OLIPA KERRAN JOULU: BLOODY MARY -SILAKAT

 

Luukku 8

Rakastan silakkaa. Joulupöytään kuuluu ehdottomasti äitini valkosipulisilakat ja sinappisilakat. Mutta aina pidän silmät ja korvat auki uusienkin reseptien varalta. Viime vuonna kokeilin niitä paljon kehuttuja himosilakoita, jotka ovat yksinkertaisen herkullisia.

Tänä vuonna tempaisin lasiin Bloody Mary -silakat. Bloody Mary on drinkkirintamalla yksi lemppareitani, vaikka harvoin sitäkään, jos muutakaan drinkkiä, tulee nautiskeltua. 

Tomaatti komppaa silakkaa ihanasti, niin kuin kaikki uunissa paistettuja silakoita syöneet tietävät. Tässä on sopivasti maustetta ja ihana tuore  varsiselleri. Tiedetään, sitä joko rakastat tai vihaat.

Nyt on ainakin meidän korkeudella ollut sellainen pakkasjakso, ettei silakkaa ole tullut kauppoihin, pidetään peukkuja, että nyt lauhtuessa pääsevät hakemaan. Jos ei silakkaa kalatiskillä näy, niin nämä onnistuvat mainiosti pakastesilakkafileistä myös.

BLOODY MARY -SILAKAT

1. päivä
500g tuoreita silakkafileita (tai pakkasestakin käy)
1 dl väkiviinaetikkaa
5 dl kylmää vettä
1 rkl suolaa(hienoa merisuolaa)
1 rkl sokeria 

2.päivä

1 tlk (n. 4 dl) hienoa tomaattimurskaa

1 punasipuli puolikkaina renkaina

1 iso sellerinvarsi siivuina

1/2 sitruunan mehu/maun mukaan

1 tl Worchesterinkastiketta

1 tl Tabascoa

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

(Vodkaa)

1.Valmista silakoiden marinadi sekoittamalla vesi, väkiviinaetikka, suola ja sokeri. Upota huuhdellut silakkafileet vuorokaudeksi marinadiin kannelliseen astiaan jääkaappiin.

2. Ota silakat liemestä ja taputtele kuivaksi talouspaperilla. Voit halutessasi irrottaa fileistä nahan, jolloin ne samalla puolittuvat. Tai voit halkaista fileen kahdeksi pituusuunnassa nahkoineen päivineen.

Sekoita tomaattimurskaan sipuli ja varsiselleri, sekä mausteet. Jos olet villillä päällä, mausta marinadi vielä 1 rkl vodkaa. Lisää lopuksi silakat. Anna marinoitua seuraavan päivään,

Bloody Mary -silakat säilyvät ainakin viikon.

HERKULLINEN JOULU: HIMOSILAKKA

Luukku 16

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Viime vuonna päätin, että tänä jouluna kokeilen Himosilakoita. Nimi juontaa ilmeisesti siitä, että kerran näitä maistettuaan, niitä himoitsee lisää ja lisää. Resepti on vallan yksinkertainen.

En päässyt salapoliisin hommissa kovin pitkälle, mitä tulee reseptin alkuperään. Olisiko resepti alunperin Porista? Mäkelän Kalaliike Jyväskylässä näitä ainakin tekee ja myi. Oma reseptini ei varmasti ole just "se"  ainoa ja oikea resepti, mutta samat on ainekset.

Tarjoiluastiavinkki: Äitini joulupöydässä kalat ja mäti tykötarpeineen tarjotaan erivärisistä mariskooleista, mutta minulla on niitä vain 3, joista häälahjaksi saadun rikoin tänä vuonna (vahingossa). Kun mietin, miten kuvaisin himosilakkaa, niin äkkäsin laittaa ne näihin kauniisiin juomalaseihin, näitä minulla on 6 eli kalat sopivat hyvin näihin, koska muutenkaan kalaa ei kannata laittaa esille kuin se kerralla syötävä määrä. Ja kun lajeja on monta, niin se on vähän. Eli laita joulukalat, silakat ja sillit juomalaseihin. Juomalasit voivat olla kaikki samaa sarjaa, mutta hauskan efektin tekee, jos ne ovat keskenään erilaisiakin. Myös jalalliset viinilasit käyvät. Turvallisimpia ovat kuitenkin suht.koht. jykevät lasit, ettei tule kovin montaa sillikatastrofia.

Himosilakat

500 g silakkafileitä

1 iso puna- tai keltasipuli (tai puolet ja puolet)

10 maustepippuria

10 valkopippuria

10 mustapippuria

hienonnettua tilliä

1 liemi:

1 dl etikkaa

5 dl kylmää vettä

4 tl suolaa

2. liemi

1/2 dl etikkaa

1 dl kylmää vettä

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

Huuhtele silakkafileet ja laita ne lasipurkkiin yhdessä 1. liemen aineosien kanssa. Huomioithan, että etikka on 10% väkiviinaetikkaa, ei viinietikkaa. Sulje kansi ja hölskytä aineet sekaisin. Silakoiden tulee olla nesteen alla. Anna kypsyä yön yli jääkaapissa.

Valuta etikat kypsytysliemestä. Poista nahka varovasti vetämällä Tue toisella käfellä (lihaa, ettei se repeydy), se lähtee hyvin kun silakat ovat olleet yön etikkaliemessä. Ei haittaa yhtään vaikka vähän hopeaa jää lihaan kiinni. Viipaloi sipulit ja laita puhtaaseen lasipurkkiin kerroksittain silakkaa, sipulia, pippuria ja tilliä. Lisää lopuksi yhteen sekoitetut  2. mausteliemen aineet. Kääntele purkkia muutaman kerran, että saat aineet sekaisin.

Anna maustua 1-2 päivää. Silakat säilyvät 1-2 viikkoa.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Ketun keittiössä, Paula Kouki

Marraskuun lopulla kyselin ruokabloggaajien facebook-sivustolla huutamaan hep, ken antaisi luvan käyttää kuvaa ja linkata oman reseptinsä joulukalenterissani.  Tulihan sieltä aika monta heppiä, joista olen joka päivä etsinyt teille sopivan reseptin. Toivottavasti jokunen teistä lukijoista on tutustunut myös itselleen uusiin blogeihin tämän myötä.

Osa heppiä huutaneista ei ole tällä hetkellä aktiivinen, mutta eihän se mitään haittaa. Hienot reseptit säilyvät blogin arkistoissa vain odottaen löytäjäänsä. Ketun keittiössä - blogista tein erinomaisen löydön, joka sopii varsin hyvin myös jouluun ja kuulostaa ihanan ylelliseltä: Viskigraavatun merilohen.

Tämän pariksi on pakko julkaista meidän perheen jouluinen graavilohi eli isäni valmistama roseepippurigraavilohi.

JUUSTOSILAKKAPIHVIT

 

Toivottavasti on  tullut selväksi, että mä olen suuri silakan ystävä. Teen tällä hetkellä osan työstäni alihyödynnettyjen kalojen parissa, joista yksi on silakka. Hämmennyn aina kovasti kun erilaisissa kuluttajatutkimuksissa ilmenee yhdeksi silakan syönnin esteeksi sen maku. Jos nyt puhtaasti puhutaan silakan mausta, niin tuore paistettu silakka on mielestäni vertaansa vailla ja erilaiset marinoidut silakat marinoitujen kalojen aatelia.

Silakkatroolarit lähtivät liikkelle syyskuun puolivälissä ja  tuoretta, hyvänmakuista, kotimaista silakkaa on nyt  hyvin saatavilla. Itse haluan nähdä hiukan vaivaa paistettujen silakkojen teossa ja ostan sitä varten mielelläni kokonaista silakkaa, perkaan ja paistan kotona. Eri vaihtoehtoja kokeiltuani kokonaisena, ruotoineen ja pyrstöineen kärsivällisesti pehmeäksi/rapeaksi paistetut silakat ovat aivan parhaita. Ostan tosi harvoin silakkafileitä, mutta tänä syksynä on tullu testattua niitä useampaan otteeseen. Ihan uteliaisuudesta, koska helppokäyttöisinä niistä saa nopeasti hyvää arkiruokaa. Etsinnässä koko ajan siis vaikka hyvät silakkapihvireseptit.

Juustosilakat uunissa - resepti löytyi Saaran lautasella- blogista. Eihän mulla ollut kotona tilliä, joten maustemaailma vaihtui vähän toiseen, lopulta korvasin paprikankin sumakilla. Sitruunainen sumakki maustaa silakkaa hienosti. Lisäksi mulla oli pakasteessa raastettuna Juustoportin brändipähkinäjuustoa, mikä lienee aivan liian hyvä juusto tälläiseen, mutta antoi superihanan maun. Käytin sitä runsaalla kädellä ja jäähtynyt, pellille tursunut sulanut juusto oli niin ihanaa naposteltavaa.

Summa summarum, nämä silakat valmistuivat  nopeasti ja yksinkertaisesti. Ne olivat lisäksi niin herkullisia, että myös kiukutteleva aviomies äityi niitä kehumaan. Itsekin olen sitä mieltä, että voittivat selkeästi edellisviikolla  silakkafileistä valmistetut pannulla paistetut, ruisleivitetyt silakat (no ei nekään nyt huonoja olleet, mutta kun vertaan niitä aina niihin kokonaisina paistettuihin). Miinus käry ja sehän on pelkkää plussaa. Ihmisellä pitäisi olla ympärivuotinen ulkokeittiö mm. silakan, pekonin ja lättyjen paistoon. Toiset kyllä väittää, että hyvä liesituuletin ajaa saman asian...

Lisää kuvateksti

JUUSTOSILAKKAPIHVIT

600 g silakkafileitä

150 g juustoraastetta, mielellään voimakasta

mausteiksi suolaa ja sumakkia, hiukan musta- tai valkopippuria

Levitä puolet fileistä uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle suolaa, sumakkia ja pippuria, ja lopuksi juustoraaste. 

Lado loput fileistä kansiksi, nahkapuoli ylöspäin ja ripottele pinnalle vielä kauniin väristä sumakkijauhoa.

Silakat paistuvat n. 15-20 min 200 asteessa.  

Laita siis muusiperunat kiehumaan jo ennen silakoiden valmistelua!

SILAKKA SESONGISSA

On se tainnu tulla sanottuakin, että silakka on niin mun lempparikala. 

Nyt on taas päästetty silakkatroolarit matkaan ja silakkaa saa hyvin kaupasta. Ehdoton lemppari on kokonainen silakka, se on periaatteessa se kaikkein tuorein vaihtoehto, kun silakan fileeksi työstämiseen ei ole hussattu aikaa. Tykkään perata ne itte, siinä ei kauaa nokka tuhise ja voissa paistetut, ruisjauhoissa pyöritellyt silakat vaan on parhaimpia mitä tiedän. Ne pitää paistaa niin, että ruoto häntineen on syötävää.  

Haaskheelle ei jää kun  silimät! No ei vaiskaan, kyllä mä sen pään irrotan ja sisuskalut.

Myös joulupöydän kalaherkuista rakkaimmat ovat mulle äitin tekemät valkosipulisilakka ja sinappisilakka. En ole vielä tavannut ainoatakaan silliä, joka nuo päihittäis mun rankingissa.

Tänään on lehdissä silakkareseptit mun käsialaa. Reseptejä tehdessä ei ollut vielä kokonaisia saatavilla, joten jouduin tyytymään silakkafileisiin. Onhan ne helppoja ja käteviä. Sitruunamuusin kanssa wasabituorejuustolla täytettynä aika ässiä, tuossa yläkuvan kivillä.

Silakkapihvit paistuvat myös uunissa, kuten myös monenlaiset silakkarullat ja vuoat. Oma valintani osui tällä kertaa välimerellisiin mausteisiin, tomaattiin, fetaan ja oliiveihin.

Silakka ottaa itseensä vaikka mitä maustetta, se suorastaan nauttii marinoinnista. Taipuu hyvin limellä kypsytettyyn cevicheenkin, joka taas maistuu upeasti saaristolaisleivän pinnalla,

Oikein hauskan illanistujaisruoan saa valmistamalla silakoita kuin etanoita, pannuineen kaikkineen. Tämä on yksi mun ikisuosikeistani.

Ja sitten vielä kolme syytä seuraavan herkkuleivonnaisen valmistukseen:

Koska syksy.
Koska kurpitsa-aika.
Koska porkkanakakku.

Pahoitteluni etukäteen porkkanakakun ystäville. Tästä tuli vielä parempaa.

Tapas silakan ja söi sen (tapas-silakka)

Tämä rusinainen ja pinjansiemeninen silakkatapas on tarina siitä, kuinka mennyttä ei saa takaisin, kuinka parhaita hetkiä ei koskaan voi toistaa, kuinka tätä hetkeä pitäisi osata arvostaa sen itsensä ja ainutlaatuisuutensa takia.

Tarina vähän siitäkin, kuinka aika kultaa muistot.

Tai yksinkertaisesti tarina siitä, kuinka kadotin tämän h**vetin reseptin!

Eletään 90-luvun alkua, ehkä vuotta -93 tai -94. Minulla on synttärit, kuten joka vuosi itsenäisyyspäivän aikaan (...miten merkillistä!), edellisiltana olen ollut muistaakseni ratsastusseuran pikkujouluissa. Lunta on paljon, muistan sen siitä että tehtiin KankaanMinnan kanssa voltteja lumisiin ojiin. Tietääkseni en ole koskaan osannut tehdä voltteja (aika kultaa muistot?).

Seuraavana päivänä olen kutsunut syömään KankaanMinnan lisäksi toisen ystäväni, KakonMerjan ja äitini. En ainakaan muista, että muita. IsoHoo varmaan merillä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa mitä oikeasti tein ruuaksi, paitsi yhden ruokalajin muistan. Ja hauskinta on, että sen muistavat myös molemmat ystäväni ja äitini, Ollaan sitä ateriaa usein oikein kaiholla muisteltu. Ainut ongelma on, että tätä merkillisen hyvää ja kummallisen mieleenpainuvaa ateriaa ei kukaan muista tarkasti. Kaikki muistavat rusinat, pinjansiemenet, koska ne piti tehdä kahdesti kun poltin ensimmäisen satsin ja niiden omituisen yhdistämisen sardiineihin. Reseptin olin nähnyt jossakin aamuteeveessä. Tai mikä lie Tänään kotona?

Se kuulosti niin mielettömän absurdilta silloin, tölkkisardiinit, rusinat ja pinjansiemenet, lähes syömäkelvottomalta ja sitten se osoittautuikin vuoden parhaaksi ruokalöydöksi.

Mä olen niin miljoona kertaa googlaillut reseptiä, vaikka millä kielellä. Kun en vaan muista, kuinka se tehtiin. Oliko ne sardiinit uunissa? Oliko ne tomaattiliemessä? Miten voi unohtaa täydellisen? Vai oliko se vaan se hetki?( äiti, 2 tyttöystävää ja pieni krapula...vähän epäilen...)

Tiedän nykyään, että rusinat ja pinjansiemenet juurikin tuoreisiin sardiineihin yhdistettynä on ihan yleinen kompo tuolla välimeren maissa. Ihan sellainen pastakin on. Mutta ei, ei niistä mikään ole SE resepti. Mitä ihmettä siinä oli?

Epätoivoissani olen sitä yrittänyt jäljittää. Ei tämäkään ole SE resepti, mutta pirun hyvä silakka-tapas tuoreesta silakasta tehtynä. Nämä maut vaan menee yhteen. Minna ja Merja, mennäänkö tällä?

Silakka- rusina tapas

10:lle tapaspöydässä

1 rkl öljyä

1 fenkoli

2 valkosipulinkynttä

2 dl Sun Maid luomurusinoita

½ dl omenaviinietikkaa

1 tl suolaa

2dl pinjansiemeniä

400g silakkafileitä

vehnäjauhoja leivittämiseen (n. 3dl)

suolaa, mustapippuria

öljyä paistamiseen

1 dl silputtua lehtipersiljaa

Poista fenkolista uloimmat lehdet ja kova kanta. Siivuta se sitten mahdollisimman ohueksi. Kuori ja hienonna valkosipuli. 

Kuumenna öljy ja pehmittele miedolla lämmöllä fenkolinsiivuja yhdessä valkosipulin kanssa.  Lisää rusinat, omenaviinietikka ja suola, jatka hauduttamista vielä 5 min.

Sillä aikaa paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla.

Suolaa ja pippuroi silakkafileet ja kääntele ne vehnäjauhoissa. Paista öljyssä paistinpannulla molemmin puolin kypsäksi.

Yhdistä pinjansiemenet ja rusina-fenkoliseos.

Nostele silakat tarjoiluvadille vierekkäin ja nostele rusina-fenkoli-pinjansiemenseosta lusikallinen kunkin silakan päälle. Viimeistele lehtipersiljalla.

Osallistun reseptillä Sun Maid -reseptihaasteeseen, jossa SINÄ pääset äänestämään lempireseptiäsi alempaa kuvaa klikkaamalla. Minä sain ilmaiset rusinat.

Kun Ahti EI suo antejaan

Kerrassaan viheliäistä. IsoHoo vietti lähes koko juhannuksen puskissa, virveli tai onki kädessä.  Ei sieltä kyllä mitään noussut, ei kalan palaa.

Maitotyttö nosteli sen sijaan haavilla Huimapäitä, muuta niitä emme kukaan suostuneet syömään.

Juhannus meni, jollei kiinnitetä huomiota skitsofreeniseen säähän joka esitti koko repertuaarinsa rakeista auringonpaisteeseen noin puolentunnin vaihteluvälein (ainoastaan lämpötila pysyi sitkeästi samoissa alhaisissa lukemissa), erinomaisesti ystäväperheen vieraana mökillä, pihalla peuhaten ja hyvin syöden ja saunoen.

Kotiin tullessa piti ottaa vielä viimeiset juhannusfiilistelyt ja syödä iltaeines omalla terassilla. Pukeutumiskysymys, niinhän ne sanovat.

Ja vaikka ei kotikaapissa juuri mitään ollutkaan, olin onneksi ostanut uusia perunoita varten  vähän sillejä ja silakkaa. Kesän parhaat uudet perunat tulevat naapuripitäjästä Kurikasta Kiskolan Vellun pellolta. Ahti soi antejaan aurinkokuivattu tomaatti & balsamico silakan muodossa ja jääkaapista löytyi myös Vestan ihana pikkupurkki perusmatjessilliä, voita ja taikinajuureen leivottua luomuruislimppua, jonka kävin hakemassa citymarketista. Sanoisin, että aika herkullinen lautanen mausta tinkimättä, vaikken tällä kertaa varsinaisesti itse viljellyt/marinoinut/suolannut/hapattanut/kirnunnut.

Mutta ei aina tartte. Tein sentään sillröra:a, josta tulikin aivan hitokseen hyvää. 4  ainesosaa jaksaa sekoittaa. Kaapissa oli muuten (Taste of Helsingissä) Strömsö - Mickael Björklundilta saamani Ahvenanmaan meijerin creme fraiche purkki, joka osoittautui koostumukseltaan ja maultaan loistavaksi.

Sillröra simppelisti

100g Mattjessilliä paloina (esim. Ahti)
200g Creme Fraichea
2 kovaksi keitetyä kananmunaa
1 dl hienonnettua ruohosipulia

Pilko sillipalat ja kananmunat rouheasti ja sekoita ranskankermaan. Sekoita mukaan vielä ruohosipuli. Täysrasvainen ranskankerma takaa tuollaisen tanakan olomuodon röralle. Sitä on helppo sipaista limpunsiivun päälle tai perunan kylkeen.

Paistettiin vielä grillin sivukeittimellä lättyjä. Kiehautin raparpereista ja viimeisistä pakkasmansikoistani hillon ja vatkasin kermat. Voiko olla mitään herkullisempaa -tai suomalaisempaa?

Sillä taas olen suomalaisen työn puolesta puhujana muistuttamassa, että jokainen meistä voi vaikuttaa valinnoillaan. Jos kukin meistä ostaisi kympillä enemmän kuussa suomalaisia tuotteita, tekisi se 10 000  uutta suomalaista työpaikkaa vuodessa. 

Katsoppa vielä toisenkin kerran tuota "perunakattauskuvaa". Helposti nuo kaikki tuotteet löytyisivät myös ei-kotimaisina versioina. Toisaalta helposti ja ensiluokkaisen maun säilyttäen pystyin tekemään valintani myös kotimaisina. Kannattaa miettiä siis.(Kampanja myös Facebookissa).

Varsinkin perusjutuissa. Valitsee vaikka kotimaisia kahvinsuodatinpusseja ulkolaisten sijaan. Näin ajattelen itse, että voin sitten ostaa vastaavasti aitoa italialaista Parmeggianoa kun sitä tarvitsen, kun suosin perusjutuissa kotimaista.

Terassilla syönti -menuun kun liitettiin vielä lapsille maito, aikuisille raikasta Kevyt Olo karpalovissyä (Olvi) ja päräytetään kunnon Presidentti-kahvit (Paulig), niin on todella taas otettu haasteesta koppi, ota sinäkin . Kampanjamuistutuksia näkyy kerran kuukaudessa blogissani vuoden loppuun asti. Yhdessä tärkeällä asialla on kanssani Kokit ja potit - blogi. Ja ihan luonteillemme sopivasti, kun minä nautiskelen ruuasta ja juomasta terassilla, aherretaan KokkiPottilassa puutarhassa!

Yhteistyössä  Suomalaisen Työn Liitto

Fritti-silakka...tai jotain

Viime viikolla tuli vietettyä varsin syvärasvainen kalapäivä. Olin ostanut haukifileen(pitkin hampain, kyllä miessoturin kuuluisi raahata hauet järvestä kotiin ilmaiseksi), joista olin ajatellut pyöräyttää Suolaa&Hunajaa- Jonnan ylistämiä kalapuikkoja, niistä nyt ei sen enempää, paitsi olivat ne kyllä tosi hyviä, mutta öljyni oli taas melko räväkän kuumaa ja paistoväri sen mukainen. Toiset eivät koskaan opi.... Lisäksi olin tosi näppärä kun muokkasin reseptiä korvaamalla korppujauhot hapankorppumurskeella. Murske olisi saanut olla ehkä hiukan paremmin murskattua, ehkä ensi kerralla kokeilen ihan niillä korppujauhoilla. Teen näitä varmaan uudestaankin joskus ja yritän keskittyä hommaan paremmin.

Nyt kaiken keskittymisen vei parikymmentä silakkaa, jotka äitini yllättäen toi minulle. Olivat saanet naapurin kautta 6 kg ihan tuoretta silakkaa joltakin rannikon kalastajalta. Isä oli savustanut yhden satsin uudella savustimella ja loput pakastettiin parinkymmenen silakan erissä.

No, koska mulla oli jo tuota haukeakin varattu, muistin Hesarin ruokatorstain Tikkusilakat ohjeen, jossa silakkafileistä friteerattiin coctailtikkujen nokkaan pikkurullia. Näin mulla olisi sitten kahta eri kalaa, joita voisin dippailla. Ei kun fileoimaan!

Muistan kuinka MasterChefin ekaa tuotantokautta katsoessani naureskelin (kyllä, ivallisesti!), kun eivät osanneet silakkaa fileoida. Luulinpa tuon nimittäin itse osaavani, mutta riekalehdin ainakin 5 silakkaa ennenkuin tajusin lopettaa. Menin sitten googlailemaan, parempia ohjeita, mutta kyllä tekniikkani oli periaatteessa oikea. Ihmettelin, kunnes josskin törmäsin  ihanaan tiedonjyvään: HYVIN TUORETTA SILAKKAA ON ERITTÄIN VAIKEA FILEOIDA, KOSKA SELKÄRANKA EI YKSINKERTAISESTI SUOSTU IRTOAMAAN LIHASTA.  Ja tämä olkoon täten siis minunkin virallinen selitykseni.

Mutta koska ruodollisia silakkafileitä on lähes mahdoton kääriä sievellä rullalle muuta kuin ehkä heinäseipään nokkaan (Pohjanmaalla ovat silakatkin suurempia...), paistoin silakat pitkinä. Frittitaikinanhan olin jo tehnyt. Hyviähän ne olivat, ehkä ruodot tuntuivat nopealla paistolla hiukan enemmän kuin perinteisissä hitaasti paistetuissa ruissilakoissa. Ja hienon säväyksen, joskin ehkä tarpeettoman, saivat silakat kun korvasin valkoviinin samppanjalla, koska valkkaripulloja ei olluta auki, mutta jääkaapissa oli pikku piccolo Piperia. Saattoi kyllä olla viimeinen kerta kun meikäläisen silakat ui samppanjassa. On ne ehkä enemmän piimän kanssa nautittavia!

Tässä vielä käyttämäni frittitaikinan ohje Hesarin Tikkusilakoista:

• 400 g pienehköjä silakkafileitä
• 1 tl suolaa
• Taikina:
• 1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl rypsiöljyä
• vajaa 1 tl suolaa
• 1 keltuainen
• Kypsentämiseen:
• rypsiöljyä

1.Sekoita viini, jauhot, öljy ja suola. Vatkaa keltuainen kevyesti ja lisää taikinaan. Anna taikinan hetken tekeytyä.

2.Levitä silakkafileet nahkapuoli alaspäin voipaperille ja mausta suolalla. Kääri rulliksi ja kiinnitä cocktailtikuilla.

3.Kasta taikinaan ja kypsennä kullanruskeiksi kuumassa ruokaöljyssä. 

Tarjoile kermaviilillä, jonka voit maustaa tillillä ja sitruunalla, sitruunaa sopii myös pusertaa silakoiden päälle.

Oli muuten kuohkea frityyritaikina. Ehkä ensi kerralla samppanjavohveleita. Viisaampi luultavasti joisi samppanjansa.

Paistetut silakat

Rakastan silakoita. Levitän sanomaa aina tilaisuuden tullen ja sainkin herra Vipusen kyselemään kommettiloorassaan, että mitä mä niistä sitten oikein teen? Blogissani on nimittäin kokonaista kaksi reseptiä, niin suuri silakan ystävä kuin olenkin. No, blogissani ei muuten ole ainokaisen ainoata etanareseptiäkään vaikka niitäkin mainostan rakastavani oikein blogini esittelyssä. Ja to do-listalla on edelleen Merituulen  etanapannussa valmistetut silakat, jos nyt nämä kaksi rakkautta vois näin yhdistää.

Mutta vastauksena kysymykseen, silakasta saa niin monenlaista:  miljoonaa kalapöydän silakkaa liemessä ja kypsänä, silakkalaatikkoa, erilaisia silakkapihvejä ja rullia, savusilakkaa, aina syön kun käsiini saan. Siis en välttämättä itse tee, mutta herkuttelen aina kun jossakin tarjotaan.

Itse taidan tehdä useimmiten aivan perus paistettuja silakoita. Niistä tykkää meillä kaikki. Ja sopivasti tein just viime viikolla, eli nyt kaikille muistinvirkistykseksi tämä ihana suomalainen ruoka, joka ei paljon reseptiä tartte.

Mutta ostakaa ehdottomasti kokonaisia silakoita ja peratkaa ne. (perkuuohje täällä) Se on helpompaa kuin omenankuorinta. Lisäksi tunnet itsesi todella juurevaksi alusta-asti-kaikki-itse emännäksi. Ja syödessä kiität.
Ne ruodot kuuluu paistaa rapeksi ja niiden pitää rouskua ja rapista suussa. Kun pää on poistettu perkuu vaiheessa, ei silakasta jää mitään lautaselle syöntivaheessa. Ja maku on just se oikia.

Paistetut silakat

silakoita syöjämäärän mukaan
voita ja öljyä paistamiseen
ruisjauhoja suolaa ja valkopippuria jauhotukseen

Perkaa silakat. Laita ruisjauhot syvälle lautaselle ja mausta reilusti suolalla ja valkopippurilla. kierittele silakat jauhoissa. Kuumenna paistinpannulla kuumaksi vähän öljyä ja paljon voita. Käytän aina pikkuisen myös öljyä, niin se ei niin pala pohjaan herkästi kuin pelkkä voi.

Laita silakat vieri viereen paistumaan. Pidä liesi keskilämmöllä ja paista silakoita pitkään , käännä paiston puolivälissä. Rapea pinta tulee myös miedolla lämmöllä kun voita on tarpeeksi ja paistat tarpeeksi pitkään. Samalla selkäranka kypsyy syötävän rapsakaksi. Ja pyrstö.Nam. Kovalla lämmöllä vain käraytät silakat.

Että kerta viikkoon näitä niin tulee myös kuukauden voikiintiö täyteen...

(Täs ei varmahan oo niitä hiilihydraattia...?)

Jos paistat useita pannullisia (ja paista, samalla käryllä menee), niin pannua voi joutua huuhtomaan välillä, ettei uuteen satsiin tartu vanhat palaneen voijauhokarstat.

Nautitaan perinteisesti kylmän maidon tai piimän, ruisleivän ja perunamuusin (voisilmä, jos kiintiössä vielä tilaa)kera.

Käsi pystyyn kuka tykkää!!

Ei ehkä paras koskaan ottamani ruokakuva, mutta ajatus kai välittyy...

Lopuksi vielä pakko mainita, koska luulen että tuo "sokien" syönti jakaa hiukan mielipiteitä, että vaikka silakat pistelenkin ehdottomasti ruotoineen päivineen, olin lähellä etten oksentanu kun tässä taannoin katsoin Ruotsin miljonääriäitejä ja silloin vielä rouva Anka meni johonkin hotelliin, tilas kanaa huonepalvelusta ja söi kaikki rustot niin, että narskuna vaan kävi. Kuulemma aivan addiktoitunut niihin ja hirveän terveellistäkin.

Joo, kiitos ei.

Claesin silakat

Tässä jutussa on nyt vähän surullista se, että näiden pitäisi olla Claesin silakat, mutta nämä eivät taida olla sitä, en nimittäin millään enää muista reseptiä.

Asia on nähkääs niin, että minulla oli kerran asiakkaana laivalla tarjoillessani Claes-niminen herrasmies. Oli rauhallinen lähtö/kattaus ja suulaana ihmisenä innostuin keskustelemaan Claesin kanssa ruuasta, joka tuntui olevan meille molemmille jonkinasteinen intohimo. Claes kertoi joskus osallistuneensa työnantajansa (joku autofirma) reseptikilpailuun Ruotsissa ja korjanneensa voiton tällä herkullisella silakkareseptillä. Tai siis tämäntyyppisellä. mitä nyt valmistin. Resepti oli hyvin yksinkertainen ja ajattelin sen ikuisesti muistavani, mutta kun en sitä sitten tullut kuitenkaan valmistaneeksi, niin luulen, että nyt olen saattanut unohtaa jotakin oleellista.
Siispä jos olet löytänyt blogiini, Claes, oikaise kernaasti reseptini.

Sen muistan, että Claesin resepti sisälsi wasabia, mutta minulla ei sattunut sitä olemaan kaapissa, niin käytin sitten piparjuuritahnaa sen sijasta.

Claesin silakat

500g silakkafileitä
1dl soijakastiketta
1/2 tuubia piparjuuritahnaa tai maun mukaan
reilusti hakattua lehtipersiljaa

Sekoita soijakastike ja piparjuuritahna. Kääntele silakkafileet soijassa ja asettele uuninpellille leivinpaperin päälle vieritysten levälleen. Laita silakat uunin yläosaan ja paahda grillitoiminnalla hyvin kuumassa uunissa kypsiksi. Aikaa ei montaa minuuttia kulu, eli kannattaa vahtia, etteivät pala. Ota silakat uunista ja ripottele pinnalle vielä reilusti hienonnettua lehtipersiljaa.

Nauti peruna- tai juuresmuusin tai vaikka vain vihreän salaatin ja ruisleivän kera.

Silakat saavat upean värin uunissa ja maultaan nämäkin wanna-be Claesin silakat olivat mainioita. kunhan et jätä fileitä soijaan makaamaan, tulee helposti suolaisia.

Kiitos ja anteeksi, Claes!

Vanhan (kalastajan)halsterin mä löysin yllättäin...

("Kalastajan" on mukana otsikossa vaan siksi, että saan koko päivän päässäni soineen Mamban biisin rimmaamaan.)

Jos joku multa kysyy - ja ilmaisen nyt mielipteeni vaikkei kukaan ole keksinyt vielä kysyäkään - että minkä kalan jättäisin maailmaan, jos vain yhden voisi jättää. Mulle se olisi ehdottomasti SILAKKA! Se vaan on niin monimuotoinen kala ja jotenkin niin suomalainen. Ja heleppo peraata! Meni nimittäin nuoruudessani kauan, ennenkuin hoksasin miksei omassa kodissa laitetut paistetut silakat olleet varsin niin hyviä kuin lapsuudessa nautitut. No minä kun sorruin aina ostamaan sinänsä käteviä silakkafileitä. Ja paistettujen, ruisjauhoissa kieriteltyjen silakoiden maku ei vaan ole se sama fileestä. Puuttuu nääs kirjaimellisesti se selkäranka. Sanomattakin lienee selvää, että olen niitä, jotka syövät silakan häntineen, ruotoineen kaikkineen. (Pää ja silmät kyllä jää)

Ainakin toiselle paistopinnalle kannattaa ottaa kunnon karsinogeenit :)

Iso-Hoo toi kaupasta tänään satsin silakoita ja siinä laulellessani tosiaan muistin, että vähän käytetty mutta hyvin käytetyn näköinen halsterini lojuu jossakin autotallin tienoilla. Se löytyi eikä sitten muuta kuin silakasta molemmin käsin niskasta kiinni, vasen paikallaan ja oikea käsi rusauttaa pään kidusten takaa irti sitä itseeni päin kääntämällä, sormi "kaulaaukkoon", vedetään sormella maha auki ja samalla sisuskalut pois. Huuhdonta ja valmis. Minuutissa kuulkaa perkaa nopiammin silakoita kun nostelee fileitä paketista. Eikä vaadi voimaa eikä ota mihinkään kipiää. Jopa perunankuorimisesta voi saada rakon käteensä kun tarpeeksi tekee, mutta tästä ei.

Mielessäni alkoi jyllätä mielikuva portugalilaisen satamakaupungin kujilla grillatuista sardiineista ja jotakin tälläistä lähdin hakemaan. En kyllä tiennyt miten, mutta ajattelin, että oliiviöljy ja sitruuna saavat yksinkertaisuudessaan toimittaa eksotiikkaosastoa.

Silakat halsterissa

Kokonaisia silakoita
savusuolahiutaleita
sitruunanmehu
ruisjauhoja
valkopippuria

tarjoiluun sulatettua persiljavoita

Perkaa silakat. Huuhdo ja kuivaa vähän. Aseta silakat kulhoon jonne puristat sitruunanmehun, ripottele mukaan reilusti savusuolahiutaleita, vähän valkopippuria ja sitten lopuksi pölläytin mukaan vielä ruisjauhojakin. Sekoittelin ainekset tasaisemmin silakkasatsiin ja asettelin silakat vieri viereen halsteriin.

Halsteri kannatta ehkä öljytä ensin. (Toisaalta ne halsteriin tarttuneet rääppeet olivat  kyllä tosi makoisia)

Halsteri kaasugrilliin miedolle lämmölle kunnes kalat kypsän näköisiä. Silakat ovat niin eri kokoisia ( ja grillit eri kuumuisia), että vaikea sanoa aikaa, mutta toisaalta niitä ei esim. lohen tai tonnikalan tapaan pysty varsinaisesti ylikypsentämään. Mikäli ruodot tarttuvat karvamaisesti kurkkuusi, olisit saanut rapeuttaa silakoita vielä hetken.

Sulatin kattilassa vielä voita ja hain kasvimaalta viime vuoden kylvöksistä keväällä ponnistanutta sileää ja kähärää persiljaa silppuna mukaan. Sitä kaadoin vielä tarjoilussa silakoiden sekä kaveriksi keitettyjen uusien perunoiden ( joissa on kuori kun viime vuoden perunoissa, ei saa irti ei pesemällä!...ehkä ne ovatkin viime vuotisia uusia perunoita...arghh...) päälle.

Ja olivatpa hyviä! Ihana situuna ja savusuola, ihana rapeus. Niin hyviä, että vielä yksi kuva vaikka onkin lähes identtinen edellisen kanssa.

Och en till.