SPAGHETTIKURPITSA

Tässä taas teidän edessänne hiukan epävarmana. Lautasella on annos spaghettikurpitsaa katkaravuilla. Keveä, hyvänmakuinen hyväntuulen ruoka kaiken kaikkiaan.

Mutta tuliko siitä sellaista kuin oli tarkoitus? Mene ja tiedä.
 

Meidänkin cittarissa on tänä vuonna ollut saatavilla hyvin spaghettikurpitsaa. En ole sitä koskaan valmistanut, enkä edes syönyt, joten tottakai asetin sen hellästi ostoskärryyni heti kun sen näin. Idean tiedän. Kypsästä kurpitsasta saa haarukalla riipimällä spaghettimaista säiettä. Oikein herkullinen kesäkurpitsastanuudeli, jossa  raa'asta kesäkurpitsasta leikataan noodelit julienneleikkurilla tai kuorijalla oli mielessäni erittäin onnistuneena, joten ihan huolettomasti leikkiin ryhdyin.

Uskalsin kääntyä amerikkalaisten puoleen (olin vielä lapsellisen toiveikas, kunnes totuus iski tänään päin naamaa) ja Kotihengetär Martha Stewart neuvoi paahtamaan kurpitsan kokonaisena uunissa, ja sitten riipimään. Olisinko hiukan ylikypsentänyt, koska kovin spaghettia muistuttavaa lopputulosta en saanut aikaan, enemmänkin mössöä. Tuo mössö oli kyllä erityisen hyvää, varsinaista nyhtökurpitsaa ja siitähän tämä ruoka sitten syntyi.

SPAGHETTIKURPITSA JA KATKARAPUJA

1 spaghettikurpitsa
2 rkl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1 rkl raastettua inkivääriä
1/2- 1 punainen chili
180 g isoja kuorittuja katkarapuja
1/2 sitruunanmehu
suolaa, mustapippuria
1-2 tuoretta yrttiä maun mukaan: basilika, timjami, korianteri, lehtipersilja, ruohosipuli

Iske spaghettikurpitsaan pienellä veitsellä reikiä ympäriinsä. Laita 180 asteiseen uuniin n 1 h 20 minuuttia, ohjeistaa, Martha. Kannattaa kokeilla kypsyyttä jo aiemmin, ehkä vähempi riittää, mulla meni niin mössöksi.

Halkaise ja lusikoi siemenet pois ja vetele haarukalla pituussuuntaan pitkiä säikeitä kurpitsan hedelmälihasta (vai onko tämä kasvislihaa?).

Kuumenna paistinpannulla öljy. Pilko chili ja valkosipuli, freesaa valkosipuli, inkivääri ja chili miedohkolla lämmöllä n. 3 minuuttia. Lisää kurpitsaspaghetti (tai mössö) ja anna spaghetin lämmetä pannulla toiset 3 min. Lisää sulatetut, valutetut katkaravut ja lämmitä nopeasti. Sitten vain maustat suolalla ja pippurilla, puristat päälle sitruunamehun, sekoitat joukkoon yrtit ja kylläpäs olikin ihana ateria valmis. Ihana.

Katkarapukasari

Kasarimpaa ei ehkä löydy.  Kasarivuosikymmenen loppupuolella löytyi joka ravintolan listalta, riisin tai uuniperunan kanssa, jostakin ei-niin-kätevästä-syönnin-kannalta- ruukusta tarjottuna. Tunnetaan siksikin myös nimellä katkarapuruukku. Valikoitui tilaukseen listalta suhteellisen varmasti, ellei siellä ollut sitten myös metsäsieniruukku, joka toi hiukan epäröintiä valintaan.

Katkarapukasari ei toki ole mitään rakettitiedettä reseptiikaltaan, joten kotonakin valmistus onnistuu. Oikeastaan melkoista pikaruokaa, katkiksia kun ei paljon kannata sitkistellä muhitella.

Omiin kasaritunnelmiin palasin kun kurkin jääkaappiin Mitä- tänään-syötäisiin-  ja jääkaapista-löysät-pois-meiningillä ja rasia jokiravunpystöjä suolaliemessä ja pinaattirasia huuti käyttöönottoa (oli siellä vielä vajaa rasia herkkusieniä ja kermaakin).  Niin, että tästä taiskin tulla jokiravunpyrstökasari. Vielä kun muistais kuinka tein sen...

Jokiravunpyrstökasari

1 rkl öljyä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tomaattipyreeta
iso kourallinen (tai 2) tuoreita herkkusieniä
70g pinaattia
tujaus valkkaria (1-2 dl) jos sattuu kaapissa olemaan auki
5 dl hummeri(fondistatehtyä) lientä, kala(kana(kasvislientä)
rasiallinen jokiravunpyrstöjä suolaliemessä
2 dl kermaa
 suolaa, pippuria, lehtipersiljaa tm yrttejä

Freesaa pilkottuja sipuleita öljyssä. Lisää hetken kuluttua pilkotut sienet, freesaa pari minuuttia lisää- Lisää tomaattipyre ja pinaatit löystymään pannulle. Lisää nesteet ja anna kiehua hetken kokoon paksummaksi kastikkeeksi. Lisää lopuksi jokiravunpyrstöt ja kuumenna. Tarkista mausteet.

Näin kasarina. Nopeasti ja huolettomasti. Hyvää tulee. Söin tätä lasten kanssa (siis käytännössä yksin: Mitä nää vihreät on? Voin syödä, mutten noita vihreitä. Sä tiedät, äiti, mä en tykkää sienistä. Miksi nämä katkaravut maistuu näin erilaisilta?)

Tähän kasariin tois ihanasti vielä lisäpotkua savupaprika tai chili, jotka kumpikin jäi hyllyyn lasten takia. 

Ihan hyvin olis voinu laittaa! *huokaus*

Green Monday eli vege-maanantai

Kasvisruoka. Välillä tälläisellä sekasyöjälle jotenkin hirveän vaikea käsite. Että mitä sitä nyt saa sitten sellainen syödä? Saako olla munaa, saako olla juustoa, eli hyväksytäänkö kaikki muu paitsi liha? No hyväksytäänkö kala? Ja mikä se sitten on se vegaani, joka haluaa  syödäkseen vain ei eläinperäisiä tuotteita (vegaanille lienee, joku parempikin määritelmä)?

Aika monella kaksikymppiselle nämä on aivan itsestään selviä asioita, mutta itse olen sitä sukupolvea, joka on tottunut saamaan liha (tai makkara!) -annoksensa lähes jokaisella aterialle. Sitä sukupolvea, joka tapasi sivuuttaa sen yhden kasvisvaihtoehdon ruokalistalla pikavauhtia. Nehän kun oli tarkoitettu VAAN kasvissyöjille.  Jonka vegenautinnot on pilattu lähtökohtaisesti sillä, että kasvisruoka parhaimmillaan tarkoittaa epämääräistä, ylikypsää kasvista, joka on haudattu 5 sentin juustogratiinin alle.

Onneksi nyt on nyt ja nuo ajat ovat vain muistoja. Yliopiston ruokalassa vaihtoehtoja pähkäillessäni kasvisruokavaihtoehdot ovat aivan samalla viivalla muiden annosten kanssa, ilman syömätottumusteni kategorointia mihinkään. Tarjonta ja tietoisuus yleisellä tasolla ovat lisääntyneet huimasti, mutta eniten iloitsen muutoksesta omassa keittiössäni. Vaikka edelleen vihaan kylmää vihersalaattia samalla lautasella lämpimän ruuan kanssa (no, meillä kaikilla on omat pienet vinksahtuneisuutemme), on juuresten ja kasvisten monipuolinen käyttö kokkailussani lisääntynyt huimasti nimenomaan rikastuttaen ruuanlaittotaitojani. Mahdollisuus omien kasvien ja yrttien kasvatukseen, tuo vielä lisäjännää koko touhuun. Ihan useana päivänä viikossa huomaan, että meillä syödään kasvisruokaa, vaikka tietoista valintaa ei olla tehtykään. Ja se on musta huippua!

Alex Niemisen ja Riikka Sukulan tuore VEGE-kirja on pullollaan innostavia kasvisruokareseptejä, sellaisia jossa voidaan käyttää kuitenkin vaikka maitotuotteita ja munia valmistuksessa, eikä tarvitse lähteä agavesiirapin tai muun sekasyöjälle oudomman aineen metsästykseen. Kirjan alkupuheessa tiivistetäänkin hienosti, että kasvissyönti ei todellakaan ole luopumista, vaan makuelämyksien rikastuttamista, ruokakulttuuritaustasta tai -valiosta riippumatta.

On paljon hyviä, ellei jopa erinomaisia keittokirjoja, joita lukiessani itselleni tulee  tunne, että niin nämähän on mun reseptiä, tai tämän tyylistähän mä teen itsekkin. Siksi kaikkein inspiroivimpia ovat sellaiset reseptikokoelmat, joissa sivu toisensa jälkeen löydän reseptin, jonka äärellä pysähdyn ihmettelmään, että kuinka joku  (tai miksi minä itse en ole)on tälläistä keksinyt, tai wautsi mikä yhdistelmä, tälläistä en olekaan koskaa kokeillut. Viime vuoden kirjoista muuten yksi tälläinen oli Kira Åkerström- Kekkosen Auringon Makuja.

Ensimmäisenä VEGE-kirjasta kokeilin Bergera- salaattia, koska a) en ollut koskaan kuullutkaan Bergera-nimisestä juustosta ja b) reseptissä oli pääraaka-aineena varsiselleri, kasvis, jota moni inhoaa, mutta jota itse tykkään napostella ihan raakatikkuina. Ja olenkos koskaan kertonut, että rakastan Bloody Mary'ä? Ehdottomasti sellerinvarrella, jätääkää mieluummin vaikka votka pois. 

Ai niin, en edelleenkään ole maistanut/saanut käsiini Bergera- juustoa, mutta reseptissä sille annettiin vaihtoehdoksi feta. Sillä siis. Sallinnette, Riikka ja Alex kuitenkin, että vaihdan erinomaisen reseptinne nimen Bergera- salaatista vähän tylsemmäksi sattuneesta syystä.

Varsiselleri-fetasalaatti

3-5 varsisellerin vartta pilkottuna (vaaleat osat)
1/2 kurkkua kuutioituna
1 dl saksanpähkinöitä, hiukan pienemmäksi rouhittuna
200g fetaa kuutioituna
oliiviöljyä 
sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Yhdistä kaikki ainekset ja mausta oliiviöljyllä. sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Anna marinoitua jäälkaapissa mielellään puolisen tuntia.

Tämä lisäkesalaatti oli ihana, raikas tuttavuus. Vei sitä eilen veljelleni kreikkalaisespanjalaiseen meze/tapas pöytään, jonne se istui kuin nakutettu.

Testailen kirjan reseptejä Yoogaia- yhteistyön merkeissä. Yoogaia (käy tykkäämässä facessa) tarjoaa netissä erilaisia jooga, syvävenytys, kahvakuula, pilates yms. tunteja, sekä livenä, että tallenteena. Huhtikuu-maanantaisin vietetään Green Monday'tä, eli syvennytään kokonaisvaltaisesti kehon hyvään oloon, johon teemaan kasvisruokakin sopii mainiosti. Yoogaia- blogissa Anu kertoo perheen pinaattilättypäivästä. Kasvisruokapäivän kruununa on Kukan pitämä Hoivaava jooga- tunti jolla keskitytään nivelten, ruuansulatuksen ja vatsalihasten vahvistamiseen. Mukana on myös hengitysharjoituksia ja meditaatiota. Nyt kokeilemaan oman kodin rauhassa, sinäkin, joka et ole koskaan joogatunnille uskatanut. Kaikkien maanantain livetunnille osallistuneiden kesken arvotaan aina yksi kpl VEGE-kirjoja. 

Yoogaiaan saat kauttani nyt huhtikuun aikana kahden viikon ilmaisen koejäsenyyden koodilla NANNA2015, joka ei sido sinua mihinkään, eikä mitään tarvitse peruutella. Laitan loppuun yksityiskohtaisemmat ohjeet koodin lunastukseen. Asiasta tulen kirjoittamaan vielä enemmänkin, ratsastajakavereitani on jo hurmaantunut YIN-joogatunneista ja jopa IsoHoo oli vaikuttunut Joogaa golffareille- tuntia kokeiltuaan. Vartin niska-hartiajumppa on aivan ehdoton tässä koneella istuessa.

Yhteistyössä Yoogaia ja Green Monday

Ja tämä on nyt se loppu:

Ilmaisen koejäsenyyden voi lunastaa kuka tahansa, mutta vain kerran. Sivustolla kaikki pääsevät luomaan oman koodin viikoksi, mutta NANNA2015 koodilla pääset tunneille siis kahden viikon ajan. Seuraa siis ohjeistusta: Mene sivustolle Yoogaia.com. Klikkaa aloita ilmainen kokeilu. Rekisteröidy joko Facebookin kautta tai ilmoittamalla nimi, sähköposti ja keksimäsi salasana. Klikkaa eteenpäin, lukikohan siinä luo ilmainen tunnus tai jotakin. Rekisteröistyäsi pääset sivulle, jossa lukee YOOGAIA- tilini. Tietojesi alla on lunasta kampanjakoodi- linkki jota painamalla pääset syöttämään NANNA2015 -koodin ja saat pidennettyä viikon koejäsenyyden kahdeksi.

Ja oikeasti; kannattaa kokeilla!

Korealainen soppa

Jos olet yhtään kallellaan aasialaisiin keittoihin, tämä on sun reseptisi. Pho (joka kuulemma lausutaan föö, mikä tuottaa minulle suunnatonta angstia, että unohdan sen ravintolassa tilaushetkellä ja kerron haluavani 'phhhoota', niin että sylki räiskyy), ramenkeitot, thaikeitot, japanilaiset mirinpohjaiset keitot...suosikkia on todella vaikea nimetä (paitsi se phhoo! eikun föö!). 

Korealaisten suosikkikeitto Soonduby Jjigae (lausutaan korealainen keitto) tuo tuoreen makupaletin keittorintamalle. Se on jotenkin tutusti aasialaista, mutta selkeästi eri makuista kuin mikään muu keitto. Maun salaisuutena on korealaisten ikioma fermentoitu chilitahna ja tietenkin Kimchi, joka on siis korealaisten ikioma hapatettu kiinankaali. Keitto tarjoillaan, yleensä keraamisessa keittoastiassaan, pöytään kuplivan kuumana ja sen pinnalla on kypsytetty kullekin ruokailijalle kananmuna. Kasvisten ja tofun lisäksi keitosta voi löytyä sieniä tai mereneläviä, joskus jopa lihaakin.

Intaannuin kokeilemaan omaa versiotani sopasta, kun tajusin, että Eila Kotijuusto ei ole vain mainio mozzarellan korvike vaan sitä voi käyttää resepteissä myös tofun tapaan. Eila, joka sai siis uuden nimen ryhdyttyään täydellisen laktoosittomaksi, on kokonaan kotimainen tuote, jonka pakkauksen kyljessä komeilee sekä Sydänliiton - että Hyvää Suomesta Joutsenlippu merkki. Rasvaa ei tuotteessa ole kuin 9%, silti se on pehmeän täyteläinen.

Korealaisessa keitossa Eila Kotijuusto ui kuin kotonaan. Omassa versiossani löytyy sieniä ja lehtikaalta. Nopeakin tämä keitto on, varttia enempää et saa valmistukseen tuhraantumaan. 

Korealainen keitto kotijuustolla

4-6:lle

1 rkl öljyä

1 tl sesamöljyä

1 sipuli pilkottuna

2 tl Gochujang korealaista chilitahnaa

1 pieni säilyketölkki kimchiä (120g)

suolaa

1/2 kesäkurpitsa puolikuiksi viipaloituna

100g tuoreita herkkusieniä pienemmiksi lohkottuna

3-4 lehtikaalen lehteä, ruodittuna ja pienemmäksi pilkottuna

1 l vettä

1 kanafondi

1 rkl soijaa

200g Eila Kotijuustoa kuutioituna

muna/syöjä

3 kevätsipulinvartta hienonnettuna

Kuumenna öljyt keittoastiassa keskilämmölle, lisää sipuli, pehmittele miedolla lämmöllä, lisää chilitahna ja kimchi, mausta suolalla. 

Lisää  kesäkurpitsa, herkkusienet ja lehtikaali. Freesaa minuutti, pari. Kaada päälle kuuma vesi, lisää kanaliemikuutio, soija ja anna porista 3-4 minuuttia.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Kuutioi Eila Kotijuusto kätevästi rasiassaan (hyvä vinkki, Prinsessakeittiö) ja lisää kuutiot porisevaan liemeen. Tee tilaa kananmunilla, riko ne keiton pinnalle ja anna kypsyä kannen alla, kunnes valkuaiset ovat hyytyneet. Nyt herkkukeitto on valmis tarjoiltavaksi kunhan  ripottelet päälle vielä kevätsipulin. Koreassa keitto tarjoillaan kulhollisen valkoista tai ruskeaa riisiä kanssa.

Ethän säikähdä nopeasti valmistuvan keiton pitkää ainesluetteloa. Kaikki ainekset, myös chilitahna ja kimchi löytyvät nykyään isompien markettien hyllystä. Ne löytyvät toki myös aasialaisista kaupoista.

Tulisia keittoja ja lämmittäviä makuja kotikeittiöön! Lisää bloggaajien kehittämiä reseptejä Eila Kotijuustolle löydät täältä.

Yhteistyössä Valio

Hannan Kookos-pinaattikeitto

Välillä keittokirjoja kahlatessa tulee sellainen olo, että kuinka mä en oo tälläistä ikinä itte keksinyt tehdä. Onhan nyt esimerkiksi aivan päivänselvää, että kookos-pinaattikeitto ei voi olla kuin aivan älyttömän hyvää. Ja niinhän se olikin; täyteläistä,  erityisen hienon makuista keittoa. Mietin vähän tehdessäni, josko tähän munanpuolikas tai uppomuna sopisi, mutta jätin sitten kuitenkin tekemättä, kun ei siitä alkuperäisessäkään reseptissä mitään puhuttu. Keittoa syötyäni osaan nyt kuvitella kyllä  munan tähän sopivan aivan kuten perinteiseenkin keittoon.

Parina viime viikkona on posti tuonut ihanan pinon syksyn uutuuskeittokirjoja, onko mikään ihanampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan tutkailemaan painotuoretta kirjaa, suunnittelemaan tulevia kokkauksia ja makustelemaan reseptejä, kauniita kuvia ihastellen?  

Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit -kirjasta löytyy hyväntuulisia, nopeasti toteutettavia reseptejä, ihan arkeen. Raaka-aineet löytyvät lähikaupasta ja ruoka on "arki-järki-terveellistä", eli paljon vihanneksia vähän rasvaa ja perus lihaa, kanaa ja kalaa. Ihanan mutkatonta ruuanlaittoa. Hanna kertoo 30 vuoden kotikokkaamisen jälkeen kyllästyneensä aina samojen ruokien laittamiseen. Kokkauksen ilon ja uusien makujen löytäminen ovat olleetkin Hannan reseptien ohjenuorina.

Kirjan kuvat ja taitto ovat Hannan tyttären Kirsikka Simbergin ja puolisonsa Tuukka Koiviston käsialaa. Taitto-teknisistä asioista en mitään ymmärrä sen enempää kuin kuka tahansa lukijakaan; Kirja onnistuu tuottamaan lukijalleen myös esteettisen elämyksen, se on tyylikäs, olematta kosiskeleva. Kuvia tutkin aina tavattoman tarkasti, vinkkejä omaankin kuvaukseeni etsien, enkä  sano tätä valokuvaajan roolissa, koska en missään nimessä sellainen ole, mutta välillä vierastin osan kuvista tummaa rakeisuutta. Kirja tuo visuaalisesti mieleen Tomi Björckin Huippukokin kotiruokaa ja Sikke Sumarin & Mirja von Knorringin Löytöretkeltä lautaselle-kirjat, niissä löytyy kaikista samaa  tummuutta.

Parmesaanilohi ja pähkinäiset kanaschnitzelit, sitruunakiisseli, ne ainakin tuli merkittyä heti tulevien päivien kokkauksiksi. Sitten lainaan kirjan äitilleni ja katson mihin hän tarttuu. 

Mutta nyt oiva kookos-pinaattikeitto kirjasta. Kirjan reseptissä kuulutettiin 1kg (tuoretta) pinaattia, mikä kuulosti aikamoiselta määrältä, ainakin jos haet pinaatin lähikaupasta, meidän kaupan rasiat kun painavat 70g. Voiskohan tässä olla kyseessä 100g? No oli miten oli, minä nyt ostin yhden rasian ja sitten kävin hakemassa kasvimaalta vielä saman verran syyspakkasista selvinneitä mangoldin lehtiä.

Kookos-pinaattikeitto / Hanna Sumari & Pienet suuret reseptit

1 sipuli hienonnettuna
1 iso valkosipulinkynsi viipaleina
3 rkl oliiviöljyä
1kg pinaattia (minä laitoin kuitenkin vain n. 200g ja puolet mangoldia)
1/2 tl juustokuminaa
5 dl kasvislientä fondista
4 dl kookosmaitoa
 mustapippuria

Hauduta sipuli ja valkosipuli öljyssä läpikuultavaksi. Lisää pinaatti pienissä erissä ja sekoittele kunnes pinaatti on pehmennyt tummanvihreäksi. Hauduta matalalla lämmöllä viitisen minuuttia. Kaada pulet kasviliemestä ja haudutettu pinaatti tehosekoittimeen ja aja sileäksi, kaada takaisin kattilaan. Lisää juustokumina, loput kasvisliemestä ja kookosmaito. Kuumenna ja mausta mustapippurilla. 

Kiitos Hanna hienosta panoksesta keittokirja-genreen.  Lahjaksi ostaisin tämän aikuiselle, juurikin normien arkiruokien pyörittämiseen kyllästyneille perheellisille ainakin jos lapsesi ovat ennakkoluulotonta sorttia (toisin kuin meillä) tai kiireisille ura-ihmisille, jotka arvostavat kotona tehtyä  tehtyä ruokaa, haluavat suoriutua kuitenkin ruuanlaitosta nopeasti, mutta etsivät uudistusta vanhaan tuttuun. Äsh, mitä tämä tälläinen luokittelu nyt taas on multa?  Kyllä tämä sopii ihan kaikille, jotka arvostavat hyvää ruokaa.

"Itse tehty ruoka on ilo".

Kirja saatu arvostelukappaleena

HALLOWEEN: verenpunaista juomaa ja velhon taikasauvoja

Juhla kuin juhla. Aina syödään ja juodaan. Halloween-tunnelmissa on helppo heittäytyä wallan hassuksi amerikan tyyliin, kun luterilaiset perinteet eivät kalisuttele kahleitaan.

Parasta on nimet. Vaikket jaksaisikaan vääntää lepakon mallista suklaatorttua, vapisevia haamumarenkeja ja irronneita nakkisormia voi  tavanomaisemmankin kääntää tarjoilun kerrassaan hirrrveäksi näkemällä hiukan vaivaa esillepanossa ja nimeämällä kaiken uusilla kauheus-nimillä.

Kaikki punainen ja nestemäinen on tietenkin verta. Vamppyyrin päiväuni- drinksu. Missä tässä mainostetaan että ei sisällä keinotekoisia väri- eikä lisäaineita? Punaisuudesta ei silti ole puute. Resepti on Leila Lindholmin (Elle mat och vin) ja sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Tämä valmistuu älyttömän nopeasti ja on kyllä kirpeydessään myös aikuisten makuun.

Halloweenin punaisin juoma 

8 sitruunan mehu
2,5 dl sokeria
1 l jääkylmää vettä
5 pientä raakaa punajuurta

Sekoita hienosokeri ja sitruunanmehu jääkylmään veteen esim. kattilassa. Kuori punajuuret ja siivuta ohuiksi siivuiksi ja lisää ne nesteen joukkoon. Sekoittele hetken kunnes sinusta tuntuu, että punajuuret ovat luovuttaneet tarpeeksi väriä. Siivilöi ja tarjoa jäiden kera.

Ja kyllä. Maistuu myös punajuurelta.

Koska meillä on Maitotytöllä  nykyisin kroonisesti akuutti tarve toteuttaa itseään leipomisen ja koristelun parissa, etsin koko ajan kivoja ja helppoja reseptejä, joissa olisi jotakin jujua, rutkasti näköä ja vähemmän sitä vaikeuskerrointa. Löysin velhon taikasauvat!

Jos satut olemaan itseni kaltainen satunnainen kakkumaakari  ja -koristelija, on kaappeihin saattanut kerääntyä erivärisiä candy meltsejä (leivontatarvikeliikkeistä ostettavia sulatettavia kuorrutteita), rakeita ja nonparelleja. Nyt on tilaisuus päästä niistä eroon. Näihin uppoavat kaikki. Pärjäät kyllä hyvin myös aivan valkoisella ja tummalla suklaalla sekä nonparelleilla.  Ihania tuli vaikkai minulla sattunut varsinaisia halloween värejä olemaankaan.

Velhon taikasauvat

1pkt XXL-suolatikkuja

tummaa ja valkoista suklaata ja/tai candymeltsejä

rakeita ja nonparelleja

Levitä tikut  pöydälle leivinpaperin päälle. Sulata suklaat ja candymeltsit varovasti mikrossa, kuorruta tikut ja ripottele päälle nonparelleja.

Ruskean ja valkoisen sulatin yksi kerrallaan kulhossa, otin sitten aina tikun ja valelin lusikan avulla suklaata sen päälle. Maitotyttö ripotteli nonparellit ja sitten takaisin kuivumaan leivinpaperin päälle. Candy meltsit sulatin kertakäyttöpursotinpusseissa, leikkasin reiät ja spruuttasin leivinpaprun päällä lepääville tikuille. Toimi hienosti. 

Ja lapset olivat tietysti aivan hulluina näihin. Helppo tehdä yhdessä lapsen kanssa. 

Toteutin myös omaa vinkkiäni, kumosin ihania Vaasan ruisnachoja laudalle ja viereen  valmista maustettua juustolevitettä. Tarjoillaanko teillä kuivia leivänkannikoita ja pöllön oksennusta?

Jos tarttuu kurkkuun, niin aikuisille kahvia. Ja tietenkin muutenkin sitä nyt pitää aina olla. Paulig, jos sallitte. Koska poikamme on nimetty Urhoksi on kahvivalintamme Presidentti...

Kynttilät, kertakäyttöastiat, lautasliinat haamumaisiin(kin) tunnelmiin löytyvät Suomen Kerta -valikoimista. Yhtiön nimi saattaa kuulostaa tuntemattomalta, mutta se valmistaa esim Havi-kynttilät, Freetime-kertsit ja vaikkapa Marimekon lautasliinat.

Arvannette jo, että seurailin taas Sinivalkoisia jalanjälkiä City-Marketissa tarvikkeita hakiessani. Siellä tuodaan sinivalkoisia tuotteita hienosti esiin ja vielä enemmän niitä löytyy, kun jaksat tiirailla tuttuja merkkejä pakettien kyljestä.

Siellä on avainlippumerkki sekä kynttilöissä, että ruisnachoissa. Asiahan on yksinkertainen: Suosimalla suomalaisia tuotteita luodaan lisää työpaikkoja Suomeen!
Käykää Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan sivuilla ottamassa haaste vastaan. 

Kauppareissulla "silimät käteen" (ja tämähän pohjalainen ilmaisutapa sopii myös Halloweeniin...) ja seuraa esimerkiksi näitä merkkejä.

• 

• 

• 
 

Design from Finland- merkin käyttöoikeus myönnetään yritykselle, jonka tuotteiden tai palveluiden takaa löytyy suomalaista, ainutlaatuista muotoilua. Newtop on yksi merkkiä käyttävä kampanjayritys, joka suunnittelee ja toteuttaa asiakkailleen tuotekonseptit liikelahjoista vaikkapa harrastusporukan pelipaitoihin. Newtopin, Vaasan, Paulikin ja Suomen Kertan lisäksi kampanjasivuilta löytyy monta hienoa tarinaa mukana olevista yrityksistä. On hienoa olla mukana kampanjassa blogini kautta boostaamassa suomalaista työtä edistäviä tuotteita.

Mutta nyt. Takaisin Halloweeniin:

Yhteistyössä Suomalaisen Työn Liitto

Monta tietä nakkikeittoon

Nakkikeitto resepti. Onkohan kukaan sellaista vailla? Ihan sitä tavanomaista arkista nakkikeittoa ilman turhia twistejä ja toiselle tasolle nostamisia?

Välillä tulee uskonpuute, että minkälaisia reseptejä blogini seuraajat tai satunnaiset googlaajat kaipaavat? Erikoista, eksotiikkaa, edullista, lihatonta, riistaista, luomua, perinteistä, innovatiivista, gourmeeta, nopeaa, helppoa, vai mitä? Tyylilleni uskollisesti olen varmaan kaikki tyylilajit kokeillut hyvällä tai heikommalla menestyksellä. Kaikista vaikeimpia ovat itse asiassa juuri ne tavalliset suomalaiset arkiruuat, ne jotka kokkaan kotona selkärangasta, ilman muuta reseptiikkaa kuin  äitien ketju suoraan ylenevässä polvessa. Tarvitaanko nakkikeittoon reseptiä?

Ehkä monikaan ei tarvitse, mutta jos löytyy yksikin nakkikeittotaidoton, joka nostalgioissaan ja nyt niin trendikkäässä taviksen kaipuussaan ilahtuu nakkikeittoreseptistä, niin ollos hyvä, täältä pesee. Sen verta olen velkaa suomalaiselle arkiruokakulttuurille.

Tietenkään asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Kuka kutenkin keittonsa keittää. Meidän nykyarkipäivienpelastus on kaupan pakastealtaan keittoperuna ja -vihannespussi, josta saa aikaan  kelpo nakkikeiton pelkällä nakin pilkkomisen vaivalla.
Kun sitten lähdetään perunoiden kuorimisen linjalle, aukeaa myös lähes ehtymättömät yhdistelmämahdollisuudet juureksista ja kasviksista. Tai eri yrteillä. Ja varmaan monella on joku salainen aines joka on saatava mukaan. Kaikkea voi soveltaa, lisätä ja jättää pois, ehkä ne nakit nyt kannattaa kuitenkin pitää.

Omasta mielestäni nakkikeittoon kuuluu nimiraaka-aineen lisäksi  peruna, porkkana ja sipuli. Sipulinkin kanssa olen joutunut kompromissitilanteeseen kun IsoHoo on näin myöhäisemmällä iällä huomannut olevansa allerginen KEITETYLLE sipulille. Nyttemmin olen keksinyt sen kuivasipulimaustejauheen, jota lisäämällä saan tuotua keittoon ehdottoman pakollisen sipulin maun ilman veteliä sipulisoiroja. Lanttu ja juuriselleri ovat keitossa tosi hyviä lisiä, mutta niitä ei välttämättä ole ainakaan itselle aina kotona. Tällä kertaa kotona oli pieni pala kaalta, se sopii keittoon mainiosti.

NAKKIKEITTO
4:lle tosinälkäiselle tai sitten 6:lle...

n. 1/2 kg lempinakkejasi
6-8 keskikokoista perunaa
3 porkkanaa
(pala kaalinpäästä)
1 rkl sipulijauhetta
1 lihaliemifondi tai -kuutio
4 maustepippuria
vettä
persiljaa

Kuori ja lohko perunat 4 osaan. Kuori ja paloittele porkkanat lanteiksi. Suikaloi kaali. Kuumenna 1 l  vettä kattilassa ja lisää kattilaan perunat, porkkana, lihaliemifondi, kaali, sipulijauhe ja maustepippurit. Lisää tarvittaessa vettä niin, että keitto näyttää sopivan keittomaiselta. Anna kiehua hiljalleen kypsäksi, n. 15 min. palojen koosta riippuen.

Sillä välin paloittele nakit ja ruskista ne halutessasi paistinpannulla. Lisää keittoon kypsymisen loppuvaiheella. Maista onko keitossa hyvä suola ja lisää tarvittaessa, mausta vielä silputulla persiljalla.

Nakkikeitto maistuu yleensä koko perheelle. Se on myös mainio kökkä- eli talkooruoka vaikka muuttoporukalle. Juuston ja ruisleivän kanssa mahat täyttyvät varmasti.

Eikä se nyt niin tarkkaa ole paljonko mitäkin laittaa. Mutta tässä vähän osviittaa. Eli huono resepti. Mutta hyvää nakkikeittoa!

Maksimaalinen nautinto - Mikrosuklaakakku

Nyt korvat hörölle, kynä käteen ja sormi kaiken maailman sivumerkkausohjelmien painikkeille. Seuraa nimittäin upea, superhelppo, ravintolatason jälkiruoka, joka lennättää aterian päätteeksi syöjän 7. taivaaseen, ihan kuten jälkiruuan kuuluukin.

 

Sanoinko jo, että superhelppo?

 

Minä kävin siellä pilvien yläpuolella mökkihämärässä (tästä nyt kunnioitettava lukijani luet rivien välistä anteeksipyynnön kuvalaadusta) Maaningalla, kun ihana Au pair- poikani Jan (joka siis on nykyään kunnianhimoinen kokki Saksassa) loihti eteemme nämä yllätysjälkiruuat. Herkullinen vastapaistettu lämmin suklaakakku, valinnan mukaan joko mango-tai vaniljajäätelön kera. Juntimmat (=lue minä) ottaa tietysti molemmilla.

 

Mainitsinko jo, että älyttömän helppo?

Mikrosuklaakakku
9 annosta

3 munaa
100g sokeria
100g 73% tummaa suklaata
100g voita
50g vehnäjauhoja

Vaahdota munat ja sokeri kevyesti.
Sulata suklaa ja voi ja lisää muna-sokerivaahtoon. (Anna ehkä suklaavoin jäähtyä ihan pikku hetki.)
Sekoita mukaan jauhot.

Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun posliinivuokaan, sellaiseen minikohokas, tai bruleevuokaan, siis korkealaitaiseen mutta pieneen annosvuokaan. Täytä vain 1/3. Pitäisi tulla n. 9kpl

Laita hetkeksi viileään odottamaan.

Päräytä vuoka kerrallaan mikroon, bofortit täysille ja jos sinulla on Pitec Microwelle Sunstar niin se on sitten 55 sekuntia. Ei se sinunkaan mikrosi varmaan paljon tosta heitä. Kakkunen jää tietenkin ihanan fondantmaiseksi sisältä.

Jos olet yhtään niin suloinen kokki kuin Jan (Er ist aber super süß!) niin olet kätkenyt jokaiseen kakkuun valkosuklaasydämen!

Kumoa kakku tarjoilulautaselle ja laita mukaan jäätelöä, marjat ja hedelmätkin maistuvat, tussaus tomusokeria vielä ja herkku on valmis.

Ankanmuna-aamiainen

Ankanmuna-aamiaisesta tuli eräänlainen kokkeli. Sellainen mihin laitetaan kaikki herkut mitä keksii. Tai nyt sanoin kyllä väärin. Siihen laitetaan kaikki herkut, jotka omassa suussa maistuvat aamiaisella kananmunan kaverina. Maistuvat takuuvarmasti siis myös ankanmunan kaverina.

Viereen kun lisätään kupillinen mustaa Earl Greytä (jos ei kukaan vielä tiedä, niin Earl Grey on tee minun makuuni, harvoin, jos koskaan sorrun mihinkään muuhun) ja hyvää tuoretta leipää, sanomalehti ja vielä nukkuvat lapset, niin aamu alkaa takuulla hienosti.

Ankan(tai kanan)munakokkeli

2 munaa
1/4 punasipuli hienonnettuna
1/2 paprikan verran erivärisiä paprikoita (punaista, vihreää, keltaista)pieneksi pilkottuna
reilusti tuoretta korianteria
maun mukaan sriracha-chilikastiketta
1 rkl öljyä tai nokare voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kuumenna rasva paistinpannussa ja kuullota siinä miedolla lämmöllä sipuleita ensin pari minuuttia, lisää sitten paprikat ja kuullota toiset pari minuuttia.
Riko munat kulhossa, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada seos pannulle. Hyydyttele munat lastalla rakennetta koko ajan rikkoen, mutta älä paista kuivaksi.

Nosta lautaselle, mausta isolla kourallisella silputtua chiliä ja vielä lorauta maailman parasta eli srirachaa päälle (enpä olisi uskonut, että hurahdan johonkin valmissoosiin näin).

Tavallisen hyvää

Mä olen niin tavallinen.

Tavallinen ruuanlaittajakin.  Ruokabloggaajakin elää aivan tavallista lapsiperhe-arkea. Perheenäidin elämää. Sitä kun yritetään revetä joka paikkaan ja suurimman osan aikaa tunnetaan vaan äärimmäistä riittämättömyyttä ja jos ei sitä, niin ainakin syyllisyyttä. Ajankäytöstä, valinnoista, jopa ruokavaliosta.

Yritän armahtaa myös itteni. En pysty koskaan sanomaan, että valmistan aina kaiken alusta asti itse. Monesti kyllä, tietyt asiat on vaan paljon maistuvampia itse alusta asti ponnistettuna. (Vaikka paistetut silakat. Ne on ehdottomasti valmistettava kokonaisista silakoista,jotka perkaan itse, ei fileistä.) Mutta olen myös rakastunut siihen perunavihanneskeittopussiin pakkasessa, josta taikoo vartissa lapsillekin maistuvan keiton. Pinaattilätyt on melkein viikottainen hätävara. Ja välillä ostelen sitä makaroonilaatikkoakin. No onhan se helppo tehdä itse (ja kyllä parempaakin), mutta joskus sen valmiina osto on vaan paljon helpompaa. Ja sitten mulla on salainen addiktio vielä pakastepizzoihin. Ja kaikkeen uuteen, valmisruokaankin. Kerran kokeiltava. Ja niin kuin ruuanlaiton kanssa yleensä, niiden alusta asti tehtävienkin kanssa, joskus tulee hirmu hyvää, joskus never-again-annoksia.

Nyt olen sitten kokeillut Abba Ateriavalmis kalakastikkeita Blogiringin kamppiksessa. Kastikkeet on tarkoitettu nopeuttamaan arkea, lohifile uunivuokaan , kastike päälle ja 25 min. uunissa. Päiväkin oli passeli, lapset sairastaa jotain ihmeellistä pientä kuumeilua hiihtoloman kunniaksi ja oma lomani yliopistolta on vasta ensi viikolla.

Iskä-IsoHoo haki aineet kaupasta ja saatiin näppärästi kello viiden ruoka pöytään.



Laitoin ihan ensimmäisenä perunat kiehumaan ja kiehutin melkein kypsiksi, sain sitten samaan vuokaan paineltua lisukkeeksi ryttypottuina, voita ja oliviiöljyä, suolaa ja pippuria päälle. Pyrstöksi asettelin suloisia broccoliineja. Ne olis kyllä saanut esikeittää, mutta oma moka.

Sitten kaikki vaan uuniin. Valintani oli osunut sitruunaiseen kastikkeeseen ja syödessä tuli kyllä ihan kesäiset tunnelmat, sillä lailla hollandaisetyyppisesti; lohta, perunaa ja parsakaalta. Lähes 800g lohiziivu katosi meille 4 pekkaan tuosta vaan.

Onnistuneen maun, lisäaineettomuuden, helppouden ja muun mukavan lisäksi parasta tässä ehkä on, että voin delegoida ruuanlaiton myös IsoHoolle, jonka ainoa bravuuri on pannulla paistettu makkara. Itse kyllä lisää joukkoon myös purkkihernekeiton, mutta minä irtisanoudun irti sen herkullisuudesta, IsoHoolla kun on mielihalu lisätä joukkoon vaikka nakkeja.


Ja instagramvideointiharjoitukset jatkuvat, onneksi nämä ovat vain 15 min. pituisia. Keskellä tapahtuu jotakin sekavaa...editointi on mielestäni aivan yliarvostettua.....

 

 Yhteistyössä Abba Ateriavalmis

Päivän piristys

 
Oletan että aika monelle käy niinkuin minulle. Suloinen unohdus. Tai ehkä fiksuille ei käy. Äitini marjat on syöty puuron kera viimeistään keväällä.

Jos olet onnellinen pakastimen omistaja, jonka pakkasessa kylmänhuuruisessa sekasorrossa (tai jos olet fiksu, ehkä ne ovat siellä jämptissä järjestyksessä) löytyy pussi jos toinenkin kotimaisia marjoja, jotka ovat parhaassa tapauksessa omista puskista lapsityövoiman avulla poimittuja (nyt saatan viitata itseeni), niin hopi hopi, surauttelemaan smoothieta, leipomaan piirakka, tekemään jälkiruokaa, keittelemään kiisseliä, maistamaan marjapuuroa.

Sä tarvitset ne vitamiinit!

Ja jos olet elänyt 70- tai 80 luvulla, perheesi repertuaariin luultavasti kuului ehkä retroista retroin jälkiruoka, jota syötiin todellakin kyllästymiseen asti. Mutta siitä on niin kauan, että nyt voi jo hifistellä maailman helpoimmalla ja herkuimmalla jälkkärillä/välipalalla/aamiaisella/iltapalalla.

Ja siis viikonlopun resepti:

Pakastemarjat
marjoja oman määrän ja maun mukaan, tässä mansikka mustaviinimarja ja punainenviinimarja
sokeria maun mukaan

Jäiset marjat kulhoon sulamaan ja päälle pari ruokalusikallista vähintään sokeria. Sekoita ja anna sulaa kokonaan tai siihen asti kunnes pystyt marjoja suussasi sulatella.

Heikoimmat syövät kera vaniljajäätelön, kermavaahdon, vaniljakastikkeen, luonnonjogurtin tai vaniljavanukkaan kera.

Kovemmat emännät (saatan viitata itseeni) vetää ihan paljaaltaan!

Postaus toteutettu yhteistyössä pakastimeni ja marjapuskieni sekä mansikkapenkkini kanssa, jotka luovuttivat tuotteet veloituksetta käyttööni. Sivukuluja, eli pakastimen sähkönkulutusta ei sponsoroitu.

Herkku, helppo ja nopea: Sriracha Lohi

Kun minä nyt oon saanut todistetusti muutaman henkilön raivaamaan tilaa jääkaapissaan sriracha-kukkokastikkeelle, tunnen painavana vastuun myös siitä, ettei kastike unohdu putelin pohjalle. Vaikka tällä hetkellä tuntuukin siltä "kuinka voisikaan?" ei käyttörepertuaarin laajennus liene koskaan pahasta.

Aaaaah, ja varsinkin kun resepti on näin ihana ja herkullinen ja nopea toteuttaa. Versioita löytyy netistä ameriikaksi pilvin pimein, siitä tiesin, että hyväähän tämän täytyy olla. Srirachan ohella toinen avainaines on vaahterasiirappi. Resepti on mukana mm. Gwyneth Palthrown keittokirjassa. Ja tämä kyllä mahtuisi sinne Jamie's 20 minute meals:iinkin. Ennen kaikkea; Hyviä, erilaisia lohi/kalareseptejä ei koskaan voi olla liikaa.

Lohta, srirachaa ja vaahterasiirappia
4:lle
1/2 limen mehu
1 rkl vaahterasiirappia
11/2 tl srirachaa
1/2  tl karkeaa sormisuolaa
800g lohifilettä 4 annospalaan leikattuna
reilusti  tuoretta korianteria

Asettele lohipalat leivinpaperille uunipellille nahkapuoli alaspäin. Nahkaa ei kannata poistaa, se jää kyllä kiinni leivinpaperiin...

Valmista maustekastike yhdistämällä limen mehu sriracha, siirappi ja suola. Jos osa syöjistä on pieniä lapsia, mausta kastike ensin vain muutamalla tipalla srirachaa, sudi kastike lasten lohien päälle, lisää vasta sitten loput srirachat. Näin lapset saavat ihanaa makua, mutteivät liikaa tulisuutta. Sudi  aikuistenkin palat.

Paista 15 minuuttia 220 uunissa. Viimeiset pari minuuttia voit laittaa grillivastukset päälle jotta ehdit saada kauniin värin. Kaada loput kastikkeet vielä lohien päälle kun otat uunista. Älä nyt kuitenkaan niihin miedompiin annoksiin. 

Lopuksi päälle korianterisilppua. Meillä tarjoiltiin parsakaaliriisin kanssa ja tuollaisen pika kurkku-retiisi-porkkana salaatin kanssa, jossa mausteena vain pikkuisen etikkaa ja sokeria ripaus.

Sanoinko jo, että aivan Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyvää?

Pika Pho ja sriracha

Srirach- soosi saa minut hulluksi. On se tulista, mutta on se hyvää. Kukkosoosiin tutustuttuani ja sitä valmistavan amerikkalaisen tehtaan vietnamilaislähtöisestä perustajasta luettuani, olin myyty, myydyimpi, myydyin. Ja päässäni raksutti ajatus pho-keitosta, jonne lorauttaisin sekaan srirachaa. Sitä vartenhan tuote oli alunperin kehitetty.

Edelleen unelmoin siitä häränhännistä tai muista luista hartaasti keitetystä aromikkaasta pho-liemestä, mutta tämä pikakeitto on kyllä myös aivan mainio. Viimeksihän tein Nigellan ohjeella naudan ulkofileestä, nyt mennään jos mahdollista vieläkin yksinkertaisemmin, eli vähärasvaisella naudan jauhelihalla. Suurin piirtein sama ohje, mutta vieläkin yksinkertaisemmin.

Pika-Pho naudan jauhelihasta

4:lle

400g vähärasvaista naudan jauhelihaa

125g riisinuudeleita

100g lehtikaalta (n 5 isoa lehteä)

suolaa, pippuria

liemi

1l liha- tai kanalientä

1 rkl soijaa

1rkl kalakastiketta

1rkl riisiviinietikkaa

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

5cm pätkä  tuoretta inkivääriä kuorittuna ja hienonnettuna

1 punainen chili hienonnettuna

Päälle puntti hienonnettua korianteria ja sriracha -chilisoosia.

Ruskista jauheliha. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. (luultavammin kaada kiehuvaa vettäpäälle ja anna seistä 3 min, valuta)

Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porisemaan kaikki muut liemen aineet noin vartiksi. Jos on kiire niin vähempikin riittää. Lisää jauheliha ja ruoditut pienistetyt lehtikaalit. anna kiehua vielä 3 minuuttia. Lisää nuudelit, kuumenna, annostele lautaselle, päälle korianteria ja srirachaa. Voi kuinka se sopi tähän.

Mieletöntä keittoa.