About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 29. kesäkuuta 2023

KUPPIPERUNAT



Kuppiperunat on tosi rakas, sillä nimiä löytyy  myös pickalakan, doppalakan, pickaveeton, lakaveton, pikaveton, lakaveetu, dobban pääröna, lakadob...

Tässä vähän pidetty FB-gallupia ja IG-tutkimusta ja osalle tämä juttu kahvikupista syötävistä, tai sinne dippailtavista (no ei tietenkään kahvin kanssa!) varhaisperunoista on aivan nevöhööd osastoa, toisissa se taas herättää ihanat nostalgiset lapsuusmuistot ja meistä parhaimmat ovat vieneet perinnnettä eteenpäin omalle jälkikasvulle.

Selvää maantieteellistä jakaumaa on ilmassa. Itä-Suomesta ei ole hirveästi näiden perään huhuiltu, mutta jossain tuolla Keminmaalla ja pohjoisessa tuntuu olevan voimakasta vetoa näihin perunoihin ja toinen vahva alue sijaitsee tässä Pohjanmaan rannikolla, kuten rannikkomurteisista nimistäkin saattaa päätellä.

Minä, joka olen kotoisin täältä perinteiseltä maitoperuna-alueelta, en ollut ikinä kuullutkaan kuppiperunoista, ennen kuin @anu.hopia mulle näistä kertoi joitain vuosia sitten. Kyseessä on siis Anun lapsuusherkku Keminmaalta. Heti kyllä osasin kuvitella, että nämähän on lapsellisen hyviä. Niinkuin ovatkin. 


NÄIN VALMISTAT KUPPIPERUNAT

Ota kullekin syöjälle kahvikuppi. Koska mulla ei ole mitään ihania vanhoja arabioita (mä niin näen kuppiperunat siinä kupissa, jossa kiertää useassa rivissä keltaiset isot pallot...) tai ruusukuppeja, niin oikaisin heti modernisti ja otin muumimukit käyttöön. Lätkäiseppä kupin pohjalle reilu nokare voita ja silppua kaveriksi kesäsipulia varsineen. Nosta päälle vastakeitetyt uudet perunat ja kaada lopuksi kuumaa perunoiden keitinvettä kupin pohjalle, ehkä 1/3. Tähän Anu korjas, että on aivan liikaa, ennemmin 1-2 rkl /kuppi. Ei liikaa siksi, ettei tuu vetisiä. Saahan tuohon varmaan suolaakin ripsauttaa, jollei keitinvedessä tarpeeksi. 

 Mä niin näen kesäpäivänä tenavat vieri vieres istumas tuvan portahilla, oma kuppi käres. Taitaa toimia tänäkin päivänä!

torstai 15. kesäkuuta 2023

KARJALASTA KAJAHTAA : MONENMOISTA PERINNERUOKAA

Kun aletaan puhua itäsuomalaisista perinneruuista niin kyllähän se kansa huutaa ensiksi karjalanpiirakka ja karjalanpaisti, ne kun ovat levinneet Suomen jokaiseen kolkkaan ja kaikille tutuiksi. Siksi ensimmäisen kuvan itseoikeutettu tähti onkin karjalanpiirakka. Eivät nyt kyllä mitään kaunokkeja, ovat nimittäin minun leipomiani, enkä ole vielä lähelläkään piirakkamestarin taitoja. Piirakkataikina mulla on kyllä pelkästä rukiista, pidän sitä ainoana oikeana. Ja tässä täytteenä on perinteistä perinteisin, eli ohrapuuro. Riisiä ei välttämättä ollut ennen aina saatavilla.


Julkaistaan vuoden mittaan Lännen Median tuottamissa teemaliitteissä Ruokaperinne - sarjaa, jossa etsitään veikeitä reseptejä maakunnista. Heti täytyy sanoa, että yhdessä ruoka-aukeamassa saa vasta pienen pintaraapaisun tehtyä, niin rikas ja moninainen on vaikkapa karjalainen ruokaperinne jolla tänään aloitimme.

Olen myös työssäni Turun yliopistolla tehny paikallisten Maa- ja kotitalousnaisten kanssa erilaisia - tosi mukavia - hankkeita paikallisten perinneruokien parissa.

Huutelinkin tuolla IG:ssä. että toivottavasti seuraava ruokatrendi on perinneruuat, sieltä löytyy todella paljon kokeiltavaa, reseptejä ja valmistustapoja. Meillä alkaa olla tilanne, että tunnetaan monien vieraiden maiden keittiö paremmin kuin omamme!


Itse en tiennyt tällaistäkään faktaa, että  perunatäytteiset karjalanpiirakat leivotaan useimmiten pyöreään muotoon (jos leipoja on sama kuin noiden omasta mallista valmistettujen ohrapiirakoiden tekijä, lopputulos on noinkin persoonallinen kuin yläkuvassa).


Lepuskat otin myös testiin, ennen en ole noita ohrajauhoista leivottuja perunarieskoja valmistanut. Lepuskan teko oli vielä melko helppoa.


Mutta annas olla sitten Tsupukat! Ne ovat vähän kuin nelinkerroin taiteltuja, mannapuurolla täytettyjä kaurajauhosta paistettuja lettuja. Letun paisto ei ollut ihan helppoa, ne kun pitää saada todella ohuiksi, mutta samalla koossa pysyvän sitkeiksi. Voisulan kanssa ne perinteisesti tarjoillaan, mutta toivottavasti ei mene ihan pyhäinhäväistykseksi, jos sanon, että tosi hyviä mansikkahillon kanssa.


Karjalainen lihapata ja kalakeitto tehdään vähillä mausteilla ja kirkkaaseen liemeen. Kainuulainen lohikeitto kyllä sitten tarjoillaan sipulisilpun ja voisulan kanssa ja voi kun sekin on hyvää. Täydellisen yksinkertaista.



Jälkkäripuolen pyhitin sitten mustikkamaidolle. Itäsuomalaiset ovat aina käyttäneet ja korjanneet marjat ja sienet, silloinkin kun Länsi-Suomessa ei matojen ruokaan oikein uskallettu.

Ihan itkettää, kun ei juttuun sopinut enempiä vatruskoita, pyöröjä, sultsinoita, rotinoita ja mitä niitä nyt onkaan, mutta tutustukaa te.

Tuossa vielä piirakkakirjavinkki, jos vallan villiinnyitte aiheesta.