RIISTARESEPTIT SYKSY 2020

Maistuisko lempeän mausteinen hirvipata? Sellainen, jossa pitkään haudutettu liha hajoaa pehmeästi ja täyteläiset aromit valtaavat koko suun. Ravitsevat mieltä ja ruumista.

Tämä lempeän mausteinen hirvipata on juuri sellainen. Kaneli ja inkivääri maustavat hirvenlihan aivan uuteen kuosiin ( ja todella sopivaan!) kotimainen lanttu, ja kuivatut luumut ja aprikoosi tuovat sopivasti makeaa täyteläisyyttä.

Riistareseptini, muun muassa tämä hirvipata, löytyvät tänään maakuntalehdistä joihin Lännen Media tuottaa sisältöä. Käy lukemassa ja nappaamassa talteen!

Hirven jauhelihasta tein Metsämiehen pihvejä. Ujutin taikinaan runsaasti sieniä ja paistoin päälle kerrankin riittävästi sipulia. Bataattimuusi kylkeen ja kyllä syksyn harmaus unohtuu.

Riistaa metsäessäni, muistin Pukkisen Jonin, joka nykyään vaikuttaa keittiömestarin hommissa Kyrö Distilleryn ravintolassa ja nuavvaan Jonin (vanhempien) pakkasesta löytyi mulle peuranvasankoipi. Kiitos, oli mahtava päästä kerran peurankin pariin.

Viulu kannattaa yrttimarinoida yön yli ja pitää huoli siitä ettei se pääse kuivumaan, minä käytin paistopussia uunissa tämän takia. Paistomittarikin on hyvä kaveri tässä. Samassa uunissa paistui kokonainen mukulaselleri (niin nam!) joka sitten vaan siivutetaan tarjolle.

Sesongin (joka on juuri nyt!) ihanista ruusukaaleista tuli raikas salaatti kylkeen.

Tuhdit liharuuat huutaa makeaa lopetusta. Ja makeampaa kuin valkosuklaafudge ei ehkä olekaan. Halusin kokeilla sen maustamista tuoreilla marjoilla ja mikäs sen parempi makean kumppani kuin hapokas ja kirpiä puolukka.

Ihan varoituksena, että tuoreesta marjoista tehtynä tämä on ehkä aavistuksen sottaista syötävää. Mutta hyvää. Ja makiaa. Siis lopetus!

Muutaman vuoden takaisessa hirvireseptijutussani löytyy lopussa mahtava linkkikokoelma mun hirviresepteihini. Ihan itte suasittelen!

Ja jos etsit riistareseptejä, käy Sauvajyväsen blogissa. On hirveä, peuraa, kyyhkystä ja vaikka mitä. 

S NIIN KUIN SORSA

Ja ehdottomasti S niin kuin syyskuu ja syksy. Masentumisen sijaan ammennan voimaa viileydestä ja kostean sumuisesta luonnosta, eikä pieni sadekaan haittaa. Ei vielä voi moittia syksyä ikäväksi ja harmaaksi. 

Syksyn kunniaksi oli ruokatoimitusrintamalla pyyntö sorsaresepteistä. Siellä ne tänään kohtaat, Lännen Median sanomalehdissä.

Ihan kommelluksitta ei tämä tehtävänanto sujunut. Olisin halunnut patavalmista, nahallista sorsaa mutta metsästäjät kertoivat, että näin alkukaudesta sorsaa on melkein mahdoton (=mahdoton) höyhentää, niin, ettei nahka repeydy tai nahkaan jää valtava höyhentuppi. Lokakuulla, kun sorsat ovat kasvattaneet kunnon juhlapuvun, höyhenet irtoavat aivan eri tyyliin.

Minä olen huono sanomaan tuohon mitään, mutta pakko oli tyytyä nyljettyyn kokonaiseen sorsaan. Ensimmäiseltä toimittajaltani saamani nyljetyt kappaleet olivat kylläkin taveja ja tarkoitukseeni liian pikkaraisia. Kauppojen erikoispakaste-altaista saa nahallista sorsanrintaa ja tilasin minä sitä kokonaisenakin kauppaan, mutta toimitus katosi matkalla (voitteko kuvitella?). Isompien kaupunkien kauppahalleissa tuntuu myös olevan jonkin verran sorsaa tarjolla. Että kyllä sitä saa, jos tahtoo...

Paitsi tietenkin kun todella tarvitsee. Deadline lähestyi ja minä olin epätoivon partaalla. 

Mutta niin vaan lopulta (nyljetyt)sorsat lentivät pataani, jonka rakensin kukkoa viinissä- tyyliin. Useimmitenhan se on kanaa siinäkin. Nyt oli sorsaa. Toki vääränlainen vertaus verrata sukupuolta ja eläinlajia.

Pekingin ankkaa ei ole tullut tehtyä pitkiin aikoihin kun Lidlissäkään en ole aikoihin kokonaisiin ankkoihin törmännyt, mutta sorsanrintafileistä paistoi nopeasti lihat muiden perinteisten täytteiden kera seesamisten lättyjen sisuksiin.

Rosmariinikin mua vähän puhutteli. Maistoin sillä punajuuriohraton.

Ja punajuuriohratto pääsi pediksi klassiselle viipaloidulle sorsanrinnalle. 

Jonka tärkein ohje on: älä ylikypsennä. Maistuvin rinta on medium. Muuten voit aivan hyvin paistaa maksaa sorsanrinnan sijaan.

Ja koska sivun alalaidassa on aina tilaa jollekin extra-reseptille, päätin kokeilla Hasselbackan bataattia. Perunoiden lisäksi hasselbackkaus on ollut kovassa nosteessa muillakin juureksilla ja kasviksilla, punajuuresta kurpitsaan, jo jonkin aikaa, joten ajattelin reseptin sopivan syksyyn oikein mainiosti. Eli jos joku ei ole vielä kokeillut jotain versiota niin tämä muistutuksena. Maustevoissa löytyy vaihtoehtoja ja pieni juustoripsauskin on sallittu. Tai miten olis Hasselbackan punajuuret väleissä vuohenjuustoa. Kääk ja nam! Ehkä niitä syödään meillä viikonloppuna, en taida päästä ajatuksesta nyt muuten eroon...

SATAVARMA HIRVEN ROUTAPAISTI

Jääpaistinakin se tunnetaan. Routapaisti nimitys on mulle rakkain. Yksinkertaisen nerokas tapa valmistaa mehevän muheva paisti. Jopa mehevämpi kuin perinteisin menetelmin. Mahtavuutta on myös se, että paistin voi kaivaa pakkasesta hetken mielijohteesta eikä suositeltavaa hidasta sulatusta jääkaapissa tarvitse toteuttaa vuorokausikaupalla.

Periaate on siis yksinkertainen: Jäinen paisti matalaan lämpöön 8-10 tunniksi ja sen jälkeen se kylvetetään hellästi suolakylvyssä muutaman muun mausteen kera. Eikä tässä kerta kaikkiaan voi ohjeita noudattamalla epäonnistua. Ei kukaan.

Kriittisin vaihe on tähän asti ollutkin ehkä paistin käsiin saaminen, jollei lähipiirissäsi ole ollut metsästäjiä. Lokakuusta, hirvenmetsästyssesongin alkaessa, on kotimaista lihaa saatavilla K-ryhmän kauppojen lihatiskeiltä. Suuri peukku sille.

Uusin, tällä viikolla postilaatikkoihin kolahtanut syyskuun Pirkka-lehti, featuroi tämän käyttämäni routapaistireseptin. K-ruokasivustolta löytyy muutenkin hyvät vinkit hirvenlihan käsittelyyn ja liuta sopivia reseptejä.

Ellen ole sitä hehkuttanut aikaisemmin, niin tulkoon kaikille tiedoksi, että hirvenliha on mielestäni parasta. Ne kerrat, kun pääsee nauttimaan valurautapannulla paistettua sisäfilettä valkosipulivoin kanssa, ovat vuoden kulinaarisia kohokohtia. Meidän perheen bolognese-kastikkeen salaisuus on hirvenliha, eikä äitini taida muusta lihapulliakaan pyöräyttää.  Carpaccio tai riimiliha, nam. Herkkupuolella aion valmistaa tänä syksynä ehdottomasti tartaria. Meinaan kokeilla myös savustaa sydäntä, siitä epäilemättä kuulette vielä. Ja hoi kaikki, hirvenmetsästäjät. Irrottakaa niiltä hirviltä nyt ne poskilihat. Pitkällä haudutuksella niistä saa syvänmakuisen herkun.

Routapaistini tarjoan viikonlopun parempana ateriana siivutettuna syksyisten kasvisten ja perunoiden kera marjahyytelöllä maustetun kermaisen riistakastikkeen kera. Noutopöydän herkkunakin se on oiva, ainakin omien lasteni ristiäisissä on molemmissa tarjoiltu routapaistia. Mustaherukka-, pihlajanmarja- tai aroniahyytelö riittää mausteeksi. Piparjuurismetanakin on kyllä hyvää.

Aplodit routapaistille!

  

Hirven routapaisti  

1,5-2 kg jäinen hirven- tai hirvenvasanpaisti 

Marinointiliemi

2 l vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

½ dl sokeria

10 katajanmarjaa

10 kokonaista mustapippuria

5 laakerinlehteä

muutama rosmariininoksa

Laita jäinen paisti sellaisenaan uuniritilälle ja alle uuninpelti.  Säädä uuni 80–100 asteeseen ja paista n. 3 tuntia kunnes saat työnnettyä paistilämpömittarin paistin keskelle. Jatka hidasta paistamista kunnes lämpömittari näyttää 65°.  Paistin voi laittaa uuniin vaikka yön yli, paistoaika on yleensä n. 8-10h.

Keitä paistille marinointiliemi. Kiehauta kaikki jälkimarinadin ainekset ja anna hiukan jäähtyä. Laita kypsä, lämmin paisti sopivaan astiaan ja kaada marinointiliemi päälle. Liemen tulisi peittää koko paisti. Nosta paisti liemineen jääkaappiin ja anna marinoitua vähintään 4h. Marinadissa voi hyvin pitää 10-12h.

Nosta liemi (PAISTI siis! Reseptiin oli jäänyt tälläinen ajatusvirhe) marinadista ja taputtele kuivaksi. Leikkaa paistista poikkisyin mahdollisimman ohuita siivuja ja aseta tarjolle.

Kaupallinen yhteistyö K-ruoan kanssa

BULGOGI KOREASTI SALAATINLEHDELLÄ

Juhannuksena on monella jonkinlainen "heila" haussa. Joku haikailee tummaa, komeaa miestä, toinen sortuu viinipulloon. Mulle käy aina samoin, minä retkahdan korealaiseen.

Korealainen makumaailma ja ruuanlaittotapa vaan puhuttelee. Ihan olen itse opetellut ja asiaa tutkinut, mutta hyvää on tullut joka kerta. Bulgogi on tutuimpia korealaisia herkkuja maailmalla. Marinoitu ja grillattu naudanliha, "tuli-liha", kuten nimen voi kääntää, on yksinkertainen valmistaa ja lisukkeita voit vaihtaa mielen mukaan. Perinteisesti liha grillataan, mutta koska liha on kohtuullisen pieninä paloina ja yltäympäriin marinadissa, täytyy alla olla jonkinmoinen parila tai grillipelti (ota pala leivinpaperia, ja suurempi pala foliota, vuoraa folio leivinpaperilla ja taittele reunat ylöspäin, super paistoalusta grillaukseen). Valurautapannullakin onnistuu hyvin.

Bulgogin voi tarjota riisin kera, mutta aivan parasta se on lisukkeineen rapeaan salaattin käärittynä. This, my friend, is the Korean way. Ja nyt voin kertoa, että aivan ehdottomasti yli muiden sopii tähän tehtävään kotimainen Cosmopolitan-salaatti. Se on upean rapea ja makea ja säilyvä, kaikki huippuominaisuuksia salaatille. Tein Yo-juhliin kirkasta, pekonista perunasalaattia ja jäin kaipaamaan jotain keventävää ja tuoretta mukaan, niin maun kuin ulkonäön tähden. Keksin suikaloida mukaan rapsakkaa cosmopolitania, joka osoittautui juuri siksi mitä kaipasin. Salaatti kesti hyvännäköisenä ja rapeana ainesosiltaan melko raskaan salaatin seassa koko päivän! Pistäkää tämäkin vinkki korvan taakse. Uudet perunat salaattiin cosmopolitanin kera. Toimii! 

PikkuveliNuutin 3v. Eino-poika syö pestyjä salaatinlehtiä kädestään rouskutellen vaikka kuinka monta peräkanaa. Niin hyvää on!

Rödingin tila viljelee kotimaista Cosmopolitania koko kasvukauden ajan puhtaasti ilman kemiallisia torjunta-aineita ja sitä on saatavilla todella hyvin esim. K-kaupoista ja Lidlistä.  Se on hyvä perussalaatti ostaa aina kaupassa käydessä, koska se sopii monipuolisuutensa ja makunsa takia ihan kaikkiin käyttötarkoituksiin ja säilyy todella kauan jääkaapissa, jos sen jostain syystä täytyy siellä odotella.

Mutta takaisin bulgogiin. Älä stressaa lisukkeista, koska yksinkertaisimmillaan salaatinlehti saattaa sisältää vain lihaa ja ehkä pari siivua aasialaista päärynää, jonka minä korvaan kyllä ihan tavallisella. Tee niin paljon ja niin montaa kun hyvältä tuntuu, minä pilkoin kevätsipulia ja julienne-leikkuroin makoisia kesäporkkanoita ihan naturellina (porkkanan voi myös vaikka raastaa) ja marinoin ohuita retiisin ja kurkunsiivuja mummon kurkkujen tyyliin. Kastikkeen virkaa sai toimittaa majoneesi, jonka maustoin pienellä teelusikallisella gochujang-chilitahnaa, jota sitäkin saa nykyään marketeista.

 BULGOGI SALAATINLEHDELLÄ
4:lle

Liha
400g naudan enrecotéta tai ulkofilettä (marmoroitunut liha on tässä hyvä liha)
1 dl soijakastikestta
1/2 dl sokeria
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 kevätsipulia, valkoiset osat suikaloituna
1 rkl hienonnettua tai raastettua inkivääriä (reilu)
2 rkl seesamiöljyä
2 rkl seesaminsiemeniä

Laita lihanpala mielellään tunniksi pakkaseen niin saat helpommin leikattua ohuita siivuja. Halkaise filee tai entrecoté myös pituussuunnassa, että saat tuollaisia sopivia suupaloja.

Sekoita kaikki muut aineet marinadiksi. Laita liha marinadiin ja viileään maustumaan vähinttään 1/2 h.

Paista tai grillaa liha nopeasti kuumalla. 

Lisukkeet

1 kerä Cosmopolitan-salaattia
1 nippu suikaloituja tai raastettuja kesäporkkanoita
1 nippu kesäsipuleita varsineen suikaloituna
silputtua korianteria

marinoidut
6 retiisiä ohueksi suikaloituna
1/2  kurkku suikaloituna
1/4 dl väkiviinaetikkaa
1/2 dl sokeria
3/4 dl vettä

Sekoita vesi, etikka ja sokeri. Kaada viipaloitujen kasvisten päälle ja sekoita hyvin tai hölskyttele lasipurkissa, anna maustua 1/2 h.

kastike
1 dl majoneesia
1 tl Gochujang- tahnaa (tai shirachaa, chilikastiketta, sweet&sour chilikastiketta tms.)

Sekoita keskenään.

Tarjoilu

Asettele ruoka tarjolle lisukkeet omiin kippoihinsa, salaatinlehdet ja kastike, sekä  vastagrillattu liha erikseen ja anna kaikkien ruokailijoiden täyttää oma salaatinlehtensä. 

Ja pitääkö mun vielä huomauttaa, että haarukoita ja veitsiä ei ole tarpeen kattaa.

Mä luulen, että tällä reseptillä kokki saa taas aikaan melkoiset wau-efektit suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Jotain Maukasta- Mari on muuten tuunannut melkoisen kokoelman marimaisia herkkureseptejä Cosmopolitan- salaatista tänne. Sivustolla on käynnissä myös kesäkisa, jossa arvotaan 4 h New Yorkin matka Gourmet-illallisineen. 

Laittakaas vetämään. Ja sitte salaattikauppaan ja lihat marinadiin!

Yhteistyössä Cosmopolitan-salaatti

BURSA JA SEN KAVERIT

Kuvan kuollut eläin ei ole BURSA. Se ei ole myöskään Antti eikä Lasse, vaan kovin hieno pala kotimaista rotukarjaa, jota on riiputettu vaatimattomat 9 viikkoa 2 asteen lämpötilassa. Bursa taas on keittiöslangia hampurilaiselle (joo, piti munkin kysyä), niinkuin Antti Entrecotelle ja Lasse Lasagnelle. Ja mitä niitä nyt onkaan...

Olen tässä viikon verran sulatellut (niin henkisesti kuin fyysisestikin) aivan huikeaa viikon takaista perjantaita. Mä luulen, että olen Suomen onnekkain ruokabloggari kun pari vuotta sitten Gastromessuilla minut yhytettiin yhteen Dietan kanssa. Silloin tuloksena oli äärettömän opettavainen kokkauspäivä Sinne-ravintoloiden armottoman taitavan Kai Kallion kanssa. Bonuksena sain kutsua parikymmentä parasta ruokabloggariystävääni (sanotaanko nyt tässä vielä, että kuka piru teitä pystyy mihinkään paremmuusjärjestykseen laittaa, eikä ole tarkoituskaan) nauttimaan 5 ruokalajin ateriasta drinkkimenuineen ja  tutustumaan Dietaan, muistatteko?

Lienen tehnyt myös jonkun asteen vaikutuksen Dietan keittiömestri Vesa Saaristoon, hän kun molemmilla kerroilla uudelleen tavatessamme on muistellut varsinkin drinkintekoshowtani, jossa lienen päässyt lähemmäksi kuin koskaan flöörausta (äiti, se tarkoittaa viinapullon akrobatimaista nakkelua), erotuksena vain se, että aina kun pullo lipsahti lennähti kädestäni, takanani selustaa turvannut oikea baarimestari Robert nappasi sen. Epäilivät jopa, että olimme harjoitelleet.

Joten olisihan minun pitänyt tietää, että kun Dieta lupasi järjestää Meat& Grill koulutuspäivän bloggaajille, tulisimme saamaan paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Sillä lailla ne lunastaa nimittäin lupauksia Dietalla.

No, mitä me sitten teimme? Me söimme, kokkasimme, söimme, joimme, opimme ja kokeilimme uutta (muutakin kuin bursa-sanan), söimme, nauroimme, heitimme alatyylin herjaa ja korkealentoisia ajatuksia ja sanoinko jo että söimme ja nauroimme. Ja söimme. Eikä tämä ollut vegaanin paikka tällä kertaa, let me tell you! Meitä on nyt sitten 9 kpl perusteellisesti koulutettuja porchettan sitojia, jos joku tarvitsee vinkkejä. Porchettasta taisi tulla kerta heitolla myös meidän kaikkien tämän vuoden ruokahitti, niin herkulliselta maistuivat alkuun nauttimamme porchetta leivät: grillissä valmistettua tuoretta yrttileipää, paksu siivu sopivan savuista porchettaa, pikkelöityjä sinapinsiemeniä ja marinoitua punasipulia.  Kaikki ovat onnistuneet myös kotona mukaan vakumoidun porchetta-babyn kypsennyksessä. Kyllä oli hyvää. Jos kiroilisin, voisin tähän turhaan lausua sen Taivaan Isän pojan nimen, sillä lailla pohojalaisittain.

Valtasimme HK Scan keittiön, jossa meitä Dietan Vesa Saariston lisäksi koulivat HK:n Janne Leppänen ja Risto Mikkola, tuo Suomen punkein keittiömestari. Janne ja Mikko olivat minulle tuttuja ennestään taas toisesta etten sanoisi Happy, happy päivästä, jossa kokkailin perhepiirissä. (Jannelta erityisterkut miehelleni Iso-Hoolle:"se sinun mieheshän oli tosi hauska." Näin se on, tasapaino se pitää olla avioliitossakin, kun on sattunut saamaan näin asiallisen hillityn vaimon.) Unileveriltä brasilialaisiin makuihin opasti Petri Nygård, joka minulle tuotti  etukäteiskirjeenvaihdossa hiukan epäilyksiä, josko vaikka seuraavalla kerralla paikalle saadaan Geekki.

That special moment

No kyllähän mä nyt aikuusten oikeesti OSASIN tämän

Jakauduimme 3 ryhmään. Pääsin itse porchettan kimppuun ensimmäisenä, ja oikeasti olen iloinen, että osaan sitoa nyt oikeaoppisesti lihan. Vaikka kyllä se käy myös sillä narunpätkä kerrallaan tyylillä. Mä palaan vielä porchettaan, se on huippuyksinkertainen, mutta liikuttavan herkullinen ruoka.

Vesa opasti MIBRASA grillin käyttöä. Se on ammattikäyttöön tarkoitettu, komea puugrilli, jonka kahdella tasolle mahtuu kerralla 60 bursaa.  Se on muuten sellainen määrä, että enpä haluaisi olla luukulla kun niitä lähdetään nostamaan (olla luukulla= annokset viimeistelee kokki joka pitää huolen, että kaikki nousee oikeaikaisesti, nousee, nostaa : annoksen komponentit kootaan lautaselle valmiiksi annokseksi). Hiiletkin ovat ison miehen nyrkin kokoiset. Niissä löytyy voimaa pitkään grillaukseen, tiivis uuni kietoo ruuan savuiseen syleilyyn ja aromi on uskomaton. Grillin kuumuus voidaan hyödyntää myös käyttämällä avattua luukkua (unohtakaa mitä asken puhuin luukusta, tarkotan nyt tämän UUNIN avointa LUUKKUA) parilana. Liha siihen ja kaunis paistopinta saavutetaan ihan melkein sekunneissa.

Uskomattominta oli grillaustyyli. Kun väline on näinkin hieno, voidaan unohtaa marinadit ja rubit, lihat pintasuolattiin ja - piipuroitiin vasta uunista oton jälkeen. Meillä oli HK.n lihavarastoita huippulihoja, makurasvaista ulkofilettä ja flanksteakkiä, mutta kuulkaas, ihan tavallinen broilerin koipireisi kypsyi siellä ylätasolla niin maukkaaksi ja niin meheväksi, että sitä ei tahtonut pieni järki käsittää.

En ole aivan varma oliko alkuperäisellä ruokalistalla tarkoitus valmistaa tuota dry-aged lihaa, luulen vähän, että meidän innostus ja arvostus sai Jannen kaivamaan myös tämän lihan kypsytyskaapin kätköistä? Hyvää. Understatement.

Kaksi muuta porukkaa oli valmistanut jo alkupalat ja kastikkeet, meille jäi jälkiruokien viimeistely. Tartuin kinuski poppareiden haasteeseen. Toivottavasti en pilannut sitä kattilaa.

Tuntien touhun ja maistelun jälkeen saimme istua katettuun pöytään, jonne kannettiin sitten vatia toisensa perään. Tässä kohtaa itketti. Hennot sääret sanoivat irti sopimuksensa. Niin hyvää, niin liikaa niin hyvää. Kiitos jokaisesta suupalasta. Pilsner Uruquell maistui upeasti kuuman kokkauksen päätteeksi. Oli pakko skipata viinit.

Aloitus  juustopalleroilla ja passion-chilikastikkeella

Hitsi nää perunatki oli vaan niin.

 

Flank steak, kuusenkerkkä, parsa

vihreää parsaa, kanankoipia, kanannahkakastiketta, punaista chimichurria

Makurasvallista currykermaa, cashew-pestoa, lehtikaalta, currykermaa

No tämä nyt on sitä vanhaa lihaa, suolaa ja pippuria. Nam.

Tästä ei bursa enää parane. huh, huh

banaanikeikauskakkua, kinuskipoppareita, kookospannacottaa passionkastikkeella

Ehdittiin vielä pitää kehityskeskustelukin bloggaajien ja yritysten odotuksista. Taidettiin olla kaikki aika hyvillä mielin. 

Lisää juttua voit lukea allaolevista osallistujien linkeistä.

Beach House Kitchen

Campasimpukka 

Habanerokitchen

Kamera ja Kauha

Kananpoikien Bistro

Mamagastro

Tinskun keittiössä

Veera R Queen of Delicious

Mä haluan nöyrästi kiittää yhteistyökumppaniani Dietaa upean päivän järjestämisestä, HK Scania, Unileveriä, sekä Servaalia. Hieno tapahtuma, johon edellä mainitut yritykset osallistuivat. Siksi koska heidän mielestään me bloggaajat olemme myös erittäin tärkeä sidosryhmä. Ja yhdessähän me tehtiin tästä aivan valtavan kiva päivä.

Kiitos paljon kaikille mukana olleille ihanille ruokabloggaajille.

Kuten vanha kauhavalaanen paukahros eli sanalasku asian ilimaasoo;

Hyvin pirettihin, hyvä nottei ruakittu!

Nanna
Laillistettu porchettan sitoja

FEIJOADA JA TYKÖTARPEET

Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.

Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 

Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...

Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.

VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.

APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!

SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:

200g murskattua tomaattia

nippu silputtuja kevätsipuleita

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen lehtipersiljasilppua

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.

Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.

FEIJOADA

n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)

1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)

1/2 kg tuoretta kasleria

oliiviöljyä

4 isoa sipulia

2 kokonaista valkosipulia

suolaa

savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala

 380 g raakachorizo tavallinen

380 g raaka chorizo yrtti

 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita

1 savustettu sianpotka

140 g  savupekonia

vettä

8 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!

Laitetaan loppuun vielä koko menu:

Alkuun 

aikuisille Caipirinha

lapsille Bacana Marjarefresco

xxx

Katkarapu-ananas-palmunsydänsalaatti 

&

hunaja-kanelikastike

xxx

Feijoada

Farofa

Paistetut Vihreät

Salsa

Riisi

Appelsiini-lohkot

xxx

Nega Maluca, Hullun naisen kakku

Beihinjos

xxx 

ruokajuomana Guarana-limonadi