhuolto on ilmainen. Suuri osa ihmisistä työskentelee julkisella sektorilla, jolloin kuukauden ansio on n. 25-40€. Sillä ei varsinaisesti tule toimeen, mutta kerjäläisiä ei Havannan kaduilla kuitenkaan näy. Kansalaisille kuuluu myös ilmainen asunto ja ruokakupongeilla taataan ruoka jokaiselle. Esim. noihin mainitsemiini amerikkalaisiin hienoihin huviloihin määrättiin asumaan perheitä vallankumouksen jälkeen, eri perheitä talon eri kerroksiin tai osiin. Jokaisella on siis katto pään päällä ja jonkinlainen perusravinto. 

koululaisia tunnilla

Ansiotason takia länsimaiset perinteiset "hyvin tienaavat" ammattit eivät niin houkuttele. Typillisenä esimerkkinä esim. eläinlääkäri toimi ravintolan kokkina yhdessä käymässämme ravintolassa.

Jonottaminen

Kuubassa täytyy siis jonottaa. Ruokakaupoissa hyllyt huutavat tyhjyyttään. Siis täydellistä tyhjyyttä, mutta perus riisiä, munia, sokeria yms. yleensä löytyy, muu saatavuus vaihtelee. Hedelmiä ja kasviksia löytyy torilta ja leipomot ovat auki 24/7. Lihana syödään eniten possua, nauta ja merenelävät kun ovat olleet enemmän varattuna vientiin ja säännöstelyn takana.
Hygieniatuotteita kuten shampoo, saippua ja hammasharja ei löydy noin vaan, mutta niitäkin on nykyään tarjolla. Niitä myyvään kauppaan täytyy kuitenkin jonottaa kuten ruokakauppaankin. 

Kuubalainen jonotus kulkee näin: Väkijoukko on epämääräisesti hajaantunut oven ulkopuolelle. Aina kun uusi ihminen tulee paikalle hän hihkaisee "último", jolloin edellinen viimeksi tullut (tai muutama edellinen) ilmaisevat itsensä, näin sitten kukin tietää kenen perässä on, eikä kenenkään tarvitse seisoskella tiukassa jonossa. Systeemiä tuntemattomille turisteille tämä voi olla hankalaa, jos luulee esim. jonottavansa bussiin paalupaikalta, eikä tajua, että nuo kaikki ympäristön ihmiset ovat itseasiassa jonossa ENNEN sua.

Santeria

Kuuba oli pitkään näennäisesti ateistinen valtio. Itseasiassa kuubalaiset ovat aika uskonnollista, ellei jopa taikauskoista kansaa. Vaikka virallisesti ilmoitetaan kansalaisista suurimman osan olevan katolisia, ovat vallalla lähinnä kuitenkin synkretistiset uskonnot ja niistä etenkin santeria, jonka juuret ovat syvällä länsiafrikkalaisessa joruba-kulttuurissa (noituudessa). Toisaalta Santeria nojautuu myös vahvasti katoliseen pyhimysperinteeseen, että saatan olla hiukan pyörällä päästäni näissä termeissä. Se miten uskonto näkyy ja kuuluu kaikkialla sen sijaan tekee vaikutuksen. 

Salakuvasin joella puhdistautumisriittiä

Taisi olla eka aamupäivä kun kävelimme kadulla ja kadun kulmauksessa meinasin astua vahingossa kananmunan päälle. Siskoni kertoi, että se on taikuutta/uskontoa, santeriaa, uhrilahja, joka on jostakin syystä laitettu juuri kyseiseen paikkaan. Tarvittu vähän tuuria tai hyvää onnea johonkin. Tietenkään en olisi näitä osannut katsoa ellei Natasiskoni olisi kertonut, munia huomasin muutaman myöhemminkin ja yhtenä iltana myös kauniin puhtaan valkoisen kyyhkyn (niskat taitettuna) samanmoisessa kadunkulmassa.

Santeriaan kuuluu osana myös musiikki, tunti- vai oliko se päiväkausia kestävät rummutussessiot. Sunnuntaisin kokoonnutaan  musisoimaan, rummuttamaan, ja laulamaan rumbajuhliin.

Santeriassa uskotaan ylimpään jumalaan nimeltä Olorun sekä erilaisiin pyhiin henkiin, Orishoihin, jotka sitten saadaan (lahjomalla) auttamaan ja suojelemaan ihmisiä. 
Jos Kun törmäät Kuubassa kokonaan valkoisiin pukeutuneeseen ihmiseen, ei kyseessä ole siirtomaaromantikko vaan ihminen, joka läpikäy vuoden kestävää puhdistautumisriittiä. Siinä suoritetaan joessa ensin symbolinen pesu, leikataan hiukset kokonaan pois ja uhrataan iso uhri, esim vuohi. Koko seuraavan vuoden puhdistautujan täytyy noudattaa tiettyjä sääntöjä, pukeutua esim. kokonaan valkoisiin, pidättäytyä koskettamasta muihin kuin perheen jäseniin, syödä lusikalla, pitää pää peitettynä. Seremonia, jonka suoritettuaan ihmisestä tulee tavallaan pyhä, santero/a, on kallis juuri monien uhrilahojen takia, mutta sillä taataankin sitten onnea ja terveyttä koko elämäksi. Näitä valkoisiin pukeutuneita santerokokelaita näkyy päivittäin, nuorin näkemäni oli varmaan suloinen nelivuotias tyttö, mutta useimmiten he ovat ihan aikuisia.

Kuubalaisen kanssa naimisissa oleva suomalainen tuttu nainen kertoi kuinka hänen miehensä oli halunnut, että uutena vuotena vaimollekkin tehtäisin  pienempimuotoinen onnea tuottava riitti. Vaimo pukeutui parhaimpaan mekkoonsa ja niin lähdettiin pyhää miestä tapamaan. Santero otti aika kulauksen tummaa rommia ensi töikseen ja sitten purskautti kaiken naisen päälle. Sen jälkeen häntä "vihdottiin" eli läiskittiin elävällä kanalla joka puolelta.

Mutta hyvää tuuria on piisannut! Mekko kyllä meni pilalle...

Se tärkein: ihmiset

Tähän asti tullut kai selväksi, että kuubalaiset ovat hyvin koulutettuja ja tervehampaisia.

Toivottavasti selväksi on tullut myös se että elämä kuubalaiselle Kuubassa ei ole helppoa. 

Kodeista puuttuvat vielä useimmat nykyajan koneet ja laitteet, vaikka iltaisin kadulla kävellessä näkee avonaisten ovien läpi suoraan ensimmäisen kerroksen asuntoihin ja seinillä oleviin taulutelevisioihin (jotka on haettu Meksikosta ja joista täytyy maksaa laitteen hinta tuplana maahantuontitullin muodossa). Kuubalaiset istuvat keinutuoleissaan tai kadulla porraspäässä uteliana ja elämänmyönteisinä. 

Kuuban väestö koostuu n. 65% valkoisia, 24% mulatteja, 10 % mustia ja 1 % kiinalaisia (Kuuban saapui ja jäi 1800- luvun puolivälissä töihin sokeriplantaaseille n. 100 000 kiinalaista).
Jotenkin yleisilme ainakin Havannassa tuntui mustemmalta. Kuuba on kuitenkin melko tasa-arvoisesti sulattanut eri rodut ja eurooppalaisen, afrikkalaisen ja karibialaisen kulttuurin kansaa yhdistäväksi tekijäksi. Kuuban tärkein voimavara on varmasti sen lannistumattomat, lahjakkaat ja eteenpäin katsovat ihmiset.

Kuubalaiset ovat myös urheilukansaa: baseball, yleisurheilu, nyrkkeily, lentopallo ja jalkapallo kärkilajeina. Esimerkiksi v. 92 olympialaisissa Kuuban vain 11 miljoonaisen kansan urheilijat toivat 14 kultamitalia ja sijoittuivat koko mitalitilastossa sijalle 5.

Kuubalaiset ovat myös kulttuurikansaa. Lukutaitoprosentti on 99,8% aikuisväestöllä ja musiikki, tanssi, kuvataide, elokuva ovat kaikkialla nähtävissä havaittavissa ja koettavissa. Sosialistisen järjestelmän myötä liput konsertteihin, balettiin, teatteriin (ja urheilutapahtumiin) ovat valtion tukemia, joten kaikki voivat nauttia myös kulttuuririennoista.

Kuuban ihmisoikeuskysymykset ovat olleet useasti kyseenalaistettuja Castron hallinnon aikana ja varsinkin ilmaisunvapaus. Ehkä siksi kuubalaiset eivät uskalla valittaa.

Kuubassa tuntee olonsa melko turvalliseksi, kadulla illallakin. Toki yksin jätetyt tavarat nopeasti kävelevät paremmin huolta pitäviin koteihin, mutta (kovien rangaistustenkin takia) varsinaiset ryöstöt yms. ovat harvinaisempia.

Samaa rohkeutta kuin kuubalaisten pohjalaisen silmin estottomassa tanssissa, näkyy myös bodypositiivisessä pukeutumisessa. Kummuista, iästä ja kurveista huolimatta naiset pukeutuvat mielellään jonkinmoiseen tiukkaan lycraan tai spandexiin. Kuumassa ja kosteassa ilmastossa luulisi tämän olevan tukahduttavaa, mutta on tyylissä hyvääkin, ruuminosat (esim. reidet) eivät hinkkaannu hikisinä ikävästi yhteen (tästä ihan omakohtaista empiiristä tutkimusta).

Kuuban armeija on miehille pakollinen 2 vuotta ja naisille vapaaehtoinen.

Kuubaa vai pitäisikö puhua nyt pelkästään Havannasta on siis hyvin vaikea määritellä minkään mittarin mukaan. Jokaiselle asialle löytyy vastakohta, juuri kun luulet tietäväsi kuinka, saat yllättyä. Kuuban avattua rajansa myös omille kansalaisilleen ja USA:lle ja turismin tullessa yhä merkityksellisemmäksi elinkeinoksi myös yksityiyrittämisen esteiden poistuessa, kuulee koko ajan sanottavan, kuinka Kuuba muuttuu nopeasti ja kuinka nyt on viimeinen tilaisuus kokea aito, ainutlaatuinen Kuuba. Kuuban muutos ei ilmeisesti kuitenkaan ole tapahtumassa niin nopeasti kuin alussa toivottiin/pelättiin. 

Muutosta on lopulta mahdoton ennustaa, sen suuntaa tai vauhtia. Toivottavasti Kuuban ainutlaatuinen sydän selviää ehjänä muutoksen kourissa. Luulen niin, ainahan se on selvinnyt.

PARASTA KEITTOBANAANISTA

Kelläpä meistä ei olisi keittiön laatikoihin hautautuneena  kuvassa olevaa työkalua. Vai? Ai ette tiedä mikä se on? Vaikka keittobanaanin siivukin siinä vähän vinkkinä?

No arvasinhan minä, että kyllä tietoa löytyy. Kuvassa on tosiaan tostonera, jonka avulla valmistetaan tietenkin (oi, kuinka kepeästi huudahdan tuon tietenkin) tostones. Tostonit ovat taas Latinalaisessa Amerikassa todella suosittuja keittobanaanista valmistettuja kahteen kertaan paistettuja banaanisipsejä, jos nyt vaikka noin aloittaisin niiden kuvailun.  Tostoneilla voi olla muitakin rakkaita nimiä eri maissa, mutta tämä lienee se yleisin. Ne ovat esimerkiksi Dominikaanisessa Tasavallassa ja Kuubassa ihan jokapäiväistä kauraa banaania lautasella. Maistuvat myös Karibialla ja vaikka Meksikossakin, kaikkialla Väli-Amerikasta Etelä-Amerikkaan. Joskus niitä tarjotaan snack tyylisesti, sellaisenaan tai ketsuppiin tai johonkin dippiin dippaillen, tai jopa juustolla, mutta kaikista yleisimmin ihan vaan suolalla maistettuna pääruuan lisukkeena. Voit ihan verrata lihaa ja perunaa - lihaa/papuja ja banaania.  

Kohta osaat tehdä myös toisen keittobanaaniruuan: Plátano Maduro Frito.

Mutta annas kun kerron:

Keittobanaani eli ruokabanaani eli plantaani on se kaupasta löytyvä suuri eksoottisen näköinen banaani. Sitä ei ole tarkoitettu raakana syötäväksi lainkaan ja riippuen sen kypsyysasteesta, siitä valmistetaan erilaisia ruokia. Kivikova ja vihreä banaani (oikealla) on juuri se, mistä valmistetaan tostonit. Ja kaikkea muutakin vähän perunan tapaan. Keskimmäistä banaania kutsutaan nimellä pinto, se on selvästi jo keltainen ja alkaa saada ruskeita pilkkuja ja ööö...siitä valmistetaan kai jotain välimallin ruokia; paistetaan ja grillataan lisukkeeksi..., mutta yleisesti ottaen ruoka valmistetaan siis joko raa'asta, jonka voi myös kuorittuna keittää paloina perunan tapaan tai kypsästä.

Kypsä plantaani on sitten jo melko ruskea tai ainakin paljon mustia pilkkuja keltaisella pohjalla, sellaisen ylikypsän kotibanaanin näköinen. Kuvan vasemmanpuoleisin banaani saisi olla vielä tummempi ollakseen kypsä. Kypsässä keittobanskussa tärkkelys on muuttunut jo makeaksi ja se on myös tavallisen banaanin kaltaisesti pehmeää. Mutta edelleen se kypsytetään. Älä laita jääkaappiin, siellä se kyllä mustuu vaan ei kypsy. Tässä siitä tehtiin paistettuja kypsiä banaaneja nimeltä Plátano Maduro Frito, joka siis suomeksi on kypsä paistettu keittobanaani (kai te nyt pysytte perässä, tämä on hiukan monimutkaista?).

No mitä ikinä sitten teetkin, niin kuoret on saatava pois ensin. Se ei mene ihan kuin tavallisen banaanin kanssa, mutta kerron kuinka se onnistuu.

Leikkaa molemmista päädyistä pienet palat pois. Plantaaneissa on tuollaiset kovat ja korkeat pitkittäiset harjut, joita myöten tavallinenkin banaani kuoriutuu suikaleiksi. Ota pikkuveitsi ja vedä viillot banaanin asti koko banaanin ympäri joka harjun pituudelta. Sen jälkeen ujuta sormi sinne väliin, tai auta alkuun ehkä veitsenkärjellä,  ja irrota aika kiinteästi banaanissa kiinni oleva jäykkä kuori pois. 

Oikein kuvasarja. Jo-oo, sä osaat!

Ja sitten vaan viipaloimaan asianmukaisesti banaanit asianomaiseen ruokaan.

Vasemmalla raakaa keittobanaania tostoneja varten, oikealla sitten kypsempää versiota.

Lopputulos väärinpäin näyttää siis tältä:

Meillä näitä syötiin Kuubalaisella aterialla ja molemmat aivan pääruualla. Nämä ovat myös helppotekoisia, vähän ehkä öljyn kanssa lotraamista.

TOSTONES
raakoja keittobanaaneja
neutraalia paistoöljyä
suolaa

Kuori keittobanaanit. Leikkaa banaanit n. 2,5 cm paksuisiksi paloiksia. Kuumenna pannulla tai kattilassa tarpeeksi öljyä friteerausta varten (2cm) ja paista banaaneja molemmin puolilta 2-3 min (per puoli). Nosta reikäkauhalle talouspaperin päälle, jotta ylimääräiset rasvat valuvat pois.

Nyt on aika ottaa esille tostonera. Painele banaaninpalat sillä yksitellen litteiksi kiekoiksi. Ja jos nyt sattuu, että naapurin kuubalainen salsaopettaja on hakenut koti-ikävissään juuri tostonerasi lainaan, niin voit käyttää myös vaikka pullon tai juomalasin tasaista pohjaa littanoimisoperaatiossa.

Paista lopuksi littanat öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi, nosta valumaan ja ripottele suolaa päälle. Tarjoile heti.

PLÀTANO MADURO FRITO
Kypsiä keittobanaaneja
öljyä paistamiseen
suolaa

Kuori plantaanit, puolita ja viipaloi puolikkaat pituussuunnassan. 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi.

Paista niihin kaunis väri runsaassa öljyssä. Valuta talouspaperin päällä, suolaa ja tarjoile.

Jotta mikset kokeilisi?

lähde&disclaimer:
Suuren plantaaniviisauteni olen ammentanut Natasiskoni yli 20v keittobanaanikokemuksista Dominikaanisesta Tasavallasta Meksikon kautta Kuubaan. Jos huomaat tekstissä asiavirheitä tai harjaanjohtavaa informaatiota, on syy yksinomaan siskossa. Siis minussa. Koska olen ymmärtänyt jotakin väärin.