Mummolan maitoperunat

Olen tainnut mainita maitoperunat tänä kesänä useampaan otteeseen täällä blogissa. Aika monta kertaa  olen niitä syönytkin, sillä maitoperunat on justiinsa se herkku, jota valmistan ensimmäisistä käsiini saamista kotimaisista tai oman perunamaan mukuloista.

Maitoperunoita syötiin Oravan mummolassa pitkin kesää. En taida niitä edes tehdä aivan samalla lailla kuin mummolassa aikoinaan tehtiin, muisteltiin juuri äitini kanssa, että maitotoupista taidettiin kaataa aivan vaan kylmää maitua keitettyjen perunoiden päälle, veitsellä vuoltiin perunoiden päälle paksu voisiivu ja pihalta käytiin leikkaamassa muutama sipulinvarsi siihen päälle. Ja tietysti suolaa.

Maitoperunat
Kourallinen (ainakin)  uusia perunoita per ruokailija
Maitoa 2 dl per ruokailija
1 uuden sadon sipuli varsineen per ruokailija
lusikallinen voita per ruokailija
ruohosipulisilppua
hyvää suolaa

Pese ja raaputtele tarvittaessa uudet perunat lähes kuorettomiksi. Laita pesun aikana jo keitinvesi kiehumaan, jotta saat lisätä perunat suoraan kiehuvaan veteen. Veteen lisää 1 tl suolaa. Uudet perunat lisätään vanhoista poiketen aina kiehuvaan veteen, jotta niiden entsyymitoiminta saadaan nopeasti lakkaamaan, tähän tarvitaan yli 70 asteen lämpötila. Muuten enstyymit kovettavat perunan. Tämän olen oppinut tätäkin asiaa tutkineelta professori Anu Hopialta (Kemiaa keittiössä, 2008).

Keitä siis perunat kypsiksi, kaada vesi pois, aseta perunoiden päälle astiapyyhe hetkeksi, että ne saavat rauhassa "kuivahtaa".

Lisää kasarin pohjalle voi ja silputtu sipuli (tällä kertaa käytin uusia punasipuleita varsineen), anna pehmetä muutama minuutti, lisää sitten maito ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta perunat lautaselle, kaada päälle kuuma maito. Ripottele päälle suolaa ja sipulinvarret ja halutessasi tai vaihtoehtoisesti ruohosipuli.

Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Ne ovat myös oman lapsuuteni ihanimpia makumuistoja. Niinkuin myös sekin kun porkkanan sai hakia suoraan penkistä ja se pyyhkäistiin puhtaaksi nurmikkohon. Ja käytiin katkomas raparperinvartaita, joita sitten topattiin hianohon sokerihin.

Maitoperuna reseptillä on ihan pakko osallistua blogaanien omaan kesän ruokahaasteeseen, jonka aiheena on mummola. 

Siinä me ny sitte ollahan: minä, Mumma ja Kumpulan Helmi. Soli sitä hyvää aikaa kun emännillä oli viälä kaatit ja kirkolle mentäes pantihin hilakku päähän.

Ja mä saatoon luattaa, että oli aina joku, joka piti kärestä kiinni.

Yösyöntiä

Onneksi se ei ole mun säännöllinen harrastus. Mutta joskus, ihan joskus vaan, tulee kauhea himo jääkaapille öiseen aikaan, kun muistaa, että siellä on jotakin tiettyä.

Kesken Tuntematonta sotilasta kipaisin jääkaapille, repäisin auki nakkipaketin, voitelin näkkärin voilla ja puserrin sinappivanan keskelle.

Ja lavastin kuvan kun tajusin, että haluan jakaa tämän hetken. Mutta vain yhden ainokaisen kuvan.

Atrian Kulinaari nakkipaketti (2kpl) oli jääkaapissani, kuin myös 1 kg Atria Kulinaari ulkofile (jota en sentään alkanut keskellä yötä paistelemaan), koska joulukinkunhimossani vastasin Jees Atrian ruokabloggareille suuntaamien Arjen nautintoja ja Juhlahumua - haasteisiin. Haasteissa kyseisistä tuotteista valmistetaan teemaan sopiva annos. Kummastakin kategoriasta valitaan voittaja-annos, joka palkitaan joulukinkulla, kaikilla Atrian joululaatikoilla, sekä Riddersheim Gourmet -valikoimalla. Lisäksi Juhlahumua annos pääsee toteutukseen Ravintola Graniittilinnan listalle ja nakkiruoka ravintola Palmion. 

Ja jokainen osallistuvasta 15 bloggarista saa joulukinkun. Pitäkää lukijat silmat auki tällä viikolla blogeissa esiintyvien reseptien varalta, aikaa toteutukseen on vain Lucianpäivään saakka. Ja parasta kaikesta, teidän ei tarvitse äänestää missään, otatte  vaan parhaat reseptit toteutukseen jos inspis iskee.

Ai niin, ja pitäkää mulle peukkuja!

Yhteistyössä Atrian kanssa. Atria toimitti käyttööni veloituksetta 2 kpl nakkipaketteja ja 1 kg ulkofilettä haasteita varten. Joulukinkku saapuneen lähempänä aattoa.

No nyt on Fresh!

Mä oon kuulkaa syönyt viikon lounassalaatteja! Fresh Servant kutsui muutamia ruokabloggaajia (Keltaisessa keittiössä, Tyrniä ja tyrskyjä, Jotain maukasta) ja julkkiksia (Pipsa Hurmerinta, Lotta Backlund ja Saija Palin) tutustumaan salaattivalikoimaansa ja lähetti kotiin kymmenen erilaista salaattiannosta. Täytyy tunnustaa, että en ole ostanut lounassalaatteja, kotona ollessa se nyt tuntuu vain jotenkin hassulta (luterilainen ajatusmaailma"Jokainen salaatinlehti on sinun itsesi repimän..." jyllää). 

Avoimin mieli ja tyhjin vatsoin, lähdin innolla kuitenkin maistelemaan salaatteja.Yllättävää itselleni oli, että niistä oikeasti tuli täyteen ja että annokset maistuivat nimensä mukaan tosi tuoreilta. Lemppareitani olivat mm. lohi ja katkarapucesarsalaatit.

Maisteluun oli myös lisätty hiukan haastetta. Meidän tulisi tuunata joku salaateista uuteen muotoon yhdistämällä se muihin raaka-aineisiin. Ehkä vaikein haaste ikinä!

Tiesin heti Fresh-tuoteperheeseen tutustuttuani, että vaikka sainkin vapaat kädet tuunata salaattia mieleni mukaan, halusin säilyttää ehdottomasti sen parhaimmat ominaisuudet. Helppous, nopeus, kätevyys. Tuunaus pitäsis olla helposti toteutettavissa ja se pitäisi olla myös mukaanotettavissa, vaikkapa kesäiselle retkelle raikkauden siitä kärsimättä. Ehdottomasti halusin ekologisesti hyödyntää kaikki salaattipakkauksessa olevat raaka-aineet mielekkäällä tavalla ja siten, että ne kätevimmin todella onnistuvat pakkauksen avulla, ei irtotavaroina ostelemalla.

Rakastan aitoa meksikolaista mexmexiä ja myös amerikkalaistyylisempää texmexiä. Siksi kana taco -salaatti päätyi itsestään selvänä valintana tuunauksen alle. Herkullisen salaatin tuunasin vielä paremmaksi lisäämällä mukaan meksikon makuja: avokadoa, tomaattia, punasipulia, korianteria ja limeä. Tortilloista tein syötävät tarjoiluastiat, jotka on helppo valmistaa etukäteen. Voit ottaa Fresh-salaattirasian, tortillakupit ja muut aineet sekä veitsen vaikkapa piknikille, jossa näyttävästi valmistat salaatin pilkkomalla kasvikset ja jakamalla ne salaattikippoihin yhdessä Fresh-ainesten kera. Juustokastike ei ole pakollinen, mutta se tuo mukaan hiukan tulisuutta ja on sitä paitsi sairaan hyvää. Sen voi valmistaa etukäteen kunhan et jämäytä sitä kylmälaukkuun.

Lopputuloksena ihanan herkullinen ja näyttävä ateria pienemmälläkin porukalle helposti.

Hetkessä tortillakipot
2:lle

Ihana piknikeväs tai vähän spesiaalimpi lounashetki

•Fresh LounasHetki kana-tacosalaatti
•2 isoa maissi-vehnätortillaa
•1 iso tomaatti
•1 avokado
•½ punasipuli
•½ limen mehu
•1 dl tuoretta korianteria

Juustokastike
•1 pkt cheddar sulatejuustoviipaleita
•1 tlk ranskankermaa
•1 dl jalapeñoviipaleita silputtuna

Etsi molemmille tortilloille n. murokokulhon kokoinen uuninkestävä kulho ja painele lätty kulhon pohjalle niin, että siitä muodostuu kuppi. Paista 175 asteisessa uunissa n. 8 min. Irrota varovasti jäähtymään ritilälle.

Kuori ja viipaloi sipuli mahdollisimman ohuesti, silppua korianteri, kuutioi tomaatti sekä kuorittu avokado. Purista avokadon päälle limemehu. Sekoita ainekset yhteen Fresh-salaatin(salaatti, maissi, kurkku, juusto, kana) ja – salaatinkastikkeen kanssa.

Valmista juustokastike sulattamalla juustoviipaleet pienellä lämmöllä ranskankerman kanssa pienessä kasarissa. Lisää silputtua jalapeñoa maun mukaan.

Kokoa salaatti syötäviin tortillakippoihin jakamalla pohjalle salaattiseos, jonka päälle valutat juustokastikkeen ja ripottelet lopuksi Fresh-salaattipakkauksessa olevan tortillasipsipussin.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.

Voit valmistaa samaan tyyliin myös pikkutarjottavat vaikkapa illanistujaisiin puolittamalla tortillat ja paistamalla ne muffinssivuoan pohjalla pikku kipoiksi.. Puolita  tortillalätyt, niin ne ovat juuri sopivan kokoisia muffinssipellille.

En todellakaan panisi pahakseni, mikäli joku pakkaisi picnikkorin ja veisi mut näillä eväillä kesäretkellä. Lisäksi mukaan vain juomaa ja jälkkäriksi vaikka muutama mansikka. Tai ehkä kirsikoita.
Sitä odotellessa, hop, hop kamppanjasivuille, josta löytyvät kaikkien osallistujien ihanat herkut. Sieltä käsin pääset myös äänestämään suosikkiasi tykkäämäällä FB:n kautta.

Kampanja on toteutettu yhteistyössä Fresh Servant Oy:n kanssa, joka valmistaa mm. Fresh Hetki -lounassalaatteja. Yhtiö toimii Pietarsaaresta käsin, joten meikäläisellehän tämä on varsinaista lähiruokaa!

Haaste; Viikon menu. Ja koko viikon söin...

Se asia on ainakin varma! 

Kuin yhteisestä sopimuksesta, Siskot kokkaa Nelle ja Sauvajyvänen nakkasivat minulle samanaikaisesti hauskan haasteen, jossa viikon ajan tuli kuvata valmistamansa ruuat ja esitellä sitten 7 ruokalajin repertuaari. Tässä saattaa kyllä käydä samoin kuin kuvatessani jääkaappini sisältöä, että lukija pettyy ja potkaista täräyttää korokkeen "lakeuksien ruokakuningattaren" alta. Lupasin kuitenkin rohkeasti toteuttaa projektin ilman sen kummempia ennakkosuunnitelmia heti pääsiäisen mentyä ohi, pääsiäinen kun olisi mielestäni  vääristänyt kuvaa ruokavaliostamme.

No ei tämä takana ollut viikkokaan ihan tavanomainen ollut, mutta onko niitä sitten koskaan? Tiistaista aloitettiin 3 henkisellä ruokakunnalla, IsoHoo haettiin kotiin junalta puoli 5 lauantaina. Urho8v, syö päivisin koulussa, mutta viiden maissa syödään vielä kotona. Viikko oli myös epänormaali siksi, että Maitotyttö oli mummolassa hoidossa kolmena päivänä, kun minulle tuli muutama käännösprojekti ja välillä Urhokin paukkas sinne syömään. Hoitopäivinä minä huolehdin vasta iltapuurosta. Sen lisäksi lähdemme torstaina pohjoiseen, joten olen yrittänyt syödä kaappeja tyhjäksi, enkä hakenut kaupasta kuin välttämättömimmät. Sen takia koko viikolla ei ole syöty esim kalaa (purkkitonnikalaa ei kai lasketa), vaikka se lasten herkkua onkin ja syödään usein parikin kertaa viikossa, lohtahan se pakkaa olemaan, keitossa, savustettuna ja paistettuna.

Kun nyt katson ruokaviikkoa taaksepäin, sitä leimaa ennenkaikkea edullisuus, ei niinkään ravinto-opillinen oikeellisuus. Salaatteja ja kasviksia olen tietoisesti yrittänyt lisätä, mutta kyllä ne tällä viikolla loistivat poissaolollaan, viikon tähtivieras tuntuu olleen peruna. Onneksi lapset tykkää napostelle kasviksia raakana, kun jaksan vaan niitä heille tikuta. 

Seli, seli.

Tässä raadollinen totuus:

Tiistai-lounaan aloitimme (ihan totta, tässä järjestyksessä) Maitotytön kanssa paistamalla lättyjä, ajattelimme ilmeisesti tehdä pehmeän laskun pääsiäisen herkkupöydistä. Keitin myös ison kattilan perunoita, jotta voisin valmistaa meille näinkin herkullisen näköistä "salaattia".

Se kuitenkin maistuu sikahyvältä ja sisälsi siis perunaa, tonnikalaa, kananmunaa, kevätsipulia, raejuustoa, kaprista ja avokadoa, kaikki jääkaapin poistolistalla.

Illalla tein itselleni saman satsin, lapsille paistoin pakkasesta kananrinnan, paistinperunoita (ankanrasvassa...) ja vähän vihannesta kylkeen.

Keskiviikkona pidettiin lasten kanssa hernekeittopäivä. Juustonäkkärillä. Säilyketölkistä.

Torstainakin pelattiin varman päälle ja syötiin makaronilaatikkoa. Urho kysyi, mitä on ruokana ja kuultuaan vastasi, että "ainakin sitä voi syödä".

Perjantaina olin ihan yksin kotona kääntämässä kun Urhokin singahti mummolaan olemaan ja syömään, siispä en itsekään luonut katsettakaan makaronilaatikkoon, vaan huomasin, että jääkaapissa oli peräti kaksi avattua maissitortillapakkausta, toisen leikkasin lastuiksi, paistoin öljyssä, levitin pellille ja silppusin päälle punasipulia, tomaattia ja vihreää paprikaa sekä jalapenoja ja juustoraastetta ja uuniin hetkeksi. Lautaselle sitten iso kasa jäävuorisalaattia, kerros tortillahässäkkää ja vielä avokadoa ja korianteria. Nam, perjantai! ja cola zeroa!

Lauantaina IsoHoo tuli kotiin ja söimme juhlallisesti loppuun sen makaronilaatikon, joka oli jäänyt melkein syömättä torstailta.

Sunnuntaina kokkasin oikein urakalla, tein alkuruokaa ja jälkiruokaa ja kutsuttiin hyvät naapurimme ex tempore syömään. En paljasta tässä vielä kaikkea, mutta ainakin söimme Hawksmorin perunoita ja hirvenfilettä maustevoin kera ja punaviiniä. Oli kunnon sunnuntai-ateria.

Maanantain valjetessa aloin jo epätoivoisena miettiä, että mitä sieltä voi vielä löytyä sieltä kaapista, mutta siellähän oli ainekset lähes lempiateriaamme, pastaan parmankinkulla ja rucolalla. Päivällä kävimme  ensin kaupungilla ja tsekkasimme kaupungin keskustaan avatun seurakunnan Kismus-kahvilan lounastarjonnan, kanakookoskeittoa ja tonnikalatäytteisiä uuniperunoita.

Voin tunnustaa, että tämän ruuan kyllä mokasin. Ensinnäkin meillä ei ollut tagliatellea, mutta ei se niin haitannut, kyllä spagettikin käy. Mutta parmankinkkupakettikaan ei ollut sitä, vaan prosciuttoa ja kun avasin paketin alkaakseni erotella siivuja, jotka kuuluu lisätä annokseen lopuksi kylminä, tuli paketista niin hirveän voimakas sianhaju, että melkein voin pahoin. Ajattelin, että jos pilkon siivut ja paistan ne pannulla rapeiksi, ehkä se auttaa asiaa, mutta se mitään auttanut! Jestas, kun olisin ollut sikalassa. Onneksi superlaadukas rucolani pelasti mitä pelastettavissa oli. 

Tänään sitten paistoin meille aikuisille -aina vaan kaapista löytyy- aterian, eli kaksi chorizomakkaraa, jotka ihanasti maustoivat samalla pannulla paistinperunat, sitten otin ne 4 maissitortillaa toisesta jämäpaketista ja tein niistä quesadillat täyttämällä ne sillä perjantain ylijäämä nachohässäkkä päällyksillä. Vielä oli jääkapissa yksi lähes edesmennyt avokado, jonka siivutin mukaan.

Siinä se, taidan saada uuden lempinimen, Lakeuksien Mättö! Tästä jää nyt haasteessa toivottu jälkiruokavinkki pois, mutta sen sunnuntain jälkkärin postaan ennen vappua.

Meillä muuten syödään aina reilut aamupalat, lapset syö puuroa, ja arkisinkin keitetään tai paistetaan usein kananmunia, leipää ja leikkeleitä. Tälläkin viikolla parina aamuna puristin itse appelsiinimehua. Samoin  iltapala syödään; Maitotyttö syö puuroa ja hedelmiä, muut leipää ja teetä tai jugurttia tai rahkaa tai muroja.

Kiitos haasteesta Nelle ja Sauvajyvänen.
Haastan edelleen Soppaa ja silmukoita Marjan
ja
Rva Patalinnun.

jos teistä tuntuu, että haluatte filmata ruokianne viikon ajan ja vielä kertoa ne meille.


Viikon menu

• kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoat (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit) 
• jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin, niin hyvä juttu :)
• 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin "Viikon vinkki" 
• kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi. 
• laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu 

Etanat vuohenjuuston kera

Helmikuun ruokahaaste osoittautui mahdottoman vaikeaksi. Vaikka Herkkusuu jätti tavallaan kaikki mahdollisuudet avoimeksi, en millään keksinyt mitä haluasin viimeiseksi ateriaksi, se nimittäin oli haasteen aihe. Otin asian ehkä turhan mortaalilta kannalta. Pitäsisikö viime suupaloiksi syödä jotain mitä ei ole koskaan vielä maistanut vaiko kääntyä lapsuuden makumuistojen pariin, lohtumätön vai jonkun exkluusivisen  raaka-aineen puoleen?

Itse asiassa haasteessa näemmä luki, että ateria voi olla myös viimeinen rakkaasi kanssa (ei kai nyt sentään ennen avioeroa?) pitkään aikaan. Kun huomasin sen, tajusin samalla myös (näin viime tipassa), että enhän ole jakanut mitään etanajuttua vielä, vaikka niitä sivupalkissakin mainostan lempilapsikseni. ja kun kaapissa oli yksi etanapurkki niin maanantai-ilta sai hyvinkin romanttisen  käänteen iltapalan suhteen. Ainakin siihen saakka kunnes etanat oli syöty; Iso-Hoo meni siivoamaan keittiötä ja minä siirryin tänne työhuoneeseen tietokoneen ääreen.

Puitteet olivat ainakin kunnossa

Yritin kehittää etanoihin jotain pikku twistiä, sitä löytyi tällä kertaa vuohenjuuston verran.

Etanat ja vuohenjuusto
3:lle

18 etanaa
100g voita
3-4 valkosipulinkynttä
1 puntti persiljaa
hiukan rakuunaa kuivana
4 siivua pekonia
2 viipaletta maalaispatonkia
pehmeää vuohenjuustoa, yks sellainen "viipaloitu rivi " niitä Chavrouxin vai mitä ne nyt on.

Tarjoiluun sitruunaa ja maalaispatonkia.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Valmista valkosipulivoi sekoittamalla pehmeään voihin silputtu persilja ja puristetut valkosipulinkynnet sekä raakuna.

Paista pekoninsiivut melko rapeiksi (ei liikaa) pannulla.

Huuhtele etanat kylmällä vedellä ja kuivaa ne. Jaa ne etanapannun koloihin. Jaa valkosipulivoi tasan koloihin.
Silppua vaikka saksilla pekonit kolojen päälle, samoin murustele leipä ja lopuksi vuohenjuusto

Paista uunissa 10 minuuttia ja tarjoile heti.

Tai siis HERKUTTELE heti.

Juomaksi napattiin kaapista Rieslingiä, jonka arvelimme leikkaavan kivasti etana-annoksen rasvaisuutta.

Sitruunaa puristettiin raikastamaan kokonaisuutta

Kun annoksia tuli siis etanamäärästä johtuen 3, syötiin molemmat lopulta liikaa, niin että alkoi oksettaa.

Eli pitäydy 6kpl per henki.

Pohjanmaa on romantiikan kehto!

Tässä linkki äänestykseen

Naurisgnocchit

Uusi musta on haastanut koko kuukauden bloggareita tuunaamaan vanhoja kunnon kasviksiamme  eksoottisin maustein. Tarkoituksena Paluu juureksiin -haasteessa on ollut siis kokeilla kuinka juureksemme taipuvat ulkomailta lainattuihin resepteihin. Viikko kerrallaan on painittu vuoroin lantun, punajuuren ja palsternakan (linkeistä pääset näin syntyneisiin reseptikokoelmiin) kanssa. Viimeisen viikon haasteen raaka-aine on nauris, ja vaikka missasinkin haasteen aloituksen niin maanmainio Vatsasekaisin Kilinkolin Riikka haastoi minut mukaan nauris-viikolle.

Kaunis kaskinauris

Koko juures-haaste on mitä mainion, mutta silti nuppi löi tyhjää... mitä tehdä nauriista, mitä ei jo tehty lantusta...huokaus...

Mutta tulihan se sieltä! Naurisgnocchit. Italiasta hairaastun reseptin toteutusoperaatio oli mielenkiintoinen, ja taikinan käsittely haastavaa. Mutta ihanan miedosti nauriiset gnocchit maistuivat kuuman voisulan kera ja Sipulasta lainatun friteeratun purjon kera. Purjon friteeraus vapauttaa muuten ihastuttavan hajun. Nuuhkin sitä niin syvään ja kaun, että taisi tulla vähän tumma paahto. Mutta sellaistahan sattuu (yleensä) meidän keittiössä...

Naurisgnocchit
4:lle

500g  (kaski)nauriita
1 keltuainen (oliskohan 2 ollut pareee?)
3 rkl parmesaaniraastetta
3 dl vehnäjauhoja

Tarjoiluun rosmariinilla maustettua voisulaa, mustapippuria ja friteerattua purjoa

Kuori nauriit, lohko reiluiksi paloiksi ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Puserra nauriit perunapuristimen tai  terässiivilän läpi muussiksi.

Sekoita joukkoon ketuainen ja juusto sekä jauhot. Yritä saada tehtyä kiinteä taikina, mutta älä sekoita liikaa, nyt ei haluta sitkoa.

Jaa taikina 4 osaan. Rullaa osa kerrallaan jauhotetulla pöydällä tangoksi ja leikkaa tanko peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Paina palasiin kuvio haarukalla tai kuoppa sormenpäällä. Nosta palat odottamaan ja kuivahtamaan hiukan jauhotetun leivinpaperin päälle tehdessäsi loput taikinasta.

Nosta gnocchit kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen erä kerrallaan ja keitä 3-4 minuuttia. Kypsät nousevat pintaan , mistä voit onkia ne reikäkauhalla.

Tarjoa heti vaikka rosmariinilla maustetun voisulan ja friteeratun purjon kera. Joko lisukkeena tai primona.

Kuvassa kulminoituu ehkä blogini "kansainvälisin" hetki: suomalainen nauris italialaisena gnocchina bangladeshilaisessa balti-astiassa...

Maku oli tosiaan vienon nauriinen ja aika hienostunut, hirveästi jouduin vain sotkemaan joukkoon jauhoja, että sain nämä muotoiltua. ja rumiahan niistä tuli silti. Ehkä joku kokeneempi gnocchin tekijä onnistuisi paremmin. Mutta idea oli musta hyvä. En ainakaan googlettamalla löytänyt ainuttakaan muuta naurisgnocchi reseptiä.

Hei, ja nämä on sitten ehdottomasti lausuttava /njauris-njokkit/. Kuulostaa niin hauskalta. Nauris on hauska juures!

Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

Pimeä, nihkeän lämpöinen marraskuumme  on saanut kanssabloggajat aivan villiintymään, kun Kulinaarimurula pukkasi kuukauden ruokahaasteen aiheeksi "lohturuuan". Kilpailuun on ilmoittautunut toinen toistaan lohduttavampia, ihanan täyttäviä, rasvaisen suolaisia tai syntisen makeita, suloisia makumuistoja palauttelevia annoksia. Seura ja kisa näyttää niin tiukalta, ettei ole muuta vaihtoehtoa kun änketä mukaan. Tästä sakista ei kai pois voi jäädä kukaan...


Suomiruoka on varmaan tulvillaan lohturuokaa.(olisiko omalla syntyperälläni asian kanssa jotain tekemistä? Koitappa kysyä asiaa vaikka kiinalaiselta?) Oma ikisuosikkini on tietysti paistetut perunat. Lämmin ruisleipä ja voi, vispipuuro tai köyhät ritarit. Läskisoosi, mämmi, lätyt ja mitä kaikkea tämän vyötärölle nyt onkaan lohduksi lyöttäytynyt (valitettavasti).


Mutta omassa empiirisessä, hyvin tyhjentävässä tutkimuksessani lohturuuan syvimmästä olemuksesta olen tullut siihen tulokseen,että heti vahvana kakkosena Suomiruuan jälkeen mahtavimman valikoiman todellista lohturuokaa tarjoaa Meksiko. Tässä ei liene edes selittelyt tarpeen.

Oman panokseni lohturuokaa janoaville massoille on siis seuraava tortillavuoka jonka innoittajana toimivat Valion maitopurkki; siinä oli kai joku tortillavuokaohje kyljessä ennen tätä tämänhetkistä taidepläjäystä (ne on muuten ihania purkkeja, se rasvaton maito kissakin!!), erittäin autenttinen meksikolainen ohje Enchiladas Suizas (sveitsiläiset enchiladat), ja telkkarista noin kuukausi sitten näkemäni Rachel Rayn kokkaus Roast Chicken Enchilada Suizas Stacked Casserole. Ihan tuota nimihirviötä kunnioittaakseni ja väläyttääkseni upeata huumorintajuani ristinkin tämän loota-tyyppisen lohturuuan  Meksikolaiseksi sveitsiläisten  enchiladojen laatikoksi. Noin ei varmaan voi sanoa, mutta sanonpa kumminkin.. Hyvin lohdullista..

tekovaiheen havainnollistus; saat kuvan määristä ja ladontatyylistä, juustoraaste laitettu vasta puoleen väliin

Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

12 pientä maissitortillaa (tai muita haluamiasi, maissitortillojen maku kuitenkin erityinen)
300g  kanaliemessä keitettuä kananrintaleikettä  (Anna porista ainakin tunnin) revittynä
1 purkki Salsa verde tomatillo kastiketta (Santa Maria)
purkki  suikaloituja jalapenoja
2 prk ranskan kermaa
3dl juustoraastetta (seos gouda ja mozzarella, ei taida löytyä valmiina)
öljyä vuokaan

Lado 4 tortillaa öljytyn vuoan pohjalle, Levitä päälle kerros kanaa ja singauttele lusikalla vihreää kastiketta sinne tänne, samoin ranskankeraa. Ripottele jalapenoja myös sinne tääne, mutta jos sinulla on pikkulapsia, jotka eivät saa lohtua tulisesta ruuasta, niin jalapenot voi tarjota myös erikseen,.  Minä lisäsin Poblano Chilejä säilykepurkista vielä tuohon kastikkeeseen kuten  Enchiladas Suizas ohjeessa, mutta en tiedä löytyykö niitä Suomesta, ei ainakaan normi marketista. Voisn kuvitella myös, että vihreä paprikaa vois pilpota tänne mausteeksi..

Ripottele myös juustoraastetta. Tee sitten vielä kaksi kerrosta samalla lailla. Älä hämmästele kastikkeen vähäistä määrää, kyllä sitä on tarpeeksi vaikkei se kjoka kohtaa peitäkkään.  Paista puolisen tuntia 200 asteessa, kunnes juusto saa kauniin värin.

On maistuvaa, juustoista, meksikolaisen makuista, täyttävää, lohduttavaa, ihanaa. Tarjoile jonkun salaatintyngän tai vaikka tomaattien ja sipulirenkaiden kera niin tuntuu vähän terveellisemmältä.

Emmehän toki halua morkkista kunnon lohdutusruuasta?

Äänestysaika on 24-29.11, käypä silloin tutkimassa Kulinaarimuruja-blogissa lähemmin lohtuvalikoima. Jospa sieltä löytyisi sinulekin jotain kaamoksesta nostavaa. Ja sitten tietenkin äänestät.

Evähiä hirvimettälle

Ahmijan blogista löytyy ohjeet lokakuun ruokahaasteeseen. Tehtävänannossa pyydettiin valmistamaan itselleen tai läheiselleen eväät seuraavalle päivälle.
Ahmija taisi kommenttilootassa peräänkuuluttaa uusia innovatiivisia eväitä, mutta kyllä nyt mennään niin perinteistä linjaa kuin mennä voi. Eli voipaperiin käärittyjä leipiä.

Evästykseni uhriksi joutui lauantai-aamulla aamutuimaan hirvimetsälle menevä isäni, joten valmistin eväät myöhään perjantai-iltana ja lavastin kuvauksen takkatulen ääreen. Kuvausrekvisiitana vanha kunnon Airam, isällä taitaa olla kyllä joku herkemmin ehjänä pysyvä termari metsällä mukana. Käskin nimittäin keittää kahvit aamulla ihan itte, että olis jotakin tuorettakin mettällä...

2 sortin eväsleivät

Iso leipä:
Iso reissumies
voita
keittokinkkua
Edamjuustoviipaleita
paistettu muna

Kokoa ainekset rukiiseksi kerrosleiväksi. Tähän malliin:

2 pientä leipää:
2 paria pienempiä ruisleipiä
voita
levitettävää koskenlaskijaa
siivuja keitetystä hirvenkielestä
suolakurkunsiivuja

Ja koska blogini on Kaikki äitini reseptit, hyväksikäytin äitini keittämän herkullisen tuoksuisen vasankielen ja yhdistin sen näihin leipiin.

Ja jotta suu jäisi makiaksi, täytin 2/3 kannellisesta muovimukista turkkilaisella jugurtilla jonka raidoitin hunajalla. Päälle kerros vadelmia suoraan pakkasesta ja toinen mustikoita. Pitkä lusikka kuminauhalla kippoon kiinni.

Liekö johtunut eväistäni, mutta saivat vain yhden hirven kaadettua.

Meksikolainen aamiainen eli Chilaquiles

Suurena aamiaisten ystävänä tunnen varsinaista sielujen sympatiaa meksikolaisia kohtaan joiden aamiaisrepertuaariin mahtuu melko väkeviä (kooltaan siis) aamiaiscomboja. Jos olet harjaantunut aamiaisen syöjä, kuten minä, saat annoksen helpostia alas jo aamutuimaan, mutta voit soveltaa tästä myös brunssille tai vaikkapa lounasruuaksi. Krapularuuaksi vielä iltapäivälläkin, varsinaista lohturuokaa siis taas kerran.

Chilaquilesin pääainekset ovat maissitortillat, jotka saavat olla jo vähän väljähtäneitä, punainen tai vihreä salsa ja juusto ja sipuli, loput aineet voivat sitten vaihdella alueittain ja perheittäin. Itse konsultoin Natasiskoa, perheemme pikkutarkkaa Meksikon asiantuntijaa, kun nyt ensikertaa ihan itse valmistin chilaquilesejä. Eli meidän annokseemme kuuluuvat myös hyvin tyypilliset revitty kana ja paistettu muna. Ja salsa on verde!

Chilaquiles
4:lle reilusti

12 pientä maissitortillaa tai maissitortillasipsejä (natural) pussista iso kourallinen/ruokailija
öljyä paistamiseen
1 purkki Salsa Verdeä (löytyy ainakin Pirkalta)
3 kananrintaa revittynä
4dl juustoraastetta (mozzarella, Cheddar, Monterey Jack)
1 sipuli
korianteria tuorepuntti
4 munaa
1 purkki ranskankermaa

tarjoiluun lisäksi
papuja, kokonaisia tai esim frijoles refritos
kypsä avokado



Tortillat ja Salsa Verde pannussa

 Kana: Valmista kana jo vaikka edellisenä päivänä, tai käytä tähteitä, tai osta valmiiksi grillattuja paloja. Jos keitä kananrintapalat kuten minä, keitä niitä vahvassa kanaliemessä ainakin tunti. Vaikka kanat ovat periaatteessa kypsiä jo 15 min jälkeen, vasta tunnin kuluttua ne ovat ihanasti  pehmeitä kahdella haarukalla revittäviksi.

Tortillat: Voit käyttää siis myös nopeasti jo vähän väljähtäneitä maissitortillasipsejäkin, jolloin niitä ei tarvitse paistaa tietenkään öljyssä rapeiksi. Itse käytän pieniä maissitortilloja jotka leikkaan pieniksi kolmioiksi ja friteeraan pannulla parissa erässä n. puolessa sentissä öljyä rapeiksi ja nostan talouspaperin päälle valumaan. Tärkeintä on kuitenkin maun takia MAISSItortillat ja esim, meidän cittarissa ne löytyvät gluteeniton- osastolta, eivätkä ollenkaan muiden texmex tavaroiden joukosta....

Muut valmistelut: silppua sipuli ja korianteri, voit sekoittaa ne yhteen, raasta juusto ellei jo raastettu, kuumenna pavut, kuori ja pilko avokadot.

Lopulta: Kumoa Salsa Verde paistinpannuun, kuumenna se ja lisää sitten tortillakolmiot tai suikaleet hetkeksi sekaan, mutta älä paista mössöksi. Revityt kanasuikaleet voit halutessasi myös lämmittää.
Kokoa annokset lautasille: Alle tortillapalaset, sitten kana, juusto ja sipulisilppu, viereen pavut ja avokado ja tietenkin ne paistetut munat. Sunny side up. Ohenna ranskankermaa kylmällä vedellä, jotta saat siitä juoksevampaa, ja valuta sitä reilusti koko annoksen päälle.
Tarkastajan muutos/jälkisäys: Jokin meni tietysti väärin, eli tarkennuksena; siis salsa pannulle sitten tortillat ja sitten kana ja lopuksi juusto, niin , että sekin ehtii sulaa. Sitten loput päällysteet lautasella. Ja korianteri on tässä tapauksessa ihan oma lisäykseni, minulle kerrottiin, mutta senhän kyllä tiesin. Kiitos natsuli!

Herkuttele ähkyyn asti!
"Tuoksuu Meksikolta", kommentoi Iso-Hoo.
Ja minä vain söin, söin ja söin...
Luultavasti tein myös jotakin väärin (Nata? Uli?), mutta onneksi en itse ainakaan huomannut.

Jos et halua päästää itseäsi helpolla, voit tietenkin valmistaa pyös punaisen tai vihreän salsasi alusta alkaen. Tuo Pirkan Verde ajaa kylläkin asiansa.

Chilaquilesit voit valmistaa myös lasagnen tapaisena uunivuokaruokana, aineet vain kerroksittain ja 20 min. kuumennus uunissa.

Kasvisversion saat jättämällä kanan pois.

Jos mainostin Takoraisua teiniruokana, niin tämä taitaa olla kyllä jo ihan ehtaa äijämättöä!

Valokuvauksellisuus ei ehkä ole tämän annoksen plus+puolia....

Ja koska Tammikuun 2011 ruokahaaste on Latinalainen Amerikka, osallistumma tällä. Käykäähän äänestämässä kun se aika koittaa.... mulla taitaa olla silloin laitosreissu ja vähän kovemmat ponnistukset käynnissä.

Tulipunainen tattikeitto

Bloggaajien keskuudessa järjestetään kuukausittain kuukauden ruokahaaste, josta vastaa järjestelyiltään ja aiheeltaan aina edellisen kuukauden yleisöäänestyksen voittaja. Tähän asti olen seuraillut takavasemmalta, mutta koska kaikenlainen osallistuminen ja mittelöinti on mielestäni periaatteessa tosi mukavaa niin rohkenenpa nyt laittaa oman soppalusikkani hämmentämään syyskuun ruokahaastetta. Syyskuun haasteesta vastaa tällä kertaa Siskot kokkaa, yksi lemppari blogeistani.

Lyhyehkösti tiivistettynä syyskuun aiheena oli alkupala ja osa annoksen aineista oli omin kätösin hankittava metsästä. Tai ainakin piti olla mukana siellä (esim. lintumetsällä tms). Omalta kohdin oli siis ruksattava kaikki lihaa/metsästystä vaativat  pois ja koska syyskuussa käsittääkseni alkaa olla villiyrttien ja muiden kasvannaistenkin h-hetki ohi, jäi minulle siis karkeasti ottaen marjat ja sienet jäljelle. Ja niistäkään en ole IKUNA löytänyt mitään kanttarellia tai suppilovahveroita tai muita "herkkusieniä". Ja olishan se kivaa jos vielä keksisi jotain vähän uutta, mielenkiintoa herättävää...

Eli eilen sitten rottweiler ja koppa kainaloon ja lähimetsään sieneen. Metsä tosiaan alkaa ihan talomme takaa, ja sitä riittänee ihan eksymiseen saakka, en tosin ole koskaan paria tuntia kauemmaksi kävellyt, rajat siis eivät ole tulleet vielä vastaan. Metsä on aika märkää mäntymetsää, varsinkin kun se muutama vuosi sitten raiskattiin pikkuhakkuualueilla sinne sun tänne, vedellä täyttyneet puolen metrin syvyiset traktorin jäljet on ihania! (sanoo Pote the rottweiler). Osaksi siellä on sitten aina suuriakin kallionmuodostelmia.

Aikaa oli tosi rajallisesti, ja pikakäynti tuotti seuraavan tuloksen :

Eli rouskuja, joitain tatteja (nummi-,kangas,- voitatti), sekä ihanana yllätyksenä otin ja törmäsin noihin etualalla näkyviin herkullisiin vaaleisiin orakkaisiin (3 tähden ruokasieni), joista taistelin koirani kanssa, sekun alkoi rouskuttaa niitä maasta käsin suurella halulla (yritti myös myöhemmin käydä jo koriin poimituilla).

Haasteen ainesosaksi valikoituvat tällä kertaa tatit, koska ajattelin, että niitä jokainen löytää vaivattomimmin. Inspiraation lähteenä selailin WSOY.n paksua Hulluna sieniin -kirjaa, jossa lie yli tuhat sienireseptiä. Ja sieltä lähemmin punajuuri-tattikeittoa josta jätin kuitenkin 3 ainesosaa pois, lisäsin 3 uutta, sekä muutin juliennetyyppisen keiton sosekeitoksi...

Tulipunainen tattikeitto
 ainakin 4:lle, jonsei 6:lle

3 pientä  punajuurta pieninä suikaleina
1 porkkana pieninä suikaleina
2dl suikaloitua kaalia
rypsiöljyä
1 silputtu sipuli
4 dl pilkottuja sekalaisia tuoreita tatteja
1 l kasvislientä (kuutio vain veteen....)
2 dl punaviiniä
2 reilua lorausta calvadosta (tai konjakkia tai madeiraa, meillä nyt sattui olla tämä auki.)
suolaa
valkopippuria
2rkl tomaattipyrettä
1/2 sitruunan mehu

tarjoiluun
silputtua persiljaa
paahdettuja ruisleipäkuutioita (reissarit 2x paahtimeen ja kuutioi)
smetanaa

Hauduta punajuuri, porkkana ja kaali pehmeäksi tilkassa öljyä.

Paista tatit sipulin kera ja lisää  juuresten joukkoon. Lisää keittoon kasvisliemi ja anna kiehua miedolla  lämmöllä. Lisää tomaattisose ja mausta suolalla ja valkopippurilla.

Soseuta keitto, jonka jälkeen ohennat ja maustat sen viinillä ja alkoholilla. Anna kiehua vielä jonkin aikaa. Tätä keittoa ei nähdäkseni voi pilata liialla keittämisellä, kunhan vaan lisäät nestettä tai muuten huolehdit ettei se mene liian paksuksi. Lisää sitruunamehu lopuksi.

Tarjoile paahdettujen ruisleipäkuutioiden, persiljasilpun ja smetana-nokareen kanssa.

Hieno aloitus vaikka hirvipaisti-päivälliselle!

Joten tälläinen tästä siis tuli. En halunnut tällä kertaa mennä siitä mistä aita on matalin, eli käyttää jotain sulatejuustoa tai kermavalmistetta keittopohjassa. Niillähän saa todella helposti todella hyvää. Mutta kyllä tässäkin keitossa se jokin oli.

Tähän loppuu virallisesti ensimmäinen ruokahaaste-osallistumiseni, mutta on vielä sanottava, että tänään söin loput keitosta lounaaksi vähän muunneltuna eli prätkääsin sekaan purkillisen 3 juuston ruokakermaaja persiljan sijaan käytin ikifavoriittiani korianteria... no nythän se vasta hyvää olikin!