OLIPA KERRAN JOULU: KOOKOS- VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA

Luukku 15

Nopeasti valmistuva kookos-valkosuklaafudge passaa makeaksi jälkiruuaksi, ihanaksi itsetehdyksi lahjaksi tai vaan joulun herkkutarjottimelle.

Makiaa on, eli pienet palat riittää. Valmistuksessa käytetään kondensoitua maitoa, niin ei tartte olla lämpöjä mittailemassa.

KOOKOS-VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA

2 tlk (400 ml) kondensoitua maitoa

150 g voita, paloiteltuna

1 dl sokeria

2 rkl glukoosisiirappia

 1 tl vaniljauutetta

 1/4 tl suolaa

200 g valkosuklaata pienisteltynä 

3/4 dl kookoshiutaleita pannulla paahdettuna

2 rkl pistaasipähkinöitä rouhittuna

Valmistele 18x 28 cm  vuoka vuoraamalla se palalla leivinpaperia tai vahapaperia. 

Ota mikronkestävä kulho ja mittaa sinne kondensoitu maito, voi, sokeri, siirappi, vanilja ja suola. Kuumenna täysteholla 2 minuutin pätkissä, niiden välissä aina sekoittaen, kunnes seos selkeästi sakenee. Mikrosta riippuen 6-14 min.

Lisää suklaa ja sekoittele kunnes suklaa sulaa. Mulla tässä vaiheessa massa oli tosi ilkeän rakeista ja erottautunutta, mutta jatkoin vatkaamista (otin vielä bamixin avuksi), niin kuulkaa nuan vaan se sileni.

Kaada vuoritettuun vuokaan. Tasoita pinta ja ripottele sille kookoshiutaleita ja pistaasirouhetta.Anna jähmettyä viileässä n. 4 h.

Leikkaa paloiksi (2x2 cm on hyvä!), kääri sellofaaniin tai syö itte!

 

OLIPA KERRAN JOULU: BASLER BRUNSLI

Luukku 10 

Sveitsiläiset tunnetaan suurina suklaanystävinä, mutta tiesitkö, että he ovat myös melkoista joulunajan pikkuleipien, Weihnachtsguezli'en, leipojakansaa! Vanha perinteinen resepti on esimerkiksi nämä Basler Brunslit, eli sveitsiläiset suklaapikkuleivät.

Ne leivotaan mantelijauhoista, joten tämä on erinomainen resepti myös gluteenittomaan jouluun. Paljon piparin tuntua, mutta silti ihan erilainen maku, kiitos varmaankin suklaan.

Basler Brunsli - nimessä Basler tarkoittaa Baselin kaupungista tulevaa, brun on ruskea ja tuo -li sellainen diminutiiviliite, vähän kuin kakkuNEN. Sveitsissähän puhutaan neljää kieltä virallisesti, saksaa (omaa murretta nimeltä käki), ranskaa, italiaa ja retoromaniaa.

Maistatatin näitä sokkona Zurichissä (10 vuotta) opiskelleelle isälleni ja kyllä hän heti tuumasi, että nämä ovat niitä sveitsiläisiä joulupikkuleipiä.

BASLER BRUNSLI - SVEITSILÄISET SUKLAAPIKKULEIVÄT

100 g   (n. 2,5 dl) mantelijauhoa

100 g (1,25 dl) sokeria

100  g tummaa suklaata (väh 60%)

1 tl kanelia

1/2 tl jauhettua neilikkaa

1  valkuainen

Mittaa kaikki ainekset(paloittele suklaa), valkuaista lukuunottamatta, tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi jauhoksi. Lisää valkuainen ja surauta vielä muutaman kerran. Muotoile taikinapalloksi. Halutessasi voit laittaa kelmuun käärittynä 1/2 h jääkaappiin, itse leivoin heti.

Laita leivinpaperi (tai vahapaperi, sellaistakin nykyään on ja minulla oli) alle, ripottele sille hiukan sokeria ja painele kämmenellä taikinaa litteämmäksi. Ripottele taas sokeria ja laita toinen paperi päälle. Kauli  vajaan sentin paksuiseksi levyksi.

Itse unohdin kokonaan tuon sokeroinnin...

Ota muotilla pipareita. Minä otin erikokoisia tähtiä, kukat on kuulemma perinteinen mallli. Laita valmiit piparit leivinpaperin päälle uunipellille.Työstä taikina aina uudelleen kunnes se on kokonaan käytetty. Sain itse 2 pellillistä pipareita.

JA SITTEN: anna pipareiden kuivua yön yli pellillä peittelemättä.

paista 160 asteessa 12-15 min.

Pipareista tulee pehmeän sitkahkoja ei rouskuvan rapeita.

Ja herkullisia, tietysti.

 

KEVYESTI LEIPOEN

No nyt on Hasselbackan omenat! Niihin päädyin kun sain tehtäväkseni miettiä keveämpiä leivonnaisia Lännen Median torstaisiin ruokasivuihin, joka on tänään julkaistu sanomalehdissä (johon se tuottaa sisältöä, paitsi tietenkään ei omassa rakkaassa ILPO:ssa taaskaan). Tämä postaus ei siis sisällä noita lehtijutun reseptejä, mutta ihan omaksi ilokseni olen taltioinut tänne blogiini myös suurimman osan käsittelemistäni aiheista, joten teen se nytkin.

Se on vähän niin ja näin, voiko Hasselbackan omenoita kutsua leivonnaisiksi, mutta kyllä niistä saa aikamoisen omenapiirakkafiiliksen. Se on vähän niin ja näin, onko ne keveitäkään, oli ihan pakko laittaa vähän voita ja sokeriakin, mutta en laittanut paljon, sulanut voikin vain siveltiin ohuelti pinnalle.

Että hyvä avaus!

 

Tumman kaakaon avulla valmistetut suklaaruudut ovatkin sitten ihan toinen juttu. Olen näissä leivonnaisissa kiinnittänyt huomiota rasvan ja sokerin määrään. Ikävä kyllä ne ovat aika olennaisia maun lisäksi myös leivonnaisen rakenteen osalta, eli ei niille täysin goodbye´takään voi sanoa.

Suklaaruuduista tuli samalla lailla voimakkaan suklaista kuin tummasta suklaastakin, ilman makeuden häivää. Rakenne on hyvin fudgemainen. Vähän niinkuin supermakeiden överikakkujenkin kanssa, pieni pala tätä riittää.

Nuo vaaleanruskeat pilkut ovat maitosuklaachipsejä, joita en malttanut olla lisäämättä pari ruokalusikallista taikinaan.

Kaurakekseissäni on valkoinen sokeri korvattu tällä kertaa vaahterasiirapilla. Olipa sokeri missä muodossa tahansa, sen kalorimäärä on sama, jos nyt katsotaan vain sitä puolta leivonnaisessa, niinpä näissä repteissä sitä käytetään myös mahdollisimman vähän. Myös valkoiset jauhot olen vaihtanut spelttiin ja tottakai kauraan, kuten nimikin sanoo.

Leivonnaisten meheyttäjänä ja makeuttajana voidaan käyttää myös hedelmäsoseita. Banaani on suosikki niin kuivakakuissa kuin täytekakun täytteenäkin, niinpä näiden minimuffinien muheva olemus ja maku perustuvat kypsiin survottuihin banaaneihin.

Lopuksi pitää tehdä suolaista piirakkaakin vähän kevyemmin. Nyt on rasvaiseen piirakkapohjaan löytynyt muuten ässä, ja se on (täysjyvä)tortilla. Aivan ihana pohja tulee!  Ja katsokaa kuvasta, miten siisti se on. 

Täytteessä ei mässäillä niinkään juustoilla, vaan Järki Särki - säilykkeen parhaalla  ja uusimmalla maulla. Se on chili.

Keventääkkin voi niin monella lailla. Näissä ohjeissa keskityin aidosti pienentämään leivonnaisten kalorimäärää.

Joku toinen käyttää keittiössään surutta voita ja kermaa ja sokeria, mutta rajoittaakin herkuttelun määrää.

Itse taidan olla toivoton tapaus niin herkkujen rajoittamisessa kun niiden vähäkaloristen versioiden leivonnassa.

Mutta millä tiellä sitten oletkaan, tsemppiä!

HERKULLINEN JOULU : PISTAASIPIPARIT

 

Luukku 20

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Tänään taas ollaan joulun herkkujen ytimessä. Näiden pistaasipiparien valmistukseen et tarvitse kaulinta tai uunia. Paistinpannun  sokerin sulattamiseen ja pussin suklaan sulatukseen (katso niksi). Supernättejä ovat ja kaikki joulun maut kohdillaan, piparkakku, suklaa ja vähän suolainen pistaasipähkinä ja sulatettu nekkusokeri.

Kuvien piparit kohtasin tänään ekaa kertaa, ne ovat naapurini ja ystäväni Kiurun valmistamat. Kiuru oli kattanut ne glögin kaveriksi ja ihastuin välittömästi. Lainasin piparit kotiin valokuvattavaksi, kyselin ohjeen ja sain luvan tehdä näistä joulukalenterin 20. luukun.

Tässä joulun alla kaipaa juuri tällaisia reseptejä. Saa tekemisen meiningin pienellä vaivalla. Tässä on nimittäin pohjalla valmiit piparit, luulisin, että nämä on Anna's pepparkakor, ohuita, rapeita ja mausteisia.

Pistaasipiparit

• valmiita pipareita, omia tai kaupan
• tummaa suklaata
• paahdettuja,suolattuja pistaasipähkinöitä (kevyesti rouhittuna)
• sokeria

Levitä piparit tarjottimelle tai uuninpellille (kannattaa käyttää alla leivinpaperia, niin et sotke sokerilla.

Sulata suklaa. Voit tehdä sen mikrossa tai vesihauteessa, mutta tässä helppo vinkki, jolla onnistuu aina: Laita suklaa paloina puhtaaseen muovipussiin tai muoviseen pursotinpussiin. Nosta pussi pieneen kulhoon ja kaada kuumaa vettä (vedenkeitin kätsy) päälle. Pussiin ei saa mennä vettä tietenkään sisälle. Odottele muutama minuutti  kunnes suklaa sulaa, leikkaa kulma/kärki auki ja pursota.

Pursota keskelle piparia suklaata ja ripottele sen pinnalle pistaasit. Viimeistele kiinnitys sulattamalla sokeria pannulla ja valuttamalla sitä lusikalla piparien pinnalle ohuena nauhana.

Kiitos ihana Kiuru, tämä oli aivan mahtava piparituunaus! Pelastit samalla 20. luukun.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Sokerivaltakunta, Sanja Alisic

Sokerivaltakunnan Sanja on taitava leipuri, minkä tämä jumalaisen näköinen kakkukin todistaa. Suklaakastanja talviunelma sopii hienosti tuleviin juhlapyhiin.

Kuva Terhin keittiössä, Terhi Tuomela

Meitä on kahdenlaisia ihmisiä: ne jotka vannoo itsetehdyn joulutorttutaikinan nimeen ja niitä jotka tyytyväisinä käyttävät kaupan valmistaikinaa. Itse kuulun tuohon jälkimäiseen, koska jossakin täytyy helpottaa itseään. Terhin keittiössä blogi ei tällä hetkellä päivity, vaikka instassa seikkaillaankin tiiviisti. Terhi on joulutorttutaikina ihminen, siispä linkataan Terhin resepti teille.

Ja oman blogini terveiset tänään ovat riisipuuro ja luumukiisseli.

HERKULLINEN JOULU: JOULUPUKIN JÄMÄKEKSIT

 

Luukku 12

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Terveisiä keskijoulukalenterin kriisistä. Olin oikein jemmaillut tätä reseptiä, luulin että siitä tulee koko kalenterin kohokohta ja suursuosikki. Luulin.

Cookiesta ei tullut ollenkaan esikuviensa kaltaisia, ne levisivät liikaa ja tarttuivat toisiinsa, eikä överipäällysteitä ollutkaan enää överisti. Paistoin ne liian tummiksi ja leivoin liian myöhään, joten kuvasin pimeässä. Huonoja kuvia huononnäköisitä kekseistä. Niin siinä kävi. Innostus muuttui lamaannuttavaksi joulukalenteristressiksi.

Ameriikaksi näiden keksien reseptejä löytyy googlaamalla nimellä Santa´s Trash Cookies. Mietin kerran jos toisenkin miten nimen kääntäisin niin, että se välittäisi alkuperäisen nimen viestit (ajattelen, että tässä trash voidaan mieltää hävikkinä ja jämänä, ei niinkään roskana - voishan nämä olla tietysti myös roskaruokakeksit- ja tuo trash viittaisi myös murskaamiseen, mitä tässä on tehty aineksille) ja samalla nimi olisi houkuttelevan sointuva. Miten onnistuin? Syttyiskö sulla joku kirkkaampi lamppu?

Kaikille rehevien, muhevien, suussa sulavien amerikkalaisten cookie-tyyppisten pikkuleipien ystäville jämäkeksit ovat ihanan jouluinen överiversio. Sopivasti yllätyksellinen sillä suklaahippujen lisäksi näihin tulee hippunen suolaista murskattujen perunalastujen ja suolatikkujen muodossa. Ostin pussillisen perunalastuja näitä varten jo viikko takaperin ja Maitotyttö odottaa kiivaasti, jämäkeksien leivontapäivää, että saa syödä pussin jämät. Oikeasti kai tämän on ajateltu toimivan toisinpäin, sillä suurta määrää ei tähän sipsejä mee.

Otan revanssin näistä kekseistä, mutta ehkä en ennen joulua. 

Enkä julkaise reseptiä.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva : Savusuolaa, Janica Brander

Sen sijaan linkkaan teille Savusuolaa -blogin Janican juotetun joulukakun. Nyt nimittäin tuntuu siltä, että myös tämän leipojan vois juottaa. Saatiin edes yksi kaunis kuva tähänkin juttuun postaukseen.

Viime viikolla mun suklaa-marsipaanicookiesta tuli näin kauniita. Että todistettavasti osaan leipoakin. Ja kuvata. Hyvänä päivänä.

HERKULLINEN JOULU: MANTELIPITSIT

Luukku 5.

Kaikki äitini reseptit

Herkullinen joulu

Kenpä meistä ei olis leiponut kauralastuja? Mulla on elävä mielikuva, että se on ensimmäisiä leipomuksia, joita olen tehnyt "yksin kotona". Muistan vieläkin sen hämmästyksen, kuinka niin muutamasta raaka-aineesta ja niin vaivattomasti sain aikaan jotakin niin herkullista.

Mantelipitsit on ehkä astetta sofistikoidumpi, sopii joulun pikkuleipärepertuaariin, varsinkin kun sulatat suklaata pintaan. Edelleen yhtä helppo, hienoa leivontaa lasten kera, kunhan olette varovaisia kuuman rasvan kanssa.

Mantelipitsit

75 g voita

1 dl sokeria

3 rkl vehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

2, 5 dl mantelijauhoa

Pinnalle muutama pala suklaata sulatettuna

Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Lisää sokeri, sekoita ja anna sokerin sulaa voihin.

Lisää loput aineet hyvin sekoittaen ja anna turvota 5 min.

Nostele pieniä nokareita, max teeluskallinen, uunipellille ja jätä isot, isot turvavälit. Keksit todellakin leviävät. 9 keksiä on ihan hyvä per uunipelli.

Paista 175 C asteessa n. 7 minuuttia, kauniin vaaleanruskeiksi.

Anna jäähtyä kokonaan, roiski jäähtyneiden keksien pintaan sulatettua suklaata.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Pullahiiren leivontanurkka, Taru Vihavainen

Pullahiiren leivontanurkan Taru on julkaissut joulukalenteria jo käsittämättömät kymmenen vuotta. Siellä on ihania leivontaherkkuja, kauniita kuvia ja takuuvarmat reseptit. Valitsin resepteistä Helpot nutellanapit, se sopinee tämän päiväisten helppojen mantelilastujen kaveriksi. Joulukalenterit löytyvät helposti joko kategoriat- valikosta sivun oikeasta reunasta tai kirjoittamalla reseptihakuun oikeassa yläkulmassa joulu.

Omasta repertuaarista täytyy muistuttaa teitä perinteisestä joulun pikkuleivästä eli kaneliässistä (2010) Mulla löytyy myös herkullisten ruiskaneliässien(2015) resepti. Taikinan valmistus on helppoa ja antakaa taikinan levätä yön yli jääkaapissa niin myös leivontaosuus helpottuu.

KELLO VIIDEN TEE

Pidettiin pienet teekutsut. Oli NataSiskon syntymäpäivät ja kello oli tasan viisi.

Kun aloimme tutkia Afternoon tea -käsitettä tarkemmin, tajusimme, että asiasta on monenmoista tulkintaa. Kello viiden tee ei olekaan ihan yksiselitteinen konsepti.

Totta puhuen, mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä sekavammaksi meni. Mutta jotenkin se meni näin, ja erityisesti sekoittaa se juttu, että Tea-nimitys, varsinkin perinteisen työväenluokan parissa, tarkoittaa ihan kunnollista iltaruokaa. Mutta Afternoon Tea on siis yleensä ennen kello viittä, kevyt teehetki, jossa on vähän kakkuja, skonsseja ja ehkä sormileipiä, High Tea on sitten kello 5 ja siitä eteenpäin ja siinä on lisäksi jotain lämmintä piirakkaa tai nakkipiiloja tms.

Mutta pidimme sitten omanlaisemme. Ja tämänlaiset niistä tuli:

Kello viiden tee 

menu

Kurkkusandwich

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

Juusto-pekoni-pinaatti miniquiche

Karamellisoitu sipuli- ja vuohenjuustopiiras

Skonssit, kirsikkahillo ja kermavaahto

Vadelma-manteli pikkuleivät

Äidin Britakakku

Juomat: samppanjaa Möet & Chandon, teetä Teeleidin valikoimista, Mango Madness ja Puerh-teetä, lapsille Fanta hedelmälimpsoja

Teekekkerit oli kiva tapa viettää synttäreitä vähän eri teemalla. Natasisko toi kukkia ja isot numerofoliopallot rekvisiitaksi, muttei me muistettu ostaa lautasliinojakaan. Mietimme kuumeisesti, mistä löytäisimme hopeanvärisenkannun teelle, sellaisen arvokkaan korkean, muisteltiin, että äidilläkin sellainen on, mutta kukaan ei jaksanut alkaa purkaa autotallia, jonka kätköissä se ilmeisimmin lymyää. Kuvan kaksikerroksinen tarjoiluvati on myös äitiltä lainassa. Itseasiassa löysin kolmikerroksisen kaupasta, ostin sen, mutta kun pääsin kotiin alin lautanen oli halki kiinnityskohdasta.Reckless woman!

Tarjoiluja suunnittelimme viikko tolkulla. Kun pikkutarkka ja leväperäinen suunnittelevat, siinä on välillä haastetta.  Jouduin luopumaan ehdottamistani peribrittiläisistä fairycakes'eistä tai sellaisista pienistä perhosmuffineista. Sisko ei innostunut kyllä noista pikkuleivistäkään, mutta pidin niistä kiinni kynsin hampain ja lopulta ne olivat siskonikin mielestä parhaimman makuisia tarjottavia. Quicheissä ja vuohenjuustopiirakoissa oli joku informaatiokatkos, kumpikin puhuimme eri asioista ja lopputuloksena poltin uunissa piiraan päällä olevat punasipulit. Tuunattiin niitä sitten jotenkin, hauskinta oli, että nekin olivat lopulta kahden maistajan suosikkeja!

Petyimme kurkkuvoileipiin, joissa maistui liikaa voi ja jäimme miettimään mikä olis parempi tyyli (voita oli ihan ohuelti), Mansikkabasilikaleivät olivat tosi hyviä.

Skonssit olivat tuoreeltaan myös todella hyviä ja oman puun kirsikoista (tai saattaa olla naapurinkin) äitin tekemä kirsikkahillo kermavaahdon kanssa sai ne maistumaan vielä paremmilta.

Muutamat reseptit siis kehiin:

Tuoreet skonssit hillolla ja kemavaahdolla

12 kpl (alkup. ohje Valion)

3 1/2 dl vehnäjauhoja 

3 tl eivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

3/4 dl sulatettua voita

1 prk (200g) kermaviiliä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää kermaviili ja voisula. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Nostele lusikalla pellille kokkareita, ja muotoile ne pyöreiksi korkeiksi pulliksi jauhotetuin käsin. Nämä vois paistaa myös muffinssivuossa.

Kypsennä 200 asteessa uunin keskiosassa 15-17 min.

Tarjoile tuoreeltaan hillon ja kermavaahdon kera.

Vadelma-mantelipikkuleivät (Thumbprint cookies)

230 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sokeria

 5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl karvasmanteliaromia

paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää karvasmanteliaromi ja jauhot, sekoita. Laita taikina kelmun alle lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Muotoile  jähmeästä taikinasta pieniä palloja (coctaillihapullan kokoisia) leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä pallot sitten painamalla  peukalolle keskelle, kolo. Peukalotekniikka toimii vähän huonosti ja mä oonkin painanut kolon käyttämällä jotain pienen maustepullon korkillista päätä. Jos taikina murtuilee reunoista voit reunoja muotoilla samalla takaisin ehjiksi. Vinkki on myös, että painaa kolon heti kun on pyörittänyt pallon, eikä tee sarjatyönä jolloin pallot vähän kuivahtavat ja murtuvat herkemmin.

Sekoita marmeladi ja pursota sitten pursotinpussilla kolot täyteen hilloa. Helpompi näin, mutta toki kahdella pikkulusikallakin onnistuu nostaa hillonökeröt. 

Paista 180 asteessa 12-14 min. Koristele halutessasi pursottamalla tomusokeritahnaa pinnalle (sekoita suhteessa 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä).

Kurkkusandwich 

12 kpl
8 tuoretta paahtoleipäviipaletta
oivariinia 
kurkkua
suolaa
valkopippuria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi ja suolaa kevyesti. Maista kurkkuja, että ne eivät ole liian suolaisia  (tässä vaiheessa voi niitä huuhtoa ja taputella kuiviksi) ja mauta vielä aavistuksella valkopippuria.
Levitä siivut peittämään 4 leipäsiivua. Kurkut saa asetella limittäin. Nosta joka leivälle kansi päälle. Paina kämmenellä leipää lyttyyn/tiiviimmäksi samalla kun leikkaa reunat pois. Leikkaa sitten leipä kolmeen suorakaiteen muotoiseen palaan. HOX: Peitä leivät kostealla talouspaperilla ja laita kannelliseen rasiaan tai kelmun alla, sillä niiden pinta kuivuu ikävästi hirveän helposti. Disclaimer: Päädyttiin kurkkuleivissä tähän yksinkertaiseen toteutukseen aikamme eri mahdollisuuksia googlailtuamme. Levitettiin oivariinia mahdollisimman ohut kerros, mutta meidän mielestämme se maistui kuitenkin vähän inhottavalta, ei raikkaan kurkkuiselta kuten oletin. Tuorejuustoa ja majoneesia löytyy vaihtoehtoina. Ensi kerralla taidetaan yhdistää kuitenkin kurkku ja kylmäsavulohi samaan leipään.

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

12 kpl

12 paahtoleivän palaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3 rkl majoneesia

1/4 tl suolaa

250 g mansikoita

tuoretta basilikaa

Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja suola ja voitele sillä leivät.

Viipaloi mansikat. Asettele  puolelle leivistä mansikat limittäin, basilikan lehtiä ja toinen leipä kanneksi. Paina kämmenellä reilusti  kerrosleipää matalaksi ja leikkaa reunat pois. Leikkaa leivät sitten kolmioiksi.

Huom! Tätä en kokeillut, mutta toinen varmasti kokeilemisen arvoinen tekniikka on se, että kaulimella kaulitaan leivät ensin litteiksi, poistetaan kuoret ja sitten voidellaan jne.

Mini quicheet (tai minimunakkaat tai frittatat) valmistuivat tällä perusohjeella, täytteiksi muutettiin vain pekoni, pinaatti ja voimakas juustoraaste. Nämä on yks mun suosikkitarjottavia. Valmistuvat niin näppärästi minimuffinssipellillä ja maistuvat erinomaisesti huoneenlämpöisinä.

En ala selostaa noita piiraita, joihon tuli karamellisoitua punasipulia ja vuohenjuustoa, tehtiin valmiille lehtitaikinapohjalle ja resepti eli niin kovasti tekovaiheessa ja lopulta tuli kaksi versiota, joista kumpikaan ei ollut sitä mitä haettiin, mutta osan mielestä kuitenkin erinomaisia vahinkoja (paitsi niiden mielestä, jotka hakivat jotain muuta).

Ja äidin britakakku, kyllähän te tiedätte, ettei sitä mikään voita.

Vaikka välillä naljailen pikkusiskoni erikoisista erilaisista luonteen piirteistä, harvoin me oikeasti mistään riidellään. Natasisko osaa nimittäin hoitaa senkin homman ihan itsekseen.

Meillä on ollut erikoisen mukava vuosi, kun siskoni on asunut tämän lukuvuoden Seinäjoella tehden espanjanopettajan sijaisuutta. Minä olen saanut nauttia siskon seurasta ja vertaistuesta, herkutella yhdessä ja Urho ja Maitotyttö ovat saaneet varsinkin nauttia tädin seurasta. Monet elokuva-illat ovat Maitotyttö ja Natasisko yhdessä viettäneet. Harrastuksiin on löytynyt aina kuskausapua jne. Vaikka siskoni kyllä väittää, että aina kun hän tulee meille niin Urho kysyy, että 
- Koska sä lähdet?
 ja Maitotyttö
- Miksi sä tänne tulit?

Mutta ehkä sieltä rivien välistä on luettavissa se rakkaus.

Nyt on aika siskon muuttaa takaisin kotiinsa Turkuun ja kyllä mulla on haikea mieli. Vaikka siskoa on mukava morjestaa Turussakin, on se silti vähän kaukana tästä arjesta. Tulee olemaan paljon yksinäisempää ilman siskoa.

Rakastan sua, Nata Emilia! Oot mulle tärkee!

PERINTEINEN JOULU: VAALEAT PIPARIT

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

14. LUUKKU: VAALEAT PIPARIT

Hurmaavat vaaleat piparkakut eivät koskaan kuuluneet lapsuuteni jouluihin. Meillä oli aina ruskeita peruspiparkakkuja ja toinen joulun suosikkipikkuleipä oli tietysti kaneliässät. Ja kyllä minä jotenkin lusikkaleivätkin jouluun yhdistän, vaikka ne taisivat olla kyllä sellaisia joka juhlan pikkuleipiä ennemmin kuin vain jouluna nautittavia. Molemmista, piparkakuista ja ässistä löydät myös rukiisen version.

Mutta annas kun tapasin mieheni IsoHoon ja tutustuin hänen sukuunsa ja traditioihin. Vaaleita pipareita piti olla sitten välttämättä joka joulu. Ne onneksi on vielä tähän asti leiponut Pirkko-anoppini, mutta on häkellyttävää seurata kuinka vaaleat piparit, joihin mieheni on kotona oppinut, ovat ehdottomasti maailman parhaita ja ainutlaatuisimpia, pakollista joulukamaa ja ehdottoman ihania esim. joulunajan aamiaiskahvilla.

Hyviä ne vaaleat piparit ovatkin, en vain aivan osaa suhtautua niihin samalla antaumuksella kuin IsoHoo ja tytärpuoleni Janette. Mutta siis onnellinen, että heillä on oma "se resepti", jota ilman ei joulu ole oikea (miehelläni se voisi olla myös Kurikka-hotellin edesmenneen keittäjän valmistama perunalaatikko, mutta sitä ei kerta kaikkiaan vielä ole pystytty toistaa. Kuulemma).

Kyllähän minunkin siis on otettava tämä resepti haltuun, jotta voin jatkaa perinnettä. Ensimmäisellä leivontakerralla vähän haparoin taikinan paksuuden kanssa, siis sen, mikä olisi oikea kaulinta paksuus. Ehkei liian ohut kuitenkaan, palavat kaikki sakarat uunissa.

Intaannuin näitä sitten koristelemaankin, Pirkon piparit kyllä maistuvat ihan ilman koristeita. Aina kun innostun koristeluhommiin, huomaan, että olen aivan liian suuripiirteinen hommaan, eikä pikeeri (munanvalkuainen + n. 4 dl tomusokeria) tahdo totella käsissäni edes yksinkertaisimpia muotoja. Alkoi taas pelottaa jo etukäteen se piparkakkutalon teko... (joka siis vieläkin aloittamatta). Löysin varastoistani punavalkoista ja vihreää sokerihiutaletta, sivelin pipareille munanvalkuaista ja sitten sirottelin värisokereita, osaan ihan tavallistakin (voisi varmaan olla kanelisokeriakin, tai jo uuniin laittaa raesokeria, tai murskattuja manteleita).

Mutta pitemmittä puheitta Pirkon vaaleat piparit -resepti (resepti on toki vanha ja kiertänyt joulusta toiseen, mutta sattuneesta syystä nämä ovat minulle nimenomaan Pirkon vaaleat joulupiparit), joka on ISO, jäljempänä omani, jossa puolitin taikinan ja  punnitsin vastaavat grammat noin deseiksi. Sanoiko joku, että leipomisen A ja O on tarkkuus? Mitä? Nyt ei kuulu...

PIRKON VAALEAT PIPARIT

alkuperäinen:
500 g voita
500g sokeria
5 munaa
1 kg vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

oma puolikas:
250 g voita
2 1/2 dl sokeria
3 munaa
11 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin sooda ja vanilja ja lisää jauhoseos taikinaan.

Anna taikinan levätä viileässä mielellään yön yli, mutta ainakin jokunen tunti.

Kauli jauhotetulla leivonta-alustalla taikina , erä kerrallaan, levyksi ja ota piparkakkumuotilla haluamasi muotoisia pipareita. 

Paista 200 asteessa  + - 8 minuuttia.

Valmiit piparit ladotaan sitten aina siihen samaan peltiseen kannelliseen rasiaan, johon ne laitetaan joka vuosi.

Koristeilla tai ilman. 

Ja syökää joka päivä niin monta kuin huvittaa. Aina voi leipoa lisää.

PERINTEINEN JOULU: RUISPIPARIT

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

7.LUUKKU: RUISPIPARIT

Itsenäisyyspäivän tienoo on varmasti suosituinta piparkakkujen leipomisaikaa, varsinkin jos se sattuu sopivasti pidentämään viikonloppuja jommasta kummasta päästä, kuten nyt.

Ei kyllä puhettakaan, että meillä olisi niitä tänä viikonloppuna leivottu, viime tipan ihmiselle on vielä aivan liian aikaista. Joskus ovat pahimmoiset jääneet kyllä leipomatta kokonaan, silloin käyn nappaamassa äitiltä rasiallisen Paraisten piparkakkuja.

Äitin ja mun piparkakkujen leivonnassa on yhteistä se, että käytämme molemmat vain pikkumuotteja. Niitä saa sovitettua paremmin taikinalle, nostettua helpommin pellille ja ennen kaikkea, ne ovat niin pieniä ja sieviä ja suun mukaisia, että ne vaan maistuvat paremmilta!

Tiedän tismalleen minkälaisia haluan omien pipareideni olevan. Mausteisia ja tosi rapeita. Viimeiset  10 vuotta olen leiponut piparini tällä Glorian Ruoka ja viini - lehden ohjeella (klik). Eikä syytä vaihtaa ole. Hyvän makuiset ja ihanan mausteiset piparit ovat erittäin helppoja leipoa jo taikinankäsittelyn suhteen.

Koska olen jakanut reseptin jo v. 2010, tyydyn vain linkkaamaan sen uudellen. Ja koska tänä itsenäisyyspäivän viikonloppuna on mm. keitetty ja vietetty perinteiset ratsastusseuran pikkujoulut, poltettu vasen rinta, juhlittu syntymäpäiviä sisarusteni perheiden kanssa ja oltu järjestämässä/kuuluttamassa Pingu-pikaluistelukisat niin käytin kuvituksena myös v. 2010 kuviani, jotka on silloisen valokuvauskäsitteeni mukaan varmaankin otettu liesituulettimen ihanassa valossa..

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan näitä ruispipareita, varsinkin jos pikkasenkaan epäilet, että universumissa saattaa löytyä tällä hetkellä käyttämääsi piparireseptiä parempi versio, se nimittäin saattaapi olla juuri tämä.

Jos lisäksi tykkäät murteista ja pohjalaisesta vaatimattomuudesta, käy lukemassa myös pirteä piparijuttu  "Pohojalaaset uhoopiparit" (klik)vuodelta 2012. 

Pieni pala stressinhellitystä.

Ja huomennahan on vielä sunnuntai. Mulla on jääkaapissa ostettu pipariluomusta varten kaupan taikinaa (koska niistä saa kestävät rakenteet). Koska joka joulu on jotakin rakennusta pykättävä.

Pieni pala stressinhellitystä?

MAITOTYTÖN APRILLIPILA

Jo kauan sitten näytin Maitotytölle  Outi Rinteen kauniista Lohturuokakirjasta reseptiä Murokeksiranskalaiset ja vadelmaketsuppi. Sovittiin, että näitä leivotaan aprillina.

Ja niin tehtiin. Unohdin kyllä koko asian autuaasti ihan tähän kyseiseen aprillipäivään saakka, mutta hyvin kerittiin tänäänkin. Kerron Lohturuokaa kirjasta enemmän lopussa, perusperiaatteena siinä tehdään kaikki herkut terveellisemmin; ei vehnää, valkoista sokeria, paljon kasviksia. Mikä tarkoitti minulle kauppareissua, koska vaikka kuiva-ainevarastoni onkin mittava, ei sieltä kyllä kookosjauhoa löytynyt eikä ksantaania.

Cittarimme vieressä on onneksi Punnitse&Säästä, ajattelin sieltä löytyvän molempia. Kookosjauhoa löytyikin mutta ei ksantaania. Mitä ihmeen ksantaania? Myyjä meinasi, että saa ihan marketista.

Google google: Ksantaani on sokerista valmistettava luontainen sakeuttamisaine. Se korvaa sitkon gluteenittomassa leivonnassa, antaa kuohkeutta ja tekee leivän kuoresta rapean. 

Leivontahyllyllä ei kuitenkaan leivinjauhopurkin näköistä ksantaanipurkkia löytynyt, sitä kookosjauhoa kylläkin. Olin aivan, että no hitto, millä minä tämän korvaan ja melkein sorruin jo ajatukseen tavallisesta syntisestä sokerisesta ja vehnäjauhoisesta (ja takuu-ihanasta!) murotaikinasta ranskiksiin kunnes äkkäsin käydä Cittarin gluteenittomalla hyllyllä. Olen pikkuhiljaa oppinut, että sinne piilotetaan aina kaikki, mitä en tunnu löytävän... maissitortillat, polenta ja nyt siis ksantaani. En tiedä, mutta mun logiikka sijoittaisi kaikki nuo aivan eri osastoille kaupassa. Tai sitten siellä pitäisi olla banaanitkin.

No hoi, mutta aineet saatiin ja helppotekoiset murokeksiranskalaiset ja hilloketsuppi valmistettiin. Minä otin kuvat. Jos haaveilinkin sellaisesta ihanasta Maitotyttö leipoo -kuvasarjasta niin sain sen unohtaa siinä vaiheessa kun Maitotyttö löysi jostain kasvomaalit, lukitsi itsensä vessaan ja tuli ulos vampyyriksi muuttuneena, vihrein huulin, mustin silminalusin ja lukuisat verijäljet kasvoillaan. Ja koska tämän blogin tarkoitus on pitää yllä valheellista perheidylliä, ajattelin, että nyt otetaan vaan käsikuvia.

Ranskiksilla ehdittiin aprillata Urho12v, Iskä IsoHoo ja yksi annos vietiin vielä naapuriin Maitotytön leikkikaverille Linnealle saatesanoin -Me käytiin hampurilaisella ja meiltä jäi näitä ranskiksia ja ajateltiin, että sulle maistuis.

MUROKEKSIRANSKALAISET JA VADELMAKETSUPPI
n. 20-25 kpl
Outi Rinteen Lohturuokaa -kirjasta

2,5 dl + 2 rkl mantelijauhoa
1,25 dl kookosjauhoja
1 rkl voita + 2 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä TAI pelkkää kookosöljyä
4 rkl hunajaa
1/2 tl ksantaania
1/4 tl hienoa merisuolaa

Vadelmaketsuppi
2 dl tuoreita tai pakastevadelmia
1 rkl vettä
1/4 tl ksantaania
1 rkl hunajaa

Ranskikset: Nypi kylmät aineet sekaisin, pyörittele palloksi ja anna levätä jääkaapissa kelmun alla 1 h. Lämmitä uuni 150 asteeseen. Kauli taikinasta 1 cm paksu levy ja leikkaa siitä terävällä veitsellä ranskis look alikeja. Paista 10 min kunnes kullankeltaisia. Valmista sillä aikaa ketsuppi.

Ketsuppi: Kiehauta vesi, hunaja ja vatut kattilassa. Soseuta sauvasekoittajalla ja siivilöi siemenet halutessasi pois. Vatkaa joukkoon ksantaani, jotta seos sakenee (tässä kohtaa ajoin taas sileäksi bamixilla).

Outi Rinteen kirjoittama ja kuvaama Lohturuokaa kirja ilmestyi jo loppuvuodesta, vaikka en ole sitä teille ehtinyt vielä esitellä. Esittelyn se kuitenkin ansaitsee; Kirja on kaunis, raikas ja inspiroiva. Outi tuunaa klassikkolohturuuat terveellisesti, tuo ranskis- ketsuppi reseptikin on gluteeniton, munaton ja myös vegaani ja maidoton jos käytät pelkkää kookosöljyä.

Nyt kun selasin kirjaa taas ties monennettako kertaa, taisin juuri saada uuden pakkomielteen kirjan nutellareseptistä! Ja ensi kesänä meille tarjoillaan grillatessa kyllä Outin hummus- ja guacamolekulhoja. Mielettömän näköisiä annoksia!

Vaikka itse olenkin aivan onneton biohakkeri, niin kirja on loistava jokaiselle ruuanlaiton uusia tuulia nuuhkivalle ja tietoisia terveysvalintoja ravinnossaan tekevälle. Lohturuuankaan ei tarvitse olla siis paheellista!

Kirja on näytekappale kustantajalta.

Ruis-kaneliässät

Joo, piparit kuuluu jouluun. Ja meillä ne on ties kuinka monennetta vuotta ruispipareita. Kahdesta syystä: Maku ja leivottavuus. Mutta yhtälailla mun perinteiseen jouluun kuuluu kaneliässät. Vieläkin muistan ne purkit ja pahvilaatikot, joihin piparit ja kaneliässät voipaperin suojaamina pakattiin Oravan mummolas, säilytyspaikka oli vintille johtavilla kylmillä portahilla.

Tämä vuosi on ollut huikea ruokakirjavuosi. Moni hyvä taitaa jäädä runsaudenpulassa varjoon, yksi josta en ole paljon kuullut puhuttavan on ollut Maija Silvennoisen Ruiskirja. Selasin sen eilen taas läpi joulunkiilto silmissä ja sieltähän löytyi Ruisässät. Pakko kokeilla. Varsinkin kun mausteena oli myös muodikkaasti kardemummaa ja reseptissä käytetyn muscovadasokerin ajattelin ihanasti täydentävän tummaa ruista. Kaltaiselleni riuskalleruisihmiselle  kirjasta tuli taas merkattua monta muutakin reseptiä, esim. Ratamestarin kiisseli, Karitsa-hapankorppupaistos ja Lohta ruiskuoressa. Valikoima on siis perinteisestä moderniin, Maijan rautaisella ammattitaidolla. Se ikipainikaverini juureen leivottu ruislimppukin löytyy ohjeistettuna.

Ruisässiä kannattaa leipoa myös kahdesta syystä.: Maku ja Leivottavuus. Kaneliässäthän on aika pirullisia leivottavia. taikina tarttuu ja jos käytät jauhoja, kanelisokeri ei tartu pintaan. Keksinkin metodin jossa pyöritän taikinanauhaa taikinapallerosta suoraan sokerikanelikasassa.  Ehkei mikään aito marttametodi, mutta toimi ja säästi useamman kirosanan.

Ruis-kaneliässät
Resepti Maija Silvennoisen Ruiskirjasta

125 g voita
200 g (3dl) muscovadosokeria
3 munaa
2 tl kanelia
2tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta
6 dl hienoja ruisjauhoja (mulla oli vaan tavallisia, vaikuttaakohan se tuohon rakeisempaan ulkonäköön?)

pinnalle
1/2 dl sokeria
2tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet. Lisää munat ja kuivat vuorotellen voi-sokerivaahtoon.

(tässä välissä kerron, että mulla oli kaapissa muscovadosokeripaketti, joka oli avattu varmaan jonkun tl takia ja se oli muuttunut tiiliskiveksi. Laitoin sen mikroon ja pari tl vettä päälle ja reilu minuutti niin sain sen pehmeäksi. Vähän nesteytyi, mutta hyvin se vaahdottui sokerin kanssa.)

Anna melko löysän taikinan asettua jääkaapissa 2 h, mulla oli koko yön. Leivo taikinasta sentin paksuista tankoa ja leikkaa 8 cm paloiksi jotka pyöräytät ässiksi.

Paisto 175 n. 14 minuuttia

Säilyvät hyvin huoneenlämmössä tiiviissä kannellisessa purkissa. Voi myös pakastaa.

Perinteiset kaneliässät
Joulun parhaat piparit eli ruispiparit

Maija Silvennoisen Ruiskirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta