Olin siellä minäkin....

Vasemmalla ChezJasu, pikkuriikkisin on Vatsasekaisin Kilinkolin, oikealla puolellaan Kinuskikissa

Lokakuun viimeisenä perjantaina juhlittiin ensimmäistä kertaa Gloria Blog Awards 2012. Suomalaisista ruoka- ja sisustusblogeista valittiin ansioituneimmat kolmessa kategoriassa: Paras, Kaunein ja Lukijoiden suosikki. Kaksi ensimmäistä valitsi jury n. 10:stä ehdolle asetetusta ja lukijoiden suosikki valittiin kaikille avoimen äänestyksen kautta.

Ihan vaan tulosluonteinen otos lehdistötiedotteesta:

Tuomaristo palkitsi ruokablogit Paras ruokablogi-, Kaunein ruokablogi- ja Lukijoiden suosikkiruokablogi – kategorioissa. Sisustusblogit palkittiin vastaavasti Paras sisustusblogi-, Kaunein sisustusblogi- ja Lukijoiden suosikkisisustusblogi -kategorioissa. Kauneimmaksi ruokablogiksi palkittiin Vatsasekaisin kilinkolin ja kauneimmaksi sisustusblogiksi kiri Weekday Carnival. Parhaimman ruokablogin tittelin voitti Chez Jasu ja parhaaksi sisustusblogiksi palkittiin Parolan Asema.

Lisäksi yli 6530 lukijaa kävi äänestämässä suosikkiruokablogiaan. Äänestyksessä Kinuskikissa voitti äänestyksen huikealla äänivyöryllä (noin 2000 ääntä), Kauhaa ja rakkautta sijoittui toiseksi (yli 900 ääntä) ja Chocochili sai kolmanneksi eniten ääniä (noin 700 ääntä). Yhteensä 5370 lukijaa kävi äänestämässä suosikkisisustusblogiaan ja kilpailu oli hyvin tasainen. Lukijoiden suosikki oli Kotipalapeli (noin 500 ääntä), Valkoinen Harmaja sai toiseksi eniten ääniä (yli 360 ääntä) ja Diagnoosi: Sisustusmania sai kolmanneksi eniten ääniä (yli 300 ääntä).

Hirveästi kaikkia voittajia onnitellen!

Gaalasta on hirveän kiva postaus aitoine bloggaajan kuvineen Siskot Kokkaa Nellellä. Glorian sivuilla löytyy myös kuvakavalkaadi. Ilmeisesti komeimmat oli karsittu kuvista, kun en siellä minäkään vilahtanut...

Gaalaa vietettiin Kellohalilla, vai mikä se nyt on Teurastamon alue, kuitenkin se paikka , jonne ollaan keskittämässä kaikenmoista ruokaisaa toimintaa.  Väkeä oli sopivasti paikalla, jotta notkuvien pöytienkin vierelle sai välillä puikkelehtia. Menu oli Antto Melasniemen käsialaa.

Gloria Blog Awards 2012 -gaalan menu

Oululaisen hapankorppua, häränpotkasalaatti 

Aura Gold-endiivisalaatti 

Savukalamousse-Real-leivät 

Hienoin Mustaleima-oliivi 

Sitruuna-yrtti-juuressalaatti 

Marianne-suklaaleivos 

Vadelmapirtelö 

Omenasalaatti 

Juomina Freixenet Cordon Negroa, Mia Tintoa ja Mia Blancoa sekä Pauligin aromikkaita

kahveja.

Minä olin tietenkin aivan innoissani pääsystä lukijoiden suosikki ehdokkaaksi, vaikka toki kaikki blogit olivat vapaasti äänestettävissä, myös "listauksen" ulkopuolelta.

Olin myös aivan innoissani tilaisuudesta päästä juhlimaan kanssabloggajien kera, nauttimaan kuohuvasta ja herkkupöydistä. Onnistuin rakentamaan koko viikonlopusta oikein kohtaamisten janan: Lähdimme liikkeelle koko perheen voimin jo torstaina Järvenpäähän sukulaisiin yöksi ( punajuurisalaatti, Hirvistroganof ja Creme Brulee, oi Nam!), jotta minä pääsin heti perjantaina aamiaiselle Silvopleehen tapaamaan vegaanikirjailija, bloggaaja Lindsay Nixonia. Ja syömään elämäni ensimmäisen raakaravinto/vegaani aamiaisen. Lauantaina jatkoimme sitten matkaa Turkuun, jossa oli vuorossa 4 sisaren illallisten viimeinen osio. Mutta siitä herkuttelusta myöhemmin.

Jotenkin siinä sitten tuli lopulta perjantainakin niin kiire, että olin tasan kello viisi alusvaatteissani, meikittä föönaamassa vielä hiuksiani hotellihuoneen kylpyhuoneessa kun oli tarkoitus tavata Soppaa ja Silmukoita Marja 20 yli Metron edessä. Ihan pikkasen myöhästyimme, mutta paikan päälle ehdittiin kuitenkin kuudeksi. Saattoi olla, että luomivärit eivät olleet aivan balanssissa.

Kaiken juhlahumun keskellä EHDOTTOMASTI parasta (sen lisäksi, että ihanat blogit voittivat) oli vihdoinkin tavata noita niin tutuiksi tulleita blogiystäviä muuallakin kuin virtuaalimaailmassa. Pientä vaikeutta tuotti tietysti toisiensa tunnistaminen, kaikilla kun ei ole blogeissaan tunnistettavia kuvia. Siksi myös varmasti harmillisesti jäi vielä tapaamatta joitakin, ja joidenkin kanssa ehti vain moikata eikä kerinnyt enempiin juttuihin, mikä sitten jäi vähän harmittamaan.

Tähän tunnemyräkkään ei nyt vain jotenkin löydy edes mitään fiksua sanottavaa. Aivan kun olisi löytänyt kauan kadoksissa olleet perheenjäsenensä. Pidensimme vielä iltaa meidän hotellimme baarissa reilun 10 hengen voimin ja luultavasti olisimme istuneet aamuun asti ellei paikkaa olisi suljettu.

Iso-Hoo oli muuten aivan järkyttynyt, kun sille oli ensimmäiseksi tokaistu(Jonna?), että "me tiedetään susta kaikki!"

Merkillistä...tämähän on ruokablogi!

Kiitos vielä kaikille  Kaikki äitini reseptit- blogia äänestäneille! (äiti,isä, siskot, veljet... ;)

Messulippujen voittajat arvottu

Arvonnan virallinen valvoja astumassa  arvontakoneeseen....

Messuliput 25-28.10 Helsingin Kirjamessuille (ja viini&hyvinvointi) on nyt arvottu. (arvo 15€, kertakäynti valitsemanasi päivänä)

Lippuja arvottiinkin 5 kpl 4 sijasta, koska niitä olin 5! Ei kai haittaa ketään?
Arpa suosi:
Elina.K, Tamara, Maija. Marjo.H ja Anvi
Onnea voittajille!
Olen laittanut kullekin jo sähköpostin ja pyytänyt osoitteenne, että saan liput tänään postiin. Mikäli emailinini ei ole tullut perille niin laita osoitteesi nannablogi (ät) yahoo.com

Kirja-arvonta on auki vielä viikon joten pistä itsesi arvontalistalle. Myös nyt voittaneet osallistuvat kirjankin arvontaan.

Palkinnot lahjoitti Finn Lectura.

Lindsay S. Nixon esiintyy:

• la 27.10. klo 12:00 ravitsemusterapeutti Hanna Partanen haastattelee Lindsay’ä Finn Lecturan osastolla (6e99) – haastattelun jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja
• la 27.10. klo 15:30 Lindsay esiintyy Kirjamessujen näytöskeittiössä, missä hän kokkaa kirjan reseptejä – kokkausesityksen jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja Finn Lecturan osastolla (6e99)
• su 28.10. klo 12:00 ravitsemusterapeutti Hanna Partanen haastattelee Lindsay’ä Finn Lecturan osastolla (6e99) – haastattelun jälkeen Lindsay signeeraa kirjoja.

ARVONTAA; Pikana ja pitkässä liemessä

Nyt pitää panna toimeksi. Sain nimittäin parhaalla katsomallani tavalla lukijoilleni  jaettavaksi Lindsay S Nixonin  keittokirjoja 4kpl ja samanverran pääsylippuja ensi viikonlopun Kirjamessuille 26-28.10(Helsingissä), joilla siis pääsee myös Viini ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään samassa paikassa samaan aikaan.

Lindsay S. Nixon on  amerikkalainen vegaani ruokablogisti www. happyherbivore.com joka julkaisee nyt siis jo kolmannen keittokirjansa. "Nouseva tähti kulinarismin maailmassa" ja saapuu siis myös itsekin paikalle kirjamessuille.

Vegaanius on itselleni suhteellisen tuntemato käsite, mutta sitä suuremmalla mielenkiinnolla selasin kirjaa, enkä voi väittää vastaan kirjan argumentointia vegaanisen ruokavalion puolesta. Kirjassa on 150 aivan huippua reseptiä, jotka siis on valmistettu ilman mitään eläinperäisiä aineksia. Reseptit ovat myös suurimmaksi osaksi tosi nopeita valmistaa ja takakansi väittää että kaikkia raaka-aineita löytyy suomalaisista ruokakaupoista. Voivat kyllä meidän cittarissa hämmentyä kun menen kyselemään agavesiirappia ja ravintohiivaa, joita esimerkiksi on useimmissa ohjeissa. Ja nyt kaikki vegaanit raivostuvat mulle, mutta siellä oli kyllä niin oivaltavia reseptejä, joita on kokeiltava ihan ehkä eläinperäistenkin aineiden avustuksella.

Mutta lupaan, minä tavallinen carnivore ihan oikeasti perehtyä  vegaaniinkin ruuanlaittoon, vaikka vaan ihan siksi, että tiedän missä mennään. Ja mistä sen tietää vaikka mulla olis kaksi vegaania kasvamassa  kattoni alla?

ARVONTAOHJEET:

Osallistu laittamalla kommenttilaatikkoon sähköpostiosoitteesi, josta sinut nopeasti tavoitan arvonnan suoritettuani, jos haluat lippuja, niin saadaan ne ajoissa perille. Ilmoita myös jos osallistut molempiin tai vaan kirjan arvontaan, lippuja ei ehkä kannata arpoa sellaiselle , joka ei pysty niitä käyttämään.
Kirja sen sijaan kelpaa kaikille!

Messuliput arvon keskiviikkoaamuna 24.10 klo 9.00 ja kirjat vasta viikon päästä 31.10 kello 9.00

Arpaonnea!

Herkkumessuilla

Pieni kuvakavalkaadi ja muutama (innostunut) sana kuvia siivittämään tunnelmista Seinäjoella viikonloppuna järjestetyistä Herkkumessuista. Kamerasta loppuivat perjantaina patterit, lauantaina oli mukan väärä laturi ja eipä sitä sunnuntainakaan kerinnyt kuvailla.

Jo torstaina oli Ilkka-lehdessä koko sivun mainos  ja meinasin aivan pyllylleni tipahtaa kun messukartassa luki, että Saran ja Nannan näytöskeittiö. Että näin lähdettiin matalalla profiililla ensimmäiseen, mikä tämä nyt sitten oli, julkiseen kokkaukseen?

Jokapäivä, mun oma tuntini (ei siellä nyt tietenkään tuntia kokattu vaan 20-30 min.) oli heti messujen avauduttua (siis varsinainen primetime), mutta ihanasti silti yleisöä kertyi paikalle. Pe ja la valmistin tuhtia ja tulista avokadokeittoa ja Chorizo-quesadilloja, sunnuntaina vietnamilaisen kanasalaatin.
Ruuat olin itse saanut päättää, teemalla jotakin vähän muuta kuin tavallista arki kotoruokaa, näytöskeittiön puitteet ja aika rajoittivat silti  valintaa tietenkin aika lailla. Ja koska aikaisempi kokemus oli nolla, vähän jännitti, olinko valinnut sopivat annokset, mutta olen tyytyväinen jälkikäteen.

  Saralla oli myös oma Herkkumessutuntinsa, jossa olin avustamassa ja lisäksi hän kokkasi muun juontamisen ohella kaksi kertaa päivittäin jälkiruokaa Valion kanssa ja me molemmat sitten yhden tunnin olimme mukana Raymond Wesanderin grillishowssa, minä valmistin mangosalsaa, Sara Tsatsikia. Ohjelmassa mainittu Markus Maulavirta oli peruuntunut, mutta messujen toisesta, Etelä-Pohjanmaan Keittiömestareiden näytöskeittiöstä käytiin sitten välillä esiintymässä meilläkin, samoin perjantaina tulisesti kokkaileva Poppamies.

Yritin valmistella oman näytökseni lisäksi kaikki aina Saralle valmiiksi, joten ihan joka messutunnille ja vähän ylikin sitä haipakkaa riitti.

Sara oli kuitenkin aivan mielettömän kannustava ja mielettömän ammattilainen ja vielä mielettömän mukavakin, eli mikäs mulla oli ollessa. Sanoinkin Saralle, että arvaa jännitinkö mä minkämoinen bitch sieltä tulee...



Lisäksi Sara ei pystynyt pitämään näppejään erossa vaan hotkaisi mun valmistaman avokadokeiton ja quesadillan kehujen kera näytöksen loputtua. Vähäkö oli apukokilla hyvä mieli....

Myös Raymond Wesanderin kanssa oli ihanan helppo työskennellä, Reiska siis  grillasi Simmenthal- pihvejä. Kaikki vaan oikeasti meni näiden kahden ammattilaisen mukana helposti ja hienosti. Aika moni toivotti ennen messuja, että pidä hauskaa ja sen minä totisesti sain tehdä.

ja mangosalsaa....

Sunnuntain vietnamilainen salaatti muuten maistui Saralle myös.

Mä ehkä lähden Saralle henk koht. kokiksi sen World Tourneelle... (ehkä... ;D )

Sunnuntaina olikin sitten jännä päivä. Kun Urho8v. osallistui alle 16v. kakunkoristelukilpailuun, kisan ylivoimaisesti nuorimpana ja ainoana miehenä. Olenkin julkaissut blogissani kaikki Urhon aikaisemmat kakunkoristelut. (=0), mutta jonain päivänä ja jostakinhan sekin homma on aloitettava.

Kakun aiheena oli tietenkin Halloween.

Myös kummityttöni Mira tuli Vantaalta asti osallistumaan.

Niin reippaita ja rohkeita lapsia! Äitit on ylpeitä!

Ja nuan vaan sieltä pätkähti kolmostila.

...yllättynyt palkintosijalainen.

Naamailua ei näemmä millään malta lopettaa....

Jos nyt vieläkin mietitte, että minkämoinen se Sara oli oikeasti, niin ainakin vei yhden Urhon sydämen.

Urhon nukkui iskän ja äiskän välissä su-ma yön alkaneen syysloman kunniaksi ja ensimmäiset sanat maanantaina herättyään olivat: " Sara on kiva. Kaikki aina keksii mulle lempinimiä, Onni serkku sanoo Apinaksi ja meidän luokkalaiset Urpoksi, niinkun Urpo ja Turpo. Sara sanoi, että Hurmuri! ".

Myös Iso-Hoo kertoi nähneensä Sarasta unta. Olivat kuulemma olleet lentokoneessa....kysyin, että missäs mä olin, johon sain vastauksen: " Varmaan valmistamassa mangosalsaa..."

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, nyt lähdetään syysloman viettoon. Kiitti kaikille, jotka tsemppasitte mua ennen messuja ja oli kiva, että paikanpäällä olijat kävivät nykäsemässä hihasta ja moikkaamassa. Kiitos ihanalle perheelle, sukulaisille ja ystäville, jotka tulitte katsomaan näytöskeittiötäni, se merkitsi paljon. Superkiitos Sara ja Raymond johdatuksesta. Kiitos ennakkoluuloton ja avarakatseinen messuorganisaatio, joka sisällytti ohjelmaansa myös ruokabloggaajien edustajan.

Kivaa ja kiirusta oli. Mielettömän kivaa!

Enää 3 yötä!

Nyt ei pysty kokkaamaan, saati kovin järkevästi bloggaamaankaan. Jos jollakulla on nyt mun reseptijorinoita akuutti ikävä, niin onneksi Keittiöhöyryjä ilmestyi juuri, sieltä voit käydä nauttimassa inspiraatiota yllä olevaan puurokaunottareen (johon minä sain inspiraation jo vuosi takaperin Omenamintulta).

No, en ole sairastunut jännetupintulehdukseen, vatsatautiin, enkä edes syysflunssaan (kop, kop, kop, koputtaa hän puuta), mutta keskittyminen mihinkään ei taida nyt onnistua, koska munhan pitää alkaa keskittyä viikonloppuun. Ette kai ole unohtaneet Herkkumessuja?

Viikonloppuna pitäisi sitten suvereenisti kokata kolmena päivänä makupaloja omasta blogista, avustaa Saraa (LaFountain, LaFountain, LaFountain!) hänen nimikko (katso edelliset sulkeet) kokkaussessiossaan ja repäistä vielä Mangosalsat Simmenthal pihvien grillausnäytöksessa lisukkeeksi.

Kuinkas tähän pitäisi valmistautua? Pilkkomisharjoittelulla? Vai pitäsikö loppuviikon tehdä joka päivä mangosalsaa? Voi, jeevana, onkohan ne mangot  paikan päällä varmasti kypsiä? Entäs avokadot? Riittääkö aika, vai jääkö sitä liikaa? Tuleeko kukaan kattomaan? Voi ei, tuleeko tuttuja?
Ymmärtääkö Sara eteläpohjanmaan murretta? Onkohan se pitkä? Näytetäänkö me majakalta ja perävaunulta?

...enää ei kerkiä laihduttaa....mitä mä laitan päälleni....miksi en ole ammattikokki, niin voisin laittaa kokinpuvun...onneksi en ole ammattikokki, niin ei tartte vetää mitään tötsää päähän...no, onhan Sarallakin yleensä joku....MITÄMÄLAITAN PÄÄLLENI!

Jumaliste likka! Rauhootu! Keskity olennaasehen. Kokkaa ja hymyyle ja puhu perättömiä mukavia.
Sunnuntai-iltana kaikki on jo ohi.

Ai niin muuten, vaikka tuo palkki on tuossa sivussa heilunut jo kauan, niin en ole tainnut mainostaa -hämmästyttävää kyllä- ollenkaan erityisesti sitä , että minut on arvoisa raati asettanut ehdolle Gloria Blog awards lukijoiden suosikki blogiksi. Eli nyt hopi hopi äänestämään, aikaa on vielä viikon verran (22.10 asti?) Ja kaikki äitini reseptit- blogia voit siis äänestää, vaikka se olisikin vasta suosikkiblogisi numero 42. En minä ole niin turhantarkka!

Ja mitä mä sinne gaalahan laitan päälleni.....?

Heinzin hyvä mieli!

Että jostakin pienestä voi joskus tulla niin hitsin hyvä mieli. Sellainen että ihan mahanpojasta asti kuplii ylöspäin huulia kohti pieni hymynkare uudestaan ja uudestaan.

Hain eilen paketin, jonka olin unohtanut postiin, tai no en unohtanut, mutta jemmasin pakettikortin niin hyvin, että en sitä enää löytänyt. Ystävällisest lähipostini Salen myyjät sitten etsivät lopulta pakettini. Tiesin sen sisältävän jotakin terveisiä Heinzilta, mutta kun lopulta vedin pullon esille ja näin etiketin, mua alkoi aivan järjettömästi hihityttää.

Jos joskus on joku haaveillut saavansa nimensä neonvaloihin, miltähän se mahtaa tuntua, kun ketsuppipullon kylkikin herättää näin suuria tunteita meikäläisessa.

Pullon mukana tuli kirje, jossa kerrottiin, että Facebookissa on meneillään kilpailu (viikon 42 loppuun), jossa voit suunnitella oman tekstin omaan pulloon. 50 parasta ehdotusta saavat oman ketsuppipullon itse suunnittelemallaan etiketillä.

Aika hauskaa!

Eniten tykätty: tuulihatut

Siitäpä onkin piiiitkäpiitkä, ellei vallan liian pitkä, aika kun olen tehnyt viimeksi tuulihattuja. Joskus muinoin niitä tehtiin useamminkin kaikkiin juhliin, mutta ellen aivan väärässä ole niin viimeisestä satsista on kulunut jo yli 12 vuotta, taisin tehdä niitä Helmi-kummitytön ristiäisiin (ja tiramisua!). Aika hiljan tuli Helmin äidin, Karjamekon (maailman ihanin ja helpoin anagrammi ellei peräti sananmuunnos) kanssa puheeksi nuo tuulihatut, heidän suvussaan kuulemma muistellaan niitä vieläkin lämmöllä ja varsinkin niiden mahtavan makuista täytettä. Sillä täytehän ne nyt lopulta kruunaa. Itse puhun nyt siis suolaisista tuulihatuista ja vaikka minulla ei ole aavistustakaan, mitä niiden väliin silloin 12 vuotta sitten laitoin, niin ei tämä täyte ainakaan huonompi ole.

Ja miksikäs sitten teen (tai tein) usein tuulihattuja. Tämä saattaa yllättää väärässä uskossa elävät, mutta vastaus kuuluu: "Siksi kun ne on niin tosi helppoja." Muutama niksi taikinanteossa, ja vikaan ei voi mennä. Varsinkin kun tykkää rustiikista ulkonäöstä, eli lätkii kokkareet vaan pellille ilman turhia pursotteluja. Joutsenet on sitten erikseen, mutta ei nekään käsittääkseni ole vaikeita. Juuri muisteltiin, että Natasiskon Yo-juhliin tehtiin näitä aikanaan kanssa. Ja sitten Natan kahden ystävänkin juhlissa oli ollut tuulihattuja, mutta hienompia, eli joutsenen muotoisia...voi mitä nuoruuden traumoja!

Nyt menin googlailemaan pöpöliinin ristiäisiä varten myös taikina ohjeita ja niissä on hämmentävää variaatiota rasvan, munien ja jauhojen suhteissa. Siksi kaivoin esille vanhan kotitalouskirjan ohjeen, jonka mukaan aikaisemminkin olen onnistunut. Ja yllätys yllätys/ täyte on ihan omapäinen ja sitä voi varioida, mutta en kyllä missään nimessä laittaisi mitään majoneesia sekaan. Täytteen salaisuus on kylmäsavutuotteet, ne antavat makua pieninäkin määränä, valitsitpa poroa härkää tai lohta.

Taikinan tei puolitoistakertaisena 30 hengen ristiäisiin (Einon) ja kaikki meni. Tuo täytemäärä taas riittäneen tuplamäärälle tuulihattuja, ainakin. Ja siis, nämä olivat tosiaankin kehutuimmat tarjoilupöydän antimista

Tuulihatut
n.40 pientä

100g voita
2dl vettä
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa

Kuumenna rasva ja vesi kattilassa kiehumispisteeseen.

Lisää jauhot sekottaen taikinaa puuhaarykalla. Keitä seosta koko ajan sekoittaen, KUNNES SE IRTOAA KATTILAN REUNOISTA. Taikina tuntuu tässä vaiheessa kovalta ja sitkeältä.

Nosta kattila pois liedeltä ja anna taikinan jäähtyä hiukan.

Lisää munat yksitellen sähkövatkaimella vatkaten. Tässä vaiheessa taikinasta tulee hiukan pehmeämpää mutta siitä muodostuu kuitenkin yksi klöntti. Joka on siis siinä yleiskoneen tai sähkövatkaimen vispilässä kiinni, luulen mä.

Nosta pellille kahdella ruokalusikalla kokkareita. Ei tarvitse muodosta välittää kunhan muistat koon puolesta, että leivonnaiset kohoavat uunissa kaksinkertaisiksi.

Paista 170 asteessa keskitasossa 20-30 minuuttia. Älä auo uuniinluukkua paiston aikana. Jos leivonnaiset eivät paistu kypsiksi, ne lässähtävät, mutta tätä ei ole kyllä koskaan minulle käynyt. Mitä suurempia teet, sen kauemmin tietysti paistat, mutta miksi tekisit suuria, pienet on söpöjä.

Halkaise jäähtyneet tuulihatut niin, että yksi sivu jää vielä kiinni ja täytä löpsäyttämällä lusikallinen täytettä sisään ja kansi kiinni pehmeästi.

(Paras) tuulihattujen täyte
tää on varmaan sadalle...

2 pakettia ruohosipulituorejuustoa
2 dl ranskankerma
120g kylmäsavuhärkäleikkelettä
1 Ahvenanmaan suolakurkku (ne nyt vaan on niin hyviä)
4 dl  vatkattua vispikermaa
1 lehtipersiljapuntti

Sekoita tuorejuustot ja ranskankerma pehmeäksi. Lisää pieneksi silputtu leikkele ja hienonnettu yrtti sekä pieneksi kuutioitu suolakurkku. Sekoita lopuksi joukkoon kermavaahto.

Näiden aineiden suhteita voi siis vaihtaa jonkin verran maun kärsimättä. Yllätyksellistä on, että noinkin pieni leikkelepakkaus antaa huiman maun. Itse tein täytteen kermavaahtoa lukuunottamatta illalla jääkaappiin maustumaan, aamulla lisäsin kermavaahdon kakun koristelun yhteydessä.

Tuulihatut voi valmistaa hyvissä ajoin ja pakastaa. Täyttäminen kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua, etteivät sitkisty. Itse tein tuulihatut yöllä ja jätin ne vain ilman mitään suojauksia odottamaan aamua ja hyvin pysyivät rapeina.

On ne ihanan kuohkeita suupaloja. Ihan niinkuin macaronitkin, joita jouduin tekemään kolme satsia ennenkuin onnistuin. En enää muistanut mikä niissä olikaan kriittistä. Nyt muistan, ja kerron joskus teillekkin. Ei ollu muuten sekään mitään salatiedettä. Äitinikin (joka ei ole koskaan macaroneja tehnyt)  jo kyseli, että mitenkä ihmeessä ne voi koko ajan epäonnistua. Tuntematon käsite mun äidille. Mutta ei mulle.

Mutta tuulihatut. Ne onnistuu.

Pöpöliinin ristiäiset ja syksyinen kakku

Sunnuntaina vietettiin Pöpöliinin ristiäisiä. Pöpöliinihän on PikkuveliNuutin ja Nuutinminnan ja Elli5v perheen uusin tulokas. Pöpöliini.

Pöpöliinin, joka nyttemmin Eino Hermannina tunnetaan, kakkuun toivottiin vauvaa ja sovittiin sitten jostakin syksyisestä pihlajanmarjameiningistä, niillä kun voisi koristella kahvipöytääkin. Minä ehdotin sitten vielä sellaista satumaista tapiojatellervojakokometsänväki- koristelua, josta nyt lopputulos on tässä näkyvillä.

Eläinten mallit kaivoin Rouva Patalinnun blogista, muistiin oli jääneet nuo söpöt ystävät poikansa 1-v syntymäpäiväkakusta. Tyyliniekat voivat tietysti kritisoida, että kuinka autenttisen näköinen vauvakopio natsaa tuollaisten söpöilyeläinten kanssa ja kenenkäs jättiläisen maan puusta (no sieltäpä juuri!) nuo pihlajanmarjat sitten ovat? Siksi tämä onkin satumetsäkakku!

Ihanan pupun, ketun ja pöllön muotoiluun käytin halpatyövoimaa (ilmaista), eli raahasin lauantai-iltana Natasiskoni kylvettämään ja nukuttamaan Maitotyttöä ja meksikolaislähtöisen tekopoikamme Uliseksen muotoilemaan eläimet, kun itse tein jotain muuta (luin lehtiä ja viilasin kynsiäni...not!). Olisin minä ne mieluusti tehnyt itsekkin, mutta säästin varmaan parituntia aikaa sillä, että Uli antoi arkkitehtuuriset kykynsä käyttöön.

No olen minä ihan ylpeä noista pihlajanmarjoistakin. Aamulla kakkua koristellessani valkoinen päällys jäi vajaaksi, joten fiksasin sen vielä kiertävällä puunrungolla. Kuvaukseen oli aikaa taas  miinus minuutti ja ihan hirmuvaikea oli saada koko kuvaa isosta kakusta muutenkaan.

Sisälle tein raikkaan omenakakun ohjeella täytteen, mutta aika makea siitäkin tuli. Mulla on todellakin haussa vielä se täydellinen raikas täytekakuntäyte, varsinkin tuolla sokrupäällysteellä kakusta tulee mielestäni liian makea. Onko kellään ehdotuksia? En ole itse mikään täytekakun syöjä, ja siksikin tämä on ongelmallista. Myös nykyään hyvin suositut mansikka- ja muut valkosulkaamousset koen liian makeiksi.



Elli 5v esitti pianolla 2 herkkää tunnelmakappaletta tilaisuuden päätteeksi. Niinkuin yleensä, lämpötila talossa nousi vierasjoukon ansiosta jo itse kastetoimituksessa. Natasiskoni toimi sylikummina ja seisoi tietenkin rouva Papin vieressä. Kun toimitus päättyi ja sai "puhua", siskoni tokaisi "...tsiisus kraist, täälon kuuma...".

Natasisko katui ja häpesi sanavalintaansa hartaasti. Tilanne kuitenkin helpottui hieman kun rva Pappi meni keittiöön, näki kaakun ja tokaisi: " ou mai gaad, mikä kakku! "