LASKIAISPULLAA MONELLA LAILLA

Laskiaispullakausi on jotenkin armelias: vaikka laskiaissunnuntai on vasta viikonloppuna ja laskiaistiistai sen jälkeen sopivasti meidän hiihtolomalla, ei tunnu mitenkään epäsopivalta, että laskiaispullalla herkuttelun aloittaa jo tammikuussa. Venyttää vielä laskiaisen yli vaikka pääsiäiseen asti. Kahvilassa  valitsee testiin sen mehevimmän näköisen ja kotona leipoo pyöreitä pullia satsin pakkaseen, mistä niitä sitten hiljakseen täyttelee.

Jaa niin millä täyttelee? Sain enemmän kuin haastavan  toimeksiannon kirjoitta näistä sydäntalven klassikoista reseptiaukeamallisen tämän päivänsanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.Näet luettelon lehdistä tästä linkistä.

Olen itte aika perinteisen ystävä näissä laskiaispulla-asioissa, valintani on mantelimassa, mutta kyllä hyvä hillokin maistuu. Silti olen  aika tyytyväinen näihin pikkutwisteihin, joita esittelen.

En ole myöskään kummoinen Tiramisu -tuunaaja, koska, no, originaali vain on parasta. Siirsin tiramisun makumaailmaa himppusen kuitenkin laskiaispullan sisään ja arvaa nappasko? Mantelimassan seuraksi kunnon kahvinen kreemi ja sopivasti mantelilikööriä. 

Tähän tikkataulu-emoji, etten paremmin sanoisi!

Enkä pysty vastustamaan mitään minikokoista! Latasin minimuffinsitelineen täyteen muutaman suupalan kokoisia laskiaisherkkuja. Tässä on kyllä laskiaispullaperinteen paras sovellus. Vielä kun käyttää kolmea eri täytettä, mantelimassaa, hilloa ja viime vuosien hittitäytettä nutellaa, pääsee kokeilemaan kaikkia makuja, tai vaikka pelamaan laskiaispullarulettia. 

Ja ihan teknisesti ottaen, nämä ovat kyllä hitsin paljon helpompia syödä. Täyte ei koskaan yllä nenään asti!

Entä mitä sanot raikkaan rahkaisesta puolukka-kinuskitäytteestä?

No niinpä, samaa sanoin minäkin!

Ruotsalaiset innovoivat  muutama vuosi takaperin varsinaisen Heja Sverige-hybridin. Menivät ja yhdistivät prinsessakakun ja laskiaispullan.

Ruotsalaiset jättivät tuotekehityksen vähän kesken, koska heidän kaikki kyseiset versiot toistavat prinsessakakun koristeluteemaa eli pulla on kääriytynyt omenanvihreään marsipaaniin ja laella löytyy pinkki nuppuruusu, tai villeimmissä versioissa vadelma.

Leivotaan FB-ryhmässä törmäsin käsittämättömän kauniiseen toteutukseen tällä teemalla,  oransseihin kettuihin, joiden kaulaa reunusti valkoinen kermakaulus. Ne olivat supersöpöjä (valitettavasti en löydä enää linkkiä) ja aloin miettiä mitä muuta söpistelyä aiheesta saisi aikaan.

Frozen II sai heräteltyä lumihiutaleteeman, jonka varsin yksinkertainen toteutus on myös aika herttainen.

 Ja koska ei makeaa mahan täydeltä, ujutin aukeaman alaosaan  aivan mainion suolaisen piirakan, josta kannoin paloja työlounaaksi useampana päivänä. Kyseessä on muhevan mehevä kasvipiirakka, jonka täyte pursuaa kukkakaalia ja aurajuustoa (ihana yhdistelmä) ja pohja leivotaan raastetusta perunasta ja sipulista. Ja sehän tarkoittaa, ladies and gentleman, että piirakka on myös gluteeniton.

Jotta hyviä laskiaispullahetkiä kaikille ja maistuvia piirakoita!
Vähän mustalta näyttää tämä alapuoli Suomea, noin niin kuin laskiaismäkeä ajatellen. Onneksi lapaset voi vetää käsiinsä , oli lunta tai ei ja tehdä vaikka metsäretken lähilaavulle makkaran, kuuman kaakaon ja rasiallisen niitä ihania laskiaisminipullia kanssa.

Minä ajattelin nauttia viikonlopusta iloisessa ulkoilmatapahtumassa, 4 maan Ikäkausimaaottelussa, Country Match'issä täälä Seinäjoella.

Saimme sen pika-aikataululla järjestettäväksi, koska järjestysvuorossa olevat Falunilaiset eivät saaneet jääolosuhteita mallilleen.

Lajina tietenkin pikaluistelu!

Mikäs sen mukavampaa!

PELTILIHAPIIRAKKA HIRVESTÄ

Tämän peltilihiksen voi toki tehdä myös mistä muusta jauhelihasta tahansa kuin hirvestä: naudasta, possusta, lampaasta, miksei broileristakin. Mutta hirvestä tulee kyllä hirveän herkullinen. Hirven luontaisesti kuiva liha tasapainoittaa rasvaista rahkataikinaa just sopivasti.

En muista muuten aikuisiällä tehneeni kertaakaan tälläista levylihapiirakkaa. Siispä muinaisen kotitalouskirjan lisäksi googlailin eri versioita ja päädyin sitten tähän versioon. Yksi inspiraation lähde oli Kulinaari-blogi, jossa muistellaan niin kaunopuheisesti kupillista kuumaa teetä ja kylmää lihapiirakka. Useissa muissakin ohjeissa innostuttiin kylmästä lihapiirakasta, mutta kyllä se omaan suuhuni meni oikein mukavasti myös lämpinä. Moni ylisti myös pullamaiseen hiivataikinaan tehtyä. Se jääköön toiseen kertaan, sillä minulla oli tuhottavana aimo annos rahkaa,  rahkavoitaikinalle ei etsitty vaihtoehtoja. 

Olisko ollut  aloittelijan tuuria, mutta tulipa siitä hyvä! Normivoitaikinaan verrattuna vältin sen pahimman karikon, eli puoliraa'an, liuskaisen voitaikinapohjan tai -kannen. Todistusaineisto kuvissa.

PELTILIHAPIIRAKKA HIRVENJAUHELIHASTA

Rahkavoitaikina

300 g maitorahkaa

250 g huoneenlämpöistä voita

5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Sekoita rahka ja voi hyvin kulhossa. Lisää vehnäjauho, johon olet sekoittanut leivinjauhon. Sekoita taikina nopeasti sekaisin, vältä turhaa sekoittamista.  Muotoile taikina köntiksi ja laita  tuorekelmulla peiteltynä jääkaappiin kovettumaan (mielellään tunti, mutta myös yön yli käy).

Täyte

1 rkl öljyä

500 g hirvenjauhelihaa

2 sipulia

1 tl maustepippuria

2 tl paprikaa

1tl valkosipulijauhetta

1 tl mustapippuria

1/2 tl cayenneä

suolaa maun mukaan

2 dl puuroriisiä

5 dl vettä

kanaliemikuutio

3 keitettyä kananmunaa (6 min)

voiteluun vielä 1 muna

Paista jauheliha öljyssä sipulin kanssa niin lempeästi, ettei sipuli pala. Mausta mausteilla.

Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä.

Kuori ja hienonna munat.

Lisää riisi ja kananmuna.

Jaa kylmä taikina kahteen ja kaulitse (käytä reilusti lisää vehnäjauhoja jos taikina tarttuu kaulimeen) kahdeksi pellille sopivaksi suorakaiteen malliseksi palaksi leivinpaperin päällä. Itse painelin pohjaa muotoon myös sormin, se kun on mielestäni kaulimista helpompaa. 

Levitä täyte taikinalevyn päälle ja kippaa sitten toinen levy kanneksi sen päälle, irrota leivinpaperi varovasti piirakan pinnalta. Pistele haarukalla piirakkaan reikiä ja voitele vatkatulla kananmunalla.

Paista uunin alatasossa 200 asteessa 40 min.

Nauti lämpinä tai kylmänä, salaatin kanssa lounaaksi, kahvipöydässä, tai sen teemukillisen kanssa, saunan päälle oluen kanssa ja talvisella hiihtoretkellä  voipaperiin käärittynä rasiasta. Tai menojen välissä kiireellä seisoen tai juosten.

Hirven hyvää jauhelihapiirakkaa!

ÄITIENPÄIVÄN SUOLAISET HERKUT

Minä olen sellainen suolaisen ystävä. Makeaa voi maistua joskus lusikallinen tai toinenkin, mutta mitä makeampaa, sitä nopeampaa on yliannostus taattu ja hyväolo vaihtuu helposti äklötykseen. Kakkuja syönkin ennemmin silmilläni, sillä upeitahan ne on.

Tein siis muutaman piirakan ohjeen ja pari salaattia äitienpäivä mielessä tämän päivän sanomalehtiin. Ajattelin vähän niin, että gourmet iskät löytävät kyllä korkealentoisempia reseptejä googlaamalla, nyt tehdään sellaisia, jotka onnistuvat varmasti kaikilta, lapsiltakin, pienemmiltä ainakin avustettuna. Siksi piirakoiden pohjat haetaan pakastealtaasta, musta ne ovat aika huikean helppo vaihtoehto, enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että huomaa, ettei ole itsetehty pohja...

Sesongin mukaan ja hortoilua villisti aloitellen/odottaen täytyi ensimmäisenä valmistaa nokkospiirakkaa. Sekin on ihan mahtava juttu käydä hanskoin ja saksin varustettuna keräämässä luonnosta lasten kanssa. Nokkosten kaverina on ihanaa Kolatun vuohenjuustoa ja Närpiön tomaatteja. Laaturuokaa!

Parsa maistuu itseoikeutetusti myös Äitienpäivän herkkuna. Parsa-hollandaisepiirakkaa voi vielä tehdä ruokaisemmaksi tarjoilemalla sen kylmäsavulohen tai -kinkun kanssa.

Salaateissa ihastuin jo joitakin vuosia sitten amerikkalaiseen wedge-tarjoilutyyliin, eli itse salaatti ei ole pilkottuna salaatin seassa vaan lohkona, päälle ripotellaan sitten muut ainekset ja oikein hyvä kastike. Tässä kastike on maustettu tahinilla, mutta tykkään kovasti myös piimä(aurajuustokastikkeesta). 

Toinen salaattini ihan pursuaa tummanvihreää terveyttä ja makua: varsaparsakaali, rucola ja herneenversot antavat ihanan pehmeän pedin kotimaisille mansikoille.

Ja kyllä kai sitä nyt kumminkin jotakin makiaksi lopuksi. Miten olis jätskikakku?

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, aikalailla kattavasti Lapin Kansasta Turun Sanomiin.

Viime viikonloppuna lapset, minä ja koira kyläilimme Lahdessa katsomassa Sound of Musicia, jossa kummityttöni Helmi soitti orkesterissa ja tänä viikonloppuna pe-su koko perhe suunnistaa Ähtäriin perinteiselle luistelijoiden kevätleirille. 

Minä käyn siitä sitten lauantaina Keskisen kyläkaupalla. Keskisellä on nimittäin kevään juhlateema-päivä ja olen koekeittiössä leipomassa suolaisia tarjottavia kesän juhliin klo 11, 13 ja 15. Noin. 

Mukana on myös mielettömän taitava kakkutaikuri ja -taitelija Emma Ivane ja Sliik- sisustus/lifestyle/muotiblogin  hurmaava Sini, joka antaa kattausvinkkejä ja toimii vaikka makutuomarina kevään juhlavaateosastolla.

Tervetuloa siis Veljekset Keskisen Kyläkauppaan lauantaina, siellä me ollaan!

Umamin lähteillä: Sienipiirakkaa ja puljonkia

Eilen jutustelin liemenkeitosta. Vaikka tuo liemi onkin oiva pohja vaikka aasialaisille nuudelileitoille, päädyin lopultakin tekemään jotakin todella perinteistä. Ajattelin antaa intensiiviselle lihaliemelle estradin, mutta en sitten malttanutkaan ihan kokonaan. Lihaliemihän on ihana alkuruoka sinälläänkin fiineissä menuissä, ehkä turhaankin unohdettu. No, koska menuni nyt ei ollut niin fiini, eikä hopeita katettu, vaan pääruokana oli tulossa Pekingin ankkaa, ajattelin tarjota liemen kanssa suppilovahveropiirakoita. Ja niin sitten tein.

Sopivan tuntuisen ohjeen löysin netistä googlaamalla sienipiiraat ja lihaliemi. Alkuperäinen resepti siis Glorian Ruoka & Viini.

Sienipiiraat ja lihaliemi

Sienipiiraita
Lihalientä
Lehtipersiljaa

Lihaliemeksi voimakasta kotitekoista lihalientä, vaikkapa häränhännistä keitettyä, tähän tapaan. Tarjoile piirakat syvistä kulhoista, kaadaa kuumaa lientä ympärille ja silppua päälle lehtipersiljaa.

Sienipiiraat
24 kpl

taikina

250 g huoneenlämpöistä voita

2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 tlk (250 g) maitorahkaa

Täyte
4dl pakastettuja suppilovahveroita silputtuna

1 sipuli silputtuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

2 tl voita

3 rkl ranskankermaa

1/2 tl paprikajauhetta

1/4 tl valkopippuria

(1/2 tl suolaa)

1 1/2 dl keitettyä riisiä tai ohrasuurimoita

Lisäksi

1 munankeltuainen

1 rkl unikonsiemeniä

Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja suola keskenään. Lisää rahka ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi. Nosta jääkaappiin jähmettymään vähintään 1/2 tunniksi.

Valmista täyte. Itse käytin pakastettuja suppilovahveroita, alkuperäisessä reseptissä  oli yön yli liotettuja suolasieniä. Tähän käy mainiosti tuoreet sienet tai Sauvon sekasienitölkki, ihan mitä sinulla on käsillä. 

Kuumenna voi pannussa ja paista siinä sienet ja sipulit. Lisää ranskankerma ja mausteet (ei suolaa jos käytyä suolasieniä).Anna kiehahtaa. Sammuta levy ja lisää seokseen kypsä riisi tai ohrasuurimot.

Kauli taikina jauhotetuulla alustalla n. 4mm paksuksi. Ota pyöreällä muotilla piirakanpohjaksi paloja ja nosta kullekin  2 tl täytettä. Kostuta reunat vedellä ja painele piirakat kiinni puoliympyröiksi. Painele vielä lusikanvarrella tiukasti, ettei aukea.

Voitele piiraat kananmunankeltuaisella, ripottele päälle unikonsiemeniä ja paista 225 asteisen uunin keskitasolla 15-20 min kauniin värisiksi. 

Onpas herraskaista!

Masterclass piirakkaa

Nyt mut on sparrattu! Tämä ei oo mikään salakoodi parsapiirakalle, vaan taas yksi valtavan kiva juttu, mitä aina silloin tällöin blogaanin tielle osuu. Ja on tässä jutussa on siis oikeasti myös piirakka.

Sain kutsun osallistua Philadelphia- tuorejuuston ympärille järjestettyyn kisaan, jossa piti tehdä jotakin suolaista tarjottavaa Teresa Välimäen emännöimiin puutarhajuhliin, jotka ovat sitten ensi torstaina. Tarjottavan arvostelukriteereinä olivat  (ulkomuistista) mm. maku, ulkonäkö, monistettavuus, idea, reseptin toimivuus jne.

Teresa valitsi resepteistä 5 finalistia, jotka pääsimme Teresan virtuaalisen -olipa jännä, elämäni ensimmäinen videokonferenssi- masterclass'iin, eli Teresa oli leiponut läpi kaikki leipomuksemme ja kokeillut parannuksia ja kävi sitten vinkkinsä meidän kanssa läpi.

Tämä oli itsessään kyllä jo ihan palkinto kun sai ammattilaisen ruotimaan ja neuvomaan oman reseptinsä kehittelyssä ja tosi suuren vaikutuksen teki myös Teresan paneutuminen asiaan.

Mulla oli juuri ratsastuskurssi alkamassa ja ratkaisin aikatauluongelman menemällä tallille jo tuntia aikaisemmin, istuin sitten tallin pihassa autossa  ja osallistuin hauskaan sparraushetkeen. Välillä Teresa oli kyllä näkevinään sijaisnäyttelijänäni hevosen... (no okei, kävin välillä siinä moikkaamassa hevosiakin).

Ja minkälaista oli sitten saamani palaute? Julkaisen nyt reseptistä siis Teresan ohjein parannellun version, mutta käyn läpi mitä muutin ja miksi. 

Lisäsin voiteluun käytetyn voin määrän 15g:sta 40g:een, koska se ei kuulemma riittänyt. No okei, en reseptiä tehdessäni oikeasti mitannut voin määrää (hyi, hyi), lisäksi tuo suuri ero voi johtua siitä, että Teresa kokeili tehdä piirakkani myös filoarkin kokoisena versiona, jolloin huolelliseen voiteluun saa kulumaan paljon voita (ainakin 50, sanoi T). Ja kyllä minäkin sain uudella kokeilukerralla tuon -tällä kertaa mittaamani- voin määrän käytettyä.

Toinen kysymys oli, olisiko piiraasta voinut tehdä  pieniksi neliöiksi leikattavan, mikä olisi kätevää puutarhajuhlissa, tämän takia T myös teki kokeeksi piirakkani pellillä suorakaiteen mallisena. Perustelin kuitenkin piirakkani ulkonäön sillä, että  kaunis, uniikki piirakka on juuri tuollaisenaan ympyrällä kietaistuna parhaimmillaan, sopivasti rosoinen ja rehevä ja jos kaikki muut tarjottavat ovat pieniä valmiita annospaloja, voi yksi piirakka olla rytmittämässä pöydän tarjontaa kokonaisena ja vieraan itsensä leikattavana. Tämä piirakka kyllä leikkautuu ihan  ilman kirvestä ja sahaa nätisti.

Itse täyte sitten. Paistoaika piirakalle oli hyvä ja täyte oli rakenteeltaan hyvä. Ripottelin pekonit täytteen pinnalle, T sanoi, että ne voisi yhtä hyvin sekoittaa. Suolaa maun mukaan kannattaa kertoa tarkkana mittana näinkin isossa reseptissä, niin ei tule vahinkoja suuntaan tai toiseen. Muutettu. 

Teresa vaikutti aika tyytyväiseltä täytteeseen, muttasanoi, että ehkä siihen olisi voinut lisätä jotain happoa, vaaleaa balsamicoa tai valkoviiniä. Alkuperäisessä reseptissä oli paprikan sijaan aurinkokuivattuja tomaatteja, koska unohdin paprikan kauppaan, mutta T:n oppien jälkeen ajattelin kokeilla vielä paprikalla, kuten olin aluksi suunnitellutkin.

Siinä ne taisivat olla suurinpiirtein, parannusehdotukset, joista lähes kaikista otettiin  opiksi. Eikä se piirakka ainakaan pöllömmäksi näillä muuttunut... (itseKehuissa täytyy nykyään olla tarkkana, kun sain perheeltäni viime lauantain grillikemujen jälkeen moitteet, että ainut ruoka , jota arvostelin oli äitini tekemä Brita-kakku.No en kai minä nyt niin hullu ole, että alan omia keitoksiani haukkuamaan, totuus on kuitenkin, että kyllä itse ruuanvalmistajalla taitaa aina olla se kriittisin suu. (+ yleensä en ole myöskään niin hullu, että alkaisin äitini tekemisiä arvostelemaan...))

Puutarhan paras piirakka

225g filotaikinaa

2 rkl oliiviöljyä

400g ruohosipuli-philadelphia tuorejuustoa

40g sulatettua voita

5 munaa

2 dl kermaa

1/2 dl kuivaa valkoviiniä

150g pinaattia hienonnettuna 

1 punainen paprika pilkottuna

140g pekonia, rapeaksi paistettuna ja murennettuna

kourallinen tuoretta basilikaa hienonnettuna

 1/2 tl suolaa ja  mustapippuria myllystä maun mukaan

Ota arkki leivinpaperia ja kaada sille n 1rkl öljyä, rypistä ja levitä pyöreän vuoan pohjalle.

Levitä filotaikinalevyt vuoan pohjalle ja reunoille niin, että reunat roikkuvat yli. Voitele aina parin arkin välein voilla.  Laita paistinpannulle 1 rkl öljyä ja freesaile paprikanpalat siinä pehmeiksi pari minuuttia. Lisää sitten pinaatti ja freesaa vielä toiset pari minuuttia. Possauta lopuksi valkoviini pannulle (=kaada ja haihduta).

Vatkaa munat, kerma ja tuorejuusto tasaiseksi haarukkaa käyttäen. Sekoita mukaan myös paprika-pinaattiseos, pekonimurut sekä basilika. Mausta pippurilla ja suolalla. Kaada seos vuokaan filolevyjen päälle.  Taita sitten filoarkkien reunat iloiseksi sekamelskaksi piirakan päälle. Voitele lopulla voisulalla ja paista 175 asteessa uunin alaosassa 1h 15 min.

Anna jäähtyä ja nosta piirakka leivinpaperin avulla pois ja edelleen tarjoiluastiaan.

Ai niin ja yksi muutos vielä. Alkuperäisessä käytin 250g filotaikinaa, mutta koska paketissa on yhteensä 450g, puolitin sen tasan, eli paketista filoa saa nyt hyvin 2 piirakkaa. Täsäkin oli nimittäin puhe jonkun muun reseptin kohdalla, että reseptiä tehdessä kannattais yrittää suosia yleisiä pakkauskokoja, ei jää kaappiin sitten mitään ongelmallisia purkinloppuja.

Nyt jäädään sitten jännittelemään lopputulosta. Tiedän itse kyllä mitä aion syödä siellä puutarhajuhlissa, jossa voittajat (2kpl) julistetaan, niin herkullisia muut reseptit ovat. Toivotaan nyt, että joku tuntee samanmoisia lämpimiä tunteita omaa piirakkaani kohtaan. (Luulenko vain, vai kuulostiko tuo jotenkin kaksimieliseltä?) 

Linkeistä näet 4 muuta finalistireseptiä. Eikä tartte äänestää, ei niin sitten missään.

Tiskivuoren emäntä
Terhin keittiössä
Cecibin keittiössä
Herneetkin Rokkaa

(kuvat ovat muuten sillä ekalla, aurinkokuivattutomaatti täytteellä)