METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA

 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.

Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.

Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.

METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat

 2:lle

1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)

tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää

300g porsaan sisäfileetä

1 iso punasipuli

2 rkl öljyä paistoon

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike

150 g siitakesieniä

1 rkl öljyä tai voita

2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa

2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

ripaus valkosipulijauhetta

2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!

 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.

Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!

SYÖMÄÄN! ÄITIEN TEKEMÄÄ KASVISRUOKAA

 

Koronavuosiin mahtuu yksi  erityisen ihana valopilkku. Osallistuin yhteisöllisen keittokirjan, Syömään! Äitien tekemää kasvisruokaa- kirjaan 6 reseptin voimin.

Meidät 12 äitiä keräsi yhteen jo yhden kasviskeittokirjan kirjoittanut @kauniinelämänkoulu Lotta Lahti, joka myös haastatteli meistä jokaisen, testasi ja valmisti reseptit, jotka Viola Minerva sitten kuvasi. Tuloksena mielestäni (aina oon itte itteni kehunut ja kyllä on kehuja riittänyt)  Cozy Publishing ´n kevään 2022 kaunein keittokirja, jossa kokataan kasvisruokaa laidasta laitaan aina vegaanisista resepteistä niihin, jossa kesäkeiton pintaan lätkäistään ruokalusikallinen voita (hoh hoijaa, kenenkähän resepti?)

Kirjassa on myös paljon lukemista reseptien lisäksi, äitien haastatteluista koostetut osiot rytmittävät kirjan sisältöä ja antavat vertaistukea erilaisille äideille, vinkkejä  ja filosofiaa perheen kasvisruokahuoltoon.

Missään nimessä tämä ei ole kuitenkaan mikään kasvisruokakeittokirja  äideille vaan suunnattu ihan jokaiselle joka on kiinnostunut kasvisruokaresepteistä. Itse ostin tämän kaksikymppiselle, kasvisruokavaliota noudattavalle kummitytölle. Voitte vaan kuvitella, että piti sitten myyjälle kertoa, että niin tuossahan on minun nimeni ja viisata kannesta...  

Piti myös suorittaa klassinen, miten kirja on esillä Akateemisessa kirjakaupassa- käynti...

Testireseptinä jaan kanssanne  Chop suey´n, tuon amerikkalaisten kiinalaisruon kasvisreseptiversion. Se on siitä ihana, että sitä voi muokata melin määrin kasvisten mukaan. Ihanan värikäskin se on ja tosi helppotekoinen.

kuva kirjasta by Viola Minerva

Chop suey

4 annosta

Kastike

1 dl kasvislientä

4 rkl soijakastiketta

2 rkl maizenaa

2 rkl riisiviinietikkaa

2 rkl ruokosokeria

Wokki

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl raastettua inkivääriä tai inkivääritahnaa

Valitse makusi/saatavuuden mukaan ainakin 6 eri kasvista seuraavista

sipuli

porkkana

varsiselleri

parsakaali

punainen, keltainen ja/tai vihreä paprika

herkkusieni

valkokaali

pak choi

bambunverso

sokeriherne

mungopavunitu

pinnalle 1 rkl seesamiöljyä ja hienonnettua kevätsipulia

Aloita valmistamalla kastike. Sekoita kasvisliemi, soija, maizena, riisiviinietikka ja ruokosokeri keskenään. Laita syrjään odottamaan.

Pese, kuori tarvittaessa ja pilko tai suikaloi valitsemasi kasvikset. Kutakin ainesta olisi hyvä olla 2-3 desiä pilkottuna, sipulia riittää kuitenkin yksi kpl.

Kuumenna wokki tai iso paistinpannu.  Laita öljy, inkivääri ja valkosipuli ja sipuli pannulle ja anna kuumeta varovasti. Kun öljy on kuumaa lisää valitsemasi listan kasvikset listan osoittamassa järjestyksessä, muutama kasvis kerrallaan, muutaman minuutin välein kunnes kaikki ovat napakan kypsiä.

Sekoita lopuksi mukaan kastike ja anna sen paksuuntua kauniin kiiltäväksi.

Viimeistele ruokalusikallisella seesamiöljyä sekä hienonnetulla kevätsipulilla. Tarjoa riisin kanssa.

 

Ihan tein omaa reseptiäni siis keittokirjasta.Toki muutkin kasvikset, kuin reseptissä mainitut käyvät. Tyhjentelin kasvislokeroa ja sieltä lähti pannulle kukkakaalia, palsternakkaa, soijapapuja, lehtikaalia, sellerinvartta ja paprikaa. Kuvasta jäi pois vielä kiinankaali ja sipuli. Eli ihan mahtavasti kahdeksaa kasvista!
Ja jos syöjät tykkäävät tulisuudesta, lisää kernaasti mukaan myös chiliä! Kevätsipuli puuttui tällä kertaa repertuaarista, mutta korvasin sen ruohosipulilla.

Mulla on sellainen oma keittokirjaindeksi. Kun avaan uuden keittokirjan ja vaikka rakastankin lukea ihan kaikkia niin parhaita ovat ne, jotka inspiroivat minut kokkailemaan ja kokeilemaan, ne joiden reseptit suorastaan huutavat päästä pannulleni.Syömään kirja on niitä pullollaan.

Jos nyt ihan muutamia mainitsen, niin Lotan äidin perinneresepti Kaalinlehtirieskat, tulinen fetadippi tirokafteri, Kookoskaakao, Jättipavut tomaattikastikkeessa, Omenamuffinit maapähkinävoisydämellä ja Paahdettu peruna-parsasalaatti

Itse tarjoilen teille,Chop Suey´n lisäksi, kesäkeittoa, rapeita ja nopeita linssitacoja, kukkakaalippopseja dipin kera, uuniperunoita metsäsienitäytteellä tai texmextäytteellä ja paistettua vegepeltiriisiä.

Isäni, joka on tietysti hirveän ylpeä (+viiskymppisestä) pikkutytöstään, käski laittaa kuvan myös kirjan takakannesta, joka tiivistää hyvin kirjan annin.

Muutama viikko sitten vietettiin tunnelmalliset julkkarit Dream&Cozy´n tiloissa, oli hienoa päästä tutustumaan muuhun tekijäkaartiin.

Mitäs tässä jää tehtäväksi kun toivoa, että kirja löytää mahdollisimman moneen hyllyyn,  ihana vieminen vaikka kevään ylioppilaalle! Kiitos Lotta, että rekrysit minut mukaan ja vedit tämän akkalauman ajatukset suvereenisti painokoneen läpi. 

VALKOSIPULINEN MUNAKOISOPAISTOS PERSIASTA , MIRZA GHASEMI

 

Yksi mulle tosi rakas maailman ruokakulttuureista on Lähi-idän keittiö. Se on myös ihanasti edelleen se suuri ja tuntematon, se mistä kerta toisensa jälkeen löytyy uutta kokattavaa. Rakastan myös sitä miten se aina vaan idemmäs kuljettaessa alkaa pikkuhiljaa muuntua aasian keittiöksi.

Suuri tuntematon, edelleen, vaikka teinivuosina Saudi-Arabiassa vietetty aika opasti sen verran syvälle Lähi-idän keittiöön, että kun näen kuvia, tai maistan tiettyä makuja, alkavat aistit täydentää kuvaa automaattisesti, kuulen musiikiin ja arabialaisen puheensorinan, haistan ympäristön hajut, hiekan, kuumuuden, soukin, ja näen ne soukin pikkukadut ja putiikit silmissäni. Iholla pyörii kuuma ja kuiva aavikon tuuli tai taivaalta vaatetuksen läpi porottava aurinko.

Monet mielenkiintoisimmista keittokirjoistani ovat tuolta alueelta ja kun otin uudelleen selailuun Sabrina Ghayourin Persiana- kirjan, tuli itselle merkattua taas kovin monta uutta reseptiä. Eli ei kun töihin.

Tiedän, että teitä on siellä monta munakoison rakastajaa, ja monta, jotka voisivat lähteä sille tielle, mutta munakoisoa tulee käytettyä aina muutamaan samaan reseptiin. Joihin yllättävästi saattaa sitten kyllästyä.

Persiana- kirjasta löytyi Mirza Ghasemi, joka on peräisin Pohjois-Iranin Gilanin maakunnasta. Munakoiso paahdetaan ja siihen lisätään valkosipuli-kurkuma-tomaattiseos, lopuksi mukaan sekoitetaan vielä kananmunaa. Jos haluat tehdä vegaanin version, kananmuna  voi kyllä jättää pois ja makuelämys on silti huippu.

Kirjassa ruokaa kokataan kuudesta isosta munakoisosta, mutta päädyin pienentämään ohjetta ja vähän muokkailin sitä googlen ystävällisellä avustuksella. Kahdesta isosta munakoisosta saa ihan hyvän aterian perheelle kun lisukkeina iso vati riisiä ja mielellään ihanaa arabileipää. 

MIRZA GHASEMI

3-4:lle
2 isoa munakoisoa
(oliivi)öljyä
6 lihavaa valkosipulinkynttä
1 tl kurkumaa
2-3 isoa, kypsää tomaattia
1 reilu rkl tomaattipyreetä
1/2 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1-2 kananmunaa
Koristeeksi laitoin korianteria, vaikke se tähän kuulukaan.

Jos mahdollista, paahda munakoisot kokonaisina, grillissä tai kaasuliekillä/avotulella kunnes niiden pinta kupruaa ja mustuu ja malto tuntuu pehmeältä.

Tai paista niitä 200 uunissa folion päällä n. tunti. Silloin jää pikkuisen puuttumaan sitä savun makua, jota tässä haetaan. Mutta hyvä vaihtoehto näin talvella.

Tee kypsiin munakoisoihin viilto ja kaavi pehmeä sisus lusikalla odottamaan kulhoon. Jos tulee "paloja" hienonna veitsellä.

Paina valkosipulinkynsiä veitsen lappeella hiukan murskaksi, poista kuoret ja viipaloi. Kuullota valkosipulinkynsiä keskilämmöllä varovasti, älä anna ruskistua.Kun viipaleet alkavat kypsyä, sekoita mukaan kurkuma.

Lohko tomaatit ja lisää ne pannulle. Muhita 20 min, kunnes lohkot ovat hajoavan kypsiä. Lisää sitten munakoisojen liha,  tomaattipyree ja loput mausteet. Kypsennä 6-8 minuuttia.

Tee seokseen kolo ja kaada sinne haarukalla sekoitettu kananmuna, anna hyytyä ja sekoita sitten munakoisopaistokseen. 

Tarjoile leivän ja/tai riisin kera. Minä valitsin ja.Tietenkin.

Jotta sädekehäni kasvisruuan valmistamisen suhteen ei ala ketään häikäistä, tunnustan, että paistoin vielä lisäksi curryllä maustettuja kanan fileekuutioita, ihan vaan, että jokainen ruokailija pöydässä saisi varmasti tyydytettyä nälkänsä.

Mirza ghasemia aion tehdä seuraavan kerran pääsiäisenä kun saan pöydän ääreen sisarukseni ja vanhempani, jotka kenties laillani nauttisivat tällaisesta Lähi-idän kattauksesta. Vähän kypsää lammasta, hummusta, oliiveja ja kenties juhlan kunniaksi Za'ataria leivän päälle!

KETOON: KAKSI KEITTOKIRJAA JA LOPPUFIILIS

 

Keto kotiruokaa- kirjan lahjoitti Hellapoliisi, Keveämmät kattilat on kustantajan näytekappale.

Kaksi kuukautta sitten minulla ei ollut hyllyssäni ainuttakaan ketoruokakirjaa. En ollut yhteenkään tutustunut, en edes selaillut. Automaattinen keto-välttely käynnissä.

Tänään painan 9,8 kg vähemmän kuin 8 viikkoa sitten. Ja nämä kaksi suomalaista ketokirjaa on luettu moneen otteeseen.

Maaliskuun toisella viikolla aloitin Fitfarmin 7 viikon ketodieetin, hyvinkin valmistautumattona. Ohjeitten suuri määrä oli aluksi hämmentävä kuin myös se, ettei dieetillä saanutkaan käyttää maitotuotteita ja kasvispohjaisten rasvojen sisällyttäminen dieetin ohjeistamin määrin osoittautui kyllä haasteelliseksi.

Koska emme ole dieetin aloittaneen siskon kanssa pilkotaan kurkkua, paistetaan jauhelihaa ja keitetään 12 kananmunaa ja syödään niitä koko viikko palanpainikkeena öljyshotit - tyyppisiä ihmisiä, haasteena olikin klikata aivot uuteen moodiin ja uusien reseptien pariin. Ilman perunaa, pastaa, riisiä, vilja ja - maitotuotteita. Blogistani löytyy näitä KETOON- postauksia, jossa olen reseptilöytöjä ja tunnelmia jakanut aika monta tältä keväältä.

Kun alkuvaiheessa kipuilin IG:ssä asian kanssa, Hellapoliisin Kati nakkasi viestillä ja kertoi lähettävänsä mulle Keto kotiruokaa-kirjan. Vähän myöhemmin sain kustantajalta vielä Keveämmät kattilat.

Ja kyllä näitä on luettukin.

Kati Jaakonen ja Heli Rämäkkö: KETO Kotiruokaa

Kuva kirjasta Keto-kotiruokaa. Dieetillä ihastuin munakoisopizzaan ja tämä versio missä pohjalla on  pitkät munakoisosiivut on kohta menossa testiin.

Kuva kirjaKirjan ovat tehneet yhteistyössä ketovalmentaja, Rouva Keto eli Heli Rämäkkö, joka on itseasiassa täältä Seinäjoelta ja kaikkien tuntema, Suomen tuotteliain keittokirjailja, Kati Jaakonen eli Hellapoliisi. Sainkin dieetin alkuun suositusviestejä ystäviltäni Rouva Keton kokonaisvaltaisista valmennuksista.

Kirjassa tehdään ihan tavallista, herkullista kotiruokaa, ketoilun puitteissa. Resepteissä käytetään myös rasvaisia maitotuotteita ja rasvaisia juustoja, joten mitäs tämä muuta voi olla kun herkullista. Toki en sitten pystynyt hirveästi soveltamaan  näitä omaan dieettini, koska siinä ei käytetty maitotuotteita lainkaan. Ideatasolla olen kyllä kovin ahminut kirjaa.

Ja nyt kun dieetti on ohi, näitä reseptejä tullaan varmasti soveltamaan meidän keittiössä.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. Kun etätöistä palataan konttuurille, on eväänä varmasti jotain tämän tyyppistä.

Kuvat ovat herkullisia ja reseptit tosi selkeitä. Ja niitä on laidasta laitaan: Vuohenjuustopinaattikeitosta Tikka Masalaan. Sanoisin, että yhteinen nimittäjä jokaiselle reseptille on, että ei tarvitse lainkaan miettiä syövänsä jotain ruokavaliota. Näitä syövät ihan kaikki.

Kuva kirjasta Keto kotiruokaa. nythän on muuten varhaiskaaliaika. Tämä lisuke on mitä mainioin!

Eeva-Maria Lisko: Keveämmät kattilat

Kirja on täynnä tekijänsä Eeva-Maria Liskon (linkki sivulle) oivalluksia. Lapsiperheen äitinä hän on miettinyt miten yhdistää keto-ruokavalion muun perheen aterioihin. Ja näpsästihän se käy, kun keittää keiton ja toisessa kattilasssa vaikka muulle perheelle keittoon lisättävät perunat.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Eevan nimeämät mukatuotteet nostavat aina hymyn huulilleni. Ketoiset vaihtoehdot löytyvät kirjasta nimillä mukakerma, mukalasagne, mukapasta, mukariisipuuro jne.

Tässäkin kirjassa on mainio kokoelma reseptejä laidasta laitaan, Reseptit myötäillään enemmän dieetistä tuttua ruokavaliota, eli kasvisrasvat ja vähärasvaisempi juusto on pop.

Kuva kirjasta Keveämmät kattilat

Kehotan lukemaan myös molemmista kirjoista tarkasti tekijöiden esipuheet, ne tsemppaavat eteenpäin avaamalla tekijöiden henkilökohtaisia kokemuksia. Suuri plussa näissä tuoreissa ketokirjoissa on se, että ne on toteutettu suomalaisissa keittiöissä, kotimaassa saatavista raaka-aineista ja oman kulttuuriperintömme viitekehyksessä.

Minä

Kun 7 viikon kuluttua viimeisenä punnituspäivänä astuin vaakaan se näytti 400 g enemmän kuin edellisviikolla. Viimeinen viikkohan oli VHH, eli hiilihydraattien määrää nostettiin vähän ketosta, en tiedä vaikuttiko tämä jotenkin, sitoen esim nestettä.

Mutta tänään, 1 viikon omilla olon jälkeen, vaaka oli painunut edellisviikosta - 1,5 kg. Painonpudotus ei siis ole tosiaankaan lineaarista. Jos paino nousee välillä tai junnaa pari viikkoa, ei heti kannata hermostua vaan pysyä omalla tiellä sinnikkäästi.

Painonpudotus tapahtui huolimatta tankkailuviikonlopusta. Perjantaina kävin nepalilaisessa ihan naanleipineen kaikkineen ja annoksessa oli kyllä iso määrä lihaa. Lauantaina söin sushia ja McFlurryn (tässä kohtaa unohdin, että se ei varsinaisesti kuulu ruokavalioon) ja eilen grillailtiin Atrian uutuustuotteita, niin toki kaikkia piti maistaa ja itesetehtyjä hodarisämpylöitä vielä. Ja perunasalaattia ja uunilohkoja. Ja kaikkea aika paljon- Ai niin ja perjantaina iso kourallinen linssisipsejä ja yksi kuiva siideri.

Vuokaleipää Keveämmät kattilat- reseptillä. Nuo siivut ei oo noin paksuja, ne jaetaan vielä kolmeen...

Mutta kyllä kahdeksan viikon nuivailun jälkeen täytyy vähän hellittää hetkeksi. Ikävä juttu tässä on, että tästä olisi helppo jatkaa entiseen tyyliin. Mutta ei jos aikoo vielä pudottaa painoa 15 kg.

Ketodieetin loppuyhteeveto:

Kyllä

• Ei ollut nälkä kertaakaan
• Paino putosi vaikka liikuntamäärät eivät lisääntyneet
• En kärsinyt mistään sivuoireista
• Olo oli hyvä ja energinen(mutta ei nyt niin euforinen kuin jotkut kertovat)
• Herkkulista muuttui muttei kadonnut ( jos joku väittää ettei sisäfile valkosipuliyrttiöljyllä tai samaisessa öljyssä tiristetyt scampit oo herkkuja...)
• Ei ollut mielitekoja
• Tulipa syötyä se 1/2 kg kasvista päivässä
• Verenpaine arvot laski ihan merkittävästi

EI

- Aika paljon sai aikaa kulumaan siihen, että piti miettiä mitä tekee ruuaksi (koska perusfilosofia, että haluan syödä hyvää ruokaa en vain erillisiä raaka-aineita)

- Tuntu, että aina oli proteeinit tai kasvikset loppu kaapista
- Piti tehdä omat ja muiden eväät, meneehän siinä nyt kauemmin
- Olisin kaivannut enemmän reseptiikkaa, selkeitä viikkokohtaisia ruokalistoja (vaihtelevia)

- Jossan määrin  dieetin ketoruokavalio sotii oppimaani käsitystä terveellisestä ravinnosta (ei marjoja, ei täysjyväviljaa, ei perunaa, porkkanaa ja joitakin hyvin vähän, esim. tomaattia)

Kveämmät kattilat kirjan ohjeella Ranch-kesäkurpitss sipsejä sipsinhimoon.

Matka jatkuu. 

Olen tyytyväinen tähän Fitfarmin ketodieettiin, etenkin tulokseen, se oli juurikin buusti mitä tarvitsin tähän alkuun.

Onko ketoruokavalio loppuelämän valintani? Ei taida olla. En halua jättää mm. leipää, perunaa, pastaa ja riisiä ruokavaliostani. Mutta olen oppinut todella paljon vähähiilarisesta sekä ketoruokavaliosta ja nämä opit tulevat kulkemaan varmasti mukanani ja ohjaavat jossain määrin syömistäni. Ajattelen kuitenkin, että hiilarit ovat myös jaksamisen kannalta tärkeitä.

Siskoni valitsi vielä jatkovalmennuksen VHH. Minä latasin kännykkääni Sulamon kalorilaskurin. Jospa pysyisin sillä aisoissa.

Katsotaan.

Aina voi tehdä korjaavia liikkeitä.

Mutta tsemppiä tarvitaan edelleen. 

100 JAUHELIHARESEPTIÄ

Kaupallinen yhteistyö, Atria

Jauheliha. Sehän se on kotikokin rakkain ystävä. Helppo ja turvallinen, silti miljoonasti muuntautumiskykyinen. Atria otti ja pisti 100 jauhelihareseptiä samoihin kansiin. Jauhelihakirjan reseptiikasta vastaavat Atria 100 Nuorta Kokkia -ohjelmassa vuosien saatossa mukana olleet, niin osallistujat kuin luennoitsijatkin. Reseptin kirjoittajista löytyykin aikamoinen kavalkadi tunnettuja  ja ansioituneita; vaikkapa Henri Alen, Ari Ruoho, Alex Nurmi, Arto Rastas, Sasu Laukkonen, Teresa Välimäki, Kari Aihinen ja Aki Wahlman. Jauheliha yhdistää kokkaajia huippuravintoloista kotikeittiöihin. 

Jauhelihasta on kerrankin tehty ylellisen kaunis opus, Jauhelihakirja, (sinne pukinkonttiinkin passaava, hyvä lahjavinkki!) Reseptit on jaoteltu arkeen ja juhlaan. Ja voi että niitä riittää! Kirja inspiroi sekä Vähemmän Kokannutta, että Keittiössä Viihtyvää. Reseptit löytyvät myös Jauhelihapaketin Pyörittelijälle, sille joka kernaasti kokkaisi jauhelihasta jotakin muuta, mutta päätyy aina jauhelihakastikkeeseen tai lihapulliin.

Jotka sinänsä on ihan parhaita jauheliharuokia.

Vaikeuksia tuotti ensimmäisen testireseptin valinta. Arki-juhla jaottelun lisäksi kirja esittää hienosti myös niin suomalaisia jauheliharuokia kuin muiden maiden keittiöistä napattuja. Intiaa, Italiaa, Meksikoa, Aasiaa... Jauheliharibsit ja korealainen kaalisalaatti on ehdottomasti kokeiltava, samoin espressochili ja shawarma. Mahtuu mukaan muutama mielenkiintoinen hampurilaisreseptikin, uusia twistejä on kiva kokeilla. Bataatti-jauhelihavuoka meksikolaisittain on takuuvarmasti koko perheelle maistuvaa. Tai vuohen Gruyerellä maustetut jauhelihapihvit.  Kirjasta löytyy myös hyviä käyttökohteita broilerin jauhelihalle. Kana-skewersiä riisinuudeleilla, kookoskanawokkia, kana-korianterisalaattia...

Ville Koppelomäen jauheliha-herkkusienirisotto oli  ensimmäinen valintani. Ajattelin täyteläisen risoton maistuvan koko perheelle, niinkuin maistuikin. Samalla sain muistutuksen, kuinka ihanan umamilta paistetut herkkusienet maistuvatkaan. Jauheliha risotossa toi retroisia muistoja koulun köksän tunnilta.

Mulla on aina myös pakkasessa jauhelihaa, sen parempaa varasuunnitelmaa ei olekaan, silloin kun ei keksi mitään kokattavaa. Jauhelihasta keksii aina, ja nyt Jauhelihakirjan myötä vielä 100 x helpommin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin pääset lukemaan reseptin

Kun sain kokkauskaverikseni vielä Maitotytön, tuli ruuasta pelkästään positiivista elämystä. Eikä se tosiaankaan ollut vanha kunnon jauheliharisotto, vaan ihan 2.0.

ARVONTA:

Jauhelihakirjan voit saada omaksesi myös hyvällä arpatuurilla. Vinkkaa kommentteihin oma jauhelihasuosikkisi ja osallistut painotuoreen kirjan arvontaan. Kommentit 14.12 mennessä. Katso arvonnan säännöt. Lataamalla ilmainen Arilyn- mobiilisovellus, pääset fiilistelemään kirjan resepteistä tehtyjä videoita.

MAITOTYTÖN APRILLIPILA

Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.

Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.

MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).

Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.

ZUPPA DI SOPPA

Ystäväni valitti, että ei löydä blogistani mitään koska otsikointini on niin kummallista. No, linja jatkuu vakaana...

Tämä keitto on lähes tulkoon nimetön, koska vetäisin sen päästäni ja pääraaka-aineiden listaaminen nimeen tuottaisi jonkinlaisia hirmuisia yhdistelmiä, joiden oikeinkirjoitussääntöjen miettiminen saattais tuottaa suurta tuskaa (taidan yleensäkin mennä sääntöjen sijaan mutu-tuntumalla, mikä ei ole kovin suotavaa ja luulisi ihmisen jo jotakin vuosien saatossa oppineen; tässä sopivasti voisin viitata (taas?) ajankohtaisesti MUUTEN laudaturin arvoiseen Yo-aineeseeni, jossa kuulemma loistava asiasisältö, mutta jossa toistuvasti kirjoitin AGFANISTAN. Onneksi mahdollisuuksia oli vielä toinenkin... olisi se kyllä ollut jotenkin fiksumman kuuloista saada se ällä otsikolla Islam- nouseva maailmanmahti? kuin, en nyt enää muista sitä paremmin pistein lähtenyttä otsikkoa, mutta se oli tyyliin Harrastus (nimeä) joka on antanut minulle paljon. Ja sitten kirjoitin viulunsoitosta...). Kikherne-savupaprikakeitto? Kolmen pavun (voiko linssi olla papuna?) keitto? Kolmen pavun ja yhden linssin keitto? Tulinen tomaattinen kasvis- kikhernekeitto? Paprikalla?

Mikään nimistä ei kata keiton, lähes padan ruokaisuutta, jämäkkää takapoltetta ja herkullista  tuoksua. Ja tämä pata kuuluu tehdä niinkuin minäkin sen tein, ilman reseptiä, maistelemalla edeten ja itseensä uskoen. BSTR-mainostoimistolla oli laajennuksen kunniaksi remonttihenkinen avoimet ovet, joten mikäs sopisi tarjoiluihin paremminkin kuin kökkähenkinen soppa. Ja kerrankin keitto, joka ei diskriminoi syöjäänsä; lihansyöjät harhautuvat ruokaisuudesta ja savupaprikan tujuudesta, kasvissyöjät ovat ihanasti yllättyneitä ja vegaanit eivät meinaa uskoa tuuriaan. Kaikille samaa, tasapuolisesti. Maistui tuoreen leivän kanssa. Naapuritalon  juuri kilvet ja käädyt saanut (onnea!) Juurella-ravintolan  keittoon ripotellusta tuoreesta korianterista nauttinutta keittiömestari-ravintoloitsija Jania lainaten: "Kiva syödä jotakin joka on maustettu vähän eri lailla." 

Kasvis-yrttikeitto pavuilla? ...ääh kyllä sekakielinen Zuppa di Soppa on ihan yhtä hyvä.

Zuppa di Soppa

sipulia
valkosipulia
punaista, keltaista ja vihreää paprikaa
tomaatimurskaa, voit käyttää myös valkosipulilla, yrteillä tai chilillä maustettua
valutettuja käyttövalmiita kikherneitä
valutettuja käyttävalmiita isoja valkoisia papuja
punaisia linssejä
kasvisfondia
cayenneä
chiliäjauhetta
savupaprikaa
mustapippuria
suolaa
oreganoa
keiton lievennykseen vettä

Valmiiseen keittoon runsaasti tuoreita yrttejä silputtuna; oreganoa, korianteria, lehtipersiljaa, basilikaa

Tein keittoa 150 hengelle, joten aineita oli määräämätön määrä, mutta jos nyt alat keittelemään vaikka 6 hengen annosta, niin sanoisin pari isoa sipulia, yksi kutakin paprikaa, kaksi kikhernetölkkiä, muita yksi ja kolme tomaattimurskaa ja mausteita sitten 1/2 tl:sta maun mukaan lisäillen. Keitä ensin sipuleita ja paprikoita tomaattiliemessä pehmeiksi (voit toki myös freesata, mutta en siihen itse alkanut kun sipuleita ja paprikoita oli kilokaupalla), lisää sitten pavut, linssit ja mausteet. Ennen syöntiä yrtit.

Annos on varmasti reilu. Pohjaa voisi paatunut lihansyöjä tuunata vielä chorizolla tai jauhelihalla. Mut ei kaipaa, ei kaipaa! Mutta jos välttämättä haluaa. Olla lihansyöjä.

CHORIZO BURGER SUUPALOJA

Odotin niin innolla Kokit ja potit- Hannelen ja ystävänsä , valokuvaaja Johanna Myllymäen kirjaa, sillä tiesin sen olevan pieteetillä tehty. Osasin odottaa upeita kuvia ja inspiroivaa reseptiikkaa, tiesin, että kirja selviää niin kaffipöytälukemisena, yöpöydän hyvien (ruoka)unien lähettiläänä kuin  keittiöäksönin keskellä tahmaisten sormien käännellessä ylellisen paksuja sivuja. Ja kun etulehdellä lukee vielä signeeraus, että Maailman ihanimmalle Nannalle (no taidan olla ainut kenet Maailman ihanin Hannele tuntee!), eihän tämä voi olla kun keittokirjasuosikki.

Tosi vaikeaa ja sittenkin ylettömän helppoa oli valita ensimmäinen kokeiltava resepti. Senhän oli pakko olla  Chorizo open burger. Siinä on ihan muutama raaka-aine, jotka yhdistyy mielettömäksi hampurilaiseksi. Tein sen sitten kuitenkin tuollaiseen sliderstyyliin miniburgeriksi, kun olin näköjään unohtanut ostaa puolet noista vähistäkin aineista, ei tomaattia, ei basilikaa, jotka siis voi hyvin korvata sämpylän yläkannella, varsinkin kun niistä tuli keveän höttöisiä Hannelen ohjeella. Mä tein näitä pitkäperjantain perhebrunssille ja koska lapsia oli mukana 7, joista tiesin, että suurin osa ei välitä mausteisesta chorizosta, tein osan pihveistä naturellina jauhelihasta. Ehkä vähän liiankin naturellina, ainakaan ne eivat chorizopurilaisten rinnalla maistuneet, ei sitten miltään. Taidan kesällä yrittää vääntää chorizomakkaran isoksi pihviksi grillissä!

Eikä sitten muuta tarvittukaan kuin vähän limellä ja suolalla maustettua avokadoa. Täyden kympin resepti! Jos osaisin ranskaa, sanoisin Que magnifique simplicite! Tai varmaan jos lisäis vielä muutaman `'^: Qûe magnifiquè simplicité! Täydestä menee.  (google-kääntäjää ei käytetty eikä kieltä opiskeltu...).

CHORIZO MINIBURGERIT Reseptin esikuva basilikoineen, tomaatteineen ja  alkuperäisellä open burger-idealla kannatta katsoa Suupaloja- kirjasta
8 kpl

8  minibriossisämpylää
4 chorizo raakamakkaraa
2 avokadoa
1 rkl limetin mehua (tai samalla vaikka vähän enemmän)
suolaa

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja limetin mehulla.

Purista makkara pois kuorista ja muotoile 8 pihviksi. paista pihvit paistinpannulla kypsiksi (n. 10 minuuttia).

Leikkaa sämpylät puoliksi ja laita alapuolelle ensin reilusti avokadoa ja sen päälle pihvi. Sitten poikkeamme alkuperäisestä ja laitamme kannen päälle ja kiinnitämme tikulla. Herkut!

Minibriossit (oikein hyvä resepti Suupaloja-kirjasta)
16 kpl

1 dl maitoa
3 tl kuivahiivaa
2-3 tl hunajaa tai siirappia
1 tl suolaa
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
75 g  pehmeää voita 
3 rkl maitoa tai kananmunan keltuainen voiteluun
seesaminsiemeniä (nekin unohtui).

Sekoita maito ja suola ja kananmunat, lisää vehnäjauhojen joukkoon kuivahiiva ja lisää seosta vähitellen nesteen joukkoon. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää kuutioitu, pehmeä voi ja vaivaa vielä 10 min..

Kohota taikina liinan alla kasinkertaiseksi (1 h). Painele taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ja jaa 12-16 osaan. Pyörittele palloiksi ja anna kohota liinan alla n. 45 min.

Voitele maidolla tai keltuaisella. Paista 200 asteisessa uunissa 10 min. Jäähdytä.

Kun nyt tässä ollaan, niin muutama muukin kuva pitkäperjantain brunssilta. Oli syömistä, mutta oli syöjiäkin. Toivottavasti tästä tulee perinne!Nyyttärimeiningillä kenellekään ei muodostu liian raskaaksi.

Ja koska näköjään on pääsiäisen jälkitunnelmissa, niin pakko muistella vielä lankalauantaita, jolloin Pohojanmaalla perinteisesti trullitellaan ja poltetaan pääsiäisvalakioota. Tällä kertaa lähikokkoamme ei saatu kuin savuamaan ja yritin olla näyttämättä pettymystäni, jota voi verrata tunnelmiin Lahden doping-käryjen aikoihin. Kahta kauheammalta tuntui kun illalla nukkumaan mennessä kurkkasin vielä kännykkään ja näin aivan epätodelliset lieskakuvat Ylivieskan parhaillaan palavasta 230v. vanhasta puukirkosta. (Tässä kohtaa voisi ihan viettää pienen hiljaisen hetken).

Mutta  harhautettuani itseni taas sivuraiteille, palaan aiheeseen: Haluan näiden Maitotytön trullikuvien myötä kiittää Hannelea ja Johannaa kauniista keittokirjasta, toivoa sille reipasta myyntiä ja molemmille ja vaikka ihan koko maailmalle aurinkoista, iloista kevättä. (p.s. Kyllä Urho11v.kin pukeutui vielä trulliksi <3).

Aurinkoa kohti!

Hannele Hyvärinen, Johanna Myllymäki: SUUPALOJA Pikkuruokia ja naposteltavaa maailmalta saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Suupaloja facebookissa