VINKKEJÄ VAPPUUN!

Kevättäpinöissä vain minä voin unohtaa tempaisseeni tänään lehtiin (Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Ilkka, Pohjalainen, Satakunnan Kansa, Hämeen Sanomat, Keskipohjanmaa, Forssan lehti, Lapin Kansa ja Kainuun Sanomat. Lehtien lukijamäärä on noin miljoona ja kokonaistavoitettavuus noin kaksi miljoonaa suomalaista) ruokatorstai- aukeaman. Mutta kai sitä voi vielä hehkutella näin illemmallakin?

Aiheena vappu, mikäs muu. Koska Suomi, olen alkanut  vapunvietossa kallistua piknikin sijaan brunssiin, jonka voi kyllä sään sattuessa siirtää kototerassillekin. Siksi sivun teemana olikin viipyilevä vappubrunssi. Valitsen sen kyllä joka kerta kevään ensimmäisen ravintolaterassi-istunnon sijaan, kun sormet kohmeisina yrittää kulautella oluttuopista (tiedetään, oon amatööri).

Vappuun jotenkin kuitenkin liittyy vahvasti tuo juomapuoli ja siksi ehdotankin brunssille Tee se itse - mocktail nurkkausta. Supertrendikästä, varsinkin jos teet sen superterveellisesti.  Ennen kaikkea aivan vapun herkullista!

Nyyttärimeininki rasittaa kaikkia yhtäläisen vähän ja yleensä silloin kaikille löytyy jotakin mieluista. 

Kun brunssipöydästä täytyy löytyä aina kananmunaa jossakin muodossa, mietin sille paikan lehtevässä (ja niin kätsyn valmispohjaisessa) piiraassa kasvisten kanssa.

Tykkään myös kananmunalla täytetyistä pekonisista perunanpuolikkaista, nyt ideoin niiden sijaan kaksi muuta hyvää täytettä. Toisessa chorizoa, toisessa sieniä.  Sanomattakin selvää, että myös juustoa on reilusti.

Caprissalaattia kelpaa aina varioida, varsinkin kun kesän herkuimpia tomaatteja odotellaan vasta, saa uunipaahto ne kuitenkin huikeisiin korkeuksiin. Tämä on just sitä yksinkertaisinta parasta!

Ja kun kerran paahdetaan iso pino leipiä, niin sillipurkkien lisäksi kannattaa pöytään nostaa helppoakin helpompi, maultaan  huippuraikas lohikakku.

Mutta kaikkein herkin, keväisin ja suloisin annos kuitenkin on vadelmaskonssit kukkavoilla. Sain Mimikseltä ihanan lähetyksen kukkia ja versoja, huimaavan kauniita, ja osa niistä päätyi tuohon lohikakkuun ja osa kukkavoihin. Uunituoreen skonssin pinnalla sipaisu kukkaisvoita. Emmä kestä. Taidan tehdä näitä juhannuksenakin!

 

AAMUN MUNAT: TEXMEX MIGAS

Aamiainen on päivän paras ateria. Otsassani lukee, että oon aamiaislyyli. Aamiaisella voi syödä paljon tai vähän (no, on kyllä ihmisiä, joille on olemassa vain yksi vaihtoehto, mutta ei nyt aleta osoittelemaan itseä ketään tässä sormella), terveellisesti vihermehuillen ja kokojyväillen tai ihastuttavan syntisesti kierien pekonissa ja vaikka suklaakakussa jos siltä tuntuut (arvaa tuntuuko?).

Jos multa joku kysyy, minkä kansan nimeäisin ykköspallille parhaimman aamiaiskansan kisassa, tiedän heti, HETI vastauksen. Se on meksikolaiset. Niiden aamiaismunillakin on tuhat ja yksi tarinaa, eronneista munista farmarin erikoisiin. Lähes kaikista ruuista, oli sitten vaikka enchiladoja, burritoja, tamalesia tai tacoja voi valmistaa aamiaisversion. Munaa löytyy lähes kaikista ja tortilloja. 

Ja aina maistuu sairaan hyvältä. Miten se vain toimiikin niin hyvin. Vaikea kuvitella, että mua huvittais syödä vaikka karjalanpaistia paistetulla kananmunalla aamiaiseksi, tai edes makaroonilaatikkoa (molempia ruokia peukutan muilla aterioilla- karjalanpaistia ilman munaa kylläkin).

Koska olen alkanut ymmärtämään meksikolaista keittiötä, olen alkanut aika tiukasti erottaa sen texmexistä. Koko texmexhän on tietysti amerikkalaisittain inspiroitunut versio meksikolaisesta, usein hiukan överimpi, mutkia oikovampi, annoksissa on enemmän tavaraa kuin vastaavissa meksikolaisissa, mutta makujen kirjo on meksikoa köyhempi, kaikissa texmex annoksissa on sama tuttuus.

En tosin ole koskaan kieltäytynyt myöskään texmexistä, sillä hyväähän se on. Herkullista!  Tämän päiväinen munakokkeli texmex Migas -resepti  on reilusti texmex. Huevos con migas löytyy myös meksikolaisena versiona, joka on simppelimpi. Tällä kertaa valitsin juustoisemman  texmex-tien.

TEX MEX MIGAS

 3:lle

 

5 maissitortillaa

öljyä paistamiseen

6 munaa

1 (puna)sipuli hienonnettuna

1-2 tuoretta jalapeñoa hienonnettuna

1/2 vihreä paprika pieninä kuutioina

1/2 punainen paprika pieninä kuutiona

2 dl kuutioitua tomaattia/kirsikkatomaattia siemenet poistettuna

3 dl juustoraastetta (tässä Juustoportin vuohen gr)

1 dl hienonnettua korianteria

suolaa, pippuria

tarjoiluu, avokadokuutioita, lisää juustoraastetta, limenlohkoja

Leikkaa tortillat paloiksi (n. postimerkin kokoisiksi, muodolla ei väliä). Voit käyttää myös hiukan kuivahtaneita. Ehdottomasti toivon sinun läyttävän kuitenkin maissitortilloja, muuten maissin olennainen maku jää puuttumaan. Paista tortillalastut kullanruskean rapeiksi ja nosta talouspaperille valumaan.

Vatkaa munat haarukalla kulhossa kunnolla rikki ja lisää n. 1/2 tl suolaa ja jätä odottamaan. Tässä on taas kyse kemiasta, luin että päinvastoin kuin usein kehotetaan, munat kannattaisikin suolata heti. Suola vaikuttaa proteiniin linkittymiseen, mutta samalla ilmeisesti jotenkin suojaa niitä niin, ettei vesi pääse haihtumaan, eli munakokkeli ei kuivuisi yhtä herkästi. Siis suolaan munamassan.

Pehmittele sipulia miedolla lämmöllä paprikan ja jalapeñon kanssa pannulla n. 5 min. Lisää sitten tomaatti ja puolet tortillalastuista. Paista vielä muutama minuuttia ja lisää sitten munat ja juustoraaste. Liikuttele munamassaa pannulla kuten munakokkelia tehdessäsi. Nosta pannu pois levyltä kun kokkeli näyttää kiinteältä, mutta vielä märältä, emme halua tehdä nyt kuivaa kokkelia. Sekoita mukaan loput tortillalastut ja korianteri.

Tarjoile korianterin, extrajuuston ja limelohkojen kera.

 Migas tarkoittaa muuten muruja.

KAURAPUUROKOHOKAS

Mä puhun nyt viikonlopun aamiaisesta. Ajatus ei ensimmäisenä lähde rientämään kaurapuuron suuntaan. Kun se on niin arkista ja jotenkin, niin hyvää kun se sokerisen voisilmän (tai jäätelön!) kanssa onkin (joo, mä osaan syödä kaurapuuronkin epäterveellisesti, missä ne sokeroimattomat marjat on?), niin kumminkin siinä on joku ihme takaraivolohkon pakkopulla- fiilis. Eli pakkokaurapuuro. Häpeän syvästi, että olen huono kaurapuuron syöjä. Vaikka periaatteessa siitä tykkäänkin, sokerisen voisilimän kanssa (oonko se vaan minä, vai tuntuuko teistäkin, että mun ajatus kiertääkö jotenkin kehää?).

Mutta jo heräsi mielenkiinto, kun alettiin puhua kaurapuurokohokkaasta. Tämä on muuten oiva hävikistä herkuksi ruoka, sillä jos teet sen viikolla syömättä jääneestä puurosta, ei vaivaa ole viikonloppuna enää nimeksikään (ihmevalkuaiset ilmeisesti vatkaantuvat itsestään?)

No kumminkin.

Herkkupuuroa, marjoja ja rouhittua pähkinää.

Eihän tätä voi vastustaa.

Soppeli myös brunssille.

Alkuperäinen resepti Food&Wine (tässä muokattu).

KAURAPUUROKOHOKAS
n. 4-6:lle, muusta tarjoilusta riippuen

2, 5 dl isoja kaurahiutaleita
7, 5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
hiukan suolaa 
tai vastaava määrä tähteeksi jäänyttä puuroa eiliseltä

2 rkl tummaa sokeria
3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl  marjoja (pakaste)

pinnalle
3 dl tuoreita marjoja (käy ne pakastekkin, ei vain yhtä kaunis)
1-2 dl rouhittuja pähkinöitä, mantelia
tomusokeria 

Laita uuni n. 190 asteeseen.

Keitä puuro lisäämällä maitoon kaurahiutaleet ja hauduttamalla kypsäksi, n. 15 min. Ota levyltä, mausta suolalla ja anna hiukan jäähtyä.
Tai
Käytä tähteeksi jäänyttä puuroa.

Mausta puuro sokerilla, vatkaa puuron joukkoon keltuaiset. Sekoita mukaan myös pakastemarjat.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti puuron joukkoon. Laita puuro uuniinkestävään, voideltuun keraamiseen vuokaan tai valurautapannuun. Myös yksittäiset annosvuoat ovat kivoja.

Paista n. 30 min, kunnes kohonnut ja kauniin kullanruskea pinnalta. Paistoaika riippuu myös valitsemastasi astiasta paljon, mutta anna reilusti väriintyä pinnalta, ei ainakaan minulla kuivunut yhtään liikaa (pakastemarjat?).

Ota uunista ja heitä päälle marjat, rouhitut lempipähkinät ja tomusokeria, koska tämä ei ole makeaa ollenkaan. Vaahterasiirappi on tietysti myös hyvää. 

Ja sen kohokas saa reilusti lässähtää, siinä marjanheittovaiheessa, ei makua haittaa.

Eli ei mitään suorituspaineita!

CHORIZO BURGER SUUPALOJA

Odotin niin innolla Kokit ja potit- Hannelen ja ystävänsä , valokuvaaja Johanna Myllymäen kirjaa, sillä tiesin sen olevan pieteetillä tehty. Osasin odottaa upeita kuvia ja inspiroivaa reseptiikkaa, tiesin, että kirja selviää niin kaffipöytälukemisena, yöpöydän hyvien (ruoka)unien lähettiläänä kuin  keittiöäksönin keskellä tahmaisten sormien käännellessä ylellisen paksuja sivuja. Ja kun etulehdellä lukee vielä signeeraus, että Maailman ihanimmalle Nannalle (no taidan olla ainut kenet Maailman ihanin Hannele tuntee!), eihän tämä voi olla kun keittokirjasuosikki.

Tosi vaikeaa ja sittenkin ylettömän helppoa oli valita ensimmäinen kokeiltava resepti. Senhän oli pakko olla  Chorizo open burger. Siinä on ihan muutama raaka-aine, jotka yhdistyy mielettömäksi hampurilaiseksi. Tein sen sitten kuitenkin tuollaiseen sliderstyyliin miniburgeriksi, kun olin näköjään unohtanut ostaa puolet noista vähistäkin aineista, ei tomaattia, ei basilikaa, jotka siis voi hyvin korvata sämpylän yläkannella, varsinkin kun niistä tuli keveän höttöisiä Hannelen ohjeella. Mä tein näitä pitkäperjantain perhebrunssille ja koska lapsia oli mukana 7, joista tiesin, että suurin osa ei välitä mausteisesta chorizosta, tein osan pihveistä naturellina jauhelihasta. Ehkä vähän liiankin naturellina, ainakaan ne eivat chorizopurilaisten rinnalla maistuneet, ei sitten miltään. Taidan kesällä yrittää vääntää chorizomakkaran isoksi pihviksi grillissä!

Eikä sitten muuta tarvittukaan kuin vähän limellä ja suolalla maustettua avokadoa. Täyden kympin resepti! Jos osaisin ranskaa, sanoisin Que magnifique simplicite! Tai varmaan jos lisäis vielä muutaman `'^: Qûe magnifiquè simplicité! Täydestä menee.  (google-kääntäjää ei käytetty eikä kieltä opiskeltu...).

CHORIZO MINIBURGERIT Reseptin esikuva basilikoineen, tomaatteineen ja  alkuperäisellä open burger-idealla kannatta katsoa Suupaloja- kirjasta
8 kpl

8  minibriossisämpylää
4 chorizo raakamakkaraa
2 avokadoa
1 rkl limetin mehua (tai samalla vaikka vähän enemmän)
suolaa

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra hedelmäliha kulhoon. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta suolalla ja limetin mehulla.

Purista makkara pois kuorista ja muotoile 8 pihviksi. paista pihvit paistinpannulla kypsiksi (n. 10 minuuttia).

Leikkaa sämpylät puoliksi ja laita alapuolelle ensin reilusti avokadoa ja sen päälle pihvi. Sitten poikkeamme alkuperäisestä ja laitamme kannen päälle ja kiinnitämme tikulla. Herkut!

Minibriossit (oikein hyvä resepti Suupaloja-kirjasta)
16 kpl

1 dl maitoa
3 tl kuivahiivaa
2-3 tl hunajaa tai siirappia
1 tl suolaa
2 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
75 g  pehmeää voita 
3 rkl maitoa tai kananmunan keltuainen voiteluun
seesaminsiemeniä (nekin unohtui).

Sekoita maito ja suola ja kananmunat, lisää vehnäjauhojen joukkoon kuivahiiva ja lisää seosta vähitellen nesteen joukkoon. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää kuutioitu, pehmeä voi ja vaivaa vielä 10 min..

Kohota taikina liinan alla kasinkertaiseksi (1 h). Painele taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ja jaa 12-16 osaan. Pyörittele palloiksi ja anna kohota liinan alla n. 45 min.

Voitele maidolla tai keltuaisella. Paista 200 asteisessa uunissa 10 min. Jäähdytä.

Kun nyt tässä ollaan, niin muutama muukin kuva pitkäperjantain brunssilta. Oli syömistä, mutta oli syöjiäkin. Toivottavasti tästä tulee perinne!Nyyttärimeiningillä kenellekään ei muodostu liian raskaaksi.

Ja koska näköjään on pääsiäisen jälkitunnelmissa, niin pakko muistella vielä lankalauantaita, jolloin Pohojanmaalla perinteisesti trullitellaan ja poltetaan pääsiäisvalakioota. Tällä kertaa lähikokkoamme ei saatu kuin savuamaan ja yritin olla näyttämättä pettymystäni, jota voi verrata tunnelmiin Lahden doping-käryjen aikoihin. Kahta kauheammalta tuntui kun illalla nukkumaan mennessä kurkkasin vielä kännykkään ja näin aivan epätodelliset lieskakuvat Ylivieskan parhaillaan palavasta 230v. vanhasta puukirkosta. (Tässä kohtaa voisi ihan viettää pienen hiljaisen hetken).

Mutta  harhautettuani itseni taas sivuraiteille, palaan aiheeseen: Haluan näiden Maitotytön trullikuvien myötä kiittää Hannelea ja Johannaa kauniista keittokirjasta, toivoa sille reipasta myyntiä ja molemmille ja vaikka ihan koko maailmalle aurinkoista, iloista kevättä. (p.s. Kyllä Urho11v.kin pukeutui vielä trulliksi <3).

Aurinkoa kohti!

Hannele Hyvärinen, Johanna Myllymäki: SUUPALOJA Pikkuruokia ja naposteltavaa maailmalta saatu kustantajalta arvostelukappaleena

Suupaloja facebookissa

Hirssituorepuuro Ruokaverstas-brunssilta

Tämä on toiveresepti. Ruokaverstas-projekti pani pystyyn gluteenittoman brunssin viime lauantaina ravintolapäivänä, ja tämän tuorepuuron reseptin perään kyseltiin todella monta kertaa. Siis todella monta! Olin aivan hämmentynyt. Olin nimittäin varma, että kukaan ei innostu vaaleanruskehtavasta tuorepuurosta, mikään silmänilo se ei kulhossaan ollut. 

Resepti on niin yksinkertainen, että tuntuu, ettei se edes ole resepti. Tässä pari tunnustusta: Tein tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Söin tuorepuuroa ensimmäistä kertaa elämässäni. Osallistuin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa elämässäni. Brunssilla ja sitä valmistellessa oli niin kiire, että en ehtinyt ottaa kuin muutaman nopean kuvan , joista oli unohtunut kaikki säädöt, joten sain syödäkseni tuorepuuroa toisen kerran tänään kun otin nämä kuvat, että kehtaan julkaista reseptin.

Tuorepuuro oli omastakin mielestäni herkullista. Anteeksi, itseasiassa H-E-R-K-U-L-L-I-S-T-A.

Kerron teille kuitenkin äkkiseltään meidän brunssimenun, nyt kun sen vihdoin tarkalleen tiedän, kun tilaisuus on ohi. Meillä oli paikkana upeat isot neuvottelutilat Framin 8. kerroksessa koko seinän näköalaikkunoineen, josta pystyi ihailla lumivaippaista Seinäjokea. Käytössä oli 2 isoa jääkaappia, mutta ei liettä, ei uunia vain hirveästi pistorasioita. Asetti omat rajoituksensa tarjoilulle. Keksimme paistaa blinivohveleita sekä makealla että suolaisella täytteellä. 

Halusimme tarjota ruokaa myös mahdollisimman läheltä ja saimme kumppaneiksi brunssille Pirjon Pakarin (Kauhajoki,Seinäjoki) upeine gluteenittomina leipineen, Jalasjärveläisen Juustoportin juurot ja maitotuotteet sekä Kauhajoen Palvaamon  Perinteisen Saunapalvin.

RUOKAVERSTAS-BRUNSSI 21.11.2015

 kokonaisuudessaan gluteeniton

Paahdettu kurpitsa-kvinoasalaatti 

Punajuuri-kikhernesalaatti

Juustoportin mozzarella-tomaattisalaatti

Kasvismunakas

Omenainen hirssituorepuuro

tillikurkkuja, paprikaa

Juustoportin mansikka jugurti ja omena-karpalojugurtti

Vastapaistetut blinivohvelit

savulohitäyte

suolakurkku, smetana, hunaja

mansikkarahka

Kauhajoen Palvaamon Perinteinen saunapalvi

Juustoportin juustot:

Isabella-kermajuusto

Vuohen Grand Reserva

Brandy-Pähkinä

Kirsikkahilloke

Pirjon Pakarin tattarinapit ja

Tattari-pellavasämpylä ja

puhdaskaurasämpylä

Juustoportin voi

Linssihummus

Omenapiirakka

Puolukkapiirakka

Appelsiinituoremehu

Omenatuoremehu

Kahvi

Haudutettu Earl Grey

Lisäksi meillä oli pieni ruokaverstasmainen koenurkka, jossa kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan meloonihelmien valmistusta (kuin pieniä kaviaaripallukoita).

Enempää meillä ei ole kuvia. Ja  se kyllä harmittaa.

Mutta nyt se luvatta ja odotettu  maailman helpoin resepti.

Omenainen tuorehirssipuuro

4-5:lle

1 l maustamatonta jugurttia (Juustoportin laktoositon AB maustamaton jugurtti sopi hyvin)

4 dl hirssihiutaleita

2 dl omenasosetta

1 rkl kanelia

Sekoita kaikki aineet yhteen ja anna tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamulla voit ripotella annoksesi päälle vielä omenakuutioita, pähkinöitä, siemeniä. Puurossa on kaneli ja omenan takia ihanan jouluinenkin fiilis. Käyttämäsi omenasoseen makeudesta riippuen voit halutessasi makeuttaa puuroa vielä hunajalla. Brunssilla oli Lailan kotitekoinen omenasose, joka oli juuri sopivan makea sinällään.

Kiitos kovasti kaikille yhteistyökumppaneillemme Kauhajoen Palvaamolle, Pirjon Pakarille ja Juustoportille, upeille pikkuluistelijoiden äideille, jotka huolehditte hienosti brunssivieraista ja omalle ruokaverstas-tiimille kaikenkattavista etukäteis- ja jälkikäteisjärjestelyistä sekä paikan päällä Juhalle melonikaviaaripisteen hoidosta, Selinalle jouhevasta hovimestaroinnista ja pöytävarausten pyörityksestä, Lailalle blininpaistourakasta ja aamun pikkutunneille jatkuneista kokkauksista kanssani edellisyönä.

Ennekaikkea kiitos teille kaikille 130 isolle ja pienelle osallistujalla. Oli hienoa, että saimme  kattaukset täyteen.

Ja tehkää tuota omenaisen kanelisen ihastuttavaa tuorehirssipuuroa!

Koldskål on tanskalaisen hellepäivän herkku

Mä olen niinkuin säästelly tämän reseptin postausta kuumalle kesäpäivälle, tämä herkku kun kuuluu erottomattomasti tanskalaisten hellepäiviin. Mutta sattuneesta syystä, teille passannee jos julkaisen sen vaikkapa juuri nyt. Enkä edes viitsi sanoa, että niitä hellepäiviä odotellessa. (Minä oon ihan tyytyväinen, tuo sää kun on sama kaikille.)

Koldskål on siis sujuvalla tanskallani suomennettuna kylmä kulho, ja herkku tarjoillaankin virkistävän kylmänä. Piimän ja sitruunan raikkaus on ihanan pirtsakka. Jotenkin panisin tämän suomalaisittain jälkiruokien (puurot ja kiisselit) kastiin, mutta tanskalaiset syövät ihan lounaaksi tai vaikkapa iltapalaksi. Perinteisin tapa on nauttia koldskål Kammerjunker-pikkuleipien kera, mutta mansikat ovat kuten tietysti muutkin marjat, myös soppeli lisä. Samoin kaikki pinnalle ripoteltavat mueslit, siemenet ja hiutaleet. Minä päädyin aitojen Kammerjunkerien puutteessa murustelemaan murokeksejä mansikoiden kaveriksi.

Koldskålia saa ostaa kesäsesongin ajan maitopurkkiin pakattuna ihan valmiina kaupasta (siis tanskanmaalla), mutta itse sekoittaminenkin on ihan helppoa. Tutustuin tähän minulle entuudestaan tuntemattomaan kesäruokaan kesäkuisella Tanskanreissullani Arlan vieraana. (Käyppä tutustumassa Apetina.com sivustoon, kivoja reseptejä usealla kielellä ja ihan mahtava Makutiimi...)

Kylmä kulho tuntui tosiaan olevan tanskalaisille rakas, sillä se innosti paikalliset puhumaan ihan lämpikseen herkun eri tarjoilutavoista ja omista suosikki-nautiskeluhetkistään. Ja kylläpä tuo suomalaisen kesäviilin ystävällekin maistui, vaikka ei tässä viilin kanssa olla kyllä missään tekemisissä. No, paitsi maidon kautta tietenkin.

Koldskål
4:lle

2 keltuaista
1/2 litraa maustamatonta jugurttia (rasvaa3,5%)
1/2 litraa piimää (ei myöskään rasvatonta)
1+1 rkl sokeria
1/2 vaniljatangon siemenet
1 rkl sitruunamehua tai maun mukaan

Vatkaa keltuaiset ja 1 rkl sokeria käsivatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Yhdistä vaniljasiemenet toiseen ruokalusikalliseen sokeria ja lisää keltuaisvaahtoon. Vatkaa mukaan jugurtti myös parissa erässä ja lopuksi piimä. Mausta vastapuristetulla sitruunamehulla. Säilytä Koldskål jääkaapissa ja tarjoile vaikka marjojen kanssa. Perinteinen makumaailmaa onnistuu parhaiten käyttämällä normaalirasvaisia maitotuotteita.

Kyllä mä sittenkin voisin ottaa pari päivää hellettä, että pääsisin syömään tätä autenttisessa ympäristössä!

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Samppanjaa ennen 11 a.m

Aika harvoin lähden Pohjanmaalta minnekään tilaisuuksiin, ne kun ovat yleensä pääkaupungiseudulla ja vaikka pendolino syöksähtääkin meiltä Helsinkiin vajaassa kolmessa tunnissa, merkitsee se kuitenkin aikataulujen yhteensovittamisen kanssa vähintäänkin 8 tunnin matkaamista. Ja tähän on harvoin varaa; kuten tiedätte aika on ja junaliputkin on!

Mutta ihan alkukuisen merkkipäiväni kunniaksi ajattelin tehdä jotain itselleni hemmottelevaa.( Semmoinen minä olen, ajattelen joskus itseänikin!)Vastasin siis myönteisesti Fiskars/Hackman/ Iittalan brunssikutsuun, jonka he esittivät blogeille, joiden kanssa tehneet yhteistyötä tänä vuonna. Olet ehkä katsonutkin mun hirveän (tosi huono sanavalinta, jopa murteella) erittäin kansainvälisen videon.

Ihanempaa aamupäivää en olisi itselleni voinut antaa. Paikkana ihana Pastis (suursuositus kaikille Helsingistä ruokapaikkaa etsiville ja on siis ihan keskustassa, vaikka vähän piilossa) ja isäntänä bistron puolesta yksi omistajista, sommelier Samuil Angelov. 

Nyt on sitten joulupukinlista pidentynyt. Samuil esitteli meille Essence plus viinilasisarjan, jossa sekä iso, huima 65 cl ja pienempi, sekin yli 40cl lasi. Essencen jalalla, mutta suuaukkoa paranneltu viiniystävällisemmäksi, hiukan tulppaanimaiseksi. Oletko muuten kokeillut koskaan kuinka joustava Essence lasi on? Pistä kätesi lasin suuaukon päälle, paina pehmeästi ja pyörittele kättäsi, se tosiaankin joustaa. Siinä siis salaisuus kuinka minäkin olen pystynyt pitämään omat Essenceni ehjinä. 

Mutta näihin uusiin laseihin rakastuin. Samoin kun Samuilin avarakatseiseen viinifilosofiaan. Rikotaan vanha käsitys puna- ja valkoviinilaseista erikseen. Tervetuloa yksinkertaisuus ja viinin luonteen huomioiva ajattelu. Sama viini maistuu erilaiselta eri lasista, mutta nyt ei puhuta siitä, että eri rypäleet vaatisivat eri tyyppisen lasin. Vaan viinin ominaisuuksien korostamisesta lasista riippuen. Kun haluat nauttia vaikkapa chablista sen mineraalisuus korostuu pienemmästä lasista, samoin voit leikitellä punaviinin kanssa, halutessasi korostaa sen hapokkuutta tarjoa sekin pienestä lasista. Isommasta se  maistuu paljon leveämmältä, runsaammalta ja pehmeämmältäkin.

Hauskassa viinimaistiaisissa joimme siis samaa viiniä 2 eri lasista ja vielä suoraan pullosta(kaadettuna, huom), että lopuksi dekantoituna. 4 eri viiniä, sanonpa vaan!

Essence plus sarjassa on nyt myös (haluun-haluun) magnum-vetoinen dekanteri, joka on muotoiltu optimaalista ilmaantumista ja kaatoakin ajatellen todella kivasti. Tämä taikakaluhan multa puuttuu yllättäen kokonaan, lohduttavaa oli kyllä kuulla, että viinin voi dekantoida vaikka vesikannuun, mutta varsinkin nuorille viineille se kannattaa todellakin aina tehdä. Helppo tapa nostaa 10€ viini seuraavalle tasolle.

Samuilin vapauttava viinifilosofia vapautti myös murehtimasta ravintoloiden viinipaketeista. Hei, jos menet syömään, alkuun lasi samppanjaa ja sitten tilaat pullon ihanaa, haluamaasi viiniä, ja tilaat ruuat. Chances are, että sulla on ihana ilta ihanan ruuan ja juoman seurassa, ja hyvässä seurassa, vaikka sitä  toisen pääruuan viiniä ei nyt oliskaan erikseen valittu lautasella olevaa sitruunanpalaa ajatellen. Ei se nyt ihan noin sanonut, mutta näin mä sen ymmärsin, kun halusin.

Tieto lisää tuskaa ja markkinointi tarpeita. Ihana oli tavata tuttuja blogaaneita ja tutustua taas muutamaan uuteen, Punavuori Gourmetin Anikoon ja Hiidenuhmaan. Juttu lensi, nauru raikui ja tilaisuuden kesto piteni ilmoitetusta lähes pari tuntia.

Itse brunssi oli toteutettu ihanan bistromaiseen tyyliin. Löytyi Lintsin kuuluisaa pateeta ja punasipulihilloketta...

valikoima salameja ja kinkkuja...

juustoa,

hapokkuutta,

 jumalaista skagen-perunasalaattia, tuoreita croissantteja.

Lämmin osio tarjoiltiin pöytään; tuoretta briossia, uppomunaa...

jälkkäriksi vaniljavaahtoa ja vadelmaa...

Voiko ihmistä enempää hemmotella? Ai niin ja tosiaan se samppanjalasi, täynnä jaloa juomaa ojennettiin käteen heti saapuessa, piirun paarun ennen kello yhtätoista.

Kiitos Pastis, Samuil ja kaiken takana tietysti Fiskars. Ilo oli varmasti minun puolellani.

Googlekin varmaan löytää tänne hakusanalla ihana. Sen verran monipuolisesti tuli käytettyä taas suomen kielen adjektiiveja.

 Maistitestissä Shelter Hans-Bert Espe Und Silke Wolf Spätburgunder 2011