Kampanjapostaus AtriaPerhetila – kampanjan yhteydessä toteutetulta tila- ja tuotantolaitosvierailulta.
 |
| Kuva Atria/paikan päällä valokuvaaja |
TAUSTA
Hyvin harvoin pääsee viettämään niin mielenkiintoista
päivää, kuin minä pääsin muutaman bloggaajakolleegan kanssa viime keskiviikkona
täällä Etelä-Pohjanmaalla. Atria haluaa olla toiminnassaan avoin ja
vuorovaikutteinen ja tarttui rohkeasti toimeen; pääsimme näkemään
tuotantotilan, haastattelemaan tilan väen lisäksi eri asiantuntijoita ja
näkemään koko tuotantoprosessin kanojen saapumisesta Atrian tuotantotehtaalle
aina sinne viimeiseen suikaloituun ja marinoituun broilerinpalaan asti. Huippu
ja silmiä avaava kokemus.
Olen itse tyypillinen sekasyöjä. Minulla ei ole rajoittavia
allergioita, syön niin lihaa kuin kasviksia ja olen innokas kokeilemaan uutta.
Hintatietoinenkin olen, ja olen ottanut ilolla vastaan nykyään marketeissakin
tarjottavat harvinaisemmat ruhonosat ja marinoimattomat tuotteet. Lihassa ja
kalassa ostan tai ainakin suosin suomalaista, kaikkeahan ei aina saa
kotimaisena (lue sinisimpukoista en luovu). Katson tarkasti leikkeleiden
tuoteselostukset, haluan kotimaisten leikkeleiden sisältävän kotimaista lihaa.
Olen myös realisti perheenäiti. Olen aina ostanut normaalia kotimaista
broilerinlihaa, koska se on helppoa valmistaa, maistuvaa ja kohtuuhintaista.
Maalla kasvaneena tuotantoeläimet ja niiden hyvä hoito on ollut minulle tuttua.
Oikeastaan vasta ruokabloggauksen myötä heräsin pohtimaan eettisiä kysymyksiä
esimerkiksi broilerin suhteen. Tutustuin ihmisiin, jotka olivat jättäneen
broilerin satunnaisia luomuostoja lukuun ottamatta pois ruokalistastaan vedoten
epäeettiseen tehotuotantoon.
Mikä tilaisuus päästä näkemään broilerituotantoa paikan
päällä!
 |
| Kuva Atria |
LATVA-KIVINIEMEN PERHETILA
Juha ja Satu Kiviniemen tila Jalasjärvellä on yksi Atrian n.
80 broileria kasvattavasta perhetilasta, jotka sijaitsevat tunnin säteellä
Nurmon tehtaasta. Saimme isäntäväen lisäksi oppaaksemme vahvan kaartin: Atrian
Siipikarjaliiketoiminnanjohtaja Merja Leinon, siipikarjan
terveydenhuoltoeläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelän ja broilerrrehujen
kehityspäällikön Anne Rauhalan A-rehulta. Jutustelimme pitkään ensin
syysaurinkoisella pihamaalla.
 |
| Kuva Atria |
Latva-Kiviniemen tila oli siisti ja hajuton ja isäntäväki
silmin nähden innostuneita ja ylpeitä työstään. Kuten kuuluu ollakin, eipä sitä
muuten antaisi laittaa nimeään lihapaketin kanteen. Atrian siipikarjatuotanto
nojaa tehokkaaseen kiertoon jonka taas mahdollistaa pitkään kokemukseen
perustava ennustaminen. Kysyntään vastaava tarjonta onnistuu pikkutarkalla
Perhetilojen tuotannon aikatauluttamisella. Atrian Perhetiloilla toimitaan all
in - all out - periaatteella. Tiloille tuodaan kaikki untuvikot kerralla ja n.
5-6 viikon kasvatuksen päätyttyä kaikki kuljetetaan kerralla teurastamolle. Sen
jälkeen tuotantotilat järjestelmällisesti puhdistetaan ja desinfioidaan. Uudet
pehkut odottavat uutta erää 3-4 viikon tauon jälkeen.
 |
| Kuva Atria |
Latva-Kiviniemen tilan kolmeen tuotantohalliin mahtuu
kuhunkin n. 30 000 broileria. Tila on kokonaan automatisoitu; lämpötilaa
(alun 35°
viilenee viikkojen kuluessa lopun reiluun 20°), kosteutta, ilmanvaihtoa,
ruoan ja vedensaannin toimivuutta, valaistusta, seurataan koko ajan monitorein
ja tietokoneiden välityksellä. Tilan isäntä on kuitenkin eläimilleen hyvinkin
tuttu. Joka aamu alkaa tarkastuskierroksella, jossa kuolleet kerätään pois
(kuolleisuus n. 3-4% koko määrästä, mikä on pieni ottaen huomioon minkä tahansa
nuoren eläimen) tai mahdollisesti elinkelvottomat yksilöt harvennetaan nopealla
kaulamurrolla. Atria Perhetiloilla linnut asuvat eurosisariaan väljemmin n. 17
lintua per m2 (Euroopassa 21–23 m2). Niille löytyy virikeorsia ja esimerkiksi
paperisia leikkipalloja, puhtaissa pehkuissa ne pystyvät toteuttamaan
luontaisia viettejään kuopsuttamista ja kylpemistä. Kanoilla on ehjät jalat, ja
nokat ja heltat tallella. Yön pituus on n. 6 h, vaikka kanat torkkuvat myös
päivällä.
 |
| Kuva Atria |
Koska Late, Kulta, Elsa II ja Hjördis eli armaat kotikanani,
jouduin jäämään hygieniasäädösten takia monitorointi-ikkunan taakse katselemaan
kun muu joukkio sinisiin (rauhoittava väri) suojahaalareihin pukeutuneita, ja
desifiointirajan ylittäneitä bloggaajia astui isännän johdolla varovasti sisään
kasvattamoon. Tirpat olivat 3 viikon
ikäisiä ja suunnilleen kilon painoisia eli puolessa välissä tavoitepainoaan.
Tuollainen keskenkasvuinen tirppa on vielä harvan höyhenpeitteensä kanssa vähän
rujon näköinen, kaikki linnut olivat kuitenkin puhtaita ja pirteän uteliaita.
Hetken rohkaistuttuaan ne taisivat yrittää kiivetä ihan syliin asti. Ross 308
emokanat tulevat Suomeen Ruotsista ja ne tuottavat munia n. vuoden verran ennen
teurastusta. Sekä suomalainen että ruotsalainen siipikarja on kokonaan
salmonellasta vapaa ja munat ovatkin myös haluttu vientituote. Tällä hetkellä
yhä vaan kasvavan broilerinlihan kysynnän vuoksi niitä ei sinne kuitenkaan
riitä. Latva-Kiviniemen tila keskittyy kasvattamaan haudotut untuvikot
teuraskuntoon.
Ympäröiviltä omilta pelloilta tuleva vilja sekoitetaan A-rehun
tuottamaan kokonaan kotimaisista viljoista koostuvaan rehuun. Ainoastaan soija
täytyy edelleen tuoda ulkomailta, kehitystyö sen korvaamiseksi on koko ajan
käynnissä, mutta esimerkiksi herne ja härkäpapu eivät sovellu kanoille kuin
pieninä määrinä.
Kymmentuhatpäiseen siipikarjaparveen ei tietenkään kiinny
samalla lailla kuin yksittäiseen kotieläimeen, mutta lintujen hyvinvointi on
tilan väen ykkösasia. Teuraaksi vietäessä linnut tutkitaan (esimerkiksi
jalanpohjien kunto) ja pisteytetään ja noita tuloksia odotetaan tilalla innokkaasti.
Niiden avulla analysoidaan kasvatustoimintaa, lintujen hyvinvointia ja tehdään
mahdolliset korjausliikkeet yhteistyössä eläinlääkärin kanssa. Hyvät tulokset ovat kasvattajalle
kunnia-asia.
Lähdin tilavierailulta todella rauhoittunein mielin. Linnut olivat hyvinvoivia ja stressittömiä,
niitä hoidetaan huolella. Suomessa niitä ei myöskään lääkitä antibiootein
kaiken varalta, joten voimme syödä lihaa ilman pelkoa mistään jäämistä.
Ja se ulkoilu. Oletteko ajatelleet, että kana voi ulkoilla
välillä kesäkuu-lokakuu? Siksi myös useita eriä luomutuotettuja kanoja ei
koskaan käy ulkona. Luomubroilerin kasvukausi on vain viikkoa, kahta pidempi,
silloin aika monta erää syntyy ja päätyy lihaksi muihin vuodenaikoihin.
NURMOOS
Nurmon tehdas oli pysäyttävä kokemus. Kiersimme tehtaan
väärinpäin hygieniasyistä, eli alkuun kohtasimme broilerisuikaleet
marinadeissaan ja siitä etenimme pikkuhiljaa navettaan jonne linnut kuljetetaan
tiloilta. Keskiviikkona tuotannossa oli 105 000 broileria. Kaikista
pysäyttävintä oli itselleni se, että hallit, joissa käsiteltiin jo teurastettua
”kuollutta” lihaa, tuntuivat minusta epämukavimmilta. Tuhannet päidemme yläpuolella hihnoilla matkaavat
linnunrungot, lattialla siellä täällä olevat lihanestelätäköt, saivat olon
tuntumaan määrittelemättömän kummalliselta. Linnut jäähdytetään teurastuksen ja
höyhennyksen jälkeen nopeasti, eikä viileissä halleissa todellakaan tuntunut
edes mitään hajuja. Tunsi itseni todella vieraantuneeksi alkutuotannosta, minä
joka kyllä itsekin paloittelen hirvenlihaa tai perkaan kalat.
Osa lihanerottelusta tapahtuu koneellisesti, osa käsin ja
laadunvalvonta toimii. Esimerkiksi suolistuksen jälkeen ruhot matkaavat
kuljettimesta roikkuen samaan tahtiin juuri kyseisen linnun sisukalut
viereisellä linjalla roikkuen. Mikäli jommassakummassa ilmenee mitään häiriötä,
poistetaan molemmat linjastosta. Tuotanto toimii kahdessa vuorossa, kolmannen
aikana tuotantotilat pestään ja desinfioidaan.
VIIMEISET HETKET
Broilerit saapuvat lämpöeristetyissä ja ilmastoiduissa
kuorma-autoissa ensimmäiseksi ”navettaan”. Lastausmoduulit pinotaan
päällekkäin, eläimet odottavat tilassa korkeintaan 2-3 h. Tunnelma on
rauhallinen. Navetan hämärä sininen valo saa linnut rentoutumaan, eikä tilassa
kuulu mitään meteliä edes. Seison siinä sillalla puolen metrin päässä kanoista.
Ne ovat siellä kuljetuslaatikoissa aivan väljästi, eikä mitään osia, siipiä tai
muita pääse häkin ruudutuksesta roikkumaan ulkopuolella. Kauhutarinat
kuljetuksista eivät ainakaan täällä pidä paikkaansa. Broilerit näyttävät
edelleen puhtailta ja hyvinvoivilta.
Kuljetuslaatikoista kanat kipataan varovasti
hihnakuljettimeen, joka on se viimeinen tunneli. Kurkistamme tunnelin
ikkunoista sisään. Kanat istuvat hihnoilla edelleen rauhallisena. Niille
annetaan ensin ylimääräistä happea, joka osaltaan rauhoittaa niitä ja saa ne
hengittämään syvään ja tasaisesti. Nopea tainnutus tapahtuu seuraavaksi
hiilidioksidilla. Linnut nostetaan roikkumaan kuljettimeen, viilletään kaula,
lasketaan veri ja ruhon matka kohti hunajamarinoitua pakkausta kohti alkaa.
VAIKUTUIN
Vaikutuin kaiken puhtaudesta, tehokkuudesta ja prosessien
suunnitelmallisuudesta. Olin jopa yllättynyt lintujen hyvinvoinnin
huomioonottamisen määrästä, siihen kiinnitetään huomiota paljon enemmän kuin
osasin odottaa. Osaksi Atria vastaa näin myös kuluttajien vaatimuksiin eläinten
hyvinvoinnin parantamiseksi, ja hyvä niin. Olen vakuuttunut, että suomalainen
liha tuotetaan vastuullisesti ja puhtaasti. Tehokkaasti myös, mutta en pysty kokemani
jälkeen liittämään Atrian toimintaan sitä kirosananomaista tehotuotanto- sanaa.
Vaikutuin myös Atrian kutsusta ja halusta tutustuttaa joukko vallattomia
bloggareita hiukan arkaankin asiaan.
Mutta ei tämän pitäisi olla arka asia. Olen iloinen, että tiedän
nyt oikeasti paljon enemmän.
Eilen syötiin meidän perheessä hyvällä halulla
kanatortilloja.
Juha ja Satu Kiviniemen perheeltä kysyin tilalta lähtiessä,
että maistuuko broileri. Ja hymyssä suin he vastasivat, että kyllä maistuu,
useampana päivänä viikossa!
Yhteistyössä Atria Perhetila
Kiinnostavasta aiheesta lisää Atria perhetila-linkkien takaa. Ensi viikon aikana myös muut bloggaajat kirjoittavat aiheesta, kokoan tähän linkit alle sitä mukaa.
Peggyn Pieni Punainen Keittiö: Vierailu Atria Perhetilalla
Meanwhile in Longfield : Kotimainen broilerituotanto
