METSÄSTÄJÄN LEIPÄ JA KEVEÄMMÄT KATTILAT -KIRJA

 Kirja  saatu arvostelukappaleena.

Tulipa tehtyä Metsästäjän leipää. Mikä kasari- ja ehkäpä myös seitkytluku - ja ysäriklassikko.

Järisyttävän hyvää, ihan tiedoksi vaan.

Metsästäjän leivässä on siis alla leipä, sitten possunfilettä ja päällä metsäsienikastike. 

Inspiraatio  kokkailuun (sen lisäksi, että sattui olla raaka-aineet kaapissa) tuli Eeva-Maria Liskon (IG) tämän kevään uutukaiskeittokirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat.

Vuosi takaperin tutustuin Eeva- Marian ekaan kirjaan, kun ketoilin.  Eeva-Marian punaisena lankana oli jo silloin, ettei kenenkään ketoilusta tehdä numeroa vaan useimmiten samasta reseptistä voidaan muuntaa sekä koko perheelle, että ketoilijalle sopivaa.

Nyt tuntuu, että E-M on aavistuksen verran vielä rentouttanut meininkiä:

Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Kaikkia autuaaksi tekevää ohjetta elämään ei ole. Selaile kirjaa ja inspiroidu, sillä se ruokakirjoissa ja -lehdissä on kaikkein parasta: omaa makua miellyttävien reseptien ihailu, niiden käyttöönotto ja jakaminen eteenpäin. Nauti matkasta, ruoka-aineiden ostamisesta ja ruoan valmistuksesta yksin tai yhdesssä. Tee syömisestä mieleenpainuva kokemus. Keskustelu. Kuuntele musiikkia ja ajattele ääneen. Laula ja tanssi, jos siltä tuntuu. Ole läsnä hetkessä niin, että tunnet sen tärkeyden ja muistat tunteen myöhemmin.

Miten ilahduttava  reseptikokoelma. Kirjasta löytyy sovellukset niin keto, vhh tai paleokeittiöön, mutta myös ihan kaikille muille. Minua kuitenkin hykerrryttää erityisesti MUKAreseptit, jotka ovat siis erikoisversioita (esim. mukaperunasalaatti, kun ketoruokavaliossa ei perunaa liiemmilti käytetä.

Eeva-Maria kirjoittaa ihanasti  ja tsemppaa jokaista löytämään oman ruokahalunsa. Ihanat pikku tarinat täydentävät reseptiikkaa (ja saavat hymyn huulille):

Lausun hernekeiton tahallani juuri niin kuin se kirjoitetaan, ilman kahdennettua koota, ja voi maailma, se ärsyttää herra K:ta.

Kuvat, jotka nekin ovat Eeva- Marian ottamia, ovat herkullisen selkeitä ja oikean ruuan näköisiä (ei turhia muruja ja mausteita pöydällä).

Kirjassa on melkoinen reseptien kirjo, aina mustekalanlonkeroista siihen mukahernariin ja ihan kaikkea herkkua siltä väliltä. Sopii omaan, koko maailmaa syleilevään kokkausfilosofiaani hyvin. Tuskin jaksan odottaa kesää ja grillikautta, että pääsen kokeilemaan australialaisia Damper-grillileipiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Mutta ensin metsästäjänleipä.

METSÄSTÄJÄNLEIPÄ

Eeva-Maria Liskon kirjasta Keveämmät kattilat - Uudet inspiroivat ideat

 2:lle

1 ketopaahtoleipä (kirjassa erillinen ohje)

tai 2 viipaletta tavallista paahtoleipää

300g porsaan sisäfileetä

1 iso punasipuli

2 rkl öljyä paistoon

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

Sienikastike

150 g siitakesieniä

1 rkl öljyä tai voita

2 dl mukakermaa(blenderissä 2 dl vettä + 40 g manteleita) tai ruokakermaa

2 tl lihaliemifondia tai puolikas kuutio

muutama rouhaus suolaa ja pippuria

ripaus valkosipulijauhetta

2 tl tuoretta persiljaa silputtuna

Kuori punasipuli ja leikkaa  ohuiksi rinkuloiksi. Kuumenna pannulla rkl öljyä, lisää sipulit öljyyn ja laske lämpötila puoleen. Kuullota sipuli maltillisella lämmöllä muiden osien valmistuksen ajan, sekoita välillä.

Tee ketopaahtoleipä ja halkaise kahteen osaa, paahda leivät. Siivuta possu  sentin paksuisiksi siivuiksi ja painele siivuja sormella littanammaksi. Siivuta sienet ja hienonna persilja.

Tee sienikastike: Kuumenna  1 rklöljy/voi, lisää siivutetut sienet. Kun sienissä on kaunis paistoväri, lisää kerma ja mausteet. Keitä kastiketta muutama minuutti, jotta se paksunee. Lopuksi lisää persilja

Kaada kastike kulhoon odottamaan ja huuhtele pannu. Kuumenna viimeinen rkl rasvaa ja paista possu kovalla lämmöllä minuutti puoleltaan. Suolaa ja pippuroi.

Kokoa leipä: Leivän päälle possusiivut, sienikastike ja päälle sipuli. Nam!

 Jouduin tietysti vähän soveltaa:

Mulla oli pakkasessa vaalean maalaisleivän siivuja, metsästäjän leivässä on kaksi pienehköä siivua vierekkäin. Pakkasessa oli herkkutatteja siivuina. Paistoin nesteet pois ja jatkoin ohjeen mukaan, paitsi ei mulla ollukkaan kermaa, joten käytin ranskankermaa.

Pakkasesta olin ottanut possua, joka osoittautui kasleri kuutioiksi, pilkoin pienemmiksi vielä ja paistoin.

Niin ihana lounas!

Ja niin kiva kirja!

LEIPÄJUTTUJA

 

Kyllä se on leipä. Resepteistä rakkain ja tarjottavista tutuin ja turvallisin. Aterian täydentäjänä tai  yhtenä pääruoka-aineena, aina yhtä rakas. Olen ihan hulluna leipään. Maukas ja hapan ruisleipä on osa identiteettiäni, mutta en kyllä vastusta rapeakuorista, sisältä pilvenpehmeää valkoistakaan. Jokaiselle leivälle on aikansa ja paikkansa.

Tykkään valtavasti thairuuasta, mutta sydämeni itkee hirveästi leivätöntä pöytää. Skandinaavi ja eurooppolainen keittiö esittelee jo melkoisen leipärepertuaarin, puhumattakaan intialaisesta valikoimasta. Ja kyllä, lasken latinalaisen keittiön tortillatkin leiväksi. Olen hirviän avarakatseinen.

Leipärakkaudesta huolimatta olen kunnostautunut varsinaisena leipäjuuren tappajana (toinen murhanhimonkohteeni on huonekasvit). Unelma elää, mutten varsinaisesti koskaan ole päässyt sellaiseen juurileivontaflowhun. Sitä odotellessa voin harjoitella juuretonta leivän leipomista. 

Tänään on tuottamaani Lännen Median sisältöä taas useissa lehdissä(Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Otsikoin jutun Leipää, leipää, enemmän leipää, se varmaankin kertoo jo kaiken olennaisen. Toivottavasti innostut kokeilemaan jotain resepteistä.

Laitan vielä tähän huomion, että jos vaihtelet jauholajeja keskenään (enemmän kuin sallittua soveltaa), muistathan, ettei eri laadut mene yksi yhteen. Jos korvaat vaikka 1 dl tavallista vehnäjauhoa speltillä tms, tulee taikinasta turhan tiukka, koska speltti kaipaa enemmän nestettä, jne. Yksi poikkeus eli hiivaleipäjauho ja vehnäjauho ovat korvattavissa 1:1 toistensa kanssa.

Pehmeät ruisruudut on kiva resepti. Se on sämpylämäisen pehmeä, silti selvästi rukiinen ja taikina painellaan vaan uunipellille. Mulle tulee tästä leivästä muistot sekareikäleivästä.

- Eikoo pahtoleipää? on meidän lasten yleisin leipäaiheinen kysymys. No kyllä sitä pakkaa aina olemaan, se säilyy hyvin ja paahtimen kautta tuntuu aina tuoreelta. Oiva perusta myös kaikille lämppäreille ja kerrosleiville.

Ei sen teko oo vaikeaa itsekään, tulee ihan Ankkalinna - fiilis kun se kohoaa hienosti yli vuoan reunojen. Muista antaa leivälle aina aikaa kohota. Silloin kehittyy niin tekstuuri kuin makukin. Tässä leivässä on revitelty hieman siemenillä ja kaurahiutaleilla, oisko se jotenkin terveellisempää?

Nuo ihanat kuplat tässä mun helpossa artesaanileivässä kielivät pitkästä kohotuksesta. Tämän leivän teossa on vain vettä, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Niinkin yksinkertaista voi leipä (ja elämä) olla.

Kakkosjutussa jaan pari leipäistä ruokaa. Fattoush-salaatti tulee Lähi-idästä ja featuroi rapeaksi paistettuja pitakolmioita, mielellään ihanan happaman sitruunaisella sumakilla maustettuna. Ihan parasta nojatulimatkailua muuten, valmistaa ja syödä tämmöinen täällä talvituiskujen keskellä.

Isohoo ihastui leipämuruspagettiin. Siinä vasta simppelin maukas resepti.

Molemmat näistä ruuista kelpuuttavat raaka-aineekseen myös muutaman päivän vanhan leivän, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon.

Ei sitten muuta kuin kädet taikinaan!

KETOON: AAMIAISELLE!

 

Aamiainen. Mä oon oppinut, että se on päivän tärkein ateria, sillä lähtee päivä käyntiin. Välillä se on nopea, mutta yleensä aina kuppi teetä ja voikkuleipä ainakin. Vapaapäivän tunnistaa nautinnollisen pitkästä aamupalatuokiosta, joka antaa koko päivälle rennon fiilksen. Tuskin koskaan lähden huitelemaan minnekkään tyhjin vatsoin.

Nyt on joutunu vähän joustamaan.

Olen siis kolmatta viikkoa FitFarmin 7 vk tiukalla (noh, mitä mä näiden tiukkuudesta tiedän), Ketodieetillä. En ole mikään ketoiluasiantuntija, pää on aika pyörällä kaikesta uudesta informaatiosta. Puhun siis vain omista kokemuksistani, eikä ole taattua, että olisin ymmärtänyt kaiken oikein. Luotan kuitenkin ohjeistukseen ja laskuihin, ne tuntuvat perusteellisen ammattitaitoisilta...vaikka en kaikkea ihan vielä ymmärrä.

AAMIAINEN

Nykyään saatan olla siis 5-6 tuntiakin hereillä ennen aamiaisen syöntiä, jonka syön vähän kuin lounasaikaan 11-12 aikaan. Tämä johtuu siitä, että päivässä on vaan kolme ateriaa ja sitten on joku pätkä paastotsydeemi, jota en ole vielä hahmottanut, syitä ja seurauksia, mutta ymmärrän sen verran, että siinä ollaan esim 16 h syömättä ja 3 ateriaa sitten 8 h: n aikana. Eli jos syö aamiaisen klo 12 niin klo 20 sitten vipa ateria...jaksaa nukkua. 

Aamiaisella syödään

2 munaa tai alpron soijajugurttia

x määrä kasviksia

x määrä öljyä/manteleita/pähkinää/siementä

x määrä pellavasiemenrouhetta

Nuo kananmunat ovat huippujuttu aamiaisella, niitähän söisin muutenkin. Aamiaismunista syntyy  munakas, johon hyvä upottaa kasviksia, tai kokkeli, tai ihan vaan perus paistetut munatkin ovat hyviä. Löysä keitetty muna tai välillä kovakin, kaikki mun mieleen. Smoothien kun tekee 1/2 Alpromäärällä, niin jää vielä smoothien lisäksi yksi muna syötäväksi!

PikkusiskoNata harrastaa enemmän smoothieta, mä olen tainnut tehdä vasta kaksi, sinne saa kyllä hienosti upotettua kasvisten lisäksi pellavarouheen ja öljytkin. Ei ne nyt valtavan hyviä oo, vähä sellaisia neutraalin makuisia. Kaikki kasviksethan ei läheskään oo sallittuja tässä, esim. tomaatti ja punainen paprika vain pienessä määrin, se täytyy aina laskea erikseen ettei aterian hiilarit ylitä 5g.

AAMIAISEN PELASTAJA

Eniten mua mietitytti tässä dieetissä, että kuinka mä selviän ilman leipää. Rakastan leipää yli kaiken. Muistan kun olin raskaana ekaa kertaa, mies oli merillä ja minä siis tein itselleni ruokaa yksin kaiket päivät (tai siis EN tehnyt) ja hyvin usein tuli ruoka kuitattua voileivillä. Olin vähän huolestunut ja kysyin asiaa neuvolassa, mutta neuvolatäti lohdutti, että ei tartte murehtia, pari reissaria päällyksineen on ihan hyvä ateria. Eikä mulla ollukkaan mitään ongelmia, Hb huiteli 140 ilman rautalisiä.

Keto-ohjeista löytyi mikrosämpylän ohje, niitä löytyy myös  googlettamalla. Olin tosi skeptinen, mutta päätin kokeilla. Ja jumaleissön! Luulen, että tämä on mun dieetin pelastaja kokonaisuudessaan. Leipä valmistuu nopeasti ja helposti ja se maistuu ja tuntuu leivätä kaikin puolin. Tuollaisella Orthex- neliskanttisella pakasterasialla saa paistettua just paahtoleivän kokoisen, sen kun halkaisee ja paahtimissa paahtaa vielä hiukan rapeutta siihen, niin aivan mahtava. Oon kokeillu muunkin mallisia rasioita, mutta tuo Orthex on optimaali.

KETOSÄMPYLÄ MIKROSSA

1 kananmuna

30g mantelijauhoa/jauhetta

10g rouhittua pellavaa (käytän Linseedin, koska huipputuote ja vielä läheltä)

1/2 dl vettä

1/2 tl suolaa

1/2 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi (löysää keittoa), kaada mikronkestävään pakasterasiaan ja lämmitä täysteholla  + - 3 min. Mulla tasan ja 1000kW on hyvä.

Leipä irtoaa paiston aikana rasian reunoista. Kumoa leipä pöydälle, anna jäähtyä hiukan, halkaise ja paahda vielä paahtimessa, niin saat kivaa rapeutta.

Leivän paistaminen onnistuu myös uunissa ja pannulla, mutta en ole kokeillut. Joku teki muumimukissakin, mutta taitaa tulla paksut siivut.

Leipää voi maustaa vähän vaikka yrteillä, valkosipulijauheella ja eilen laitoin sinne auringonkukansiemeniä 10 g ja tästä lähin laitan aina, oli niin kiva tuntuma! Aion myös kokeilla oliivileipää!

Näihin leipiin ei ole leipämaakari kyllästynyt. Kasviksia vaan päälle ja käyttämättä on myös yksi muna, eli siitä paistan usein pikkupannulla pienen pienen munakkaan leivän päälle.

Muutaman kerran olen vähän lainaillut proteiinia seuraavalta aterialta parin kalkkunasiivun muodossa.

Eilinen aamiaisen syönti venyi vähän pitkään, joten päätin vaihtaa aterioiden paikkaa. Söin Atria 2  aamiaiseksi ja sitten aamiaisen sen tilalta töiden päälle, ennenkuin lähdin ratsastamaan, smoothien muodossa, se sopi paremmin aikatauluun. Jaoin 2 aterian proteiinit  leipään tarvittaviksi 1 munaksi 4 siivuksi ohutta kalkkunaa ja 2 siivuksi Kadet5% :sta. Leivän voitelin majolla (usein käytän rasvana oliiviöljyä tai avokadoa), lisäsin kasvikset ja  siivutin  toisen kananmunan... ja oli kyllä paras leipä koko dieetin aikana.

Nyt haaveilen keto toast Skagenista. Täytyy hiukan suorittaa laskelmia, että saan sen sovitettua dieetin raameihin, mutta siinä olisi yksi pääsiäisherkku.

Leivän himooni olen tehnyt myös siemennäkkäriä, voin ottaa sitä yhden palan silloin kun haluan herkutella kahden munan munakkaalla, tai vaan kahdella munalla...

Tarvittavaa kasvismäärää on melko mahdoton sovittaa leivälle, joten usein punnitsen lautaselle myös jotain ihanaa rouskutettavaa, varsiselleri pysyy tämän tytön lempparina.

Niin se vaan on, että leipä tämänkin tytön on tällä dieettillä pitänyt!

PS. ekassa postauksessa kommentoija ehdotti, että voisin vastata kysymyksiin omista kokemuksistani. Mielelläni teen sellaisenkin postauksen. Lähettäkää niitä siis kommentteihin, jos haluatte, sähköpostiin nannarintala (a)  yahoo.com, tai IGviestillä. Oliko seny SMIG se hieno lyhenne... 

ITALIALAINEN MENU ETÄKOKKAILLEN

 

Lauantai oli varsin ihana päivä. Sain vetää yhteisöllisen etäkokkailun Seinäjoen Viiniseuralle Italialaisen menun hengessä.

Valitsin alustaksi zoomin, koska ajattelin, että on kiva mitä enemmän vuorovaikutusta, kuulla muiden äänet ja nähdä kuvaa myös muiden annoksista.

Kokkailuun ja viinien maisteluun oli valittu ruhtinaalliset kolme tuntia, joka osoittautui täydelliseksi ajaksi. Ehdittiin saada kaikki valmiiksi ja päästiin istumaan katettujen pöytien ääreen. Ihan mahtavaa oli, että monen yhteyden päässä kokkailtiin pariskuntana, monella oli isompikin seurue sitten syömässä ja laatimaani menua lupailtiin kokkailla myös pääsiäisenä vieraille. Olipa yksi osallistuja pelkästään soffallakin ja jaksoi mukana koko kolmituntisen ja ihanasti lopuksi toinen osallistuja kysyi hänen osoitettaan, tarjoutuivat tuomaan maistiaiset!

Menun laadinnassa yritin ottaa huomioon  monta seikkaa. Jos olisimme olleet kokkailemassa kaikki yhdessä, pienryhmissä, olisimme voineet helposti valmistaa koko repertuaarin: Antipasti, primi piatti, secondi, contorni ja dulci, mutta en millään keksinyt keinoa kuinka oltaisiin saatu kokattua etäyhteydellä niin, että olisimme saaneet sitten rauhassa syödä lopuksi, ilman välikokkailuja. Päädyin sitten vaan ihan kolmen ruokalajin menuun ja unohdin varsinaisen pääruuan kokonaan. Sitäpaitsi me Suomessa olemme oppineet nauttimaan sen risoton tai pastanpääruokana.

Sitten piti miettiä sitäkin, että miten saataisiin menusta mahdollisimman kiinnostava, jotta mahdollisimman monelle löytyisi jotain uutta. Jos olisimme kokoontuneet lähikokkailuun, olisin varmasti opastanut yhden porukan pastan tekoon, mutta etäilyyn halusin jotakin yksinkertaisempaa, tai siis sellaista mitä ei tarvitse opastaa mahdollisesti ensikertaa tekevälle niin "kädestä pitäen".

Ajattelin, että bruschetta (joka siis lausutaan brusketta!) on ihanan helppo ja monikäyttöinenkin alkupala. Tomaatti-basilika päällys on monelle varmaan tuttu joten tein sen kaveriksi valkopaputahnaa.

Risoton tekoon jaoin omat parhaat vinkkini ja pinnalle paistoimme kampasimpukoita, joita kovin moni ei ole itse laittanut. Nehän ovat ihanan helppo pilata äyriäinen.

Jälkiruuaksi ajattelin, että opetellaan monelle vieraan, klassisen Zabaglione -kastikkeen teko. Siinä taisi tulla eniten kömmejä. Yksi unohti valuttaa hedelmät marinadista, joten annoksesta tuli (kuulemma) hyvänmakuista keittoa. Nopein kokkailija oli laittamassa sitä uuniin (ja vielä upouuteen sellaiseen) ja kun kerran gratinoinnista puhuttiin, niin hän kysyi, että laitanko yläbridgelle.Vastasin myöntävästi, ajattelin vaan, että pikagratinointi, niin se käy, mutta ohjeissani luki 5 min ja se on kyllä liian kauan 275, joten heiltä pääsi vähän kärähtämään. Hitsi vie, olisi pitänyt ajatella, tiedänhän minä itsekin, että siellä ylhäällä riittää 1-2 min...

Parasta tietenkin, että "kameran" takaa ei tarvinnut siivota...

Mutta, summa summarum, me kokkailimme, aika riensi kuin siivillä, pääkokki ainakin nautti, näitä voisi tehdä enemmänkin. Onnistuin myös menun laadinnassa. Kaikki ruokalajit saivat isosti kehuja, siihen oli helppo todeta, että "itteppä teittä!" Kävi juuri kuten toivoinkin, useimmille kampasimpukan paisto ja valkopaputahna olivat uutta, zabaglionen teko taisi sitä olla kaikille ja kun valmistimme sitä marsalasta, pääsivät kaikki tutustumaan tähän jaloon sisialaiseen juomaankin.

Olin laatinut myös suositusviinilistan (näissä käytän aina vähän asiantuntija apua). Tällä kertaa tilausvalikoiman viineistä yksi oli "keltaisella" eli 10 pv toimitusaika, jota emme kukaan äkänneet, joten kaikki saadaan viinit vasta ensi viikolla! Sovittiin että ostetaan sitten kukin mitä halutaan ja vertaillaan. Spekseinä oli kuitenkin, että alkuun ja bruschettojen kanssa proseccoa, risotolle joku hedelmäinen ja runsas Pinot Grigio.

Minä pahainen kun olen tuolla  7 viikon ketodietillä tyydyin syljeskelemään lasiin ja kuolaamaan tuoksujen ääressä (risoton teko, mitkä aromit!). IsoHoo toimitti kuitenkin pyyteettömästi syöjän ja juojan roolissa taustalla. Kuvat ovat vähän so so, kun ne on vasta jälkikäteen otettuja.

Mutta hei, Buon Appetito! Alla menu ja reseptit. Kiitos Seinäjoen Viiniseuran väki, mulla oli hirveän hauskaa! 

Menu

Bruschetta tomaatilla ja valkopavuilla

Kampasimpukkarisotto

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

Reseptit

Reseptit ovat kahdelle

Bruschettat  tomaatilla ja valkopavuilla

täytteistä riittää kyllä useammalle kuin neljälle leivälle

4 viipaletta maalaisleipää, ciapattaa tai patonkia

1 valkosipulinkynsi

laadukasta italialaista oliiviöljyä

2 kypsää luumutomaattia

basilikaa

lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

½ sitruuna

1 tlk cannellini-papuja (valkoisia papuja)

Paahda leivät joko leivänpaahtimessa, grillissä, pannulla tai uunissa 225° C 5-7 min. Hiero leivän pintoihin valkosipulinkynttä ja pirskota öljyä.

Tomaattibruschetta: Kuutioi tomaatit pieneksi, hienonna sekaan n. 1 rkl basilikaa, mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä tomaattihakkelus kahden leivän pinnalle.

Valkopapubruschetta: Valuta pavut ja survo kevyesti haarukalla, raasta mukaan sitruunankuorta, purista mukaan sitruunaa, lorauta 1-2 rkl oliiviöljyä ja hienonna n. 2 rkl persiljaa. Mausta kohdilleen suolalla ja mustapippurilla. Nostele survosta 2 leivän pinnalle (jää extraa huomisenkin leiville).

HUOM!

Suolana voit käyttää hienoa merisuolaa ja/tai sormisuolaa.

Rouhi mustapippuri myllystä.

Käytä oliiviöljynä kylmäpuristettua, laadukasta oliiviöljyä, joka maistuu suussasi hyvältä.

Kampasimpukkarisotto

2 dl risottoriisiä (esim. arborio tai carnaroli)

oliiviöljyä

50 g voita

1 valkosipulin kynsi

1/2 fenkoli

1 salottisipuli

lasillinen kuivaa valkoviiniä

n. 1 l kasvis- tai kanalientä

1 dl pakasteherneitä

75 g parmesaania

½ sitruunan kuori ja mehu

suolaa, pippuria

 tuoretta timjamia

6 kampasimpukkaa

Laita kanaliemi erilliseen kattilaan ja lämmitä poreilevaksi.

Kuori ja hienonna valkosipuli ja salottisipuli. Poista fenkolin kanta ja kuutioi mahdollisimman pieneksi kuutioksi.

Lämmitä laakeassa kasarissa ½ voista ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä, kuullota siinä valkosipuli, salottisipuli ja fenkoli. Melko mieto lämpö, et halua ruskistaa mitään. Lisää parin minuutin kuluttua riisi ja kuullota läpinäkyväksi.

Possauta sekaan valkoviini ja sekoittele kunnes viini on imeytynyt. Lisää kauhallinen kerrallaan kuumaa kanalientä, odota aina edellisen imeytymistä. Sekoita koko ajan. Riisin kypsyminen kestää n. 20 min.

kun riisi on erittäin napakka al dente, lisää mukaan herneet raastettu parmesaani, loput voista, sitruunan kuori ja maun mukaan mehua. Risoton kuuluu olla hyvin löysää puuroa. Mausta tuoreella timjamilla ja mustapippurilla, tarkista suola.

Kampasimpukat paistetaan risoton viimeistelyvaiheessa voissa paistinpannulla. Taputtele kampasimpukat kuiviksi ja paista molemmin puolin kaunis väri n. 1 min/puoli.

Annostele risotto lautasille, kampasimpukat pinnalle ja tarjoa heti.

 

Gratinoidut hedelmät zabaglione- kastikkeella

1 päärynä

1 banaani

1 persikka tai 2 luumua

muutama tuore mansikka ja /tai vadelma

1 dl valkoviiniä

2 keltuaista

½ dl sokeria

½ dl marsalaa

Kuori ja viipaloi hedelmät, viipaloi mansikat ja laita kaikki pieneen kulhoon marinoitumaan 1 dl valkoviiniä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi (teräskulhossa), lisää joukkoon marsala ja nosta vesihauteen päälle. Kuumenna haudetta ja vispaa koko ajan, mielellään sähkövatkaimella, n. 5 min kunnes sinulla on paksua vanukasmaista vaahtoa. Jos haude on liian kuuma saat munakokkelia.

Annostele hedelmät valkoviinimarinadista tarjoilulautasille. Kaada pinnalle zabaglione ja kuorruta 275° c uunissa n. 5  3-4 min keskitasolla. Tarjoa heti.

Loppuun vielä viiniehdotukset:

Alkuun

1. Corvezzo Magnum Organic Prosecco Extra Dry 27,90  1,5 l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/508998

(2. Loredan Gasparini Asolo Prosecco 15,75

https://www.alko.fi/tuotteet/927817/Loredan-Gasparini-Asolo-Prosecco/)

Risotolle

(3. Mastroberardino Fiano di Avellino 2018  16,47

https://www.alko.fi/tuotteet/502297/Mastroberardino-Fiano-di-Avellino-2018/)

4. Pinot Grigio St. Magdalena 2020   15,05

 https://www.alko.fi/tuotteet/511207/Pinot-Grigio-St.-Magdalena-2020/

Jälkiruoka

5.Martinez Marsala Superiore Riserva Dolce 9.04        0,375l huom!

https://www.alko.fi/tuotteet/358434/Martinez-Marsala-Superiore-Riserva-Dolce/

RUISREIKÄLEIPIÄ JA LEIVÄNREIKIÄ

Mä rakastan leipää. Ja arvostan leipää. Leipä miehen (ja naisen) tiellä pitää, on vanhan kansan viisaus ja siihen mut on kasvatettu. Voisin elää pelkällä leivällä, luulen meillä syödään leipää joka aterialla. Aamiaisella ja iltapalalla leipä saa päällensä kaikenmoisia lisukkeita, mutta ruuan ohessa leipä saa päälleen pelkän voin (noh, oivariinin), paitsi tiettyjen keittojen kanssa saa leivällä olla myös juustonsiivu. 

Kauhia kuri meillä. 

Urho16v. yrittää välillä (ja hän on on perinyt äitinsä leivänsyöntigeenit, vaikka onkin vahvasti kallellaan vaaleaan leipään) hakea jääkaapista lauantaimakkaraa leivän päälle  (juu, meidän lapset vaatii aina lauantaimakkaraa) myös ruualle, josta seuraa riitaa, että äiti joutuu asettua x- asentoon jääkaapin oven eteen.

Rakkaista rakkain leipä on tietenkin ruisleipä ja sitä löytyy meillä aina (no niin löytyy kyllä paahtoleipääkin). Olen ihan hyvä ystävä erilaisten kaupan ruispalojen kanssa, mutta mikään ei voita käsinleivottua hapanjuureen leivottua ruisleipää. Piste.

Olen kova haaveilemaan juurileivonnasta, mutta lähinnä olen hyvin kokenut erilaisten juurteen tappaja ja kiduttaja. Aina kun tarjoutuu tilaisuus tutustua ja kokeille juurileivontaa, innostun.

Ja niin alkaa tämäkin satu. Syyslomalla  Turussa, Perinnepadan kokki-ekologi-eräopas-ihana Päivi pyysi ohikulkumatkalla pysähtymään ja kun hän vielä lupasi mulle ruisleivän juurta, en voinut tietenkään vastustaa. Sain juuren kuivattuna, eli tällä kertaa en pystynyt tappamaan sitä ennen leivontahetkeä. Päivi lähetti mulle myös erittäin hyvät ohjeet, joissa hän tunnusti luottavansa mun juurenkäsittelytietoihin 100% (Little did she know).

Viime viikonloppuna sain sitten leivottua. En millään jaksanut ruveta lämmittämään leivinuuniani tai pikemminkin yritin minimoida muuttujat ja pelata varman päälle edes paistossa. Päivin leipä- ohje on satakuntalaisen ruisleivän ohje, mutta ei se taida kovinkaan paljon poiketa eteläpohjalaisesta. Ainoastaan kuminaa siinä oli mausteena, jätin sen tällä kertaa pois, vaikka itte kyllä tykkäänkin. Mutta itse juuri puhui siis jotakin satakunnan murretta pohjalaisen sijaan.

Mun on vielä sanottava, että rakastan ruisleipätaikinan tuntua käsissäni. Siihen kun ei tarvitse yrittää vaivata mitään sitkoa vehnätaikinan tapaan. Riittää, että se on sopivan pehmeää ja toivoa, että se nousee. Mun tapauksessa täytyy ottaa aina järeämmät aseet käyttöön eli rukoilla. 

Ruisreikäleipä juuresta

n. 10 pientä leipää Lehtosen Päivin opeilla

Päivä 1

1,5 l vettä1,2-1,5 l ruisjauhoja

2 tl kuivattua juurta tai 2 rkl pakastettua/tuoretta

1. Murskaa kuiva juuri jauheeksi ja sekoita kädenlämpöiseen veteen n. 5 l vetoiseen astiaan. Anna heräillä 10 min.

2. Vispaa joukkoon jauhoja, kunnes saat aikaan jotain vellin ja puuron välimailla olevan seoksen.

3. Sijoita juuri kannelliseen tai peitettyyn astiaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan ja anna käydä yön yli. Juuren tulisi "kuohahtaa" käymisvaiheessa ja olla leipomishetkellä niin hapan, että se vähän polttaa kielenkärkeä.

Päivä 2

2 dl vettä

100 g tuorehiivaa (laitoin vain 1 pussin kuivahiivaa, kun luotin juureen, olisi voinut laittaa toisenkin varmaan)

0,5 l vehnäjauhoja

n.2,5 l ruisjauhoja + leipomiseen (voi sekoittaa n. 2/3 perus puolikarkeita ja 1/3 karkeita )

2,5 rkl suolaa

3 rkl kuminoita

4. Liuota kuivahiiva +42 asteiseen veteen ja lisää hiivavesi sitten juureen suolan ja kuminoiden kera.

5. Alusta vehnäjauhot mukaan, sitten ruisjauhot. Ripottele pinnalle jauhoja ja paina kämmensyrjällä pintaan risti. Peittele ja koto niin kauan, että risti katoaa, eli n. tunti.

5. Kumoa leivontapöydälle ja nujerra taikinaa vähän, ei tarvitse ihan kokoon painaa. Jaa taikina 10 osaan ja muotoile niistä ympyröitä. Paina vaikka juomalasilla keskelle reikä. Tai muotoile pienempiä ruispaloja.

6. Kohota vielä 1/2 h liinan alla, pistele leipiin haarukalla reikiä ja paista 250 asteessa n.15 minuuttia, kunnes pohja kopauttaessa kumahtaa.

7. Anna jäähtyä liinan alla.

Muuta huomioitavaa:

• Taikinassa käytettiin siis myös hiivaa, ruisleipä kohoaa silloin paremmin/helpommin.
• Ilman vehnäjauhojakin voi leipoa, silloin taikina nousee vielä vähemmän.
• Minä paloittelin ja halkaisin leivät valmiiksi pakastimeen, niin on kaikkien sitten helppo käyttää, tuo ruisleipä on nimittäin vähän hankala halkaista, puukko lipiää helposti.
• Nostata taikina lämpimässä, vedottomassa paikassa. Minä suosin nykyään sähköuunia, johon on laitettu valot päälle. Voit myös laittaa kylmälaukkuun ja mukaan astia, jossa kuumaa vettä.
• Ruisleipätaikina saa olla hyvin pehmeää, muttei löysää. Se irtoaa vähän käsistä, tarttuu kyllä edelleen. Pinnan jauhotus auttaa muotoilussa.
• Muista ottaa juurta talteen pakkaseen tai anna kuivaa kunnolla kulhon reunoille, raaputa irti ja säilytä sitten pussissa.

Ja miten meni noin niinkun omasta mielestä.

Oli tosi kivaa leipoa ruisleipää, pitkästä aikaa. Unohdan aina, että se on niin vaiva(ama)tonta. Ruisleipätaikinan tuntu niin sopii mun käteen.

Mikä paistuvan ruisleivän haju täytti talon!

Ja ulkonäköönkin olin kovasti tyyväinen. Mulla oli Rekosta ostetut  ruisjauhot, karkiampaa ja hienompaa luomua.

Mutta mutta...olis pitänyt antaa taikinan nousta vähän vielä kauemmin, liian kiiruhulla tein, koska leivästä tuli jotenkin pliisun makuista. Sain maistaa Päivin leipää tänään ja toden totta, olihan se parempaa. Siinä maistui ihanasti myös se kumina, sen otan mukaan ens kerralla. Ja ens kerralla lämmitän leivinuuninkin. Katsotaan, olisko sillä mitään sanomista mun ruisleivälle.

Se juuri kuivaa nyt kulhon reunoissa.

SCHIACCIATA - UNELMIEN LEIPÄ

Voihan se olla, että kyseessä on vahingonlaukaus. Että kerran vuosisadassa tähdet oli kohdallani oikeassa asennossa ja uunista tuli ulos leipää, jonka kuorelle, maulle, ja rakenteelle tekis mieli antaa aivan täydet pisteet. Että en pysty toistamaan tätä onnistumista. Mutta perjantaina aion kokeilla.

Tässä leivonnan huumassa ja buumissa jokainen kokee onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä, viime aikoina useimmat juttuni ovat tuottaneet suurta tyydytystä (no, kinderpiirakka oli ehkä sittenkin liian makeaa). Se, mihinkä ihmisillä tuntuu juuri nyt olevan aikaa ja tarmoa, on juuri juurileivonta. Minäkään en ole tässä poikkeus, vaikka en ole päässyt kyllä  viime viikolla roskiin heitettyä taikinan alkua pitemmälle. Olen varsinainen juurentappaja: tanskalaisen huippukokin hellästi kasvattama ja mulle lahjoittama juuri, Iisalmen Pirkon, armoitetun ruisleivän leipojan antama juuri, ICA:sta ostetut juuret, juurileipomosta ostetut juuret, omatekemät juuriviritelmät omenasta tai hapanruisleivän muruista tai hapankorpun muruista, kaikki tapettu eikä ruumiita ole löydetty.

Minä kyllä haluaisin kovasti ja olen teoriassa kovin lukenut, mutta en nyt vain tahdo päästä vauhtiin. Viime viikot olen kateellisena ihastuneena seurannut instagramissa ystävieni jumalaisen näköisiä juurileipiä. - Hups, heti eka kerralla tuli täydellinen! Tai - Minulla on tuo juurileivonta niin hyppysissä, että näiden lähes päivittäisten limppujen lisäksi on tosi näppärää leipoa myös pulla, pannukakut, sima ja perunalaatikko taikinajuureen.

Katsokaa tätä leivän rakennetta! Minussa siinä on juuri oikeanlaista kuplintaa. Paahtuneessa kuoressa on myös oikean ohuinen rapsakkuus ja sisältä leipä on pehmeän sitkasta, pieni määrä ruista tuo siihen armoitettua makua, niinkuin taikinanesteen jugurtti ja sopiva määrä suolaakin. Leipä on ohut laatta, sitä syö sorkoina vaikka dipattuna hyvään oliiviöljyyn ja balsamicoon, mutta se on tarpeeksi paksu myös halkaisuun, jolloin se on omiaan kaikenlaisiin täytettyihin eväs- ja piknikleipiin. Ja siis vetelin kyllä myös pelkällä voilla. Aina vaan oli leikattava uusi siivu. Ja taas.

Leipä, jonka olemassaolosta en ollut edes tietoinen reilu kuukausi sitten, on kotoisin Toscanasta ja nimeltään Schiacciata (Lausutaan  skiaTSAAta, ainakin Volterran kylän murteella). 

Minä löysin reseptin seuraamastani Lady and the Pups- blogista, joka on sekoitus mystisen kiehtovia kuvia, tarinoita ja reseptejä. Mystisen kiehtova luonnehtii siis sekä kuvia, tarinoita että reseptejä.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös mittasin leivonta-aineet grammalleen, koska blogissa niin voimakkaasti siihen kehotettiin. Oli nimittäin kosteusprosentit laskettu ihan prosentilleen. Vaikka se minulle onkin hepreaa, niiin alistuin leipomaan joka gramman ohjeistuksen mukaan.

Ja tulos on historiaa! Tai no, ehkä tuo liioittelua, mutta pirun hyvä ainakin!

SCHIACCIATA

330 g vettä
60 g maustamatonta jugurttia
385 g vehnäjauhoja
75 g ruisjauhoja (tai tattarijauhoa)
9 g hienoa merisuolaa
4 g kuivahiivaa
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita yleiskoneessa tai sähkövatkaimen taikinakoukulla vesi ja jugurtti. Lisää jauhot, suola ja hiiva ja sekoita hitaalla teholla kunnes hyvin sekoittuneet. Nosta sitten yleiskoneen tai vatkaimen tehot keskinopeuden paremmalle puolelle ja jatka sekoittamista 12-15 minuuttia. Taikina on alussa todella märkää ja tarttuvaa, mutta viimeisten minuuttien aikana se kehittää sitkon, joka saa sen silkkimäiseksi ja irtoamaan pohjasta ja reunoista.

Kun lopetat sekoittamisen taikina tarttuu heti takaisin reunoihin, mutta irtoaa siististi nuolijalla rapsiessa. Sekoittamiseen suositellaan koneen käyttöä. Käsille kova vaiva.

Peitä kulho leivinliinalla ja kokota huoneenlämmössä kaksinkertaiseksi, n 1,5 - 2 tuntia (tai jääkaapissa aina 24 h asti).

Laita uunipellille leivinpaperi ja sen koko pinnalle reilusti jauhoja. Kumoa taikina kulhosta tähän. Taittele lempeästi taikinan sivureunat 1/3 osaa kaksinkerroin suorakaiteen muotoon (leivän koko on n. 25x30 cm, pitkä sivu n. uunipellin mittainen).

Jauhota leivän pinta taas reilusti ja peitä leipä tuorekelmulla ja liinalla. Kohota taas kaksinkertaiseksi 45 min - 1h.

Esilämmitä uuni täysille tai 300 asteeseen. Käytä kiertoilmatoimintoa, jos on.

Poista liina ja kelmu. Painelle keskisormien rystysillä  (tai siis sormen päästä toinen nivel) taikinaa lempeästi levittäen leipää ulospäin muotoonsa, käytä jauhoja jos tarvit. Leivän paksuus on n. 2cm. painele sitten  samoilla nivelillä leipään kuoppia (pohjaan asti) n. 5  cm välein, ettei leivän kuori ala pullottamaan uunissa.

Suihkuta leivän pinnalle suihkupullolla ohut vesikerros ja ripsauttele pinnalle oliiviöljy.

Paita uunin keskitasolla 12 -17 minuuttia kunnes kuori on kauniin tumma ja vähän "rakoilla". Anna jäähtyä ritilällä 30 min.

HEI ME LEIVOTAAN!

 Ja kyllä me on leivottukin! Ihania vanhoja klassikkoja, joita ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan,  kuten mokkapaloja ja unelmatorttua. Toisena pääsiäispäivänä leipaisin pupumaisen porkkanakakun, josta rakas Natasisko, suuri porkkanakakun ystävä, tuumas ja ihan kysymättä, että se oli TODELLA hyvää. Kelpaa siinä sitten leipoa.

Mullakin odottelee jääkaapissa tumma ja vaalea juuri ja niiden lisäksi  yksi tosi mielenkiintoinen leipäresepti (johon ei kaapissani ollut kuitenkaan tarvittavia jauhoja) sitä oikein paneutuvaa ja pikkutarkkaa ja pitkää leivontaprojektia. mutta parhaiten leivontahimoa sammutetaan hyvin yksinkertaisin reseptein. Niitä olen testaillut ja kehitellyt teidän iloksenne Lännen Median tänään ilmestyville ruokasivuille. 

PERUNARIESKA

Jos helpoimmista helpoimmasta aloitetaan niin se täytyy olla kyllä perunarieska. Itselläni homma lähti siitä, että valmistin ison kattilallisen muusia, kahden päivän tarpeiksi, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat ja sitä jäi yli. 
Perunarieskat on niin ylihyviä lämpöisinä syötynä ja niin yksinkertaisia, ettei kai näissä voi epäonnistua, ihmettelen miksi teen näitä näin harvoin. Tästä lähtien mä teen aina liikaa muusia. Ihan vaan perunarieskoja varten.

SIEMENLEIPÄ

Siemenleipä on nerokkuuden huippu. Ainekset vaan kevyesti sekaisin ja paistetaan vuuassa. Eikä näihin tuu lainkaan minkäänlaisia jauhoja. Tässä mun versiossa on aika reilusti kaurahiutaleita (niitähän löytyy gluteenittomana), mutta reseptejä löytyy ihan pelkillä siemenillä ja pähkinöilläkin. 

Vastapaahdetut siivut jollakin levitteellä on kyllä eksoottisen rapea herkku!

AMERIKAN TÄDIN VOISÄMPYLÄT

Nämä pehmoiset ja aah niin vehnäisen valkoiset sämpylät tunnistaa noista hiukan revityn näköisistä reunoistaan, sämpylät paistetaan vierekkäin ja toisistaan irroittaessa syntyy tuo reuna. Näiden kuori on ohut ja pehmeä, uunista ottamisen jälkeen voilla voideltu.

Dinner-rolls sämpylät on mulle kotoisen tuttuja USA:sta, siellä nämä katetaan aina perusamerikkalaisella family-dinnerille.

Ovathan ne ihan melkein kuin pullaa, mutta vastaleivottuina aika jumalaisen hyviä.

Ja yksinkertaisia tekotavaltaan.

MARJANUPOTUSPIIRAKKA

Tiedän, että tiedätte, että nyt on juuri se aika jolloin on luotava kriittinen katsaus pakastimessa mahdollisesta majailevaan marjojen kotivaraan. Jos siellä marjoja on, niin keitä kiisseliä, marjapuuroa, tee smoothieta,mehua ja hilloakin voi tehdä, ellei sinullakin ole niitä jo muuten, ja maistuvat ne ihan sellaisenaankin ja puuron ja jugurtin kanssa.

Mutta kaikkein parasta on tietysti marjapiirakka. Varsinkin jos se on sellainen, ettei erillisiä vaahdotuksia ja vatkauksia tarvita. Aineet vaan sekaisin marjojen kanssa ja uuniin. Tämä piirakka on tosi kostea, käytetyistä marjoistakin riippuen ja sopiikin lusikan kanssa syötäväksi. Älä unohda vaniljakastiketta!

PIKAISET VIINERIT

Ja jos mietit, ettei tämän helpommaksi voi mennä, niin ehkä voi. Jos ostat nimittäin valmista lehtitaikinalevyä ja tuunaat siitä viinerit vaniljakreemin ja vadelmahillon kera. Ihan mielettömän hyviä.

Mutta näitäkin kannattaa tehdä suoraan uunista suuhun, ei säilytykseen, sillä parhaimmillaan nämä ovat parin tunnin sisällä leivonnasta.

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin  Lännen Media tuottaa sisältöä (lista lehdissä täällä). Olkaapa hyvä. 

Leivotaan!