About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 25. marraskuuta 2021

LEIVONTAOHJEITA JOULUN ALLA

 

Siitä tuli kyllä kaunis, mun paistetusta sinihomejuustokakusta. 

Rakastan kaikkia jouluperinteitä ja perinneleivonnaisia, mutta on ihanaa myös tehdä välissä jotakin itselle uutta. Joulun alla on yleensä monenmoista pikkujoulua ja kookoontumista, joihin on kiva viedä jotain jouluista, itseleivottua, joskus ehkä muutakin kuin joulutorttuja ja pipareita.

Sillä ajatuksella testailin ja kehittelin näitäkin reseptejä Lännen Medialle (Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Voitte pongailla tänään sanomalehdistä ja niiden verkkosivuilta. Tai ihan vaan inspiroitua näiden kuvien kautta.

Paistettu sinihomejuustokakku oli kyllä napakymppi. Siinä yhdistyy suomalaisten nerokkain makuyhdistelmäp piparit ja homejuusto. Paistettuna versiona maku jotenkin tiivistyy ihanasti. Täytteeseen upotetut viikunahillosilmäkkeet muodostaa ihania sattumia. 

Ja rumaahan tästä on vaikia saada vaikka kuinka yrittäisi.



Nyhtöleipä nousee pöytään kun kyseessä on on rentoa yhdessäoloa rentojen tyyppien kanssa. Kun puhutaan niitä näitä, nautitaan glögistä, oluesta, kaakaosta tai teestä ja mussutetaan samalla ihanaa tuoretta, valkosipulista ja juustoista leipää, josta saa repästyä itselleen aina sopivan palan.

Joulujutuksi se nousee kun se on leivottu kauniin kranssin muotoon. Niin yksinkertaista se on.

 


Kranssin ympyräinen piiri viehättä mua erityisen paljon näin jouluna. Sillä saa moneen leivonnaiseen, salaattiin, antipastovatiin, kalalautaseen aivan uuden twistin, kun asettelee leivonnaisen tai tarjottavan kranssin muotoon. Ihan paras joulukattausvinkki.

Voitaikinakransseja en ollut tehnytkään, mutta nyt tein. Ja taas tuli yjsinkertaista herkkua. Pienesti sotkuista tehdessä, silti lopputulos vaikuttaa minusta ihan huolelliselta. Kehtaa tarjota. Piristeenä joulunpunainen väri.

Ai mitäkö on makuna? Punajuuri ja vuohenjuustoraaste.

Nämä maistuivat myös kotitontulle (tai koiralle), koska olivat kadonneet sillä aikaa kun olimme luistelukisoissa...



Cantuccineja aina unohdan hehkuttaa, vaikka mikään ei ole niin hyvä kaveri glögille kuin tuo italialainen korppu.
Tekotapa kaksine paistoineen saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei sitä kertakaikkiaan ole. Tässä ei tarvitse tapella taikinan kanssa kunhan muoilee pellille pötkyläksi, paistaa, leikkaa välillä ja paistaa taas.

Jouluversioon tuli pistaasipähkinää, vähän harmittaa, että unohdin ostaa myös kuivattuja karpaloita, mutta laittakaa te niitä.

Pakkaa lahjarasiaan ja sulla on ihana (pikku)joulutuliainen!



Viimeinen ässä hihassa ei ole varsinainen leivottava, mutta kiva tarjottava kuitenkin. Se on dippijuusto, en sille parempaakaan nimeä keksi. Ei ole niin vetelä kuin olisi juustodippi, mutta kuitenkin muotissa tehtävä (siis mikä tahansa kulho) ja siitä saa helposti kaapaistua  veitsien keksien kaveriksi omalle lautaselle tai lähipiirissä suoraan keksillä kauhoen. 

Ihanat juustot ja ihania sattumia. Siinäpä oivuuden resepti!













torstai 11. marraskuuta 2021

DOMINOKEKSIKAKKU



Keskisen Kyläkaupan näytöskeittiössä kokkailemani pizzakakku pääsi jo Iltalehden uutisiin , mutta tulihan siellä kokkailtua myös toinen kakku, joka yhtä lailla passaa isänpäivän tunnelmaan, nimittäin jättimäistä keksiä muistuttava Dominokeksikakku! 

Dominokeksikakussa on monta hyvää puolta.  Se on vähän kuin kakun ja keksin hybridi. Maku on ihanan täyteläisen suklainen, vaikkei siihen suklaata tarvitse sulattaakkaan vaan maku tulee suuresta määrästä tummaa kaakaojauhetta. Tavallaan tämäkin kakku on aika vitsikäs, onhan se jättimäinen keksi. Taikinakin on ihanasti sitkas sieltä keskeltä.

Itse tein tämän kahteen Heirolin 20 cm vuokaan, jotka sopivat uuniin yhtäaikaa. Se on aika kiva koko jättikeksille. Kahteen siksi, että tämä keksimäinen kakku ei ole oikein täytekakkumaisesti halkaistavissa, enkä tiedä kuinka se kypsyisikään paksuna versiona. Jos sulla on vain yksi vuoka, niin laita puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan ja paista ensin toinen, se ei siitä odottelusta ota nokkiinsa.

Koristelussa vähän kipuilin, kuten kuvatkin kertovat. Dominokeksissähän on domino kirjoitus ja kaikkia ihania kiekuroita. Tämä kakkutaikina ottaa vastaan muotoilua, eli voit laittaa taikinan vuokaan ja sitten muotoilla siihen esim haarukalla tai lusikavarrella reunakuviota  ja pyöristyvää reunaa,  ja antaa mielikuvituksen loihtia loput kiemurat.

Voit ottaa myös pienen määrän taikinasta sivuun ja rullata siitä pötköä jota leikkaamalla saat aseteltua kirjaimet ja kuviot pintaan ennen paistoa. Jos jaksat olla pikkutarkka tässä saat upeaa jälkeä aikaan. 
Minen jaksanut.

Klmas mitä koitin oli kuvioiden ja kiemuroiden pursotus sulatetulla suklaalla jo paistetun kakun pintaan, ok tämäkin.

Paitsi jos aattelet laittaa pinnalle vielä vähän tummaa kaakaojauhetta ja sitä humahtaa jotenkin toispuoleisesti liikaa.

Voit sitten sanoa, että joo tämä on meidän lasten leipoma...


DOMINOKEKSIKAKKU halkaisija 20 cm

taikina
110 g huoneenlämpöistä voita

5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljauutetta

3, 5 dl vehnäjauhoa

3,5 dl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

täyte

2 dl vispikermaa

200 g vaniljatuorejuusto

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

(koristelu 100 g tummaa suklaata)

Tarvikkeet:

2 x 20 cm irtopohjavuoka

Kuumenna uuni 180 C.

Vaahdota voi ja sokeri yleiskoneella tai vatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan, välillä hyvin vatkaten. Lisää vanilja. sekoita kuivat aineet ja siivilöi ja sekoita taikinaan.

Vuoraa irtopohjavuokien pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. Jaa taikina vuokiin ja paista 15-20 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen irrotusta.

Vaahdota vispikerma jämäkäksi ja lisää mukaan tuorejuusto, tomusokeri ja maun vaatiessa vanilja. 

Laita toinen pohja tarjoilulautaselle ja levitä täyte sen päälle. Nosta toinen pohja kanneksi.

(Kuumenna suklaa vesihauteessa ja pursota pyöreäaukkoisella tyllalla pintakuviota dominokeksin mallin mukaan.Tai koristele teksti mukaan taikinalla ennen paistoa, tai anna olla luonnontilassa)

Ai niin, kakussa on yksi vähän huono puoli. Koska se on puoliksi keksi, voi leikkuu tuottaa ongelmia. Paras apuväline on pieni sahalaitainen tomaattiveitsi, jolla ikään kuin sahaa palan kakusta ilman, että painaa niin lujaa, että täyte pursuaa välistä. Pohja puoli leikkauttuukin jos sitten paremmin, kun se ottaa täytteestä vähän kosteutta.

Että ei täydellinen tämäkään. Maku kuitenkin huippu!


kertakaikkisen mahtavia nämä kännykkäräpsyt, anteeksi...







sunnuntai 7. marraskuuta 2021

MAKEA PIZZAKAKKU VITSIKKÄÄLLE ISÄLLE

 



Sehän on isänpäivä viikon päästä ja sillä livulla kävin kuumentamassa vähän uuneja tuolla Kyläkaupan näytöskeittiössä.

Pizzakakku on hauskan näköinen ja pizzalaatikosta tarjottuna hyvinkin vitsikäs vaihtoehto isänpäivän kakuksi. Juuri sellainen, jonka leipomisesta voivat lapset ottaa kopin, enemmän tai vähemmän avusteisesti. Tämän kakun kohdalla voit vaikka skipata pohjan teon kokonaan ja osta valmiin matalan torttupohjan, makuelämys ei siitä ota nokkiinsa.

Pizza kyllä viehättää lapsia ja lapsenmielisiä, joten ei oo pöliä vaihtoehto lasten synttäreillekään.

Tässä mun pizzassa on täytteenä pepperoni, oliivi ja vihreä paprika.



PIZZAKAKKU

Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Koristelu
250 g mansikkamarmeladia
100 g valkosuklaata
vihreitä marmeladikarkkeja
4 mansikkaremmiä
mustia karkkeja oliiveiksi

Kreemikuorrutus
125 g huoneenlämpöistä voita
3,5 dl tomusokeria
½ tl vaniljauutetta
Geeliväri, keltainen ja ruskea
 
Laita kuuni kuumenemaan 175 C. Ota 28cm irtopohjavuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti taikinaan. Kaada vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 15 min tai kunnes kakkupohja on kypsä. 
Irrota vuuasta hiukan jäähtyneenä.

Valmista voikreemi. Vaahdota voi, vatkaamalla (koneella) n. 8-10 min. Lisää sokeri erissä välillä hyvin vatkaten ja lopuksi vaniljauute. Värjää pizzapohjan väriseksi käyttämällä keltaista ja ruskeaa elintarvikeväriä(muutama tippa!).

Anna pohjan jäähtyä ja nosta se sitten pizzalautaselle/tarjoilualustalle/ pizzalaatikkoon. Levitä kuorrute pintaan ja reunoille.

Pizzakastike: Levitä mansikkamarmelaadi/hillo pizzan päälle, jätä 1 cm vara reunoille.

Juusto: Ota vihanneskuorijalla runsaasti valkosuklaasta lastuja marmeladin päälle.

Täytteet: Leikkaa mansikkaremmistä ympyröitä pepperoniksi, leikkaa vihreästä marmeladikarkista vihreän paprikan paloja ja ripottele oliiveita mallaavat karkit pinnalle.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

SOPA DE TROMPETAS DE LA MUERTE


Ihastuin tämän sienen dramaattiseen nimeen niin, että oli pakko tehdä sitä eiliselle dia de muertos(kuolleitten päivä 2.11 Meksikossa) - päivälle. Mustatorvisienikeitto siis, sama ruattiksi (svart trumpetsvamp) ja englanniksi  Horn of plenty (britit on aina niin postiivisia!) mutta romaanisissa kielissä se ihana draama vasta tulee. Trompetta dei morti italiaksi ja trompetta de la mort ranskaksi, ja no, saksaksikin ovat intaantuneet nimeämään Die Toten Trompete, vaikka siinä on kyllä hienoinen ero espanjan  trompetas de la muerte, koska saksaversio taitaa olla kuolleet torvet kun romaanisten kielten versio kääntyy suomeksisiis kuoleman torviksi. Mustatorvisieni kuulostaa melko lällyltä sen jälkeen.

Törmäsin italialaiseen nimeen tuolla sieniryhmässä ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mustatorvisienihän on aivan mahdottoman herkullinen pannuvalmis sieni. Tänä syksynä sitä on ollut tarjolla runsain esiintymin, olen nähnyt kuvia ihmisten löydöksistä, mutta tokikaan itse en ole törmännyt. Niitä etsiessä pitää ikään kuin etsiä mustia aukkoja maasta ja sitten niitä alkaa näkemään. Kerran olen Lapualta löytänyt.

Mutta onneksi on sieniystäviä, vaikka Jari Lahdesta (sain tämän kuulostamaan aivan tinderikytkökseltä, mutta Jari on siis rakkaan ystäväni Merjan aviomies), jolta olen saanut ison rasian kuivattuja mustatorvisieniä pari vuotta sitten, mutta eipä nuo miksikään mee. Olen huono käyttämään kuivattuja sieniä, omani useimmiten pakastan, ja unohdan kuinka käteviä kuivatut ovat. 

Kun ne ennallistaa vedellä, niin nehän ovat kuin tuoreita (no vähän veltompia). Huomasin sen siitäkin, että liotin ensin vahingossa kuivattuja suppiksia ja huomasin siis liotuksen jälkeen, että nämä tosiaan on suppiksia ja menin kaappiin etsimään toista purkkia, josta löytyi sitten mustat torvet.

Ylipäätään purkkien, pakasteiden jne. nimikoiminenhan on niin turhaa..

 


Mustatorvisienikeitto kuivatuista mustatorvisienistä

4:lle

3-4 dl kuivattuja mustatorvisieniä
1 rkl voita
1rkl öljyä
1 keltasipuli hienonnettuna
1 l vettä
1 kana- tai kasvisfondi
100g sulatejuustoa
1 dl kermaa
0,5 dl marsalaa, sherryä tai konjakkia
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl sienten liotusvettä (ja loputkin, ellei sitä nyt ihan mahdottomasti ole)
hienonnettua persiljaa
suolaa tarpeen mukaan

Laita kuivatut sienet pieneen kulhoon ja vettä sen verran, että peittyvät. Ennallistaminen kestää vajaa 30 min.

Nosta sienet vedestä, purista kuivemmiksi (säästä vesi) ja pilko pienemmiksi.

Kuumenna voi ja öljy kattilassa ja kuullottele sipulia ja sieniä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää vesi ja fondikuutio, anna kiehua hiljaa 10 min. Lisää kuutioitu sulatejuusto ja sekoita kunnes juusto sulaa mukaan. Lisää kerma ja sekoita. Lisää alkoholi. 
Sekoita jauho hyvin n. desiin sienten liotusvettä ja kaada ohuena nauhana keittoon. Keittele vielä 5 min, jotta keitto hiukan suurustuu ja jauhot kypsyvät.

Maista tarvitseeko lisää suolaa, tai ripauksen sokeria.

Lisää pinnalle persilja. Keittonne on valmis tarjoiltavaksi.

Innostuin tässä näköjään rikkomaan kaikki omat sääntöni sienikeittojen suhteen. Ei sulatejuustoa, ei jauhoja... mutta hyvää kyllä tuli!


perjantai 22. lokakuuta 2021

SUPPILOVAHVEROPESTOPASTA



Suppilovahveropesto valmistuu käden käänteessä ja on ihan jumalattoman ihanan umamista. Sipaisepa sitä sillälailla huolimattoman paksusti vaalealle hapanjuurileivälle tai sekoita sellaisenaan keitettyyn pastaan. Mikä pikaruoka!

Multa oli vähän jäänyt tämä sienipesto unohduksiin, mutta nyt kun se on jälleen virvoitettu lupaan sitä useammin valmistaa. Jos et ole vielä sienipestoa tehnyt, niin nyt ois korkea aika. Lisäksi hyvä aika, suppilovahveroita kun vissiin riittää ja riittää.

SUPPILOVAHVEROPESTO(PASTA)

1 l tuoreita suppilovahveroita
1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
2 dl raastettua parmesaania
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 dl neutraalia (rypsi)öljyä
0, 5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna
mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Haihduta putsatuista suppilovahveroista neste pois paistinpannulla. Anna jäähtyä.

Sekoita kaikki loput ainekset suppisten kanssa ja aja tasaiseksi pestoksi, joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Öljyä voit laittaa osissa, ja jos tahna tuntuu kivan notkealta, ei kaikkea tarvitse käyttää.

Käytän osaksi tavallista mautonta rypsiöjyä, joskus oliiviöljyn maku (riippuu öljystä) jyrää kaiken alleen.

Pastaa varten keitä spaghettia tai lemppari lyhytpastaasi tarvittava määrä napakaksi. Sekoita pastaan sopivaksi katsomasi määrä pestoa ja nauti.
Pinnalle paistoin muutaman yksilön runsaassa voissa ihan rapsakaksi.

Pesto säilyy ainakin 3 päivää jääkaapissa ja on verratonta myös leivän levitteenä.







torstai 21. lokakuuta 2021

MYSKIKURPITSARESEPTIT SYKSYLLÄ 2021

Myskikurpitsa on hyvä kurpitsa. Se on se vaaleankeltainen päärynänmallinen, aika makea ja pähkinäisen makuinen. Se säilyy hyvin, on kiinteä (ei siis liian vetinen), eikä siinä ole hirveästi siemeniä. Sen  voi paahtaa hyvin myös kuorineen, uunissa ne nimittäin pehmenevät syötäviksi.Tänään, 21.11.2021 näitä mun reseptejä pitäis löytyä painetuissa lehdissä ja/tai niiden verkkoversioissa  esim. Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi. 

Salvialla maustetusta kurpitsarisotosta tuli ihanan auringonkeltainen, varsinainen lohtu synkimpäänkin keliin. Siinä osa kurpitsasta soseutetaan ja osa lisätään kuutioina.


Kurpitsakeitto on varmasti yksi nopeimmista, helpoimmista ja maistuvimmista kasviskeitoista. Myskikurpitsa ottaa tosi kiitollisena erilaisia mausteita vastaan. Tässä on liemenä kookosmaito ja mausteena ihan tavallinen keltainen curryjauhe.  Hyvää tulee!


Soseutetusta kurpitsasta ja valikoiduista mausteista tulee  mehevä täyte näihin aasialaisiin nyytteihin. En oikein pysty päättämään kutsuisinko näitä jollakin paremmalla nimella, vaikka gyozoiksi tai amerikkalaisittain poststickkereiksi, näihin kun paistetaan kattilassa rapea pohja.


Myskikurpitsat ovat myös ihania täytettäviä, bataatin tapaan. Ja kun sen täyttää vielä pekoni-pinaatti- juustotäytteellä, joka on muuten ihana täyte.
 

Jälkkäriksi ihanan tuhti suklaakurpitsakakku. Ei liian makea ja mahtavan mehevä kurpitsan ansiosta. Kuorrutuksessa jäi vielä ehkä pienen tuotekehityksen paikka, se olisi voinut olla enemmän halloweeninoranssia, mutta kun menin ensin maustamaan kuorrutetta kaakaojauholla, niin sehän mursi sen oranssin tällaiseksi.

Ja jos illalla vielä suolapalaa, niin pellillinen piirakkaahan on aina tervetullut, siellä ne kurpitsakuutiot kypsyy yhtäaikaa pohjan ja fetajuuston ja punasipulin kanssa.

Tarjolle vietäessä tuohon voisi valuttaa vielä hiukan balsamicosiirappia ja rucolaa... ei paha!

tiistai 19. lokakuuta 2021

AURORA BOTNIA, MINILOMALLA

Kuva Wasaline mediapankki

Tiedättekö, että Merenkurkussa, Vaasa - Uumaja välillä, seilaa nyt ensimmäistä kertaa sitten 40- luvulla alkaneen liikennöinnin upouusi, varta vasten tälle välille suunniteltu alus. Aurora Botnia on julistautunut maailman ympäristäystävällisimmäksi alukseksi ja erityisen ylpeä olen siitä että se on valmistettu kotimaassa, Rauma Marine Yards telakalla. Se on mielestäni hieno valinta, aluksen 120 miljoonan kustannukset ovat hyödyttäneet ihan konkreettisesti suomalaista telakkatyöllisyyttä.

Me päätimme perheen kanssa lähteä lahdenylitysmatkalle syysloman kunniaksi. Perjantaina ehdittiin 16:30 laivan lähtöön ja sunnuntaina olimme takaisin satamassa 17:30. Uumajassa oli meneillään ainakin isot nuorisopainikisat, liekö siinä syy, että keskustan hotellit olivat melkoisen täynnä. Otettiin auto mukaan, niin ei haitannut vaikka Scandic Syd oli pari kilsaa Uumajan keskustasta.

Piti lähteä kaivelemaan Wasalinen mediapankkia, että sain postaukseen vähän vetovoimaisemman kuvan tuohon alkuun kuin tämän laivaan pikkusateessa ajaessa.


Uuden laivan myötä matka-aika on tiivistynyt 3,5 h ja aikataulussa on parhaimpina päivinä 4 lahdenylitystä, mutta yleensä ainakin kolme, mikä suunnattomasti helpottaa esim. Västerbotteniin suuntautuvaa työmatkailua.
 
Matkustajia  mahtuu mukaan 800 ja heille löytyy 68 hyttiä ja reilunkokoisten ravintoloiden lisäksi paikan voi lunastaa lepo loungesta, business loungesta tai kokousosastolta. Lemmikeillekin löytyy oma osastonsa. Tietenkin myös leikkihuone pienimmille.

lepo lounge kuva Wasaline mediapankki

Käsittääkseni laiva runnaa kuitenkin rahdilla ja henkilöautoille sekä rekoille löytyykin huikeat 1,5 kaistakilometriä. Uuden laivan myötä rahtimäärä on kasvanut syyskuussa 40% vuoden takaisesta.


Me tulimme kuitenkin lomanviettoon ja mitäs sitä nyt risteilyllä muuta kuin syömistä, juomista ja musiikkia. 

Mulle tämä Vaasa -Umeå väli on sillä lailla erityinen, että olen ollut nuorena flikkana itse  tällä välillä Silja Linellä töissä tarjoilijana -96 pääsiäisestä heinäkuulle -99 (sitten sain siirron Finnjetille Saksan välille) ja ajalta on ihanat muistot huikean kovasta työnteosta, hienosta yhteishenkestä ja kertakaikkiaan hauskasta työpaikasta. Hauskaa oli nytkin törmätä muutamaan vanhaan työkaveriin, Benkkuun baarin takana ja Sannaan myymälässä. Eka ja viimeinen kesä sekä talvet oltiin Fennialla. Muistan vieläkin sen järkytyksen kun eka kerran laskeuduin jyrkkiä portaita (sanoisin, että tikkaita) pitkin miehistön hyttikerrokseen jossa oli yhteissuihkut ja wc:eet, pienet ja pimeät 2 h hytit kerrossängyillä ja varsinkin talvella jäiden aikaan niin kova rytinä ja ryske, ettei hyttikaverille voinut puhua, koska mitään ei kuullut kuin huutamalla. Kesäkausiksi -97 ja -98 välille vuokrattiin toisetkin alukset Vaasa Express ja Vaasa Jubileum, jotka olivat hiukan vanhaa kunnon Fenniaa modernimpia. Palvelin molemmilla aluksilla, aika mahtava kokemus on myös "varustaa" tyhjä laiva valmiiksi, sekin on nyt tultu tehtyä kahteen otteeseen. Aurora Botnian henksulla tämä on varmaan hyvinkin muistissa, neitsytmatka kun oli elokuussa.

Tuolloin ennen tax freen loppumista tällä välillä elettiin todellisia kulta-aikoja ja väli olikin Siljan tuottoisin reitti. Jäi sympit ja seret toiseksi isolla kapasiteetillään kun paljon pienemmät matkustaja-autolautat vetivät 4 ylitystä päivässä ja koko ajan lähes täysillä laivoilla. Muistan sen hyvin kun kesälaivoilla kääntymisaikaa oli tunti, niin ehdimme juuri ja juuri siivota ja kattaa À la carten, lyödä pöytään viimeisen servetin kun taas aukaistiin ovet ja saatiin sali täyteen. 

laivan myymälä, Wasaline mediapankki. Tällä välilä ei siis ole tax freetä, mutta ostettavaa löytyy kyllä.

Aurora Botnialla löytyy iso, viihtyisä kahvila, jossa kuvassa näkyy  pieni osa. Kahvilassa on noutopöydästä kotiruokalounas, mm. ne kuuluisat lihapullat ja muusi. 


Itse tykkään herkutella myös perinteisellä katkarapuleivällä, koska laivalla ne vaan on parhaita.


Tai sitten ruispohjaisella lohileivällä. Sympaattista  ja niin paljon muistoja herättävää näissä kuvissa, jotka napsaisin vitriinässä olevista leivistä ovat nuo (kumiruutu) myrskyliinat, jotka pitävät tarjottimen paikallaan laivan keinuessakin. Se on sellainen flashback moment usein muuten jo pitkään maissa olleellekin merimiehelle kun nostelee jotain tavaraa hyllylle (ihan kotona maissa siis) ja sekunnin murto-osan mietit, pitäisikö kiinnitys varmistaa jotenkin, ettei se tule alas jos keinahtaa kunnolla. 


Sitten laivalla on toisiinsa kytkeytyvä pubnurkkaus ja iso ravintolasali tanssilattian ja orkesterikorokkeen kanssa, ihanasti keulanäkymin kannella 8 kuten muutkin ravintolat.
 




Jälkikasvu 17 ja 10 v. panostivat ravintolassa mennen tullen drinkkeihin. Mun mielestä siinä on jotain hellyttävää kun 17v.kin nappaa itselleen komean mocktailin sen sijaan, että tilaisi vaan kokiksen. Oon yrittänyt kyllä, että silloin harvoin kun käydään jossain paremmassa paikassa syömässä, asiaa juhlistetaan alkudrinksuin. Oppi meni vissiin jo nuoresta perille, Urho oli joskus alta kouluikäisenä naapurinMintun perheen kanssa Kalajoella, olivat illalla ravintolassa syömässä ja kun oli kysytty ruokajuomia, Urho oli tokaissu (ja siis ei ollut millään listalla), että tropical coktail, kiitos!

Laivalla oli muuten tosi kivasti ihmisiä, ei tarvinnut tungeksia, mutta mukava pörinä kävi. Menomatkalla soitti suomenruottalainen bändi musiikkia ruotsalaisesta tanssimusiikista aina Lady Gagaan, ja hyvin soittikin. Oli mukava vaan istuskella ja kuunnella elävää musiikkia, pari tuntia ruokailun ja laivaan tutustumisen jälkeen vierähti rattoisasti.


Ja sitten mun tärkein, ruoka.

Mä en ole missään nimessä seisova pöytä ihminen (paitsi 7v. kun menin Korpelan Helinän (äiti) ja Anin(ikäiseni tytär) kanssa Finnjetillä Saksaan, jossa isä ja äiti oli mua vastassa, niin muistan kuinka voitin jostain yksikätisestä hirveän määrän kolikoita, niitä vaan tuli ja tuli ja tuli  ja kun Helinä sitten kysyi, että mitäs meinaat voitolla tehdä olin kuulemma tuumannut, että mennään seisovaan pöytään). 

No lähinnä inhoan sitä jonottamista ja ihmisten parveilua ja meteliä.

Kävin kurkkaamassa saaristolaispöytää ja se houkutteli. Vaikka siellä oli väkeä hyvin oli meininki sivistyneen rauhallista. Siis sinne pitkästä aikaa. Ja niin vain kävi tytöllä vanhanaikaisesti kalapöydän ääressä.


Lautanen täyttyi kukkuroilleen, silakoista, silleistä, lohesta ja röristä, katkaravuista ja oih, varsinkin savustetut katkaravut oli ensiluokkaisia. Kylmästä lihapöydästä oli maistettava ihanaa savustettua lammasta, kasleria, villisikaa ja hirveä, pikkelöityjä kantarelleja... Eihän siinä sitten mitään enää lämpimästä mahdu (tarjolla oli kyllä jopa peuraa), mutta yleensä olen sitä mieltä, että painotus on juuri oikea.

Olisi pitänyt hakea lisää niitä savustettuja katkarapuja!


Paluumatkalla sain pojastani herraseuraa ja mentiin kaksistaan À la carteen, josta tuli pitkän ja kapean muotonsa vuoksi ihan vanhan Fennian vanha carte mieleen. (Asiakkaat saapuivat sinne  kapeita portaita pitkin ja ravintolan ovella olimme sitten ohjaamassa heitä pöytään. Vilkkailla lähdöillä ravintolan asiakaspaikat täyttyivät nopeasti. Minä sitten olin onneksi ovella vastassa ja kertomassa, että Tyvär, vi är fulla just ny... lieneekö tuo suomeksi, että valitettavasti ollaan ihan kännissä nyt...).

Urho 17v. sai himoitsemansa hampurilaisen (16€) ja oli kuulemma TODELLA hyvä ja mehevä.


Minä olin tietenkin himoinnut hirvitartaria siianmädillä (7€) ja kyllä, maut menivät hyvin yhteen. Kauneutensa lisäksi annos oli myös sopivan kokoinen. Ja hintainen, vai mitä?


Pääruuaksi valitsin siikatournedoksen juuriselleripyreellä (21€).
Enkä nyt yhtään valehtele, mutta se oli täydellinen myös. Todella pitkä yhtä hyvästä kala-annoksesta, tuo  ruskistettu limevoi oli ihan super. Ja kasvikset, vaikkei niitä tässä näykkään, käsin kuorittuja ja paloiteltuja ja ihanan napakoita.(Nyt alkoi epäilyttää puhunko ihan omiani, jospa ne sittenkin tulevat pussissa kuorittuna ja paloiteltuna? No enpä nyt ole laivan keittiössä ollut seuraamassa miesmuistiin (Fennialla carten keittiö oli aikoinaan niin pieni, että me tarjoilijatkin oltiin melkein liedellä ja päästiin/jouduttiin seuraamaan kokkihommia hyvin läheltä), mutta ainakin vielä ysärillä nämä touhut hoidettiin itse. No ainakin oli niin hyvää, että en epäillyt hetkeäkään.))


Palvelu ylipäätään pelasi hyvin kaikkialla. Tullessa oli vähän vaahtopäitä niin kävin kysymässä Infon nuorelta pojalta, että saako 10v:lle antaa matkapahoinvointitabletin ja hän tuumas hämmentyneenä, että riippuu ihan mitä siinä sun pakkauksessa lukee. Että selvis sitten sekin, ettei matkapahoinvointitabletteja enää jaeta infossa.


Vähän siitä ympäristöystävällisyydestä vielä. Aurora Botnia kulkee siis kaksoispolttoaineratkaisulla  eli vähemmän rikki-, typpi- ja hiilidioksia synnyttävällä nesteytetyllä maakaasulla tai biokaasulla. Sähköohjaus on käytössä satamaan saapuessa ja lähtiessä. Oliko siis mikään ihme, että laivan lähtöä ei huomannut lainkaan, kun se vaan pehmeästi alkoi liukua eteenpäin. Laivassa on erityisen hyvät vakaajat, joten meno oli muutenkin smoothia. Lahden ylitys syysmyrskyssä, varsinkin suojaamattomassa Uumajan päässä saattoi olla ennen aika raffia.

Uusi on aina uusi ja Aurora (vai Botnia, mikä tämän kutsumanimi nyt on? on ihanan avara, valoisa ja lämpimän kutsuva. Unohda siis se edellinen, aika kolkko ja kulahtanut (ja kylmä) alus (jossa et hitto vie löytänyt pistoketta tietokoneelle tai puhelimen lataukseen)ja käy testaamassa Aurora. Sisustuksessa on käytetty tosi paljon kierrätysmateriaalia, mm. ravintolapöydät ovat kierrätysmuovia ja kokolattiamattojen kudonnassa on hyödynnetty vanhoja kalastusverkkoja.

Siinä teille vasta merimiesromantiikkaa!

Tärkeintä on ottaa mukaan hyvä seura, niin aika kuluu kuin siivillä. Tai sitten meet yksin ja uppoudut työntekoon. Perinteistä risteilyryyppäämistä ei varmaan kehtaa ehdottaa enää kenellekään. Sanotaan vaikka näin, että juo vähemmän ja tanssi enemmän!


Wasaline on muuten maailman pohjoisin ympärivuotisesti liikennöivä varustamo!

Ainut asia mitä  vähän nikottelimme (lähinnä IsoHoo, joka kyllä laskunkin maksoi)oli 4 hengen auto perhepaketti edestakaisin, joka maksoi 270€. Ollaan vissiin totuttu liian halpoihin risteilyhintoihin.

Eikä ikkunan läpi saa heijastuksettomia kuvia, mutta meritunnelma välittynee kyllä.