About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäkana. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kesäkana. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

KESÄKANA ABC


Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kesäkanojen pidosta.


Tai ainakin kaikki mitä minä tiedän.


 Sehän ei vättämättä ole paljon, mutta reilu 4 kk rekisteröityneenä siipikarja- tilallisena 3 km kaupungin keskustasta velvoittanee tiedonjakoon.

Eli jos olet jo pitkään haaveillut kesäkanojen hankinnasta, niin tuumasta toimeen. Suosittelen.

Tässä pieni infopaketti, olkaa hyvä!


Kanat kaipaavat luontaisesti maalaismiljöötä, siksi koti-ikävää lieventämään hankittiin sininen pienoistraktori. (Muista suhtautua lukemaasi mediakriittisesti, omat kokemukseni eivät ole mitään kanakuningattaren pyhää sanaa)

LUVAT 
1. Rekisteröidy kuntasi maaseutuelinkeinotoimeen siipikarjan pitäjäksi ja tonttisi siipikarjan pitopaikaksi. Rekisteröityminen on maksutonta. Lomakkeet voi tulostaa seuraavista linkeistä: Eläintenpitäjäksi rekisteröityminen ja Siipikarjan pitopaikkalomake. Vie täytetyt lomakkeet kuntasi maaseutuelikeinotoimeen ja se ei siis ole sama kuin MAVI maaseutuvirasto, jonne itse yritin lomakkeitani tyrkyttää. Oikea toimisto löytyi sitten elinkeinovirastosta. Lain mukaan sinun tulee rekisteröityä, vaikka sinulla olisi vain yksi kana.

2. Mikäli asut kaava-alueella, ota yhteyttä terveysviranomaiseen ja rakennusvalvontaan. Näin tein minäkin, mutta omalla paikkakunnilla vastaavat viranomaiset olivat hiukan hämmentyneitä yhteydenotostani, eivätkä osanneet muuta kuin toivottaa hyvää kesäkananpitoa ja kiitos ilmoituksesta. Käytänteet siis vaihtelevat, ymmärtääkseni joillakin paikkakunnilla tämä on enemmän rutiinia ja saatat joutua täyttämään jonkun kirjallisen ilmoituksen, mutta puhelinsoitto varmasti selvittää mitä omalla paikkakunnallasi vaaditaan.

3. Kohteliasta on kysyä kanapidosta myös naapureilta, ainakin tälläisellä tavallisella tiheään asutulla omakotitalo-alueella.Naapurinkuulemispakkoa ei ole, ellei oma kuntasi sellaista edellytä.



Kanat rakastavat kuopsuttamista ja mullassa ja hiekassa kylpemistä. Se saattaa tietää rankkoja aikoja ruuspenkillesi, ainakin jos kannatat "vapaan kanan kasvatusta".
MISTÄ KANAT JA KUINKA?

Kana on aivan valtavan seurallinen eläin, siksi niitä tuleekin ottaa useampi kuin yksi. Kanoilla on myös totisesti nokkimisjärjestys ja itseasiassa kukko on paras rauhan tae huolehtimaan kanojen elämästä, mutta minä esimerkiksi en ottanut kukkoa, koska en halunnut herätellä naapureitani kovin aikaisin. Viitisen kanaa taitaa olla maksimi ilman kukkoa. Meillä oli 4, se oli mukava määrä. Kana ei muuten tarvitse kukkoa munimiseen.

Maatiaiskanamme hankimme harrastekanalasta kesäkuun alussa. Paikasta sain tietää tuttavani kautta. Netistä löytyy myös vuokrakanoja yms. mutta parhaiten löydät varmaan itse kyselemällä. Se mitä kanoille tapahtuu kesän jälkeen kannattaa miettiä heti alkuun. Mikäli haluat ne pataan kannattaa tutustua Eviran lopettamissääntöihin. Meillä oli hyvä tuuri, että saimme palauttaa kanat takaisin samaan paikkaan, monet kanalat eivät ota niitä enää takaisin, osaksi  tautitartuntariskin takia.

Kesäkanan hinta vaihtelee n. 15- 40€ välillä  iästä ja rodusta riippuen. Oikeasti kai joku munintakanalan kana ei maksaisi montaa euroa, mutta ehkä tuollaiset pienkasvattajien maatiaiskanat ovat tottuneempia ihmisten käsittelyyn.



MISSÄ KANA ASUU? 

Kana tarvitsee suojan auringolta, tuulelta ja sateelta, mutta kopin ei tarvitse olla eristetty. Vanha sanonta sanoo, että kanat pärjäävät kyllä kunhan juomavesi ei jäädy, ja varsinkin maatiaskanat ovat reipasta sorttia.  Meilläkin kanat viihtyivät heinillä vuoratussa kopissan melkein lokakuun puoleenväliin, iltaisin kanojen taaperrettua yöpuulle suljin oven ja kyllä siellä kopissa oli aamulla aina aivan suloisen lämmin. Kanat tykkäävät nukkua orrella. Tuossa meidän versiossa orsi oli jotenkin matalalla ja ne eivät tykänneet siinä olla, mutta mulla oli sitten tarhaan viritettynä luudanvarresta päiväorsi, jossa tykkäsivät istuskella.Tilaa kanat eivät tarvitse paljoa. Virallinen minimi taitaa olla puoli neliötä/kana. Meidän kanamme kävivät nukkumassa koppiosassa 50x63x63, josta oli sitten pääsy munintakoppiin, joka oli 4ox40x40. Se riitti hyvin 4 kanalle.   



Ostimme kanatalon valmiina netistä, niitä oli vähän vaikea löytää vielä viime kesänä kotimaasta, nyt tuossa meidän lähellä olevan Sopurahankin pihasta löytyy 3 eri mallia. Isäni nikkaroi vielä 220x180 ulkotarhan jatkeen. Siinä on myös päällä verkko. Maatiaskanat ovat erinomaisen hyviä lentämään ja tulevat yli kyllä kahdenkin metrin aidasta. Meidän rakennelma oli just sellainen, että saimme sitä pariin mieheen siirrettyä pihallamme uuteen paikkaan, tytöille riitti uutta kuopsutettavaa, eikä meidän nurmikkommekaan tuhoutunut. Siirsimme tarhaa aina 2-5 päivän välein ja samalla sitten haravoin kakatkin kompostiin. Tiedoksi; kana kakkaa tosi paljon.



Munintakopin ja kanalan pohjalla oli kuivaa heinää. Kesällä kopin pohjalla oli turvetta, mutta syksyllä laitoin sinne heinää kanoille pahnoiksi. Lisäksi mulla oli siis se luudanvarsiviritelmäorsi, pesukooli täynnä hiekkaa, jossa kanat kävivät kylvyssä ja ruokinta- ja vesiautomaatti.

Kuumimmilla helteillä ja rankimpina sadeöinä viritin vanhan pressun katoksi tarhaan. Uitettu kana on nimittäin kauhean näköinen.

Tuossa kuvassa näkyy pätkä tuollaista suurta puutarha-aitaverkkoa. Sitä liikuttelemalla sai kanat yksinkin takaisin tarhaan. Tai Urhon ei tarvinnut kuin sanoa kanoille, että nyt kotia, niin ne menivät, mutta meille kaikille se ei ollut aivan yhtä helppoa aina.



MITÄ KANA SYÖ?

Kana syö paljon vihreää, mutta se tarvitsee myös eläinperäistä proteiinia. Varmistaakseni kanojeni monipuolisen ruokinnan, ostin säkin kanarehua, josta 4 kanaa eivät reilussa 4 kuukaudessa ehtineet verottaa puoltakaan. Ruokinta-automaatti sateen suojassa on myös kätevä, tiedät, että kanoilla on aina ruokaa saatavilla. Kanat tykkäävät kyllä kaikenlaisista kotiruuankin tähteistä ja niitä veimme päivittäin, samoin kuin vihreää kasvimaalta. Joskus pengoin niille kastematoja, niistä meinas tulla aivan tappelu.

Kanan maha tarvitsee toimiakseen hiukan karkeaa hiekanjyvää, mutta oletin, että ne sitä saivat tuolta maasta ja kylvyistä. Hyvänmakuiset ja hyväkuoriset kananmunat ovat varmasti paras tae siitä, että ruokinta on kohdillaan.

Raikasta puhdasta vettä tulee kanoilla olla aina saatavilla. Vesi pyssy hieman puhtaampana, jos se ei ole aivan maanrajassa.



MUNINTA

Meillä tuli koko kesän munia 1-4 päivässä useimpina päivinä 2-3, ihan loppusyksystä ei enää ihan joka päivä. Munat olivat hiukan eri värisiä, mutta kaikkien sisällä oli uskomattoman kaunis keltuainen. Runsas vihreän syönti edesauttaa kuulemma intensiivisen keltaista väriä. Ihan välillä vietiin lahjoiksi omia kananmunia, ja se oli meidän mielestä ainakin tosi spesiaali lahja.

Kanat kävivät vuorollaan munintakopissa, joskus siellä oli kaksikin vierekkäin. Elsa alkoi hautomaan heinäkuun välissä ja se oli hiukan rasittavaa, kun tyttöä piti väkisin häätää ihmisten ilmoille (ja että saataisiin munat kerättyä). Elsan äidinrakkaus taisi olla pohjattoman syvää, sillä sehän hautoi ja hautoi kaksi kuukautta



VIRIKKEET

Kana tarvitsee hyvinvointiin siis asumuksen, ruokaa ja vettä sekä oman kanalauman. Se haluaa istuaa orrella, se haluaa kuopsuttaa ja kylpeä hiekka/multakylvyssä. Päästimme kanat aina ulkoilemaan vapaasti pihaamme kun olimme paikalla, vieressä on metsä, että aika hyvin pidimme silmällä, etteivät tytöt karkaa sinne. Kasvimaat ja puskanjuuret olivat lempipaikkoja. Kanoja oli kiva seurata ja niille voisi opettaakin ties mitä, mutta jotenkin se kesä meni vaan niin nopeasti. Ruualla niitä saa houkuteltua melkein mihin tahansa.


Kanat ovat tosi persoonallisia ja oli hieno huomata kuinka pääkanamestarimme Urho oppi ennakoimaan mitä ne kulloinkin aikovat tehdä. Näistäkin kuvista huomaa kuka oli meidän linssilude.






Kesäkanat ovat kiva harrastus ja mahdollista siis hyvinkin pienin resurssein. Lapset oppivat eläimistä ja niiden hoitamisesta, mutta päävastuu on tietenkin aina aikuisella. Totta kai kanat sitovat ja niille täytyy löytyä loman ajaksi hoitaja.

Pitkän haudonnan jälkeen Elsalla alkoi vielä sulkasato ja se oli syksyllä ihan surkean näköinen muiden lihavien kanarouvien keskellä.

Keinuminen oli Maitotytön ja Elsan yhteinen harrastus


Haikea oli se lokakuun ilta kun pakkasimme ystämme Laten, Paten, Äänekkään ja Elsan pahvilaatikkoon ja ajoimme ne takaisin syntymäkotiinsa. Äänekäs protestoi tapansa mukaan, sanoisinko lähes kuin olisi sikaa tapettu.

Mutta nyt on taas kevät!



Kanajuttuja viime vuodelta:

Koko kesä kanoja
Tytöt tykkää

torstai 5. marraskuuta 2015

Shakshuka-pizza


Ai että. Hyväähän siitä tuli!

Shakshuka on Lähi-idässä suosittu (aamiais)ruoka, jossa kananmunat kypsennetään pannulla tomaattiliemessä. Ohjeita mainioon ruokaan löytyy netistä pilvin pimein

Jostain ruokalehdestä muistojeni takaraivoon on piirtynyt ajatus shakshuka-pizzasta. Toimii. Kunhan vain muistat laittaa pizzapohjan alle leivinpaperin ennen munien särkemistä, että saat vedettyä pizzan pellille (mistähän tälläinenkin vinkki juolahti mieleen?).



Muutenkin spesiaali-pizza. Käytin siihen 2 kesäkanojen viimeistä munaa. Älkää kertoko Urho11v:lle. Siis, että söin ne. Yksin. Vähän kaduttaa. Mutta nyt on jo liian myöhäistä.

Pitsan salaisuus on tavallista syvempi annos  mausteista tomaattikastiketta, joten pizzaan kannattaa jättää hiukan korkeammat reunat. Tomaattikastikkeeseen sitten kuopat, jonne rikot munat, etteivät ne liu'u minnekään paikaltaan. Päälle ripotellaan vähän fetaa juustoksi ja uunista tullessa lehtipersiljaa ja korianteria. 

Ai että!





Shakshuka-pizza
2:lle
2 pizzapohjaa
shakshuka-kastike
4 munaa
fetaa 
suolaa, mustapippuria, lehtipersiljaa ja korianteria

pohja
4 pizzaa (ei jättejä)
3, 5 dl lämmintä vettä 
tl kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
n. 7 dl durumvehnäjauhoja
0,5 dl oliiviöljyä

Sekoita hiiva ja sokeri lämpöiseen veteen. Taikinan voi ihan hyvin tehdä käsin, mutta minä kun en tahdo viittiä vaivata niin kauaa niin laitan aina yleiskoneen laulamaan. Takuulla vaivattu.

Lisää puolet jauhoista ja anna käydä keskinopeudella muutama minuutti, lisää sitten suola ja loput jauhoista, sekoita taas hetki, lisää öljy ja anna koneen käydä n. 10 minuuttia. Taikinan tulee olla pehmeä mutta venyvä pallo. Pyöräytä jauhotetulla leivinpöydällä ja leikkaa 4 osaan. Pyöritä palloiksi ja jätä liinan alle kohoamaan.

Shakshuka-kastike
2:een shakshukaan tai 4 tavalliseen pizzaan

2 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1/2 punainen paprika pikottuna
100g kirsikkatomaatteja puolitettuna
1 tlk tomaattimurskaa 
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl savupaprika (hot)
1 tl juustokuminaa
1 tl sokeria
suolaa, mustapippuria

Kuullota sipulit ja paprika öljyssä. Lisää muut ainekset ja anna hautua 10 minuuttia, tarkista maku, lisää tulisuutta tarvittaessa. Jos liian paksuksi menee, voit lisätä välillä vettä.

Pizzan kokoaminen

Laita uuninpelli väärinpäin (siis ylösalaisin) kuumenemaan 225 asteiseen uuniin.

Painele pizzapalloista pyöreät pohjat leivinpaperin päälle. Jätä reunat paksummiksi. Lusikoi reilusti kastiketta pohjalle ja tee kastikkeeseen kaksi koloa, joihin rikot munat. Ripottele päälle fetajuusto.

Vedä pizza varovasti kuuman uuninpellin (taka)puolelle ja paista uunissa 6-7 minuuttia, jotta pohja kypsä ja valkuainen hyytyy. 

Ripottele valmiin pizzan päälle reilusti tuoreita yrttejä ja mustapippuria

Sanonko vielä kerran?
Sanon.
Ai että!







maanantai 12. lokakuuta 2015

Ihan ruokaguruna (ja vähän kanafarmarina)



Onko kukaan törmännyt netissä ruokaguru-testiin? Netti on testejä pullollaan, mutta kyseinen juttu ei olekaan mikään hömppähömpötys vaan Ruokatieto Yhdistyksen ylläpitämä testi, jonka kysymykset koskevat kotimaista ruokaa. Yhdistyshän edistää suomalaista ruokakulttuuria viestimällä ruuasta ja ruokaketjusta sekä tekemällä tunnetuksi Hyvää Suomesta -merkkiä suomalaisen elintarvikkeen tunnuksena. Testi ei ole ollenkaan helppo ja vaikka siinä on myös elämänlangat -poista kaksi kysymystä ja -anna vihje, niin kelkasta on yllättävän helppo pudota, vaikka minäkin luulin jotakin suomalaisesta ruuasta tietäväni. 



Minähän en myönnä jääväni peleihin koukkuun, mutta tämä testi tuli tehtyä uudelleen ja uudelleen, koska, noh, wanna-be-ruokaguru, tiedäthän...

Pelatessani opin, että suomalaiset käyttävät 22 miljardia vuodessa ruokaan ja juomaan, ei ole siis ihan pikkujuttu mihin valinnat osuvat.  Hyvää Suomesta - merkillä, eli sillä tutulla, pyöreällä joutsenlipulla, joka voi olla yhdistettynä myös Ruokaa omasta maasta - mottoon, varustettu tuote on tehty kotimaisista raaka-aineista Suomessa. Kaikki  tuotteissa käytetty liha, kala, maito ja muna ovat 100% suomalaisia.Tällä hetkellä kaikkien tuotteeseen käytettyjen raaka-aineiden kotimaisuusaste on 95%.



Ruoka, jos mikä on mun sydäntäni lähellä ja lähiruoka ja suomalainen ruoka -buumi on yksi parhaimmista valloillaan olevista trendeistä. Ruokakulttuurihan on osa meidän kansallista identiteettiämme ja kansanperinnettä. Meillä on upea valikoima raaka-aineita, joita luovasti ja ennakkoluulottamasti käyttäen voimme luoda myös uutta ja innovatiivista perinteitä unohtamatta. Suomessa luovaa on myös elintarvike-ala. Se, että meille maatalouden lisäksi villi luonto näyttelee  suurta osaa marjojen, sienien ja riistan välitykselle on maailmanlaajuisestikin tosi ainutlaatuista. Suomalainen ruoka merkitsee minulle myös automaattisesti sitä, että se on vastuullisesti tuotettua ja puhdasta. Työtä se tarjoaa arviolta 300 000 suomalaiselle.


Munijamestarit Pate ja Late
Meillähän asusti 4 kk ajan tänä kesänä (Suomen kesä se on pitkä!) 4 kanakaunotarta, meidän tytöt; Elsa, Late, Pate ja Äänekäs. Likat olivat ilmajokelaista maatiaiskanakantaa, jonka luultin jo kadonneen kymmenisen vuotta sitten. Sellaista ei tule ajatelleeksi, että suomalaisen ruuan suosiminen ylläpitää myös luonnon moninaisuutta. Suomalaiset vanhat viljelykasvit ja kotieläinrodut ovat tärkeä osa kulttuuriperimäämme, onhan niiden tuotanto perinteisine työtapoineen muokannut kulttuurimaisemaamme ja lisännyt luonnon monimuotoisuutta. Ja minkä geenipankin maatiaiseläimemme ja -kasvimme muodostovatkaan! Nämä ainutlaatuiset lajit ovat sopeutuneet ominaisuuksiltaan selviytymään maailman pohjoisimman viljelymaan vaativissa olosuhteissa.

Ruokaa omasta maasta. Hyvää Suomesta.Rakastan noita sloganeita. Ja sitä, että pystyn helposti kaupassakin ilman salapoliisityötä valitsemaan kotimaisia arvostamiani elintarvikkeita ja raaka-aineita, joiden tuottamiseen, tiedän, on käytetty suomalaista työtä. Rakastan niitä myös vähän siksi, että ne muistuttaavat minua omista kasvimaakokeiluista ja hyötyviljelystä, metsän antimien nauttimisesta ja tutustumisesta maatiaisrotuihin. Nuo asiat ovat sellaisia omia pieniä juttuja, jotka saavat arvostamaan suomalaisen ruuan ruuan puhtautta ja mahtavia makuja entisestään.

Tämä on hyvä trendi.


Yhteistyössä Ruokatieto Yhdistys ry


Postauksen faktatieto pohjautuu Ruokatieto Yhdistyksen materiaaliin.

lauantai 26. syyskuuta 2015

My Angels' Eggs




Amerikkalaiset syö ihan hulluna Deviled eggs:ejä, tuollaisia mausteisella seoksella täytettyja kylmiä kananmunanpuolikkaita. Niitä tarjoillaan alkupaloiksi vieraille, kirkkolounailla (siinäpä vasta amerikkalainen traditio teille), ja yleensä kaikenmoisissa kokoontumisissa ja pot luck eli nyyttärikekkereillä. Eikä tuo ole mikään ihme, ne on oikeasti huippuhyviä, helppotekoisia ja loputtomiin muunneltavissa. Jotenkin ne vaan ei löydä itseään tänne pohjoiseen reseptiikkaan samalla fortella kuin merten takana.

Mun on tarkoitus ollu tehdä näitä Pirun munia koko kesä ja nyt vihdoin olen tässä, kun aika käy vähiin ja kokkaillaan viimeisiä omien tyttöjen munia ja niistä pitäisi tehdä jotain spesiaalia, ihan niin kuin oman omenapuun muutamasta omenasta tai parista tämän kesän punajuuresta. Tunne-arvoa, you know?

Deviled eggs nimitys on vanha ja se viittaa ruuan mausteisuuteen. Mun pääni kääntyi kuitenkin Angel eggs:ien puoleen kun avasin uuden Richard McCormick'in Pariisi -keittokirjaan. Richard oli versioinut ihanat Angels eggs (siis mikä kieliopillinen hirviö on tämä nimi? Angel eggs, Angel's eggs ja Angels' eggs, joo, mutta Angels egg?) Nimi viittaa kahteen asiaan, siihen, että enkelin munissa käytetään usein terveellisempiä, kevyempiä täytteitä ja tietenkin palaamme jälleen niihin kirkkolounaisiin. Ei kai sitä piruakaan siellä saa turhaan huudella? Syödään mieluummin enkelin munia.

Ja mulle tämä nimi tietysti kolahti henkilökohtaisesti. Tiedättehän, meidän tytöt...

Ohjetta on muokattu alkuperäisestä kaapista löytyvien ruokatavaroiden mukaan.


Angel eggs - täytetyt kanamunanpuolikkaat kahdella täytteellä
12+12

12 munaa

Keitä kananmunat laittamalla ne kattilaan ja peittämällä vedellä. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä ja anna seistä 10 min. Koputa sitten munien kuoret kevyesti pöydän pintaa vasten rikki ja laita muutamaksi minuutiksi jääveteen odottamaan. Kuori munat, halkaise pituussuunnassa. Poista keltuaiset puristamalla munaa kevyesti ( tai kaivamalla varovasti pikkulusikalla...). Asettele valkuaispuolikkaat odottamaan täyttöä ja jaa keltuaiset kahteen kulhoon.

Skagen-täyte

6 keltuista (edellä keitetyistä munista)
100g katkarapuja
3 rkl wasabimajoneesia(Saitaku)tai 1 tl piparjuurta ja 3 rkl majoneesia
1/2 punasipuli
suolaa ja mustapippuria

Hienonna ja sekoita ainekset yhteen keltuaisten kanssa. Keltuaiset voi murskata haarukalla.

Punajuuritäyte

6 keltuaista kuten edellä
100g keitettyä , raastettua punajuurta
1 tl dijonsinappia
2 rkl maustamatonta jugurttia
3 rkl majoneesia
1/2 punasipulia hienonnettuna 
suolaa ja mustapippuria

Sekoita taas kaikki aineet tahnaksi. Pursota tai lusikoi täytettä kukkuroilleen kananmunanpuolikkaiden syvennyksiin. Koristele vaikka mädillä, cayennella, retiisinsiivuilla, ruohosipulilla tai muilla yrteillä.

Pari huomiota vielä. Täytteistä tuli aika rouheita ilman sauvasekoittimia, joten lusikointi on hyvä vaihtoehto. Punajuuri kannattaa keittää kuorineen ja kuoria vasta jäähtyneenä, väri pysyy paremmin sisällä.

Sain tosissani hifistellä meidän tyttöjen munia tätä tehdessä. Skageniin tuli aivan upea väri johtuen keltuaisten kauniista väristä. Paistettiin viime viikolla lättyjä ja tiedättekö, niistäkin tuli ihan keltaisia! Ainut kohta missä taisin muutaman kerran puhua pirun munista oli kuorintaoperaatio. Ne munat vaan on niin tuoreita, että kuori ei meinaa millään irrota valkuaisesta.

Ja ihan pirun hyviä. Oikeestaan taivaasta. Enkelin munia.



Pariisi- kirja fiilistelee ensin -yllätys, yllätys- Pariisilla ja siirtyy tarjoamaan sitten modernimmaksi muokattuja, mutta mutkattomia reseptejä klassikoista McCormickmaiseen tyyliin. Seuraavaksi mun sormia syyhyttää äyriäisperunagratiini.  Mintunvihreä väri keittokirjalle on aika rohkea valinta, kun ei oo kyseessä mikään passionforbaking-opus. Mutta lopulta aloin tykätä. Kokkaa oma resepti kirjan sivuilta, ota kuva ja häsää instagrammiin #RMCPARIISI ja #KIRJA ja voit voittaa Pariisin matkan. Aikaa on vuoden loppuun.

Kirja saatu arvostelukappaleena.
Myös Saitaku Wasabimajoneesi testissä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Tytöt tykkää




"Onko TYTÖT syöny jo tänään?", "No, mitäs TYTÖT täälä?", "Hei TYTÖT onko ollu ikävä (iskää)?", " Mä meen vähän TYTTÖJEN kanssa ulos", "Täälä ne meidän ihanat TYTÖT..."

Meidän perheen miesväki on omaksanut viimeisen 3 kk aikana aivan uuden, hellän puhetyylin. Tytöille. Joo, se ei oo varattu minulle, ei Maitotytölle, vaan meidän perheen TYTÖILLE. Jotka viimeistään lause "Onko kukaan käyny tarkistamassa TYTTÖJEN munia?", paljastaa meidän kesäkanoiksi. Enpä olisi uskonut , että se on IsoHoo joka näihin kanoihin hurahtaa, merille lähtiessäkin käydään viimeiseksi vielä hyvästelemässä tytöt ja tullessa mennään tervehtimään, ennenkuin edes sisälle tullaan.



Urho11v on opetellut eläintenhoitorutiineja ja juurikin siis rutiineja. Eli että kanat tytöt saa säännöllisesti ruokansa ja pääsevät ulkoilemaan tarhan ulkopuolelle. Muistan kuinka alkukesästä oli hässäkkä saada kanat takaisin tarhaan, nyt se onnistuu Urho11v:ltä jo aivan yksinään. Ja varsinkin Urholta. On kiva huomata, että Urho on oppinut tarkkailemaan ja ymmärtämään parvea. Yksi päivä Urho ulkoilutti kanoja, minäkin olin terassilla jotakin tekemässä ja Urho huusi, että tuu kattomaan, kohta Elsa lentää. Minä siinä vähän esmentelin, että ei mulla oo nyt aikaa tulla kyttäämään koska joku kana lentää (tästä lähti taas varmaan äitipisteitä), mistä sen tietää koskaa se lentää. Mutta Urho tiesi. Puoli minuuttia ja Elsa pyrähti parikymmentä metriä toiseen paikkaan.


ujo kana juoksee
Elsa meidän, pikku kaunotar, on parven ylivoimaisesti paras lentäjä ja se lennähteleekin mielellään. Se on myös ujoin ja jonkinmoinen murheenkryyni. Elsahan päätti alkaa hautomaan heinäkuun alussa. Kana hautoo 21 päivää. Elsa kuitenkin oli päättäväinen nainen ja hautoi samantien 2 kk, kun valmista ei tullut. Me keräsimme ahkerasti muiden munia Elsan alta, Elsa istui ja hautoi. Se on kanalle kovaa, ei paljon ehdi syömään, eikä edes kakkalle, kanoilla on hautomispuuhissa varsinainen one-track-mind. Emme sentään kokeilleet vanhan kansan neuvoa, kanan pyllyn (sulattoman mahanalustan?) dippaamisesta jääkymään veteen, jolla kuulemma ennen saatiin kana lopettamaan hautomispuuhat. Kuulosti vähän samalta kuin koiranpennun kuonon hierominen pissaan sisäsiistiksi opettaessa, joten jätimme suosiosta väliin. 


Elsa edesmenneillä pyrstösulilla. Tuossa kaulan ympärilläkään ei ole tällä herkellä mitään noita tummempia sulkia.
































Nyt Elsa on jo luovuttanut, mutta päätti sitten aloittaa sulkasadon. Näkisittepä sen nyt. En voi edes ottaa kuvaa. Noiden kolmen rehevän emännän vierellä se näyttää anorektikolta, pelkkää kaulaa ja pyrstösulkiakin taitaa olla enää yksi. Luulin jo likan saaneen kunnon sakinhivutuksen kun koppi oli yksi aamu vaaleanruskeita sulkia täynnä. Sulkasato on aivan luonnollinen toiminto, mutta jo se vetää kurjan näköiseksi. Kahden kuukauden hautominen ei myöskään varmaan asiaa auttanut. Mutta nyt Elsa onneksi osallistuu taas parven normaalielämään kopissa kyyhötyksen sijaan.

Pate on parven munintasankari. Sillä ei ole oikein mitään ketkutuksia, mutta taitaa olla sakin varmin jokapäiväisen leivän munantuottaja.




Kanat on nykyään keksineet, että terassin alle on kiva pujahtaa. Mulla aina vähän sydäntä kylmää kun yhtenä päivänä näin sinne pujatavan jonkun naapurin kissan, meidän omalla kadulla ei kissoja ole. Äänekäs on se kaveri joka sinne painaa ensimmäisenä, sillä on aina omat camelbootsit jalassa, takaisin tarhaankin sen pitää kiertää aina toista reittä kuin muiden. Se on semmoinen komentoora, ja kun se tyttö saapuu ulos munintakopista, niin se kyllä myös munantulosta kaikille äänekkäästi ilmoittaa.

Yhtenä kesäyönä heräsin muuten järkyttävään meteliin kanatarhasta. Mitään en löytänyt mutta kanat olivat niin paniikissa. ettö kun kyykistyin juttelemaan niille ja sitten liikahdin, niin ne lehahtivat lentoon. Urhokin heräs meteliin, tuli parvekkeelle ja huusi: "Äiti, mitä sä teet mun kanoille???"Mitähän se poika pelekäs?



Kiitos vaan. Vedin sitten pressun tarhan yli niin rauhoittuivat kun ei muuta syytä löytynyt.



Nyt syksyn tullen kanat on vihdoin alkaneet mennä sisälle koppiin nukkumaan. Olen vuorannut kopin paksusti heinillä ja iltaisin kahdeksan yhdeksän välissä suljemme oven, koppi kun ei ole eristetty, mutta ehkä oven sulkeminenkin hiukan auttaa. Nythän on ollut niin lämmintä öisinkin pitkään, ihan 10-13 astetta, että ollaan uskallettu pitää vielä kanat meillä. Saattaa olla, että jo ensi viikolla odottaa takaisinkuljetusoperaatio.


Mumma kyllä just sano, että säätiedotus lupaa vielä lämmintä...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Cherry Cherry lady...




Kirsikkavaroitus! Luvassa paljon kirsikkaa. Omasta ja NaapurinUllan puista. Kirsikka-onnistumisia, niinkuin nämä kirsikkaviinerit. To die for! Vaikka oikeasti niistä tuli niin susirumia ja täytteet pursui välistä, että sain käyttää kaikki kikkakolmoset kuvausvaiheessa. Että joku täydellisempi cherry lady voisi laittaa epäonnistuneiden mappiin, minä en, koska niin sikahyviä. Ja mun näkösiä. Ja nyt koeponnistettuja, niin sun ei tarvitse sortua samaan virheisiin.



Ja tuo kirsikkatäyte näihin ja muihin piirakoihin. Lähdin tavoittelemaan sitä home-sweet-home- America -tyylistä Town Fair kirsikkapiirakkakilpailunvoittajatäytettä. Onnistui yli odotusten. En ole oikein päässyt koskaan perille amerikkalaisten kirsikkapiirakkavillityksestä, mutta nyt olen niin valaistanut. Huomenna pakko tehdä perinteinen Mummo Ankan -piiras tällä täytteellä. Reseptejä tutkiessani löysin parikin kertaa vinkin lisätä täytteeseen punaista elintarvikeväriä ja oli jo lähellä etten kiskaissut piirakkaani teelusikallista e-koodia (mutten löytänyt onnekseni pulloa), mutta mitä ihmettä? Katsokaa nyt tuota kauniin punaista väriä! Eihän tuon kauniimpaa punaista voi olla!


Kirsikoita on siis poimittu. Kirsikkapuuni antoi ensimmäistä kertaa komean sadon (vrt. viime vuonna 2 kirsikkaa) ja äitini ja isäni olivat ne kanoja ulkoiluttaessaan noukkineet minulle (oltiin lasten kanssa viikonloppu poissa). Puuni antaa tuollaista kirkkaanpunaista kirsikkaa ja niinkuin tyyliin sopii, tämä puutarhuri ei tietenkään ole merkannut puutarhapäiväkirjaansa (no arvaa onko mulla sellaista? Ja jos olisi, olisiko se tyhjä? Aivan niinkuin lasten lapsuusmuistokirjat. Kaikki vaan ei oo kynäilijöitä...) lajikkeen nimeä, mutta siis punainen mehukas happamenmakea marja. Onhan ne erilaisia kuin ne "ostokirsikat". Keittelin niistä sitten mehumaijallisen mehua, se on niin helppoa kun ei tarvitse kiviä poistaa. Mehu on ok, hyvää, ehkä hiukan hapanta, varmaan täytyy ujuttaa lisää sokeria joukkoon.

NaapurinUllalla on 2 runsassatoista puuta, tumma ja punainen (onkohan sillä puutarhapäiväkirjaa?) Niitä on saanut käydä syömässä puusta päin ja keräyslupakin annettiin. Ajattelin etten ehtisi, mutta maanantai-iltana äitin ja Maitotytön avustuksella kerättiin tuo iso Tupperin taikinakulho ja kannu täyteen (Tiedoks vaan Ulla, teillä kun ei ollu ketään kotona). Kirsikoita on ihan superihana noukkia. Niin nopia, ettei malttaisi lopettaa.

Mutta kannattaa lopettaa ajoissa. Manailin poistaessani kiviä. Mikä työ ja tuska. Kypsästä kirsikasta se onnistuu muka niin helposti veitsen avulla, mutta jos kirsikoita on miljoona niin siihen kuluu aikaa. Mulla meni 1 1/2 h noitten putsaamiseen, sormet oli aivan rutussa niinkuin pitkästä kylpemisestä ja mietin jo, että onko kukaan saanu jännetupintulehdusta kivien poistosta. On mulla se työkalukin, mutta se vasta hidas onkin....



Kirsikkatäyte piirakoille ja viinereille
Täytettä tulee litra, josta mun viinerit veivät ihan minimaalisen osan. Säilyy jääkaapissa 5 päivää.

1 litra oman puun kirsikoita, kivet poistettuna, mutta säästä nesteet mukaan
2 1/2 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

Keittele kirsikoita mehussaan hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita sokeri, suola ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pienissä erissä nesteeseen koko ajan sekoittaen. Tämä oli hiukan pelottavaa, ajattelin saanko aikaan klimppejä, mutta en yhtä ainokaistakaan. Jos pelkäät samaa, ota kirsikkalientä talteen kylmänä, sekoita maissijauho siihen (lisää suola ja sokeri suoraan marjoihin) ja vispaa sitten maissineste mukaan. Joka tapauksessa keittele sitten vielä 3-4 minuuttia sakeaksi kiisseliksi. Lisää sitruunamehu ja anna jäähtyä. Täytteelle tekee hyvää jos se saa levätä yön jääkaapissa.

Kirsikkaviinerit
kirsikkatäytettä
500g valmista voitaikinaa
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Taikinasta pitäisi tulla 12 isoa viineriä tai tuplamäärä minejä. Ne ovat aika söpöjä (ja laulukin sanoo, että pie, pie-baby, baby-good-pie!... kyllä piirakoista on sitten tehty paljon lauluja...)


Eikä se haittaa jos vähän tursuaa...


Kaulitse ja leikkaa siis suorakulmioita, joiden keskelle nostat täytettä. Kostuta reunat ja painele kiinni ( tätä en tehnyt ja piirakkani sylkivät hiukan liikaa täytteitä ulos kun eivät pysyneet kiinni. Mutta tee sinä!) Kuvioi reunat vielä haarukalla ja nosta uuninpellille.

Voitele vatkatulla kananmunalla ripottele päälle halutessasi vielä raesokeria ja paista isoja 200 asteessa n. 25 min.




Ja tämä yllä oleva kuva on ihan kunnianosoituksena ja kiitoksena meidän kesäkananelikolle (Elsa, Late, Pate ja Äänekäs - tiedätte kyllä keitä ootte), joista on kohta yöpakkasten lähestyessä luovuttava. Siis katsokaa tuota keltuaisen väriä. Se on niin keltainen ja sitä on niin paljon, että munaa on melkein vaikea levittää piirakan päälle.



Ja katsokaa tuota kirsikkaviineriä! Tää on kunnianosoitus mun kirsikkapuulle, valmiille voitaikinalle ja sen käyttämisen käsittämättömälle helppoudelle. Sekä maailman parhaalle kirsikkaiselle piirakantäytteelle (laitoin vielä päälle tuota valkoista, joka siis munanvalkuaista ja tomusokerin sekoitusta, vähän niinkun viineri-must).

Olikohan mulla vielä muuta. Ei kai.

Lyhyestä virsi kaunis.