GRILLAUKSEN VIHREÄ VALLANKUMOUS

Kyllä se niin vaan on, että kasvikset valtaa aina vaan suuremman tilan grillistä. Minähän olen kyllä ihan tunnetusti lihansyöjä(vaikka tuollaiset lokeroinnit saisi kyllä unohtaa ja grillata vain hyvää syötävää...), mutta kasviksilla se vaihtelu ja väri minunkin kesäiseen pöytään tuodaan. Ja mahdollisuudet on loputtomat! Ja ehkä se, että lautaselleni kelpaa kaikenlainen syötävä, saa minut suhtautumaan kasvisresepteihin tietyllä, helposti lähestyttävällä ja varsin maukkaalla tavalla.

Keräsin tänään ilmestyneisiin Lännen Median lehtiin (Turun Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) kasvisreseptejä, joista toivon teidän löytävän itsellenne jotain uuttakin. Mitäs sanotte:

Kolmen juuston pikkupaprikat

Pikkupaprikat on hullun hyvä tuoreena napsittuna, mutta oi pojat kun ne täyttää. Hiukan sotkuista hommaa, kannattaa sulkea paprikat hammastikulla, opin. Lopputulema on enemmän kuin palkitseva!

Jälkimarinoidut grillikasvikset

Monen kokeilun jälkeen olen päätynyt tähän. Kuiva tai lähes kuiva grillaus kasviksille ja sitten upotetaan ne aromaattiseen marinadiin. Hyvää kuumana, kylmänä ja haaloosena.

Kurkumaa ja kukkakaalia grillissä

Kukkakaali on kyllä verraton vihannes. Se ottaa harteilleen helposti ihan minkä tahansa mausteseoksen. Yksi mun lemppareista  on vähän tuollainen lähi-itämainen tuunaus. Kukkakaalessa, samoin kuin paprikassa huomaa myös sen hyvin, että pinta ja maku kestää kyllä vähän roisimman värinkin grillauksessa. Itse asiassa siinä ehkä se salaisuus...

Elotes eli meksikolaiset katumaissit

Ei kyllä sellaista reseptiikkaa, ettei sinne eksy jotain meksikohenkistä. Maissia grillaa kaikki ja koko ajan, uutta potkua siihen saa tarjoamalla sen meksikolaisen katumaissin tyyliin. Siihen tarvitaan majoa, chiliä ja limeä ja tuollaista hemmetin kuivaa juustoraastetta. Se tuntuu just oikealta.

Balsamico-herkkusienet vartaassa

Näissä vartaissa on sitten muuten umamia! Resepti on kyllä mielettömän helppo, lopputulos paljon enemmän kuin osiensa summa. Eikö näissä ookkin jotain mielettömän herkkää?

Ja koska kaikissa hyvissä ruoka-aukeamissa on joku kiinnostava kakkosteksti, sihtasin suoraan tämä kesän kuumimpaan takapihan puuhaan, ja puhun nyt aivan kirjaimellisesti, koska pizzanpaistossa tarvitaan ihan omat lämpölukemansa. En ole vielä päässyt kokemaan kaikkien kehumia pizzauuneja, joten meillä pizza paistuu grillissä.

En ole mikään mieletön asiantuntija asiassa enkä varsinkaan suuren luokan hifistelijä, enkä -viilaaja (kadehdin kyllä heitä, jotka ovat asiaan perehtyneitä).Mutta kaikkea tulee kokeiltua ja erehdyksen kautta sitä itselle jää toimintotapoja, jotka vähän melkein oikoen huipentuvat suurenmoiseen kotoiseen grillipizzaan. Siispä jaoin sen, minkä tähän asti olen hyväksi havainnut.

KETOON: KOLME PIZZAOHJETTA

MÄ HALUUN PIZZAA!

Täällä suora lähetys ketokokeilukeittiöstä Seinäjoelta. Viides viikko on kääntymässä kohti maanantain punnitusta, tänään aiomme loihtia lautasille kuitenkin vielä ketogeeniseen dieettiin sopivat hampurilaiset. Ekat viiden viikon aikana.

Pizzaa sen sijaan olemme syöneet jo muutamaan otteeseen, koska joka ikinen viikko tulee se pizzaperjantai. En minä nyt muuten kyllä joka perjantai pizzaa vedä, mutta nyt kun se on vähän vaikeamman takana, niin tuntuu, että pizzanhimo on armoton. Arkielämässä olen aika normi pizzatyyppi (mikä se on?), teen kotona kohtuu usein, sekä uunipellillä, että välillä hifistellymmin leivinuunissa tai kamadossa. Noutopizzaa tulee myös tilattua, aika usein se on kotipizzaa ja sitten välillä, mikä ihanuus, saa istua pizzaravintolaan, jossa tarjoillaan tulikuuma, täydellinen pizza. Voi sitä ihanuutta! Viimeisin tälläinen kokemus on ollut Pizzeria 450°C Turun Kauppahallissa (arvosanalla erittäin hyvä). Ja täytyy sanoa, että olen myös melko kranttu pizzan syöjä. Teen aaltoja maahan asti hyvän pizzan edessä, mutta suomalaisten peruspizzerioiden helmasynti ylipäänsä on LIIKAA TÄYTTEITÄ! Moni hyvä pizzapohja pilattu.

Vaikka Seinäjoki on ollut yksi pizzan uranuurtaja kaupunki legendaarisen Casa Granden myötä, on kummallista, ettei  täällä ole viime aikoina saanut  mitään next level pizzaa. Olisko asiaan tulossa helpotusta pian avattavan Johnny Heistin myötä?

Ketodieetillä on nyt testattu kolme erilaista pohjaa. Me ollaan siis tiukalla, hyvin rajatulla ketodieetillä, jonka raaka-aineet ja määrät on tosi tarkkaan rajatut. Normaali ketoruokavaliota noudattava voi soveltaa erilaisia ohjeita paljon vapaammin. Mutta jos joku nyt kaipaa meidän tyyppisiä ohjeita, jossa hiilareita on max 5 g aterialla niin tässä kokemuksia.

1. Munakoisopizza

Ehdoton suosikki on munakoisopizza. Sen resepti löytyy Savusuolaa-blogista.

Tämä on se pizza, jota haukattuamme emme meinanneet millään päästä yli siitä, että tämähän maistuu aivan pizzalta. Minipizzojen lisäksi tämän voi tehdä myös isompana limittäin asetetuista siivuista, tällainen pohja oli  Keveäämät Kattilat -kirjassa. Vielä en ole kokeillut, meidän syömät määrät on niin pieniä, että luonnistuu kiekkoinakin hyvin. 

Meille haasteellinen osuus näissä pizzoissa on se, että munakoisossa on itsessään paljon hiilareita ja tomaattipyreessä vielä enemmän, joten hiilareita tarvitsee laskea tarkkaan. Mä olen nyt tehnyt 100g munakoisoa ja 10 g tomaattipyrettä, se riittää. Proteeiniksi on laskettu max 10% mozzarellaa. Joten oikeastaan pyreen, valkosipulin ja oliivien (niitähän saa syödä jopa 80 g lisäksi aterialla) sekä juuston lisäksi tuohon ei paljon muuta saa. 

Muista maustaa oreganolla myös. Nämä on niin huolettoman hyviä ja voi tarjota vaikka kelle, ketossa tai ei. Loput kasvikset sitten vihersalaatin muodossa.

2. Mantelijauhopohja

Vihersalaatin (jossa täytyy olla öljyn lisäksi etikkaa) kanssa nautitaan myös toinen pizzaversio.

Tähän mukailin mikrosämpylän reseptistä pellille muotoiltavan taikinan, jota ensin esipaistetaan, ja sitten laitetaan täytteet, täytteinä pyree, herkkusienet, oliivit ja juusto.

Tämäkin oli yllättävän hyvä. Pizzan maun tekee ennen kaikkea pyree, valkosipuli, oregano, basilika ja juusto, me thinks. Mitään 72 h hapantaikinapohjia nämä eivät tietenkään ole.

Ketopizzapohja mantelijauhosta (kahdelle)

50 g mantelijauhoja
1 rkl psylliumjauhoa
ripaus suolaa

1 tl leivinjauhetta

2 munaa
20 g oliiviöljyä

Sekoita ensin kuiva-aineet lisää sitten munat ja öljy. Taputtele ohueksi pizzapohjaksi leivinpaperin päälle. Esipaista 200 asteessa  15-20 min kunnes pohja näyttää rapsakalta. Täytä ja laita vielä uuniin kunnes juusto sulaa.

3. Kukkaalipizzapohja

Tämä oli meidän eka pizza ja varsinkin siskoni kritisoi tätä kovasti. Tässä on varmaan tärkeää taputella pohja mahdollisimman ohueksi, että se on myös rapsakkaa, eikä maistu ylikypsältä kaalilta. Tälle pohjalle on varmaan annettava vielä uusi mahdollisuus, niin paljon sitä (tai siis kukkakaaliapohjaa yleensä) on kehuttu. Luulen, että sellainen, jossa on kukkakaaliraasteen lisäksi myös juustoa pohjassa on aika bueno. Täytteenä pinaattia, herkkusieniä, paprikaa, tonnikalaa ja juusto on tuolla alla.

Ohje on valmennuksen reseptipankista yhdelle.

Ketopizzapohja kukkakaalista

100g kukkakaalia

1 muna

20g mantelijauhoa 

ripaus suolaa

Hienonna raaka kukkakaali tehosekoittimessa / sauvasekoittimella tms. Lisää joukkoon muna, mantelijauho ja suola. Sekoita tasaiseksi.

Levitä pohja uunipellille leivinpaperille n. 0,5cm lätyksi. Paista pohjaa uunin keskitasossa 225 asteessa noin 15min.

Ohjeita löytyy myös  kokonaan ilman mantelijauhoa, sitäkin voisi kokeilla (siis vain muna ja kukkakaali). Perunasta saatava profiberkuitu on myös monessa ketopizzapohjan ohjeessa, se on kyllä testattava dieetin päättyessä. Kas kun sitä ei mainita sallituksi meidän dieetissä niin kokemattomina näistä hommista me ei muuten paljon sovellata näitä dieettihommia.

Ei tartte sitte jossitella.

POLENTAPIZZAA SYKSYYN

Polennasta tehdyn pizzapohjan väri on herkullisen syksyisen oranssi. Oikein syyspizza. Ja kun se kerran on tehty polentaryyneistä, niin sehän on myös gluteeniton. Maku on maissisen pähkinäinen. Kaikista parasta polentapizzapohjassa on kuitenkin se, että se on helppo.

Ainakin kutsun 5 minuutin puuron keittoa helpoksi. Sitten vaan levitetään puuro ja jäähdytetään viileässä. Pohja paistetaan ensin valmiiksi uunissa, kun sitä taputtelee muotoonsa öljytyin käsin, niin reunatkin tulevat aidon pizzamaisen rapsakoiksi.

Polentapizza maistuu oikein mainiosti perinteisen tomaattikastikkeen ja juuston kanssa. Maistuu myös valkoisena pizzana smetanan kanssa, omassani korvasin sen maustetulla tuorejuustolla. Eli kaikki käy, mitä keksit. 

Ens kerralla luulen, että paahdan tähän kasviksia päälle; porkkanaa, parsakaalia, punajuurta, sipulia, oi nam!

Vaihtelua pizzapolittiikkaan siis tällä reseptillä, jonka olen julkaissut Apetina-sivustolla.

Lokakuun Tastetwist-kisa starttasi myös puolivälissä kuuta. Osallistuminen on helppoa; julkaiset vain oman reseptisi #tastewist hashtagilla intagrammissa ja laitat suvun ja kaverit äänestämään sitä Apetina-sivustolla. Tai niin minä ainakin tekisin, jos saisin osallistua. Kaksi kertaa palkinto on tullut jo Suomeen! 

Ja sillä välin; Polentapizzaa!

Yhteistyössä Apetina

Shakshuka-pizza

Ai että. Hyväähän siitä tuli!

Shakshuka on Lähi-idässä suosittu (aamiais)ruoka, jossa kananmunat kypsennetään pannulla tomaattiliemessä. Ohjeita mainioon ruokaan löytyy netistä pilvin pimein. 

Jostain ruokalehdestä muistojeni takaraivoon on piirtynyt ajatus shakshuka-pizzasta. Toimii. Kunhan vain muistat laittaa pizzapohjan alle leivinpaperin ennen munien särkemistä, että saat vedettyä pizzan pellille (mistähän tälläinenkin vinkki juolahti mieleen?).

Muutenkin spesiaali-pizza. Käytin siihen 2 kesäkanojen viimeistä munaa. Älkää kertoko Urho11v:lle. Siis, että söin ne. Yksin. Vähän kaduttaa. Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pitsan salaisuus on tavallista syvempi annos  mausteista tomaattikastiketta, joten pizzaan kannattaa jättää hiukan korkeammat reunat. Tomaattikastikkeeseen sitten kuopat, jonne rikot munat, etteivät ne liu'u minnekään paikaltaan. Päälle ripotellaan vähän fetaa juustoksi ja uunista tullessa lehtipersiljaa ja korianteria. 

Ai että!

Shakshuka-pizza

2:lle

2 pizzapohjaa

shakshuka-kastike

4 munaa

fetaa 

suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa ja korianteria

pohja

4 pizzaa (ei jättejä)

3, 5 dl lämmintä vettä 

4 tl kuivahiivaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

n. 7 dl durumvehnäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja sokeri lämpöiseen veteen. Taikinan voi ihan hyvin tehdä käsin, mutta minä kun en tahdo viittiä vaivata niin kauaa niin laitan aina yleiskoneen laulamaan. Takuulla vaivattu.

Lisää puolet jauhoista ja anna käydä keskinopeudella muutama minuutti, lisää sitten suola ja loput jauhoista, sekoita taas hetki, lisää öljy ja anna koneen käydä n. 10 minuuttia. Taikinan tulee olla pehmeä mutta venyvä pallo. Pyöräytä jauhotetulla leivinpöydällä ja leikkaa 4 osaan. Pyöritä palloiksi ja jätä liinan alle kohoamaan.

Shakshuka-kastike

2:een shakshukaan tai 4 tavalliseen pizzaan

2 rkl oliiviöljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/2 punainen paprika pikottuna

100g kirsikkatomaatteja puolitettuna

1 tlk tomaattimurskaa 

2 rkl tomaattipyrettä

1 tl savupaprika (hot)

1 tl juustokuminaa

1 tl sokeria

suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja paprika öljyssä. Lisää muut ainekset ja anna hautua 10 minuuttia, tarkista maku, lisää tulisuutta tarvittaessa. Jos liian paksuksi menee, voit lisätä välillä vettä.

Pizzan kokoaminen

Laita uuninpelli väärinpäin (siis ylösalaisin) kuumenemaan 225 asteiseen uuniin.

Painele pizzapalloista pyöreät pohjat leivinpaperin päälle. Jätä reunat paksummiksi. Lusikoi reilusti kastiketta pohjalle ja tee kastikkeeseen kaksi koloa, joihin rikot munat. Ripottele päälle fetajuusto.

Vedä pizza varovasti kuuman uuninpellin (taka)puolelle ja paista uunissa 6-7 minuuttia, jotta pohja kypsä ja valkuainen hyytyy. 

Ripottele valmiin pizzan päälle reilusti tuoreita yrttejä ja mustapippuria

Sanonko vielä kerran?

Sanon.

Ai että!