RAIKKAAN HEDELMÄISET JÄLKIRUUAT

Kesä on vasta ihana lupaus, mutta kesäiset tunnelmat saa tuotua kotikeittiöön käyttämällä nyt sesongissa olevia hedelmiä. Passionhedelmä, ananas, mango, sitruuna elävät juuri nyt parasta kauttaan ja vaikka ne tuontihedelmiä ovatkin, niiden vitamiineista ja raikkaudesta on oikea aika nauttia juuri nyt, ennenkuin saapuu kesä ja sen myötä ihanat raparperi, mansikka, mustikka, vadelma... 

Ja nyt, ehkä enemmän kuin koskaan, sallittakkoon pieni hemmottelu myös ruokapöydässä. Ethän ole unohtanut jälkiruokia? Makea lopetus aterialle tuo hyvän maun suuhun, muutenkin kuin kirjaimellisesti.

Jos maltat kurkistaa tänään sanomalehtiin, joiden teemasisällöstä vastaa Lännen Media, löydät viisi ihanaa jälkiruokareseptiäni kauden hedelmistä. 

Passionhedelmällä maustetun Mangobowlin (ensimmäinen kuva) surautat kokoon pikavauhtia ja se kuuluukin valmistaa vasta juuri ennen syöntiä, koska se sisältää myös jäätelöä.

Uunipäärynät (toinen kuva)on taas vähän kuin siirtyma-ajan jälkiruoka. Vielä viimeiset makeaksi uunissa paahtuneet herkut ennen kesän värikkäämpää iloittelua.

Ananas-banaanipannukakut tuossa yllä ovat taas sen verran tuhtia tavaraa, että ovat paikallaan keittoruuan jälkkäriksi tai vaikkapa erikoisaamiaiseksi. Makuyhdistelmä on aivan ihastuttava.

Aasialainen herkku on Sticky Rice & Mango, jossa tahmea riisi valmistetaan kookosmaidon kanssa ja annosta raikastaa tuore mango. Jälkiruoka - ainakin Suomiversioni, jossa ei keitellä erikseen kookosmaitoa ja höyrytellä riisiä - on todella helppo valmistaa. Tämän jälkiruuan valitsen, jos pääruuassa on tulisuutta. 

Piña Colada kerrosrahka on lempiversioni näistä purkkiin tai lasiin koottavista jälkiruuista, jotka ovat aina sekä herkkuja, houkuttelevan näköisiä ja niin helppoja valmistaa. Mielikuvitus ja rohkeus kulkekoon kanssasi kokeillessasi erilaisia makuyhdistelmiä.

Ja mun sanoma oli? 

Älä unohda jälkiruokaa!

Mansikka-juustokakkujäätelö

Mitäs tässä kursailemaan.

Hyvää on.

Sitruunaisen, mansikkaisen pilvenpehmoista, aivan juustokakkumoista. Mutta kylmempää.

Extra-juustokakkumoista, jos tarjoilee murennettuja digestive-keksejä viereen.

Eikä mitään jäätelökoneita. E-hei.

Vai pitäsikö sanoa juustokakkumaista? Ei kyllä tämä jäätelöherkku on ehdottamasti juustokakkumoista.

Reseptini olen antanut Apetina.com sivustolle.

Lody sernikowo-truskawkowe. Jos halua tsekata reseptin myös puolaksi. Emmäkestä. Puolaksi!

Hyvää on.

Yhteistyössä Apetina

Jouluhalko my style

Aina välillä pitää irrotella jonkun klassikon kanssa. Jouluhalko on juuri sopiva, koska vaikka se onkin ranskalainen joulunajan klassikkoleivonnainen Bûche de Noël, on se meille aika tutun näköinen, kääretorttukansaa kun ollaan. Toki se perinteinen jouluhalko muistuttaa suklaakuorrutuksineen ja oksantynkineen oikeaa halkoja ja välillä se koristellaan suloisin marsipaanisienin. Että jos nyt tarkkoja ollaan, niin ehkä tätä mun leivonnaista ei perinteiset jouluhalkolistit jouluhaloksi tunnista.

Mutta koska, jos vanhat merkit paikkansa pitää, omat joulusiivoni jäävät hyvin minimaalisiksi, niin tuuletetaan edes perinteitä. Valkoinen joulu on mulle edelleen se kaunein joulu, ja siksi jouluhalkonikin on saanut uhkean lumikuorrutuksen. Ja kaikista joulunväriyhdistelmistä, kullista, hopeista, sinisistä, vihreistä ja harmaista (voiko oranssi olla joulun väri? tai turkoosi? olenko mä ihan kaavoihin kangistunut?) mua eniten miellyttää punavalkoinen, oli koristukseksi keksittävä punaista.

No, puolukka, karpalo, sä sanot. Minä sanon, että joo, miksei. Mutta koska nyt on granaattiomenasesonki ja se on niin ihanan kiehtova hedelmä kun se passaa niin suolaiseen kuin makeaankin, niin en tietenkään voinut vastustaa.

Ja siinähän se sitten oikeastaan olikin. Tämän tekemisessä ei nimittäin tarvita erikoisia kondiittorintaitoja, onnistuu kaikilta, kuten vanha kunnon kääretorttukin. Innostu sinäkin varioimaan täytteillä, eri hilloilla saa erilaista fiilistä.

Resepti minun versiooni jouluhalosta löytyy Apetinan sivuilta. 
Ei muuta kuin leipomaan. Inspiroidu makutiimistä, niinhän ne sanoo.

 Yhteistyössä Apetina

Banana Split -kakku

Sarjamme "Hyvät herkut, hirveät kuvat" Urho9v synttäreiltä saa tänään jatkoa, kun paljastan toisen amerikanhurahdukseni, jota kokeilin syntymäpäivätarjoiluissa. Pakkohan se oli, vai väitätkö, ettei mielenkiintosi herää kun törmäät Banana Split Cake -reseptiin? Ensimmäinen mielikuvani oli tietysti joku banaania sisältävä jäätelökakku. Reseptiin tutustuessani huomasin sen sihtaavan enemmän kyllä juustokakkuun. Tekovaiheessa menetin välillä uskoni kakun herkullisuuteen, mutta kappas vaan, väärässä olin.

Pieni yhteenveto
+ maistui aivan ihanalta
+ pikkuisen erilainen
+ ei liivatteen kanssa sekoilua (vink.vink. Ankerias)
+ ulkonäössä ei voi epäonnistua kun kakku kootaan uunivuuan sisään
+ helppo valmistaa, ei varmaan voi epäonnistua
+ kaikki tykkäs

- ulkonäkö aika homemade, koska kootaan uunivuokaan
-ei ainakaan laihdu tätä syömällä

Banana Split -kakku

120g voita, sulatettuna
0,5 l digestive keksejä murskattuna muruiksi

200g maustamatonta tuorejuusto (philadelphia)
1 1/4 dl pehmeää voita
7,5 dl tomusokeria
4 banaania viipaleina
1 iso tölkki ananaspaloja, valutettuna
 2,5 dl pecanpähkinöitä hienonnettuna (ei hirveän pientä)
1 l mansikoita, paloiteltuna
 2,5 dl kuohukermaa
 Ja päälle hirveästi kirsikoita, säilykkeetkin käy, minä käytin tuoreita

Valmista pohja yhdistämällä voisula ja keksimurut. Painele tiiviisti melko syvän uunivuuan pohjalle. (Pohjakooltaan noin puolet uuninpellistä, elikkä aikas iso). Paista 175 asteessa 7-10 minuuttia ja anna sitten pohjan ja vuuan jäähtyä kunnolla.

Vispaa tuorejuusto, pehmeä voi ja tomusokeri vaahdoksi, n 5 minuuttia koneella. Levitä pohjan päälle. Levitä seuraavaksi banaaniviipaleet, sitten ananaspalat. Seuraavaksi tulee noin puolet pähkinöistä ja niiden päälle mansikat.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja levitä komeuden päälle. Koristele lopuilla pähkinöillä ja kirsikoilla. Anna tekeytyä jääkaapissan 4h tai tunnin verran pakastimessa, ellet ole tässä vaiheessa huomannut lukea ohjetta loppuun (Huom. Campasimpukka, Jonna ja allekirjoittanut) ja vieraat ovat jo tulossa.

Alkuperäisblogissa näitä oli tehty myös pikkukippoihin yksittäisinä. Söpöjä, mutta reseptin mukaan vain 8:lle. No takaan ja allekirjoitan että Suomalaisia mahtuu tämän kaakun ympärille ainakin tuplasti. Ja luultavasti enemmänkin, vaikka se hirveän hyvää olikin.

Hyvää pääsiäistä!...ja ruokaa!

Oi ihana keväisen kirkas pääsiäinen, josta meidän perheessä on muodostunut melko pakanallinen juhla pääsiäisvalakioineen ja trullitteluineen, hieno lepotauko arjen keskellä, aikaa yhdessäoloon...ja ennenkaikkea yhteisitä aterioista nauttimiseen.

Kiireinen pääsiäisenalus on pitänyt huolen siitä, että kaikki pääsiäisenvinkit puuttuvat tästä blogista, muutaman sanan haluan kumminkin sanoa minäkin, vaikkei tässä enää kovin moni maijameikäläisentapaanmyöhäinen tapaa menuja suunnitella, niin onhan se kauppapäivä vielä lauantainakin ja kaksi ihanaa ruokapäivää sen jälkeen.

Lammas on itseoikeutettu valinta pääsiäispöytään. Oman reseptini olen löytänyt jo kymmenisen vuotta sitten brittien ihanaiselta keittiöjumalattarelta Nigellalta. Revitty pääsiäslammas, kuten sitä ennemmin kutsuin, kun en tiennyt vielä mitään oivallisesta nyhtölammas-termistä. Resepti on kääntänyt monen lampaanlihasta piittamattomankin pään, kukapa pystyisi vastustamaan pitkään hautunutta, haarukan alla hajoavaa suussasulavaa lihaa, jota voi eri lisukkeilla muunnella määrättömiin. Resepti on myös ylettömän helppo, vaatii vain aikaa, ei tekemistä. Ja lähes mahdoton ryssiä (huom. viittaus  naapurimaamme rikkaaseen pääsiäiskulttuuriin...)! 

Nyhtölammas onnistuu mistä tahansa paistinpalasta, luulla tai ilman, viulusta , vain paahtopaisti ja fileet kannattaa valmistaa muulla tavoin.

Lampaan valmistaa tänä vuonna äitini, oma kokkausvuoroni on vasta maanantaina. Silloin aion helliä sisaruksiani perheineen Pekingin ankalla, kun sitä kerran onnistuin saksalaismarketin pakastealtaasta saamaan. Teen sitä vasta toiseen kertaan, mutta olen NIIIIIIIIN valmistautunut ottamaan ihastelevat kiitokset vastaan perheeni jäseniltä, jotka eivät edelliskerralla olleet apajilla. Ja uskokaa tai älkää, ankka valmistuu taas kuin itsestään.

Alkuun olen ajatellut hyödyntää pakkassuppiksiani kiinalaiseen sienikeittoon, jonka resepti on vielä hiukan hakusessa. Ja jälkiruuaksi  teen banoffee-torttua.

Koska minulla on näin pitkänäperjantaina vielä hiukan pääsiäissiivotkin kesken, en laajenna tätä koostetta enää. Jälkiruuista vielä kuitenkin sen verran, että mämmi meillä syödään mämminä.

Jälkiruokakavinkiksi on nostettava vielä upean herkullinen ja niin yksinkertainen sitruunaposset. Suolaa ja Hunajaa-blogin Jonna valmisti onnistuneen version myös limestä.

Kevyempää jälkiruokaa  edustaa myös hiljan postaamani Bombayn appelsiinit, kannattaa kokeilla!

Ja huomenna on se ihana päivä kun saan lähettäää maailmalle kaksi suloista pientä trullia toivottelemaan  hyvää pääsiäistä!

Nauttikaa pyhistä!

(Kyllä me kerrattiin Urhon kanssa hiukan kärsimyshistoriaakin ja Urho lauleli eilen pääsiäiskirkossa laulettuja lauluja. Anteeksi, että siivoan tänään!)

Bombay Orange

Niin paljon kun Korianteria rakastankin, en ole ymmärtänyt sitä koskaan jälkiruokaan lykätä. Mutta kun Gordon Ramsay Parhaat kirjassaan niin tekee, en voi muuta kuin lähteä samaan kelkkaan.
     
Jälkkärinä tämä varsinainen Bombayn aurinko on ihastuttavan raikas ja keveä, tästä ei millään saa jälkiähkyä itselleen hankittua. Ja kattokaa tuota väritystä, ellei tuolla tuu kevättä rintaan niin ei sitten millään (vaikka meneillään on parhaimmillaan maaliskuinen, talven älyttömin lumipyry meilläpäin, pihaan tullut n. 50 cm ja jatkuu yön yli vielä ennustusten mukaan huomisellekin päivälle). Ja nyt kun sitrushedelmät on vielä parhaimmillaan, niin tätähän oln pakko tehdä. Mä oon jotenkin huono syömään appelsiineja perinteisellä kuorimismetodilla, siksi yritän ympätä niitä ruokavalioon jossain muussa muodossa.

Voisin hyvin nähdä tämän jonkun pääsiäisateriamme päätöksenä sinne raskaitten pashojen ja muiden suklaamunien välissä. Sitäpaitsi tämä sopii kyllä välipalaksikin tai vaikka brunssille. Itsekin vetelin kuvaamisen jälkeen lounaaksi puolet tästä annoksesta. Siis ilmeisen herkullista.

Jutun salaisuus on tämä sauvasekoittajalla tai tehosekoittimessa sekoitettu upean vihreä tahna, joka on simppeliydessään minttua korianteria ja sokeria. Siitä tulee jännittävän sorbetmainen koostumus. Reseptissä tätä tehtiin 1 3/4 dl sokeria, mistä tuli ehdottomasti liian suuri annos, vähempikin riittää maustamaan tämän aromaattisen jälkiruuan.

Itse käytin loput yrttiseoksesta sitten mansikka-mango-banaanismoothiehin, sinnekin se
koriantereineen kaikkineen upposi mainiosti.

Mutta nyt tähän 5 aineksen jälkiruuan reseptiin:

Bombay Orange - Bombayn aurinkoappelsiinit
4:lle

4 appelsiinia, jotka ovat mielellään jääkaapista, viileän raikkaita
1/2 granaattiomena
1 dl sokeria
1/2 puskaa minttua
1/2 puskaa korianteria

Kuori appelsiinit veitsellä niin, että ulkokuoreen ei jää yhtään valkoista, viipaloi appelsiinit ja poista mahdolliset siemenet. Levitä tarjoiluvadille.

Tee tehosekoittimessa tai sauvasekoittimessa yrttisokeri ajamalla  sokeri ja yrtit tasaiseksi tahnaksi. Ripottele appelsiinien päälle. Puolita kypsä granaattiomena, pitele puolikasta appelsiinilautasen yllä ja hakkaa esim puukauhalla kuoripuolta kunnes kaikki siement ovat tippuneet vadille.

Valamis!

Sanoisin, että annos on parhaimmillaan juuri nyt, yrttiseos on sen verran ihanaa, että annoksen ei tartte marinoitua...silloin vain sokeri alkaa sulaa, vaikka ei se pahaa ollut seuraavanakaan päivänä. Mutta mikäli siis teet tätä vaikka pääsiäispöytään, ripottele sokerit päälle vasta tarjoiluvaiheessa.

Mua jännitti miltä korianteri tuntuu jälkiruuassa, mutta yllättäen tässä seurassa se sulautui joukkoon hienosti, eikä yrittänytkään alkaa päällepäsmäriksi. Granaatinomenista löytyy muuten hauska juttu keittiöhöyry-postauksestani. Ja Murun Henkkahan se meille opetti, että mitä mustemmanpunainen granaattiomena (vaikka kuhmuinenkin), sen parempi.

Jos nyt kevääseen kuuluu rakastuminen, niin luulen, että rakastun tähän.

Kun koolla on väliä

Oppitunti pohjalaista logiikkaa, joka perustuu siis suuri on kaunista- teesiin: jos suklaapikkuleipä, sellainen amerikkalainen chocolate chip cookie, on koukuttavan hyvää aivan tavallisen kokoisena, niin sen täytyy olla vielä 24x parempaa jos parin tusinan taikinasta leivotaankin vaan yksi jättimäinen pikkuleipä. Ja niin muuten onkin!

Paistaminen tapahtuu kätevästi ikisuosikissa eli valurautapannussa ja siitä sujuu tarjoilukin trendikkään rustiikkisesti.  Käy hienosti kahvipöytään, mutta on valtava menestys kaikissa ikäluokissa, kun se tuodaan pöytään jälkiruuan osassa, kaverinaan reilu paketti vaniljajäätelöä. Lisäksi aivan mieletöntä lohturuokaa, tätä ei voi tehdä meillä usein koska kylmän maidon kanssa rapea suklainen keksisiivu
koukuttaa niin, että taisin tehdä tästä selvää, pieni pala kerrallaan, vuorokaudessa. Mikä taas voi johtaa syvällisiin riitoihin 8-vuotiaan jälkikasvun kanssa; kellään muulla ei kai ole näin kauheaa äitiä, joka a) yksin ja b) salaisesti syö herkut.

Jättikokoinen suklaakeksi valurautapannulla

• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl ruokasoodaa
• 1/2 tl suolaa
• 75g pehmeää voita
• 1 dl sokeria
• 2 dl fariinisokeria
• 1 iso muna
• 2 tl vaniljajauhetta
• 180g suklaata rouhittuna, ainakin

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Vahdota sokerit ja voi pehmeäksi vaaleaksi vaahdoksi. 

Lisää vanilja ja vatkaa muna joukkoon. Yhdistä loput kuiva-

aineet keskenään suklaata lukuunottamatta, ja lisää ne 

taikinaan. Sekoita lopuksi joukkoon rouhittu suklaa.

Kumoa taikina voideltuun valurautapataan ja anna paistua n. 

40 minuuttia. Jäähdytä ennen nauttimista. Älä ylipaista 

korpuksi!

Ja niinkuin sanottu, yllättävän äkkiä jäljellä on vaan muistot.

Nyhtöhirvi

Ensin meinasin antaa otsikoksi Sunday at My Place, mutta se olis antanut niin sokeri-imeläisen idyllisen kuvan, eikä vastaisi millään tapaa sitä todellisuutta ja älämölöä joka kotini katon alla asustaa. Sitäpaitsi tätä ruokaa syötiin lauantaina.

Äiti oli tuonut pakkaseen 1,3 kilon littanaisen hirvenpaistipalan koska olin saanut kimmokkeen isälleni (ja vähän itsellekin) hankkimastani Rea Ahlströmin (ihanin Sami Revon kuvin) riistaruokakirjasta Parempi pyy padassa. Siinä tehtiin nimittäin hirveä coca-colassa. Coca-colan käyttö marinadeissa ja uunilihan haudutusnesteenä on kyllä tuttua, jostain syystä ei ollut pienessä mielessänikään käynyt yhdistää sitä hirven kanssa kanssa. Se taas johtuu siitä, että rakastan hirvenlihaa yli kaiken, mutta olen aika varovainen sen tuunailuissa, koska en halua peittää sen omaa makua, esimerkiksi punaviinillä marinoitu hirvi on, no, aika hirviä!

Kirjassa paisti toteuttiin perinteiseen leikattavaan tyyliin, mutta koska kaikenlainen nyhtö on nyt niin in (ja niin herkullista), ajattelin samalla vaivalla surauttaa paistin ylikypsäksi, ja nyhtää sen kokonaan rikki. Lihan ohje kirjasta muokattuna pitemmällä kypsyysajalla.

Nyhtöhirveä Coca-colassa

hirvenpaisti
suolaa
10 mustapippuria
2dl lihalientä
1 dl soijakastiketta
tarpeeksi coca-colaa (huom, se aito sokerinen versio, ei lightit)

Kuivasin lihan talouspaperilla ja hieroin suolaa pintaan. Rautapadassa, jonka pohjalle laitoin hiukan öljyä paistoin äkkiä pinnat kiinni. Sitten lisäsin pataan kaikki nesteet ja mustapippurit, colaa viimeiseksi niin paljon, että paisti peittyi.Kuumensin kiehuvaksi ja annoin sitten kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 4,5h tuntia. Paisti olisi ollut paistimmillaan ohjeen mukaan parin tunnin päästä, mutta minä vein sen pitemmälle, aina siihen pisteeseen kun se muuttui myötämielisen pehmeäksi painaessani sitä haarukalla. Nostin paistin liedeltä, annoin vetäytyä hiukan 15 minuuttia foliossa ja revin sen palasiksi kahdella haarukalla. Koska hirvi on aika kuivaa, voit kostuttaa sitä hiukan padassa olevalla liemellä. Tarkista myös suola.

Nyhtöni olin päättänyt tarjota kotitekoisten sesamsämpylöiden välissä. Hirveä odotellessa oli hyvää aikaa leipaista ne.

Löysä taikina, hyvä vehnäinen, kuohkea sämpylä. Saan nykyään sämpylät onnistumaan parhaiten Lidlin sämpyläjauhoilla. 

Väliin suunnittelin sitten marinoidut punasipulit ja Masterchef Akin innoittamana tilli-piparjuurimajoneesin.

Marinoitu punasipuli
ohje GRW:stä/Kai Kallio

1 kg/ 10-12 punasipulia

2 dl sokeria
2 1/2 tl suolaa
3/4 tl rouhittua mustapippuria
1 dl punaviinietikkaa
5 dl rypsiöljyä

Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Yhdistä marinadin ainekset keskenään. Lisää sipulit marinadiin. Anna maustua jääkaapissa yön yli. Sipulit säilyvät jääkaapissa useita viikkoja.

Tein omani vasta aamulla, eli marinoituivat vain ehkä kuutisen tuntia, mutta sekin riitti hyvin, varsinkin kun renkaat oli mandoloitu todella ohueksi. Puolitin ohjeen ja sekin toimi hyvin.

Tämä on ehkä maailman ihanin lisuke ikinä!

Majoneesia lähdin tekemään Murun majoneesin pohjalta.

Tilli-piparjuurimajoneesi

2 kananmunankeltuaista
2 tl dijonsinappia
3 dl rypsiöljyä
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa, valkopippuria
1dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 rkl piparjuuritahnaa

Toteutin majoneesin teon sauvasekoittimella, ei ehkä kaikkien paras metodi....Laitoin keltuaisen ja sinapin kulhoon ja surautin. Sitten lisäsin öljyn ohuena nauhana koko ajan sauvalla sekoittaen. Majoneesista tuli kyllä luvatun kauniin kiiltävää ja notkeaa. Sitten sekoitin sekaan etikan, suolan ja valkopippurin, tillin ja piparjuuren. 

Oon niin rakastunut vanhaan kunnon tilliinkin nykyään, että laitan sitä vähän joka paikkaan...ja aina toimii!

No mitäs vielä. Ehdottomasti siis ranet eli ranskikset tehtiin myös itse Nannan bistrossa kun näyttää, että tälle tielle nyt lähdettiin.

Kotitekoiset ranskalaiset
4-6:lle
1, 5kg jauhoisia, suuria perunoita, tässä rosamundaa
1 l rypsiöljyä
suolaa

Leikkasin pestyt ja kuivatut perunat veitsellä "palikoiksi", eli siis joka reunan tasaiseksi, päätyihin sai jäädä kuoret. Sitten kukin palikka 2-3 paksuksi levyksi ja levyt lihaviksi ranskanperunoiksi. Halusin tehdä oikein reilun paksuja ja rustiikkisia. Lämmitä öljy n. 150 asteeseen rasvakeittimessä, tai padassa ja paista perunoita 3-4 erässä  viitisen minuuttia kutakin erää ja nosta talouspaperin/sanomalehden päälle valumaan. Voi joutua hiukan tökkimään perunoita haarukalla, että eivät takerru toisiinsa.

Nyt voit jättää perunat odottelemaan, ruokailun alkua, että saat tarjota pöytään rapean kuumat ranet. Ennen ruokailua kuumenna öljy n. 190 asteeseen ja uppokeitä taas öljyssä, nyt vain pari minuuttia, kunnes perunat ruskistuvat ja rapeutuvat. Käytä vielä talouspaperin päällä valumassa ja suolaa ranskalaiset.

Oi nämä onnistuivat niin hyvin, Nuuttiveli ihmettelikin kuinka ranskikset voivat olla niin rapeita pinnasta ja sisältä pehmeitä ja ihania, silti eivät piiruakaan rasvaisia. Sen verran työläitä ovat, etten kyllä kamalan suurelle porukalle, enkä kovin usein ala vääntämään.(Paitsi tietysti joka sunnuntai...)

Vihreän salaatin kanssa annos näytti kutakuinkin tältä.

Ai niin, onhan siellä myös pakollinen paksu siivu juustoa, tällä kertaa Gryereä.

Ja tämä tosiaan maistui juurikin yhtä herkulliselta kuin miltä näytti. Ylensöimme. Mutta onnellisena. (enhän minä nyt kehu liikaa koko ajan?)

Bistro-lauantaita viettämään olin kutsunut Nuuttiveljen perheen ja pieneksi tervetulotoivotukseksi olin puristanut tuoreet appelsiini-verigreippimehut ja väsännyt jotakin kaapista löytyy tostadoksia, jättikatkarapuja, avokadoa, limeä, punasipulia ja korianteria, ilman chiliä tällä kertaa lasten takia.

Ja suuressa viisaudessani panostin myös makeaan loppuun. Tekaisin jossakin välissä syntisen makeita ja suklaisia brownieseja (sellaisia, joihin ei tule mitään nostatusainetta), joihin upotin ison kourallisen hapankirsikoita. Jäätelön, kermavaahdon ja kahvin kanssa aika asiallista.

Ja kermavaahto tietysti suoraan purkista! Sallittakoon se tämän väännön lopuksi. Olimme jo kaikki syöneet itsemme niin pyörryksiin, ettei mitään väliä. Spruuttukermistä silloin kun on spruuttukermiksen aika!

What a Sunday Saturday! At my place.

Ja mukaan mahtuu aina yksi pastaresepti....

HELPPOEi vaadi kun hiukan pilkkomista ja ainesten sekoittamista. Helpommaksi ei voi paljon mennä tai sitten tämä olis jo helpompaa kuin roiskeläppä pitsan lämmitys.

 NOPEA   Jamie Olivers tekisi luultavasti vartissa, mulla saattoi mennä 20 minuuttia....    
HERKULLINENNo, oli, todentotta. Jos kaikki herkut laitetaan yhteen ja samaan pastaan, mitä siitä voi tulla muutakaan.

Ai niin, ja oli siinä vielä ravintoarvoltaan suositeltava myös, ja riippuu tietenkin hiukan terveellisyyden fanaattisuudesta, mutta eiköhän tämä normisyöjän suosituksiin mahdu.

Nestle pyysi nimittäin edelliset kriteerit täyttävää pääruuan reseptiä, jossa käytetään heidän Maggi Fond cup-tuotteitaan, joita sain läjän testattavaksi. Kyseessä on taas pienimuotoinen kilpailu, mutta tällä kertaa kukaan ei joudu äänestämään ketään, että huokaiskaa helpotuksesta. Sitten piti kehittää myös Nespresso kahvista ja Mövenpickin jäätelöstä jälkiruoka tai -juoma. 

No minä pähkäilin asian näin: tehdään helppo ja ruokaisa pääruoka eli pasta. Laitetaan mukaan hiukan tuoretta eli vihreää paprikaa ja rucolaa, oreganoa ja basilikaa. Osa herkuista saadaan nopeasti purkista; artisokan sydämet ja aurinkokuivatut tomaatit. Pakkasesta otetaan valmiiksi keitetyt jättiravun pyrstöt, jotka tuovat annokseen yhdessä parmankinkun kanssa vähän luxia arkeen tai nostavat aterian vaikka sunnuntailounasvierasruuaksi. Maggi Fond Cup Tomaatti ja yrtit sitoo kokonaisuuden yhteen.Muita mausteita ei mustapippuria lukuunottamatta tarvitse.

Sounds like a plan. (lentokoneen ääniä) 

 

Penneä parhaassa seurassa

(4:lle)

5 dl Penne-kuivapastaa

2kp Maggi Fond Cup Tomaatit&Yrtit

2rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

1/2 vihreä paprikaa 

1 dl aurinkokuivattua tomaattia

5-6 artisokansydäntä (säilyketölkki, suolaliemi)

200g jättikatkaravunpyrstöjä (keitettyjä)

5-6 siivua parmankinkkua

kourallinen pinjansiemeniä

kourallinen rucolaa

pikkukourallinen basilikanlehtiä

muutama varsi tuoretta oreganoa

muutama kierros mustapippuria myllystä

tarjoiluun: parmesania ja sitruunanlohkoja sekä ihanan tuoretta rapeakuorista maalaisleipää

Täytä isoin kattilasi vedellä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon yksi Maggi Fond Cup Tomaatti&Yrtti- liemikuutio ja laadukas kuivapasta. Keitä ohjeen mukaisesti napakan kypsäksi, valuta, mutta jätä n. 1dl keitinlientä talteen.

Pastan kiehuessa sinulla on noin yksitoista minuuttia aikaa toimia.

Ota kaikki aineet esille, ettei käy kuten minulla, että parmankinkku unohtui jääkaappiin. Huomasin vasta kun kaikki ruoka oli jo jaettu lautasille ja aloimme syömään... no lisättiin kinkut- ja lisäys oli erinomainen, mutta virallisista valokuvista se nyt puuttuu.

Kuori ja viipaloi valkosipuli, leikkaa paprika reiluiksi paloiksi. Valuta tomaatit ja piko pienemmiksi, valuta artisokat ja leikkaa kahteen tai neljään osaan. Kaikki palat saavat olla melko reiluja. Nypi valmiiksi kourallinen basilikanlehtiä, rucola ja silppua oregano. Valuta sulaneet jättikatkaravun pyrstöt. Paahda pinjansiement kuumalla pannulla.

Sitten menoksi: Kuumenna oliiviöljy ja miedolla lämmöllä freesaile valkosipulia ja paprikaa, kunnes tuoksut alkavat tuntua nenääsi.Lisää artisokka ja aurinkokuivattu tomaatti. Seuraavaksi pasta ja säästämäsi liemi, lisää mukaan toinen Maggi -kuppi, sekoita ja kuumenna. Lisää jättiravunpyrstöt ja kuumenna. Ota pannu liedeltä, lisää rucola, basilika, oregano, pinjansiemenet ja hiukan pienemmäksi revitty parman kinkku. Pari kierrosta mustapippuria myllystä, lautaselle ja annoksen päälle vähän puristettua sitruunaa ja parmesania. Joko hengästyit?

Ei se mitään, nyt saa käydä pöytään.

 Mikä pikku-Italia Pohjanmaalla!

Jälkiruokaa varten valitsin kaupan pakastealtaasta Mövenpickin ultravaniljaisen vaniljan. Mukaan tarttui myös iso purkki säilöttyjä kirsikoita, ns. hapankirsikoita, ei niitä siirappisia coctailkirsikoita.
Hapankirsikka, vaniljajäätelö, kahvi ja ripaus tummaa suklaata. Jälleen lentokoneen ääniä. 

Kahvikaverin kirsikkapehmis
2:lle

900ml Mövenpickin vaniljajäätelöä
3 dl Lemppari Nespresso-kahviasi (mustaa)
1 dl sokeria
2 dl hapankirsikoita pilkottuna
hiukan tummaa suklaata rouhittuna

Keitä kahvisiirappi. Laita kattilaan kaksi dl kahvia ja 1 dl sokeria, keitä paksuksi siirapiksi, 10-15 minuuttia.(Kahvisiirappi on muuten napattu Sara La Fountainilta, joka jo viime syksynä pisti sitä vähän joka paikkaan).

Valmista pehmis. Laita blenderiin jäätelö ja kylmä kahvi, surauta pehmismäiseksi tanakaksi pirtelöksi. Laita tarjoilupikarin pohjalle puolet kirsikoista, puolet pehmismassasta ja kaada päälle, sekaan sekoittaen siirappi. Koristele rouhitulla suklaalla. Herkutteluun tarvitset pitkävartisen lusikan ja pari paksua pilliä. Ja lapsenvahdin, sillä kuten suudellessa (ja aivastaessa) , tätä syödessäkin menee väkisin silmät kiinni.

Lapselliseen versioon voit käyttää pehmikseen muuten myös maitoa tai kolaa, kahvisiirappi luulen kyllä silti maistuu.

Oi miten täydellinen torstai!