CHORIZOPASTA

 

Arkena tarvitaan arjenpelastajia. Tai no ei oikeastaan tarvita arjen PELASTAJIA, sillä arkihan on ihmisen parasta aikaa. Arjen ulkopuolella elämä on yhtä juhlaa, mutta kyllä se onni täytyy löytyä siitä jokapäiväisestä arjesta, vai mitä?

Jos en inhoaisi yli kaiken sanontaa Elämä on tässä ja nyt, voisin sen tähän kirjoittaa...

Jotta ihana arki olisi mahdollisimmaan jouhevaa ja takutonta, on hyvä olla takataskussa  reseptejä, ettei ainakaan arjen ruokahuolto ole se mihin ensimmäisenä kompastuu.

Nopeus, edullisuus ja maku ovat tietenkin avainsanoja kun etsitään hyvää arkiruokaa.

Chorizopasta valmistuu parissakymmenessä minuutissa. Pastan kiehuessa valmistat kastikkeen, lopuksi yhdistät ne ja se on siinä. Makua on, ihanan täyttävää, eikä raaka-aineet paljoa maksaneet. Lidlissä löytyi joku 100 g viipaloitu chorizo-tapasrasia, käytin sen tähän ja määrä riittää hyvin.Reseptissä siis käytetään kestochorizoa, ei raaka-makkaraa. 

CHORIZOPASTA

4:lle
280 g spaghettia (tai muuta pastaa)
1 rkl öljyä
1 sipuli hienonnettuna
 1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 punainen paprika kuutioituna
100 g chorizoa siivuina

2 rkl tomaattipyrettä
1 tlk tomaattimurskaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl sokeria

suolaa maun mukaan

mustapippuria myllystä

Pinnalle tuoretta basilikaa ja raastettua parmesaania

Laita vesi kiehumaan spaghettia varten ja kun se kiehuu lisää suola ja spaghetit, keitä purutuntumaltaan napakoiksi, siivilöi vedestä.

Kuullota öljyssä sipuli ja valkosipuli, lisää paprika  ja chorizo kun sipulit ovat pehmenneet muutaman minuutin.

Lisää tomaattipyree ja - murska, lihaliemikuutio ja mausteet. Anna kastikkeen muhia viitisen minuuttia tai kunnes pasta on valmis. Jos kastike vaikuttaa liian sakealta, voit lisätä siihen vettä.

Lopuksi sekoitat kastikkeen ja  spaghetin keskenään. Ihanan herkullinen loppusilaus on tuoreet basilikanlehdet pinnalla, jos vain niitä löytyy. Ja tietenkin pari höyläystä parmesaania!

LEIPÄJUTTUJA

 

Kyllä se on leipä. Resepteistä rakkain ja tarjottavista tutuin ja turvallisin. Aterian täydentäjänä tai  yhtenä pääruoka-aineena, aina yhtä rakas. Olen ihan hulluna leipään. Maukas ja hapan ruisleipä on osa identiteettiäni, mutta en kyllä vastusta rapeakuorista, sisältä pilvenpehmeää valkoistakaan. Jokaiselle leivälle on aikansa ja paikkansa.

Tykkään valtavasti thairuuasta, mutta sydämeni itkee hirveästi leivätöntä pöytää. Skandinaavi ja eurooppolainen keittiö esittelee jo melkoisen leipärepertuaarin, puhumattakaan intialaisesta valikoimasta. Ja kyllä, lasken latinalaisen keittiön tortillatkin leiväksi. Olen hirviän avarakatseinen.

Leipärakkaudesta huolimatta olen kunnostautunut varsinaisena leipäjuuren tappajana (toinen murhanhimonkohteeni on huonekasvit). Unelma elää, mutten varsinaisesti koskaan ole päässyt sellaiseen juurileivontaflowhun. Sitä odotellessa voin harjoitella juuretonta leivän leipomista. 

Tänään on tuottamaani Lännen Median sisältöä taas useissa lehdissä(Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Otsikoin jutun Leipää, leipää, enemmän leipää, se varmaankin kertoo jo kaiken olennaisen. Toivottavasti innostut kokeilemaan jotain resepteistä.

Laitan vielä tähän huomion, että jos vaihtelet jauholajeja keskenään (enemmän kuin sallittua soveltaa), muistathan, ettei eri laadut mene yksi yhteen. Jos korvaat vaikka 1 dl tavallista vehnäjauhoa speltillä tms, tulee taikinasta turhan tiukka, koska speltti kaipaa enemmän nestettä, jne. Yksi poikkeus eli hiivaleipäjauho ja vehnäjauho ovat korvattavissa 1:1 toistensa kanssa.

Pehmeät ruisruudut on kiva resepti. Se on sämpylämäisen pehmeä, silti selvästi rukiinen ja taikina painellaan vaan uunipellille. Mulle tulee tästä leivästä muistot sekareikäleivästä.

- Eikoo pahtoleipää? on meidän lasten yleisin leipäaiheinen kysymys. No kyllä sitä pakkaa aina olemaan, se säilyy hyvin ja paahtimen kautta tuntuu aina tuoreelta. Oiva perusta myös kaikille lämppäreille ja kerrosleiville.

Ei sen teko oo vaikeaa itsekään, tulee ihan Ankkalinna - fiilis kun se kohoaa hienosti yli vuoan reunojen. Muista antaa leivälle aina aikaa kohota. Silloin kehittyy niin tekstuuri kuin makukin. Tässä leivässä on revitelty hieman siemenillä ja kaurahiutaleilla, oisko se jotenkin terveellisempää?

Nuo ihanat kuplat tässä mun helpossa artesaanileivässä kielivät pitkästä kohotuksesta. Tämän leivän teossa on vain vettä, suolaa, jauhoja ja hiivaa. Niinkin yksinkertaista voi leipä (ja elämä) olla.

Kakkosjutussa jaan pari leipäistä ruokaa. Fattoush-salaatti tulee Lähi-idästä ja featuroi rapeaksi paistettuja pitakolmioita, mielellään ihanan happaman sitruunaisella sumakilla maustettuna. Ihan parasta nojatulimatkailua muuten, valmistaa ja syödä tämmöinen täällä talvituiskujen keskellä.

Isohoo ihastui leipämuruspagettiin. Siinä vasta simppelin maukas resepti.

Molemmat näistä ruuista kelpuuttavat raaka-aineekseen myös muutaman päivän vanhan leivän, mikä suureksi bonukseksi laskettakoon.

Ei sitten muuta kuin kädet taikinaan!

SUPPILOVAHVEROPESTOPASTA

Suppilovahveropesto valmistuu käden käänteessä ja on ihan jumalattoman ihanan umamista. Sipaisepa sitä sillälailla huolimattoman paksusti vaalealle hapanjuurileivälle tai sekoita sellaisenaan keitettyyn pastaan. Mikä pikaruoka!

Multa oli vähän jäänyt tämä sienipesto unohduksiin, mutta nyt kun se on jälleen virvoitettu lupaan sitä useammin valmistaa. Jos et ole vielä sienipestoa tehnyt, niin nyt ois korkea aika. Lisäksi hyvä aika, suppilovahveroita kun vissiin riittää ja riittää.

SUPPILOVAHVEROPESTO(PASTA)

1 l tuoreita suppilovahveroita

1 dl kuorittuja auringonkukansiemeniä

1 valkosipulinkynsi

2 dl raastettua parmesaania

1 dl hyvää oliiviöljyä

1 dl neutraalia (rypsi)öljyä

0, 5 dl tuoretta persiljaa hienonnettuna

mausteeksi suolaa ja mustapippuria

Haihduta putsatuista suppilovahveroista neste pois paistinpannulla. Anna jäähtyä.

Sekoita kaikki loput ainekset suppisten kanssa ja aja tasaiseksi pestoksi, joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Öljyä voit laittaa osissa, ja jos tahna tuntuu kivan notkealta, ei kaikkea tarvitse käyttää.

Käytän osaksi tavallista mautonta rypsiöjyä, joskus oliiviöljyn maku (riippuu öljystä) jyrää kaiken alleen.

Pastaa varten keitä spaghettia tai lemppari lyhytpastaasi tarvittava määrä napakaksi. Sekoita pastaan sopivaksi katsomasi määrä pestoa ja nauti.

Pinnalle paistoin muutaman yksilön runsaassa voissa ihan rapsakaksi.

Pesto säilyy ainakin 3 päivää jääkaapissa ja on verratonta myös leivän levitteenä.

SITRUUNAINEN TATTIPASTA

 Kuluva syksy on ollut kohdallani kyllä jokseenkin kreisi sienisyksy, tai ainakin olen päässyyt sieneen useammin kuin koskaan ennen. Sieniruoka on sitten syntynyt keittiössä sitä mukaa, koska aina pitää tuoreeltaankin jotakin tehdä, ei vain jemmata ja säilöä. Mulla olisi vielä monta julkaisematonta reseptiä, katsotaan kauanko tässä kehtaa sienistä vielä kertoa.

Nyt en kyllä pääse hetkeen metsään, ilmat on kyllä olleet aika lämpimät ja nyt on sadettakin saatu, eli kyllä kai jotain on vielä tulossa.

Viime viikonloppuna oltiin Maitotytön kanssa pikaluisteluleireilemässä Kuortaneen Urheiluopistolle mitä mainioimmassa seurassa. Lauantain pitkien päivätreenien ajaksi karkasin kolmeksi tunniksi metsään. Halusin nähdä vähän erilaista metsää ja Alajärvelle päin lähdettäessä löytyykin sellaista upeaa harvaa hiekkakankaista mäntymetsää, jonne eksyin kolmeksi tunniksi. 

Sienionni ei ollut kummoinen. Metsä oli täynnä kangasrouskuja, joiden lakit olivat lähes järjestään teevadinkokoisia eikä niistä herunut edes maitoa, kiitos sateettomien kauniiden syyspäivien. Keräsin minä nyt niitä jonkun litran sienisalaattia varten, mutta paras löytö oli vielä lokakuulle yksi iso, kaunis ja puhdas ruskotatti.

Juuri sopiva pastatarpeiksi. Siitä lähtien kun maistoin ensi kertaa elämässäni limanuljaskaa en ole saanut rauhaa tuolta ihanalta sitruunan maulta ja koska en niitä tunnu lisää löytävän, niin olen unelmoinut vielä kauniista tatista, jonka paistaisin voissa ja puristaisin päälle reilusti sitruunaan.

Joten niinpä tein.

SITRUUNAINEN TATTIPASTA KAHDELLE

200 - 250g lempipastaa ohjeen mukaan keitettynä (säästä desi keitinvettä)

1 isohko tatti

1 rkl öljyä

1 rkl voita

1 valkosipulinkynsi

1/2 sitruunan mehu (maun mukaan)

1 dl pastan keitinvettä

2 dl raastettua parmesaania

1/2 ruukkua ruohosipulia

suolaa ja mustapippuria myllystä

Puhdista ja viipaloi tatti. Vapauta pannulla tatti nesteistään ja lisää sitten öljy ja voi ja tiristele tatti reunuksiltaan rapeutuvaksi. Lisää mukaan myös hienonnettu valkosipuli. Lisää tarvittaessa voita ja pidä pannu keskilämpöisenä, ei liian kuumana.

Purista sitruuna tattien pinnalle.

Sekoita mukaan pasta, vähän kerrallaan keitinvettä ja parmesaani ja sekoittele kiivaasti, että parmesaani yhtyy keitinveden kanssa pastaa syleileväksi kostuttajaksi.

Maista nyt suola, koska pastan keitinvesi (toivottavasti) ja parmesaani ovat suolaisia, ja lisää tarvittaessa. Käytä myös mustapippurimyllyä.

Lopuksi reilusti silputtua ruohosipulia.

Kyllä tuli taas helposti herkkua.

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.

Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeitto, kedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa... ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.

Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

 Savulohispagetti

4:lle

spagettia 3:lle, n. 225 g

2 rkl öljyä 

1 dl purjon valkoista osaa hienonnettuna

1 dl fenkolia hienonnetuna

1 dl raastettua parmesania

1 dl kermaa

1 dl pastan keitinlientä

1 dl valkoviiniä

200 g savulohta pieninä paloina

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

mustapippuria myllystä ja suolaa, maun mukaan

1 rkl kaprista

Keitä kuivaspagetit runsaassa suolalla maustetussa vedessä al dente, napakka purutuntuma siis,  8-11 min.

Kuullota purjo ja fenkoli öljyssä 5 min. Lisää parmesan kerma, pastavesi (voit ottaa kattilasta vaikkei pasta olisikaan vielä valmis) ja viini (jonka voit korvata jommalla kummalla nesteellä, mulla sattui olla pullonjämät). Anna porista muutamia minuutteja.

Lisää valutettu spagetti, lohi, sitruunankuori ja mehu (maistellen) ja kapris, sekoita hyvin ja mausta. Suolaa ei kyllä välttämättä tarvitse lisätä.

Siinä se, savukalaspagetti. Tällä kertaa ei kotona ollut mitään tuoretta yrttiä, mutta oon vähän in love with kapris, joten se ei haitannut.

SIMPPELI MUNAKOISOPASTA

Pastan parhaita puolia on se, että sen saa nopeasti pöytään,se on loputtomasti varioitavissa, herkullisen makuista, täyttävää ruokaa, jolla jaksaa pitkään ja edullistakin se on vielä. Ainut haittapuoli, jonka keksin on se, että se ei ole peruna (varsinainen vitsiniekka tänään)!

Pasta on myös erinomainen pohja kun haluat lisätä kasvisten syöntiä. Pikaisesti freesatut kasvikset öljyssä tai tomaattipyreessä on jo kastiketta kerrakseen.

Munakoiso on monen suosikki, niin minunkin. Joten pistetään tulille munakoisopasta. Alla Norma -tyyppinen munakoisokastike tomaattipohjassa on herkkua, mutta oikeasti, munakoison herkullisuus tulee esiin vieläkin yksinkertaisemmassa muodossa. Joten tänään unohdetaan tomaatti.

MUNAKOISOPASTA

4:lle
n. 280 g haluamaasi pastaa, esim spaghetti, tagliatelle tai penne
2 pienehköäa munakoisoa
1/2 dl (oliivi)öljyä
2 valkosipulinkynttä
1/2 tuore chili tai hyppysellinen chilihiutaleita
1 puska lehtipersiljaa
1 tl suolaa
1 tl oreganoa
pinnalle raastettua parmesania, puristus sitruunasta on myös hyvää 

Aloita pastan kypsennys keitto-ohjeen mukaan.
Kuutioi munakoiso n. 2 x 2 cm kuutioiksi. Lämmitä öljy ja aloita munakoison freesaaminen keskilämmöllä. Lisää mukaan hienonnetut valkosipulinkynnet, mutta varo polttamasta niitä. Lisää hienonnettu chili tai chilihiutaleet. Hienonna persilja ja lisää pannulle mukaan puolet yhdessä oreganon ja suolan kanssa.

Valuta al dente kypsennetty pasta, säästä kupillinen keitinvettä (älä siis suolaa keitinvettä liian suolaiseksi) ja lisää pasta sekä vesi (ensin vähemmän ja lisää sitten tarvittaessa. Sekoita pasta ja anna makujen liittoutua vielä muutama minuutti. Lisää loppu persilja.

Nosta pasta pöytään, raasta pinnalle runsaasti parmesaania ja nauti.

MIKÄ HERKKU, OSTERIVINOKAS

Tein niin herkullista pastaa osterivinokkaista, että oksat pois. Juuri sellaista yksinkertaista, vain muutama raaka-aine, mutta silti lähtee jalat alta kun on niin hyvää.

Kaikki lähtee tietysti ensiluokkaisesta raaka-aineista. Tykkään todella paljon sienistä ja vaikkei minulla olekaan mitään koordinaatit piilossa pidettävää kantarellipaikkaa, niin käytän ja kerään ilolla niitä mitä löydän, suppilovahveroita, rouskuja ja kehnäsieniä. Nyt tänä keväänä on kantautunut huhuja, että huhtasientä olisi taas ja siihen olisi ihana törmätä. Sen sukulainen (morel ja false morel englanniksi) korvasieni olisi meilläpäin ehkä viikon päästä kuosissa, kertoo luotettava korvasienitahoni Soinista. Toivon pääseväni itse noukkimaan niitäkin.

Kun suomalaiset metsäsienet ovat niin hurmaavan aromikkaita, en ihan kauhean usein osta kaupasta sieniä. Paistetut ja grillatut herkkusienet ovat kyllä itse asiassa myös hirveän herkullisia, että niitä tulee ostettua silloin tällöin. Purkkiherkkusienten osto on kärsinyt meillä inflaation. Joskus niitä oli aina, mutta nykyään ei yleensä ollenkaan ruokakomerossani, jossa saattaa olla kyllä 4 pakkausta perunajauhoa, tai kolme purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Olen nimittäin pantrynä suhteen hyvin varusteltu, korona tai ei.

Viime viikolla luin sanomalehdestä jälleen kerran yhden koronatarinan. Österhankmolainen Gourmet- sienien kasvattamo Näckrosgården kertoi kuinka yhtäkkiä vuorokaudessa heidän sientensä menekki romahti, he nimittäin kasvattivat
sieniä nimenomaan suoramyyntinä ravintoloille.

Olikohan seuraavana päivänä, kun luin, että he tarjoavat sieniään nyt myös rekossa, perjantain jakoon oli tarjolla 4 kilon laatikkoa kuningasvinokasta ja 30 kilon laatikkoa osterivinokasta. Kuningasvinokas tilaukseen en ehtinyt mutta osterivinokalaatikon sain.

Ja voi mitä sieniä! Kotona kurkistin laatikkoon, mitä kaunottaria! Puhtaita komeita silkinhohtavan harmaanruskeita, isoja kämmenen kokoisia lakkeja ja pienempiä ryppäissä. Nämä sienet poimitaan käsin ja ilman mitään ylimääräisiä aineita, eivätkä ne kasva mullassa, joten ne ovat heti käyttövalmiita. Tälläisia kaunottaria ei ole koskaan tarjolla meidän kaupassa, jos siellä joskus on osterivinokkaita ollut.

Sieni on siis kaunis, kuiva, hyvin miedosti tuoksuva. Paistettaessa sen lakista tulee lihaisa, vieläkin mieto mutta hurmaavan makuinen mietoisuudessaankin. Mauton se ei ole missään tapauksessa, vaan hienovarainen. Olen ymmärtänyt, että tuo nimi tulee hiukan osteria muistuttavasta ulkonäöstä, mutta kun leikkasin sienet reiluiksi suupaloiksi ja paistoin voissa, suolasin ja pippuroin, minulle tuli varsinkin lanteiksi leikkaamistani jaloista ihan kampasimpukkafiilis, niin maultaan kuin purutuntumaltaankin. Ja tehän tiedätte millaista herkkua on kampasimpukka! Ohjaako tuo nimi alitajuisesti merellisiin fiiliksiin, mutta tällainen elämys minulle tuli vahvasti.

Sienet olisi voinut vaan paistaa koko kilon ja pistellä poskeensa sellaisenaan. En halunnut käyttää heti kaikkea, joten tein sienispaghetin. Huomenna paistan loput kuhan kaveriksi.

Osterivinokkaat spaghetin kera
nippa nappa 3:lle
400 g tuoreita osterivinokkaita
voita 
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
210 g spaghettia 
tuoretta lehtipersiljaa
tarjoiluun parmesaania

Leikkaa sienet reiluiksi suupaloiksi. Koska jalat voivat olla sitkaampia, ne kannattaa siivuttaa pienemmiksi. (Kiekot toimivat hyvin, tuli se kampasimpukkafiilis).

Laita pari ruokalusikallista voita pannulle ja kun voi alkaa sihistä ja suhista heitä sienet mukaan ja paistele rauhassa niihin kaunis väri. Keskilämpö riittää. Tämä sieni saa kypsyä hetken. Lisää voita jos siltä tuntuu.

Raasta puolikypsien sienten pinnalle muhkea valkosipulinkynsi. Hienonna kevätsipuli varsineen päivineen ja lisää se joukkoon viime minuuteilla ja mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.

Pasta kannattaa keittää suolavedessä sienten paistuessa. Valuta se ja lisää sinnekin mukaan vähän voita. Kumoa pannullinen sieniä päälle ja hienonnettu lehtipersilja pintaan.

Lisäksi parmesania.

Hitsi miten hyvää! Jos saatte käsiinne näitä kaunottaria, niin nauttikaa!

KINKKU-MAKARONISALAATTI

Pastasalaatit ei oo oikein mun juttu. Ne vois olla, koska pastastahan mä tykkään, mutta jotenkin vaan, en tiedä, ne on usein niin mitään sanomattomia ja mauttomia. Vaikka olenkin kova juhlia järjestämään ja poikkeuksetta niissä on jonkinlainen ruokatarjoilu, isommissa juhlissa noutopöytä (jos olisin hävyttömän rikas, tai edes normaalirikas, järjestäisin mielelläni kyllä sadan hengen juhlat pöytiintarjoiluna, mutta se ei nyt taida olla millään muotoa mahdollisuuksien rajoissakaan), en ole koskaan ikuna tainnut laittaa pastasalaattia pöytään.

Projektilistalla on kauan ollut itseni rakastuttaminen makaronisalaattiin. Moni niistä tykkää hirveästi, joten jotain niissä täytyy olla. Jotakin mitä en vain itse ole vielä löytänyt. 

Ennen etätöitä olin päättänyt myös kunnostautua työeväsrintamalla. Tosi turhautuneena ympäristöni työpaikkalounaisiin ja siihen, että noihin saa helposti upotettua viisikymppisen viikossa (Musiikkiopiston kahvilan lounaisiin en kyllästy ikinä. Alusta asti tehty maistuva keitto, kotitekoiset tuoreet sämpylät ja tee tai kahvi, 5.50€, sopiva 5 min kävelymatka ulkoilmassa). Kannattaisi kunnostautua edellispäivän kotiruuan tähteistä kootusta  eväsannoksesta, tehdä mukaan kunnon sandwichit (mähän voisin elää pelkällä leivällä) ja jotain rouskuteltavaa hedelmää ja kasvista tai tehdä vaikka vartavasten burritoja (niitä voi tehdä ison satsin, pakastaa annoksiin ja ottaa aamulla lounaaksi sopivasti sulava burrito mukaan),  rakentaa kippoon lisää vesi- nuudelikeittoja (jotain vihannesta ja protskua mukaan, ei pelkkää pussinuudelia), tehdä salaatti ja salaatista eritoten huomioida PASTAsalaatit. Ainakin mun keho huutaa hiilihydraattia!

Pastasalaatti on siis todellinen moniottelija. Se sopii evääksi, lounaaksi, illalliseksi, noutopöytään, arkeen ja juhlaan. Se on riittoisa ja ruokaisa elikkä täyttävä. Lisäksi se on aivan loputtomasti muunneltavissa ja resepti on yksinkertainen pasta + lisukkeet + kastike. Salaatin voi helposti koostaa juuri niistä aineksista, joita on tarjolla. Jos ei oo kinkkua, olisko tonnikalaa jne. Pastasalaatti ei ole kuitenkaan vihannesten suhteen mikään hävikkihautausmaa (ellei niitä sitten paahda uunissa uuten olomuotoon) siinä mielessä, että jo vähän nahistuneet vihannekset kannattaa mieluummin upottaa keittoihin ja kastikkeisiin ja käyttää pastasalaattiin tuoreita ja hyvälaatuisia, sellaisia, joita mieluusti pistelisit poskeen myös paljaaltaan.

Pastasalaatinrakentajan muistilista:

• Varioi pastalaatuja. Eri muotoiset pastalaadut saavat saman perussalaatin näyttämään aina uudelta. Pikkupennet, simpukat ja perhospasta ovat esimerkiksi oikein mainioita salaattiin. Väreilläkin saa leikkiä. Ja jotakin hävyttömän retroa ja houkuttelevaa on myös tuossa ihan tavallisessa pienessä kyykkymakaronissa, eikö olekin. Anna mielikuvituksen lentää.
• Koska pasta itsessään on niin pehmeää ja täyteläistä, vihannekset tuovat mukaan hyvää rouskua ja usein myös kaivattua särmää makuun, hapokkuutta ja raikkautta. Punasipuli, kevätsipuli tai purjo, eriväriset paprikat ja kurkku, tomaatit, parsa, parsakaali, kukkakaali, herneet, omena, maissi, varsiselleri. Miksei porkkana ja muutkin juurekset, halutessasi voit kevyesti ryöpätä niitä.
• Proteiiniksi sopii ((kylmä)savu)kinkku, broileri, vähärasvainen jauheliha, tonnikala, savukalat ja kaikki pavut ja linssit.
• Kapris, oliivit, aurinkokuivatut tomaatit, erilaiset chilit, suolakurkku ananas, yrtit, pähkinät ja siemenet, feta, sinihomejuusto, cheddar, savujuusto ja itseasiassa kaikki muutkin juustot ovat ihania maun täydentäjiä.
• Yksi tärkeimmistä asioista on kastike. Ellei tärkein. Kylmä pasta itsessään ei maistu oikein miltään, joten kastikkeen tehtävänä on luoda koko salaatille oikeanlainen luonne. Kastike ja pasta saisivat kylpeä toisissaan mielellään jo yön yli ennen tarjoilua. Kastikkeen päätyylit taitavat olla kirkas  ja kermainen:
•  Kirkas on öljypohjainen, johon tuodaan hapokkuus haluamallasi etikalla, sitruunalla tai limellä. Itse tykkään hurjan hapokkaista. Mausta kastike käyttäen suolaa, sokeria, (dijon)sinappia, yrttejä(myös kuivatut käyvät), valkosipulia jne. Muista hyödyntää esim fetapurkkien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljyt, jos ne ovat hyviä. Ota äkkilähtö aasiaan ja mausta inkiväärillä, chilillä, valkosipulilla soijalla tai kalakastikkeella ja mirinillä.
• Kermainen kastike perustetaan  kermaviiliin, majoneesiin, jugurttiin tai ranskankermaan  tai niiden yhdistelmiin. Kirkkaan kastikkeen tavoin sekin tarvitsee happoa ja mausteita, suolan ja sokeriripauksen  lisäksi sillekin sopii hyvin dijon  ja valkosipuli (puhun nyt pienistä määristä, toki valkosipulia voi valkosipuliin hullaantunut laittaa rankemmallakin kädellä. Itse kyllä pidän tuosta kohtuukäyttäjän roolista. Melkein kaikkeen, mutta useimmiten aina niin, ettei se koskaan nouse dominoimaan. Tuoreet yrtit ovat ihania myös kermaisissa kastikkeissa.

Mulla on kyllä yllättävän paljon sanomista makaronisalaatista ihmiseksi, joka niitä harvoin syö. Ja kun näitä tähän kirjoittelin, niin oikein inspiroiduin ja tuli monta toteuttamisideaa mieleen.

Tässä reseptini perus kinkku- makaronisalaattiin. Siitä tuli oikein hyvä ja herkullinen. Hyvät ainekset ja hyvä kastike. Jaksoin syödä useampana päivänä hyvällä halulla.Voi olla, että arvioidut määrät ovat vähän sinneppäin, koska en kirjoittanut näitä  tehdessäni muistiin. Herneitä saattoi olla koko pussillinenkin eli 200 g. Mutta tehkää niin kuin silmämääräisesti hyvältä näyttää. Kannattaa muistaa, että kun on paljon erilaisia aineksia, niin niistä tulee yhteensä yllättävän reilu määrä.

Kinkku-makaronisalaatti

5 dl keitettyä makaronia
1 pieni punasipuli hienonnettuna
100 g pakasteherneitä
150 g hyvää savukinkkua, (kuutioitua, rouhetta, suikaletta)
1 pieni maustekurkku kuutioituna
1/2 punainen paprika kuutioituna.
1 dl silputtua ruohosipulia

Se kastike:
1/2 dl majoneesia
1/2 dl maustamatonta jugurttia
1/2 dl valkoviinietikkaa
 2 tl (dijon)sinappia
1 valkosipulinkynsi puristettuna
1 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

Sekoita salaatin ainekset toisiinsa. Sekoita kastikkeen ainekset. Sekoita kastike salaattiin.

Anna maustua ainakin muutamia tunteja, mieluummin yön yli.

Olipa helppoa!

KUKKAKAALIBOLOGNESE

Spaghetti bolognese on meidän perheen suosikkiruoka, luultavasti ihan numero ykkönen, varsinkin hirven jauhelihasta. Kasvisbolognese valmistuu kukkakaalista ja sienistä ja on sekä ulkonäöltään että suutuntumaltaan hämmentävän bolognesemäinen. 

En tehnyt asiasta sen kummempaa numeroa, siis siitä, että nyt lapsoset, nyt syödään KUKKAKAALIbologneseä ja kovin nälkäisinä tyytyväisinä kaikki sitä söivät. Ainoat poikkipuoliset sanat tulivat ruuan tulisuudesta ja se oli kyllä vähän hotimpi kuin oli tarkoitettua. Joskus kokin käsi lipsahtaa (tai ei erota ja/tai sanoja toisistaan...).

Reseptiin törmäsin Bon Appetit -sivustolla, sienenä käytin hyvin mietoja tuoreita herkkusieniä, kun niitä sattui olemaan valmiina. Alkuperäisessä suositeltiin esim. siitakkeita. Varmasti tämä on hyvää myös kaikilla kotimaisilla metsäsienillä, suppilovahverot antavat varmasti vahvan maun, josta tykkäisin.

Pastana käytin ihan spaghettia, kun meillä sitä syödään aina bolognesekastikkeen kanssa. Ja muutenkin muuttelin vähän määriä.

KUKKAKAALIBOLOGNESE

6:lle

200g tuoreita herkkusieniä tai vastaava määrä jotain muuta, pakkasestakin käy

1 keskikokoinen kukkakaali 

n. 1 dl oliiviöljyä

4 rkl voita

1 sipuli hienonnettuna

6 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 chili tai 1/2 tl chilijauhetta (ei todellakaan molempia)

1 tl kuivattua rosmariinia tai 1 rkl tuoretta hienonnettua

3 rkl tomaattipyrettä

2-3 dl parmesania raastettuna

3 rkl tuoretta, hienonnettua persiljaa

1/2 sitruunan mehu

suolaa

420 g pastaa (70 g per henkilö)

Hienonna sienet niin pieneksi kuin saat. Aja kukkakaali muutamassa erässä "riisinjyviksi" tehosekoittimessa, saa olla osin karkeampaa joukossa.

Kuumenna puolet öljystä ja voista, freesaa siinä herkkusienisilppua 4-6 min. Lisää sipuli ja jatka kunnes sipuli pehmeää, 6-8 min. Lisää valkosipuli, chili ja rosmariini ja freesaile vielä muutama minuutti.

Anteeksi jos joku on tehnyt tätä jo. Seuraava osio jäi pois ohjeesta:

Lisää mukaan tomaattipyre, kuullota sekoittaen kunnes pyree tummuun. 2 minuuttia. Lisää kukkakaalirouhe ja paista sekoitellen 3.4 minuuttia kunnes kukkakaali paistruu "kasaan" ja alkaa vähän tarttua pohjaan.

Mausta suolalla ja pidä lämpimänä miedolla lämmöllä

Keitä sitten pasta minuuttia vaille valmiiksi. Lisää pasta soosiin parmesanin kanssa ja n. 2-3 dl keitinvettä sekä loput voista. Nosta lämpöä (keskilämmölle)  ja sekoita pasta kypsäksi. Kastike tarttuu kiinni pastaan ja suurustuu.

Mausta suolalla, sitruunamehulla ja persiljalla. ja jos olliviöljysi on tosi hyvää, voit ripotella sitä vielä pinnalle.

Nautiskelkaa erinomaisesta kasvispastasta.

SIMPPELI JA HERKULLINEN PARSA-KANAPASTA

Tämä simppeli mutta herkullinen parsa-kanapasta on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Ruoka -sivuston kanssa.

Tykkään hirveästi vihreästä parsasta. Sitä ei juurikaan tarvitse käsitellä tai kuoria ja kunhan et innostu ylikypsentämään sitä, ei sen kanssa oikeasti voi mennä vikaan. Paitsi takaraivoon on jäänyt tietysti kummittelemaan jostakin Bridget Jones -elokuvasta se järkyttävän sininen parsakeitto, tyttö kun keitti parsat reteesti niputettuina, sinisine kuminauhoineen päivineen.

Mulle parsan sesonki alkaa heti kun eurooppalaiset parsat saapuvat kauppoihin. Parsanippujen vihreä kauneus houkuttelee nappaamaan kärryyn nipun jos toisenkin. Ja reseptejä parsalle löytyy pilvin pimein, vaikka tuolta K-Ruoka.fi sivustolta. Kaikki kanasta, luki huhtikuun K-ruoka lehden kannessa ja sisältä löytyi sivukaupalla ihania ohjeita aiheesta. Siitä minäkin annoin itseni inspiroitua ja yhdistin parsan ja kanan takuuvarmaksi koko perheen pastaksi. Ei voimakkaita mausteita, hiukan vaan ihanaa sitruunaisuutta, parmesanin umamia, parsan rouskuvia paloja ja suussa sulavaa kanaa. Simppeli ja herkullinen parsa-kanapasta on ehdottomasti yksi top-reseptejä, joita tämä äiti pystyy perheelleen arkena nopeasti toteuttamaan.

Ja parsa. On se parasta. Jotenkin aina talven aikana ehdin unohtaa kuinka supersuper ihanalta se maistuu. Ja sitten tulee kevät ja parsa. Enkä enää ymmärrä kuinka koskaan saatoin unohtaa!

PARSA-KANAPASTA

4:lle
1 nippu (500g) tuoretta vihreää parsaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl oliiviöljyä

1 pkt (480g) broilerin ohutleikkeitä

1 sitruuna

3 dl Pirkka parhaat parmesania raastettuna

350g trofie kuivapastaa

suolaa

mustapipuria 

1 ruukku rucolaa

1. Keitä pasta kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Voit käyttää myös esim. penneä tai farfallea.
2. Katkaise parsoista puumaiset tyvet, n. 5 cm. Pätki parsa. n 2 cm paloiksi, nypyt voit jättää pitemmiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli, freesaa öljyssä miedolla lämmöllä n. 5 min. Paloittele broileri suupaloiksi ja lisää pannulle. Paista kypsäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää parsa ja paista vielä muutama minuutti. Mausta raastetulla sitruunankuorella ja ½ sitruunan mehulla.
3. Pastan kypsyttyä ota talteen 3 dl keitinvettä. Valuta pasta ja sekoita se broilerin ja parsan joukkoon. Sekoita mukaan myös raastettu parmesaani ja keitinvesi ja sekoita ne niin kauan, että ne sulautuvat kastikkeeksi.
4. Tarkista maku ja sekoita mukaan rucola

Paras tänä vuonna oppimani parsa vinkki on muuten se, että kun tulen kotiin parsanipun kanssa, pätkäisen puuvarret pois (ja poistan siniset kuminauhat), huuhtelen parsat ja upotan ne isoon kulhoon tai vuokaan, jossa on jääkylmää vettä. Oikeasti jääkylmää, tänne tulee heittää ne pakkasessa olevat klönttiintyneet jääkuutiokimpaleet. Annan niiden rauhassa uiskennella tunnin tai pari ennen ruuanlaittoa ja parsat kiittävät esiintymällä sen jälkeen uskomattoman jäntevinä, raikkaina ja rouskuvina. Jos parsat ovat päässeet jo vähän nuukahtamaan, tällä tempulla taiot niille melkein uuden elämän!

Ihanaa parsakevättä! Tuskin maltan odottaa ensimmäisiä kotimaisia parsoja!

Tsekkaa myös 

Parsa Bruschetta

Rapeat, kuorrutetut parsat

Pohjaton parsapiirakka

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

PUNASIKURISPAGETTI

Niitä päiviä kun keho huutaa hiilihydraattia talvipakkasten jäisen vesisateen vihmoessa päin naamaa. Kun tuntuu, että on tankattavaa jotain yksinkertaisen herkullista, joka tainnuttaa työpäivän jälkeen puolentoistatunnin iltanokosille alakerran sohvalle. 

Ei ehkä täysin loistavien ajatusten kategoriassa, lopputulema ainakaan. Pastammarjat, teen pastaa silti.

Koska se on nopeaa ja täyttävää ja herkullista ja mun keho huutaa pastaa (Sen taisin jo sanoa. Taitaa aivotkin huutaa pastaa. Vai onko pasta aivoruokaa, ja ellei niin mikä on? Voisin tarvita annoksen sitäkin). Varsinkin tälläistä missä on sinihomejuustoa ja pekonia ja punasikuria.

Radicchio on taas tuo italialainen pikkukaveri punasikuri. Meidän cittaris ei sitä ole näkynyt aikoihin, mutta heti kun kyselin perään, niin hankkivat. Radicchio risottokin on aivan mielettömän hyvää. Punasikuri on melko kitkerää, mutta sopivan kumppanin kanssa sen saa helposti kesyyntymään. Jos olette ensi kertaa menossa punasikurikaupoille, niin vaikka se muistuttaa väritykseltään punakaalta, näitä kahta ei pidä sekoittaman toisiinsa.

SPAGETTI PUNASIKURIN, SINIHOMEJUUSTON JA PEKONIN KERA
 4:lle

400 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
70 g pekonia pienistettynä
1 pieni punasikuri
 2 rkl balsamicoa
100 h sinihomejuustoa
1 dl silputtua lehtipersiljaa
suolaa, mustapipuria

Laita spagetti kiehumaan ohjeen mukaan runsaaseen suolattuun veteen. Keitä al dente, eli napakan kypsäksi.

Valmista spagetin kiehuessa "kastike". Freesaile valkosipulia  pari minuuttia ja lisää sitten mukaan pekonit, anna niiden rapsakoitua hieman. Suikaloi punasikuri ja sekoita mukaan pannulle. Lorauta sekaan myös balsamico, se taittaa hienosti terän punasikurin kitkeryydeltä. Lopuksi murustele mukaan sinihomejuusto. Jos innostut muokkaamaan reseptiä parilla desiä kermaa, tee se tässä vaiheessa. Älä silloin knoudata alempana olevaa ohjetta lisätä keitinvettä.Tarkista suola.

Kun siivilöit spagetin, säästä n. 1 dl keitinlientä. Sekoita punasikuri/sinihomejuusto, keitinvesi ja pasta keskenään. Sekoita mukaan silputtu lehtipersilja. Tarjoile heti runsaalla mustapippurilla terästettynä.

JUUSTOMAKAROONI AMERIKAN MALLIIN

Välistä mun sydämeni sykkii amerikkalaiselle lohturuualle. Mutta silti, aina kun teen Mac 'n Cheese, tuntuu kuin olisin uskoton suomalaiselle makaroonilaatikolle. Huokaisen helpotuksesta kun lapset kakistelee ruokapöydässä, että miksi sä oot tehny näin kummallista ruokaa. Ja hei, Pastitsiot sun muut, älkää sekaantuko tähän, ei kaivata mitään kolmiodraamaa!

Mutta siis ok, makaroonilaatikko on meidän perheen ykkönen, vaikka mun alkaa kyllä välittömästi tehdä mieli Mac 'n Cheeseä kun näin jossain kuvan keltaisena valuvasta, juustoisesta amerikan serkusta. Kuinka mikään munamaito voi edes kilpailla samassa genressä JUUSTON kanssa?

Juustokastiketta ja makaronia simppeleimmillään, deluxe-versio pröystäilee ruusukaalilla ja pekonilla. Ei valinnan vaikeutta. Ja toi ihana pinta on tietysti pankoa, maailman parasta korppujauhoa.

Juustomakarooni ruusukaalilla ja pekonilla

300 g sarvimakaronia 

170 g pekonia

150 g ruusukaalia

2 rkl voita

2 rkl jauhoja

7 dl maitoa

4 - 5 dl jotain ihanaa sulavaa juustoa/juustoja raastettuna, tai laita puolet sulatejuustoa

suola, pippuri, muskottipähkinä.

1 dl Panko-korppujauhoa

Keitä makaronit napakoiksi ohjeen mukaan. Silppua pekoni. Ota ruusukaaleista kannat pois ja leikkaa ne muutamiin osiin. Paista pekonia ja ruusukaaleja pannulla, kunnes syötävän kypsiä-

Valmista juustokastike sulattamalla voi. Älä ruskista. Lisää jauhot hyvin sekoittaen ja sitten maito koko ajan sekoittaen mukaan pienissä erissä. Keittele hiljaa 5 min tai kunnes saostuu. Lisää juustoraaste, sekoita sulaksi ja mausta.

Sekoita makarooni, pekoni, ruusukaali ja kastike ja laita uunivuokaan tai uuninkestävälle (valurauta)pannulle. Ripottele päälle korppujauhot ja kenties muutama nokare voita, jos lonkat kestää.

Paista 220 asteessan. 10 min, kunnes juusto kuplii ja pannu saa kaunista väriä pintaan.

Salarakas ...