MUNAKOISOA, SARDELLIKASTIKETTA JA BURRATAA

Tykkäättekö munakoisosta? Se taitaa olla yksi noita kasviksia, jotka vähän jakaa mielipiteitä. On ihmisiä, jotka väittävät, että ovat saaneet tuskin koskaan mitään hyvää munakoisosta.

No minä väitän kyllä aivan muuta. Ja nautin jokaisesta suupalasta. Kiva välillä kokeilla uusiakin reseptejä ja tämän sain repertuaariinin nyt heinäkuussa, kun espanjantuliaisenivieraani Feli mulle tämän opetti. 

Joo joo, mä puhun burratasta, mutta kuvassa on ihan vaan tavallista mozzarellaa, koska meidän kylässä burratan saatavuus on ilmeisesti nolla.

Tekotapa on  mukavan näyttävä, munakoisot hiilostetaan avotulella ihan pinta mustalle hiilelle ja samalla sisus kypsyy ihanan savuiseksi. Mä pistin ihan puut palamaan mun kamadoon, jotta sain liekit käyttöön.

Sardelleista tulee ihanan suolainen kastike munakoisolle ja juustolle. Eilistä vaaleaa leipää sopii paahtaa ihan näkkäriksi uunissa ja sitten lusikoit tätä herkkua leivän pinnalle.

On hyvää.

Grillattu munakoiso sardellikastikkeen ja burratan kera

2 munakoisoa
1 pieni purkki sardelleja öljyssä
2 rkl voita
1lihava valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
2 palloa burrataa / tai ainakin yks
Tuoretta korianteria tai persiljaa

Tarjoile uunissa rapeaksi paahdetun leivän kanssa

Paahda munakoisot grillissä liekillä 12- 15 min ihan hiiltyneiksi. Anna jäähtyä.

Kuori jäähtyneistä munakoisoista hiiltynyt kuori. Ota talteen munakoisoista tuleva neste. Leikkaa/revi paloihin.

Kastike tehdään soseuttamalla sardiinit öljyineen, valkosipuli, sitruunamehu, voi. Lievennä kastiketta savuisella munakoisoista tulleella nesteellä.
Mausta mustapippurilla.

Asettele munakoisot laakealle vadille ja valele kastikkeella. Revi burrata päälle tai reunoille ja lopuksi pintaan yrtit.

Tämän kanssa tarjotaan perinteisesti ihan rapeiksi paahdettuja leivän siivuja.

Ai niin, ja mä pilkoin tuohon komian tähden myös punaista chiliä... joka tykkää tlesta, niin siitä vaan.

 

IHANAA, MANSIKKAA!

 

Nyt sitä saa, mielin määrin kotimaista mansikkaa, eli kesä on täydellinen!

Meillä on kaikilla varmasti omat luottoreseptit ja herkuttelutyylit mansikan kanssa ja yksi parhaista on syödä sitä vaan sellaisenaan.

Tänään tekemässsäni ruoka-aukeamassa (Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi painetut ja verkkojulkaisut) vei pääosan mansikka, kukapas muukaan. Tässä teille vähän inspiraatiota ja vinkkiä mun tämän kesän mansikkajutuista. Koska aina pitää kokeilla jotakin vähän itselleen uutta!

Esimerkiksi jäätävän hyvää 5 minuutin mansikka-frozen-yoghurt välipala-jälkkäri-herkkua. Ja jos puhutaan viidestä minuutista, sen on oltava myös jäätävän helppoa.

Yksinkertaisen elegantti kesäaamiainen rakennetaan myös mansikan ympärille. Mä olen tässä paahtanut paahtosämpylöitä eli bageleita ja kruunannut ne ricottalla ja mansikalla. Oiva makupari, ja jos haluaa lisätä vaikeuskerrointa, ricottan voi valmistaa myös itse. Eikä itseasiassa ole sekään vaikeaa.

Varsinainen monitoimiresepti on sitten mansikkavoi. Kysyn vaan, minne tätä ei voi laittaa? Meillä se on löytänyt tiensä niin paahtoleivälle kun pannukakkupinon huipulle ja itseasiassa, maistuu pihvinkin päällä.

Sitten sitä etsii aina sellaisia hyviä piirakkareseptejä. Tämän reseptin etu on se, että siitä tulee kerralla pellillinen, joka riittää isommallekin porukalle. Tuoreet mansikat maistuvat ihanan raikkailta vaniljavanukkaan pinnalla.

Fetan friteeraaminen ei ole ollenkaan niin vaivalloista, kuin saattaa erehtyä luulemaan. Senkin tiedät, ettei pikkelöiminen ole vaivalloista, mutta et ehkä ole pikkelöinyt vielä mansikoita?

Kannattaa kokeilla. Tässä on jotain vähän jänskää tässä reseptissä.

Kuten aina, on ruoka-aukeamalla myös pienempi ajankohtainen ruokajuttu. Ja mikäs sen ajankohtaisempaa kuin BBQ- kastikkeet.

Jos valkoinen Alabama-soosi ei ole sinulle tuttu, niin nyt viimeistään kokeilet. Tämä valkoinen majoneesipohjainen ja etikkaisen kirpsakka soosi on enemmän valmiiden grillattavien kaveri kuin itse grillauksessa käytettävä. Dippailua ei voi vain lopettaa.

Perinteinen BBQ kastikkeen värimaailma on jokseenkin ruskeanpunainen ja niin näissäkin kahdessa soosissa, joiden makumaailma on kyllä kaukana toisistaan. Ensimmäinen rakentuu punaviinin ja mansikoiden varaan, lähes kaikki puutarhamarjat ovat muuten oivaa kastikekamaa. Pienemmässä astiassa on Sweet&Spicy ja se oli kyllä niin ärhäkkää, että sitä tehdessäkin yskitti ja nenä vuoti. Mutta joskus pitää olla.

Ai niin ja nyt mulla on loma. Otetaanpa sille, mansikat!

GRILLAUKSEN VIHREÄ VALLANKUMOUS

Kyllä se niin vaan on, että kasvikset valtaa aina vaan suuremman tilan grillistä. Minähän olen kyllä ihan tunnetusti lihansyöjä(vaikka tuollaiset lokeroinnit saisi kyllä unohtaa ja grillata vain hyvää syötävää...), mutta kasviksilla se vaihtelu ja väri minunkin kesäiseen pöytään tuodaan. Ja mahdollisuudet on loputtomat! Ja ehkä se, että lautaselleni kelpaa kaikenlainen syötävä, saa minut suhtautumaan kasvisresepteihin tietyllä, helposti lähestyttävällä ja varsin maukkaalla tavalla.

Keräsin tänään ilmestyneisiin Lännen Median lehtiin (Turun Sanomat, Kaleva, Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat, Forssan lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi) kasvisreseptejä, joista toivon teidän löytävän itsellenne jotain uuttakin. Mitäs sanotte:

Kolmen juuston pikkupaprikat

Pikkupaprikat on hullun hyvä tuoreena napsittuna, mutta oi pojat kun ne täyttää. Hiukan sotkuista hommaa, kannattaa sulkea paprikat hammastikulla, opin. Lopputulema on enemmän kuin palkitseva!

Jälkimarinoidut grillikasvikset

Monen kokeilun jälkeen olen päätynyt tähän. Kuiva tai lähes kuiva grillaus kasviksille ja sitten upotetaan ne aromaattiseen marinadiin. Hyvää kuumana, kylmänä ja haaloosena.

Kurkumaa ja kukkakaalia grillissä

Kukkakaali on kyllä verraton vihannes. Se ottaa harteilleen helposti ihan minkä tahansa mausteseoksen. Yksi mun lemppareista  on vähän tuollainen lähi-itämainen tuunaus. Kukkakaalessa, samoin kuin paprikassa huomaa myös sen hyvin, että pinta ja maku kestää kyllä vähän roisimman värinkin grillauksessa. Itse asiassa siinä ehkä se salaisuus...

Elotes eli meksikolaiset katumaissit

Ei kyllä sellaista reseptiikkaa, ettei sinne eksy jotain meksikohenkistä. Maissia grillaa kaikki ja koko ajan, uutta potkua siihen saa tarjoamalla sen meksikolaisen katumaissin tyyliin. Siihen tarvitaan majoa, chiliä ja limeä ja tuollaista hemmetin kuivaa juustoraastetta. Se tuntuu just oikealta.

Balsamico-herkkusienet vartaassa

Näissä vartaissa on sitten muuten umamia! Resepti on kyllä mielettömän helppo, lopputulos paljon enemmän kuin osiensa summa. Eikö näissä ookkin jotain mielettömän herkkää?

Ja koska kaikissa hyvissä ruoka-aukeamissa on joku kiinnostava kakkosteksti, sihtasin suoraan tämä kesän kuumimpaan takapihan puuhaan, ja puhun nyt aivan kirjaimellisesti, koska pizzanpaistossa tarvitaan ihan omat lämpölukemansa. En ole vielä päässyt kokemaan kaikkien kehumia pizzauuneja, joten meillä pizza paistuu grillissä.

En ole mikään mieletön asiantuntija asiassa enkä varsinkaan suuren luokan hifistelijä, enkä -viilaaja (kadehdin kyllä heitä, jotka ovat asiaan perehtyneitä).Mutta kaikkea tulee kokeiltua ja erehdyksen kautta sitä itselle jää toimintotapoja, jotka vähän melkein oikoen huipentuvat suurenmoiseen kotoiseen grillipizzaan. Siispä jaoin sen, minkä tähän asti olen hyväksi havainnut.

JÄTTIKATKARAVUT GRILLISSÄ KAHDELLA TAPAA

Viikonloppu tulossa. Lämpimiä viikonloppuja ei välttämättä enää ole kovin montaa tiedossa. Nyt on passeli panostaa niihin oikein extra herkuilla. En tiedä mitään ihanampaa kuin grillatut äyriäiset, joten tässä saatte reseptin niihin kahdella tapaa. Jättikatkaravun pyrstöt vartaassa pekonin kera ja perhosiksi avatut  jättikatkaravut valkosipulivoilla. Yksinkertaisia reseptejä, mahdottoman herkullisia!


Oon aika hulluna äyriäisiin. Joskus kiroan, että miksi sitä ihminen on syntynyt juuri näille vesille, joissa tuoreet äyriäiset eivät hypi lautaselle sankoin joukoin ja kohtuuhinnalla (kiitos kuitenkin edes rapujuhlat).

Onneksi matkoilla on saanut nauttia ihanista äyriäisistä, eikä silloin tarvitse mennä Tanskaa (tai Ruotsia) kauemmaksi, kun tuoreen katkaravun voi narskauttaa vaikka raakana. Ja vieläkin muistan ne ihanat kesäiset "rapujuhlat" yli kolmenkymmenen vuoden takaa 
Ærøn saarella kun valtamerikapteenin vaimo (ja ystäväni Lisbethin äiti) haki satamasta jumalattoman ison kattilallisen vastanostettuja katkarapuja, jotka keitettiin ja istuttiin illan hämärtyessä kerrankin syömään niin paljon kun ikinä jaksoi, kyytipoikana paahtoleipä ja sitruuna ja majoneesi.

Ihania tuoreita äyräisiä olen syönyt myös Espanjassa, Kreikassa, USA:ssa, Bangladeshissa, Siljan laivoilla, Thaimaassa, mutta ylivoimaisesti parhaimmat, Portugalissa, Cervejario Ramirossa. Oi, menkää sinne!

Onneksi on keksitty pakkanen ja vaikka se ei nyt yleensä ottaen laatua varsinaisesti paranna, niin kuulemma mustekalalle se esimerkiksi tekee pelkkää hyvää, mureuttaa vähän.

Aikamoiset  aplodit syöjiltä sain myös kun grillasin jättikatkaravunpyrstöjä kotona. Mulla oli ollut mieliteko jo pitkään, eikä asiaa auttanut yhtään, että instassakin tuntui törmäävään kokoa ajan toinen toistaan herkumpiin grillattuihin äyriäisiin. Satsasin ja ostin melkein pari kiloa raakoja jättikatkaravun pyrstöjä (kahta laatua, toiset olivat Pirkka Parhaat laatikossa, toiset olisko ollu Arvo Kokosen pussissa). Reseptiä en pystynyt päättämään, joten tein kahta eri reseptiä mukaillen, Jamie Oliverin tapaan vartaassa pekonin kera grillaten ja Texasin austraalialaisen grillikuningattaren Jess Prylesin tapaan perhosiksi levitettynä ja valkosipulivoihin hukutettuna. 

Kriittisiä juttuja  äyriästen grillauksessa taitaa olla kuumuus ja paistoaika. Minä käytin tuota  kamadon keramiikkalevyä, jotta äyriäiset saivat nauttia epäsuorasta lämmöstä. Eli ehtivät kypsyä ennen palamista, pekonin tehtävänä on myös suojata pyrstöt, jotta ne säilyisivät mehevinä. Jättiravunpyrstöt ovat niin herkkää tavaraa, että minuuttipaisto-ohjeita on vaikea antaa, grilli on kuitenkin joka kerta vähän eri kuumuinen. Myös jättiravunpyrstön kuori suojasi.

Jess Pryles, joka varmaan  australiasta alunperin tulevana äyriäisensä tuntee, oli taas tullut siihen tulokseen, että kun ravunpyrstön ihanasti grillaa kokonaisena, syötäessä kaikki ne ihanat grillausaromit jääkin sitten siihen kuoreen, kohtuullisen lyhyessä grillauksessa kun liha ei varsinaisesti kuoren suojatessa ehdi saada makua. Siksi pyrstöt kannattaa avata perhosiksi, kuoren saa jättää kyllä silloin toiselle puolelle.

Marinointi tekee hyvää pyrstöille myös, mutta näissä valkosipulivoisissa perhosissa se on täysin turhaa. Grillin aromit ja valkosipuli voi ovat itsessään täydellisiä ja riittäviä. Aika samoilla linjoilla oli Jamiekin, pikainen marinointi ja perusaineet, öljy, valkosipuli, sitruuna ja yrtti.

 JÄTTIKATKARAVUNPYRSTÖT JA PEKONI VARTAASSA

(Jamien tapaan)

800g- 1 kg jättikatkaravunpyrstöjä (tai kokonaisia) raakapakasteena

1 pkt pekonia

marinointi

1/2 sitruuna kuori ja mehu

3 valkosipulinkynttä

suolaa ja mustapippuria

loraus öljyä

silputtua tuoretta persiljaa tai muuta yrttiä

Sulata ravut ohjeen mukaan. Riippuen ostamistasi ravuista, putsaa ne. Kokonaisista pää irti. Viillä auki kaareva selkäpanssari koko matkalta ja poista tumma suoli. Kuori saa jäädä paikoilleen.  Jommassa kummassa ostamistani tämäkin oli jo tehty. Pään poisto pienentää tietysti painoa, että kokonaisia saisi kyllä olla se kilo.

Valmista marinadi. Jamie teki sen hurmaavasti huhmareessa, sitruunankuori ja mehu, valkosipulinkynnet kuorineen, hyppyselliset suolaa ja pippuria murskattiin, poimittiin irtoavat valkosipulinkuoret pois ja sekoitettiin mukaan öljy (ehkä 3 rkl) ja persilja. Ihan hyvin voit myös sekoittaa marinadin normaalisti lisäämällä kaikki ainet yhteen, kuori vain silloin valkosipuli ja purista se joukkoon.

Sekoita marinadi putsattuihin jättipyrstöihin ja anna marinoitua 1/2 h.

Pujottele sitten pekoni ja pyrstöt, vartaisiin niin, että ensin keihästät pekonin pään, sitten pyrstö kahdesta kohtaa läpi, tuot pekonin sen yli vartaaseen, taas rapu ja taas pekoni jne... Älä pakkaa liian tiukkaan.

Grillin lämmöstä riippuen (keskilämpö) 5-6 minuuttia, kunnes pekoni näyttää syötävältä. Silloin ravutkin valmiita.

PERHOSIKSI AVATUT SCAMPIT JA VALKOSIPULIVOI

(Jess Prylesin tapaan)

800 g - 1 kg raakoja jättikatkarapun pyrstöjä tai kokonaisia, isoimpia mitä kaupasta löytyy

2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

200 g voita

5-6 valkosipulinkynttä kuorittuna  ja veitsenlappeella rikki painettuna

reilusti tuoretta lehtipersiljaa hienonnettuna

Sulata ravut ohjeen mukaan (poista päät jos on, tai voi ne jättääkkin ja poistaa vasta syötäessä). Avaa pyrstöt perhosiksi leikkaamalla kaareva selkäpuoli auki  melkein läpi asti ja sitten levittämällä liha varovasti auki. Poista samalla mahdollinen suoli.

Ripottele perhosille suola ja ruokasooda (ruokasooda parantaa ravun rakennetta kiinteämmäksi ja mureammaksi, sivuvaikutuksena kuoresta tulee myös vähän valkoisempi tavallisen punaisen sijaan) ja pyörittele muutaman kerran, että mausteet leviävät tasaisesti. Levitä lautaselle ja anna "kuivamarinoitua" 20 min jääkapissa.

Nostele perhoset grilliin leikkauspinta alaspäin ja grillaa kuumuudesta riippuen 2-3 min. Käännä ja toista sama toiselle puolelle. Valkosipulivoi valmistuu paistonkestävässä kattilassa niin, että laitat voin ja valkosipulin sulamaan sinne. Älä anna lämpötilan nousta niin, että valkosipulit alkavat friteeraantua.Pidät vain sulana ja annat valkosipulin muhiintua sielä. Voit valmistaa myös hellalla toki.

Nostele kypsät ravunpyrstöt tarjoiluastiaan keoksi ja valele päälle kuuma valkosipulivoi. Kruunaa keko runsaalla lehtipersiljasilpulla.

Mitäs sanot? Olisko elokuun pimeneviin viikonloppuihin osuvin grilliherkku juuri tässä!

Kiitos kysymästä. Olis!

Alla olevasta linkistä löytyy blogistani 40 erilaista äyriäisreseptiä. Vähän joka lähtöön. Ihan tavallisesta katkarapukasarista grillattuun hummeriin ja kaikenöaista äyriäispataa, paellaa ja simpukoita siltä väliltä.

http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/search/label/%C3%A4yri%C3%A4iset

GRILLATTU FLANK STEAK

Kaikki kehuu niin flankkiä eli naudan kuvetta grillissä ja viime viikonlopun instan selailu ainakin näytti sen, että se oli valikoitunut useiden viikonlopun grillailujen  päätähdeksi.

Tekisi mieli aloittaa, että uskokaa tai älkää, mutta... hetken tuota ilmaisua pyöriteltyäni päädyn laittamaan sen seuraavaan muotoon:

Varmaan uskotte, kun kerron, että minä olen kuitenkin onnistunut sössimään flankin sitkeäksi purukumiksi joka kerta jo muutaman kerran. Sellaiset kokemukset auttamattomasti pudottavat kyseisen osan grillauslistan häntäpäähän (On se kana vaan niin helppoa grillattavaa! Ja entäs makkara? Mitä jauhoisempaa, sen helpompaa, voin vain suositella...). Kunnon entrecotepihvin kanssa on vähän sama asia kuin flankin kanssa: se on maukkainta ja mehevintä grillattavaa, mutta kun siinä epäonnistuu, niin silloin se on lautasliinan syljeksittävää, oksennusrefleksin aikaansaavaa kimmoista pureksittavaa.

Olihan taas alkupuhe hyvälle grillireseptille.

Kun rekossa oli tarjolla Ylämaan karjan kuvetta, niin johan minä sitä ostin taas, ja kiitos kyllä, onnistuin valmistuksessa, kun seurasin hyviä ohjeita. Eilen meillä syötiin siis tosi hyvää flänkkiä.

Hyvät ohjeet löytyivät yllä olevasta grillauksen tiiliskivikaunottaresta, joka on Sweet Food O'Mine -blogia pitävän Sarin ja miehensä Patrickin käsialaa. Täältä löytyi myös idea ja ohje ihan mielettömään chipotle-maustevoihin!

Marinoin ohjeen mukaisesti, mutta sitten aloin miettimään, miksi se mun kuve on aina niin helvatan epäonnistunutta. Nyt on turha (no ei kyllä ihan 100% turhaa...) tulla sanomaan, että se pitää grillata nopeasti ja vain mediumiksi, KYLLÄ MINÄ SEN TIEDÄN! Arka aihe. Mieleen kävi sellainen, että jospa sitä flankkiäkin pitäs vähän putsailla, ihan kuten fileetäkin, että se kaupasta/teurastamosta tullut ei oo kuitenkaan aivan paistovalmis sellaisenaan (Älkää nyt naurako, jos asia teille ihan pässinlihaa!). No, kun ne on aika siistin näköisiä, niin voihan sitä ihminen erehtyä tällaista luulemaan. Eikä useimmissa ohjeissa  lue putsauksesta mitään. Paitsi jos googlaat erikseen cleaning flank.

No marinoidun lihan putsaus on hiukan haastavaa, mutta aloin hommaan. Kyllä siinä on irrotettavana sitä hopeista kalvoa pinnalta, sitä joka pitää sen lihaksen paketissa, niin elossa kuin grillatessakin, Eli sitä, joka ei viiden minuutin grillauksella sula minnekään. Rasvapattikohdista ei kannata niinkään olla huolissaan.

Grillattu, vetäytynyt flank kuorrutettiin chipotlevoilla ja se oli aivan sairaan hyvää! Tälle chipotlen ihanan savuisen tuliselle alttarille jouduin kuitenkin uhraamaan lapseni, jotka kieltäytyivät syömästä liian pippurista! ja miks tää on näin tulista - flänkkiä. Uhraus oli kyllä arvoisensa, jäipä mulle enemmän mutta ehkä ensi kerralla jätän toisen päädyn voitelematta. Koska uhkaukset (ei voida koskaan mennä ulkomaille, kun te ette syö mitään) ja järjen ääni (siinä ei ole yhtään pippuria, vain chiliä) eivät tehonneet.

Flänkin lisäksi tein ihanaa salaattia (joka ei kelvannut lapsille), grillasin oliiviöljyssä ja sitruunamehussa kieräytettyjä broccoliinejä, joiden pintaan raastoin parmesania, sekä noita jo niin nähtyjä, mutta edelleen omanlaisiaan grilliruoan testattuja timantteja,  aurajuustotäytteisiä, pekoniin käärittyjä herkkusieniä. No ei niitäkään lapset syöneet. Tarkemmin ajatellen taisivat syödä vain pöytään jälkkäriksi katettuja vesimelonin ja Piel de sapo -melonin siivuja, ja sekin meinas loppua siihen kun Maitotyttö kysyi mitä tää toinen meloni on ja menin sitten suomentamaan nimen. Sehän on nimittäin rupikonnan nahka -meloni.

Grillattu Flank steak ja chipotle-maustevoi

(ohje Suuri Grillauskirja, kursiivilla omat sooloilut)

n. 800 g naudan kuvetta eli flank steak

marinadi

 1 tl kuminaa jauhettuna (näin lukee kirjassa, oletan tämän nyt kuitenkin tarkoittavan juustokuminaa eli jeeraa, joka on kyllä aivan eriasia?)

2 tl korianteria jauhettuna

1 tl oreganoa

1/2 tl savupaprikaa  (käytin savupaprikaa)

1 tl mustapippuria myllystä

1 tl sipulijauhetta

1/4 tl cayennepippuria

1 tl suolaa

4 rkl öljyä

Poista lihan pinnalla mahdollisesti olevat vaaleat tai hopeanhohtoiset kalvot.

Sekoita marinadin kuivat aineet. Lisää öljy ja sekoita
Hiero seos lihan pintaan ja laita tiiviisti suljettavaan muovipussiin tai marinointikulhoon  ja viileään 4-24 h.
Grillaa suoralla lämmöllä 250 asteessa 3-4 minuuttia per puoli. Mä grillasin 4 min, käännin ja sitten vaan 2 min toiselta puolen, mun liha oli jotenkin tosi litteän ohut ja paistui yllättävän nopeasti. Jos sulla on mittari, niin 54 astetta olis hyvä.
Nosta liha grillistä, kääri folioon, ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia. Jopa 15, multa tuli edelleenkin nestettä hirveästi leikattaessa. Vetäytymisen aikana on just hyvä aika grillata kasvislisukkeet.
Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi poikkisyin.
Voitele chipotlevoilla ja nauti. 

Chipotlevoi

1 chipotle-chili
70 g pehmeää voita

Sari ja Patric teki oman voinsa kuivatusta ja liotetusta chipotlesta. Minä tykkään niistä pienistä säilyketölkki-chipotleista. Kun avaan tölkin  ja käytän 1-2 chiliä, jakaan loput mini-minigrippusseihin ja pakastan. Sellaisen pussin otin pakkasesta tähänkin.

Surauta tehosekoittimella voi ja chili tahnaksi. Laita jääkaappiin odottomaan.

Tämä oli kyllä niin herkkua, että tuun laittamaan parin muunkin jutun päälle tänä kesänä!

Oli niin kiva, että vihdoin onnistuin flank steakin kanssa. Se on todella hirmu hyvää  ja mutkatonta sekä nopeaa valmistaa. Sen kanssa kuuluu ehdottomasti joku ihana pikantti aasialaistyylinen kastike tai maustevoi. Uusinta otetaan kohta pikaa, ja hyvillä mielin!

RUOKAA KORONAN AIKAAN VI

Postauksessa puhutaan tuotenäytteinä saaduista tuotteista.

Ruokaviikon avauskuvaksi passaa hyvin grillauskuva, sillä Paha Poika aka Bastard kamadogrillini kuumeni ainakin neljästi. Työ- ja koulupäiviä vappuviikolle kertyi vain neljä. Kaikkea ylimääräistä herkutustakin oli, jätskiä, sipsiä, karkkia, mumman munkkeja, simaa.

Ma

lounas 

Koululaisten noutolounas oli tänään porkkanapihvit ja muusi. Millään en muista, mitä söin itse, ehkä Maitotytön jämät? Muistaakseni annoksessa oli peräti 3 pihviä.

klo viiden ruoka

Illalla porukka hajaantui syöminkien suhteen. Iso-Hoo ja Maitotyttö söivät kaupan verilättyjä, minä perulaisen kalapadan loput ja Urho sulatti harkkojen jälkeen itse tehdyn lihapiirakan pakkasesta  ja laittoi väliin pari nakkia. 

Kävin hakemassa näytepaketin Atrian kesän uutuuksista illalla ja se aikalailla rytmitti meidän tämän viikon ruokia. Mun mielestä on fiksua, että näytteet näin kotikeittiössä suunnitellaan oikeasti ateriaksi, tulevat sillä lailla aitoon koekäyttöön.

TI

lounas 

Lapsille muusi ja uunisei. Maitotyttö kutsui tätä sinappikalaksi(?), eikä suostunut syömään. Urho taas kehui, että nyt oli erikoisen hyvää ruokaa. Lämmitin Maitotytölle pinaattilätyt ja söin itse Maitotytön annoksen. Että ei menis haaskeelle. (Koin tehneeni uhrauksen.) 

klo viiden ruoka

Maitotytön ruuanvalmistusvuoro. Pakka alkaa levitä käsistä. Likka jossain tekemässä jotain, mutta ei ruuanlaittoaikaan asemissa. Grillasin Noita XXXL Colorado kanan fileepihviä kuten olin luvannut ja tein tytön suunnitteleman parsakaaliriisin lisukkeeksi. Oli mehevät kanapihvit ja molemmat lapset tilasivat näitä uudestaan, eli varmasti tulee löytymääm meidän kesän ruokalistalta. Nämä marinadit on kyllä kehittyneet, nopeuttaahan tämä nyt huomattavasti ruuanvalmistusta, varsinkin kun se usein tapahtuu ex tempore, eikä ole tullut laitettua kanaa marinaadiin ajoissa. Marinoimaton kana on aika haasteellinen maustettava grillissä, ainakin tällainen mehevän paksu.

KE

lounas

Koulun makkarakeitto näytti oikein hyvältä. Olis maistunut mullekin juustonäkkärin ja maidon kanssa. Kylkiäisenä lähetettiin vielä mandariini. Mutta siis tänään ei tarvinnut uhrautua. Minä taisin jättää lounaan väliin ja olin sitten iltapäivällä jo hyvin nälkäinen ja vihainen.

klo viiden ruoka

Pahantuulinen kokki ei todellakaan taida olla avain onnistuneeseen ruuanlaittoon. Lähtökohta oli ihan hyvä, mulla oli sitä hyvänmakuista jauhelihaa ja riisiä jäänyt lihapiirakan täytteestä ja ajattelin jatkojalostaa ne johonkin meksikolaiseen enchilada ta burrito-tyyppiseen. Vehnätortilloja ei kuitenkaan ollut, vähä mietin tekaisenko itse, mutta se jäi vähäiseksi miettimiseksi. Maissitortilloja, sinisiä, oli mutta epäonnistuin niiden lämmityksessä, sain ne rikki ja kuiviksi, eikä mulla ollut kyllä salsaakaan mihin olisin niitä kastellut. Lihatäytteeseen lisäsin kidneypapuja ja vihreää paprikaa, pinnalle ranskankermaa, tomaatteja ja juustoraastetta, mutta mikään ei pelastanut tortillavuokaani. Minä söin kyllä vielä annoksen seuraavanakin päivänä lounaaksi, mutta valitettavasti ja oikeasti, oli kyllä liian kuivaa. Aina ei voi onnistua.

Oon alkanut herkutella tällä Dalgona-kahvilla, johon tavallisen maidon sijaan pistän tuota Juustoportin Hyvin sokeroimatonta kaakaojumaa, siinä on myös kauraa seassa. Mun ykkösherkku näin koronaikaan. Myös lapset haluaa.

 TO VAPPUAATTO

lounas

Riisiä ja kanaa. Tämä on koulun ruuista Urhon ykkösherkku. Odotettu oikein, että koska sitä tuloo. Urho meinas kyllä että Maitotytön koulun keittiön resepti (josta nämä haetaan) oli erilainen kuin Lyseon. Tiedä sitten häntä. Maistoin ja oli kyllä hyvän makuinen. Maitotyttö kieltäytyi toistamiseen syömästä lounastaan. Ruoka ei kuitenkaan mennyt tällä kertaa parempiin suihin, koska se lojui pöydällä niin kauan. Sääli.

klo viiden ruoka

Urhon ruoanlaittovuoro. Kävin sytyttämässä Urholle kamadon (ensi kerralla täytyy opettaa myös se) ja sen kuumennettua annoin grillattavat ja ohjeet. Urhon herkkua on kanavartaat ja nyt meillä oli noita Atrian merisuolattuja vartaita ja firecracker kanapaistipaloja. Lisukkeksi grillissä kuumeni valmiit parmesanilla ja valkosipulilla maustetut grilliperunat.

Urho selvis ensi grillauksestaan mainiosti. Nuo perunat olivat aivan älyttömän hyvän makuisia, mulla ei vaan tahdo antaa luonto periksi ostaa noin valmista tuotetta (kun pitää olla niin kokki). Mutta jos sorrun, sorrun noihin. Kanat olivat mehukkaita ja hyvän makuisia ja kanojen puuvartaat tarpeeksi paksuja. Koneellinen seivästys ei kyllä ollut osunut aivan kohdilleen ja osa paloista ei ollut vartaassa. Mutta muuten nopea vaihtoehto just vaikka Urkkia ajatellen. Ja grilli maustoi ihan tarpeeksi näitä marinoimattomia vartaita.

Ruuan päälle maisteltiin vielä vappuaaton kunniaksi Lidlistä ostettuja pakastechurroja. Yllättäen maistuivat lapsille.

Vappupäivänä heräsin kuudelta, koska halusin  tehdä kaksi vappukoria läheisille. 

Vappupäivän kori

Inkiväärisima

Vadelmasima

Espanjalainen perunatortilla

Nuudelisalaatti

Schiacciata

Artisokkatahna

Nisusiat

Korin herkkujen lisäksi sai kukin sitten vaikka grillata lihaa tai makkaraa. Meidän perhe sai mummolassa lisäksi grillattua kanaa, makkaraa ja kasviksia.

Ajatus hyvä kymmenen, mutta vadelmasima ei ollut lainkaan makeaa, tortillaan tuli pikkuisen liikaa suolaa ja kahdesta schiacciata leivästä onnistuin polttamaan toisen. 

Mutta sen sanon, että nisusiat oli täydellisiä. Mumman omenahillolla täytettyjä.

LA

Grilli kuumeni jälleen. Laidun Herefordin raa'at jauhelihapihvit  paistuivat hampurilaisiin. Tällä kertaa kokeilin karamellisoida punasipulin. Lisukkeena eilistä nuudelisalaattia ja kaapin päältä pölyttymästä pelastetussa Airfryerissa rapeutettuja pakasteranskiksia.

Ja jälkkäriksi aikuisille ohrapirtelö! Se on kuulkaa herkkua. Lapsille normi suklaaversio.

Illalla isä ja poika paistoi vielä noita Atrian ohuita sinappi-hunaja kaslerpihviä ja perunatortillaa. Minä olin ratsastamassa, niin en päässyt maistamaan.

SU

Maitotyttö olisi halunnut, että teen aamiaiseksi taas pilvimunia, mutta tyytyi sitten munakokkeliin. En vielä uskaltanut maustaa sitä maapähkinävoilla mutta se on  to do-listalla.

Sain houkuteltua Maitotytön  reilun 6 km metsälenkille ja sen jälkeen olikin hyvä taas kuumentaa grilli. 
Atrian Viljaporsaan fileepihvit ovat nyt kätevässä maustamispussissa. Lihat ei siis loju päiväkausia marinadissa vaan pakkauksen marinadi "rullataan" sinne lihapakkaukseen puoli tuntia ennen paistoa. Lue pakkauksen ohjeet, se onnistuu juuri niin kuin ohjeet sanovat. 

Näin se viiikko 18 hurahti, kolmella vapaapäivällä. Viikonloppu tuntui tavattoman pitkältä, mutta ei kumminkaan kun eihän se paljon eroa muista päivistä. Vähemmän työtä tietokoneella, enemmän ruuanlaittoa ehkä. Meillä ei ole kummoisia vapputraditiota, varmaan 15 vuotta on useimmiten ollut koiraleiri ja sitä ennen aina huippukova työviikonloppu ravintolassa. 

Muistan aina sen erityisen kolean vapun 90-luvulla Vaakunahotellin aulabaarissa LouLou'ssa, kun keski-ikäinen lakkipää, joka tuli noutamaan kuumaa rommitotiasanoi, että on se likka hyvä, että oot lukenut sen verran, että oot päässyt sisätöihin.

Hyvin todennäköisesti mulla oli kuitenkin useampi ällä plakkarissa kuin hänellä.

Ai että vieläkin kaihertaa.

Seuraava Ruokaa koronan aikaan VII valaiskoon, myös kaappien tyhjennys/siivousprojektia. Tällä kertaa ei tämän kummempaa. Heti kun keskittyminen herpaantuu, meillä syödään lihaa, lihaa, lihaa...