JOULUINEN RUOKATORSTAI

Vielä ennätti muutama jouluinen resepti tänään ilmestyviin Lännen Median sanomalehtiin. 

Hain inspiraatiota vähän muilta mailta, sillä lailla, että ruuat helposti sujahtavat myös omien jouluruokiemme joukkoon.

Meksikolainen joulusalaatti on just tälläinen ja oma suosikkini. Sitä tarjoiltiin  myös syntymäpäivilläni tämä vuonna ja se on ihanan makean rouskuva.

Ruusukaali ja granaatinomena ovat molemmat hyviä juuri nyt.  Oiva lisuke myös joulun ajan pöytään ja muulloinkin. Pekonilla, tietenkin.

Porkkanalaatikko kallistuu idän suuntaan kun puuro korvataan mantelijauheella ja mausteeksi pukataan lusikallinen tahinia. Ei huono muutos, mutta taatusti erilainen kuin perinteinen.

Ja se suuri lihaisen pöydän VAIHTOEHTO. Kalkkuna. Hedelmäinen aprikoosikastike ja pähkinäinen täyte.

Lpuksi vielä perinteinen Melanderin puuro. Itselle aivan uusi makoisa tuttavuus. Maistuu kyllä läpi vuoden. Eikä pala pohjaan. Ainakaan kovin helposti.

Reseptit löutyvät 21.12.2017 Lännen Median tuottamilta ruokasivuilta: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

100 JAUHELIHARESEPTIÄ

Kaupallinen yhteistyö, Atria

Jauheliha. Sehän se on kotikokin rakkain ystävä. Helppo ja turvallinen, silti miljoonasti muuntautumiskykyinen. Atria otti ja pisti 100 jauhelihareseptiä samoihin kansiin. Jauhelihakirjan reseptiikasta vastaavat Atria 100 Nuorta Kokkia -ohjelmassa vuosien saatossa mukana olleet, niin osallistujat kuin luennoitsijatkin. Reseptin kirjoittajista löytyykin aikamoinen kavalkadi tunnettuja  ja ansioituneita; vaikkapa Henri Alen, Ari Ruoho, Alex Nurmi, Arto Rastas, Sasu Laukkonen, Teresa Välimäki, Kari Aihinen ja Aki Wahlman. Jauheliha yhdistää kokkaajia huippuravintoloista kotikeittiöihin. 

Jauhelihasta on kerrankin tehty ylellisen kaunis opus, Jauhelihakirja, (sinne pukinkonttiinkin passaava, hyvä lahjavinkki!) Reseptit on jaoteltu arkeen ja juhlaan. Ja voi että niitä riittää! Kirja inspiroi sekä Vähemmän Kokannutta, että Keittiössä Viihtyvää. Reseptit löytyvät myös Jauhelihapaketin Pyörittelijälle, sille joka kernaasti kokkaisi jauhelihasta jotakin muuta, mutta päätyy aina jauhelihakastikkeeseen tai lihapulliin.

Jotka sinänsä on ihan parhaita jauheliharuokia.

Vaikeuksia tuotti ensimmäisen testireseptin valinta. Arki-juhla jaottelun lisäksi kirja esittää hienosti myös niin suomalaisia jauheliharuokia kuin muiden maiden keittiöistä napattuja. Intiaa, Italiaa, Meksikoa, Aasiaa... Jauheliharibsit ja korealainen kaalisalaatti on ehdottomasti kokeiltava, samoin espressochili ja shawarma. Mahtuu mukaan muutama mielenkiintoinen hampurilaisreseptikin, uusia twistejä on kiva kokeilla. Bataatti-jauhelihavuoka meksikolaisittain on takuuvarmasti koko perheelle maistuvaa. Tai vuohen Gruyerellä maustetut jauhelihapihvit.  Kirjasta löytyy myös hyviä käyttökohteita broilerin jauhelihalle. Kana-skewersiä riisinuudeleilla, kookoskanawokkia, kana-korianterisalaattia...

Ville Koppelomäen jauheliha-herkkusienirisotto oli  ensimmäinen valintani. Ajattelin täyteläisen risoton maistuvan koko perheelle, niinkuin maistuikin. Samalla sain muistutuksen, kuinka ihanan umamilta paistetut herkkusienet maistuvatkaan. Jauheliha risotossa toi retroisia muistoja koulun köksän tunnilta.

Mulla on aina myös pakkasessa jauhelihaa, sen parempaa varasuunnitelmaa ei olekaan, silloin kun ei keksi mitään kokattavaa. Jauhelihasta keksii aina, ja nyt Jauhelihakirjan myötä vielä 100 x helpommin.

Klikkaa kuva suuremmaksi niin pääset lukemaan reseptin

Kun sain kokkauskaverikseni vielä Maitotytön, tuli ruuasta pelkästään positiivista elämystä. Eikä se tosiaankaan ollut vanha kunnon jauheliharisotto, vaan ihan 2.0.

ARVONTA:

Jauhelihakirjan voit saada omaksesi myös hyvällä arpatuurilla. Vinkkaa kommentteihin oma jauhelihasuosikkisi ja osallistut painotuoreen kirjan arvontaan. Kommentit 14.12 mennessä. Katso arvonnan säännöt. Lataamalla ilmainen Arilyn- mobiilisovellus, pääset fiilistelemään kirjan resepteistä tehtyjä videoita.

SARJASSAMME BEST KEPT SECRETS

Kaupallinen yhteistyö HOK Elanto ja Viinimaa

Ravintolalounas. Olen niin kyllästynyt laitosmaisiin buffetlinjastoihin ja pitkän linjan ala carte-  lounaisiin on harvoin aikaa tai varaakaan. Onnistunut välimalli siis enemmän kuin kiinnostaa. 

Arvostan hyvän yksinkertaista ruokaa kivalla pikku twistillä ja varsinkin arvostan sitä kun se tehdään tilauksesta ja kannetaan pöytään. Minut kutsuttiin katsastamaan Helsingissä (jossa nyt en ihan varteensa hyppää lounailla) Citykäytävässä sijaitsevan Sports Academyn lounas. Olin ihan, että minäkö, sporttinen? joo, siitähän on tosiaan tullut monta kertaa kuljettua ohi...vaan enpä kulje enää.

Kyllä, se on ihan oikea sportti-baari, täynnä isoja kuvaruutuja ja hiukan sellainen ysärilookki pubisisustus, mikä on oikeastaan aika rentoa ja mutkatonta. Mutta että ne tarjoavat ihan himpskatin hyvää ruokaakin, lounaallakin. Ei mitään salaattipöytähömpskötyksiä vaan lounaan lisukesalaattikin rakennetaan keittiössä. Pääruoka kootaan kulloinkin listalla olevista pääruoka-aineista, lisukkeista ja kastikkeista mieluisiksi. Ja palvelu pelaa!

Normityöpäivä: Lounasvideontekoa. Mahtava työsuhde-etu; ruoka!

Tällä kertaa söin  mehevän paistetun lohen kasvispedillä. Oikeasti lounasihanuutta löytää lautaselta vastapaistetut napakat vihannekset. 

Lohen kanssa maistoin Ruffiano Lumina Pinot Grigio valkkaria, oiva suositus sillekkin. Videolle tallentui ammattilaisottein tehty viinilasin pyörittely. Not! Mutta tiedän mistä tykkään.

Sain herkullisen lounaan reseptin myös kotiin viemiseksi ja kotonakin fiilistelin vielä  annosta ja kuvasin (ja join) viiniä. Pinot Grigio on ihana valkkarirypäle ja tykkään siitä oikein kirpsakkaan kylmänä; mineraalisena ja sopivan hapokkaana, vaikka siitä kyllä löytyy  sopivasti myös hedelmäisyyttä ja yrttejä.

Pakkaan olla vähän kaksijakoinen ravintolakäynneissäni ja tapauskohtaisesti löydän itseni aina jommasta kummasta ääripäästä. Valitsen kodin ravintolan sijaan, koska saan siellä aika usein parempaa ruokaa ja huomattavasti edullisemmin kuin ravintolassa (vaikkei kotonakaan aina onnistu), mutta toisaalta rakastan koluta ravintoloita, uudet makuelämykset ja inspiraatiot omiin kokkauksiin ovat useimmiten lähtöisin jonkun ruokaa rakastavan keittiömestarin luomuksista. Parhaat ravintolat tarjoavat elämyksiä, joihin kotikokin ammattitaito ei vaan taitu.

Paistettua lohta ja kasviksia lime-jogurtin kera

(neljälle)

 4 palaa lohta (á n. 150 g)

Kasvikset

280 g porkkanaa

220 g kirsikkatomaatteja

220 g sipulia

220 g neulapapuja

suolaa

mustapippuria

Kastike

7 mintun oksaa

3 limen mehu

2-3 valkosipulinkynttä

250 g turkkilaista jogurttia

½ tl suolaa

Puolita porkkanat pitkittäin ja leikkaa pitkiksi vinoviipaleiksi. Esikypsennä keittämällä tai höyryttämällä muutama minuutti ja jäähdytä. Jätä kuitenkin puruvaraa! Puolita kirsikkatomaatit. Kuori ja suikaloi sipuli. Jos neulapavuissa on mustuneita päitä, leikkaa ne pois. Sekoita kasvikset keskenään.

Valmista kastike. Nypi mintusta lehdet ja hienonna kevyesti. Purista limestä mehu ja hienonna valkosipuli. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Paista lohta ensin kuumalla pannulla nahkapuoli alaspäin muutama minuutti, jonka jälkeen siirrä lohet 200-asteiseen uuniin nahkapuoli ylöspäin. Paista noin 5-9 minuuttia palan paksuudesta riippuen. Paista sillä aikaa kasvikset pannulla öljytilkassa kuumiksi ja rapeiksi, mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kasaa kasvikset lautasille ja nosta lohipalat kasvisten päälle. Aseta kastike kauniisti annokseen, mutta älä kuitenkaan peitä rapeaksi paistunutta nahkaa. Viimeistele halutessasi rucolalla ja sitruunalla.

 Ja arvatkaapa mitä? Kotiannos oli herkullinen, mutta oliko se parempi kuin Joonaksen Sports Academyssä  minulle valmistama?

 No ei!

Tiivistettynä siis Sports Academyn lounas yllätti! Kelpaa kelle vaan. Paikalliset hop, hup, lounaalle ja erikoisvinkki meille Helsingissä vieraileville maalaisille vieraspaikkakuntalaisille, jotka aletaan olla eksyneitä siinä 50 m päässä rautatieasemasta. No, siitä Citykäytävästä löytyy paikka, johon on helppo pysähtyä lounaalle. Anteeksi, HYVÄLLE lounaalle.

ONNEA SUOMI 100!

Onnea ihana Suomi 100v!

Juhlapäivän kunniaksi listasin 100 suomalaista ruokasuosikkiani arjesta ja juhlasta. Koska lista on henkilökohtainen, siltä puuttuu suomiruoka-inhokkini verilätyt ja maksalaatikko, sekä rusinoilla että ilman. Ruuat eivät välttämättä ole myöskään suomalaisia siinä mielessä, että alkuperäinen saattaa löytyä muualta, mutta kuitenkin (ollut) vakiintunut suomalaiseen ruokavalioon. Selvästi etnot lempiruuat jätin pois. 

Suositummuusjärjestys on mahdoton esittää, siksi listaan vain siinä järjestyksessä kun mieleen tuloo.

Mitä tärkiää lisäisit omaan listaasi?

1. mätileipä
2. paistetut silakat
3. savulohi
4. paistetut ahvenet
5. lohikeitto
6. pinaattikeitto
7. jauhelihakeitto
8. makkarakeitto
9. nakkikeitto
10. nakkistroganof
11. juustohampurilainen sulatejuustolla grilliltä
12. nuotiomakkara
13. hirvikäristys
14. hirven routapaisti
15. pihvit hirven fileestä
16. riisipuuro
17. mannapuuro
18. mansikkakiisseli
19. tiikerikakku
20. läskisoosi
21. joulukinkku
22. jauhelihakastike
23. pellillinen pitsaa
24. lihapiirakka
25. lihakeitto
26. kesäkeitto
27. tilliliha
28. ruisleipä
29. saaristolaisleipä
30. korvapuusti
31. ankkastukki
32. piparkakut
33. lusikkaleipä
34. makaroonilaatikko
35. nyhtöpossu tai porsaan uunilapa
36. voi
37. piimä
38. viili
39. kananmuna-anjovisleipä
40. salmiakki
41. karjalanpiirakka ja munavoi
42. lakritsa
43. lätyt
44. ressu eli uunipannukakku
45. voisilmäpulla
46. hernekeitto
47. näkkileipä
48. valkosipulisilakka
49. sinappisilakka
50. paistetut perunat
51. piimävelli
52. kotijuusto ja lakkahillo
53. lakkatäytekakku kinuskilla
54. suklaamannapuuro
55. mämmi
56. savustettu lampaanviulu
57. karjalanpaisti
58. kiuasmakkara
59. verileipämaito
60. maitoperunat
61. graavilohi
62. graavisiika
63. vispipuuro
64. kalakukko
65. lanttukukko
66. kaalikeitto
67. sienisalaatti
68. mustikkamaito
69. voileipäkakku
70. mokkapalat
71. lenkkimakkara
72. paistetut porsaankyljykset
73. uudet perunat ja voi
74. rosolli
75. lihapullat ja muusi
76. puolukkahillo
77. palapaisti ja keitetyt perunat
78. savukinkku
79. paistetut uunijuurekset
80. unelmatorttu
81. puolukkarahka
82. ruispuolukkapuuro
83. paistetut muikut
84. silli
85. mansikkakaakku
86. joulutortut
87. naurisrieska
88. aladobi
89. haukimureke
90. kanaviillokki
91. jauhemaksapihvit
92. paistettu maksa
93. maksakastike
94. laskiaispullat
95. lindströminpihvit
96. pinaattilätyt
97. raparperikiisseli
98. madekeitto
99. sienimuhennos
100. kinkunrasvaan dipattu ruisleipä

En unohtanut listalta joululaatikoita tai kaalikääryleitä, ne nyt vaan ei mahtuneet mun sataseen, vaikka kaikki hyviä ovatkin.

ONNEA SUOMI 100!

BURRITOKULHO CON QUESO FRESCO

Kaupallinen yhteistyö Apetina.com

Jos ei kaamosta piristä meksikolaistyylinen, ihanasti  värikäs ja tuoreen maukas meksikolaishenkinen burritokulho, niin ei sitten kyllä varmasti mikään muukaan! Ainakin haluan ajatella, että hyväntuulen ruoka saa myös minut hyvälle päälle, värit piristävät ja raikkaat maut tuovat uutta potkua päivään.

Kyllä näin on! 

Valitettavan paljon vaan on tuota piristystä ja energialisää tänä syksynä kaivannut. Miten voi helppo elämä tuntua välillä näin raskaalta?

Onneksi ollaan vielä tasolla, jossa vaikka yön aikana satanut valkea lumi tai päiväkodin pihalla tuntemattomalta äidiltä saatu kommentti:"Voi onko se sinun se ihana Urho?" (Urho on pienten Pingu-luistelussa ohjaajana), riittää nostamaan mielialan niin, että jaksaa taas yhden päivän eteenpäin.

Ja kyllä siihen jaksamiseen riittää myös kulhollinen hyvää ja kaunista ruokaa. 

Apetina on vaihtanut pakkaustensa ulkonäköä syvän siniseksi ja tuonut markkinoille myös uuden meksikolaistyylisen Queso Fresco-juuston.  Tämä hyvin mieto juusto, joka on vähän kuin sekoitus ricottaa ja intialaista paneeria, murustellaan useimmiten annosten päälle, mutta ainakin Apetinan versio soveltuu erinomaisesti myös pannulla paistettavaksi. Ja koska tuollainen ristikkoinen paistokuvio on kaunis juuston pinnassa, innostuin paistamaan juuston palasina murustelun sijaan kulhon komistukseksi.

Käy kurkkaamassa resepti Apetinan sivuilta.

MAISTAN JO JOULUN

Kaupallisessa yhteistyössä Atria. Sen ansiosta postaus sisältää herkullisen reseptin Bravuuri Porsaan Juhlapaistiin ja pikaisen helppoihin mutta herkkuihin juhlanappeihin.

Joulu tulee, itse asiassa nopeammin kuin ehdin kinkku sanoa. Tiedän, että aaton vastaisena yönä paketoin vielä lahjoja pikkutunneille, enkä todellakaan siksi, että aikani olisi kulunut kaappien siivoamiseen. Minun tapauksessani aika on on yksinkertaisesti vain kulunut kaikissa joulunalun pikkupuuhissa, joiden suon menevän sen hillittömän siivoilun edelle. On lasten joulujuhlia ja joulunäytöksiä, tonttutonni -pikaluistelukisat, ratsastajien pikkujoulu, glögikierros naapuruston terasseilla, lasten joulukalenterien täyttö ja viime tippaan jätetty joulukorttishow.

On ruoan suunnittelua, kokeilua ja miettimistä. 

Olen superperinteinen jouluihminen, enkä voisi kuvitella omaa jouluani ilman kinkkua ja laatikoita. Välttelen kaikkia joulupöytiä joulun alla, napakymppijouluna maistan perinteistä kinkkua ja laatikoita joulupöydässä vasta ensimmäistä kertaa. Ei varmaan teitä yllätä, että meillä kinkku paistetaan aina aattoyönä, sen hurmaava tuoksu tuo jouluaattoaamuna joulun.

Useimmat jouluni perinteet ovat lapsuudesta tuttuja ja omille lapsillekin sitä haluaisi luoda tutun ja turvallisen joulun muistot. Ei, minä en itsekään lapsena suostunut maistamaan ainuttakaan laatikkoa, enkä haaveillut löytäväni bestseller-sillireseptiä joulupöytään, vaikka nykyään joulu tuntuu pyörivänkin juuri niiden ympärillä. Muistutan itseäni, etten anna tonttulakin kiristää, meni lasten lautasilta joulupöydässä suuhun sitten vaikka pelkästään sinappia ja perunaa.

Se jouluruoka, että ollaan yhdessä, on kaikkein tärkeintä. Ja jos ei voida olla yhdessä juuri jouluaattona, niin sitten jonakin muuna päivänä. Annetaan joulun perinteiden rennosti venyä ja paukkua. 

Joulupukilta toivon itselleni ihanian jouluruokia avarakatseisuutta joulupöydän laadintaan, Hyvä-ruoka-parempi- mieli -tyyliin ja jokaiselle teistä joulun bestsellersillireseptiä omannäköistä, rentoa joulupöytää, jonka tarjottavat valmistanut jaksaa istua hymyssä suin pöytään itsekin. Atrialta voi hakea sen perinteisimmän kinkun, joka kypsyy ruiskuoressa mun leivinuunissa tai sitten piirun verran rennomman ja helpomman joulun. Reseptit löytyy.

Vaikka jotain tälläistä:

Kolmen kaalin Savupossu

6:lle

n. 1,5 kg Bravuuri Porsaan juhlapaisti

600 g rosamunda-perunaa

250 h savojinkaalin lehtiä

250 g punakaalia suikaloituna

200 g lehtikaalia ruodittuna

2 rkl öljyä

1 dl saksanpähkinöitä

1 rkl vaahterasiirappia

½ granaattiomenan siemenet

suolaa, mustapippuria

kastike

1 rkl dijon-sinappia

½ dl oljyä

2 rkl Balsamicoviinietikkaa

 1 tl Herbs de Province- mausteseosta

1 tl sokeria

½ tl suolaa, mustapippuria

Poista etiketti Juhlaporsaanpaistista, älä poista tai avaa pakkausta vaan laita se 3 h 150° C uunin alatasolle. Poista pakkaus ja siirrä possu nesteineen foliovuokaan. Savusta savustuspöntössä tai grillissä miedolla lämmöllä 1 h. Voit myös jatkaa kypsennystä vielä tunnin uunissa. Anna vetäytyä 15 min.

Lohko pestyt perunat kuorineen, kierittele öljyssä (1 rkl) ja mausta. Paahda 200° c napakoiksi, noin 20 min. Pyöräytä kaalit öljyssä (1 rkl) ja lisää uuninpellille perunoiden kanssa ja paista 10 min. Suolaa ja pippuroi.

Paahda saksanpähkinät pannulla vaahterasiirapin kanssa, nosta jäähtymään ja rouhi karkeasti. Valmista salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset.

Kokoa salaatti isolle tarjottimelle yhdistämällä kaalit ja peruna, pähkinät, granaattiomenansiemenet ja lopuksi kastike. Nosta Juhlapossu keskelle ja viipaloi.

Nopeat juhlanapit

6:lle

12 ruisnappia

6 rlk Jogurttinen Sitruuna-Tilli Perunasalaattia

6 rkl Jogurttinen Omena-Inkivääri Punajuurisalaatti

50 g Vuoluhärkä

50 g Kylmäsavulohi

hiukan tuoretta tilliä ja persiljaa

Nostele 6:lle ruisnapille lusikallinen perunasalaattia ja toiselle 6:lle punajuurisalaattia. Rullaa kylmäsavulohi ja pätki rullasta 6 pientä ruusua, jota nostat perunasalaatin päälle. Koristele tillille. Nosta punajuurisalaatin päälle pala vuoluhärkää ja koristele persiljalla.

Kaupallisessa yhteistyössä Atria

SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT, MÄ ANTAUDUN

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina

Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan  vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).

Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"

Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne  hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).

Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla ainakaan pariin jouluun vielä), niin pienenä kertauksena, että kukkakaaliwingsit ovat vähän niinkuin kasvisversio, tai helposti vegaanikin, tulisista kanansiivistä. Se on aika hassua, että ne melkein näyttävätkin wingseiltä ja onnistuessaan ovat juurikin yhtä rapean mehukkaita ja himoittavia. Ihania!

Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!

Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis  Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme. 

HIRVI SYDÄN PASTRAMI

Hirvi <3 pastrami. Varsinkin hirvensydänpastrami. Ja kylläpä tuohon aika hienot maut tuli, jos noin niinku itte itteni kehun. Sehän on kyllä tässä blogissa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Numero ykkönen bloginkirjoitusvinkeissä on aina se, että löydä oma juttusi, ja keskity siihen. Minä vaan en pysty. Tykkään sekopäisenä pomppia asiasta toiseen. Valmistaa perinteisesti hernekeittoa tai läskisoosia, eksoottisia ruokalajeja, ihan tavallista, välillä tehdä mättöä tai leipoa tai yrittää jotakin aivan liian vaikeaa. Kertoa myös jo vähän unohdetuista herkuista siinä missä kauden trendikkäimmistä. Kokeilla toisten reseptejä ja sitten taas kehitellä omia.

Olla ensimmäinen joka postaa  hirvensydän pastramista.

Lupasin edellisessä sydänpostauksessa myös kertoa sydämen käsittelystä tarkemmin nyt, eli seuraavalla kerralla.

SYDÄMEN KÄSITTELY

Lähtöpiste, kieli ja pari sydäntä, kaikki taitavat olla vasoilta tällä kertaa, odottavat käsittelyä. Toki isäni oli jotakin roippeita näistä jo leikannut, ainakin halkaissut sydämen auki, että voi olla, että saat käsiisi karumpaakin tavaraa. Liotin sydämiä mahdollisimman kylmässä vedessä ja kuivasin sitten hyvin, että pääsin eroon veriroiskeista.

Sydän on tosi tiivistä ja tiheäsyistä lihaa ja oikeastaan hyvin miellyttävää käsittelyn kannalta kunhan saat kaikki suonet poistettua. Sydämen rasva on tiivistä ja pureskelukelvotonta, melkeinpä kovaa ja se tulee ensinnä poistaa huolellisesti kokonaan. Jostain luin,  että sydämen rasva olisi erinomaista paistorasvaam vähän ankanrasvan tapaan, mutta enpä tuota alkanut kokeilla.

Avaa sydän ja poista sen pinnalta kaikki kalvot ja suonet ja mitä ylimääräistä löydätkään. Taisin ottaa hiukan ronskillakin kädellä, mutta mieluummin niin, kuin saada syödessä joku suonensisäinen yllätys omaan suuhun.

Lopputuloksena minulla oli kaksi miellyttävää palaa kimmoista, erittäin siistiä lihaa.  Miksi toinen sydän on tummempi kuin toinen, on minulle mysteeri, ken tietää voi kertoa. 

SYDÄMEN VALMISTUS
Sydän keitetään usein mausteliemessä kolmisen tuntia ja siivutetaan sitten leikkeeksi kielen tapaan. Mureaa on ja maukasta, keitetyn kielen voi myös savustaa. 

Sydämestä saa myös oivaa jauhelihaa, tämä on minulta vielä kokeilematta, mutta uskon kun Sauvajyvänen puhuu riistaa. Hän aikoi tehdä myös sydänkäristystä, joka minullakin kävi mielessä. Sydämen leikkaaminen erittäin ohuiksi lastuiksi ja hauduttaminen käristykseksi on luultavasti joka lailla täydellinen valmistustapa.

Sydäntartar sitten. Kun pyörittelin siistittyä sydäntä, leikittelin ajatuksella ja luulen, että se olisi ollut erinomaista. Mutta en vielä uskaltanut. Kun kerroin valmistaneeni sydämiä ruotsalaiselle projektikolleegalle ja chefille, hänkin sanoi ensimmäisenä: Tartar. Eli ehkä ensi vuonna.

Jenkkilästä löysin videon, jossa jäppinen valmisti rakkaalleen ystävänpäivänä pikaisesti paistettua sydäntä. Video oli kyllä mielestäni jotenkin tunnelmaltaan enempi halloween kuin valentine, enkä ehkä haluaisi tuota ateriaa minulle valmistettavan ainakaan hääpäiväni. Liian Hannibal Lecter. Silti vakuutuin, että sydämeen löytyy myös toinen tiehye, tuon pitkällisen keittämisen ja hauduttamisen sijaan. 

Ja näin myös on. Paistaminen ja ja purukumiksi muuttuminen on kuitenkin aivan sekuntipeliä. Mutta jos minäkin onnistuin, onnistut sinäkin. Mieleen tuli hyvin paljon kyyhkynrinta. Ja tähän meni siis ensimmäinen sydän.

Pastramia en ole ikinä valmistanut yhtään mistään, mutta ihan ennakkoluulottomasti lähdin soveltamaan pastramireseptiä hirven sydämeen. Pastramireseptejä löytyy googlailemalla niin naudan, kauriin kuin hirvenkin sydämestä

Pastrami on siis tuollaista savustettua suolalihaa, joka on tosi suosittua esim. New Yorkissa leipien täytteenä.

PASTRAMI HIRVEN SYDÄMESTÄ

1 puhdistettu hirvenvasan sydän (samalla vaivalla tekis kyllä useampiakin)

liemi
3 l vettä
2,5 dl karkeaa merisuolaa
1,5 dl fariinisokeria
kanelitanko
2 palaa kuivattua inkivääriä
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tähtianis
1 laakerinlehti
1  kokonainen valkosipuli halkaistuna

Kiehauta liemen ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Jäähdytä kylmäksi. Upota sydän kylmään liemeen,käytä painoa, että saat sydämen pysymään nestepinnan alla. Anna maustua ja suolaantua kylmässä n. 5 vrk/+ tai - pari päivää.

Nosta sydän liemestä ja  taputtele kuivaksi. Paahda mausteseos-rubin ainekset niin, että pannulta tulee hyvät hajut. Ota pois liedeltä ja hiero sitten vahva kerros  rubia sydämen pintaan. Siitä tulee lihaan mustanpuhuva kaarna kypsennyksen aikana.

rub
1/2 dl korianterinsiemeniä (rouhittuna)
2 -3 rkl mustapippuria myllystä

Savusta mahdollisimman miedossa lämmössä (alle 100), kunnes sisälämpötila on 65 C astetta.

Anna vetäytyä käärittynä ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Mulla tämä savustus kamadossa tällä kertaa hurahti hiukan liian nopeasti, kun se pääsi vähän kuumaksi, mutta silti tuli hyvää. 

Monissa resepteissä suositellaan laittamaan savustimeen myös vesiastia, että pastrami pysyy mehevänä. Tai sen kypsyttyä sitä vielä höyrytetään ennen kuin leikataan. Olispa ihana tässä siivutuskone, mutta jouduin vetelemään nyt vain veitsellä. Tälläisen lihan pitäisi säilyä hyvin jääkaapissa, mutta en päässyt sitä testaamaan kun annoin puolet isälle.

Seuraavan kerran tee tämän rohkeammin ja itsevarmemmin. Pastrami on kaiken kaikkiaan niin hyvää, että saatanpa kokeilla tehdä sitä myös naudanrinnasta. Mitään vaikeaahan siinä ei ole. Sydämen voi myös keittää suolaliemen jälkeen 3 h, mutta silloin jää tietysti ihana savuaromi pois. Nyt se oli tunkeutunut hyvin koko lihan läpi.

Sellaanen pastraami!

SIENISALAATTI SUPPILOVAHVEROISTA JA PERUNARÖSTI

Kuka rakastaa sienisalaattia? Sitä suolarouskuista tehtyä, jota ilman joulupöytäkin on pikkuusen vajaa.

Mä nostan molemmat käret ylähä, ja hypin tasajalakaa, niin paljon mä siitä tykkään. 

Blogistanian parhautta on se, että aina joku on keksiny koittaa jotakin yksinkertaasta asiaa vähän eri lailla. Tinskun keittiössä oli mietitty, että mitäpäs jos voisi skipata sienten liottamisen (ja kenties jopa suolasienien tekemisen, jos olet itse nekin salaattia silmälläpitäen väsännyt) ja tehdäkin salaatti tuoreista suppilovahveroista. Niitäkin taitaa vielä nytkin löytyä mettistä, mutta en näe mitään syytä, miksei nämä onnistu myös pakastetuista. Suppilovahveroissa on samanlainen vahvan sieninen maku kuin rouskuissakin, joten sipulin  ja hapankermojen kanssa tästä salaatista tuli aivan oikia fiilis.

Lounaaksi se vääntyi kuin paistoin alle pannuröstin. Unelmoin aina noista Sveitsin rösteistä, lapsena ostettiin kaupasta sellainen perunasäilykepurkki, joka paistettiin röstiksi (siis Sveitsissä) ja se oli niin mun lapsuuden herkkuruokaa. Oon yrittäny löytää Saksasta tai Itävallasta tuota purkkia, vaan en oo löytänyt. Ehkä pitää lähteä sitten sinne Sveitsiin.

Sen verran laiskotti, että ajattelin kokeilla röstihommia pakastelokeron perunasipulisekoituksesta. Hyvän makuista tuli ja tietysti nopeammin valmistui kuin perinteisellä metodilla. Itte olisin kyllä laittanu reilummin sipulia. Se jäi myös ehkä hiukan irtonaiseksi, vaikka yritin painella sen lastalla tiiviksi kakuksi. Sitä myöten tietysti kääntäminenkään ei mennyt aivan yhtenä palana kuin Stromsöössä.

Mutta mitä nuita epäonnistumisia vatvomaan.

SIENISALALAATTI SUPPILOVAHVEROISTA JA PERUNARÖSTI

Sienisalaatin ohje suurin piirtein täsmälleen Tinskun keittiöstä

1 l tuoreita halkirevittyjä suppilovahveroita (tai  vajaa 1/2 l  pakastettuja)
1 iso keltasipuli
200 g ranskankermaa tai smetanaa , tai puolet kermaviiliä
1 pieni valkosipulinkynsi muserrettuna
suolaa ja mustapippuria

500 g perunasipulisekoitusta
voita ja öljyä paistoon

Laita putsatut, halkirevityt (tai pakastetut) sienet kuivalle pannulle ja paistale omassa liemessään n. 5 min. Siivilöi ja jäähdytä.

Silppua sipulit ja hienonna sienet. Sekoita molemmat ranskankermaan/smetanaan/kermaviiliin ja mausta suolalla ja pippurilla.

Laita jääkaappiin viilentymään ja tekeytymään.

Paista röstiperunat voi-öljyseoksessa miedolla lämmöllä ensin toiselta puolelta ja sitten toiselta puolelta rapean kullanruskeaksi. Kääntäminen sujuu teoriassa kattilan kannen tai lautasen avulla.

Rösti alle ja sienisalaatti päälle. Että nam nam.

Vielä pitää sanottua, tuosta halkirevityistä sienistä, että tinskulta opin tämän näppärän suppisten siivoamisen, Kun repäisee sienet käsin pituussuunnassa kahtia, pääsee putsaamaan kaikki havut ja männynkävyt. Myös sieltä salaisesta solasta!

SUOMALAINEN SIKA KIINASSA

Kaupallinen yhteistyö:Atria

No ei, tämä postaus ei käsittele lomamatkaa(ni) Kiinaan, otsikosta huolimatta. (Koska a) it nevö häppend b) suomalaiset ei sikaile.) 
Pääsin fiilistelemään kiinalaista iltaa täälä kotimaassa Atrian vieraana ja aivan parhaassa seurassa. Siinä kuulkaa pannut kuumeni suit sait kun alettiin wokkailemaan.

Kiinasta meille rahdataan yhtä sun toista tilpehööriä ja tingelitängelia. On aivan hyvä, että paluupostissa Suomesta lähetetään jotakin myös takaisin. Ja se joku on kuulkaa nurmoolaanen sika. Ihan vartavasten kiinalaisille leikattuna, kaikkine gurmee-paloineen; kiinalaiset arvostavat kokonaisia sianpäitä, sorkkia ja saparoita. (Tiesittekö muuten, että esim eu-sialta on saparo katkaistu jo pikkupossuna? Asian kieltävästä direktiivistä huolimatta, sitä noudattaa ilmeisesti vain Suomi ja Ruotsi).

Kiinalaiset syövät puolet koko maailman tuotetusta sianlihasta, 54 miljardia kiloa vuodessa. Atria sai vientiluvan Kiinan viime vuoden lokakuussa, ensimmäiset lihat lähtivät kohteeseen elokuussa ja loppuvuonna viennin arvioidaan nousevan yli 3 miljoonaan kiloon. Suomalaiset arvot, puhtaus, laadukkuus ja luonnollisuus puhuttelevat myös kiinalaista, laatutietoista kuluttajaa.

Sika on tärkeä ja arvostettu eläin kiinalaisessa kulttuurissa. Siitä kertoo jo sekin, että kiinalainen, kotia tarkoittava merkki koostuu kahdesta osasta: katto ja sika. 

Me pääsimme virittäytymään kiinalaiseen tunnelmaan kalligrafian kautta. Oppaanamme toimi Saana Virtanen joka on opiskellut niin kiinankieltä kuin kalligrafíaakin paikan päällä.

Huopakankaan päälle levitetty riisipaperi, paksut pensselit ja mustekupit aseinamme kuuntelimme tarkasti missä järjestyksessä viivat tulee vetää ja missä kulmassa kyynerpään kuuluu olla, tai pensseliä pitävien sormien. Sen voin sanoa että jos joku pitää puikoilla syöntiä vaativana, niin pensseliä pitävän käden ote se vasta onkin kiinalainen!

Kaikki, jotka ovat kuulleet, kuinka sujuvasti puhun tanskaa, huolimatta etten kyseistä kieltä varsinaisesti puhu sanaakaan, saattavat arvata etten malttanut olla kysymättä kuinka esimerkkilauseemme oikein lausutaan. Ja perään tietysti kokeilemaan. Ihan kuulosti melkein oikealta!

Kiinalainen ruokakulttuuri sitten. Tutustumisen arvoinen ja sellaisena ehtymätön, niin paljon enemmän kuin pelkkä  geneerinen kiinalainen buffet lounasravintolassa. Olen aina tykännyt kiinalaisesta ruuasta, vaikka en sitä kovin syvällisesti ole tutkinutkaan. Seinäjoella on jo parinkymmenen vuoden ajan muuten toiminut erinomainen kiinalainen ravintola Shuang Long. "Mikä ruoka?", on  se melko reippaasti lausuttu tervetulotoivotus, jonka jokainen paikan päällä käynyt varmaan muistaa. Ollaan tultu vuosien saatossa tuttavallisiksi ihanan omistaja-rouvan kanssa ja nykyään kysymystä seuraa myös ystävälliset tiedustelut kuinka lapset voivat, onko mies merillä ja kenties kohteliaisuus uudesta kampauksesta (tästä voisi päätellä, että käyn ainoastaan yksin syömässä kiinalaisessa?). 

Viime vuosina olen löytänyt mm. sichuaninpippurin, sen maku on erityinen, polttava ja koukuttava yhtä aikaa. Hoisin -kastike on lemppariani ihan perus grilliribsien päällä, kuivakaappini haaveilee enää oikeastaan kiinalaisesta mustasta viinietikasta ja shaoxing-riisiviinistä. Sitten voisin valloittaa koko kiinalaisen keittiön!

No luultavasti en tämän elämän aikana. Kantonilainen sanonta kuuluu, että kaikkea mikä kävelee, lentää tai ui voi syödä. Kiinan monimuotoisen ruokakulttuurin voi jakaa karkeasti ilmansuuntien mukaan neljään toisistaan poikkeavaan alueeseen: Kantonin, Pekingin, Sichuanin ja Sanghain keittiöihin.  Yhteistä kaikille on maun, hajun ja ulkonäön yhdistäminen harmonisesti jokaiseen annokseen. Raaka-aineet paloitellaan kauniisti nopeasti kypsyviksi tikuiksi. Kotitalousopettaja Kati Lindfors oli suunnitellut meille ihan kunnianhimoisen menun, jota pääsimme kokkailemaan. Se taisi noudattaa kiinalaista perinnettä tarjota aterialla yhtä monta ruokalajia, kuin pöydässä on vierasta?

Kiinalainen illallinen

Rapeaksi paistettua lihaa ja vihanneksia

Kanaa Kung Pao

Rapeaksi paistettuja ruskeita noodeleita ja possunsuikaleita

Kevätsipulileipäset

Kiinalaiset nyytit

Lihapullia tahmeassa riisissä

Kiinalaisittain keitetty riisi

Friteeratut hedelmät

Jasminitee

Pääsin wokkaamaan ja kokkaamaan possua ja noodeleita. Bambukorissa höyrytetyt lihapullat menevät täälä kotona kokeiluun, samoin kevätsipulileipäset, ovat minulle aivan uutta. Ihan ylpeänä voin sanoa, että ruoka valmistui Atrian koekeittiössä nuavvaan, kun me paikalle kutsut bloggaajat käärimme hihat ja köytimme essut ympärille. 

 
PAISTETTUJA RUSKEITA NUUDELEITA JA POSSUSUIKALEITA

250 g munanuudeleita

400 g possun ulkofilettä tai kassleria

6 kuivattua kiinalaista sientä liotettuna

1,5 dl maapähkinä- tai maissiöljyä

4 hienonnettua valkosipulinkynttä

5 kevätsipulia 2,5 cm:n vinoviipaleina, valkoiset ja vihreät osat erikseen

1 paksoi

180 g (1 pussi) pavunituja

marinadi:

1 tl suolaa

1 tl sokeria

1,5 rkl soijaa

mustapippurirouhetta

1 rkl puolikuivaa sherryä

1/2 rkl perunajauhoa

2 rkl vettä

kastike:

1 rkl perunajauhoa

3 dl lihalientä tai sienten liotusvettä

1/2 tl suolaa

2 rkl soijaa

1 rkl osterikastiketta

1. Keitä 7 dl vettä ja keitä nuudelit siinä kypsiksi (noin 4 minuuttia, tarkista kypsennysohje pakkauksesta). Laita sienet veteen likoamaan.

2. Valuta nuudelit siivilässä ja jäähdytä kylmällä vedellä. Jätä nuudelit kuivahtamaan. Voit leikellä nuudeleita hieman lyhyemmiksi, se helpottaa ruoan tarjoilua. 

3. Leikkaa possunliha tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja laita kulhoon. Mittaa päälle marinadin ainekset ja sekoita niin, että marinadi tarttuu kauttaaltaan lihojen pintaan. Marinoi 15-30 minuuttia.

4. Ota sienet pois liotusvedestä (Säästä liotusvesi) ja purista ne kuiviksi. Leikkaa sienet mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.

5. Tee kastike: sekoita perunajauhot ja tilkka lihalientä kulhossa. Lisää loput aineet, myös loput lihaliemestä ja sienten liotusvettä niin, että kastiketta on yhteensä 4 dl.

6. Kuumenna 0,5 dl öljyä suuressa paistinpannussa. Lisää nuudelit ja paista niitä sekoitellen pari minuuttia. Kaada nuudelit pediksi tarjoiluastialle.

7. Kuumenna pannu taas kuumaksi ja lisää 2 rkl öljyä. Lisää valkosipuli ja kohta perään sipulin valkoiset osat. Sekoita muutaman kerran. Lisää lihasuikaleet, sekoita ja kääntele, kunnes ne vaalenevat. Lisää viini ja jatka sekoittamista. Lisää sitten sienet ja puolet sipulin vihreistä osista. Kääntele hyvin sekaisin ja siirrä odottamaan.

8. Lisää loppu öljy ja kuumenna pannu taas kuumaksi. Laita pannulle paksoi ja pikapaista pari minuuttia. Lisää sitten pavunidut ja jatka paistamista vielä pari minuuttia. Siirrä lihasuikaleiden kanssa odottamaan.

9. Alenna lämpöä ja kaada pannuun hyvin sekoitettu kastike. Keitä sitä hiljalleen minuutin verran. Lisää kastikkeen joukkoon lihasuikaleet ja kasvikset. Kun kaikki ainekset ovat kuumenneet hyvin, kaada seos nuudeleiden päälle.

Ihana Peggy leipoi ja paistoi meille kevätsipulileipäset

Ruoka maistui ja juttu lensi. Taisi siinä olla puhetta jo seuraavasta kerrastakin, lupasimme olla mukana Voita ja Suolaa -Mikan kanssa jos Atria innostuu isännöimään bloggareita paikan päällä Nurmossa (vaihtoehtoisesti saatan myös suopua Kiinan-matkaan...)!

Juttua löytyy myös muiden paikallaolleiden blogeista:
52 weeks of Deliciousness
Peggyn pieni punainen keittiö
Voita ja suolaa
Kulinaari

Kiitos Atria! Always a pleasure!

Mun taidon - tai taidottumuuden- näyte. Sana on ONNI