Sir Lintsin etanat

Olen sitä mieltä, että asioista on puhuttava oikeilla nimillä. Ja kunnia sille, jolle kunnia kuuluu.

Osalle meistä tuo otsikko kertoo jo paljon, toisilla vasta herää mielenkiinto. Kerrattakoon nyt kuitenkin kaksi faktaa: Sir Lintsin etanat ovat etanoiden aatelisia. Herkusta tehty herkumpia.  Ja miksi en sitä itse ole osannut/tajunnut? Äyriäiset, niin scampit kuin kampasimpukatkin rakastavat lorausta Pernod'ta tai muuta anisviinaa, miksei sitten nuo pikku nilviäset? Ja mistäs se ihana aniksen maku niille saadaan? No F-E-N-K-O-L-I-S-T-A. Tietenkin.

Sir Lintsi lempinimen takaa (tämä on nyt sitten se toinen fakta)löytyy Timo Linnanmäki, kokkki ja yksi Muru& co ravintolan omistajista, jonka päävastuulla on käsittääkseni nykyään ihana Pastis. Mies on tunnettu erityisesti pateistaan, terriineistään ja jälkiruuistaan. Ja nyt pentele meni julkaisemaan tämän etana-ohjeen twitterissä. Älyttömän herkullisia. Nousi ykkösohjeekseni etanoiden saralla kerta heitolla.

En tiedä mitä Samuil Angelov sanoisi IsoHoon viinivalinnasta; me tykkäsimme.

Sir Lintsin etanat

2:lle

 

1 tlk etanoita

100g voita

 1/2 fenkoli

2 isoa valkosipulinkynttä

1 shalottisipuli

100g Roqueforttia tai muuta sinihomejuustoa

 tuoretta lehtipersiljaa  reilusti

 

tarjoiluun sitruunaa ja paahdettua vaaleaa leipää

 

Huuhtele etanat kylmällä vedellä, valuta ja jätä sitten 15 minuutiksi likomaan kylmään veteen. Valuta.

 

Pane voi pannulle kuumenemaan. Kun voi alkaa vaahdota lisää mahdollisimman pieneksi silpututut sipulit ja fenkoli. Kuullottele miedolla lämmöllä 5 minuuttia ja lisää joukkohon sitten etanat. Kuumenna.

 

Siirrä etanat etanapannun koloihin ja lusikoi voi-sipulit-fenkoli seos päälle, tai heitä koko paistinpannu uuniin tai käytä uuninkestäviä normaaleja pikkuvuokia. Etanat ovat aivan yhtä herkullisia vaikka eivät olisikaan omissa yksiöissään.  Juusto murustetaan pinnalle ja sitten gratinoidaan uunissa muutama minuutti niin, että juusto ottaa pikkuisen väriä.

 

Ripottele hienonnettu persilja pinnalle ja purista sitruunamehua.

Herkuttele rapean leivän kera.

 

 

Kuinkahan monta kertaa sanoin herkku jossakin muodossa?

 

 

 

Punajuurietanat

Tässä kun on itse kukin pitänyt pienempää tai suurta kasvisviljelmää mennä kesänä, on ollut hauska havaita yksi yhteinen aloittelevan (?) puutarhurin piirre. Koska sato - ja varsinkin se pieni- tulee jotenkin erityisen rakkaaksi, se mihinkä lopulta sen käyttää, muodostuu kynnyskysymykseksi. Mikä resepti on tomaattini arvoinen? Kuinka maltan syödä perunani? Asialla on tietysti kääntöpuolensa, sillä joitakin tuotteita, ainakin joinakin vuosina, pursuaa ovista ja ikkunoista, ja silloin keksitään mitä mielikuvituksellisempia käyttötarkoituksia.

No, asiahan oli siis niin, että edelleenkään en saanut kovin mainittavaa punajuurisatoa. Yksi parin litran kulhollinen pieniä punajuuria. En aio kuitenkaan lannistua, koska punajuuret ovat niin herkullisia ja kuulemma helppoja kasvattaa. (En vain tiedä kuinka.) Punajuurethan on ihan ykkösherkkua uunipaahtona, mutta omani olivat niin eri kokoisia, suurimmat munan, pienimmät kirsikkatomaatin, ja lisäksi ne puskivat puolittain kummasti maasta ylös ja se yläosa oli ruman ruskea, että ajattelin höyryttää ne puolikypsiksi ja sitten kuoria ja sitten keksiä niistä jotain.

Koska punajuuret siis ovat vähäisyydessään erityisrakkaita, tarvitsivat ne erityisrakkaan kumppanin. Ja mistäs minä erityisesti pidänkään? No etanoista!

Nurmi/Vahtera kaksikon ihanasta sekametelisoppaa-kirjasta olinkin jo aiemmin kesällä pongannut oivan, kokeiltavan reseptin. Vähän jouduin muuttamaan, kerma vaihtui ranskankermassa ja esikuvani valmistivat punajuuret kuorimalla ensin raat, omani olivat siis höyrytettyjä. Reseptissä kiehtoi etanoiden erilainen valmistustapa, niihin paistettiin rapea pinta, ja voin kertoa, että ei ollenkaan paha!

Punajuurietanat
2-3:lle

6-8 pientä punajuurta
4rkl voita
tilkka vettä
2 dl kermaa tai ranskankermaa
suolaa
valkopippuria myllystä
1 purkki isoja etanoita 1 1/4 tusinaa eli 15...
basilikaa
parmesaania


Kuori punajuuret ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuutiot kasarissa puolessa voin määrästä. lisää tilkka vettä ja kiehauta kunnes vesi haihtuu. lisää kerma, suola ja pippuri. Muhita punajuuret sopivan kypsiksi. (koska tein höyryttämistäni, skippasin tuon vesivaiheen ja muunkin muhittelun, että säilyivät vielä napakoina.)

Huuhtele etanat haaleassa vedessä ja kuivaa hyvin talouspaperilla. Laita paistinpannulle 2 rkl voita ja paista siinä etanoihin kaunis väri ja rapsakka pinta.

Asettele etanat punajuurien päälle lautaselle. Maut viimeistellään basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla.

Ihan menivät punajuuret tässä hyvään tarkoitukseen! Etanoita voisi useamminkin paistaa rapsakammiksi, eikä aina jättää sinne valkosipulivoihin killumaan rasvakylkisenä. Melko tuhti annos oli kyllä alkuruuaksi, vielä kun palan painikkeena oli paahdettu maaalaisleivän siivu.

Nyt te kyllä kuolette nauruun kun kerron minkälaiselle aterialla nämä syötiin. Suoraan ruokabloggerin/kotiäidin arkielämästä (no, oli sentään perjantai): Alkuun siis punajuurietanat ja pääruuaksi KINKKUKIUSAUS! Tehtynä tietenkin oman maan perunoista ja sipuleista, kylmäsavustetusta possunkyljestä, luomukermasta ja Gryerestä.

(Ei pidä uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan. Se oli kyllä perunasipulisekoituspussi marketin pakastealtaasta, oisko ollu Poutun kuinkkusuikalepussi ja kermankaltainen kipparikalleruokakerma. Juustoa ei ollut varaa laittaa päälle!)

Etanat vuohenjuuston kera

Helmikuun ruokahaaste osoittautui mahdottoman vaikeaksi. Vaikka Herkkusuu jätti tavallaan kaikki mahdollisuudet avoimeksi, en millään keksinyt mitä haluasin viimeiseksi ateriaksi, se nimittäin oli haasteen aihe. Otin asian ehkä turhan mortaalilta kannalta. Pitäsisikö viime suupaloiksi syödä jotain mitä ei ole koskaan vielä maistanut vaiko kääntyä lapsuuden makumuistojen pariin, lohtumätön vai jonkun exkluusivisen  raaka-aineen puoleen?

Itse asiassa haasteessa näemmä luki, että ateria voi olla myös viimeinen rakkaasi kanssa (ei kai nyt sentään ennen avioeroa?) pitkään aikaan. Kun huomasin sen, tajusin samalla myös (näin viime tipassa), että enhän ole jakanut mitään etanajuttua vielä, vaikka niitä sivupalkissakin mainostan lempilapsikseni. ja kun kaapissa oli yksi etanapurkki niin maanantai-ilta sai hyvinkin romanttisen  käänteen iltapalan suhteen. Ainakin siihen saakka kunnes etanat oli syöty; Iso-Hoo meni siivoamaan keittiötä ja minä siirryin tänne työhuoneeseen tietokoneen ääreen.

Puitteet olivat ainakin kunnossa

Yritin kehittää etanoihin jotain pikku twistiä, sitä löytyi tällä kertaa vuohenjuuston verran.

Etanat ja vuohenjuusto
3:lle

18 etanaa
100g voita
3-4 valkosipulinkynttä
1 puntti persiljaa
hiukan rakuunaa kuivana
4 siivua pekonia
2 viipaletta maalaispatonkia
pehmeää vuohenjuustoa, yks sellainen "viipaloitu rivi " niitä Chavrouxin vai mitä ne nyt on.

Tarjoiluun sitruunaa ja maalaispatonkia.

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Valmista valkosipulivoi sekoittamalla pehmeään voihin silputtu persilja ja puristetut valkosipulinkynnet sekä raakuna.

Paista pekoninsiivut melko rapeiksi (ei liikaa) pannulla.

Huuhtele etanat kylmällä vedellä ja kuivaa ne. Jaa ne etanapannun koloihin. Jaa valkosipulivoi tasan koloihin.
Silppua vaikka saksilla pekonit kolojen päälle, samoin murustele leipä ja lopuksi vuohenjuusto

Paista uunissa 10 minuuttia ja tarjoile heti.

Tai siis HERKUTTELE heti.

Juomaksi napattiin kaapista Rieslingiä, jonka arvelimme leikkaavan kivasti etana-annoksen rasvaisuutta.

Sitruunaa puristettiin raikastamaan kokonaisuutta

Kun annoksia tuli siis etanamäärästä johtuen 3, syötiin molemmat lopulta liikaa, niin että alkoi oksettaa.

Eli pitäydy 6kpl per henki.

Pohjanmaa on romantiikan kehto!

Tässä linkki äänestykseen