KESÄ TULI - HORIATIKI

Jos ei kesä tunnu tulevan omalla painollaan, niin kutsutaan se kylään vaikka väkisin. Ja jos se pitää tuoda ruuan kautta, niin sitä aurinkoa ja lämpöä tuskin saa paremmin lautaselle laitettua kuin kreikkalaisessa salaatissa. Kreikkalaiseen salaattiin ei kyllästy koskaan, jo ensimmäinen haarukallinen vie silmien sulkeutuessa tavernan puisen pöydän ääreen, siihen valkoisen kalkitun seinän ja kreikanmerensinisen oven viereen.

Oikeasti innostuin salaatin tekoon kun olin ostanut kaupasta sellaisessa pahvirasiassa  kotimaisia isohkoja terttutomaatteja, joissa luki, että kypsänä poimittu. Ja siis järkytys! Mutta positiivinen! Kun pilkoin tomaatteja se sisus toi ihan mieleen Kreikan auringon kypsyttämien tomaattien rehevän maun ja hajun. Tälläisiin ei koskaan törmää ainakaan näin satokauden ulkopuolelle. Ihania tomaatteja! Huusivat siinä kilvan, että Horiatiki,Horiatiki!
 

Horiatiki Salata on siis tuo kreikkalainen talonpoikaissalaatti tai "kylänsalaatti", jonka raiskattuja versioita tapaa suomalaisissakin lounaspaikoissa ja kotipöydissä tämän tästä. No ok, fetakuutiot vihreänsalaatin ja muiden vihannesten kanssa on ihan ok, mutta salaatti josta puhun ei ole. Kaukana OOKOOsta! Se on parasta ikinä ja koskaan ja missään ja niin helppoa ja juuri oikean makuista juuri oikeista aineksista.

Olen siis tosi huono ymmärtämään muita versioita. Kuljen laput silmillä, aivan kuin tiramisunkin kanssa. Mulle on olemassa vain yksi ainoa tapa:

• Fetan pitää olla palana ja laadukasta
• tomaatit, punasipuli, kurkku, VIHREÄ paprika ja mustat kalamataoliivit ovat salaatin kasviosasto. Tämä salaatti ei sisällä salaatinlehtiä! Kiinankaalista puhumattakaan.
• salaatti tarjoillaan laadukkaan oliiviöljyn ja punaviinietikan kanssa, feta maustetaan kuivalla oreganolla. Suolaa ja pippuria rouhitaan salaatin pinnalle

Te tiedätte mistä puhun, ettekö tiedäkin? Menkää ja ostakaa ihanat kypsät tomaatit, kunnon pala fetaa ja tuokaa kesä räntäsateen keskelle.

HORIATIKI - KREIKKALAINEN MAALAISSALAATTI
 2:lle

4 isohkoa kypsää tomaattia
1 pieni punasipuli
1 pieni vihreä paprika
1/2 kurkku
kourallinen mustia kalamataoliiveja
150 g fetaa palana
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl punaviinietikkaa
3 rkl ihanaa oliiviöljyä
Suolaa ja pippuria myllystä.

Lohko tomaatit paksuiksi lohkoiksi ja puolita  vielä lohkot. Kuori ja viipaloi punasipuli. Halkaise kurkku ja viipaloi se paksuiksi viipaleiksi. Poista paprikasta siemenet, leikkaa siitä ensin leveitä kaisteleita ja joka kaistele sitten muutamaan kolmionmalliseen palaan.

Laita vihannekset laakeaan tarjoiluvatiin ja heitä päälle kourallinen oliiveja. Pirskottele punaviinietikalla ja sitten öljyllä. Reilusti. Kierrä kasvisten päälle myllystä suolaa ja pippuria ja aseta lopuksi kokonainen fetapala salaatin keskelle. Valele sekin öljyllä ja ripottele päälle sitten oregano.

Valmis. Kesä tuli.

FEIJOADA JA TYKÖTARPEET

Feijoada'a [fejʒuˈadɐ]  varmaan voisi nimittää Brasilian kansallisruoaksi.  Lihaisa papupata lienee saanut alkunsa orjien heittäessä papupadan sekaan muiden hyljeksimät lihanpalat hautumaan ja keskustelimmekin syödessä siitä, että tämä nykyinen, hyvin lihaisa version on alunperin ollut varsin papuisa. Meistä 12 aikuisesta syöjästä 3 oli syönyt feijoadaa aikaisemmin, alkuperämaassa ainoastaan PikkuveliNuutti, jonka tasavuosisynttäreiden kunniaksi me nämä brasilialaiset syömingit järjestimmekin. Sankarin toivomuksesta.

Yllättävintä tässä oli (minulle siis), että feijoada on todella, todella herkullista.Ihan asteikon yläpäässä. Uskoin sen toki olevan maistuvaa, mutta ylitti odotukset. Nude kertoi oman versiomme tuoksuvan ainakin täsmälleen oikealta, hiukan savuiselta, ja myös maun tuovan muistot Brasilianvuodelta mieleen. Onnistuimme siis. Keitosta edelsi aikamoinen ruljanssi kun googlasilimme ohjeita, joita on tasan yhtä monta erilaista kuin niitä löytyy ja jahtasimme raaka-aineita. Isäni, äitini , PikkuveliNuutti  ja minä teimme viikkoja tutkimustyötä ja jahtasimme raaka-aineita, joten oli kiva kun lopputulos onnistui. 

Isäni otto mulle kuvan feijoafan aineksista. Juomat ei kyllä kuulu. 

Minä suunnittelin juhlien menun, hiukan synttärisankarin toiveiden vastaisestikin, Nude kun olis halunnut pelkän lihapadan oheisineen, ei alkuruokaa tai jälkkäriä, koska ei niitä kuulemma Brasiliassakaan tämän ruoan kanssa ollut. Pidin pääni ja poikkesimme vähän kaavasta, olihan nämä nyt juhlat kuitenkin. Ruokajuomaksi yritin metsästää brasilialaista olutta (haloo, eikö sitä todellakaan ole tällä hetkellä?), mutta sitä ei sitten löytynyt ja tilasimme cittariin 6 pulloa Guarana-limonaadia, sitä kuulemma nautitaan yleisesti, vanhat ja nuoret, ruoan kanssa Brasiliassa.  Ja itseasiassa ruokajuomakin oli nimenomaan sankarin pyynnöstä, minä vain sooloilin sen oluen perässä. Sekin, Guarana-limpsa siis, oli yllättävän hyvää, maistui niin aikuisille kuin lapsille, mutta en kuitenkaan ehkäs suosittele jatkuvaan käyttöön, guarana taitaa olla aika piristävää...

Perinteisesti tämä ei ole tuhtiutensa puolesta mikään illallisruoka vaan brasilialaisten tärkein yhteinen ruokahetki on lauantain lounas, jolla juuri usein tarjotaan feijoadaa. Feijoadan kanssa tarjotaan riisiä, farofaa, ja paistettuja vihreitä, salsaa ja appelsiininlohkoja.

FAROFA on sipulin ja valkosipulin, joskus myös pekonin kanssa pannulla paistettua maniokkijauhoa, jonka hiukan korppujauhomaista olemusta ripotellaan Feijoadan (ja muidenkin ruokien) pinnalle. Tässä meille kävi pieni vipa. Järvenpäässä on brasilialainen  verkkokauppa, josta tilasimme eksoottisempia tarvikkeita (palmunsydämet, naudan kuivalihan, mustapavut ja farofan), Olisimme halunneet ihan maniokkijauhoa ja valmistaa lisäkkeen itse, mutta sieltä lähetettiin pussillinen valmiiksi maustettua farofa-seosta, joka maistui, pussista päin aika esanssiselta. Ihme kyllä, feijoadan päälle se kuitenkin sopi aivan hyvin, eikä maku tuntunut teolliselta.

RIISI on kanssa hiukan ongelmallinen. Se kun on brasiliassa aika irtonaista, mutta silti ei mitään Uncle Ben'sin par boiledia. Päädyimme lopuksi kuitenkin basmatiin. Riisinkeiton taito on myös brasseissa oma lajinsa, perinteisesti tyttö oli valmis naimakauppoihin kun masteroi sen. Riisi kuullotetaan aina ensin öljyssä, sen jälkeen me valmistimme sen riisinkeittimessä.

VIHREÄT ovat erilaisia vihreitä kasviksia, käytimme lehtikaalta ja pinaattia, mutta myös vaikka mangoldi tai rucola käy. Vihreät freesaillaan pannulla öljyssä sipulin ja valkosipulinkera ja siinä se. Maailman helpoin lisäke. Toki suolaa ja pippuria.

APPELSIINI on perinteinen osa feijoadaa. Kullekin syöjälle lohkotaan appelsiini ja siivuja nautitaan sekä välillä keventämään tuhtia vaikutelmaa, mutta vähän myös aterian päätteeksi. Oli muuten appelsiini paikallaan!

SALSA. Hiukan etikkainen salsa  oli myös hyvä lisuke raikastamassa kokonaisuutta:

200g murskattua tomaattia

nippu silputtuja kevätsipuleita

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen lehtipersiljasilppua

3 rkl oliiviöljyä

1 rkl punaviinietikkaa

 2 punaista chiliä silputtunsuolaa ja mustaa pippuria

Ja kaikki ainekset sekaisin kulhoon. Me teimme tietenkin tupla-annoksen, paitsi kevätsipuleita ei lisätty enempää.

Mutta sitten päivän päätähteen, feijoadaan. Ymmärsimme ohjeista, että lihapuoli on hyvin vapaavalintaista. Feijoada Completa on ruoka johon pistetään aivan kaikki ruhon osat silmistä saparoon ja se usein tarjoillaankin eri lihat omista kulhoistaan. Pääasiallisesti siihen kuitenkin laitetaan erilaisia possunlihoja, savustettuna, suolattuna,kuivattuna, makkarana, luullisena(ribsit) jne. Usein myös naudan kuivalihaa, jota mekin tilasimme brassikaupasta. Me jätimme sorkat ja  korvat ja sellaiset pois tällä kertaa. Niistähän ei varsinaisesti niin syötävää tule, lähinnä keitosta paksuntavaa gelatiinia. 

Ylimmäisen padankeittäjän arvonimen sai äitini, joka lauantai-aamulla heräsi varhain padan keittoon. Laitan alle reseptin  äitini omin sanoin. Kursiivit omia huomautuksiani. Pata keitettiin 10 litran kattilassa, mutta tuotiin pöytään vähän pienemmässä ja nätimmässä padassa.

FEIJOADA

n. 20:lle

1 kg mustia papuja

1/2 kg kuivalihaa carne seca (pala)

1/2 kg kuivattua possinkinkkua (pala)

1/2 kg tuoretta kasleria

oliiviöljyä

4 isoa sipulia

2 kokonaista valkosipulia

suolaa

savustettuja porsaan ribsejä 2x 20 cm pala

 380 g raakachorizo tavallinen

380 g raaka chorizo yrtti

 300g paketti pieniä kuivattuja salamimakkaroita

1 savustettu sianpotka

140 g  savupekonia

vettä

8 laakerinlehteä

2 tlk tomaattimurskaa

"Kilo mustia papuja likoon edellisiltan ilman kantta. Meillä oli meksikolaisia vieraita myös ja Mirna, tottunut pavunkäyttäjä, kävi pavut läpi yksitellen !, sanoi, että joukossa on aina kivi tai kaksi. Ja niin myös tälläkertaa, yksi löytyi. Kilo kuivaa lihaa pilkottu suupaloiksi ja likoon edellisiltana kylmään. Kuiva liha puoli kiloa brassilihaa carne seca ja puoli kiloa Lidlin kuivalihaa suupaloiksi pienittyinä.

Aamulla leikkasin puoli kiloa tuoretta kasleria suupaloiksi, ruskistin ne oliiviöljyssä, siivutin 4 isoa sipulia ja 2 kokonaista valkosipulimöykkyä. 

Lihojen ruskistuksen jälkeen otin lihat kattilaan ja ruskistin sipulit ensin, lisäsin hiukan suolaa sipuleille ja lisäsin valkosipulit. Hauduttelin 2 min. ja panin pataan lihojen sekaan sekä lisäsin kaikki muut lihat ja keittelin tunnin puolitoista.

Muita lihoja siis kaslerin lisäksi ne valutetut liotetut kuivalihat, savustetut ribsit leikattuina erilleen (yht. 2 Ribsipalaa noin20 cm kumpikin) 380 g paketti chorizo makkaroita, yrtti ja tavallisia, siis paketti kumpaakin. Pieni paketti salamimakkaroita ehkä 300g, ja savupotka, savupekonia ruskistettuna ja paloina yksi paketti 140g. vettä kunnolla jotta lihat peittyy ja 8 laakerinlehteä. Osan murskasin osan jätin ehjäksi.

Sitten lisäsin valutetut pavut ja keittelin kannen alla pari tuntia kunnes pavut pehmeitä. Brasiliassa tämänkin ruoan valmistukseen käytetään useimmiten painekattilaa, mikä nopeuttaa valmistusta.

Viimeiseksi lisäsin 2 purkkia tomaattimurskaa ja keittelin 2-3 tuntia, kunnes potka hajosi. Poistin potkan nahan ja luut sekä ribsien luut.

Ja siinä se oli. Ei tarvinnut lisätä suolaa."

Ja siinä se todellakin oli, herkullinen tuoksuava Feijoada. Lämmin suositus.  Ja sinulle nyt tutkimustyömme tuloksena tämä testattu reseptimme, jolla saat aikaan hyvin autenttisen makuisen Feijoadan. Ihana viikonlopun ruoka!

Laitetaan loppuun vielä koko menu:

Alkuun 

aikuisille Caipirinha

lapsille Bacana Marjarefresco

xxx

Katkarapu-ananas-palmunsydänsalaatti 

&

hunaja-kanelikastike

xxx

Feijoada

Farofa

Paistetut Vihreät

Salsa

Riisi

Appelsiini-lohkot

xxx

Nega Maluca, Hullun naisen kakku

Beihinjos

xxx 

ruokajuomana Guarana-limonadi

MÄISKIS! Murskatut kurkut -salaatti

Aggressiota? Turhautumista? Liikaa voimaa hauiksessa pullistelemassa? No nyt saat luvan perästä mäiskiä kurkkua! 

Mäiskitty kurkku imaisee itseensä maku-aineet jättäen silti rouskutusta vielä hampaillekkin.  Kiva salaatti ja lisäke vaikka grillaus-aterialle, sanon minä.  Ja tietysti se normi nopee-helppo-näkökohta. ja just nyt on kotimaiset kurkut parhaimmillaan ja halvimmillaan. Syökää kurkkua, hyvät immeiset!

Murskatut kurkut-salaatti
2 kurkkua
1 rkl sesamöljyä
1 rkl miriniä tai riisiviinietikkaa
1rkl vaaleaa soijaa
1 punainen chili pilkottuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa

Pinnalle voi laittaa paahdettuja sesaminsiemeniä, meinasin mutta unohdin.....

Ota kurkut leikkuulaudalle ja leikkaa molemmista päästä pienet palat pois. Niitä et tarvitse. Murskaa kurkku joko suuren keittöveitsen lappeella taisesti runttaamalla tai kuten minä, kaulimella koko pituudelta mäiskien. Terapiaa!

Vedä sitten kurkku pituussuunnassa halki ja puolita palat vielä kerran. Sitten pilko kurkku reiluiksi suupaloiksi. Nosta kulhoon

Yhdistä kaikki muuta aineet ja sekoita kunnes sokeri on sekoittunut nesteisiin. Kaada kurkkujen päälle kastike ja sekoita. Syö vaikka heti tai anna maustua jääkaapissa.

Pinnalle sopisi vielä tosiaan paahdetut sesaminsiemenet tai yrteistä vaikka korianteri, lehtipersilja tai ruohosipuli. Jos haluat tuunailla. Sesamöljy on aika olennainen osa makumaailmaa, joten se kannattaa pitää.

Tai mäiski ihan oma versiosi. Ja kurkun mäiskintä on aika siistiä hommaa, ei mitään granaattiomenatragedioita luvassa. Kunhan maltat lopettaa ajoissa.

Salaatissa tärkeintä on kastike

Yhtenä päivänä teki mieli jotain ruokaisaa salaattia ameriikan tyyliin. Jotakin niinkuin Chef's Salad tai Cobb Salad.  Mutta eihän mulla ollut pekonia tai kanaa ja avokadokin paljatui edesmenneeksi, joten lopulta tein kotoa löytyvistä aineksista ruokaisan salaatin ameriikan malliin. Ilman sen kummempia nimiä ja rajoituksia.

Pikku luksusta salaattiin sain pyöräyttämällä pannulla itse  tuoreet maistuvat krutongit. Muuten mulla taisi olla sielä kaapissa jäävuorisalaattia ja jotain toista, olisko vuonankaalta, kurkkua, tomaattia, punasipulia, keittokinkkua, yksi keitetty muna (jonka murustin salaattiin kun ketuaisen ympärillä oli rumasti mustaa, onneksi murut ei näy edes kuvissa) ja sitten ne krutongit.

Salaatista tuli näilläkin värkeillä tosi hyvää, koska kastike oli aivan ihanaa, just sellaista tangya, josta pidän (usein nimittäin syön salaatin jopa ilman kastiketta, inhoan huonoja kastikkeita). Salaatinkastikkeeni oli toki rumaakin rumemman näköistä, vihertävänharmaata ja möykkyistä, mutta aah niin hyvää! 

Urho otti mulle käsikuvia. Halusi välttämättä otttaa vinoja kuvia, mikä ei mun mielestä ollut hyvä idea.

 Eli kerää omalle salaatipedillesi salaatit, vihannekset ja sitten vähä jotain protskua, kalaa, kanaa, pekonia, kinkkua tai munaa. Ja päälle krutongit ja kruunuksi tämä helvetin ruma mutta niin hyvä kastike.

Krutongit

Paista kuutioitua paahtoleipää pannulla voissa timjamin ja parin valkosipulinkynnen kanssa.

Ruma mutta hyvä salaatinkastike

1dl öljyä
0,5 dl punaviinietikkaa
1 murskattu valkosipulinkynsi
1 rkl Dijon sinappia
75 g sinihimejuustomurua
suolaa 
maustepippuria


Laita kaikki aineet lasiseen kannelliseen tölkkiin ja ravista vimmatusti. Kaada runsaasti salaatin päälle ja nauti.

Green Monday ja tiukka korsetti

Tajusin juuri, että eiliseen mennessä viikon ainut lihaa sisältänyt ateria oli torstain spaghetti carbonara, johon upotin peräti yhden paketillisen pekonia. Kukaan ei ole valittanut, kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, en minäkään. Toki olemme syöneet kalaa poikkeuksellisen monena päivänä tällä viikolla ja leikkelettä kuluu aamupalalla, mutta itse pääruuat ovat olleet lihattomia.

Voisi se olla muuten taktiikka tämäkin. Aina kehotetaan lisämään kasvisten syöntiä niiden kiistattomien terveysvaikutusten takia. Yksi keino on eräänlainen piilosyöttö; yritetään lisätä kasviksia pilkottuna vähän joka paikkaan, niinkuin nyt vaikka makaroonilaatikkoon. Jostain syystä homma ei pelitä hyvästä tarkoituksesta huolimatta ainakaan meillä, kun väki toivoo, että lisäisin sinne makaroonilaatikkoon mieluummin vaikka pekonia. Ja kaikkein mieluiten, mother: Älä ala tuunaamaan sitä makaroonilaatikkoa ollenkaan, piste.

Oma kokemukseni siis lihansyöjäperheessä on, että parhaiten kasvisruuat uppoavat, kun ne ovat reilusti kasviksista tehtyjä pääruokia. Siinä on sitten vaikeampi haarukalla sörkkiä kasviksia eroon lihanpaloista kun koko herkkuateria koostuu kasviksista. Riikka Sukulan ja Alex NiemisenVege-kirjasta löytyi ihana, helppotekoinen intialaishenkinen munakoisocurry, suosittelen.

Munakoisocurry

1 tl korianterinsiemeniä
1 tl juustokuminansiemeniä eli jeeran siemeniä
2 tl kookosöljyä
2 1/2 cm pala  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
1 vihreä chili
1 valkosipulinkynsi
1 tlk /400ml kookosmaitoa
 1 rkl kivetöntä tamarinditahnaa kuumaan vesitilkkaan liuotettuna*

1 iso munakoiso

lisukkeeksi basmatiriisiä, tässä kurkumalla ja sitruunalla maustettuna

*olin ilmeisesti evännyt tamarindipurkin pitkän oleskeluluvan jääkaapissani, koska sitä ei ainakaan mistään löytynyt, joten puristin mukaan hiukan limen mehua sen sijaan

Riko siementen rakenne kevyesti morttelissa ja kuullota öljyssä n. 1 min. Lisää inkivääri, chili ja valkosipuli, jatka kuullottamista. Lisää kookosmaito, tamarinditahna (lime) ja anna kastikkeen hautua 15-20 minuuttia miedolla lämmöllä.

Leikkaa munakoiso pitkittäin n. 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Öljyä pinta kevyesti ja paista kypsäksi molemmin puolin, jos sinulla on parilapannu, niin käytä sitä, saat kivat raidat. Reseptin mukaan nämä valmistettiin "grillivastuksen alla molemmin puolin", mutta oma paistinpannu-metodini toimi mielestäni paremmin kuin hyvin.

Tarjoa munakoisot pihvimäiseen tyyliin kastike päälle kaadettuna. Viereen aromaattinen riisi. Ruoka oli hyvää, tosi täyttävää, mutta olo ei jäänyt raskaaksi.

Tiedän, että te olette nyt jääneet miettimään tuota otsikon tiukkaa korsettia ja miten se minuun liittyy? Ihmiseen, jolla ei edes hoikkuuden huipussaan koskaan ole ollut varsinaisesti uuman kavennuskohtaa nimeltä vyötärö.

Kaikessa epäurheilijamaisuudessani minullakin kuitenkin on elämässäni 2 liikuntaharrastusta; ratsastus ja laskettelu, jota tuskin kehtaa listata tähän enää, koska se rajoittuu vain 1-2 lomaan talvella, joissa yleensä rajoittaa 30 asteen pakkanen. Ratsastus sentään on ja pysyy. Vaikka yhdellä viikottaisella tunnilla on hankala saada itsestään irti kehitystä, pidetään kuitenkin taitoja yllä ja kyllä vaan, opitaankin joka kerta jotakin, itsestä, hevosesta, joskus jopa ratsastuksesta.

Tallillamme vuorottelemme tasapuolisesti este- ja koulujaksoin. Juuri alkaneella  koulujaksolla on nimittäin korsetti kovilla (ja tällä hetkellä myös kipeä). Keskitymme nyt treenaamaan lisättyä käyntiä, ravia ja laukkaa, mikä kahden viimeisen askellajin kohdalla tarkoittaa paketin eli hevosen oikeanlaisen muodon pitämistä kasassa  samalla kun se huomattavasti pidentää askeltaan lennokkaammaksi (valitettavasti se tarkoittaa myös huomattavasti kovempaa vauhtia). Ratsastaja tekee suurimmen työn istunnallaan, pystyäkseen ylipäätään istumaan lennokkaassa menossa on ratsastajan oltava yhtäaikaa sekä rento, mutta erityisesti hallitsemaan keskivartalonsa eli sen "korsetin", pitämään sen tiukkana, sillä se on se kohta mistä lähtee koko ratsukon liike ja yhteistyö. 

Korsettini tiukkuudessa lienee vielä paljon parantamisen varaa. Ratsuni Ilpo oli kuitenkin ensimmäisellä tunnilla todella liekeissä, lisätyn laukan lennokkuutta vaimensi vain hiukan ratsastajan päänuppi, joka sai vartalon autonomisesti himmaamaan vauhtia. Korsetti oli kuitenkin liekeissä seuraavana aamuna!

Ratsastuksenopettajani Katja kiitteli minua linkistä  ja vinkistä kokeilla Yoogaian syvävenyttelyjä. Talliyrittäjälle on suunnaton etu kun voi itse valitsemanaan aikana, vaikka iltatallin jälkeen, avata ruudun ja valita tallenteilta sopiva tunti. Tuntien nautinnollisutta ja tehokkuutta kuvaa sekin kuinka 60 min kuluu jopa nopeammin kuin ratsastustunnilla. Liikkeet ovat juuri oikeanlaisia, lukkoja  ja kireyksiä avaavia, joiden suoritus pitäisi laittaa pakolliseksi jokaiselle liikuntaharrastajalle ja ylipäätään 35+ ihmisille kun ketteryys alkaa perääntyä.

Green Monday- postaukset on toteutettu yhdessä Yoogaia: n ja Vege-keittokirjan kanssa. Haluamme luoda positiivista pöhinää sekä terveellisemmän ravinnon, että liikunnan ympärille. Facebookissa voit seurata viime hetken vinkkejä ja tunneille osallistumalla osallistut myös viikottaisiin Vege-kirjan arvontoihin.

Sinulle halusimme, rakas lukija, (ja minä niin PAKOTTAISIN sinut tähän, jos kykenisin, koska tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin) tarjota välitykselläni mahdollisuuden kokeillaYoogaia- verkkopalvelua 2 viikon ajan veloituksetta koodilla NANNA2015.
Ole hyvä vaan, kaikki kokeilleet ovat tulleet kiittelemään. Jopa IsoHoo pyysi koodia golfkaveriaan varten....

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Jotakin veheriää

Tuli kerralla kesän suosikkisalaatti tai lisuke, miten sen nyt ottaa.
Äiti oli tämän bongannut Tomi Björckin grillireseptivihkosesta, teki ja suositteli, kun Maitotyttökin oli kauhonut pikku masuunsa kaksin käsin.

Ja vain 4 ainesosaa. Kerrassaan nerokasta. Raikasta. Kestää parikin päivää helposti jääkaapissa.

Ja tilli. Voi tilli! Se ainut toinen yrtti jota me suomalaiset käytimme viime vuosituhannella. No kalan kanssa, ja uusien pottujen. Ja ehkä tillilihassa, ellet sattunut elämään siinä viharakkaus-suhteessa, josta kyllä monella uupuu tillilihan suhteen se rakkaus-osa.

Tillihän on itseasiassa yksi niitä spessuimpia yrttejä. Ainutlaatuinen ulkonäkö, ainutlaatuinen maku ja tuoksu. Ei tarvitse miettiä, että onko tämä nyt kirveliä vai jotakin muuta iisoppia (myönnän, en sokko tunnistaisi kumpaakaan, harvoin käyttämiäni). Tilli on huumaavaa ja passaa niin moneen muuhunkin kun noihin perinteisiin.

Justiinsa niin kun tämänkin salaatin juju. Todella!

Kurkku-feta-tillisalaatti
Puolita annos jos haluat puolta vähemmän... Paitsi ettet halua, trust me!

2 kurkkua
180g hyvää pehmeää fetaa
puntti tilliä
1 sitruunan mehu

Silppua kurkku tosi pieneksi kuutioksi. Silppua tilli. Murusta feta haarukalla. Sekoita kaikki yhteen ja purista päälle sitruunan mehu. Ehkä muutama pyöräytys pippurimyllystä, mutta koska se olisi jo 5. ainesosa, niin ei pakko.

Loistava lisä kaiken grillatun viereen makkarasta lampaan fileeseen. Tai miettikääs pitaleivän välissä tätä ja ehkä grillattua kanaa tai sitten nyhtöpossua. Jes, on muuten lapa jääkaapissa huomiselle eli  tämä täyte testiin huomenna. Ihan heti kun palaudun provinssin järkkärivuorosta. Pitat tulee muuten sitten vakuumipussista.