ROPA VIEJA

Ropa vieja. Vanhat, revityt vaatteet. Ruokalaji on tuttu useimmista espanjankielisistä maista, mutta minä kokkaan nyt kuubalaista versiota. Ropa vieja on nimittäin Kuuban kansallisruoka.

Ropa vieja tarkoittaa vanhoja vaatteita. Tarina kertoo miehestä joka oli niin köyhä ettei hänellä ollut varaa ruokkia perhettään. Niinpä hän repi vaatteensa riekaleiksi, pisti pataan, keitti ja keitti ja rukoili ja keitti ja kuinka ollakkaan, pata muuttui lihamuhennokseksi ja perhe sai vatsansa täyteen.

Ropa vieja on ainakin 500 vuotta vanha resepti Iberian niemimaalta, jossa sefardijuutalaiset keittelivät tätä pitkään ja hartaasti ja ovelasti koko sapattia edeltävän yön, että heillä oli sapattinakin hyvää syötävää, silloin nimittäin ruuanlaitto oli kielletty.

Espanjalaiset konkistadorit toivat ruuan sitten mukanaan Kuubaan ja Karibian maihin, jossa se tänä päiväkin on voimissaan ja suosittua. Ja miksei olisi? Se on nimittäin tosi hyvää.

Minä pääsin maistamaan ropa viejaa Kuuban matkan ensimmäisenä iltana ravintolassa.Siellä missä kokkina toimi eläinlääkäriksi lukenut hemmo ja missä Maitotyttö tilasi alkuun Capuccinon, hän oli puhunut siitä jo vuorokauden, Moskovan kentältä alkaen, mistä lie oli saanut päähänsä, että sitä nyt kuuluu saada näin matkalla. No eihän se sitä juonut, nukahti sohvapenkille pää mun sylissä- tai taisi olla jalat, pää kuulostaa kyllä romanttisemmalta- räävittyään muutaman lusikallisen meidän yhteisestä annoksesta. En muista mitä se meidän annos oli, ihan hyvää kyllä mutta ei niin mahtavan maukasta kuin pöytätoverin ropa vieja. Klassinen keissi annoskateutta heti ensimmäisenä iltana.

Se oli kuitenkin mielettömän hyvää. Suussa sulavaa lihaa ja sellainen mahtava vihreän paprikan maku, tai en oikein osaa analysoida, enhän voinut syödä koko annosta kun se ei ollut minun. Ravintolassa se oli tehty naudasta. Aika jännä juttu, että jos googlaatte kuubalaisia ropa vieja reseptejä, lähes kaikissa se tehdään naudasta, oikeasti Kuubassa nautaa saa lähinnä ravintoloissa, normi ihminen ei saa käsiinsä kuin possua ja kanaa. Mutta hyväähän se on noistakin.

Lihaksi soveltuu siis varsin hyvin myös possun kassler mutta minullapa oli Lakeuden Highlandin luomua briskettiä eli naudanrintaa, tuollaista pitkän haudutuksen jälkeen erinomaisen herkullista lihaa, josta lähdin tekemään tätä. Kaikki pitkään haudutettavat palat ovat tähän hyviä.

Ja oli mulla pari muutakin ässää hihassa. Ostin kadun kasvismyyntikärrystä ennen Havannasta lähtöäni noita ihania pieniä paprikoita. joita siellä käytetään, varsin samanlaisia ei löydy täältä,. Niiden maku on erilainen, omanlainen verrattuna tavalliseen paprikaan, eivätkä ne chilejäkään ole, vaikka oikeasti näyttävätkin pikku habanero- chileiltä (habanero = havannalainen espanjaksi). Mutta eivät nämä tulisiakaan ole. Kotiin päästyäni laitoin ne kokonaisina pakkaseen, sieltä niitä on aika kiva käyttää, kun leikkaa ne vielä kohmeisina ja lisää ruokaan ei tiedä onko käyttänyt tuoretta vai pakastettua.

Nuo isommat vihreä paprikat ovat noin kananmunan kokoisia.

Toinen aseeni on vino secco, siskoni toi minulle jo aikaisemmin pullon, koska sitä laitetaan useimpiin ruokiin Kuubassa. Se on ruuanlaittoviiniä, tai melkein etikkaa, jotain siltä väliltä. Mutta periaattessa sen kai voi korvata kuivalla valkoviinillä1:1 tai lisätä ruokaan 1-2 rkl valkoviinietikkaa.

Älkää siis jääkö itkemään kuubalaisten pikkupaprikoiden perään, pärjäätte kyllä paprikallakin (kunhan muistatte käyttää myös vihreää) ja sama juttu tuon vino seccon kanssa.

Ropa vieja

n. 1 kg lihaa naudanrintaa tai muuta pitkään rauhalliseen kypsennykseen sopivaa lihaa

suolaa, pippuria lihan maustamiseen

2-3 rkl öljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 vihreä paprika suikaleina

1 punainen paprika suikaleina

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä

1, 5 dl vino secoa

1 lihaliemikuutio

1 rkl oreganoa

2 tl juustokuminaa

2 laakerinlehteä

vettä

pinnalle tuoretta, hienonnettua persiljaa

Suolaa ja pippuroi liha ja ruskista se padassa. Lisää pataan sipuli, valkosipuli, paprikat, tomaattimurska ja -pyre, vino seco (tai vastaava määrä kuivaa valkoviiniä tai 2 rkl valkoviinietikkaa). lihaliemikuutio,oregano, juustokumina, laakerinlehdet ja sen verran vettä, että liha juuri ja juuri peittyy.

Kansi päälle ja 150 asteeseen uuniin 4-5 h eli tarpeeksi kauaksi, että liha hajoa riekaleiksi jo haarukan hipaisusta.  Tämän voi valmistaa myös vielä miedommalla yön yli (tai miten olisi haudutuspata). Tarkista aina välillä, ettei meste haihdu kokonaan ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää, nyhdä se kahdella haarukalla pitkiksi säikeiksi. Nyhtöliha on kosteaa vaan ei kastikemaista.

Tarjoile valkoisen riisin ja salaatin kanssa, tai riisin ja papujen tai congrin kanssa. Paistettu keittobanaani sopii hyvin myös samalle lautaselle.

Ihminen saattaa tulla hulluksi (olen vakuuttunut,  ja sen voi merkata diagnoosiksi papereihini "sekosi googlatessaan autenttista reseptiä") yrittäessään löytää autenttisen reseptin jollekin tietylle ruualle. Ohan se nyt selvä, että kaikille ruuille, kaikissa kulttuureissa, löytyy aina tuhat ja yksi oikeaa tekotapaa riippuen kylästä ja suvusta ja kokista ja tuulen suunnasta ja mitäs niitä muuttujia onkaan. 

Vaikka googlailin sekä espanjaksi, että englanniksi on näinkin vähäaineksisessa reseptissä paljon muuttujia. On kuubalaiset ja sitten on amerikan kuubalaiset, joiden hevonen on lähtenyt vuosikymmenten kuluessa aivan eri suuntiin. 

Minä päädyin tällaiseen tekotapaan, toinen on, että liha kypsennetään ensin yksin nyhdöksi, kastike tehdään erikseen ja lopussa vasta sekoitetaan. Siinä on puolensa, paprikat ainakin jäävät kauniimmin näkyväksi (muistan että siinä parhaassa annoskateusannoksessa vihreä paprika näyttäytyi kauniina). Yritimme Natasiskon kanssa kysellä kuubalaisilta ystäviltämme (Luen siis siskoni ystävätkin omikseni... mi casa, su casa-tyyliin... minä tunnen tasan yhden), että miten he tekevät ja kyllä sitten kuulemma tekevät myös tähän kaikki pataan -tyyliin myös.  
  

Lopuksi on pakko vielä sanoa, että jälkkäriksi oli mämmiä, koska oli pääsiäislauantai.

Mämmiini kuuluu sokeri ja rasvaton maito. Ja mämmi mämminä, en minä siitä tuulihattuja halua tehdä!

LIHALLINEN JUTTU

VAROITUS: Seuraava juttu sisältää lihaa. 

Seuraava juttu sisältää myös runsaasti omia mielipiteitäni, tarkastamattomia totuuksia (vähän niin kuin Trumpilla, en kuitenkaan halua muussa yhteydessä tulla rinnastetuksi kyseiseen henkilöön), mutu-faktoja, että älköön kukaan siteeratko tätä muuta kuin erään ihmisen mielipiteenä. Ehkä korkeintaan esimerkkinä siitä kuinka randomisti ihminen valitsee ismit ja totuudet, joita haluaa noudattaa. 

MUUTOS LIHANSYÖNNISSÄ
Minä olen lihansyöjä. Varmaan kuuluisi sanoa, että sekasyöjä, koska liha lautasellani ei ole ollenkaan pääasia. Yritän muistaa edes yhden viikottaisen kala-aterian ja useana päivänä viikossa, ilman sen kummempaa suunnittelua asian eteen, löytyy lautaselta kasvisruokaa (siis ilman lihaa), pastaa, keittoa, paahdettua tai paistettua vihannesta ja juurekasta. Haluan, ettei asiasta tehdä numeroa.

Kasvisten lisäämistä ruokavalioon helpottaa nykyinen kasvisproteiinien jalostaminen käyttötuotteiksi, vaikka härkikseksi, nyhtökauraksi tai kaurapaloiksi, joilla saa korvattua lihan helposti ja yleensä melko maukkaastikin tutuissa resepteissä. Välillä mietin ruuan prosessointia ja sitä, että onko tälläinen jatkojalostus aina tarpeen, niin paljon puhutaan myös aidosta, puhtaasta ja prosessoimattomasta ruuasta.

Vartin härkäpasta pelastaa arki-illan

Nyt tullaan mutu-tilastoihin. Lihansyönti on edelleen kasvava trendi. Huolimatta vegaaniuden ja kasvissyönnin saamasta suuresta huomiosta, ne eivät edelleenkään ole valtaväestön juttu. 

Liha on vielä edullista ja nopeaa valmistaa, ainakin jauheliha ja broileri. Ja slow food tyyppisessä ruuanlaitossa taas päästään hauduttelemaan ja käyttämään ruhonosat nose-to-tail, mikä on pelkästään positiivinen juttu. Ja ruokaharrastajan märkä uni. Se siis, että on muutakin tarjolla kuin jauhelihaa ja broileria. Suomalainen lihatiski on nykyään ihana.

Ihan vietnamilainen lihasalaatti: vihreys ja aasialainen kastike tekevät siitä napakympin.

Ihan maailmanlaajuisesti lihansyönti on todella kasvava trendi. Elintason noustessa kehittyvissä maissa, esim. Kiinassa, väestö lisää ruokavalioonsa lihaa, joka  on myös nousevan elintason ja keskiluokkaistumisen tunnus. YK ennustaa lihansyönnin kasvavan 74% seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana.

Suuruusluokkia miettiessä ei paljon heivauta lihansyöntipuntarissa minnekään, vaikka kaikki pohjoismaalaiset ryhtyisivät kasvissyöjiksi. Ruotsissa muuten viime vuonna lihansyönti kääntyi laskuun!

Nopeat seesaminaudanlihavartaat ja voi poijat miten ihana kurkkusalaatti. Ihan oikein, jos sillä täyttää puolet lautasesta.

Kyllä minä tiedän ilmastonmuutoksen, kyllä tiedostan eläinten eettisen kohtelun haasteet. Olen kuitenkin maalaistyttö ja eläinten kasvattaminen ravinnoksi ei ole minulle ylipääsemätön asia. Valitsen suomalaista lihaa, juuri sen takia, että tiedän suomalaisen lihankasvatuksen korkeat laatustandardit myös eläinten kohtelua koskien.

Tietoa ja faktoja lihansyönnistä on runsaasti saatavilla. Miten tietoa tulkitsee onkin jo eri juttu.

Tämän jutun ruuat, joiden reseptit ovat tänään sanomalehdissä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, ovat kaikki naudanlihasta. Naudanlihaa pidetään pahislihoista pahimpana sen kasvatuksen tuottamien kasvihuonepäästöjen takia. Kotimaisessa ruokatuotannossa suurin osa naudanlihasta tulee  lypsylehmistä jotka tuottavat myös oman ruokakulttuurimme tärkeää osatekijää, maitoa.

Jos nyt joku haluaa tähän sanoa, ettei aikuinen ihminen tarvitse maitoa, niin vastaan säpäkästi, ettei tarvitse muuten lapsikaan. Mutta siitä ei päästä mihinkään, että olemme jo kultturiperimältämme maidonjuontikansaa. Minä en sitä vastusta.

Naudat myös pystyvät hyväksi käyttämään ruohoa, jota ihmiset eivät pysty käyttämään ravinnoksi ja laiduntaminen voidaan nähdä myös perinnemaiseman vaalimisena. Naudanlanta on myös lannoittaja niiden kasvien kasvatuksessa. Tämä oli varsin lyhyt puheenvuoro naudanlihan puolesta.

Liha-perunalaatikko 2.0. Runsaasti kasviksia!

Minä en ole valmis kokonaan luopumaan lihansyönnistä, vähentämään kyllä, jopa radikaalisti. Nautin häpeilemättä kunnon pihvistä tai hajoavan pehmeäksi haudutetusta lihapadasta, broilerin valmistuksen nopeudesta (ja siitä, että lapset syö sitä satavarmasti).

Lihaakin voi syödä ajatuksella, epäekologisesti tai ekologisemmin. Itse 

• käytän paljon riistaa
• liha ei ole jokapäiväistä leipää
• pienennän liharuokiin käyttämääni lihamäärää
• lisään kasvisten määrää liharuuissa ja niiden lisukkeena
• käytän kotimaista lihaa
• kiinnitän huomiota ruokahävikkiin 

Olkoon lihasyöntini motto: vähemmän ja laadukkaammin.

Ja se, että herkutella voi muutenkin kun liha-aterialla.

Vaikka punaherukalla täytetyllä marenkirullalla.

Niin hyvää!

Lähes yhtä sekopäisen hyvää kuin tämä lihavartaalla sörkitty juttu lihansyöntimielipiteistäni. Siis sekopäinen. Ei hyvä sillä lailla kun haluaisin, looginen ja perusteleva, mutta ehkä kuitenkin ajatuksia herättävä.

Marenkirullankin ohje päivän sanomalehdissä.

Am-muu!

KUKA KAIPAA KUNNON PIPPURIPIHVIÄ?

IsoHoo oli jo jonkin aikaa puhunut ja päivitellyt, että mistään ei tahdo saada enää KUNNON pippurihviä ja kuinka se KUNNON pippuripihvi vaan on hyvää ja voi kun sais vielä KUNNON pippuripihviä.

Vihje ymmärretty.

Pippuripihvi, Steak au Poivre, on klassinen ranskalainen liharuoka ja maistuvaan lopputulokseen pääsee varmasti monin keinoin.

Kotona kun tekee niin liikkuvat osat saa säätää itse. Siis kunnon pippuriphvin tekoon:

Klassinen pippuripihvi

n. 150-180 g sisäfilettä /syöjä

1 rkl öljyä

1 rkl voita

2 rkl kokonaisia mustapippureita

2 rkl kokonaisia viherpippureita

hienoa merisuolaa

0, 5 dl konjakkia

3 dl kuohukermaa

(soijaa tai lihaliemifondia halutessasi kastikkeen maun viimeistelyyn/tai suolaa)

1. Tarvitaan hyvää lihaa. Minulla sattui olemaan parasta: sain  kokeiltavaksi Atrian Antibioottivapaan Luomu Takuumurea Naudan sisäfileen. Mahdottoman ison  3 kg fileen  charoloista lihakarjaa Mähövaaran luomutilalta Kiteeltä, Atrian kanssa kun tietää mistä liha tuloo justiin eikä melkein.

2. Ensiksi file täytyy puhdistaa kalvoista. Itse tykkään käyttää puuhassa tuollaista kalanfileerausveistä, se kun on pitkä, ohut ja taipuisa ja ainakin minulle paras työväline putsaukseen.

3. Filee oli niin reilun kokoinen, että sillä olisi syöttänyt sen 15 henkeä ainakin, mutta koska ei ollut juhlaa tai kyläilyjä tiedossa. valmistin ohuesta häntäpalasta ihan omaksi iloksi korealaista tartaria ja leikkasin loput pihveiksi. Tasakokoisimmat ja arvokkaimmat pihvit tulevat keskiosasta ja ne käytinkin näihin pippuripihveihin. Osan leikatuista pihveistä pakastin pihveinä ja tuon paksuimman pään pakastin sellaisenaan odottomaan omaa hetkeään.

4. Leikkaa siis fileen keskiosasta n. 2,5 cm paksuiset pihvit.Klassinen ravintolapaino taitaa olla 180 g. Sen kanssa voi sitten hiukan pelata ruokahalun mukaan. Painele pihviä kevyesti hiukan kämmenellä.

5. Klassisesta pippuripihvistäkin löytyy eri variaatioita, joista jokainen on tietenkin jonkun mielestä se ainoa oikea tapa... olen yrittänyt löytää sen kultaisen keskitien. Pippureista käytetään usein sekä musta-, viher-, että roseepippuria, toiset taas vannovat, että roseepippuri ei siihen kuulu, ja päädyin jättämään sen pois vaikka pidänkin sen mausta ja punaiset täplät saattaisivat ulkonäöllisesti piristää. Käytitpä mitä tahansa pippureita, rouhi ne kokonaisista morttelissa ta veitsenlappeella tai muovipussin sisällä kaulimella hakaten. Myllystä rouhittu on liian hienojakoista, valmisrouhe sen lisäksi vielä "ei-vastajauhetun" makuista.

Pihvi kannattaa pippuroida kierittämällä sen paksut reunat kauttaaltaan pippuriseoksessa. Jos pippuroit paistopinnan, pippurit tyypillisesti kärtsäävät ja maku on kaukana toivotusta pippurin raikkaasta mausteisuudesta. Ripottele kuitenkin suolaa paistopinnoille ennen paistoa.

6. Paistamiseen on parasta öljyn ja voin sekoitus ja itse paistamisessa vannon valurautapannun nimiin. Jonkun toisen pannutaivas saattaa olla hiiliteräksinen ja kyllä hieno pinnoitettu pannukin, vaikka Swiss Diamond, homman hoitaa. Mutta niinkuin sanoin, pihvinpaisto ja valurauta on ehdoton suosikkiyhdistelmäni. Pannu on kuuma ja pihvit paistuvat eivät kiehu. 
Anna pannun kuumentua öljyn ja voin kanssa, voin kuplia riehakkaasti ja sitten asettua ja aloita paisto.

Paista pihvejä 2 minuuttia per puoli. Sillä saa aikaan oikein hyvän mediumin tälläinen tavallinen ihminen ilman lämpömittareita. Ja nyt, rakkaat ystävät, minäkin sanon sen, minkä olette saattaneet jo kuulla: jos haluat syödä näin hienoa lihaa kypsänä, se on jonkinasteista tuhlausta, koska  maku ja koostumus väistämättä kärsivät kun pihvi kypsyy kokonaan. Jätä pihvi ainakin pikkuisen punaiseksi, pinnalta painaessa joustavan pehmeäksi ja harjoittele pihvi kerrallaan kohti täydellisen mediumin (tai raaemman) pihvin syöntiä. Lupaan, että se kannattaa.

Pannua voi välillä kallistaa ja lusikoida voi-öljyseosta pinnalle. 
Nosta pihvit folion sisää tekeytymään.

7. Pidän kastikkeita heikoimpana osa-alueenani ruuanlaittotaidossani. Siksi korvaankin ne useimmiten jollakin maustevoilla tai kylmällä kastikkeella. Pippuripihvin kaveriksi täytyy olla tietenkin kermainen pippurikastike, kuinkas muutenkaan. Ystävältäni Kaarinalta opin jo melkein parikymmentä vuotta sitten, että sulattamalla Mustapekka pippurijuusto 8se taitaa olla nykyään toisen nimistä?) kerman kanssa saa hyvän pippuripihvin kastikkeen helposti ja ilman riskitekijoitä. Minä taas yritin tällä kertaa tehdä kastikkeen perinteisimmin.  

Ensin siis pihvit pois pannulta folioon vetäytymään ja sitten possautus konjakkia pannulle ja sen perään kermaa ja sitten annettiin hiukan kiehahtaa kokoon, pari, kolme minuuttia. Kastikkeesta tuli hyvän makuinen, mutta ehkä aavistuksen vaalea ja aika löysä. Se olisi ratkennut titenkin keittämällä kastiketta vielä hiukan kasaan, mutta nälkä oli jo kova. Siivilöin sen vielä, ettei siihen jäänyt mitään paistopalasia pannusta.

Sitten vain valuteltiin kastike pihvin päälle ja lisukkeeksi viereen tietenkin valkosipuliperunat ja vihannesta esittivät uunipaahdetut broccoliinit.

Kyllä siitä KUNNON pippuripihvi tuli!

Postauksessa mainittu Atrian Antibioottivapaa Takuumurea Naudan Sisäfile on Atrialta saatu tuotenäyte. Atria lanseerasi tammikuussa Antibioottivapaan naudanlihan markkinoille.Antibioottivapaa kotimainen liha on tutkitusti puhtaampi ja turvallisempi valinta kuin ulkomailta tuotu liha. Suomi on edelläkävijä vastuullisen lihan tuotannossa. Meillä keskitytään eläinten hyvään huolenpitoon ja sitä kautta panostetaan niiden terveeseen elämään sen sijaan, että ne antibioottien avulla rutiininomaisesti "lääkittäisiin terveeksi", mikä on arkipäivää monessa EU- maassakin. Siksi kotimainen Atrian liha on kuluttajalle puhdas ja turvallinen valinta.

KOREALAINEN TARTAR

En ehtinyt talviolympialaisia katsomaan, paitsi miesten 500m pikaluistelun. Sen sijaan instagrammailin, ihan vaan for fun ja rakkaudesta ruokaan, melkein joka päivä jotakin korealaista olympialaisten hengessä. Koska ei ole talviurheilun voittanutta! Ja korealainen ruoka on hyvää!

Eikä oo tartarinkaan voittanutta. Olen katsellut hyväksyen ravintoloissa pyörivää tartar-buumia ja syönyt viime vuosina monta todella herkullista annosta.  Minä, joka olin parikymmentä vuotta sitten vielä ihan "Haluan pihvini kypsänä, kiitos" -tyttö (sinäkin voit siis vielä parantua...). Carpaccioon taisin ensin ihastua ja sitä kautta tuli tartar pöytään.

Ennen koin sen jotenkin suunnattoman vaikeana ruokalajina, yhdistin sen raakaan jauhelihaan ja ajattelin, että kaupan valmiista sitä ei kannata valmistaa ja kellä on vehkeet tai viitseliäisyyttä jauhaa itse. Kunnes tajusin, että itse asiassa parasta taitaa tulla terävän veitsen kanssa työskennellessä. Liha siivuiksi ja sitten minikuutioiksi. Ja se on siinä.

Tartarin valmistuksessa on tärkeää ensiluokkainen liha.  Sain Atrialta kokeiltavaksi heidän vastikään lanseeraamaansa Antibioottivapaata  Atria Luomu Takuumurea Naudan Sisäfilettä, valtavan 3kg  sisäfileen ja tiesin heti, että tästä ensiluokkaisesta lihasta tehdään nyt tartaria. Kyllähän siitä riitti myös moneen muuhun herkkuun, mutta siitä lisää myöhemmin.

Eli minulla oli suunnitelma, ensiluokkainen liha ja tekniikka. Niiiiiin hyvää siitä tulikin. Tein jo viime syksynä omissa ruokabileissä naapureille korealaista tartaria ja se oli niin hupsun herkkua, että vaikka se ei kaikille maistunutkaan silloin, niin tiesin, että se ei ole ruuan mausta kiinni vaan syöjän ajatustyylistä. Me jotka sitä söimme, söimme sitäkin enemmän ja hartaammin.

Muutama pointti vielä tartarista. Se valmistetaan yleensä vasta lähellä syöntihetkeä, koska tietenkin kun liha pienitään (tai jauhetaan), sen pinta-ala moninkertaistuu ja bakteerithan ovat juuri siinä pinnalla. Liha myös tarjotaan perinteisesti viileänä, ei huoneenlämpöisenä. Korealaiset käyttävät  tartarissaan eli yukhoessa aasialaista omenapäärynää, jota meillä ei taida olla käytössä. En lähtenyt korvaamaan sitä tavallisella, koska käsittääkseni aasialainen päärynä on kiwihedelmän ja ananaksen lailla myös lihaa mureuttava. Yukhoe leikataan paperiohuiksi viipaleiksi, mutta minä kuutioin perinteiseen tartar tyyliin, joten mikään autenttinen korearesepti tämä ei ole. Mutta superihanat maut tässä ovat. Mielestäni parhaimpia ikinä syömiäni tartareita.

Korealainen tartar

200 g hyvälaatuista naudanlihaa

2 kevätsipulinvartta hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl soijaa

1 rkl seesamiöljyä

1 tl gochujang - chilitahnaa

1/2 punainen chili hienonnettuna

ripaus suolaa

1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä

1 keltuainen/syöjä

Laita liha tunniksi pakkaseen. Sen voi leikata siivuiksi ensin, niin se on helpompi sitten hienontaa kuutioiksi.

Sekoita sitten yhteen hienonnetut, valkoiset osat kevätsipulista, valkosipulinkynnet, soija, seesamiöljy, gochujang, chili, 2/3 osaa seesaminsiemenistä ja suola.

Hienonna kylmä liha pieneksi kuutioksi ja sekoita siihen mausteseos. Määrät ovat suuntaa antavia, maista haluatko lisää suolaa, seesamiöljyä, valkosipulia tai chiliä.

Muotoile tartar pihveiksi, muotoile keskelle syvennys, johon asetat keltuaisen. Ripottele pinnalle loput seesaminsiemenistä ja kevätsipulin hienonnetut varret. Mähän ripottelen päälle myös tuoretta korianteria, koska se sopii tähänkin. Annoksesta tulee 2 isoa tartaria, mutta alkupalaksi riittää kyllä 4:llekin. Senkin olen nimittäin huomannut, että tartar maistuu parhaimmalta silloin kun sitä syö juuri sen verran, että vielä tekis lisää mieli. 

Hyviä tartareita!

Postauksessa mainittu liha on näyte Atrialta.

HÄRKÄPASTA JA KÄSIN TEHTY PESTO

Mulla oli sopivasti pala edellispäivänä kokonaisena grillattua naudan ulkofilettä, ruskeita herkkusieniä, pala parmesania, pussinpohja pinjansiemeniä ja ruukku basilikaa, kaapissa tietenkin kuivapastaa ja ruokaa piti saada pöytään nopeahkosti. 

Siljan italialaisen keittiön nimiin vannovan Tavolata-ravintolan listalla on hirveän suosittu härkäpasta-annos. Siinä on suurin piirtein juuri nuo ainekset, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan kotikeittiössä. Koska mua on viime aikoina vainonnut konekato, sellaista tasaista kahden koneen viikkovauhtia aparaatit sanovat irti itsensä, kohdistin katseeni mun rakkaaseen jättimortteliin ja päätin hieraista peston sillä. Täytyy suositella. Vaikka se koneen hurautus on helppoa, näppärää ja sileää, niin käsin mortteloidussa pestossa on jotakin niin kauniin ruustiikkia, se ei ole niin tasaista, pinjansiemenet erottuvat eri kokoisina muruina eikä basilikaa ajeta laihaksi väriksi.

Koska tämä on mun blogi, otan oikeuden sääliä itseäni vielä hetken aparaattipuolella. Eilen kuvasin terassilla viimeisissä päivänvaloissa. Kuvattuani roudasin tietenkin tavarat takaisin sisälle, ensimmäisenä jalustaan kiinnitetyn kamerani. Olin ottanut kuvia ylhäältäpäin ja koska kamera-objektiivijärjestelmäni on mallia "ei pääse lähelle, ei kauas", olin joutunut venyttämään perintöjalustan eli isäni 70- luvulla Sveitsistä hankkiman (Ollut muuten aikoinaan varmaan ihan vimpan päälle peli, mutta haloo, 70-luvulla!)kolmijalan ääriasentoon, eli kamera oli siinä jossain pääni korkeudella. Nostin siis jalustan sisälle kameroineen ja levitin kolme jalkaa tukevasti seisomaan kun menin hakemaan ruokia ulkoa. Sisältä kuuluui karmea smash! tai olisiko ollut kräck! tai brombbbb! tai jotakin hirveää... jalustan yhden jalan lukko oli pettänyt ja koko hoito kaatunut pehmeälle laattalattialle.

Kameran objektiivin sisältö on muuten mielenkiintoinen, kun sitä pääsee näin pieniin osiin pilkottuna tutkimaan. Kiitos yhteisistä vuosista.

R.I.P

Teknisten laitteiden karma tuntuu seuraavan. Olen parhaillani junassa ja kuljettaja juuri kuulutti, että olemme menettäneet jännitteen, joka on aika olennainen asia sähköisesti kulkevalle junalle, rullailemme tässä ihan omalla painollamme.

Poistakaa minut junasta. Ehkä matka jatkuu sitten.

.

KÄSIN TEHTY PEST0

Rehellisyyden nimissä, tämän voi myös hurauttaa siloiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittajalla.

1 ruukku basilikaa 

2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna

1 dl raastettua parmesania

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä

merisuolaa, mustapippuria

Survo kaikki kiinteät ainekset isossa huhmaressa ja sekoita lopuksi öljy joukkoon.

HÄRKÄPASTA

4:lle

400g penneä 

300g naudan ulkofilettä kuutioituna /raakana tai kypsänä: itsellä edellispäivän medium grillattu liha

200g ruskeita herkkusieniä hiukan pilkottuna

yllä olevan reseptin mukainen annos pestoa

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä paistamiseen

pinnalle parmesanlastuja ja mustapippuria

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa paista lihakuutiot oliiviöljyssä, suolaa ja pippuroi. Paista myös herkkusienet samoin.

Sekoita pesto valutettuun kuumaan pastaan. Lisää liha ja sienet, viimeistele parmesanlastuilla.

Juna kulkee taas! Vaikka oon kyytissä.

Korealaiset lihapullat

Sen jälkeen kun päätin pistää Maitotytön sukusyntymäpäiville lihapullabaariin pystyyn tuntui, että joka ikinen naistenlehti, sanomalehti, ruokalehdistä nyt puhumattakaan, oli laillani valinnut tammikuun teemaksi lihapullat. Että sitten kehtaavat viedä ja omia kaikki ideani. Tältä tosiaan joskus tuntuu kun monet fiksut päät päätyvät eri puolilla samaan lopputulokseen, mutta samojen trendien ja makujen ja raaka-aineiden kanssahan tässä ollaan tekemissä kaikki. Onneksi kellään muulla ei ole kuitenkaan Maitotyttöä.

Ja jos nyt ihan ihan vallan rehelliseksi heittäydyn, niin pakko tunnustaa, vaikka tämä saattaakin yllättää teidät, rakkaat lukijani (Hyvää Ystävänpäivää kaikille!), että eihän lihapullat toki ihan alkuperäisesti ole oma keksintöni....

Mutta lihapullanhimo oli kuitenkin yllättänyt ja halusin baariin ainakin neljää sorttia ( koska 7 olisi jo pröystäilyä). Ja vaikka olin sen verran turhan aikaisessa. että kaupoissa ei vielä löytynyt helmikuun aikana marketteihin saapuvaa Gochujang-chilitahnaa, jota pitäisi nyt olla sitten kaikilla kotona pystyäkseen valmistamaan mahdollisimman autenttista korealaista ruokaa. No, miksei mikään muu tahna kelpaa? Koska Gochujangissa on just oma makunsa. Se on fermentoitu ja yhdistelmä makeaa ja väkevää. Korvasin sen 2 rkl chilihiutaleita sekoitettuna 2 rkl soijaa ja 2rkl sokeria. No ei sama, tiedetään, mutta koska en itse asiassa paremmasta tiedä, sanottakoon, että näistä lihapullista tuli aivan parhaita.

Resepti on oma yhdistelmäversioni kaikista googletettavissa olevista korealaisten lihapullien versioista.

Korealaiset lihapullat

75-80 kpl lihapullia

1500g vähärasvaista naudan jauhelihaa (minulla alle 9%)
5 kevätsipulia varsineen silputtuna
5 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl raastettua inkivääriä
2 rkl gochugang chilitahnaa tai seos 2 rk chilihiutaleita/soijaa/sokeria (jokaista)
1 dl Panko- korppujauhoja
2 tl suolaa
1 tl valkopippuria
2 munaa

pintaan:
glaze
0,5dl vaahterasiirappia
2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl soijaa

sekä 1 dl paahdettuja sesaminsiemeniä ja 2 hienonnettua kevätsipulinvartta

Vaivaa lihapullataikina yhdistämällä kaikki aineet sekaisin. Muotoile uunipellille keskikokoisia pullia ja paista 200 asteessa 20 minuuttia. Ennen tarjoilua kierittele pullat glazessa, jonka jälkeen voit kuumentaa ne myös pannulla (tai uunissa) uudelleen, mikäli olet tehnyt pullat jo aiemmin. Ripottele sesaminsiemenet ja kevätsipulinvarret lihapullien päälle.

Vinkki: Lihapullalataikinan vaivaus on mielestäni ehdottomasti käsin tehtävä juttu, niin se vain onnistuu parhaiten. Saippualla pestyt kädet ovat hommaan tarpeeksi hygieeniset, mutta koska minä hoitelin samanaikaisesti 4 eri taikinaa, joista yksi broilerinjauhelihaa, päätin helpottaa hommaa käyttämällä noin 20 paria ruuanvalmistukseen käytettäviä muovikäsineitä. Onnistuuhuun se ihonmyötäisissä käsineissäkin, vaikka olenkin Jamie Oliversin lailla taipuvainen ajattelemaan, että käsineet eivät sinällään takaa sen hygieenisempää lopputulosta. Mutta nyt  tein mielenkiintoisen havainnon. Pyörittelin pullat myös pelllille käsineet kädessä. Jos teen sen paljain käsin, joudun joka 3.,4. lihapulla kostuttamaan käsiäni kylmällä vedellä ettei taikina tartu niihin. Hanskoihin taikina ei tartu lainkaan ja käsien ärsyttävä jatkuva kostuttaminen jäi pois. Aivan superhelpotus! Muistakaa tämä!

Tässä superkaupallisessa blogissani (realistisessa, sanon minä) on taas tullut "mainostettua" niin chilitahnaa kuin Panko-korppujauhoja (jotka ovat siis erilaisia kuin omamme, Japanilaisia ja löytyvät useimmiten marketin sushi raaka-aineiden ???? luota). Ja kaikki tämä ihan ilman kenenkään pyytämättä. Sen sijaan Nettiliha.fi kysyi huolinko hiukan lihaa testattavaksi ja sehän sopi minulle. Sitä alkuperää on siis reseptissä käytetty erittäin vähärasvainen naudan jauheliha.  Laatu ja toimitus ja pakkaus moitteeton. Firman nimi hiukan hymyilyttää. Pistivät vielä postia perään että halutessani voin jakaa alennuskoodin lukijoilleni. Ja haluanhan minä: Alekoodilla KaikkiÄitiniReseptit057  saa 10 euron alennuksen pienimmästä paketistamme, Mini-Härästä. Mini-Härkä sisältää naudan jauhelihaa (5%) 4 kg, naudan paistikuutioita 500 g sekä naudan paistisuikaleita 500 g. Koodi heitetään tilatessa "kampanjakoodi" -kenttään.

Liemessä ja (Häränhäntä)liemessä on eroa

Ja kaiken sen maun ja hyvyyden lähteenä oli liemi. Tuoksuva, intensiivinen liemi, jonka maussa saattaa erottaa luiden kalkkeen, kaikkensa antaneet kasvikset ja jonkun selittämättömän, yrttien mausteiden ja kenties luuytimen reduktoituneen symbioosin, jossa yksi maku liittyi toiseen täydellisessä harmoniassa.

Ah, kuinka rakastan hyvää lientä, kuinka haaveilen sen voimasta Pho-keiton pohjassa, Hot Potissa, tai ranskalaisessa sipulikeitossa, Maultaschenin kaverina syvällä lautasella, parantavan kanakeiton pohjana, kaikkien kastikkeiden perustana, erinomaisen risoton salaisuutena... Siihen nähden on hämmästyttävää, kuinka usein tämä mukavuudenhaluinen (lausutaan laiska) ruuanlaittaja kiskaisee pannulle fondikuution. Eikä siinä oikeastaan mitään väärää, fondit ovat nopeita, näppäriä, maukkaita ja lisäaineettomiakin tänä päivänä. Tiedän kyllä, että liemen keitettyäni voisin pakastaa sen vaikka jääpalakuutioina tai hiukan suuremmissa erissä, tarpeen mukaan ja kuinka helppo sitä olisi sitten käyttää. Puhumattakaan ikuisesta maakariliemestä. Mutta en tiedä, harvemmin niitä liemipusseja pakkasessani on. Kaun olen jo meinannut tehdä kanalientä vaikkapa Jamien tapaan, jossa kertaalleen kypsennetty (ja lihat syöty) kananrunko murskataan kattilaan liemenkeittelyä varten. Sitä odotellessa...

Nyt sain aikaiseksi kaivella pakastinta ja sielläpäs olevat häränhännät ilahtuivat kun otin ne mukaan liemenkeittopuuhiini.

Häränhäntäliemi

1,5-2 kg häränhäntiä
suolaa ja pippuria
2 sipulia lohkoina
2 porkkanaa pätkinä
1 appelsiinin kuori 
3 dl valkoviiniä
1,5- 2l l vettä
1/2 sitruunan mehu
3 dl pilkottuja sieniä, esim. tuoreita herkkusieniä
3 sellerintankoa pätkittynä
4 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
4 kokonaista neilikkaa
1 tl kokonaisia maustepippureita

Huuhtele ja kuivaa häränhännät. Suolaa ja pippuroi ne. Aseta ne pataan yhdessä porkkanoiden, sipulin ja appelsiinin kuoren kanssa. Paahda 230 asteisessa uunissa kunnes häränhännät saavat väriä. Käännä hännät ja paahda toinenkin puoli.

Ota pata liedelle ja lisää nesteet ja loput aineet. Anna kiehua hiljoikseen ilman kantta noin 3 tuntia. Kuori pinnalta aluksi mahdollisesti kertyvä vaahto.

Siivilöi liemi toiseen astiaan sideharson läpi. Irrottele ihana liha talteen. Jäähdytä liemi ja säilytä jääkaapissa, jossa se säilyy ainakin 3 päivää ilman kuumennusta. Ennen käyttöä poista pinnalle kertynyt ja jähmettynyt rasva. Voit toki myös jäähdytyksen ja rasvan kuorinnan jälkeen heti pakastaa liemen sopivissa erissä.

Nytpä sinulla on hieno pohjaliemi moneen ruokaan. Maustemaailmansa mukaisesti tämä kyseinen liemi sopii oivallisesti  nimenomaan kaikkeen aasialta vivahtavaan kokkaukseen. Heijaa, noodelikeitot, kohta teitä viedään uusiin korkeuksiin!Liemi ei ole kuitenkaan liian tähtianis-viismaustevoimakkaasti aasiaa ja itseasiassa innostuin kyllä tekemään liemestä kaikkea muuta, ja hyvä passas vähän perinteisempäänkin kokkaukseen...

Ruualla rakastaja

En kai minä ittelleni sitä ruokaa tee. Minä laitan sitä niille, joista välitän. Niille, joita rakastan. Niille, joita haluan ilahduttaa, hemmotella, hämmästyttää; joille haluan avata ovia uusiin maailmoihin tai jotka haluan tuudittaa takaisin maistuviin muistoihin. Niille, joita haluan kiittää, ravita, lohduttaa. 

UUDENVUODENPÄIVÄN MENU

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemi ja soija-mirin kastile

Aasialainen naudanpotkapata, villiriisi

Kaakaovanukas (lapsille)

Frittiviikunat, mascarponen, hunajan ja granaattiomenan kera

Olen  valmistanut muutamaan otteeseen naudanpotkakiekkoja, eli niitä  osso bucco -lihoja. Ehkä kerran on menty perinteisellä italialaisella osso bucco -reseptillä, mutta sittemmin on kokeiltu naudan potkia sekä meksikolaisittain että kookosmaidossa haudutettuna. (Molempia reseptejä voin suositella täysin rinnoin) Liha vaatii pitkän haudutusajan, mutta sen jälkeen suussa sulava onkin lievä ilmaus. Tuo aasialainen maustaminen viehätti minua erityisesti ja halusinkin tehdä jotain samantyyppistä sisaruksilleni ja vanhemmilleni. Kaikki ovat tulisenkin ruuan ystäviä, joten päräytin pataan szechuanin pippureita, jotka antavat aivan mielettömän pakkosaadalisää-poltteen. Lapsia varten pyysin äitiäni tekemään ja tuomaan mukanaan hirvenlihapullia saman riisin kera syötäväksi. Ei tarvinnut sitten murehtia tulista ruokaa. 

Ja parasta kaikessa: pata syntyi lähes itsestään.

Aasialainen naudanpotkapata
6-8:lle

6 isoa naudanpotkakiekkoa (ehkä n. 2kg, nyt Jalasjärveltä Laidun Hereford)
suolaa, pippuri
öljyä paistamiseen
6 valkosipulinkynttä kuorineen pilkottuna
2 keltasipulia lohkottuna
1/2 dl raastettua inkivääriä
5 tähtianista
2 rkl szechuanin pippureita
1 rkl chilihiutaleita
2 rkl sokeria
1/2 dl soijaa
1/2 dl punaviinietikkaa
1l  kiehuvaa vettä

Tarjoiluun

4-5 kevätsipulia varsineen silputtuna
1-2 ruukkua korianteria
1-2 punaista chilipaprikaa
1 suippopaprika (ei pakollinen, mutta jos haluaa jotain mietoakin...)

Pyyhi potkakiekot talouspaperilla kuivaksi ja suolaa ja pippuroi molemmin puolin. Ruskista kiekot öljyssä molemmin puolin, kuumalla pannulla, pari kerrallaan. Laita sitten pataan.

Ja sitten kuule laitat pataan kaiken muunkin. Uuni saa olla 170 astetta ja pata kansi päällä siellä 3 tuntia.

Ota pata uunista, ja lihat padasta. Siivilöi liemi kattilaan ja keittele sitä kokoon jotta saat hiukan sakeampaa kastiketta.

Sillä välin perkaa lihat luista ja kalvoista ja asettele tarjoiluvadille. Pidä lämpimänä folion alla (jos kauan niin miedossa uunissa) Kostuta lihat lopuksi vielä kastikkeella (tarkista suola) ja ripottele päälle kevätsipulit, korianteria ja chili. Tarjoile riisin kanssa, meillä epä-aasialaisesti paistoin pöytään vielä tuoretta ciapattaa, me kun ollaan kaikki sellaisia leipähiiriä. Ja saa lautaselta kaikki kastikkeen rippeet.


Kyllolihyvää!

Ja totta puhuen - jos skipataan nuo alun runollisuudet, niin teen ruokaa myös siksi, että saan (onnistuessani) siitä NIIIIIIN paljon itselleni; mahan täydeltä hyvää ruokaa ja mielettömän määrän kehuja elämäni tärkeiltä ihmisiltä!

Rendang, mikä pata!

Kuuletteko sen? Se on melkein kuin kirosana, mutta hyvä sellainen. Se rollaa suussa sillä lailla ämerikkäläisittäin; Reen-´dääng, mikä pata!

Jos haluat loppuvuoden juhlakauteen takuuvarmaa herkkua, jonka valmistelu kestää 20 min ja loput 4-5 tuntia hoitaa uuni. Joka jo tuoksullaan hurmaa jokaisen ovesta sisään astuvan. Älä yhtään kattele kauemmas, tässä on sun resepti. Pataruoka on aina hyvä vaihtoehto juhlaan, ehdit paneutua myös alkuruuan tai jälkiruuan tekoon. Tai kattaukseen. Tai miten olis jo keittiökuningatar kerrankin ehtis pynttäytyä ja rauhoittua ennen vieraiden tuloa?

Padan nimi on oikeasti Rendang ja se on indonesialaista alkuperää. Sen valmistus on kummitellut mielessäni siitä asti kun luin Pastanjauhajista, että se muutama vuosi sitten valittiin  ykköseksi kun CNN järjesti äänestyksen maailman 50 herkullisimmasta ruuasta. Pata uunitetaan oikeasti melko kuivaksi, mutta minä tykkäsin tehdä hiukan kastikkeisemman version. Vaikka ainesosaluettelo vaikuttaa pitkältä, ruoka valmistuu uunikuntoon nopeasti. Syöminen on nautinto, padassa on pehmeä polte johon ehtii addiktoitua ruokakulhollisen aikana, pakko ottaa aina vaan vielä vähän lisää. Versioita löytyy netistä pilvin pimein, omastani tuli tälläinen:

Rendang
(iso padallinen, mutta ehkä 6-8:lle)

4 rkl öljyä
1 dl maissitärkkelystä (siis maizenaa)
1tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1300g naudan ulkopaistia paloiteltuna isoiksi kuutioiksi
1 sipuli pilkottuna
5 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 iso pala inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna (2 peukalon verran)
2 tl kurkumaa
2 sitruunaruohoa
3 punaista chiliä hienonnettuna
2 tl jauhettua korianteria
2tl mustapippuria myllystä
1 tl kanelia
3 kafferilimetinlehteä
3 rkl tummaa siirappia
2x 400ml kookosmaitoa (ei kevytversioita)
1 limen mehu
suolaa maun mukaan
tuoretta korianteria päälle

Mausta maizena suolalla ja pippurilla ja pyörittele lihapalat seoksessa. Kuumenna 2rkl öljyä ja ruskista lihapalat pienemmissä erissä. Siirrä pataan.

Kuumenna loput öljystä ja kuullota sipuleita  muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää valkosipuli, inkivääri, chili ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia.

Poista sitruunaruohoista uloin osa ja murskaa jäljelle jäävää osaa lyömällä sitä kaulimella. Puolita tangot ja lisää pannulle jauhetun korianterin, kanelin (edit! kaneli puuttui ohjeosiosta), mustapippurin, kafferilimetinlehtien ja siirapin kera. Kuullota minuutti, lisää sitten kookosmaito ja kiehauta.
Kaada seos pataan lihojen päälle.

Anna padan hautua uunissa 150 asteessa ensin 3 tuntia kansi päällä ja 1-2 tuntia ilman kantta riippuen kuinka paljon haluat kastikkeen redusoituvan. Voit muutaman kerran sekoittaa pataa haudutuksen aikana. Älä säikähdä öljyn erottumista padan pintaan, se on tyypillistä näille kookospohjaisille ruuille ja sekoittamalla selvitettävä asia. Lopussa kastikkeen väri muuttuu myös tummemmaksi.

Ota pata pois uunista ja purista sekaan limen mehu. Tarkista suola, saatat joutua lisäämään melko reilusti (1 tl ainakin.) Ripottele päälle tuoretta korianteria ja tarjoa höyryävän basmatiriisin kanssa.

Aineksista: Sitruunaruohoa saa melko yleisesti kaikista suuremmista marketeista, sen voi korvata myös sitruunaruohotahnalla. Samoin kuivattuja kafferilimetin lehtiä löytyy, vielä parempaa jos löydät tuoreita. Reseptiin kuuluu myös tamarinditahnaa, jota minulla ei ollut ja korvasin sen limen mehulla. Mikäli sinulla tahnaa on, voit lisätä sen jo kastikkeen tekovaiheessa mukaan (2  tl). Lihana oli mainio Kotitilan härän ulkopaisti.

Resepti osallistuu Kotitilan blogihaastemaratonin neljänteen ja viimeiseen osakilpailuun, jossa teemana on Juhlakauden uudet maut. Ja ihan naulankantaan!

Simple food (...for pleasing simple men)

Otetaan reilu kilon pala entrecoteta huoneenlämpöön noin tunti ennen grillausta. Tällä kertaa komea kimpale oli Simmental- rotuista tuosta Ilmajoelta. Leikataan se  poikkisyin neljäksi reiluksi pihviksi.

Suolaa ja pippuroi pihvit. Käytän osaksi savuista sormisuolaa, joka tuo ihanaa aromia kaasugrillissäkin. Ennen grillausta lorautan pihvien pintaan hitusen öljyä. Käytä aivan kuumaa grilliä ja grillaa lihat haluttuun kypsyyteen. Toivo, ettei kukaan halua kypsää. Rukoile, ettet paista pihvejä vahingossa liikaa. Pari minuuttia kummaltakin puolelta, paksuudesta tietenkin riippuen, on usein ok. Medium pihvi on vielä painettaessa kivasti kimmoisa.

Kääräisin pihvit folioon, ihan vain siksi aikaa, että hain jääkaapista maustevoin ja uunista perunat. En ole aivan vakuuttunut, että pitäisikö pihvien antaa vetäytyä vai ei. Tykkään itse nostaa pihvin suoraan pannusta lautaselle, silloin paistorapeuskin on jotenkin parhaillaan. Ja nytkin vaikka ne olivat hetken vetäytymässä, ne kuitenkin olivat päästäneet nestettä sinne folioon aika reilustikin.

Mutta ei se hyvä pihvi kaverikseen paljoa tarvitse. Hyvän maustevoin, joka on siis yksinkertaisimmillaan voita, valkosipulia ja lehtipersiljaa. Parasta.

Syömisnautintoon kuuluu ehdottomasti kunnon pihviveitsi ja -haarukka.

Ja perunaa. Äijien täytyy saada perunaa. Ensin keitettyja, sitten litistettyjä, voilla ja oliiviöljyllä, sormisuolalla, pippurilla ja timjamilla uunissa silattuja perunoita. 

Yksinkertainen salaatti vielä. Lehtisekoitus kasvimaalta, erilaisia pikkutomaatteja puolitettuna, parmesania lastuina ja valkosipulivoissa paistetut krutongit. Suolaa, pippuria. Kastike laatuoliiviöljystä, vaaleasta balsamicosta, hunajasta ja valkosipulinkynnestä.

Muonituksessa kaikkensa golfkentillä jo useamman päivän antaneet IsoHoo ja  kyläilemään 10 vuoden tauon jälkeen uskaltautunut työkaverinsa (ihana iloinen) Niklas ( Lupasin, ei nimiä, otsikkoon viitaten, mutta.... ;)).

Ooh, eipäs unohdeta palan painiketta. Olen nykyään ihan että Malbec, jee. Ellen sitten Pinot Noir, jee. Joskus oikeasti ihan sama, seura ja ruoka ja tilanne niin kaikki maistuu. Mutta tämä malbec kyllä jee, jee.

Liha oli hyvänmakuista, jopa Niken rare-pihvi halutun kaltainen, perunat ihanan voisia herkkuja ja salaatti sopivan kirpsakka. Ilman kikkailuja, tosi hyvää.  Paitsi, että keittiössä oli tullut IsoHoon mielestä liikaa sotkua ja sitten mä loukkaannuin siitä ja menin lasten kanssa yhdeksältä maate. Siinäpähän sitten istuivat kahdestaan trooppisessa yössä terassillamme pikkutunneille asti. En ihmettelisi jos olisivat jutut loppuneet ja joutuneet puhumaan vaikka armeijasta. Nih!

(Simmentalin entrecote- kimpaleen sain kiitokseksi Simmental-pojilta messuilla kun kokkasin heille lisukkeita Raymond Wesanderin Weberillä paistamien pihvien kylkeen)