About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste juomat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juomat. Näytä kaikki tekstit

torstai 11. toukokuuta 2023

JUOMIA JUHLAAN JA ARKEEN (ilman alkoholia)



Tämä kuva saat mut todella hyvälle tuulelle joka kerta. Siinä on ihan koko perheen boolia juhlapöydän katseenvangitsijana, yksinkertainen, mutta näyttävä koristelu marjoilla ja syötävillä kukilla. Maistuu muuten just niin raikkaalle kuin näyttääkin.

Tämän postauksen aiheena on siis tänään sanomalehdissä (Reseptit löytyvät Turun SanomatKaleva ja Lapin KansaIlkka-PohjalainenHämeen Sanomat ja Forssan Lehti, KeskipohjanmaaKainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) ilmestynyt ei ruoka- vaan juoma-aukeama. Yksinkertaisia reseptejä kesän juomiin ja vinkkejä vaikka sinne juhlapöytään.


Juhlista puheenollen, alkumaljaa ei kannata laistaa. Kun vieras vastaanotetaan ja hänen kanssaan nostetaan juhlan kunniaksi alkumalja, tulee siitä heti vähän erilainen fiilis  ja juhlantuntu.  Eikä maljan tarvitse olla aina alkoholillista. Vieraat liikkuvat usein paikasta toiseen autolla ja mukana on alaikäisiä, niin aina kova hääriminen kahden vaihtoehdon kanssa. Eikä alkoholi kaikkiin juhliin sovikkaan, esimerkiksi rippijuhliin, kun rippinuori ei ole vielä juomaiässä(saattaa jo luulla olevansa).

En hirveästi perusta itse noista alkoholittomista kuohujuomista, kun ne on tehty versioimaan alkoholillista alkuperäistä, mutta sen sijaan kotimaiset juohuvat juhlajuomat ovat tosi hyviä. Yksi suosikkini on aina ollut Lehtikuohu, mutta nyt tykkään, se kun on lähijuomaa, NaturePaavolan Kuohumahlasta, jossa ihanasti maistuu raparperi ja mesiangervo. Todellinen artesaanijuoma arvokkaaseenkin tilaisuuteen.

Mutta. Minulla on hihassa myös ässä, raikas ja ylen edullinen vaihtoehto, joka kuohuu tuossa kuvan lasissa. Enpä paljasta tässä, mitä siinä on, koska se on niin naurettavan helppo toteutus ja kuitenkin niin passeli. Katsokaa nyt jotain sieltä lehdestäkin! Mutta sen paljastan, että meidän perheessä se tunnetaan nimellä saudisamppanja, ja kyllä, olishan tässäkin tarina takana. Lehteen nimesin sen kuitenkin omenakuohuksi.



Jos sitten palataan arkeen ja kuumaan kesäpäivään ja virkistävään juomaan. Itsetehdyssä on aina se spessu leima ja kerralla voi tehdä isomman satsin, jolloin ensimmäisen tekemisen jälkeen ei ole enää vaivaa kuin jäiden annostelussa. Näin ainakin kun puhutaan jääteestä! 

Yks paras juttu siinä on myös se, että ainakin makeuttamatonta kuumaa teetä juovalle jääteet ovat kyllä usein hillittömän makeita. Itse tekemällä pääset siis sokerikenraalin paikalle.

Muista vaan, että paljon jäitä. Paljot jäät myös sulavat hitaammin, eivätkä vetistä juomaa!

Mä muuten rakastan erilaisia Ice cream- Float juomia, eli siis jäätelöä pitkässä liemessä. Aikoinaan merillä, kiireisinä ja kuumina työpäivinä, kun tuntui ettei kerinnyt vessaan, ei syömään ja pelkkä vesi ei enää antanut energiaa, mä tein itselleni aina  jo lapsuudesta tuttua sitruunasoodaa. Jäätelöä ja sitruunalimpsaa isoon tuoppiin ja vielä extra turaus lime cordialia, eli sitä baarin nestemeäistä limeä. Jos Red Bull antaa siivet, niin tuo kyllä teleporttaa taivaisiin!



 Vaikka en varsinaisesti tavallista kahvia juokaan, jääkahvit tuntuvat sopivan mun pirtaan. Ne tuntuu niin fresheiltä ja jotenkin energiaa antavilta, ihan pukkaavat eteenpäin.

Mun yksi salainen pahe OLI (huom oli) joskus ysärin lopussa ja uuden vuosituhannen alussa muuten Battery, ja vieläkin tykkään sen niin keinotekoisesta mausta. Sen voimin paiskittiin pitkiä työvuoroja laivalla, oi niitä aikoja. Lasten takia olen jättänyt energiajuomien juomisen ja ryyppään nykyään enimmiltään ZeroColaa. Joskus, tosi tosi harvoin, kerran tai kaksi vuodessa, ostan Batteryn ja pelkään että joku löytää tyhjän tölkin meiltä....

Tämän sivutarinan jälkeen palaan kahviin. Jääkahviin. Ne on niin ihanan muunneltavia. Kuvissa nutellakahvi, jäätelökahvi ja kookoskahvi.


Ja sitten sitä Piña Coladaa. Kun mä olin siellä kuuluisalla Meemiristeilyllä (mun IG:ssä on juttua tästä, jollet tiedä mikä se on) Vappuna ja juttelin tutun baarimikon (tai nyt oli kyllä kyseessä baarisari), hän kertoi, että karaokessa soi koko ajan Cha cha cha ja yhtäkkiä Piña Coladalla on taas vientiä (siis koskahan viimeksi ?).

Käärijä-ilmiö on kyllä hauska. Miten tämä hypetys on lähtenyt lentoon ja ilman tavallaan mitään pyyntöä tai ohjausta,  VR - kiviäijätkin pukeutuu vihreään boleroon. 

Hauskinta on, että aivan hirvieästi jutt liittyy myös juomaan, mikä on tietysti sanoituksista luettavissa, mutta myös ruokaan. Kaikki vihreä on käärijä sitä tai tätä. Aika hauskaa vai mitä? Mutta ei aikaisemmin oo ollu mitään ruokaa. Vai muistatteko Huilumies- nakkipeltiä, Nuku pommiin-lihapullia tai Lappoonia- savulohimoussea? Anteeksi, tuli vähän isoäidin aikuiset euroviisibiisit- mieleen. No, silloin lapsuudessa Euroviisut oli kevään SE tapahtuma. 

Nyt meinaan kattoa. Ja pidän kaksin käsin juomasta kiinni. Tai jalostan vielä vähän ja teen Piña Colada -pirtelön!


Ja boolimaljasta vielä: Ne tulee taas! Koska jalalliset lasisäiliöt menee aina koristeiden kanssa tukkoon.

perjantai 3. joulukuuta 2021

OLIPA KERRAN JOULU : PIPARIPIRTELÖ




Luukku 3


Sisältää tuotesijoittelua. 3 Kaverin piparijäätelö ja Wayris syötävät kupit saatu tuotenäytteinä.


Tässä meni taas vähän turhan moni asia pieleen. Ei, ei itse piparipirtelö, se vie kielen mennessään, mutta tämä ns. vartissa valoisassa toteutettu kuvaus, jossa näin, sieluni silmissä,  ison pallon jäätelöä kelluvan pikarin pinnalla. Tiedättehän, hieman överia ja houkuttelevan luksusta...

Mutta kun pallo uppoaa pirtelöön ja pirtelö tulvii yli syötävän kupin reunojen niin kamoon, kellään ei oo kivaa. Ei ainakaan ruokastylisti-kuvaaja-ideanikkaribloggaajalla Kaikki äitini reseptit- blogista tai kuvausavustajaksi saapuneella Maitotytöllä. Tekisin koko session uudestaan ellei huominen olisi puolen tunnin päästä ja muut suunnitelmat vasta paperilla, ei kamerassa.Pakko käyttää nämä.

Ensi joulun teema alkaa olla muuten jo selvillä. Joulu tuloo, vaikka piparit paloo kuulostaa paremminkin mun teemalta.


Ennen kuin pääsen reseptiin, sallikaa esitellä nämä kaksi hienoa tuotetta, jotka inspiroivat tähän. Wayris syötävät keksikupit löytyivät Lakeus Kokkaa -messuilta viime kuussa. Ne ovat tuollaista paksua, tukevaa vohvelia, joka kestää niin kylmää kuin kuumaa juomaa vähintään tunnin kostumatta. Ihania siis retkelle ja piknikille vaikkapa. Kuppeja löytyy ainakin Minimanin hyllystä. Niitä on kolmea tyyppiä: Perus, valkosuklaalla tai tummalla suklaalla vuorattu. Maahantuojalla  löytyy myös ruokopillejä, rakastuin niihinkin. En voi sietää paperipillien makua, niin kauniita kuin ne ovatkin.


3 kaveria ei varmaan sen kummemmin esittelyjä kaipaa. Kotimaisen jätskitehtaan sesonkimaku piparkakku on tämänkin joulun  ehdoton suosikki. Tykkään näistä jäätelöistä niin, että jo pelkän oranssin purkin pilkahduskin saa mut iloiseksi. Lusikoin mielelläni sellaisenaankin, mutta rakastan pirtelöiden  tunnuspiirteiden kokonaisuutta; kylmyyttä, paksuutta ja juotavuutta! Ja piparijäätelö maustaa pirtelön ihanasti.
 

PIPARIPIRTELÖ

3 keksikuppipirtelöä tai 2 isoa pirtelöä
1 prk 3 Kaverin piparkakku-jäätelöä
1 dl maitoa
muutama pipari koristeeksi ja  muruiksi
3 Wayris keksikuppia (voi toki tehdä normi lasiinkin)
vähän nutellaa
pinnalle pursotettavaa kermavaahtoa

Laita jäätelö ja maito blenderiin ja aja pirtelöksi.
Lisämauksi pyöräytin keksikuppien sisäreunoihin veitsellä nutellakerroksen, mulla kun oli noita peruskuppeja ilman suklaata.

Kaada pirtelöt kuppeihin, pursota kermavaahto, koristele piparimuroilla ja pipareilla. Kuvan piparipirtelöissä on uponnut jäätelöpallo pinnalla, tee siis kuten sanoin ja käytäkin kermavaaahtoa, jäätelö kokonaan pirtelöön.
Sitten vaan ruokopilli sekaan ja nautiskelemaan.

VINKKI: Piparkakkujäätelö löytyy myös vegaanina ja gluteenittomana. Vegaanin piparipirtelön saat vaihtamalla maidon mantelimaitoon tai kauramaitoon. Gluteenittomassa muista koristepipareidenkin gluteenittomuus.

VINKKI II : Piparkakkujäätelössä on rutkasti makua ja voit jatkaa sitä tavallisella vaniljalla myös. Muutama ruokalusikallinen kaakaojauhetta sopii myös hienosti mukaan.



Oletko jo löytänyt kaikki blogi ja IG- joulukalenterit?
Jos et saa tarpeeksi joulun tunnelmasta, ihanista kuvista ja huikeista resepteistä minun blogistani, niin klikkaile ihanien naisten aikaansaannoksiin:


 

tiistai 22. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: EGG NOG ELI MUNATOTI BLENDERISSÄ


Luukku 22
Kaikki äitini reseptiT
Herkullinen joulu
Alkaa olla nyt ne Pyhien lupausten - päivät juuri kuumimmillaan. Ne kun lupaan, että ENSI VUONNA meillä on siistiä hyvissä ajoin ennen joulua. Saa vaan levitellä koko joulukuun koristeita pitkin taloa ja fiilistellä (Toisaalta IsoHoo on jo viikon verran mainnut useita kertoja päivässä; että kyllä meillä on niin jouluusta...). 

Lahjat on ostettuna ja paketoituna kauniisti, on muistettu kummilapset, lasten opettajat ja valmentajat.

Joulukorttikuvat on otettu ilman riitoja (no se kyllä onnistui riidatta tänäkin vuonna, luulen että hevonen rauhoitti tilanteen)ja lähetetty ajoissa siinä PUNAISESSA KUORESSA (ei ole tapahtunut vielä koskaan). Osoitelista on päivitetty ajan tasalle, ei viime hetken paniikki viestejä.

Piparit on leivottu. Ja piparitalo.

Joulukalenterin upeat ja houkuttelevat kuvat on kuvattu kesän pitkinä päivinä, reseptit kirjattu ja kaikki AJASTETTU.

Jos rivien välistä nyt sitten luette, että siivot on kesken, muistamiset unohdettu, joulukortit lähetetty eilen, lahjat paketoimatta, koska niitä ei ole, soitetut osoitteet kirjoitettu suoraan kuoreen, joten niitä ei vuorenvarmasti ole ensi vuonnakaan. Koristeet on laittamatta ja lupasin Maitotytölle, että tehdään Pipsa Possu piparitalo, öööö ... ehkä joulupäivänä.

Ymmärrätte, että tässä alkaa rauhallistakin naista ahdistaa tämä jokavuotinen itseaiheutettu kaaos.

Enkä oo syöny mun lääkkeitä. Tosin mulle ei ole koskaan määrätty mitään mielialaan vaikuttavia.

No tein kuitenkin  Egg Nog' ia eli munatotin. Blenderissä nopeasti. ei siitä tullut nyt mitenkään paksu, hyvänmakuinen tosin. Ohje on tarkoitettu Vitamix ja Blendtech tyyppisille voimakkaille blendereille, jotka aiheuttaa niin paljon kitkaa, että neste kuumenee. Voi tän kyllä pyörittää vaan kylmänä juomanakin. On ainakin yhtä laihaa.


 EGG NOG

4:lle

4 kananmunaa (tai vain keltuaista)

1 1/4 dl ruokosokeria

1 dl tummaa rommia

1 l maitoa

1 tl muskottipähkinää

Blendaa munat sokeri ja rommi vähintään 4 min kunnes seos paksuuntuu ja kuumenee. Tämä ei tapahdu ihan perusblenderillä, mutta tulee sekin hyvää.

Lisää maito ja muskotti ja blendaa vielä 2 min.

Jäähdytä kylmäksi kannussa. Koristele tarjottaessa kanelilla.

Nauttikaa!

Nyt en ehdi etsiä reseptiä bloggaajakollegoilta. Pus! Te ymmärrätte!


tiistai 8. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: LUMIMARGARITA

 

Luukku 8
Kaikki äitini reseptiT
Herkullinen joulu

Kyllä joulu coctailinsa ansaitsee. Kaikkien niiden lämpöisten glögien jälkeen kylmä ja raikas cocktail maistuu freshiltä. Tämä juoma ei kulje suomalaisten makujen perässä, mutta puhtaan valkeana vaahtona se tuo mieleen Pohjolan lumimaisemat ja raikkaan pakkasilman.  Ja pääsihän pinnalle muutama puolukka! Cointreaun appelsiinin maku on ehdottomasti jouluun sopiva, ja tequila kuuluu taas margaritaan, joulu tai ei.

Mä olen löytänyt coctailit vasta tällä vuosikymmenellä. Kun minä olin nuori, ravintoloissa juotiin viina tai paukkuja, tämä keskikaljan ja siiderin litkiminen on vasta 90-luvun juttu. No. Minä en koskaan voinut sietää niitä drinkkejä. En ampiaista, sinistä enkeliä, Tequila sunriseä, hyi olkoon mitä makeita litkuja, ja jäissäkin varmaan säästeltiin. En liion tykännyt mistään viinasta colalla tai kossusta millään lantringilla. (Se oli sen lantringin vika, ei kossun).

Ravintolassa join ehkä vodkatuoremehua (jota yritin aina tilata Screwdriver nimellä leveällä amerikan äksentillä, eikä kukaan baarimikko ikinä ymmärtänyt mitä halusin, kunnes kerran eräs kysyi, että ai, vodkjuissii vai? Häpesin niin kun en osannut tilata.)

Sittemmin coctailit ja niiden rakentelu tuli hyvinkin tutuksi SeinäjoenVaakunan aulabaari LouLou´ssa ja legendaarisella Botton Clubilla. En edelleenkään tykännyt juoda niitä. IsoHoohonkin yritin aikoinaan tehdä vaikutuksen juomalla baaritiskillä monen monta Fernet Brancaa perä jälkeen. Sehän se varmasti tuokin parhaat puolet esille...

Mutta nykyään cocktailit ovat niin ihania ja eri tekniikoilla tehtyjä, että ne ovat todella juomisen arvoisia. Kun pääsen  syömään ravintolaan, jossa on mielenkiintoinen cocktaillista, takuulla tilaan ja nautin. Lapsetkin saavat tilata omansa mocktaillistalta, on vaan niin superia saada eteensä huolellisesti valmistettu drinkki.

Meni vähän epäjouluisan juomahakuiseksi tämä teksti, mutta loppukaneettina sanoisin, että jouluaattona nautin vain kotikaljasta, enkä muinakaan pyhinä tykkää mistään tissuttelusta. Mutta kyllä tälle lumimargaritalle varmasti paikka löytyy...


Lumimargarita

4-6 :lle
1 tlk kookosmaitoa 
paljon jäitä
24cointreau -likööriä
36cl vaalea tequilaa
1 dl limenmehua

Lasinreunukset: Kasta munanvalkuaisessa ja sitten sokerissa niin saat makean huurrereunuksen lasiin. Valkuaisen lopun voi heittää drinkin sekaan vaahtoutumaan!

Koristeeksi muutama jäinen puolukka ja limen siivu.

Valmista drinkki ajamalla kaikkia ainekset vaahdoksi blenderissä.
Jaa sokerireunustettuihin laseihin ja koristele.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta


Kuva: Sillä sipuli, Mr or Mrs Hemilä

Muistelin, että Sillä Sipuli- blogin Merituuli ja Jukka ovat suuria ginin ystäviä ja lähdin etsimään olisko heillä jotakin mukavaa jouluista drinksua ja siellähän se napakymppi löytyikin eli jouluinen GG aka Glögigini.

Ja täs se oma panokseni joulujuominkeihin, eli kotikalja. On takuulla suunmyötäinen niin sillin kuin kinkun kanssa. Ja joulurauhan.



torstai 3. joulukuuta 2020

HERKULLINEN JOULU: MEKSIKOLAINEN MAISSIKAAKAO

LUUKKU 3.
Kaikki äitini reseptit
HERKULLINEN JOULU

Meksikossa maissikaakao tunnetaan nimellä champurrado. Se on paksu ja täyteläinen, maustettu kaakao, joka vispilöidään kuohkeaksi. Paksu koostumus saadaan aikaan keittämällä se maissijauhoista ja vedestä keitettyyn perinteiseen atole-juomaan.Nykyään reseptissä käytetään veden sijasta usein maitoa.

Champurradoa nautitaan erityisesti juhla-aikoina, kuolleitten päivänä, Dia de Muertos ja joulun juhlapäivien, Las Posadas, aikaan. Tamales on meksikolainen ruoka, joka erityisesti maistuu champurradon kanssa. Juoma maistuu kyllä arkenakin, churro-aamiaisella ja iltapäivän välipalana.



Meksikossa on omat erityiset tuotteensa juoman tekoon. Champurrado makeutetaan piloncillo*lla joka on tummasta, syvänmakuisesta ruokosokerista tehty pieni sokeritoppa. Kaakaona käytetään Meksikossa yleisiä suklaakiekkoja, joista kaakao siellä useimmiten valmistetaan. Maissijauho ei tietenkään ole mitään maissitärkkelystä vaan maissista jauhettua (tähän ehkä kävisi siis se suomen kaupoissakin myyty maissijauho) tai masa harina, se nixtamalisoitu jauho, mistä tortillatkin valmistuvat.


Champurradoni valmistui kätevästi kattilassa, parhaimman maun siihen saa kuulemma keittämällä se  saviruukussa. Vispilöinnin voi suorittaa tavallisella vispilällä, mutta siihen on oma erityinen työkalunsakin, molinillo, tuo kuvissa näkyvä kuningattaren valtikan näköinen pitkävartinen puinen sauva. Sitä käytetään pyörittämällä  kämmenien välissä kattilassa/ruukussa kunnes juoma on kuohkean ilmavaa.

Älä polta kieltäsi, paksu koostumus tuntuu pitävän juoman kuumana tosi pitkään!


Meksikolainen maissikaakao eli Champurrado

1 l vettä
1 dl ruokosokeria (tai muscovadosokeria) tai piloncillo*
2 pientä kanelitankoa
1 tähtianis
100g tummaa suklaata (50%) tai Abuelita-suklaakiekko
1 dl masa harina -maissijauhoa

Laita kattilaan 1/2 l vettä, sokeri,kaneli ja tähtianis ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä hiljaa poristen 10 min. Poista mausteet vedestä.

Lisää paloiteltu suklaa ja sekoita se sulaksi.
Vatkaa maissijauho 1/2 l vettä sileäksi ja paakuttomaksi. Kaada maissivesi ohuena nauhana kaakaoseokseen. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen, vähennä lämpöä, jatka sekoittamista ja keitä 6-8 minuuttia, jotta kaakao paksuuntuu. Vaahdota ennen tarjoilua molinolla ta vispilällä.


Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Hannan soppa; Hanna Hurtta

Hannan Soppa on tehnyt joulukalenteria jo viisi vuotta ja kaakaotakin on tullut keiteltyä. Tämä punaviinikaakao vuodelta 2017 on mun suosikki! Hanna jaksaa aina kannustaa tässä joulukalenterihommissa ja muistuttaa, ettei se ole katastrofi vaikkei joka luukku aukiaaskaan.
Ajatus lohduttaa mua!

Omista jutuistani voisin jakaa tähän loppuun Ohrapirtelön. Joulupostaus se ei ole, mutta sopii vallan hyvin joulun ajan tunnelmiin myös!








perjantai 15. toukokuuta 2020

NYT OTTI OHRAPIRTELÖ!


Niinhän sitä sanotaan, eikös? Vai oliko se ohraleipä? Mutta anyways, minä ainakin otan ohrapirtelön vastedes aina kun siihen on mahdollisuus. Ja nyt puhun oikeasti ohraPIRTELÖSTÄ, en muista lasissa kuohuvista olusista.

Maistoin ohrapirtelöä tai beer shakea eka kerran melkein kaksi vuotta sitten. Olin projektissa, jossa meillä oli kumppanin Uumajan yliopiston ravintolakoulu, kolmen vuoden aikana tuli tehtyä aika monta työmatkaa sinne. Uumaja on erittäin mukava kaupunki ja kun projektikin liittyi ruokaan, niin tuli syötyä myös kivoissa paikoissa, kun se oli kaikille tärkeää.

Meidän vakihotellin U&Me, vieressä oli heti erittäin kiva Tapas Bar Deli, jonka keittiömestari on Espanjasta kotoisin. Yksi meistä, Sandra on opiskellut Uumajassa ja hän osasi menusta suositella Beer shake´n jälkkäriksi. Ja olipas se hyvää. 


Tässä oma versio kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olueksi sopii hyvin tumma stout. Tällä kertaa kaupan hyllyltä tarttui mukaan virolainen. Kävi niin kun Oil of Ulay´n kanssa (muistatteko?).


Beer shake eli ohrapirtelö
2 annosta
1 pullo stout-olutta
n. 7 dl vaniljajäätelöä
ripsaus kaakota pintaan...

Kaada jäätelö ja olut blenderiin ja aja pirtelöksi. Hyvältä suhteelta vaikutti 1 osa olutta, kaksi jäätelöä, mutta voit toki testata muitakin suhteita.

On kyllä hyvää. IsoHoo tykkäsi oikein erityisesti. Ainut miinus puoli oli, että tasapuolisuuden nimissä tämän jälkeen täytyy perheen alaikäisille valmistaa suklaapirtelöt.

Tai mikä miinus se ny on? Vähä vaan viittimistä!


torstai 19. joulukuuta 2019

PERINTEINEN JOULU: KOTIKALJA


KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI
PERINTEINEN JOULU
19.LUUKKU: KOTIKALJA

Kyllä se niin on, että yhtä en vaihda, ja se on kotikalja! Kotikaljarakkaus tekee joulun juomavalinnoista niin helppoa.

Ei nimittäin ole mitään sen parempaa kuin oikein kylmä, sopivan hapokkaaksi käynyt makea kotikalja jouluruokien kanssa. True match made in heaven.

Olen aika kummajainen siinä, että en oikein tykkää aattona enkä joulupäivänä nauttia mitään alkoholipitoista, en tiedä, se on osa minua ja minun joulunviettoani, enkä yhtään jää kaipaamaan jälkiruokakonjakkia tai afterpukki-wiskiä, voinhan minä niitä ottaa joku toinenkin päivä. Eikä minusta edes viini, olipa se kuinka herttaisen marjaista ja pehmeää tahansa, oikein natsaa laatikoiden ja kinkun kanssa. Alkukalojen kanssa ymmärrän vielä hyvän oluen, mutta...


Kaljaa voi valmistaa kahdella tavalla, uutteesta tai maltaasta. Molemmat varsinaisia lähituotteita mulle, koska Laihian Mallas niitä Suomessa valmistaa (no, olisi se Koskenkorvakin mun lähituote ja Kyrö Distilleryn tuotteet...).

Kotikalja on ihana perinteinen juhlien ja pitojen juoma (oi mikä suksee se oli kesällä Urho15v:n rippijuhlissa kuumana kesäpäivänä!) ja vielä sitä tapaa monissa lounasravintoloissakin, silloin pitää kyllä tietää, kannattaako ottaa, eli onko itse tehtyä, teollinen on nimittäin aina ihmeen kitkerää. Siis aina. En ole vielä valmista hyvää pullosta löytänyt.

Molempien käymisaika on aika sama, eli kumpikaan ei ole toista nopeampi, uute kenties himpun verran "siistimpi" ja onnistumis% tasaisempi. Kalja ei nimittäin aina onnistu, joskus se ei vaan lähde käyntiin ja sitten se on kitkerää ja flattiä, mutta sekin juodaan. Muistan ainakin yhden joulu kun kotikalja oli niin erinomaista, että se äänestettiin perheessämme jouluruokien parhauskisassa ensimmäiselle sijalle. Maltaiden kanssa hääriessä syntyy, no, valtava määrä mäskiä, sen voi tietysti hyödyntää joululimppujen leivonnassa.



Uutepakkauksesta saat  3x 3 l kotikaljaa ja lisäksi tarvitsen vain sokeria,  selkeät ohjeet löytyvät pakkauksesta.
Selkeät ovat ohjeet myös mallaspussissa.


KOTIKALJA
 5 l vettä
 3 dl kaljamaltaita
2 dl sokeria
1/2-1 tl hiivaa tai 1/4 tl kuivahiivaa.

Kiehauta vesi ja kaada maltaiden ja sokerin päälle. Anna maustua ja jäähtyä kädenlämpöiseksi (37 astetta hiiva 40 astetta kuivahiiva).
Murenna hiiva ja lisää nesteeseen.
Peitä liinalla ja anna käydä lämpimässä vedottomassa paikassa 12-24 h.
Siivilöi, pullota ja laita viileään. Valmista juotavaksi seuraavana päivänä.

Kaljaa varten on kätevä ostaa yksi isompi muovikanisteri (esim 5 l), käteviä astioita kaljalle ovat myös puhtaaksi pestyt Mehukattipullot. Tarjolle tietysti kauniiseen lasikannuun.  


Ja sitten on aika nostaa lasillinen: Onneksi olkoon rakas isäni tasavallan presidentti Niinistön sinulle tänään myöntämästä lääkintöneuvoksen arvonimestä!

keskiviikko 16. elokuuta 2017

REHELLISEN HIFISTELYN KYRÖ DISTILLERY COMPANY


Siinä on, yrttiä poikineen. Eikä mitä tahansa yrttejä vaan Napue-ginin yrttejä, klassisia giniyrttejä ja sitten ne, jotka tekevät Napuesta Napuen. Kyrön ruisviskitislaamon viereiseltä pellolta kerätyt mesiangervot vaikka. 

Tuota ihanaa tapettia  taas löytyy keväällä Kyrö Distilleryn pihapiiriin kunnostetusta 10 hengen vierastalosta.  Saimme kutsun tutustua Kyrö Distilleryn rukiista villiintyneeseen maailmaan pienen bloggaajaporukan kesken. Tunnelmallisessa, uutta ja vanhaa sisustuksessaan tyylikkäästi yhdistävässä vierastalossa vieraita odotti Lapuan Kankurien pellavalakanat ja - pyyhkeet ja tervetulotoivotuksena kunkin sängyn päällä, no, ne tavalliset, mitä niitä nyt tapaa olla; suklaata, tummelia ja alastomia miesten pyllyjen kuvia.


Koko Kyrö Distillery Companyn toimintaa, ihan yhtiön kirjatuiksi arvoiksi asti, leimaa huumori ja rehellinen hifistely. Työtä ja unelmia toteutetaan rohkeasti ja ahkerasti ja jopa pikkutarkasti, muttei koskaan ryppyotsaisesti. Sen aistii jokaisessa työntekijässä, iloinen hehku tulee sisältä ja yhteisestä päämäärästä, ei pelkästään ginin tai ruisviskin huuruista. Ja se viskihän on muuten valmista NYT.




Taisi olla kolmas kerta kun sain perusteellisen kierrätyksen ja oppia juoman valmistuksen jaloon taitoon, yhtiön tarinaan ja eteläpohjalaiseen, mulle niin niin  tuttuun ja rakkaaseen sielunmaisemaan. Napuen taistelua unohtamatta. Yksi perustajista, Miko Heiniluoma on supersuuri paikallishistoriafriikki ja tämä akkalauma hiljeni kuuntelemaan jälkiruuaksi karismaattisen rauhallista kertomusta. Taistelusta ylivoimaa vastaan, jonka lopuksi jäljelle jääneet kyröläistalonpojat mahtuivat yhdelle penkille istumaan.



Bloggaajakollegat ovat kirjoittaneet vierailusta ja kokemastaan, suosittelen lukemaan erinomaiset jutut useammlta kantilta loppuun lisäämistäni linkeistä. 



Isäntänä vierailulla toimi Tonto. Ihan silla lailla lujan ystävällisellä otteella meitä eteenpäin luotsaten tarinaa aukaistiin  pala palalta, ensin tislaamokierroksella, sitten Juurella- ravintolan tarjoamalla erinomaisella illallisella, tuotteiden maistelulla ja oman ginin tekotyöpajassa. Tonton oma tarina liittyy Kyröläisten huimien tarinoiden joukkoon. Vai mitä sanotte nykyisestä ravintolapäälliköstä ja Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskuksen aktiivista, jonka ensi kosketus taloon tuli sähkömiehen roolissa. Aika pitkä matka siihen, että nyt söimme myös Tonton kasvattamaa savustettua lammasta. 








Niin monta tarinaa, niin monta kohtaamista. Niin paljon hyvää juotavaa ja ainakin yhtä paljon erinomaista ruokaa.

Aamupäivällä ennen lähtöä katoimme yhteistuumiin vierastaloon vielä loistavan brunssin ja saimme Distilleryn väestä muutaman vieraankin. Meidän ruokabloggajaporukkakin koostuu sellaisista rehellisistä hifistelijöistä, pakko käyttää tuota ihanaa termiä. Brunssilla ei todellakaan tyydytä leikkelepaketin aukaisuun vaan Nelle on raahannut etelästä mukanaan pienoisen kamado-grillin, jonka savun tuoksuu herään; papuja ja pekonia. Veera, tuo nainen jolta Hot Red Chili Peppers tilasi äskettäin porkkanakakun Suomen keikallaan, paistoi ison pinon pannukakkuja ja olihan siinä vaikka ja mitä muuta.






KYRÖFEST - VIIKONLOPUN TÄRPPI
Minä en sitten tänä kesänä ole käynyt lähifestivaaleilla; en Provinssissa, en Tangomarkkinoilla, Solar Soundissa, Vauhtiajoissa, Power Truck-tapahtumassa, Vanhan Paukun festivaaleilla enkä Keskisen Vesan viiskymppisillä HIMin jäähyväiskeikka(kiertueella). En kyllä kauempanakaan, en Ruisrockissa, Porijazzissa, Himoksen iskelmäfestivaaleilla, en Tuskassa, en Flowssa.

Mutta tiedänpä sellaisen rehellisen hifistelyn Kyröfestin, jossa saattaa olla, että suotuisten tähtien alla heilun muiden mukana ensi lauantaina.
Ilmeisesti hienossa kesäsäässä ensi lauantaina tiivistyy Isokyröön tislaamon pihamaalle joukko hienoja ihmisiä, esiintyjiä, ruokaa ja tunnelmaa. Ja tiivistyy varmaan vaikka sää olis huonompikin.

16:00 Kyröfestin portit aukeavat
16:30-17:30 Jaakko Laitinen & Väärä raha 
17:30-18:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
18:00-19:00 Sakia
18:00 Napuen neito -monologi, ravintolatila
19:15-19:30 Ylätysesiintyminen
19:30-20:30 RelaxTrio
20:30-21:00 Laura Moisio Lähellä, terassi
21:00-22:00 Get Me
22:30-23:30 BlueStone
00:00-01:00 Pirulainen

Bändien väliajoilla viihdyttää
DJ Matti Airaksinen 

Hilpeyttä ja oudoksuntaa luomassa vime vuonna äärimmäisen suosittu Yleishyödyttömät Pahoinvointipalvelut, jotka toteuttavat alueohjelmaa iloksesi.

Napuen neito - on Marika Sampio-Utriaisen luoma hahmo Napuen taistelun jälkeisestä elämästä naisnäkökulmasta. Sukella historian syövereihin intensiivisessä monologissa, joka avaa aluetta, jolla me parhaillaan nautimme festivaalitunnelmasta.



Kyröfestistä lisää fb:stä tai KYRÖFEST tapahtumasivulta.
Esiintyjistä esimerkiksi kannattaa käydä youtubeilemassa tuo Laura Moisio ja Pirulainen. Ihan mielettömiä.

Ruoka on festariruokien ehdotonta toppia ja juoma nyt sanomattakin.

Mä olen niin ylpeä, että meillä on rohkea Kyrö Distillery Company täälä Etelä-Pohjanmaalla. 
Mä olen niin iloinen, että sain järjestää heidän kanssaan keväisen bloggaajatapahtuman.
Superonnellinen ystäväni Hanna, Veera, Nelle, Merituuli, Jenni, Minna, Saara, että tulitte kokemaan kyröläisen vieraanvaraisuuden.
Tämä on nyt melekeen oscar-puhe, mutta kiitos Kyrö Distillery ja väki, Tonto, Miko ja Annika. Kiitos lakeuksien rehellisesti paras lähiruokaravintola Juurella ja sen pirskahtelva pikkusisko Äärellä ja keittiömestari Joni Pukkinen.
Kiitos kamut kun tulitte ja parannettiin pienesti maailmaa.
Ainut mikä kaduttaa, etten lähtenyt yöllä Merituulen kanssa Napuen muistomerkille, enkä päästäny Merituultakaan.
Mutta kun oli jo pimiäkin.

Hannan soppa blogikamujen kanssa Isoskyrös

Ku Ite tekee Minna ...eli Kuite

Ginihifistelijä Merituuli Sillä Sipuli

Siskot Kokkaa Nelle, originally from Etelä-Pohjanmaa

Liemessä Jenni ja Iso-Kyrö

Viimeistä murua myöten Saara valmiiksi jo Kyröpaita päällä


Aikaisemmin olen  kirjoittanut tämän jutun ja tämän Kyrö Distillerystä.
Löytyy se Napuetonicin reseptikin.





lauantai 31. joulukuuta 2016

HORCHATA


Kuvitelkaa  täydellisen onnistunut, kanelilla maustettu riisipuuro. Ottakaa se maku, muuttakaa nesteeksi ja tarjoilkaa jääkylmänä. Paljon muuten en osaa kuvailla horchataa (orTZAta). Ajatuksena juoma on kenties meille hiukan vieras, mutta hitsi vie, hyvää se on, kun pystyy irrottamaan ajatuksensa nestemäisestä joulupuurosta.

Espanjalainen, tai valencialainen horchata on aivan eri juoma kuin latinalaiset kaverinsa. Myös niissä ainekset vaihtelevat, yhteistä on, että juoma on uutettu pähkinöistä, maakastanjoista, riisistä, manteleista jne. Tämä saattaa nyt yllättää teidät, mutta tämä minun versioni on nimenomaan meksikolainen horchata, joka liotetaan siis riisistä ja kanelista ja johon toisinaan lisätään myös tavallista maitoa (tai kondensoitua).

Vaikka omaan suuhuni horchata maistuukin melko jouluiselta, Meksikossa se on juurikin kuuman päivän virkistäjä. Samoin se komppaa vettä tai limsoja paremmin ruuissa olevaa chiliä (juuri kun sain iskostettua päähänne, että meksikolainen ruoka ei ole välttämättä lainkaan tulista), ihan samoin kuin vaikka lassi intialaisessa keittiössä. Tasaa poltteen nautinnollisemmaksi. Horchataa myidään kaduilla aqua frescojen tapaan, isosta lasisäiliöstä ammennetaan kauhalla lasiin jäiden päälle.

Meksikolaisen horchatan valmistukseen tarvitaan hiukan aikaa, vettä, riisiä ja kanelia. Reseptejä on tietysti useita, mutta perusperiaate on, että riisit  ja kanelitangot jauhetaan ja liotetaan vedessä (vai oliko se toisinpäin, vai sekä että...) ja sitten riisikanelisakka siivilöidään nesteestä ja juoma on viilentämistä vailla valmis. Jotkut lisäävät vaniljaa, mantelia, maitoa, mutta mikään näistä ei ole välttämätön. Ja ilmeisesti kuumalla kadulla nimenomaan riisimaito säilyy erilailla kuin lehmästä valutetut nesteet.


Pikkiriikkisen vaivalloiseltahan tämä kuulosti omaan makuuni, varsinkin kun horchataan teko juolahti mieleen vasta samana päivänä  kun sitä oli tarkoitus nauttia. Ja mulla ei kyllä ole oikein sopivaa cutteria millä hurauttaisin riisit jauhoksi. Koska olen laiska näppärä, ajattelin, että no kai tämän nyt voi valmistaa valmiista riisimaidosta, jota kaupat ovat pullollaan. Tähän liittyi kaksi mielenkiintoista asiaa: a) googlettaessani horchataa löytyy miljoona reseptiä , mutta valmiista riisimaidosta valmistettuja suhteellisen vähän b) Natasisko, tuo oman elämäni meksikolaisruokien ehdoton auktoriteetti, oli sitä mieltä, että tätä kotitekoista meksikolaisjuomaa ei voi mitenkään valmistaa muulla tavoin kuin perinteisellä jauha-liota-siivilöi-menetelmällä.
Mutta koska olen laiska kovapäinen minäkin, ryhdyin puuhaan.

Reseptiesikuvakseni löysin Horchata-ohjeen Other side of tortilla- blogista. Ohjeessa oli vielä sopivasti muutakin vääntöä kuin sekoita sokeria ja kanelia riisimaitoon, ja tekijä kertoi testanneensa useita versioita ja koko suvun makutesti oli viimein hyväksynyt tämän pikaversion. Minut oli vakuutettu (enää tarvitsi vakuuttaa Natasisko).


Horchata, meksikolainen makea riisi-kanelijuoma
Nopea versio, n. 2 litraa

2 l riisimaitoa (valmista kaupasta)
5 kanelitankoa
2 dl kondensoitua maitoa
0,5-1 l vettä
kanelia koristeluun

Kaada riisimaito kattilaan, laita sinne myös kanelitangot. Kuumenna kiehuvaksi ja vispaa mukaan kondensoitu maito. Anna sitten pikkuhiljaa poreilla n. 1 tunti. Käännä levy nollille ja sekoita mukaan kiehuvaksi kuumennettu vesi (aloita 0,5 litralla voit lisätä sitä myöhemminkin, myös kylmää vettä.)
Kaada juoma isoihin kannuihin ja laita viilenemään.
Tarjoillessa kaada juoma laseihin parin jääkuution kera ja ripottele päälle hiukan kanelia.

Huomio: Omassani on nyt siis ihan laktoosia kondensoidun maidon myötä, mutta juoman voit helposti valmistaa myös täysin vegaanina, keitä vain sokeriliemi jolla makeutat juoman. Älä ala pelleillä millään hunajalla, koska maku. Meksikolaisten horchata on tosi makeaa, täällä pohjoisessa kelpaa hiukan hillitympikin versio, mutta makeaa tämän kuuluu olla.

Ja sitten ehkä tärkein: Natasisko: " Tämä maistuu kyllä aiban siltä miltä pitääkin!"

Jip jip jippii. ja niin me vedettiin pillillä pakkaskylmässä jäähtynyttä horchataa tortilloiden kyytipoikana pillillä kaikki tyynni, kuuskymppisestä kaksivuotiaaseen.

Ja on muuten hyväilevän hyvää!

Superhienoa vuotta 2017 teille jokaiselle!