AURAMOLE JA PUNAJUURI TOTOPOS

Jaa-a, en tiedä onko tässä dippi-maissilastuyhdistelmässä mitään keveää, vihreää tai edes ruusuista, että saataisiin ympättyä tämä jussin dipiksi (koska ei jussikaan dippailematta mene).

Satuin nyt tekemään sitä näin juhannuksen alla ja vetelin sen edeltävänä yksinäisenä (mutta tervetulleena) äitilauantaina soffalla (ankarasti kielletty) yksin parempiin kitusiin huonohkoa Netflix sarjaa katsoen, niin miksei tämä maistuisi viikkoa myöhemmin jussinakin, ajattelin.

Mutta tiedoksi ihan vaan, että sopii myös kaikkina muina vuodenaikoina, niin sanotusti 365 päivää vuodessa.

Punaiset punajuurimaissilastut ovat tuotenäyte kevään uutuustuotteesta, ruotsalaisen El Taco Truck'in vegaanisesta tuoteperheestä. Mikä väri! Maku myös sopiva, ei suolainen. Näillä on myös tosi hyvät soosit ja valmiiksi rapeat tostadas-pohjat, arvostan! Tuotteet erottaa hyllystä niiden villin pinkit pakkaukset.

Dippi olisi saattanut näyttää melko aneemiselta vaaleiden maissilastujen kanssa. Nyt se on pelkkää fortea. Reseptin pöllin ja sovelsin Nigellalta, hän kun lähettelee mulle päivittäin (ja ehkä puolelle miljoonalle muulle) reseptejä sähköpostiin.

Tämä respa on siis tavallaan kuin sinihomejuustolla silattua guacamolea tai ainakin sinnepäin. Roquamole, sanoo Nigella, joten minä sanon tietenkin Auramole.

Auramole

130 g murusteltua Aurajuustoa

1 dl kermaviiltä

2 ison kypsän avokadon liha

1/2 tuore jalapeño hienonnettuna tai rkl säilöttyä hienonnettuna (tai enemmän)

2 kevätsipulia hienonnettuna varsineen päivineen

hiukan savupaprikaa

Kylkeen pussillinen El Taco Truck Beet Root Corn Chips

Survo kulhossa haarukalla kaikki aineet sekaisin.

Säästä avokadon kivi/ kivet, jotka ehkäisevät dipin tummumista, tässä kun ei ole mitään limeä estämässä tummumista.

Tarjoa maissilastujen kera. Jos käytät näitä punaisia, kannattaa pussin pohjan murut ripotella dipin pintaan väriä tuomaan.

Punainen ei oo ehkä juhannuksen väri, mutta nyt on!

Ja siis totopos on meksikolaisten kutsumanimi maissilastuille, ei sen kummempaa!


 

SALAATIT JUHANNUSPÖYTÄÄN

Vesimeloni-tomaatti-chilisalsa

 "Ja sitten jotain salaattia..." Kuulostaako ihan teidän juhannusmenun suunnittelulta? Grillattavat, lihat, kasvikset ja kalat kyllä helposti ottavat oman paikkansa menussa ihan täsmämuodossa, mutta sitten aina tulee  lopussa se sitten-jotain-salaattia- kohta.

Siitä ei kannata tosiaan tehdä ongelmaa, mutta mielellään salaatin kanssa voisi jussina myös pienimuotoisesti revitellä, eikä tarjota keskikesänjuhlassa aina sitä xxxtanan samaa salaattia, mitä muissa grillausmenoissa. 

Koska mullakin on tämän juhannuksen herkut vielä sillä  sitten jotain- asteella ja nerokkaasti sanoin vaan, että ok, mä hoidan lauantain ruuat, puuttumatta sen kummemmin yksityiskohtiin JA ONHAN TÄSSÄ VIELÄ AIKAA!

Tämän postauksen salaattikuvien alla on linkki  jokaisen salaatin reseptiin. Poimin blogistani viisi reseptiä, jotka olisivat salaatin saralla oivia herkkuvalintoja juhannukseen.

 

Nektariini-mozzarella salaatti

Murskatut kurkut -salaatti

Sipuli-yrttisalaatti

Horiatiki

Eikä tässä vielä kaikki. Blogistani löytyy huikea määrä muitakin salaattireseptejä, sieltä kannattaa käydä katsomassa inspiraatiota salaatteihin. Osa on lehtijuttujen koontipostauksia ilman varsinaista reseptiikkaa (suurin osa kuitenkin reseptillä), mutta jos kuvassa on halloumia ja mansikkaa, niin kyllä siitä ainakin inspiksen tasolla saa idean mansikka-halloumisalaatista. Ole oman elämäsi chef ja sovella!

Ihan pakko vielä laittaa mun ekan tv-kokkauksen resepti Paahdettu perunasalaatti, joka löytyy maikkarin sivuilta. Se on tosi hyvä salaatti, enkä oisi sitä niin muistanutkaan ellei multa olisi kysytty mistä sen löytää, kun ystävä aikoi valmistaa juhannukseksi.

Ja nyt ryhtiä siellä juhannuksen suunnittelussa. Nimeä täsmäsalaatit niin vähennät myös ruokahävikkiä, verrattuna siihen, että ostat vähän sitä sun tätä "salaattivärkkiä" ja varuuksi vielä jotakin!

HJÓNABANDSSÆLA ELI ISLANTILAINEN AVIO-ONNIKAKKU

Englanniksi tämän raparperikakun, vai olisiko tämä pikemminkin piirakka, nimi on  Happy Marriage Cake tai Wedded Bliss Cake. Käännös saattaapi olla hyvin suuntaa antava aidolle islantilaisnimelle Hjónabandssæla, mutta jonkinlaiseen avioliiton autuuteen nimellä viitataan.

Kakku ei ole mikään häissä tarjoiltu leivonnainen vaan tätä on saatavilla vähän koko ajan ja vähän kaikkialla, kun islantilaiset tarjoavat kahvia ja jotain makoista rinnalle. Taisi olla tarjolla myös ratsastusvaelluspäivän päätteeksi.

Kyseessä on siis hyvin tavallinen ja perinteinen leivonnainen. Nimen sanotaan johtuvan siitä, että ainekset piirakkaan löytyvät jokaisen kaapista ja piirakka on niin helppo tehdä, että kömpelömmänkään vaimon on siinä mahdoton epäonnistua. Että tällaista piirakkaa vaan pöytään heti häiden jälkeisenä päivänä niin pysyy avio-onni. Olisinpa tämä tiennyt 24 vuotta sitten.

Tuo islanti on kyllä kiehtovan kuuloinen kieli. Kaikki islantilaiset tuntuvat puhuvan erittäin laadukasta englantia ja vielä mielellään, mutta kun heidän omat sanansa ja paikannimensä ovat niin älyttömän pitkiä, kuulosti vähän koomiselta kun joku neuvoi johonkin, joo hyvällä englannilla, mutta sitten puheeseen tuli aina mukaan joku ylipitkä paikannimi kuten Reyðarfjörður, Laugavegur, Hafnarfjörður tai Breidamerkursandur, jossa vaan ärrät sorahtelivat voimakkaasti mutta näin islantiin tottumattomana sanan unohti saman tien, itse asiassa ennen kuin sitä ehti edes mielessään toistamaan. Intonaatio eli tuo kielen sävelkulku on itse asiassa hyvinkin monotoninen, vähän suomen kielen kaltainen.

Mutta mikäs sen parempi matkatuliainen teille kaikille ruokaihmiseltä kun paikallisen leivonnaisen resepti. Ja kun tässä on vielä pääraaka-aineena raparperi, jota kasvaa kuulemma jokaisessa islantilaisessa puutarhassa ja ihan tässä omassanikin niin valinta oli helppo.

Hjónabandssæla

Raparperihillo

1 l raparperia paloiteltuna

1 dl sokeria

Murutaikina

5 dl vehnäjauhoja

5 dl kaurahiutaleita

1/2 tl ruokasoodaa 

1, 5 dl fariinisokeria

0,5 dl sokeria

1tl vaniljaa

225 g sulatettua voita

1 muna

Valmista raparperi hillo mittamalla kattilaan litran verran raparperinpaloja (noin 5 vartta) ja sokeri. Kuumenna välillä sekoittaen ja keittele miedolla lämmöllä 15-30 minuuttia, kunnes raparperi sulaa hilloksi. Raparperia ei tarvitse kuoria. Jäähdytä.

Valmista murutaikina sekoittamalla kaikki ainekset. Ensin kuivat keskenään, sitten lisäät voin ja munan.

Voitele käyttämäsi vuoka tai vuoraa leivinpaperilla. Käytin tuollaista 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalle paperi, laidat voitelin. Taikina riittäisi vähän suurempaankin vuokaan. Tähän sopisi hyvin myös joku puolenpellinkokoinen suorakaiteen mallinen vuoka, useimmiten tämä piirakka tarjoillaan nimittäin pieniksi ruuduiksi paloiteltuna.

Taputtele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä sen päälle raparperihillo. Lopusta taikinasta voit ottaa pieniä palloja, litistää ne kämmenelläsi ja asettaa hillon päälle vieri viereen kunnes koko pinta on peitetty. Itse asiassa siihen saisi jäädä vähän rakoja, josta hillo pilkistää, itse jätin liian pienet raot ja uunissa taikina levittäytyi pinnalta tasaiseksi.

Sitten vaan uuniin 200/ 180 astetta ja noin 20-30 minuuttia, kunnes näyttää kauniin väriseltä.

Jos haluat leikata hyviä paloja, anna jäähtyä rauhassa. Hjónabandssæla on hyvää kuumana ja kylmänä.

Kermavaahto tai vaniljajäätelöpallo kruunaa kokemuksen.

Hjónabandssælaa voi tehdä muistakin hilloista, lisätä mansikkaa raparperin kanssa tai islannissa suositusta mustikkahillosta, raparperi on kuitenkin se alkuperäinen, näin ymmärsin.

Löysin muuten vielä yhden selityksen tai pikemminkin vertauskuvan kakun nimelle.Vaimon kelpoisuutta ja sitä myöten avio-onnea (koska vaimostahan sekin on aina kiinni, prkl!) mitattiin myös sillä, kuinka hyvin sai tämän kakun (lue avio-onnen) säilymään.

Lykkäsin omani pakastimeen!

TÄYDELLISEN HAMPURILAISEN RESEPTI

Minkälainen on täydellinen hampurilainen?

Kysymys taitaa  lähennellä muna-kana-pohdinnan syvää filosofiaa, ainakaan oikeaa vastausta ei ole. Tai mulla ainakaan.

Jotenkin sitä kyllä palaa kaikkien kokeilujen ja twistien jälkeen siihen peruspakettiin, jonka osatekijät on aika lailla tuossa yläkuvassa. 

Se että kaikki on ensiluokkaista (vrt. tuo halvin cheddar slice...mutta jotenkin se vain sopii burgeriin), pihvi hiilillä grillattu, sämpylä kuohkea ja pehmeä (ei kovakuorinen, mureneva tai kuiva)ja muut lisukkeet mintissä synnyttää sen täydellisen purilaisen.

Ai niin, yksi tärkeä asia minkä olen unohtanut mainita:

MINUSTA HAMPURILAISTA PITÄÄ PYSTYÄ SYÖMÄÄN KÄSIN ELI SEN PITÄÄ KANSINENN KAIKKINEEN MAHTUA HAUKUN MITALTA SUUHUN!

Toi on tosi tärkeä, haarukalla ja veitsellä syötynä se ei edes maistu samalta. Amerikkalaiset mav & Cheesestä aina ranskalaisiin pursuavat triplahampurilaisten kuvat ei aiheuta mulla mitään himoja. Aina olen ihmetellyt, miten ne tuollasia tekee, eihän ne osaa muutenkaan syödä haarukalla ja veittellä (anteeksi karkea ykleistykseni)!

Sipuli on raaka-aine, joka hampurilaiseen mielestäni ehdottomasti kuuluu. Mutta missä muodossa, siinäpä vasta kysymys.  Raaka/parilalla käytetty, karamellisoitu, marinoiti vai kuivattu?

Jos multa kysytään (ja omassa blogissa on se hyvä, että voi vastata vaikkei kukaan kysyiskään) niin mä taivun tuon raa'an sipulin  (punasipuli) puoleen kun se vähän kesytetään nopeasti parilalla.

On mulla joitain salaisia aseitakin pienimuotoiseen variaatioon näissä hampurilaishommissa. Möljän tila Lehtimäellä eli hyvin tässä hoodeilla on huippuhyvän ja umamisen suomalaisen Black Garlic kastikkeen koti. Sitä voi lirvauttaa ruokaan jos toiseenkin, itsetehtyyn hampurilaiskatikkeen se nostaa ihan omiin sfääreihinsä. On ihan onnellinen tästä ja suosittelen tutustumista Pure Garden Black Garlic.

Parmesaanimajoneesi on niin älyttömän hyvää sekä hampurilaisen, että ranejen kaverina. Vaihdellen teen itse alusta asti, pikaversio syntyy valmismajoneesista sekoittamalla.

Chipotles en Adopo on hirveän monikäyttöinen säilötty savustettu jalapeno ja mun juustoisen lisäkkeen tähti.

Tölkistä ylijäänyt kannattaa pakastaa annoksiin pieniin mingrippeihin. Montaa chiliä ei yksi pataruoka, kastike tms. kaipaa!

Tälläisia hampurilaisentekotuumailuja tällä kertaa. Täydellisen hampurilaisen resepti- juttu on julkaistu  eilen torstaina maakuntalehdissä mm. Turun Sanomat ja Kaleva.

 

SINÄKIN TUNNET NÄMÄ VILLIYRTIT!

Nimittäin nokkosen ja voikukan. Niitä kun kasvaa kaikkialla. Nokkospuskaan ei montaa kertaa tarvitse lapsena keikahtaa, kun sen oppii tuntemaan (ja varomaan), eikä kesä ole oikein täydellinen jos ei ole voikukkaseppelettä sitonut.

Molempia villikasveja pidetään vähän rasittavina (koska nokkosen polte ja voikukkan valloittava leviäminen nurmikolle) rikkaruohoina, mutta itse asiassa, voiko kauniimpaa näkyä olla kuin auringon väreissä hehkuva voikukkaniitty tai upean vihreä nokkonen.

Ja ennen kaikkea, molemmat ovat ihan superravintopitoisia ja monikäyttöisiä. Nokkossämpylät, -letut ja -keitto ovat todellista herkkua ja voikukasta voi käyttää kaiken juuresta kukkaan, ehkä nyt kukkavartta lukuunottamatta.

Keräsin sanomalehteen muutaman kivan tavan käyttää näitä kaikkien käsillä olevia villiyrttejä viime viikolla. Reissun takia jäi tämä teaseri tekemättä viime torstaina, mutta jos reseptit kiinnostaa niin löytyy viime viikon esim Kalevasta ja Turun Sanomista.

Tuossa ensimmäisessä kuvassa komeilee villiyrtti ja vuohenjuustopizza, tällä kertaa siis nokkosesta ja voikukan lehdistä, mutta villiyrttipizzaan sopivat toki kaikki villiyrtit, ketunleivät, suolaheinät ja muut.

Nokkonen on myös erinomaista risotossa. Kuvan risottoon käytin kuivattua nokkosta, siksi väri ei ole niin heleän kirkas kuin tuoretta nokkosta käytettäessä

Vai mitäs sanotte näistä nokkoskuorrutteella kaunistetuista minisuklaamuffineistä? Näitä teen kyllä juhlapöytään, jos meillä joskus jotkut keväiset juhlat ovat. Myös maku mätsää hienosti yhteen.

Entäpä voikukka sitten? Kannattaa ihan ehdottomasti tehdä  nupuista Pohjolan kapriksia. Niitä voi tehdä sekä pikkelöimällä että fermentoimalla, en ole vielä ihan pystynyt päättämään  kumpi tapa on lempparini. Tärkeintä on kerätä nuput oikeaan aikaan. Kun nupussa ei ole vielä YHTÄÄN kukkavartta, eli se on tiukasti kiinnittynyt voikukan ringissä kasvavien lehtien keskelle maanrajaan on aika kerätä tuo tiukka nuppu. Sen alta löytyy usein vielä 3-4 kehittyvää nuppua. Kukkavarren kasvattaneen nupun sisällä on jo voikukan pehmeät terälehdet valmiina, joten olipa nuppu kuinka pieni tahansa, siitä tulee aina pehmeä ja se varteen nupun liittävä mykykohta on lisäksi karvas.

 

Voikukasta keitellään myös ihanaa vegaanihunajaa eli voikukkasiirappia, jolla maustat lätyt ja jätskit ja muut. Mua hymyilyttää joka kerta maistaessani sitä, että miten voi olla näin hunajaista. Mehiläiset jää pian ilman hommia....

Jos et siis ole vielä tutustunut villiyrttien kiehtovaan maailmaan ja hortoiluun, eli niiden keräämiseen, aloitappa näistä kaikkein tutuimmista. Siitä sitten joka alkukesä opettelet tunnistamaan ja käyttämään paria uutta. Suomessa on paljon tosi hyvää kirjallisuutta aiheesta, esim Sami Tallbergin Villiyrtit-kirja on kevään tullen raamattuni. Lisäksi löytyy kaikenlaista villiyrttikurssia ja -kävelyä.

Muista nyt kuitenkin se, että keräät vain sellaisia, jotka varmasti tunnistat. Älä kerää autoteiden varsilta tai tunkioilta, ehkä kannattaa polun varrella pitää myös koirahihnan mittainen turvaetäisyys. Eli kerää puhtaasti, kerää nuorina, kerää vastuullisesti (älä niitä koko kasvua).

Ja käsittele oikein, eli nokkoselle suositellaan esimerkiksi ryöppäystä, koska se herkästi kerää nitraatteja, kasvupaikasta riippuen.

Molemmat sisätävät paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ja kuituja, eli kyllä, nokkonen ja auringonkukka kannattaa hyödyntää!