TYKKÄÄN TATTI-FETAKASTIKKEESTA

Ai että kun tykkään tästä kastikkeesta. Tykkään siitä uuniperunan kanssa, tykkään riisin ja tykkään pastan kanssa.

En malta olla sanomatta, että tykkään (ja luulen, että sinäkin tykkäät), koska alunperin tämä on Tykkään resepti, johon ilokseni törmäsin Karitan instassa.

Karita tekee tämän herkkusienistä, mutta koska mulla oli pakkasessa paloiteltuja herkkutatteja niin voiko nyt olla parempaa. Resepti on ihan superhelppo ja yksinkertainen, niitä tapauksia, jossa lisukkeen laittoon täytyy varata aikaa kauemmin.

Mulle tämä oli niitä reseptejä, joiden kaikki raaka-aineet löytyivät kotoa, joten ruuanlaittopäätös oli helppo. Tietysti 10 minuutin valmistus on aina, ja varsinkin arkena, bonus, mutta tekisin tätä, vaikka tämän teko ottaisi 5 tuntia. Niin hyvää nimittäin tuli ja niin helposti. Sienet, sipuli, valkoviini, kerma ja feta. Taivaallista!

 

Tatti-fetakastike

4:lle

2 rkl öljyä

5dl pakastettuja herkkutatteja pilkottuna

1 sipuli hienonnettuna

mustapippuria myllystä

4 dl kuivaa valkoviiniä

2 dl kermaa

1 kana- tai kasvisliemikuutio

100g fetajuustoa

tuoretta tai kuivattua (lehti)persiljaa pinnalle

edit: viininmäärä saattaa tuntua isolta, voi korvata puolet vedellä

Kuullota paistinpannulla öljyssä tatit ja sipuli.

Mausta mustapippurilla.

Lisää pannulle viini ja kerma, sekä liemikuutio.

Keitä kokoon kastikemaiseksi.

Murustele sitten fetajuusto sekaan ja sekoita. Juuston ei tarvitse sulaa, saa jäädä sattumiksi.

Viimeistele persiljasilpulla ja tarkista vielä suola.

Tarjoile vaikka uuniperunan kanssa, ne on aina mun sydäntä lähellä.

Tästä makukombosta saa hyvän kastikkeen myös pastan tai riisin kanssa.

Ja tosiaan, käyhän tähän kaikki muutkin pakastetut metsäsienet ja kuivatutkin ennallistettuna. Voit tehdä Karitan tyyliin myös tuoreista herkkusienistä tai vaikka siitakkeista.

Sienet on kyllä ihania! Ja niin ravinteikkaita!

Voit tehdä tietenkin ilman viiniäkin, mutta vähän niinkuin risotossakin, siitä tulee just se vastustamaton maku. Jos kastike menee liian paksuksi, niin ohennan sitä vedellä sitten, nämä maut ei heville laimene.

 

OLIPA KERRAN JOULU: JÄÄKELLARIN NIERIÄ JA HOVIMESTARINKASTIKE

Luukku 9

Hovimestarinkastike on klassikko kastike, jota tarjoillaan graavatun lohen kanssa. Se on mielettömän hyvää, sopivan raikkaasti etikkaista, sinappista ja tillistä, vaikka omassa suvussani onkin varsin tuntematon perinne (omassa perhejoulussani pöydän valtaa aina isäni roseepippurigraavilohi, joka on kyllä erinomaista). 

Saatan olla väärässäkin, mutta luulen, että tämäkin ruoka on tullut tuolta suomenruotsalaisen väestön keskuudesta, itse olen tutustunut siihen laiva-aikoina. Otin nimittäin kerran puheeksi kastikkeen eteläpohjalaisten Maa- ja kotitalousnaisten kanssa, he tietävät ruuasta vaikka ja mitä, mutta hovimestarin kastike oli lähes tuntematon.

Graavilohen sijaan ajattelin tällä kertaa valmistaa sen seuraksi (vai onko se toisinpäin?) Jääkellarin lohta. Kalatiskillä oli kuitenkin niin upean väristä ja passelin kokoista nieriää, että lankesin siihen ja ostin nippa nappa 600 g fileen.

Graavilohi ja jääkellarin lohi ovat molemmat suolalla ja sokerilla kypsytetty, graavi kuivana ja jääkellarin lohi suolaliemessä. Suolaliemi antaa tosi tasaisen maun ja filee jämäköityy myös hienosti suolautuessaan. Sellainenkin ero vielä on, että tarjolle leikattaessa graavikalasta leikataan yleensä mahdollisimman ohuita siivuja, mutta jääkellarin kalan palat ovat ronskisti paksumpia.

Tältä näyttää  liemessä suolaantunut nieriä.

Nieriän ruotoriviä ei ole aivan yhtä helppo poistaa kuin lohelta, mutta ei niitä toisaalta ihan hirveästi ole. Jos jollakulla tähän vinkki, niin antaa tulla. Minä oikeastaan unohdin koko seikan ja sitten sain nyppiä niitä samalla tuossa leikatessani nieriää paloiksi.

JÄÄKELLARIN NIERIÄ JA HOVIMESTARINKASTIKE

500-600 nieriäfilee

1 l vettä

1 dl karkeaa merisuolaa

1 rkl sokeria

Keitä vettä, suolaa ja sokeria, kunnes suola ja sokeri liukenevat veteen. Jäähdytä liemi. Näin talvella se käy helpoiten ulkona.

Laita nieriä laakeaan astiaan ja kaada kylmä liemi päälle. Nieriän tulee olla kokonaan liemen peitossa. Laita päälle kansi tai kelmu ja nosta jääkaappiin seuraavaan päivään asti.

Nosta valmis nieriä liemestä ja taputtele kuivaksi. Leikkaa reilusti paksuiksi siivuiksi ja aseta tarjolle Hovimestarin kastikkeen kanssa.

Hovimestarinkastike

1/2 dl Dijonsinappia tai itsetehtyä joulusinappia

2 rkl valkoviinietikkaa

3 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

varovasti valkopippuria

2 dl rypsiöljyä

I dl tuoretta tillisilppua

Vatkaa kulhossa hyvin sekaisin sinappi, etikka, suola, sokeri ja valkopippuri. Lisää öljy ohuena nauhana koko ajan vatkaten (haarukka riittää).

Sekoita mukaan tilli ja maista varmistaen makujen tasapaino. Säilyy puhtaassa lasipurkissa kaksi viikkoa.

PERINTEINEN JOULU: PARAS JOULUSINAPPI

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

16. LUUKKU: PARAS JOULUSINAPPI

Paras joulusinappi on konjakkisinappi. Yksinkertainen on nimittäin usein parasta. Siksi joulusinappini resepti on se kaikista helpoin. En ole jaksanut vielä innostua vaikka mustaherukka-, punaviini,- tai luumusinapista, mutta sekin päivä vielä varmastitulee, nyt olen ihan tyytyväinen kun saan pöytään sen perus Colmansin jauheesta tehdyn, kivan keltaisen ja sopivan polttavan sinapin. (Colmans ei o sitten mitenkään sekaantunu tähän juttuun, mutta kuinkaa monta erimerkkistä sinappijauhetta sitä nyt sitten ylipäätään on? Ja rakastan tuota kaunista, vuosien saatossa samannäköisenä pysynyttä purkkia, oli pakko ottaa se kuviin mukaan.)

Konjakkia sentään lirautan tujauksen mausteeksi.

Joulusinappi on älyttömän hieno joulutuliainenkin. Jos on kinkunsyöjäperhe, ei todellakaan haittaa vaikka valittavana ja vertailtavan pöydässä olisi kolmeakin erilaista sinappia. Löytyy sitten kaikille oman maun mukaan. Litroittain ei tartte sinappia viedä, sellainen piltti/pestokastike lasipurkki joka vetää 1-2 dl on ihan passeli.

Meidän perheellä on yksi suosikki ostosinappikin, sekin on kyllä hyvin kotitekoisen makuinen. Se on Ålands senap:in keittiömestarin valmistama Lassen kinkkusinappi. Sitä kun maistaa niin ihan tulee heti joulukinkusta maku suuhun. Todella hyvää. Sitä ei taida saada kaupoista, vaan se on myynnissä erilaisilla messuilla ja markkinoilla ja verkossa, täälä Seinäjoella oli viime viikonloppuna perinteiset joulunalus Suurmarkkinat, josta äitini kävi hakemassa taas kaksi purkkia. Ihan parasta. Terveisiä ja kiitos sinne Lasselle!

IsoHoon sisko on kova joulusinapin tekijä myös ja tapaamme saada joulusinappi purkin myös IsoHoon Ruotsissa asuvalta merimiestyökaverilta. Ne ovatkin varsinaisia kulinaarisinappeja, joissa mausteena on useimmiten joku tarkkaan valittu viski. Kiitos ja terveisiä!

JOULUSINAPPI
2 dl Colman´s sinappijauhetta
1 dl sokeria
1 tl suolaa
2 dl kuohukermaa
1 muna
1 tl valkoviinietikkaa
2 rkl konjakkia

Käytä valmistamiseen mielellään pinnoitettua kattilaa ja puulastaa/vispilää.

Sekoita sinappijauho, suola ja sokeri paakuttomaksi. Voi kaataa sinappijauheen halutessasi siivilän läpi kattilaan, niin paakut lähtee.
Sekoita mukaan kerma  ja muna, kuumenna kiehuvaksi. Vispilöi koko ajan, paakkuuntumisen ja pohjaanpalamisen estämiseksi. Keitä sinappia miedolla lämmöllä kunnes se saostuu paksummaksi.
Ota liedeltä ja vatkaa sekaan etikka ja konjakki. Kaada puhtaisiin lasipurkkeihin jäähtymään (annoksesta n. 2-3 pilttipurkkia).
Säilyy jääkaapissa viikkoja.

SALSA BANDERA

Salsa Bandera on aidointa Meksikoa. Bandera tarkoittaa lippua ja Meksikon lipun värit siintelevätkin tomaatin punassa, hopeasipulin valkeudessa ja jalapeñon ja korianterin vihreydessä.

Samasta salsasta saatetaan puhua myös nimillä Salsa Cruda tai Salsa Fresca ja kyllä, myös Pico de Gallo. Itseasiassa kaikkialla muualla Pico de Gallo on yleisin nimi, Meksikossa se taas on nimenä limellä ja chilillä maustetulle hedelmäsalaatille.

Ja mikäli faktani ovat vääriä, Natasiskoni varmasti korjaa asian.

Salsa Bandera on ihanan tuoretta ja raikasta.Se valmistuu nopeasti ja kruunaa kyllä monta meksikolaista ruokaa. Ei muuta kuin vähän pilkkomista.

Salsa Bandera

4 tomaattia

1 hopeasipuli

1-2 tuoretta jalapeñoa tai serranoa

1/2 ruukkua korianteria

1 limen mehu

suolaa

Poista tomaateista kanta ja siemenet ja kuutioi. Kuori sipuli ja kuutioi. Kuution koon voit päättää itse. Omani on aika raffia, voisi se olla pienempää ja nätimpääkin. Mutta maku sama.

Hienonna jalapeño, poista ensin siemenet, hienonna korianteri. Sekoita kaikki aineet sekaisin, purista päälle limen mehu ja viimeistele suolalla.

Valmis!

Muita meksikolaisia salsoja

Salsa Roja
Salsa Verde
Guacamole
Guacamole con piña y pepino

Ja sitten takuulla!

HÄRKÄPASTA JA KÄSIN TEHTY PESTO

Mulla oli sopivasti pala edellispäivänä kokonaisena grillattua naudan ulkofilettä, ruskeita herkkusieniä, pala parmesania, pussinpohja pinjansiemeniä ja ruukku basilikaa, kaapissa tietenkin kuivapastaa ja ruokaa piti saada pöytään nopeahkosti. 

Siljan italialaisen keittiön nimiin vannovan Tavolata-ravintolan listalla on hirveän suosittu härkäpasta-annos. Siinä on suurin piirtein juuri nuo ainekset, pakkohan mun oli päästä kokeilemaan kotikeittiössä. Koska mua on viime aikoina vainonnut konekato, sellaista tasaista kahden koneen viikkovauhtia aparaatit sanovat irti itsensä, kohdistin katseeni mun rakkaaseen jättimortteliin ja päätin hieraista peston sillä. Täytyy suositella. Vaikka se koneen hurautus on helppoa, näppärää ja sileää, niin käsin mortteloidussa pestossa on jotakin niin kauniin ruustiikkia, se ei ole niin tasaista, pinjansiemenet erottuvat eri kokoisina muruina eikä basilikaa ajeta laihaksi väriksi.

Koska tämä on mun blogi, otan oikeuden sääliä itseäni vielä hetken aparaattipuolella. Eilen kuvasin terassilla viimeisissä päivänvaloissa. Kuvattuani roudasin tietenkin tavarat takaisin sisälle, ensimmäisenä jalustaan kiinnitetyn kamerani. Olin ottanut kuvia ylhäältäpäin ja koska kamera-objektiivijärjestelmäni on mallia "ei pääse lähelle, ei kauas", olin joutunut venyttämään perintöjalustan eli isäni 70- luvulla Sveitsistä hankkiman (Ollut muuten aikoinaan varmaan ihan vimpan päälle peli, mutta haloo, 70-luvulla!)kolmijalan ääriasentoon, eli kamera oli siinä jossain pääni korkeudella. Nostin siis jalustan sisälle kameroineen ja levitin kolme jalkaa tukevasti seisomaan kun menin hakemaan ruokia ulkoa. Sisältä kuuluui karmea smash! tai olisiko ollut kräck! tai brombbbb! tai jotakin hirveää... jalustan yhden jalan lukko oli pettänyt ja koko hoito kaatunut pehmeälle laattalattialle.

Kameran objektiivin sisältö on muuten mielenkiintoinen, kun sitä pääsee näin pieniin osiin pilkottuna tutkimaan. Kiitos yhteisistä vuosista.

R.I.P

Teknisten laitteiden karma tuntuu seuraavan. Olen parhaillani junassa ja kuljettaja juuri kuulutti, että olemme menettäneet jännitteen, joka on aika olennainen asia sähköisesti kulkevalle junalle, rullailemme tässä ihan omalla painollamme.

Poistakaa minut junasta. Ehkä matka jatkuu sitten.

.

KÄSIN TEHTY PEST0

Rehellisyyden nimissä, tämän voi myös hurauttaa siloiseksi monitoimikoneella tai sauvasekoittajalla.

1 ruukku basilikaa 

2 rkl pinjansiemeniä paahdettuna

1 dl raastettua parmesania

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 dl hyvälaatuista oliiviöljyä

merisuolaa, mustapippuria

Survo kaikki kiinteät ainekset isossa huhmaressa ja sekoita lopuksi öljy joukkoon.

HÄRKÄPASTA

4:lle

400g penneä 

300g naudan ulkofilettä kuutioituna /raakana tai kypsänä: itsellä edellispäivän medium grillattu liha

200g ruskeita herkkusieniä hiukan pilkottuna

yllä olevan reseptin mukainen annos pestoa

suolaa, mustapippuria

oliiviöljyä paistamiseen

pinnalle parmesanlastuja ja mustapippuria

Valmista pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa paista lihakuutiot oliiviöljyssä, suolaa ja pippuroi. Paista myös herkkusienet samoin.

Sekoita pesto valutettuun kuumaan pastaan. Lisää liha ja sienet, viimeistele parmesanlastuilla.

Juna kulkee taas! Vaikka oon kyytissä.

PALUU KLASSIKOIHIN: PARSA, MUSLIINIKASTIKE JA SAUVIGNON BLANC

 Kaupallinen yhteistyö

Parsaa pidetään vaativana parina viinille. Siihen on syynsä ja jos olisin kemisti (tuska ainoastaan lisääntynyt kun hengaan niiden kanssa nykyään työn puitteissa) osaisin aivan varmasti selittää teille miksi parsa maistuu yksinään ihanalta, mutta tietyn viinin kanssa kovalta ja metalliselta. Syyt löytyvät parsan sisältämistä yhdisteistä, jotka yksinkertaisest eivät natsaa esimerkiksi tanniinisen punaviinin kanssa sen paremmin kuin tammisen chardonnay'nkaan.

Parsa muuttuu paljon viiniystävällisemmäksi jos sen grillaa kunnon pintapaahto kuntoon tai upottaa sen johonkin ihanaan juustoiseen tai voiseen kastikkeeseen, samaa siltaa viinin ja parsan välille rakentaa myös pekoni.Edelleenkään sitä ei silti kannata valita tanniinisen punaviinin tai tai tammisen chardonnayn kera.

Sauvignon Blanc, sen sijaan,  jos mikä, on klassinen pari parsalle; sen sitruksisuus, yrttisyys ja reipas hapokkuus muuntuvat parsan kanssa suloiseksi sopusoinnuksi. Pitäkääpä siis se mielessä parsaviiniä patsastellessanne.

Ja parsa. Minä teen jostain syystä useimmiten vihreää parsaa. Tai siis ihan siitä syystä, että nuo notkeat, ohuet tangot vetoavat jo värillään, eikä kypsennystä tarvita nimeksikään. Itse asiassa se on mainio raakahöylättynä salaatissa. Ja maku, se on juuri se parsa!

Mutta ehkä vieläkin herkempi, parsempi ja herkullisempi on onnistuessaan tuore valkoinen parsa. Se on jotakin niin eksklusiivisen hyvää, että siitä unelmoi seuraavat puoli vuotta. Harmillisesti (vanhan) valkoisen parsan kanssa myös epäonnistuu helpommin kypsennyksessä. Tiedät sen jälkeen, että parsakuitu on p-i-t-k-ä...

Tähän viinijuttuun ja parsan klassisiin pariin sopii hyvin kertoa kuinka n. tasan vuosi sitten tapasin erään viinitalon perillisen (aivan!... ja en puhu nyt Jyrki Sukulan lapsista), joka kertoi varsin intohimoisesti suhteestaan viiniin ja ruokaan. Hän kertoi, että parsa on ihan parasta musliinikastikkeen kera. Hän oli ranskankielinen, joten Sauce Mousseline soljui sanana hänen huultensa välistä kepeän arkipäiväisesti ja me muut moukat (Tähän kohtaan parempi mainita, että paikalla oli siis muitakin, joten kyse ei ollut sen intiimimmästä tilaisuudesta, vaikka sellaiseenkin olen kerran saanut kutsun Tomi Björckin kanssa - kutsussa tosiaan luki tervetuloa viettämään intiimiä iltapäivää Tomi Björckin kanssa-  ja sekin paljastui ihan joukkotilaisuudeksi...) olimme ihan, että häh, mikä soosi?

Musliinikastike on siis yksi ranskalaisen keittiön kastikkeista, sitä kai voisi luonnehtia hollandaiseksi, johon lopussa sekoitetaan vaahdotettua kermaa. Kastike todella syleilee parsaa. Se on jotenkin vähän unohdettu meillä ja siksi halusin muistuttaa tästä klassisesta symbioosista parsa- sauvignon blanc- musliinikastike.
Ai että, ken saa tuoretta parsaa omasta maasta!

Valkoista parsaa ja musliinikastiketta
2-3:lle

500g tuoretta, valkoista parsaa

150g voita
3 keltuaista
3 rkl kuivaa valkoviiniä (sauvignon blancia)
1 tl sokeri
1/2 tl suolaa
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl kuohukermaa

Huuhtele parsa ja katko niistä puumaiset varret. Kuori nuppua lukuunottamatta pitkin vedoin tukien parsaa leikkuulautaa vasten. Muuten se katkeaa helposti.

Keitä 10-15 min. kypsiksi kevyesti kiehuvassa vedessä. Koska minulla ei ole parsakattilaa (enkä tarvitse, rakas joulupukki), keitän ne paistokasarissa kyljellään.

Sulata voi. Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi.

Sekoita keltuaiset, viini, sokeri ja suola ja vatkaa niitä kulhossa vesihauteessa kunnes seos sakenee. Nosta kulho pois vesihauteesta. Vatkaa mukaan  sula voi ohuena norona vähän kerrallaan kaataen, älä kaada mukaan astian pohjalle painunutta sakkaa. Saat aikaan täyteläisen paksun kastikkeen.

Vatkaa mukaan sitruunamehu. Tarkista maku.

Sekoita mukaan vaahdotettu kerma juuri ennen tarjoilua.

Oma Sauvignon Blancini oli tällä kertaa Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2015. Olin aivan täpinöissäni kun yhdistelmä toimi niin hyvin. Lopussa piti alkaa vetelemään parsaa käsin ja viiniä kaksin käsin.

Les Fumées on muuten Alkon top 3:ssa myydyimmissä valkoviineissä. Eikä turhaan, Viini sai pronssia myös Vuoden Viini 2016 kisassa. Sitä löytyy myös kätevänä hanapakkauksena joka on itseasiassa myydyin laatikkoviini Alkossa. Sinivalkoinen ulkoasu kyllä huutaa "Juhannusviini"! Parsalla tai ei. 

P.S. Se viinitalon perijä iski jostain syystä toistuvasti (ja tarkoitan enemmän kuin 2x) minulle silmää illallispöydässä. En provosoinut.

(EPÄ)TÄYDELLINEN HOLLANDAISE

Se on nyt selvästi sesongissa. Hollandaise-kastike nimittäin. Ainahan se maistuu Eggs Benedict tai kalan kanssa mutta nyt on sesongissa sen ehkä parhain kaveri, eli parsa, parsa, parsa...

Olisi kiva sanoa, että kastikkeiden tekoa turhaan mystifioidaan, eihän siinäkään ole muuta kuin maut ja rakenteet kohdilleen. Jostakin kumman syystä olen aina kaikkien  maustevoiden ja kylmien dippien kannalla kun ruualle kostuketta etsitään. Koen kastikkeet jotenkin hirmu työläiksi ja omasta kauhastani lähtiessä myös usein ei niin hyvän makuisiksi. Kaikki perinteiset kastikeruuoat kyllä onnistuu ja pastankastikkeet, mutta jostain punaviinisoosista näen ihan painajaisia.

Kun rappaan niin useimmiten myös roiskuu...

Mutta noin vain sitten uskaltauduin tekemään taas hollandaiset, pari kertaa ennenkin olen onnistunut siinä, mutta nyt olen kadottanut sen pomminvarman ja helpon reseptin. Jos katsoo tuota hollandaiseni rakennetta niin sen ei kuuluisi varmastikaan olla noin vaahtoavaa, mutta innostuin käyttämään sellaista sauvasekoittimen vispiläpäätä ja sekös sen kastikkeen aivan vaahdotti kun innostuin lisäämään sitruunamehua vähän turhankin paljon.  Kastike meni siis hiukan lieväksi myös. Mutta tykkään sitruunasta, joten ei se haitannut, ei minua, ei parsoja eikä lohta, eikä edes Iso-Hoota.

HOLLANDAISE-KASTIKE

200g voita
3 munankeltuaista
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl valkoviiniä (tai vettä)
suolaa 
sitruunamehua

Sulata voi mikrossa tai kattilassa. Laita munankeltuaiset, viinietikka ja viini ja suola kulhoon ja vispilöi kuohkeaksi.

Aseta kulho kevyesti poreilevaan vesihauteeseen (Kulho siis sellaisen kattilan päälle, jonne se ei uppoa mutta pohja kuitenkin koskettaa vettä) ja vispaa koko ajan kunnes seos paksunee ja vaalenee, n. 3 min.

Ota pois vesihauteesta ja lisää voi vispilöiden kastikkeeseen pieni määrä kerrallaan kunnes sinulla on paksu ja kermainen hollandaise kastike. Mausta sitruunamehulla ja tarkista suola. 

Varsinainen pika-ateria alusta loppuun oli valmis 20 minuutissa; kastike, parsat ja lohimedaljongit ja välillä otin myös kuvia. Hyvää oli.

Nyt menen seuraavaksi tsekkaamaan nousemassa olevan pullataikinani, tajusin juuri että laitoin litraan nestettä vain puolen litran hiivat...

Sanoiko joku joskus jossain, että epätäydellisyys on vapauttavaa. Ja kissan viikset!

Muita parsareseptejä:

Parsaa mestarikokin tapaan
Parsakeitto piparjuurikatkaravuilla
Frittiparsat
Ihana parsapasta
Pohjaton parsapiirakka

VOITA KITCHEN AID TAI LOHDUTA ITSEÄSI PITALLA

Pitaleivät on mun makuun. Itsetehdyt varsinkin. Täyttä mystiikka miksi ja kuinka ne pullistuu uunissa ihaniksi, pulleroisiksi taskuiksi. Sisälle voi laittaa lähestulkoon mitä mielesi tekee, mutta nämä mun sitruunapossutäytteiset kyllä osuu  omiin makuhermoihin aikas tujusti. Vähän (paahdettua) paprikaa (joka siis on vähän kuin pekoni, aina hyvä) ja sitten reilulla kauhalla tsatsikia päälle. Sellaista spesiaalitsatsikia jossa on mukana reilusti, niin reilusti fetajuustoa....

Pitaleipien teossa ei todellakaan ole mitään mystiikkaa, ja tämä ruoka on ihan nopea ja näppärä valmistaa arki-iltanakin. Kasviksia ja lihoja voi varioida määräämättömiin. Ja sä tiedät, että mä en tuomitse kaupan pitaleipiäkään, koska meillä niihin turvaudutaan myös aika ajoin, jos tuntuu, ettei oo tarvetta taikinaterapialle. Mun mielestä muuten paras lämmityskeino niille on ihan leivänpaahdin, pistää vaan paahtumaan vielä toisenkin kerran.

Sitruunapossulla ja Apetinajuustotsatsikilla täytettyihin pitaleipiin löytyy resepti täältä. Se on muuten puolaksi 

Domowy chlebek pita z cytrynową wieprzowiną i sosem tzatziki. Edelleen niin käsittämätöntä, että joku ehkä lukee mun laatimaa reseptijuttua puolaksi jossain Puolassa...

Ja sitten vielä se VOITA KITCHEN AID- osio. Tämä on muuten kuuma vinkki ja jos joku tosissaan haluaa kotiinsa tuon keittiökaunottaren, niin nyt olisi melko hyvät tsäänssit.

Apetinan makutiimistä on leivottu tastetwistereitä, eli vuorollamme kerran kuukaudessa tuunaamme jonkun klassikkoreseptin. Yhtenä jujunahan koko sivustossa on, että resepteissä on  useimmiten joku Apetina-tuotteilla tehty twisti.

Apetina.com aloitti myös kampanjan, jossa joka kuukausi jaetaan parhaaksi äänestetylle reseptille joku ihana keittiövempain, tässä kuussa siis tuo Kirchen Aid-klassikko. Osallistuaksesi jaa instagramissa kuva jostakin syötävästä aikaansaannoksesta, jossa joku oma  tastetwistisi #tastetwist. Apetina poimii nuo sivuilleen, jossa kuka tahansa voi käydä äänestämässä niitä. #tastetwist -reseptin ei tarvitse sisältää mitään Apetina tuotteita. Siellä on nyt parhaalla reseptillä vissiin 140 ääntä ja tiedän, että aika monella teistä olis mahdollisuudet saada paljon enemmän jos vähän viel huutelette kansaa äänestämään. 

Hakekaa se Kitchen Aid sieltä Suomeen!

Tai ainakin pirun hyvä pita-ateria resepti....

Kampanja ei ole vielä Suomen sivuilla, joten klikkaa oikean yläkulman aukeavasta maavalikoimasta kohta Global.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Kurpitsa-salsa

Ennen oli vaan pizza-perjantai. Ja hampurilaiset joskus viikonlopun yönä pikkujoulu-aikaan paikalliselta grilliltä. Lauantai-sauna ja kiuasmakkara. Ja ihan pienenä viikon odotetuin, saunalimpsa, vihreää päärynää, punaista vadelmaa tai jaffaa. Eikä tosiaankaan edes joka viikonloppu. (Eli pitäisikö sanoa viikkoja odotetuin?) No, juhannuksena sen limpsan sai ainakin takuuvarmasti.

Sellainen tuntuma mulla vähän on, että nykyään ehkä jopa suurin suosikki perheen yhteiseen illanviettoon on jonkinnäköinen taco-ilta, niitä rouskuvia kuoria tai pehmeä tortillalätty, johon kukin lempitäytteensä kääräisee. Ja silloin tarvitaan salsoja, elikkäs kastikkeita. Tulista ja miedompaa, sitten vielä kermaviiliä tai ranskankermaa annoksen kruunuksi ja tulisuuden taltuttajaksi. Purkista saa hyvää helposti, mutta onhan se nyt niin, että kotitekoisen salsan voittanutta ei ole.

Ja niinkin se on, että juuri NYT on kauppojen kurpitsavalikoima parhaillaan. Tekaiseppa seuraavaan taco-iltaan vähän erilainen salsa. Täyteläinen paahdettu kurpitsa pohjalla, aavistus tulisuutta (tulisuuden määrää on helppo säätää chilien määrällä), ripaus kanelia tuomaan mystistä mausteisuutta. Tämä salsa sopii loppusyksyyn ja talven odotukseen. On se kurpitsa monipuolinen!

Omani valmistin myskikurpitsasta, mutta tähän käy myös ihan tavallinen, oranssi, kurpitsan näköinenkin kurpitsa. Jos haluat voit ottaa kurpitsan siemenet talteen, paahtaa uunissa ja ripotella salsan päälle rapeutta antamaan. Jos salsaa ei syödä kerralla niin, siemenet kannattaa ripotella vasta aina ennen tarjoilua, samoin kuin korianterikin.

Kurpitsa-salsa

3 rkl öljyä

½ l pieneksi kuutioitua kurpitsaa

2 tomaattia kuutioituna

1 sipuli hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 tlk tomaattimurskaa

1 vihreä paprika pilkottuna

1-2 chiliä ja/tai jalapenoa ilman siemeniä hienonnettuna

1 tl kanelia

 ½ tl sokeria

 ½ tl chilijauhetta

1 tl suolaa

1 limen kuori ja mehu

pinnalle tuoretta korianteria

Laita uuni 220 asteeseen ja levitä leivinpaperin päälle, uuninpellille, kuutioitu kurpitsa, johon sekoitat 2 rkl öljyä. Paahda kypsiksi n. 20 min.

Kuumenna paistinpannulla 1 rkl öljyä ja kuullota miedolla lämmöllä sipuli, valkosipuli, tomaatti, vihreä paprika ja chilit. Lisää tomaattimurska, kaneli, sokeri, suola ja chilijauhe ja keittele hiljalleen 10 min. Purista joukkoon limen mehu ja lisää raastettu kuori.

Soseuta paahdetut kurpitsat karkeasti sauvasekoittimella ja sekoita muihin aineksiin. Tarkista suola.

Salsa säilyy ilmatiiviissä lasitölkissä jääkaapissa viikon verran.

Lisää innotusta kurpitsan käyttöön löydät K-ruoka sivustolta.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa

Pastataikuri

Mamma Mia! Siinä ne nyt kuivuvat keittiön puutuolin karmilla melkein kuin italialaisella Nonnalla. On tämä suomalainen Nannakin toki pastaa kotona ennen tehnyt, kaapissa on vanha turvallinen Atlas pastakone. Jotenkin se vaan jää niin helposti sinne kaappiin, koska onhan se aikamoinen operaatio, vaikkakin uskomattoman palkitseva, niin kyllä siihen joku leppoisa viikonlopun päivä tarvitaan kun ei ole kiire minnekkään.

Mutta vielä tälläisenkin päivän näin, että pöydälläni on kompakti Philipsin pastakone (sain koneen tetattavaksi Philipsiltä), jonne lisään jauhot ja nesteen/munat, painan käynnistyksestä ja muutamien minuuttien kuluttua kone alkaa suoltaa ulos valitsemani suuttimen mukaan joko spaghettia, fettucinea, penneä tai lasagnelevyjä. Mä oikeasti aivan liikutuin, kun kone alkoi työntää ulos täydellistä spagettia, siinä kaikessa oli jotakin niin helppoa ja ihanaa.

Maitotytön kanssa sunnuntai-iltapäivä vietettiin pastaa tehden ja kokkaillen. Ensiksi tehtiin tietysti perusspaghettia ja ronskisti se suurempi annos, josta olisi kyllä puolikaskin riittänyt meidän perheelle, nyt sekin tiedetään. Aamupäivällä oli meinannut lapanen jo lähteä kädestä kun mietin mitä ihania pastaruokia valmistan, kunnes tajusin, että nyt on pakko valmistaa jääkaappityhjäksi-ruokaa eikä ostaa ainuttakaan lisäelintarviketta. Pannulle spaghetin kanssa pääsi siis jääkaapista chorizomakkarat tomaattisessa kastikkeessa. 

Chorizo-tomaattikastike kotitekoiselle tuorepastalle

2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli pilkottuna
1 sellerinvarsi silputtuna
2 valkosipulinkynttä pilkottuna
2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa
2 dl punaviiniä 
3 chorizo-tuoremakkaraa
1 tl savupaprikaa
1 rkl kuivattua oreganoa
1rkl kuivattua basilikaa
tuoretta timjamia ja basilikaa
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja selleri miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää tomaattipyre, -murska ja viini. Sekoita. Purista chorizomakkara kuorestaan kastikkeen joukkoon pikku pallukoiksi. Lisää savupaprika, oregano ja ja basilika. Anna porista hiljakseen ilman kantta n. 15 min. Mausta vielä suolalla ja mustapippurilla.

Sekoita kastike tuorepastan joukkoon italialaiseen tyyliin, Mausta tuoreyrteillä ja raasta lautasella päälle vielä parmesania.

Laadukas kuivapasta (ja sitä ei välttämättä ole siellä marketin hyllyssä) on erinomaista ja helppokäyttöistä. Meidän sunnuntai-pastahetki oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka tuorepasta vaan kertakaikkiaan nostaa pasta-aterian uudelle tasolle. Isohookin alkoi jo haaveilemaan, että seuraavalla kerralla haluaisi pastaa pelkällä voilla (ette kai säikähtäneet, että IsoHoo ilmoittaisi voivansa jopa valmistaa pastaa)! Philipsin pastakone nyt vaan mullistaa koko pastanteon periaatteen. Kastikkeen tekoajan aikana sinulle valmistuu tuorepasta!

Koneen mukana tuli  tosi inspiroiva reseptikirja (sieltä löytyi esim. Dan danitkin) sekä erilaisiin pastoihin ja nuudeleihin että niistä tehtäviin ruokiin. Yksi pastakoneen parhaista puolista onkin, että voit tehdä eri makuisia ja värisiä pastoja erilaisia kuivamausteita tai -nesteitä lisäämällä. Myös jauhoissa voit varioida vaikkapa täysjyväjauhoilla tai gluteenittomilla. Siskot Kokkaa-blogin Nelle, joka on sielultaan paitsi tipin tarkka insinööri, pikkuusen eteläpohjalaasesti itsevarma kokeillaakseen vaikka mitä ja lisäksi mielettömän analysoivan makuaistin omaava on ehtinyt kokkailla jo vaikka minkämoista pastaa. Suosittelen lukemaan postauksen.

Uskokaa tai älkää -mutta totta tämä on- Maitotyttö painoi poskensa spontaanista vasten roikkuvia pastoja ja huokaisi "Mä rakastan pastaa"...

Sitä paitsi pastakoneeksi nimittäminen on kyllä lievä understatement tälle koneelle. Tällä onnistuu tietenkin myös vaikka ramen-, udon- ja vehnänuudelit, sekä kuoret wontoneihin ja jiazoihin, tuskin maltan odottaa ramenkeittoa kotitekoisilla nuudeleilla. My new best friend in Asian cooking!

Mulle tuli sitä spagettia tosiaan tuplasatsi, mutta ei hätää, se säilyy hyvin jääkaapissa, joten voin siitä pyörittää itselle ja lapsille jonkun nopean pastan viikolla. Ei me kuitenkaan maltettu olla kokeilematta Maitotytön kanssa myös pennejä. Likka halusi olla katkojamestari, mistä syystä meillä on nyt sekä  hyvin lyhyitä, että pitkiä pennejä. 

Mutta nuavvaan onnistui nelivuotiaalta apuriltakin!

Suuret kiitokset annan myös koneessa kiinteästi olevalle säilytyslokerolle, jossa suuttimet ja puhdistimet pysyy tallessa. Sillä se on yks mitä mä koneissa vihaan. Aina joudun ettiä vispilöitä, teriä sun muita kun alan tekemään jotain. Kun on paljon tavaraa, niin on paljon hukassakin ( ja tämä on ihan mun oma sananlasku).

Niinkun rivien välistä voitte lukea, niin monenmoista keittiötarviketta löytyy ja aina pitää miettiä uusien tarpeellisuutta. Mutta Pastamaker on kyllä for keeps!

Mun oma pastataikuri!

Yhteistyössä Philips. 

Parasta mitä omena tietää?

 

No sehän on vaniljakastike! Tai ainakin olisi syytä olla, sillä minä pruukaan omassa keittiössäni hukuttaa omenani sen pehmeän täyteläiseen (ja omenan kannalta myös siis viimeiseen syleilyyn) olipa sitten kyse uuniomenoista, piirakkareseptistä tai strudelista. Oikeastaan en kyllä ole tainnut koskaan tehdä strudelia itse, mutta miljoona kertaa sitä Itävallassa hartaudella nauttinut. Ja olisitte kumminkin uskonut, jos olisin sitä sanonut tehneeni. (ToDo lista, sijalle n. 1032. , strudelin teko)

Nykyään ovat tulleet niin pirskatin näppäriksi noissa elintarvikealan yrityksissä, että tuppaavat sielläkin valmistamaan paksua ja hyvänmakuista vaniljakastiketta, jota tulee helposti napattua ostoskärryyn siinä maitolaarin kohdalla. Avainsanoina, helppo ja nopea ja taustalla ehkä jotkut lapsuudessa epäonnistuneet vaniljakastikkeen tekoyritykset. Palanut maito/kerma, sen pahemmaksihan ei voi paljon ruuanlaitto tulla.

Vaniljakastikkeen keittämisestä edelliskerran on siis kulunut jonkinmoinen tovi, joten oli taas todistettava ja muistutettava itselle, että sen tekoon ei liity mitään salatiedettä. Ja että kotitekoinen ON vielä herkullisempaa. Pinnoitettu kattila on ehkä puulastan ohella keittäjän paras kaveri tässä puuhassa. Ja pieni annos kärsivällisyyttä.

Vaniljakastike
4:lle

2 keltuaista
1 rkl sokeria (ruskeaa ruokosokeria)
2 dl kulutusmaitoa
2 dl kuohukermaa
2 tl perunajauhoja
1 vaniljatanko (sen puuttuessa myös 1 rkl vanilliinisokeria)

Laita kaikki ainekset vaniljatankoa lukuun ottamatta kattilaan ja vispaa vispilällä tasaiseksi. Halkaise vaniljatanko, riivi musta seimenmassa veitsen lappeella ja pudota se liemeen, samoin vaniljatangon puolikkaat (mikäli käytät tangon sijasta vaniljasokeria, mausta sillä vasta valmis kastike.

Kuumenna kastike kiehuvaksi, koko ajan puuhaarukalla sekoittaen kunnes se sakenee. Älä keitä. Nosta kattila liedeltä, siirrä kattila jäähtymään altaaseen, jossa kylmää vettä ja jatka sekoittamista kunnes kastike jäähtyy.

Kaada kivaan nekkaan tai pulloon ja laita jääkaappiin jäähtymään, jotta voit sitten viimeistellä jonkun herkullisen lämpimän omenapaistoksen vaniljakastikkeella.

Ja kulinaaripisteet kotiin. Urho10v. ja Maitotyttö3v niiiiiiiiiiin arvostavat kun äiti näkee vaivaa.