About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste juustot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juustot. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. elokuuta 2024

MUNAKOISOA, SARDELLIKASTIKETTA JA BURRATAA


Tykkäättekö munakoisosta? Se taitaa olla yksi noita kasviksia, jotka vähän jakaa mielipiteitä. On ihmisiä, jotka väittävät, että ovat saaneet tuskin koskaan mitään hyvää munakoisosta.

No minä väitän kyllä aivan muuta. Ja nautin jokaisesta suupalasta. Kiva välillä kokeilla uusiakin reseptejä ja tämän sain repertuaariinin nyt heinäkuussa, kun espanjantuliaisenivieraani Feli mulle tämän opetti. 

Joo joo, mä puhun burratasta, mutta kuvassa on ihan vaan tavallista mozzarellaa, koska meidän kylässä burratan saatavuus on ilmeisesti nolla.


Tekotapa on  mukavan näyttävä, munakoisot hiilostetaan avotulella ihan pinta mustalle hiilelle ja samalla sisus kypsyy ihanan savuiseksi. Mä pistin ihan puut palamaan mun kamadoon, jotta sain liekit käyttöön.


Sardelleista tulee ihanan suolainen kastike munakoisolle ja juustolle. Eilistä vaaleaa leipää sopii paahtaa ihan näkkäriksi uunissa ja sitten lusikoit tätä herkkua leivän pinnalle.

On hyvää.



Grillattu munakoiso sardellikastikkeen ja burratan kera

2 munakoisoa
1 pieni purkki sardelleja öljyssä
2 rkl voita
1lihava valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
2 palloa burrataa / tai ainakin yks
Tuoretta korianteria tai persiljaa

Tarjoile uunissa rapeaksi paahdetun leivän kanssa

Paahda munakoisot grillissä liekillä 12- 15 min ihan hiiltyneiksi. Anna jäähtyä.

Kuori jäähtyneistä munakoisoista hiiltynyt kuori. Ota talteen munakoisoista tuleva neste. Leikkaa/revi paloihin.

Kastike tehdään soseuttamalla sardiinit öljyineen, valkosipuli, sitruunamehu, voi. Lievennä kastiketta savuisella munakoisoista tulleella nesteellä.
Mausta mustapippurilla.

Asettele munakoisot laakealle vadille ja valele kastikkeella. Revi burrata päälle tai reunoille ja lopuksi pintaan yrtit.

Tämän kanssa tarjotaan perinteisesti ihan rapeiksi paahdettuja leivän siivuja.

Ai niin, ja mä pilkoin tuohon komian tähden myös punaista chiliä... joka tykkää tlesta, niin siitä vaan.


 

maanantai 6. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU: OIKEA JUUSTOKAKKU

 

Luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!
Tästä tulee nyt nopea. Tiivistettynä, että jos synttärityttö tahtoo juustokakun, niin sen hän myös saa.

Olen ollut tosi nopea muutenkin tänään. Puolenpäivään mennessä olin hoitanut eilisten pikkujoulujen jälkeisen krapulan, valmistanut halukkaille instastoryjen aamiaiskalenterissa pannukakku&pekoni aamiaisen, lenkiitänyt ja ruokkinut koirani ja liikuttanut ja hoitanut hevosen. Tällainen yltiöpäinen energia saa luulemaan, että ehdin naputella tämänkin, vaikka vieraat tulevat kohta ja sekä ruuanlaitto, siivous, että oma habitus on vaiheessa. 


Upea ja näyttävä tarjoilu juuston ystäville valmistuu tuttuun tapaan nopeasti.

OIKEA JUUSTOKAKKU

4-5 erikokoista ja erilaista juustokiekkoa, Camambert, brie, punahomejuusto jne.
viikunoita
viikunahilloa
pähkinöitä
hunajaa
rosmariinia tai timjamia

Ota juustot ajoissa, 2-3 tuntia aikaisemmin temperoitumaan.
Lado kiekot kokojärjestyksessä tarjottimelle ja koristele muilla aineilla, valuttele lopuksi pinttan hunajaa.

Tarjoa vielä erikseen kupissa lisähilloa, keksejä ja pähkinöitä.


tiistai 7. syyskuuta 2021

TATTIJULIENNE



Täytyy nyt oikein rietastella näiden tattien kanssa ja lisätä vaan pökköä pesään. Tattijulienne on nimittäin herkku, jota en ollut vielä koskaan maistanut, mutta jonka tiesin kyllä herkkua olevan. Mitä se nyt muuta voisi olla, tuoreet tatit, sipuli, smetana, juusto...

Olen kyllä tehnyt SIENIjuliennea aikaisemmin, suppilovahveroista ja sekin oli järkyttävän hyvää. Mutta tatin maussa on vaan se oma hienovaraisuutensa.

Rakastan molempia risottojakin,suppis ja tatti, mutta ovathan ne kovin erilaisia. Suppiksen maku on on voimakkaan metsäisen sienimäinen, vähän niinkun hyvän kaverin toverillinen läpsäytys olkapäälle tai tiukka halaus. Tatti on maultaan paljon hienovaraisempi, sen maku on suppiksen tiukkaan syleilyyn verrattuna kuin hidastetussa filmissä kaatuisi selälleen upottavalle sammalmättäälle.


Nyt toteuttamani tattijulienne on vielä edellä linkkaamaani sienijuliennea riisutumpi versio. Ylellistä, hyvää ja upottovan juustoista, ihanan sienistä...

Tattijulienne on yksi niistä "fuusioruokalajeista", joita syntyi  aikautena  jolloin venäläinen ruokakulttuuri sai voimakkaasti vaikutteita eurooppalaisilta keittiömestareilta (1700-1800 luku), ja siitä tuli yksi neuvostoajan nimikkoruuista, jota tarjoiltiin ravintoloissa ja juhlabanqueteissa(lähde https://www.themoscowtimes.com/2020/10/24/the-enduring-glamour-of-mushroom-julien-a71844)



Tattijulienne tarjotaan perinteisesti pikkuruisista varrellisista metallipannuista, jokaiselle syöjälle omansa. Sehän on jo itsessään hurmaava ja viettelevä tarjoilutapa annokselle. Yhtä hyvin sen voi valmistaa rautapannussa ja nostaa keskelle pöytää, koko seurueen jaettavaksi, hyvin käy myös mikä tahansa matala uunivuoka tai pienet keraamiset annosvuuat.

Mä olen josku tehnyt löydön ja ostanu vinon pinon näitä pieniä keraamisia "fonduepannuja" ja mikäs sen kivempi astia, välillä tätä ruokaa on nimittäin sienifondueksikin kutsuttu.

Mutta tyyli ja astiat siis vapaat! Varaa hyvää leipää dippailuun.


TATTIJULIENNE

n.6:lle alkuun
n. 1 l pilkottuja tuoreita tatteja
2 rkl voita
iso sipuli
120 g smetanaa
2 dl kermaa
varovasti suolaa ja mustapippuria
200 -300 g  juustoa (tai enemmän)saa olla voimakkaan makuista, kunhan on myös hyvin sulavaa

lehtipersilja silppua pinnalle

Laita tatit pannulle ja haihduttele sienistä ylimääräinen neste.
Mossauta voi pannulle ja hienonnettu sipuli perään, anna sipulin kuullottua sienten kanssa.
Lisää smetana, kerma ja puolet juustosta, sekoita ja muhita 10 min.
Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja vähän mustapippuria (ja konjakkia!)

Jaa muhennos pieniin vuokiin tai anna olla isossa. Ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin kunnes juusto alkaa kuplia ja kullankeltainen väri kehittyä.

 

perjantai 18. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: TUOREJUUSTOHALKO


Luukku 18
Kaikki äitini reseptiT
Herkullinen joulu
Hups vaan, luukku 16:sta seuraa luukku 18. Jos laskuoppiin tarkemmin perehtyneiden mielestä jotain jäi välistä puuttumaan, niin päinvastoin, voin kertoa,  siinä välissä oli niin paljon kaikenlaista, hevostelua, töitä, luistelukilpailut, leipomista, unohtuneita ostoksia ja pimeää...

Luukku 18. aukeaa kuitenkin hienoon tuorejuustohalkoon. Meilläpäin ei tälläisiä halkoja tai isoja tai pieniä pyöriteltyjä juustopalloja paljoa harrasteta. Suomessa mennään marketin tuorejuustohyllylle ja ostetaan 4 eri makua, kotona otetaan kannet pois ja lyödään rasiat juhlapöytään. Tämän reseptin esikuvat löytyvät ameriikasta, jossa näitten juustojuttujen tuunailu on todella yleistä.

Minäkin sitten koitin (esikuva täällä) ja hyväähän siitä tulee. Reseptillä ruokkii armeijan, joten näin koronarajoitusaikana harkitse vakavasti reseptin puolittamista.

Tuorejuustohalko

400 g maustamatonta tuorejuustoa
150 g juustoraastetta (jotakin jossa makua)
1 dl ranskankermaa
2 dl hienonnettua säilykepaprikaa
180 g (italialaista) salamia hienonnettuna
1 dl vihreitä oliiveja pilkottuna
1 ruukku ruohosipulia hienonnettuna
1 ruukku persiljaa hienonnettuna
1 tl savupaprikaa
1 tl timjami
1tl rosmariini
1 tl valkosipulijauhe
1/2 tl mustapippuria rouhittuna

Pinnalle: aurinkokuivattuja tomaatteja ja vihreitä oliiveja

Sekoita kaikki juustohalon ainekset tasaiseksi massaksi.
Vuoraa leipävuoka tuorekelmulla ja levitä massa tasaiseksi vuokaan, Taittele muovi pinnalle suojaksi ja anna tekeytyä yön yli.

Kumoa tarjoiluvadille, kekoa pinnalle aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja. Tarjoa (Kantolan) keksien kera.


 

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta


Igorin kanastaan kuuluisa Peggyn pieni punainen keittiö tarjoili  näitä herkullisia juusto-karpalosuupaloja. Ihana makuyhdistelmä, makua löytyy Peggyn resepteissä aina, ja rakkautta!



perjantai 6. marraskuuta 2020

NELJÄN KUUKAUDEN KASVISGRATIINI

Kun sain tämän reseptin Whats up -viestillä Silénin Samilta, se oli nimetty Mielenvikasen hyvä kasvisgratiini - nimellä. En vastusta  tätä, koska se kuvaa ruokaa oikein mainiosti, mutta oman otsikkoni nimi viittaa yhteen sen oleelliseen raaka-aineeseen. Reseptistä napatun kuvan saatteena luki, että Tee jos ehdit. Valmistus kestää tosin 4 kk...

Olin siinä hyvässä asemassa, että minulla oli mahdollisuus noudattaa reseptiä 100%. Sinulla ei luultavasti ole, mutta  luulen että pääset hyvin herkulliseen lopputulokseen myös reilussa puolessa tunnissa.Jatka siis lukemista.



 Ihastuin kasvisvuokaan muutamasta syystä:
  • Siinä on varsiselleriä. Miten ihanalta se maistuikaan kasvispaistoksessa!
  • Kaikki kasvikset pysyivät ihanan rapsakoina, tämä gratiini ei ole pehmeää kasvismössöä.
  • Tällä oli helppo lisätä omaa kasvissyöntiä. Kun yksin söin, tästä riitti useamman päivän etälounaaksi.
  • Tämä oli niin hyvää! Fressien kasvisten lisäksi rutkasti persoonallista makua antoi Juustoportin vahvan makuinen brandy-pähkinäjuusto.
  • Mustapippuri on hyvää!

Alkuperäinen resepti löytyy tuosta ylemmästä kuvasta. Noudatin sitä tarkasti, Arabian vuokaa myöden. Itseasiassa mulla oli ensin toinen vuokaa, mutta vaihdoin sen. Harvoin tulee noudatettua reseptiä näin tarkasti. Mutta tiedejutuissa on pakko!

Oon nykyisessä työssäni aika lailla tutkijoiden ympäröimänä Elintarvikekehityksen tutkimusyksikössä  Seinäjoella. Reseptin laatinut Sami on väikkäriään kirjoittava muusikko ja äänisuunnittelija, joka on tehnyt paljon yhteistyötä  professori Anu Hopian kanssa erilaisissa ruokaa ja musiikkia yhdistävissä projekteissa.

Tällä kertaa parivaljakko inspiroitui Bernin Yliopiston tutkimuksesta , jossa tutkittiin vaikuttaako musiikin soittaminen juustoille niiden kypsymiseen. Tutkimusta jalostettiin edelleen ja juustoja on nyt kypsytetty laboratorio-olosuhteissa 4kk jo kahteen otteeseen, kypsytyskaapeissa on soitettu Samin luomaa musiikkia juustoille. Jos olen oikein ymmärtänyt, ei ehkä varsinaisesti musiikkia kuten me sen miellämme (olen vakuuttunut, että juusto jolle olis soitettu Abban Mamma Mia! olis luultavasti mun suosikki), vaan lähinnä eri äänitaajuksilla tapahtuvaa värähtelyä, joka sitten vaikuttaa tai ei vaikuta juuston kypsyttämiseen liittyvien mikrobien toimintaan.

Nyt kypsytyksen päätyttyä, kaikenlaisten mittausten sekä raatien suorittamien aistinvaraisten arviointien jälkeen juustoista jäi jäljelle  kannikoita, joita minäkin lupauduin pelastamaan hävikiltä (olen siis tärkeä osa tätäkin tutkimusta). Gratiinissa käyttämäni juusto oli todellakin tätä vaadittua,  musiikilla kypsynyttä!

Oon kyllä vakuuttunut, että mikä tahansa voimakas juusto käy hyvin. Brändipähkinä on aika arvokasta - mutta niin hyvää - juustoa, joten en tiedä maltatko raastaa sitä kasvisgratiiniin, mutta hyvin se sopii siihen, niinkuin sopi muuten pizzaankin, nosti senkin aivan uudelle levelille. Mutta yritä löytää kuitenkin jotain sopivaa voimakkaan makuista juustoa, joska se on aika oleellista tässä ruuassa.

Jos on pakko käyttää jotain miedompaa juustoa, niin kokeile edes laulaa sille mozzarellapallolle ennenkuin revit sen gratiinin pinnalle. Esim. ikivihreä Bella Ciao! (joku perheessämme on katsonut Rahapajan tuotantokaudet kolmesti läpi...) olisi ehkä kokeilemisen arvoinen.




 

torstai 2. huhtikuuta 2020

PAAHDETTU FETASALAATTI



Paahdettu fetasalaatti kelpaa yhtä hyvin lisukkeeksi tai lounaaksi. Valmistus ei ole yhtään sen kummempaa kuin tuorefetasalaatin, sillä pilkkomisen jälkeen uuni hoitaa homman itsekseen.

Hauskaa on se, että tuo uuni tekee samoista aineksista kokonaan erimakuisen, tämä on mahtavaa vaihtelua. Lämpö, maut tiivistyvät, esiin nousee makeus ja karamellimaisuus, jota hienosti komppaa fetan suolaisuus ja sopivasti pehmenevä rakenne. Ihan huippu!


Tähän sopii siis hyvin perinteiset fetasalaatin eli horiatikin ainekset, tomaatti, oliivi, sipuli, paprika ja feta. Kurkun olen jättänyt pois, se ei ehkä anna mitään lisää paahdettuna. Kurkun sijaan tähän sopisi hienosti varmaan kesäkurpitsa.

Me syötiin tätä viikonloppuna grillattun kanan kanssa. Pakko laittaa kuvat, vaikka reseptin olenkin jakanut aikaisemmin.


Paahdettua fetasalaattia jäi hieman yli (koska lapset, huokaus) ja nyt alkuviikosta söin yhdeksi lounaaksi kreikkalaisen kerrosleivän, elikkä pahdoin paahtoleivät ja tungin sinne väliin aavistuksen mikrottamaani paahdettua  fetasalaattia. Olipas sekin yksinkertaisen hyvä lounas tällaiselle leipähiirelle.


Paahdettu fetasalaatti

 pari kourallista kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 punasipuli
1 kourallinen mustia kivettömiä kalamataoliiveja
200 g Fetajuustoa palana (käytin Patros)
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa 
oreganoa
basilikaa
ripaus balsamicoa tai punaviinietikkaa 

Halkaise tomaatit, paloittele paprikat ja ja sipuli lohkoihin. Kuutio feta. Laita kaikki edeltävät ja oliivit uunipellille, lisää öljy, sekoita ja lisää päälle  mausteet. Suolaa ei välttämättä tarvitse lainkaan, oliivit ja feta ovat kovin suolaisia.

Paahda 200  asteisessa uunissa n. 20 min.
Ripsauta päälle vielä balsamicoa tai punaviinietikkaa ja nauti.


perjantai 3. tammikuuta 2020

DOMINIKAANILAINEN AAMIAINEN


Dominikaanilainen aamiainen, Mangú con los tres golpes, on dominikaanilainen erikoisuus, jota on pitänyt tehdä Natasiskon kanssa ikuisuus, ja vihdoin se päivä koitti vuosikymmenen vaihtuessa. Natasiskoni on ollut aikoinaan ensimmäisiä Dominikaanisessa tasavallassa olleita suomalaisia vaihto-oppilaita ja itse olin jo sitäkin aiemmin, joskus ysärin alussa, heti matkalla kun ensimmäisiä turistimatkoja maahan tehtiin. 

Mangú on plantaaneista elikkä keittobanaaneista tehtyä tuhtia ja ravintorikasta muusia, jonka pinnalle laitetaan etikassa marinoitua ja paistettua punasipulia. Muut sankarit lautasella, eli nuo tres golpes (tres golpes tarkoittaa kolmea osumaa/iskua) ovat paistettu kananmuna, paistettu juusto, queso frito, ja paistettu salamin tyyppinen makkara, salami frito. Usein lautaselta löytyy myös avokadoa.

Minä ittehän olen suuri aamiaisenrakastaja (ja siksi sympatioin aina suurta aamiaiskansakuntaa, Meksikoa). Itse asiassa dominikaanilaiset eivät sitä ole lainkaan. Useimmiten aamiainen kuitatataan kahvikupposella tai lasillisella mehua ja lounas on  päivän tärkein ateria.

Mutta sitten heillä on tämä erittäin spesiaali aamiainen, jota tehdään vaikka viikonloppuna. Ja vaikka nimi onkin aamiainen, kyllä tuhdin annoksen voi syödä myös lounaaksi tai iltapalaksi. Tämä on todellinen lohturuoka-annos Dominikaanisesta tasavallasta.


Usein kun lähdetään tavoittelemaan mahdollisimman autenttista ruokakokemusta kaukomaiden ruuista, törmää raaka-aineongelmaan (vaikka tässä suhteessa asiat ovat parantuneet huimasti). Kananmunat ja sipuli, kuten ei myöskään plantaani tuota enää ongelmia, mutta sen sijaan juustoa ja makkaraa pohdimme pitkään. Juusto on paistojuustoa, jotakin fetan ja halloumin väliltä ja päädyimme käyttämään Valion grillijuustoa. Dominikaanilainen salami tuotti vielä enemmän ongelmia, siskoni kuvaili sen olevan vaalea, pienen rasvatäplän pilkuttama miedosti maustettu makkara, ei sellaista tummaa salamin kaltaista, kooltaankin hiukan salamia pienempi. Ehdotin siskolleni balkaninmakkaraa, jota päädyimme ostamaan pikkutangon ja  ylimmän makutuomarin eli Natasiskon mukaan meidän valinnat menivät hyvin lähelle aitoa kokemusta.

Sillä munallakin on aivan oma paistotekniikka. runsas kuuma öljy pannulla, johon muna rikotaan, pannua kallistetaan ja nopealla ranneliikkeellä lusikoidaan kuumaa öljyä munan pintaan joka puolelta. Öljy valuu pois ja mennessään kypsentää pinnan. Tällä tekniikalla munan paisto on todella nopeaa, keltuainen jää ihanan pehmeäksi, eikä alapuolikaan ehdi käristyä. Kuvan keltuainen ei juuri siksi hehku mielettömän keltaisena, öljy ja sen mukana räiskyvä valkuainen muodostaa tuollaisen pienen harson siihen pinnalle.

Minä en ollut aiemmin siis syönyt tätä aamiaista ja olin hiukan epävarma tykkäisinkö Mangústa. No se on aivan mielettömän hyvää ja tämän aamiaisen ehdoton keskipiste. Sitä on siis tarkoituskin syödä eniten. Sen maku muistuttaa yllättävän paljon perunaa, ja etikkainen sipuli kruunaa sen täydellisesti.

Tästä tuli varmasti aamiainen, jota tehdään ennakkoluulottomille yövieraille meillä vastedes!


Mangú con los tres golpes
Dominikaanilainen aamiainen
4:lle
4-6  vihreää eli raakaa plantaania
1 punasipuli
2 dl valkoviinietikkaa
200 g  grillijuustoa
1/2 pikkutanko balkaninmakkaraa
 4(8) munaa
suolaa
voi
neutraali öljy 
2 avokadoa lohkoina

Kuori plantaanit (ohje täällä) ja pilko jokainen neljään osaan. Keitä kuten perunat, suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, n 30 min. Nosta plantaanit vedestä, mutta säästä keitinvesi. Survo plantaanit muusiksivoin kanssa (50 g tai kuinka paljon laittaisit perunamuusiin) ja lisää keitinvettä, niin että saat kiinteää, muttei kuivaa muusia. Muusi saa olla rustiikin kokkareista. Mausta suolalla.

Plantaanien kiehuessa viipaloi punasipuli, ripottele niiden pinnalle suolaa ja laita ne marinoitumaan etikkaan.

Viipaloi juusto paksuiksi siivuiksi ja paista runsaassa öljyssä molemmin puolin kullanruskeiksi. Nosta valumaan talouspaperille.

Viipaloi balkaninmakkara n. 1/2 cm siivuiksi. Kuumenna lusikallinen öljyä pannulla ja paista kauniin värisiksi. Nosta sivuun. 
Laita pannulle taas luskiallinen öljyä ja paista miedolla lämmöllä sipulit etikoineen pehmeiksi.

Paista kananmunat niin, että pannulla reilusti öljyä, riko muna, kallista pannua ja luskoi nopeasti koko ajan kuumaa öljyä munan valkuaisen pinnalle. Kun valkuainen on hyytynyt, mikä tapahtuu nopeasti, nosta muna pannulta.

Koko annokset laittamalla reilusti mangúa lautaselle ja pinnalle punasipulia, viereen juusto, makkara ja muna(t) sekä avokadosiivut.

Ihana aamiainen! Ja taatusti erilainen!

Aamiaisen innoittamana siskon kanssa juteltiin pitkät pätkät kuinka maailma muuttuu. Siskoni oli siis aikanaan varmasti ainut vaaleaihoinen ihminen La Vegan kaupungissa ja kauppiasperheen elämä oli melko vaatimatonta, kuumaa suihkuvettä tuli harvoin ja ruuaksi oli riisiä ja papuja tai juhlapäivänä saattoi olla papuja ja riisiä. Elämä menee eteenpäin ja nykyään tuon perheen lapset elävät hulppeissa condoissa, taitaa olla jokunen asunto USAN:kin puolella. Natasisko on kyläillyt useampaan otteeseen, viimeksi heillä oli luokkakokous (kylläkin Floridassa) ja sanoo, että ei usko, että perhe edes muistaa tässä yltäkylläisyydessä, kuinka köyhää heillä aikanaan oli. Mutta sitähän ei silloinkaan surtu, dominikaanilainen elämänasenne on iloa, tanssia ja naurua.

Itse kaivoin valokuva- albumin esiin ja naureskelin ysärikuville. Onneksi tuli puettua tropiikkiin päälle nilkkasukat ja umpikengät!


Matkaseurana oli  jo tuolloin se samainen IsoHoo, joka edelleen asuu tässä saman katon alla.

Bikinikuvat eivät ole ihan sitä ominta ittiäni, mutta eihän mua tästä kukaan tunnista, niin anti mennä. Onhan sitä välillä kiva muistella nuoruutta. 


maanantai 25. helmikuuta 2019

FIININ MADEKEITON SALAISUUS ON AURA

Helmikuu on mateen sesonkia. Helmikuun 12. vietettiin myös kansallista kalakeittopäivää. Pois se minusta, että olisin silloin ehtinyt kalakeittopostauksen tekoon, kun en tunnu ehtivän yhtikäs minkäänlaiseen suunnitelmalliseen toimintaan näinä elämäni myöhempinä ruuhkavuosina. Että jos joku saa tästä nyt yhtään lohtua ja vertaistukea KUN EI EHDI MITÄÄN, niin vassoguu. Minä en ehdi mitään.

Ehdin kyllä sivuta teemaa kun keittelin yhden viikonlopun Ypäjällä ratsastajille ja kannustusjoukoille lohikeittoa kun me pohjalaiset lähdimme - jos ei nyt merta edemmäs - niin ainakin maakuntarajojen ulkopuolelle ratsastuskisojen pitoon. Ja kyllähän te tiedätte kun pohjalainen yrittää ihan tavallista tehdä...


Sivuraiteille luisuminen on helppoa meikäläiselle, mutta palataan takaisin madekeittoon. Olen tätä keittoa haudutellut päässäni jo vuoden päivät ja vihdoin sain sen kattilaan. Eräs pohjanmaan rannikon kalastaja heitti minulle vinkin maailman parhaasta madekeitosta. Aurajuustossa sen salaisuus, kuulemma. 

Aurajuustoa en olisi arvannut itse kyllä laittaa kalakeittoon, mutta juuripa sen takia ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon.

Made on aika jännä kala. Rumilus on pohjamutien asukki, silti hyvänmakuinen. Lake ruotsiksi ja yllättävää kyllä, vaikka meillä mateesta puhutaan erikoisherkkuna ja sen mätikin luetaan parhaiden joukkoon, niin viime talvena järkytin ruotsalaisia projektikollegoita Vaasan kauppahallissa tarjolla olleille mateilla ja sen mädillä...että te siis suomessa oikein myitte nuita?

Yritän kerran vuoteen ottaa sen mateen kotimatkalle kalatiskiltä tähän aikaan vuodesta. Yhden kalakeittopostauksen olen siitä tehnyt, ja onhan se mielettömän hyvää. Nylkemistä ei kannata pelätä, olen sen todistettavasti tehnyt, mutta mateita myydään kyllä nyljettynä ja osaava kalamestari sen tietenkin asiakkaalle pyydettäessä tekee. Minä ilahduin siitä kun koko joukon madereseptejä julkaissut Sauvajyvänen kertoi, että mateen voi myös keittää nahkoineen. Tietysti perattuna ja kidukset poistettuna. Ihan vieno pyyntö Sauvajyvänen, en panisi ollenkaan pahitteeksi yksityiskohtaisesta selonteosta mateen kidusten poistamisesta. Mulla kun lopputulos on aina koko poistettu pää, kun en oikein tiedä kuinka ne kidukset nätisti poistetaan. 

Mateen mausta minulla ei ole pahaa sanaa, mutta niinkin pulleroiseksi lihaskimpuksi siinä on lopulta yllättävän vähän lihaa. Elopainosta jää syötävää vain neljäsosan verran. Ruotoja löytyy, siksi fileoijan tulee olla taitava ja itse ihastuin tähän tyyliin jossa kala keitettiin nahkoineen ja liha sitten irrotellaan sormin ruodoista. Aika hyvin lihanpalat tulee käydä läpi ruotojen varalta tässäkin, eli saatava liha on aika pientä palaa. Olen joskus syönyt ravintolassa ihania madekroketteja ja hauen tapaan made onkin varmasti oivallista jauhettuna, ei tarvitse stressata ruodoista.

Fenkoli on oma, lohikeittoon laitettava ässäni ja näköjään olin sitä edelliseen keittoonikin laittanut. Yritin googlailla löytyykö somesta madekeitto aurajuustolla ja törmäsin Ripaus tryffeliä- blogin madekeittoon, jossa uusi salainen ase: varsiselleri! Heti kokeiluun ja käyttöön jäi. Ihanaa hapokkuutta kermaiseen keittoon. 


FIINI MADEKEITTO AURAJUUSTOLLA

mateen keitto
1 made (alle tai yli kilon)
1 sipuli
2 porkkanaa
1laakerinlehti
5 valkopippuria 
2 tl tl suolaa
n. 2 l vettä

madekeitto
peratut mateen lihat edellisestä vaiheesta
1 rkl voita
1 keltasipuli
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
6 perunaa
keitinliemi+vettä
1 dl kuohukermaa
100 g aurajuustoa
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

Putsaa made, eli leikkaa vatsa auki ja poista varovasti sisuskalut ja huuhtele vatsaontelo. Ota talteen mätipussit ja maksa, maksa on herkkua n. 5 min ajan keitossa kiehautettuna. Sitten seuraavaksi vois poistaa ne kidukset, jos osaa, tai sitten nirhata koko pää pois, jos ei osaa, niin sen osaa ainakin. Siinä kyllä jää keittämättä ne poskilihat sitten.

Laita made kattilaan kylmään veteen niin, että peittyy, kuumenna kiehumaan ja keitä 5 min. Kuori syntyvä vaahto pinnalta.  Lohko mukaan porkkana ja sipuli, lisää mausteet ja jatka keittämistä vartin verran, että made on kypsää. 

Nosta made  reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä hiukan, poista sitten nahka ja erottele liha ruodoista ja laita sivuun odottamaan. Siivilöi keitinliemi. Maista, ettei se ole liian suolaista, siitä tulee nimittäin keiton pohja.

Keitto
Kuumenna emalipadan tai kattilan pohjalla voi ja pistä miedolla lämmöllä kuorittu, hienonnettu sipuli kuullottumaan. Kun sipuli pehmeää, lisää pilkotut porkkanat, varsisellerit ja perunat ja sitten lientä/vettä niin paljon, että kasvikset reilusti peittyvät. Keitä kunnes perunat ovat ihan viitä vaille kypsiä. Lisää silloin mateenliha ja kerma ja murustele sekaan aurajuusto ja anna muhia vielä se viisi perunoiden kypsymiseen saakka.

Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää hienonnettu tilli keiton pinnalle ja tarjoile.



keskiviikko 5. syyskuuta 2018

GRILLED CHEESE - JUUSTOTAIVAS

Kaupallinen yhteistyö Apetina



Heeiii! 

Taisin saada sun huomion. Jos sitä ei tällä kuvalla saa niin ei sitten millään. Ei kertakaikkiaan millään.

Nooh, paitsi ehkä tällä seuraavalla:



Silkkaa juustopornoa, mä sanon. Ja jos grillattu juustoleipä kaikkine variaatioineen, mikä ikinä onkaan sun suosikkis, ei herätä suuria tunteita sussa, niin otan osaa.Elämä ilman grillattua, lämmintä juustoleipää on ehkä pikkuisen köyhempää ja lohduttomampaa. 

Reseptini tähän kahden juuston leipään, suosikkitäytteillä, löytyy Apetinan sivuilta, ole hyvä.


Juustoleivän ja alkaneen syksyn kunniaksi, koska syksy aloittaa joka vuosi mulle uuden elämän, lupaan ja toivon olevani ahkerampi ja tuotteliaampi bloggaaja kuin mihin kykenin tänä ennätyksellisen kuumana kesänä 2018.

Ja lupaan nauttia ja arvostaa jokaista juustoleipää, jonka tielläni kohtaan.

Ei pitäis olla vaikiaa.



maanantai 23. heinäkuuta 2018

KESÄN SIMPPELEIN MARJAHERKKU



Kaupallinen yhteistyö Apetina

Just nyt ei tähän annokseen varsinaisesti tarvita suuren suurtakaan mielikuvitusta. Mansikat on vielä aivan supertäydellisiä ja mustikoitapa löytää metsästä kyllä jo kypsiä. Sanoisin, että vadelmaakin on, ja komeeta ovatkin,  ja herukat kypsymässä. Kellä on kirsikkapuu, niin nekin on jo valmiita, ainakin NaapurinUllan puussa.

Älä ikinä väsy lappamaan näitä luonnon terveyspommeja kaksin käsin suuhun. 

Raakasyönnin lisäksi muista kaikki ihanat piirakat, tortut, kakut, smoothiet ja muffinit, kiisselit ja muut jälkkärit.

Ei mikään huono (ja lisäksi sairaan helppo ja nopea) ole tämäkään Marjakiusaus resepti, jonka kehittelin tuonne Apetinan sivuille.

Mutta ähhähhää, ei menty ihan ilmiselvää kautta ja käytetty tuorejuustoa, vaikka sekin hyvää olis. Reseptissä on just sitä suolaisenmakeaa twistiä, mitä ainakaan itse en voi vastustaa!

Ihanat marjat!





lauantai 21. heinäkuuta 2018

GRILLAUS VEGEILYÄ ELI PANEER-VARTAAT



 Kaupallinen yhteistyö Apetina

Sain vähän sapiskaa näistä kuvista. Mun vartaat näyttää PALANEILTA!

Puolustuksen puheenvuoro: En vain kerta kaikkiaan osaa valmistaa ruokaa kuvattavaksi, vaan teen sen aina myös syötäväksi. Kuvien kannalta kypsymätön kasvis tai vauhtiraidat nopeasti saanut lihanpala on parhaimmillaan juuri silloin kun siihen ei ole ehtineet kehittyä vielä kaikki ihanat aromit, Maillard- reaktio ei ole saavuttanut huippuaan tai pitkään haudutettava liha on vielä purukumia. Kun vihreä ei ole vielä vilttaantunut, eikä punajuurimehu värjännyt annosta.

Mutta en osaa nostaa puolivalmista kuvattavaksi. Ruokakuvien houkuttelevuuden takia ehkä pitäisi. Reseptissähän on oikeat valmistusajat kuitenkin ja koska sun ruoka ei olisi koskaan aivan yhtä hyvän näköistä kuin mun mallikuvissa siitähän syntyisi vain illuusio todellisesta mestarikokista (siis sinä luulisit, että oon vaan niiiiiin hyvä!)


Näkökohta 2, puolustus jatkaa: Jos grillaat, grillaa kunnolla! Siihen kuuluu pieni hiiltynyt aromi, juuri se karhea karvaus, minkä takia paistoit sen raaka-aineen siinä hiilillä, etkä paistinpannulla sun induktiolla. Sitä se on, grillaaminen!

Ja saanko vielä sanoa: Ei ne nyt olleet mitenkään palaneita! Kuva/valo/joku valehtelee. Ainoa mikä harmittaa, on se, että kuvausvaiheessa ihan erikseen kuulkaa kääntelin (tätä kutsutaan stailaukseksi) jokaisen vartaan tummimman puolen näkyviin, koska ne oli just ne herkkupinnat. Mut kas; kuvissa ne näyttävätkin lumiukon hampailta!



Vaan nou hätä! Te tiedätte, kun minä sanon, että nämä on just hyviä!

Kun siis haluat vegistellä grillissä, mutta ei tarvitse olla ihan vegaania (koska tässä on sitä juustoa, omnomnom), niin tästä Apetinan Paneer juustosta saa hyvät kuutiot, jotka ruskettuu (no se kai tuli jo selväksi) kauniisti grillissä, sulamatta ja valumatta ritilöiden väliin. Ihanan vartaan salaisuus on hellä marinadi.

Naan-leivät oikasin ihan kaupasta ja kombo olikin oikein hyvä. Tuo reseptin mango-kurkkusalsa on nimittäin tuoretta herkkyyttä parhaimmillaan!

Ja tämä mun kesän kasvisgrillausreseptuaari numero 1 löytyy siis täältä Apetinan sivuilta. Ollos hyvä!

Jos ei muuten, niin käykää tutustumassa kuvankäsittelyn ihmeelliseen mailmaan. Apetinan sivuilla mun vartaat näyttää aivan perfect! Tuota mäkään en osannut tehdä!

Miljoona nauruhymiötä!






maanantai 2. heinäkuuta 2018

VIIREN RAAKA-AINEEN VIHERPIPPURIUUNILOHI


 Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa

Tiedän, tiedän. (Tai siis tiärän, tiärän), että viiren raaka-aineen viherpippuri uunilohi on  oikeasti VIIDEN raaka-aineen uunilohi (no jos ei lasketa suolaa ja pippuria), mutta halusin vaan teidän huomion.

Koska niin tiedän, että kesälläkin ja lomallakin tulee niitä päiviä kun ei jaksa nostaa  edes grillin kantta ja tuntuu hirveän yksipuoliselta keittää pelkkiä uusia perunoita lapsille joka päivä, muttei tekis yhtään mieli keittää  niitä samoja soppia ja kastikkeita kun aina ja kesäpää lyö aivan tyhjää, että MITÄ TÄNÄÄN SYÖTÄISIIN?

Eli jos sopii, niin tässä teille jotain maukasta, helppotekoista, uunissa omiin nimiinsä lähes valmistuvaa ja vielä bonuksena, että se on kalaa. Vähän siinä nyt lutrataan sulatejuustolla ja kermalla, mutta siinähän se maun salaisuus kyllä just on. Eikä ainakaan tartte päätä vaivata pitkällä kauppalistalla: lohta, kermaa, tillliä, sitruuna ja superherkkua uutta Pirkka viherpippurisulatejuustoa.


Kun reseptissä mainitaan vain viisi ainesosaa ja uuni hoitaa kypsennyksen, ei helpommalla ruuanlaitosta pääse. Viherpippurisulatejuusto tuo rutkasti makua, pitää lohen mehevänä eikä erillistä kastiketta tarvita, kun kerma ja sulatejuusto sulavat yhteen ihanaiseksi liemeksi. Tämä sulatejuusto on lisäksi vielä laktoositonta, kerma kannattaa valita myös laktoosittomana, niin hellii herkempääkin vatsaa.



Viherpippuriuunilohi
4 annosta
40 min
n. 800 g ruodoton lohifilee
2, 5 dl Pirkka laktoositon ruokakerma 15%
1 dl hienonnettua tuoretta tilliä
1 sitruuna lohkoina
suolaa ja mustapippuria

1. Voitele kalaa varten sopivankokoinen uunivuoka. Laita uuni kuumenemaan 200 °C.
2. Suolaa ja pippuroi lohi ja aseta se uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Leikkaa juustosta siivuja ja aseta ne lohifileen pinnalle. Kaada lopuksi päälle ruokakerma. Paista 200 °C 30 min.
3. Ripottele hienonnettu tilli pinnalle ja leikkaa sitruuna lohkoiksi, jotta jokainen ruokailija voi puristaa annoksensa pinnalle sitruunaa. Tarjoile uusien perunoiden tai muusin kera.

Melkein kuin heinänteko, vai mitä?
Lisää inspiraatiota kesäruoanlaittoon K-Ruoka sivuilta ja Pirkka-lehdestä sekä K-ryhmän kaupoissa jaettavasta reseptilehdestä. Ne on muuten parasta kesälukemista!

Kaupallinen yhteistyö K-Ruoan kanssa


torstai 15. helmikuuta 2018

SWEETS FOR MY SWEET

Kaupallinen yhteistyö: Apetina
...Tapas for my loved ones.

Tai jotakin. Tässä hurahtaa nuan vaan ohi laskiaiset ja ystävänpäivät ja hääpäivät ja tällä menoa ihmettelen kohta pääsiäisenkin ohikiitävyyttä.

No tapas onkin sellaista hetken ruokaa. Oikia hetki olis näille ollut ehkä eilen.



Ihania aineksia yksinkertaisesti toteutettuna. Miettikää nyt; juustoa ja viikunaa, näpäkästi etanapannun koloissa.

Erityisen rakastettavia tapaksia on ne, jotka voi syödä sormin. Siksi filotaikinarullat on just parhaita. Ja granaattiomenansiemenet, rakkausruokaa nekin.


 Rakas-Tapas reseptit löytyy Apetinan sivuilta. Hemmotelkaa jotakuta!



Kaupallinen yhteistyö: Apetina.