Pikkutytön pikkukakku

Lasteni Elli -serkku täytti kuun alussa hienot 5 vuotta! Juhlia vietettiin Yo- viikonlopun sunnuntaina ja pääsin hyödyntämään yhden yli jääneen kakun. Pursotukset vaan uusiksi ja tällä kertaa värillisinä. Viime vuonna kakku oli keijukaisteemalla, nyt Elli toivoi Littlest Petshop-kakkua. Tiedoksi vaan kaikille, jotka epäilevät tämän olevan My little pony-kakku....

Reunoihin keksin laittaa karnevaalikeksit, ihan hauskaa ja tosi helppoa....karnevaalikeksejähän on kemuissa jokatapauksessa oltava. Lainailin naapuriston nuorilta naisilta näitä pikkuhahmoja malliksi, aioin ensin tehdä hahmopatsaita kakkuun ninjagoiden tapaan, mutta koska näillä kyseisillä olioilla on ylimuodostuneen kokoinen pää ruppiin verrattuna, hylkäsin idean lopulta mahdottomana tehtävänä.

Kehitinkin sitten aivan oman tekniikan (tai en muista nähneeni kenenkään näin tekevän, mutta siis kaikkihan on tehty aina jo jonkun toisen toimesta aiemmin....)Sitä voisi kutsua vaikka leikkaa ja liimaa-tekniikaksi. Eli ensin etsin netistä sopivan yksinkertaisen piirroskuvan mahdollisimman yksinkertaisesta hahmosta ja tulostin niitä muutaman. Näitä sitten käytin kaavoina, 1 oli ehjänä mallina, 2 taisin leikellä kaavoiksi.

Aloitin siis kaulimalla aina tarvitsemani väristä vaahtismassaa. Ja sitten kaavojen ja terävän pikku veitsen avulla leikkasin ääriviivat. Sitten leikkasin  kaavojen mukaan aina yksityiskohtia iti ja niiden mukaan tilalle  aukkoon aina uuden palan, jonka sovitin siihen. Tämä oli itse asiassa oikein mukavaa näpräämistä. Lopuksi piirsin mustalla elintarviketussilla harjan kiehkurat, ripset ja kulmakarvan ja sieraimet ja nostin kuvan kakun päälle.

Synttärisankari tykkäsi ja mansikkakakku taisi itseasiassa kerrankin huveta lähes viimeistä palaa myöden.

Myös maitotyttö halusi syödä kakkua. "Itte", niinkun näettä. Kuvaan päässyt pujahtamaan myös se The Äiti, johon tämänkin blogini nimi viittaa.

Kaikki olimma tyytyväisiä.

kynttilänjäljet, jos ihmettelette.

Jälkiruoka, tuo aterian kruunu....

Maistuvat juhannusrillailut saivat ihanaisen päätöksen kun NuutinMinna  pyöräytti pöytään Pirkasta pongaamansa jälkiruuan. Manzikkaahan sen olla pitää jussina ja niin siis olikin. Mansikkaa, nektariinia ja ihanaa kastiketta, kaikki mahtuvat otsikon uberhelppoa ja -nopeaa alle ja onneksi myös kategoriaan herkkuherkku. Kyllä se Pirkka vaan meidät osaa ohjeistaa! Vaikka välillä tuntuu, että sielä samat reseptit pyörii vuodesta toiseen, niin kai se on vaan hyvä, jos on joku  hyvä resepti jäänyt huomaamatta, niin ehkä sen sitten kolmannella kerralla huomaa. Ei vaiskaan, onhan sielä innovaatiota myös, varsinkin kun kaupan tuotevalikoimaan tulee uusi tuote, niin siitä on kehitelty monta reseptiä. Aina muistan yhden reseptilehden joitakin vuosia sitten, kun tuntui, että jokaisessa reseptissä oli Pirkka välimeren tahnaa, josta en ollut ikinä kuullutkaan. Suurin piirtein "kesäinen kahvi välimerentahnalla". Näin  kai luodaan tarve ;). Mutta mitäs siitä. Aina luen Pirkat kannesta kanteen.

Mutta nyt siis tässä testattuna, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä.

Mansikkaa ja nektariinia

5dl mansikkaa
2 nektariinia
1rkl silputtua sitruunamelissaa (no tätä voi kyllä laitta enemmänkin, jos kerran puskan ostit)

kastike, tuo jälkiruuan kruunu:
 2 dl turkkilaista jugurttia
3/4 dl kinuskikastikepurkista (siis 2 desin)

Sitten vaan putsataan mansikat, ja pilkotaan ne, sekä nektariinit ja sekoitetaan iloisesti sitruunamelissan kera.
Kastike syntyy myös vain sekoittamalla sen aineosat toisiinsa.

Ja sitten sopivat (tai ne ainoat) jälkiruokamaljat kaapista, Annostele jälkkäri niihin ja päälle loraus kastiketta, ja loput yhteiseen kuppiin mistä sitä voi lisätä.

Koska haluat lisätä sitä, trust me.

Churrasco ja mangosalsa

Churrasco-sana löytyy sekä portugalin-, että espanjankielestä. Huomattiin pikkuveliNuutin kanssa juhannuksena, että merkitykset sen sijaan vaihtelevat maasta toiseen. Minä olin juhannuksen grillailuja varten kaivanut esiin Suomen Kuvalehden Gourmet 2/08 lehden, kun olen sitä säilyttänyt, siinä oli nimittäin niin erinomainen grilliruoka-artikkeli. josta moni resepti vielä kokeilematta. Churrasco-pihvi oli juuri tälläinen. Kun näytin pikkuveliNuutille artikkelia, hän välittömästi ilmoitti, ettei churrasco ole  mikään pihviruokalaji, vaan yleisnimitys kaikelle grillattavalle, vähän kuin B-B-Q. Näin siis ainakin Brasiliassa, jossa veljeni vietti vaihto-oppilasvuotensa.(terveisä myös Mausteiselle Mantelille samalle suunnalle).

Asiaa tutkittuamme sitten huomasimme, että se kyllä itseasiassa on sitten monessa maassa nimi myös tietyntyyppiselle grillattavalle pihville; ohuelle, PITKITTÄISSUUNTAAN leikatulle naudanpihville.

Mutta ennen juhannusaaton ateriaa, oli pieni mutka matkassa:

Grilli seisoi vielä paketissa. Entinenhän sanoi itsensä irti alkukuusta. Hajosi käsiin, etten paremmin sanoisi. Uusi hankittiin kriteereillä suuri mutta halpa.

Uskomatonta kyllä, pikkuveljen ja isonsiskon saumattoman yhteistyön tuloksena grilli kuitenkin kuoriutui esiin vajaassa parissa tunnissa. Ja ilman ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Toisin olisi tainnut olla Iso-Hoon kanssa kootessa, hermorakenteensa  kun on melko räjähdysherkkä( siis minustahan asia ei voi olla kiinni!). Samaa sanoi kyllä kälyni NuutinMinna; ei kuulemma ihan mene aina ilman riitoja heilläkään tälläiset koontisessiot, noin niinkuin lievästi ilmaistuna. No, jokainen varmaan tietää mistä puhun.

Veljeni puikkas kuvan valmiista juhannusteosta jo naamakirjaansakkin, missä hyvin aiheeseen liittyvästi brasilialainen ystävänsä jo kommentoi: "Minne ne hiilet pannaan?"

Mutta takaisin pihviin. Löysin netistä sitten muuten toisenlaisenkin leikkuutavan churrascolle: Siinä file pätkäistään normaalisti poikittain n. 5 cm paloiksi. jotka sitten fileointityyppisellä veitsellä avataan spiraalimaisesti  syynsuuntaan ohueksi pihviksi, vähän niinkuin avattaisiin kääretorttu rullalta. (Nigaragualainen tyyli). Täytyy kokeilla joskus sitäkin. Itse tein oman ohjeeni mukaan. Veljeni oli ostanut suomalaisen mahdollisimman pienen fileen (no, meitähän oli vain 3 aikuista syömässä ja 3 lähes syömätöntä lasta), ja se todellakin oli pieni, suurinpiirtein käsivarteni paksuinen, siis kyynärpäästä alaspäin. Tähän leikkuutyyliin olisi nimittäin tarvittu sellainen jyhkeä brassifile, sen keskikohdasta olisi onnistunut mainiosti. Nyt ei aivan pystynyt toteuttamaan ulkonäöllisesti.

Churrasco-pihvi ja mangosalsa
4:lle

600-700g naudan sisäfileen keskikohtaa
1/2 dl grillausöljyä ( 1 dl rypsiöljyä, 3 rkl soijakastiketta, 1/2 dl ketsuppia, 1 valkosipulinkynsi, 2 rkl siirappia, mustapippuria myllystä, surauta kaikki tasaiseksi sauvasekoittimella)

Kun ensin olet putsannut fileen ja leikannut paksuimman keskikohdan erilleen, n. 20cm pätkän ehkä, leikkaa sitten palasta syyn suuntaisesti eli siis pituussuntaan 4 palaa. (Siis niinkuin jos tekisit voileipäkakkua leikkaamattomasta vuokaleivästä). Eli nyt sinulla pitäisi olla 4 suorakaiteen muotoista pihviä, joita voit vielä kevyesti nuijia nyrkilläsi litteämmiksi. (oma fileeni oli tosiaan niin ohut, että jouduin leikkaamaan pitemmän keskiosan, sen kahtia ja ne kahtia pituussuuntaan, siksi kuvani pihvistä ei nyt ole aivan sellainen kuin sen kuuluisi olla, kääntäessä sain ne vielä grillissä jotenkin supuun, mutta jos ymmärrätte tekniikan?) Sivele pihvit grillausöljyllä.

Niin, nämä  nyt ei sitten ole sattuneesta syystä suorakaiteen muotoisia

Grillaa pihvit tulikuumalla arinalla, niin etttä asetat pihvit 45 asteen kulmaan ritilään nähden, jos haluat taiteilla pihviin vinoruudutuksen. Silloin pitää siis kerran kääntää pihvin asentoa samalta puolen. Muuten vain nopeasti grillaus molemmin puolin, lautaselle ja syömään.

Ai niin se ....

Mangosalsa

2 kypsää mangoa
1 punasipuli
 1dl basilikasilppua
1 dl korianterisilppua
1 punainen chili
1vihreä chili
1 sitruunan mehu

Kuori mango ja kuutioi hedelmäliha. Silppua sipuli yrtit, viipaloi chilit. Sekoita ainekset keskenään ja purista sitruunamehu päälle. Tähän käy upeasti tietenkin myös lime.

Ja on kuulkaa aivan ihanainen lisäke grillattavien kumppaniksi. En nyt ehkä makkaralle ihan ensimmäisenä kattaisi, mutta naudan, kanan, possun, äyriäisten, kalan...kaikkien kanssa herkkua.  Nopeatekoinenkin, kunhan vaan löytää kypsät mangot. Suosittelen viidellä tähdellä, mikäli ette ole koskaan tehneet: *****.

Churrascon ja mangosalsan kera tarjoiltiin grillattuja maissintähkiä,  vähän kuin aterian alkuun oli tuoretta patonkia ja grillattua munakoisotahnaa, joka antoi tuoksunsa perusteella odottaa paljon, mutta oli aivan mitätön, eli uusintaan menee. Ei nimittäin ollut reseptiä ja yritin muistella kuinka sitä pitää tehdä. Alkuun oli myös mozzarellaa ja avokadoa jogurtissa.

Hauska yhteensattuma oli, että aloin katsomaan Gourmet-lehden artikkelin kirjoittajaa, nykyisin kun tuollaisiinkin asioihin tulee kiinnitettyä huomiota, ja kyseessä oli kukapa muukaan kuin edesmennyt Visa Nurmi, jonka tekosia tuo mozzarellareseptikin yhdessä Antti Vahteran kanssa on..Tykkään kyllä niin heidän tyylistään, ja ohjeet on aina lyhyitä ja ytimekkäitä, onneksi niitä jäi useampi kirjallinen jälkipolville.

Kotijuhannusta vietettii aivan pikkuisen myös haikeissa tunnelmissa, Kauhavalla nimittäin vietettiin Lentäjien Juhannusta 67:ttä ja samalla viimeistä kertaa ilmasotakoulun lakkauttamisen myötä. Saimme onneksi tuossa kotipihassakin Seinäjoellä todistaa muutamaan otteseen hävittäjien ylilennon, emme pienten lasten kanssa jaksaneet juhliin lähteä. Itse juhlassa en ole monta kertaa ollut, vaikka Kauhavalainen olenkin, olin jo pienenä hepvostyttö ja Suviyön Suurravit vetivät aina pitemmän korren. Mutta hävittäjälentueet taivaalla, siihen jylinään ja usein kauniiseen näkyyn totuin kyllä lapsuudessa ja haikealta tuntuukin tietää yhden aikakauden olevan loppu. Surettaa Kauhavan puolesta.

Herkulliseen ja simppelin ihanaan mansikkaiseen jälkiruokaan palaan myöhemmin.

...nyt muuten hoksasin, miksi se grillin kokoaminen sujui kuin tanssi.. Meillähän oli....

...TYÖNJOHTO kunnossa!

Kevyesti kesään lihapiirakalla

Koska vuoden suurin salaatinsyöntisesonki on käynnissä ja  elämän bilevaihekin kaukana takanapäin, mikä tarkoittaa vain muistoja kesäöiden grillireissuista, on ihmisen vähintäänkin uppopaistettava jotakin välttyäkseen liialta keventymiseltä (Henkilökohtaisesti olen vältellyt keventymistä viime vuosina uskomattomalla menestyksellä).

Myös koska kesä on juuri oikeaa aikaa hyödyntää appivanhemmilta joskus saaatua friteerauskeitintä. Pönttöö kainaloon ja terassille, käryt fasaanien iloksi. Sähköisen friteerauspannun suurin avu on muuten se termostaatti, ei tartte miettiä, koska öljy on sopivaa ja jäähtykö se vai peräti roihahtaa kohta.

Ja myös siksi, että saat ihanan yllärivieraan yökylään ystävättärestäsi lapsiensa kera, ja grillin sanottua alkukuusta irti sopimuksensa on keksittävä jotakin muuta (kevyttä) iltapalaa. Omat perinteeni velvoittavat tietysti; vieraiden varjolla kokataan aina jotain ennentekemätöntä, epäonnistumisen uhallakin. Sitäpaitsi pahimmassa tapauksessa voi aina sanoa, että en ollut koskaan ennen tehnyt tätä, varmaan huono resepti. Teeppä bravuuriasi, epäonnistu ja yritä siten selittää, että yleensä tämä on kyllä syötävää. Ni!

Itsetehdyt lihapiirakat ovat jo pitkään väijyneet minua siellä täällä ja kutkuttaneet taikinapeukaloani. Mutta kun niitä Liisa väänteli hyvällä menestyksellä hiljakkoin Kivistössä, lupasin itselleni, että nyt, paljon myöhempää ennemmin, niitä vihdoin taiteillaan myös meillä. Reseptiä noudatettiin tunnontarkasti alkuperäistä muokkailematta, paitsi, että en mittaillut mausteita, mistä saattoi johtua, että sinapinsiementen osuus oli arvioitua - tai siis juuri arvionnin seurauksena- suurempi... Ja taikina käskettiin kaulia 3 millin paksuuteen....oiskohan tuo ollut mulla pikkusen reilu, ensikerralla ohennan reippaammin. Lisäksi puuroriisi, jota ihmisellä on AINA joulun jälkiseurauksena vajaa pussi kaapissa, oli varmaan jossakin havikistä herkuksi -puuskassa lähtenyt kävelemään, joten sitä sai tuurata risottoriisi.

Kotitekoiset lihapiirakat
tai Lihis, kuten sitä Kivistössä kutsutaan(jonka resepti tässä kopioituna)

Taikina:

3 dl maitoa tai vettä
25 gr hiivaa
1 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl öljyä
8-10 dl hiivaleipäjauhoja

Täyte:
400 gr jauhelihaa
2 sipulia
4 dl keitettyä puuroriisiä (1,5 dl keittämätöntä)
1-2 tl suolaa
1,5 maustemitallista maustepippuria
valkopippuria
mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl valkoviinietikkaa



Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen, skoita muutkin aineet joukkoon ja vaivaa kunnes taikina irtoaa käsistä (tai koneesta). Anna nousta peitettynä 3 varttia.

Keitä riisit. Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Lisää sekaan jauheliha, paista kypsäksi, lisää riisi ja mausteet joukkoon.

Kauli taikina n.3mm paksuiseksi levyksi jauhotetulla alustalla ja ota pyöreällä muotilla paloja. Täytettä ruokalusikallinen per pala, kostuta reunat ja painele tiivisti nyssykän reunat yhteen. En kyllä muistanut kostuttaa, kiinni pysyivät silti. Anna kohota 10 minuuttia. Mulla taisi tulla 15 piirakkaa ja kuten esikuvallanikin, täytettä jäi reilusti yli.

Uppopaista piirakat 180 asteessa kauniin ruskeiksi molemmin puolin, paistoastian koosta riippuu kuinka monta sinne sopii kerralla kellumaan. Valuta talouspaperin päällä. Kos kuori tuntuu kovalta, anna pehmetä hetken muovipussissa liinan alla. Öljyä rittää hyvin 1 litra. Rypsiöljyä sanoisin, tai muuta mautonta.

Kohta ajankohtaisen sanonnan mukaisesti helppoa kuin heinänteko, eikä edes mitenkään työlästä. Taikina oli upeaa käsitellä jostakin syystä. (vahinko?)

Kukin pistäköön piirakkaansa mitä haluaa, meilläpäin sinappi, ketsuppi ja aivan EHDOTTOMASTI Koskenlaskija- sulatejuustosiivut kuuluvat esillepanoon. Kurkkusalaattikin olisi kuulunut, mutta hänkin oli jo poistunut keskuudestamme.

Mutta jos kesäisiä tunnelmakuvia mietitään, niin "illan viilentyessä ja kääntyessä sateeksi, turvassa terassin katon alla lihapiirakoita paistellen ( ja oli mulla punkkulasikin kädessä), hyvän ystävättären kanssa jutellessa" tuokiokuva ei ole yhtään pöllömpi, vaikkei se ehkä ekana mieleen juolahdakkaan missään ihanin kesäjuttu-gallupissa. Mutta kuten sanottu, ei pöllömpää! ( eli pöllöömpää...)

All Inclusive

.Pieni lomamatka-bloggaus. Ei sisällä reseptejä, matkavinkkejä, eikä ravintolasuosituksia. Lukekaa jos jaksatte.

Jos joku on kaivannut, niin kahden viikon blogihiljaisuus johtui lomamatkasta ja sitä edeltäneestä surkean kiireisestä viikosta.

Nyt kotona. Matkalla mukana oli Iso-Hoon pikkupokkari ainoastaan, ja kuviakin otettiin vähänlaisesti, koska lomailin kunnolla kun kerran rupesin, eli ilman nettiä, kännykkää ja lähestulkoon siis myös ilman kameraa. Kuvauksesta menee  viimeisinkin viehätys siinä vaiheessa kun huomaat räpsiväsi kuvat sokkona, kirkkaassa auringossa nimittäin kameran näytössä näkyy tasan ei mitään. Nada.

Olenpa minä kiertänyt jonkin verran maailmaa minäkin; omilla tuunatuilla matkoilla, ystävien luona ympäri maailmaa yöpyen tai rinkkaselässä aikatauluttomasti reissaten, muutamalla ylipitkällä interreilillä, jo alle kouluikäisestä saksan laivoilla, hotelleissa, hosteilleissa, leirintäalueella telttaillen... välillä on budjetti sallinut hillitöntä shoppailua, välillä on laskettu kolikoita ja ihmetelty kumman ottais kun rahat ei riittäneet sekä nakkiin että sämpylään. On toki pakettimatkojakin kokeiltu. Ja onhan sitä tullut ulkomailla asuttuakin ainakin 4 maassa kotimaan lisäksi.

Mutta koskaan koskaan en ollut aikaisemmin ollut All Inclusive - lomalla

Lomakohde oli siis Kreikka ja Kos'in saari..Lomaseurana oma lähiperheeni, eli kaikki sisarukseni perheineen ja vanhempani. Tipalla kuitenkin oli, että pääsimme matkalle mukaan lainkaan. Aina niin terveistä lapsistani Maitotyttö päätti kehittää tiistai-iltana yli 40 asteen kuumeen joka jatkui, jatkui ja jatkui ilman muita oireita. Matkan oli tarkoitus alkaa  perjantaina 10.38 Helsinkiin lähtevällä junalla ja koska Pappa the lääkäri oli palaamassa parin päivän työmatkalta vasta torstai-iltana, päätin raahautua torstaina terveyskeskukseen ihan vaan tsekkaamaan korvat ja kurkun. No siellä alkoikin melkoinen härdelli kun kerrankin alettiin tutkia oikein maan perusteellisesti, otettiin pissanäytettä, joka ei olekaan vaipankantajalta ihan yksinkertainen juttu ja kotia lähtiessä sitten viimeinen lääkäri sanoi, että ei suosittele lähtöä kun ei löydy taudille syytäkään....

Minä sitten yöllä kuitenkin pakkasin, Urho7v:n tavarat omaan laukkuun, olimme päättäneet, että Urhon on ainakin päästävä kauan odotetulle matkalle.Ja uskoin viimeiseen asti, että aamu on kuumeeton. Ei ollut. Vieläkin lähenneltiin 40 astetta. Yöllä oli kuitenkin alkanut sellainen haukkuva yskä, että ajattelin sen olevan sitä laryngiittiä vai mitä se on. Mentiin aamulla sitten vielä verikokeisiin ja käytiin lääkärin puheilla ja lähdettiin allapäin kotia. Matka jäisi. Iso-Hoo lähti viemään vanhempiani ja Urhoa  juna-asemalle ja taisimme kaikki olla vähän kyynel silmäkulmassa.

Sitten soittaa lääkäri. Verinäyte oli puhdas, ei siis bakteeritulehdusta, ei tarvetta pissaviljelylle ja oli konsultoinut kokeneemman  lääkärin kanssa. Kyseessä kuitenkin ilmeisesti vain Laryngiitti, joka kestää muutaman yön yleensä. Kirjoittavat reseptin keuhkoputkea laajentavaa ventolinea ja ja mukaan reilusti kipulääkettä ja "omalääkäri" (pappa siis), niin ei nähnyt mitään syytä miksi ei voi lähteä.

Viimeinen mahdollinen juna lähti tunnin kuluttua, apteekissakin vielä käytävä... melkoista hulinaa. Lähestulkoon kaikki tuli matkaan paitsi beauty boxini, eli kännykättömän ja netittömän loman lisäksi vietin myös meikittömän! Dödöä ja hammasharjan sentään kävin ostamassa....

Blue Lagoon Resort oli upea lomakeskus, hyvät isot huoneistot, kauniit istutukset, yliystävällinen henkilökunta, 4 erilaista buffet-ravintolaa. joissa vaihtuvat ruuat, runsaat, hyvänmakuiset, loistava hygieniataso. Olisi ollut iltashowta ja monenmoista aktiviteettia, ne jäivät kyllä meiltä käyttämättä. Lasten kanssa ihanan helppo tankata allasbaarista juomista ja jäätelöä, lounaat toimivat, niin myös lättybaari...eihän siellä piru vie olisi tarvinnut edes kävellä kun pikku sähköavobussit kruisailivat koko ajan kyytiä tarjoten pitkin valtavaa aluetta.

Mutta, mutta....minä ja perheeni taidamme olla sielultamme enemmän reissaajia kuin lomailijoita. Olisimme voineet olla missä tahansa. Kaipaamaan jäin kreikkalaista tunnelmaa ja arkea,  ruokapaikkojen etsintää ja sellaista. VOISIHAN sieltä alueelta tietysti poistua, mutta kuulkaas ei se nyt ole niin yksinkertaista kun kerran on tuollaisen loman varannut. Yhtenä päivänä karkasimme 12 km päähän Tigaki- rannalle, osa meistä ajoi matkan pyörillä (minäkin) ja se oli aika ihanaa ja ihana päivä.Rannalla on ihanaa. Urhokin sai jättisuuren suklaadonitsin.

Lounaalta lähitavernasta on koko matkan lähes ainoa ruokakuva, veljeni marinoidusta mustekala-annoksesta.

Saimme jättää Maitotyön myös isovanhempien hoiviin yhtenä iltana ja otimme bussin kaupungille. Onhan siellä rantakadulla tunnelmaa...

Koska kaupugilla syöntiin oli latautuneet kauheat odotukset, ihan Murphyn lakien mukaan emme onnistuneet ruokapaikan valinnassa kuin keskitasoa heikommin. Onneksi cokis oli sentään söpöliinipulloissa.

Ja kattaus kondiksessa....

Illalisen jälkeen eksyttiin onneksi huippu jätskibaariin.

Kukas tekee suomen ekat Macarons-jädet?

Kai sekin on mainittava, että lomaviikko oli hukean helteinen (helleraja Kreikassa 34), niin, ja koin myös elämäni ensimmäisen maanjäristyksen, juuri sen, 5,8 Richteriä Rodoksella, joka on aika lähellä. Olin huoneessa Maitotytön kanssa, seisoin, kuin maailma alkoi liikkua, luulin ensin että pyörryn ja ehdin ajatella, miten Hiljan käy jos olen oikein kauan tajuttomana....sitten tajusin, että ei tämä olekaan tämä liike pääni sisällä vaan se on maa joka liikkua. Järistys oli sivuttaisuuntaista liikettä, kuin olisi seisonut kiikkerässä veneessä, liike oli hyvin pehmeää, mutta silti voimaa uhkuvaa....jännä tunne kun sen sai kokea näin turvallisesti. Maanjäristysexperttimme Natasisko kertoi, että järistys voi olla siis sivuttaissuuntaista tai ylös alas  -tärinää tai rajuimmillaan sitten molempia. Että sitten jo rytisee.

Mutta loma on aina ihanaa, parhaassa seurassa parassa. Lapset saivat ainakin uida sydämensä kyllyydestä ja Maitotytön kuumekin lakkasi heti kun matkaan päästiin. Lentokoneessa menomatkalla kyllä protestoi koko 3 ja puoli tuntia....niinkuin kauniisti sanottuna.

Kukaan ei myöskään palanut. Kertoimet olivat isoja, niistä huolimatta Urho ja Iso-Hoo ovat ruskeita kuin pavut.

Me naiset tyydyimme suojaamaan ihoamme myös vaatetuksin. Rusketus on niin last season! (sanoo kateellinen)

(Ai niin, olen myös unohtanut mainita, että keittiöhöryjäkin ilmestyi jo kuun vaiheessa. Käykää lukemassa raparperirouhuja)

Yo Yo Yo ! /jou, jou jou/

Etelä-Pohjanmaalla oli miesmuistiin kylmin ja sateisin lakkiaispäivä. Ihan hyvä, sillä kakut säilyi yön hyvin terassilla! Jos nyt jotakin hyvää pitää etsiä....

Meidän pienellä seitsemän tuvan streetillä juhlittiin ensimmäistä kertaa ylioppilaita ja heti kahden perheen voimin. Minäkin sain luvan osallistua tuon vastapäisen naapurin juhliin pyöräyttämällä sinne täyte- ja voileipäkakut.

Tuollaisen yo-lakkikakun  tein ensimmäiseksi kakuksi, loput olivat sitten perinteisempiä mansikkasurvostäytteisiä  kermakakkuja sokerimassasta väännetyn lakkikoristeen kera.

Voileipäkakkua tarvitsi tehdä vain yhtä sortimenttia eli lihatäyttöistä. En nyt jaksa avautua resepteistä sen enempää muuta kuin sen, että kyllä se kylmäsavukinkku tekee täytteestä erinomaisen.

Kuvailu oli vähän kiireistä siinä aamun tohinoissa, ennen kakkujen koristelua oli jo ehditty käydä Urho-ekaluokkalaisen kevätjuhlassa kello 8. Kiireisissä tunnelmissa aamulla koko perhe lähti hyiseen säähän ilman takkeja.(niistähän on vain vaivaa :-riisu/pue/minne laitan) Vähänkö arvasimme, että sisälle ei ollut pääsyä ennen lipunnostoa ja suvivirttä (lauloin kovaa)! Urho 7v oli vielä (juhla)shortsit yllä... Hrrrrr...

Niin vain kohmeiset sormet taipuivat kumminkin kanteleen kielille notkeasti, kun Urho juhlissa soitti ihan yksin reippaasti Pienen pieni veturi. Likat oli sanoneet, että vähänkö Urho soittaa hyvin! (Kaikki on suhteellista...) Mutta niinhän se on, soittajat saa aina kaikki naiset!

Voiko muuten kakkutehtailusta saada jännetuppitulehduksen? Noin niinkun oudokseltaan. Pikkuusen pakottaa oikiata rannetta....

Onneksi onnittelukorteissa sai tällä kertaa edes kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Eetu Ylioppilas