About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrtit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yrtit. Näytä kaikki tekstit

lauantai 26. elokuuta 2017

YRTTIGURU RUOKAMESSUILLA (messulippuarvonta)


kuva Kauhajoen ruokamessut
Kauhajoen ruokamessut ovat  Etelä-Pohjanmaan elinvoimaisimmat ruoka-alan messut. Yli 130 näytteilyasettajaa, tunnelmallinen Hämes-Havusen pihapiiri, asiantuntijat ja osallistuvat organisaatiot, monipuolinen ohjelma sekä aina paikalle runsaslukuisena löytävä yleisö takaavat onnistuneet messut, tekemistä, näkemistä ja syömistä koko perheelle.

kuva Kauhajoen ruokamessut
Tarinoita Ruokamessujen taustalla löytyy varmasti ainakin se 130, jollei puolta enemmän. Jokainen omalla laillansa kiehtova ja kertomisen arvoinen.

Minäpä kerron teille vähän Suomen ehdottomasta ykkös-villiyrttigurusta, Sami Tallbergista. Koska olin jo valmiiksi ja minusta tuli vielä enemmän Sami-fani, kun pääsin tapaamaan häntä yhden toukokuisen illan verran. Karismaattiset ja asiastaan innostuneet ihmiset ovat parasta positiviisuuslääkettä ja lisäenergiaa  tähänkin alkavaan syksyyn. Sami on mukana Kauhajoen ruokamessuilla koko viikonlopun ja  se tekee jo pelkästään messuvierailusta vaivan väärttin.

Iso mies ja keijukainen kuva: Riitta Alapiha
Toukokuun alkupuolella, Kauhajoella pidetyn messujen pressitilaisuuden jälkeen meillä oli tilaisuus osallistua Sami Tallbergin vetämälle villiyrttikurssille. Nappasin Maitotytön päiväkodista ja ajoimme aivan täpinöissämme (tai ainakin 50% meistä) Sotkan rinteille.

Jonkinlaista Murphyn lakia omalla kohdallani lienee, että kun kerrankin joku (Suomen, ellei maailmankin paras, ainakin tosi lähellä!) villiruokaspesialisti tulee tänne asti vetämään villiyrttikurssia, kevät on niin poikkeuksellisen myöhässä, että tuntuu, ettei mikään vielä orasta. Mutta kyllä me vaan ne villyrttisalaatin aineet saatiin kasaan, vaikken minä olisi omineni löytänyt yhtään mitään. Ei, kun löysinhän muutaman ihanan mantelisen pihlajansilmun, vihdoin pääsin maistamaan!

Sami kertoi tarinaansa;

13 vuotta sitten Sami loi uraa keittiömestarina Lontoossa. Sitten sinä kuuluisana eräänä  kauniina päivänä kohtaaminen  Rivington Grill&Delin keittiössä muutti kaiken. Ravintolan kyökkiin saapasteli muuan hieman hompssuinen ja rempsuinen Miles Irwing kaupittelemaan keräämäänsä merikaalia (sea kale). Tuosta kohtaamisesta alkoi miesten ystävyys ja matka villiyrttien pariin. Jo samaisen illan serviisissä asiakkaat saivat lumoutua merikaalen makean suolaiseta mausta ja syvästä väristä.

Sami on tosi raaka-ainelähtöinen kokki, ja uskoo, että keittiömestarin on tiedettävä tarkalleen mistä raaka-aine tulee. Kun on saanut perehtyä monipuolisesti ja kansainvälisesti kaikkiin raaka-aineisiin, lihoihin, kaloihin ja äyriäisiin, mitä jää jäljelle? Mistä voi vielä inspiroitua, mistä kehittää uutta ja ennen maistamatonta?

Se lähde on kasvisten ja raakaravinnon uskomaton maailma ja monipuolisuus ja luonnon antimien hyödyntäminen. Tänään ruokaan panostavat ravintolat (ehkä hiukan kontroversiaali termi, ajattelis, että kaikki ravintolat panostaisivat ruokaan, mutta olen kyllä eri mieltä...) ylpeänä esittävät menussaavn uusia makuelämyksiä, joissa tärkeää osaa esittää villiruoka. 

Suomessa on lyhyestä kasvukaudesta huolimatta jokamiehen oikeuksineen melkoinen, vielä suhteellisen koskematon ja ehtymätön aarreaitta jokaisen ulottuvilla, asuitpa kaupungissa maaseudulla tai korpimailla. Sami on yksi niistä henkilöistä joiden panos villiyrttien keräämisen ja hortoilun  lisääntymiseen on kiistaton. Omalla yöpöydälläni on koko ajan vakiolukemisena huikea Villiyrttikirja, kirja jonka aloitan uudestaan aina kun pääsen takakanteen. Oppimisen tie on hidas, mutta niin inspiroiva! Uusinta Makupari- kirjaa en ole vielä päässyt lukemaan, mutta sen verran selasin, että voin kertoa, että kirjassa on yksi niin kaunis kalanpääkuva, että sen voisi ostaa jo ihan tuon kuvan takia.

Hauska yksityiskohta illassa oli, että kun minä hortoilin kamerani kanssa (illan kuvia ei löydy mistään?), luulin Maitotytön suurimmaksi osaksi kiukutelleen autossa, mutta näköjään tyttö olikin ollut lähinnä yksityisopetuksessa... tämä valkeni vasta kun sain Messupäällikkö Riitan näppäämät kuvat postiini...



Meidänkin perhe taistelee omalta osaltaan siis luonnosta vieraantumista vastaan. Oli kyse sitten villiruuasta tai alkutuotannosta, toivoisin lapsieni oppivan muutakin kuin poistamaan muovikääreet kaupasta ostetun tuotteen päältä. 

Oma kasvimaani on kyllä  surullisen kuuluisa esimerkki.

Mutta nyt lopetan, että saadaan tämä postaus pihalle ennen ruokamessujen alkua. Menkää Kauhajoelle, inspiroitukaa, oppikaa, maistelkaa, ostakaa naurisleipää, kotimaista maissia ja vaikka mitä ihanaa siellä on tarjolla. Maitotyttö menee erääseen aittaan ostamaan hunajaa, sen tiedän jo nyt. Paikalla Samin lisäksi myös keittiömestarit Maija Silvennoinen, Ulla Liukkonen ja Raymond Wesander. Mikä määrä positiivista keittiöenergiaa!

Arvon 3 x 2 kpl messujen pääsylippuja (arvo 2 lippua 24€). Osallistu kertomalla oma mielipiteesi kommentteihin vaikka hortoilusta. Varmista, että saan sinuun yhteyden. Arvon liput maanantaina 28.8.2017 klo 16, siihen saakka  voit osallistua. Ilmoitan voittajat sekä tässä, että otan yhteyttä, jos on yhteystiedot, sovitaan sitten lippujen toimituksesta. Arvon tiistaina uusia voittajia, mikäli en tavoita alkuperäisiä.

Arvontavoitot osuivat kommenttien 5. 9 ja 10 kohdalle eli  Leena, Laura ja Riitta. Kivoja messuja teille, olen yhteydessä!


  





keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

KATKARAPU-ANANAS-PALMUNSYDÄNSALAATTI JA HUNAJA-KANELIKASTIKE


Huh, olipa siinä nimellä komeutta ja pituutta! Itse salaatti on vähän vaatimattoman kalpea ulkonäöltään, mutta juuri sopivan kepeä alkupalaksi. Varsinkin kun pääruoaksi oli tuhtia Feijoadaa. Mauissa löytyy kyllä hauskaa eksotiikkaa, parsanmakuiset palmunsydämet olivat ainakin omassa keittiössäni uusi raaka-aine ja koskas ootte tehneet viimeksi salaattiinne hunaja-kanelikastiketta?  


Minäpäs tein nyt, kun houkuttelevalta kuulosti. Sain sopivasti Urtekramilta uusia mausteita kokeiluun. Mikä yhteensattuma, että sieltä tuli sekä  tässä reseptissä tarvittavaa sinappijauhoa, että kanelia. Tuo Aito kaneli on nyt todellakin sitä "oikeaa" ceylonin kanelia, eikä cassiasta valmistettua, mitä lähes kaikki myytävät kanelit ovat. Aidon kanelin kumariinipitoisuudet ovat vähäiset verrattunat cassiasta valmistettuun kaneliin. Ja kumariinihan on, jos nyt oikein hysteeriseksi ruvetaan, myrkkyä, googlailkaa itse lisää. Maku oli myös mahtava verrattuna maustekaappini muihin kanelipurkkeihin (joo, mulla saattaa olla useita, viimeksi kun etsin jotain, löysin mm. 5 erillistä pussia jauhettua korianteria, ilmeisesti suosikki kun luulen sen aina olevan loppu).

Muutenkin laitan isot peukut Urtekramin luomumausteille, purkitkin on sopivan ruffeja ja tuolla pimeässähän ne mausteet parhaiten säilyy. Vaikka mausteet on kyllä tarkoitettu käyttöön, ei säilytykseen!

Brasilialaisista vielä sen verran, että alkupaloiksi sopivat pilkkupurtavat on usein brasilialaisessa keittiössä kaikkia pikku piiraita ja uppopaistettavuuksia, joten ilahduin kun löysin tämän lisukesalaatin, jolla aloitettiin brasilialainen teemaruokailumme.

Huomatkaa pöydässä myös kukot, nuo Brasilian kansallislinnut!




No ei kai, kun oli vaan pääsiäinen.



KATKARAPU - ANANAS - PALMUNSYDÄNSALAATTI
4 annosta
1 pieni ananas kuutioituna
250 g keitettyjä, valutettuja jättikatkarapuja
400g purkki palmunsydämiä, valutettuina ja ohuesti viipaloituna,
kourallinen mintunlehtiä silputtuna
kourallinen lehtipersiljaa silputtuna
iso kourallinen rucolaa

HUNAJA-KANELIKASTIKE
 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl sinappijauhetta
1/2 tl merisuolaa
1/2 tl mustapippuria
4 rkl siiderietikkaa
4 rkl Auringonkukka/rypsiöljyä

Aloita kastikkeesta. Vatkaa hunaja, kaneli, sinappi, suola ja pippuri paksuksi tahnaksi. Vatkaa vaiheittain ensin etikka ja sitten öljy joukkoon.
Kokoa salaatti  sekoittamalla ananas, katkaravut, palmunsydämet, minttu ja persilja isossa kulhossa. Lisää rucola ja puolet kastikkeesta hellävaroen. Jaa annoksiin ja lisää loput kastikkeesta. 

 Ohje mukailtu Brassiruokaa grillistä ja sen vierestä-kirjasta

Ja nyt, ohjetta tässä sisälukiessani hoksaan, että minähän tein kastikkeen aivan päin pyllyä. Laitoin vain kaikki ainekset kannelliseen lasipurkkiin ja ravistin, mikä on muuten lemppari keittiömetodini. Olisikohan niin, että tuolla reseptissä kuvatun lailla vaiheittain etikan ja öljyn lisäämällä kastike emulsioituu eri tavalla? Ohps... 

No ei se mitään, hyvää oli näinkin, melko tujua kyllä kun etikkaa saman verran kuin öljyä. Ja sen AIDON kanelin muuten maistoi!

Kuvissa olevat Urtekramin  uutuus-luomumausteet saatu tuotenäytteinä.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Tabbouleh 9 ja 1/2 (Mielenkiintoista!)



Sormeni ovat syyhynneet päästä tämän reseptin kimppuun jo alkuvuodesta, kun jostain kirjatorilta nappasin mukaan alennuksessa olleen Chef Ramzin keittokirjan Arabialainen keittiö. Ihana, ihana kirja. Syy miksi valitsemaani reseptin kimppuun käyn vasta nyt on siihen tarvittavan lehtipersiljan huikea määrä: 9 ja 1/2 desiä! En todellakaan ollut menossa tyhjentämään markettia kalliista yrttipuskista ja yrittämään saada ne hengissä kotiin talvipakkasilla, vaan odotin suosiolla kesää kasvimaata ja oi niin satoisaa ja mistään ulkoisista tekijöistä hätkähtämätöntä lehtipersiljapenkkiäni. Eikä se onneksi pettänytkään.

Tunnustan, että minulla on välillä ryynit ja ryynit iloisesti sekaisin. Milloin teen couscousia, milloin couscoucista tabboulehta ja bulguria sitten välillä couscousiin...you get my confusion? Äitini on kyllä tehnyt jo vuosikymmenet herkullista tabboulehta, mutta vasta nyt libanonilainen Chef Ramzi avasi silmäni. Että niinkuin tiedän nyt mitä olen tekemässä ja koska teen ihan omiani (sekin sallittakoon).

muista lukea oikealta vasemmalle
Tabbouleh on nimittäin persilja- bulgurisalaatti. Ei bulguri-persilja (ekä varsinkaan couscous) ja tämä tarkoittaa sitä, että se on siis yrttisalaatti, jossa on mausteena bulguria. Reseptissä saattaa olla vain 3 rkl bulguria n. litraan persiljasilppua. Mokasin hiukan tämän reseptin kokeilussa, en millään halunnut uskoa, että reseptin 1 3/4 dl bulguria on tarpeeksi. Joten tein 2 dl (no eihän lisäys ollut kuin 1/4 dl) ja kumosin kaiken salaattiin. Kuvissa ainakin näyttää turhan bulguriselta ja seuraavan kerran laitan vain  desin, jotta persilja pääsee vieläkin enemmän framille. Maunsa puolesta tämä tabbouleh kyllä jo peittosi edeltäjänsä, joissa runsas yrttien käyttö tarkoitti korkeintaan 2 ruukkua lehtipersiljaa. Olisittepa nähnyt mut reseptin kimpussa, jossa yritin vanhasta muistista vertailla edes noita arabialaisen tekstin numeroita käännettyyn reseptiin...ettei vain olisi tullut virhe. Virhe taisi olla päässäni.




Tabbouleh
persilja-bulgurisalaatti
4:lle

3 tomaattia pieneksi kuutioituna
2 keltasipulia hienonnettuna
9 1/2 dl lehtipersiljasilppua
1 dl tuoretta minttusilppua
1 3/4 dl bulguria ohjeen mukaan valmistettuna 
1 1/2 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria
1 dl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä

Yhdistä kulhossa tomaatit, sipulit ja lehtipersilja- ja minttusilppu. Sekoita huolellisesti mukaan bulgur ja loput mausteet. Kumoa tarjoilukulhoon. Tarjoile kylmänä ja koristele sitruunalohkoin.



Tabbouleh - I so get  you now!


torstai 6. elokuuta 2015

Sipuli -yrttisalaatti on upea löytö


Basal wa a'Shab. En minä oikiasti arabiaa puhu, muutamaa fraasia lukuunottamatta (toisaalta, en osaa kyllä tanskaakaan vaikka sen sujuvuutta on monesti kehuttu). Juuri yhtenä päivänä mietin tässä, että minkälaistahan on tänäpäivänä vaihto-oppilaan elämä, kun on skypet ja facet ja instat ja sähköposti. Aikoinani en tainnut montakaan kirjettä amerikoista kotiväelle laittaa. Vuoden loppuessa olikin sellainen tunne, että olisi vaan voinut jatkaa sitä ameriikkaelämää ja unohtaa kaiken muun. Onneksi piti kuitenkin tulla pois! Mutta jo aiemmin, kun itse olin tullut jo Saudeista pois ja muu perhe oli vielä sielä, piti puhelut ottaa aina keskuksen kautta. Ja keskus puhui tasan yhtä kieltä; arabiaa. Monesti linja oli vielä tosi huono ja arabiankielellä sitten huutelin Oravan mummolan tuvasta harmaaseen seinäpuhelimeen numeroita. Peukku pystyssä, että puhelu menisi oikeaan paikkaan.

Hauskoja oli myös puhelinkeskustelut vaihto-oppilasvuoden jälkeen Bilbao'oon. En silloin osannut yhtään espanjaa ja yrittäessäni soittaa joskus vaihto-oppilaskaverilleni Ivan'ille sieltä aika usein vastasi pelkkää espanjaa puhuva taloudenhoitaja. Joskus puhuimme varmaan 10 minuuttia. Minä hoin, että Ivan? Nanna ja Finlandia ja rouva vastaili jotain mistä en mitään ymmärtänyt. Sitten puhelun lopuksi aina puolin ja toisin hoettiin noin 10 kertaa Hasta mañana!  Huomioi omalta puoleltani todellakin lausuin sen etuhoon hyvin kuuluvasti. Termi oli varmaan tuttu Abban biisistä ja ajattelin sen tarkoittavan hyvästejä, mitä se nyt kyllä tarkoittaakin, paitsi etten ollut kyllä aikeissa soittaa seuraavana päivänä, miltä se kuulosti tietenkin.


 Basal wa a'Shab on kuitenkin siis sipuli yrttisalaatti. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin. Mutta maku on ihan pyörryttävän ihana, paljon enemmän kuin osasiensa summa. Minä tarjoilin salaattia mm. kypsien kesätomaattien kanssa. Tämä salaatti sopii meze-pöytään, pitaleipään ja ensi pääsiäisenä aion kyllä tarjota sitä myös nyhtölampaan seurana.

Resepti on Sally Butcherin upeasta Vegestan keittokirjasta. Suosittelen ankarasti tekemään tätä.


Sipuli-yrttisalaatti
 4:lle

2 isoa sipulia kuorittuna (itse käytin yhden punasipulin ja yhden makean salaattisipulin)
iso kourallinen tuoretta minttua silputtuna
iso kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
iso kourallinen tuoretta lehtipersiljaa silputtuna
2 tl ruokosokeria
1 rkl omenaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Halkaise sipulit ja suikaloi puoliskat hyvin ohuiksi viipaleiksi, sellaisiksi puoliympyröiksi. Sekoita yrtit sipuleiden joukkoon. Muista paljon yrttejä!

Tee kastike liottamalla sokeri pikkutilkkaan kuumaa vettä ja sekoita sitten mukaan öljy ja viinietikka. Kääntele kastike sipulien ja yrttien joukkoon. Suolaa ja pippuroi.

Salaatti on parhaillaan noin tunti tekohetkestä, sen jälkeen sipulit alkavat menettää rapsakkuuttansa  ja haista epämiellyttävälle, sanoo Sally (so what, mä kyllä syön tätä vielä huomennakin). Tänään salaatti oli siis todella upeaa, nuo yrtit ja sipuli, minttu. Todella hyvää!


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Keskinkertaista parempaa alkupalaa



Äitienpäivänä kesäfiilikset ottaa viimeistään vallan. Tuli sitten vaikka räntää. Tänään paistaa onneksi ihanasti aurinko, sekä taivaalta, että äidin sydämessä Maitotytön ja Urho10v:n rakkaudenosoituksista.

Iltapäivällä kokoonnutaan oman äitini luo syömään ja alkupaksi vien tämän suloisen ja keveän annoksen. Mansikat, mozzarella ja basilika on herkullinen yhdistelmä salaatissa, mutta vaihtelun vuoksi on kiva tarjotakin maut  Mansikkacazpachon ja mozzarellavartaiden muodossa. Superkaunista ja superhelppoa. Juustoportin minimozzarellapallot tai Helmimozzarella on juuri oikian makuusta tähän.



Manzikkagazpacho ja mozzarellavartaat
6:lle

gazpacho
500g tuoreita mansikoita
2 isoa, kypsää tomaattia
1/2 punasipuli
1/2 valkosipuli
1/2 punainen paprika
1/2 sitruunan mehu
1 tl ruokosokeria
2 rkl neitsytoliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

vartaat 
120g Juustoportinminimozzarellapalloja tai Helmimozzarellaa
tuorerra basilikaa

Pilko mansikat, tomaatit, sipulit ja paprika pieniksi paloiksi. Laita ne blenderiin tai kulhoon jossa  voit soseuttaa ne sauvasekoittimella. Lisää sitruunamehu ja sokeri ja  soseuta. Painele sose terässiivilän läpi, jotta saat sileää, juomakelpoista keittoa. Mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Laita kylmään odottamaan. Keittoa voit myös tarvittaessa jatkaa kylmällä vedellä tai voit sekoittaa mukaan jäämurskaa ennen tarjoilua.

Laita pikkuisiin vartaisiin vuorotellen mozzarellahelmiä ja basilikaa.

Kaada ihanan hapokas ja raikas mansikkacazpacho tarjolle kauniisiin laseihin ja asettele makuelämyksen kruunaavat mozzarella-basilikavartaat lasien päälle.



Juustoportti on varsinainen lähimeijeri  mulle. Onneksi sen tuotteet ovat nykyään kattavasti tarjolla kautta maan. Perheyritys ei ole pahemmin melua itsestään pitänyt, vaan on antanut palkintoja niittäneen juustovalikoimansa puhua puolestaan. Ja kyllä ne ihanat vuohenjuustot, Viinitarhurin juusto ja muut ovat ystäviä saaneetkin (Voisitteko kuitenkin harkita vuohen-chili juuston ottamista uudelleen tuotantoon? Se nimittäin oli parasta ikinä!).

Tänä keväänä olette saattaneet törmätä Vapaan lehmän maitoon. Pikkuisen lehmäfriikkinä (lue rakastan lehmiä!)
otan ilolla vastaan tämän uuden kategorian, joka sijoittuu jonnekin tavallisen maitotuotannon ja luomukriteerien väliin. Juustoportin maito kerätään lähitiloilta n.10km säteellä, pienemmäksi ei voi hiiljalanjälki enää paljon tulla.


Vapaan lehmän maitoa löytyy tällä hetkellä maidon lisäksi kermana, kermaviilinä ja AB-jugurttina. Kuluttajana mulle maidon ylivoimainen tuoreus näkyy huikean pitkinä parasta ennen päiväyksinä. Kiitos vaan siitäkin.


Juustoportti on myös meidän reissupysähdyspaikka, vaikka se vain 35km päässä kotoa onkin. Mennessä haetaan tuliaisjuustot ja tullessa omat! Tämä kuva meidän surullisenkuuluisalta viime elokuun Turun reisuulta kun ajoin lasten kanssa Hämeenkyröön asti huomatakseni, että Turun kämpän avaimet jäivät Seinäjoelle. Ei muuta kun takaspäin. Onneksi pikkuveliNuutti  tuli vastaan ja saatiin vaihdettua avaimet Juustoportilla. Ja Mitotyttö pääsi harjoittelemaan lypsämistä! Paras puuhaparkki!


Juustoportilla ne vastustaa keskinkertaisuutta. Asiat voi tehdä aina pikkuusen paremmin. Tänä vuonna 50-vuotta täyttävä Meijeri sai toteutettua unelmansa vapaan lehmän maidosta. Vapaan lehmän maito ei vaan maistu paremmalta. Se on ihan eri asia!

Juustoportin tarina sai alkunsa Keski-Kasarin tilalle viisikymmentä vuotta sitten tuodusta friisiläishieho Isabellasta. Sen maidosta valmistettiin erinomaista leipäjuustoa... ja siitä se sitten lähti...

Yhteistyössä Juustoportti
Käy tykkäämässä Facebookissa

maanantai 22. joulukuuta 2014

Uunilohi - koska joulun allakin on syötävä



Ja ruoka on mieluiten helppoa ja nopeaa. Marketeissa on ollut pitkin joulukuuta kivoja shokkitarjouksia kokonaisista kirjolohista. Ja mikäs sen helpompaa kun sellaisen pukkaaminen uuniin. 

Yksi parhaimpia uunilohia, jota olen syönyt, on ollut rakkaan ystäväni KarjaMekon valmistama. Merja pökkäsi uuniin kyllä muistaakseni fileen, mutta se, mikä herätti ruuan valmisteluvaiheessa huomion, oli yletön voilla läträily. Minut kun oli opetettu, että lohi rasvaisena kalana ei voita kaipaa. Ja terveellistä olla pitää, että mieluummin jonkinmoista höyrykypsennystä vaan...

No, siitä Merjan lohesta tosiaan tuli yksi parhaimmista syömistäni huolimatta ruuanlaittonaikana esittämistäni korjaavista ja rakentavista kommenteista (joita ei onneksi huomioitu). Kai se ystävä tottuu, neuvoihinkin. Nykyään, aina tavatassamme, minulta jaksetaan kysyä, vieläkö lapseni nukkuvat samassa sängyssä kanssani. Ennen omiani olin nimittäin kovin kärkäs neuvomaan kuinka kummityttöni pitäisi opetella nukkumaan jo omassa sängyssä. KarjaMekko on onneksi ellei maailman, niin ainakin Suomen vahvin nainen, ja hän on aina jaksanut kuunnella neuvojani. Toteuttaa ei ehkä koskaan...


Omasta lohestani tuli  siis KarjaMekkomainen ja Jamie Oliversmainen yrtti-sitrus-VOIversio.
Ja hyvää oli.


Kokonainen kirjolohi uunissa

1-2 kg lohi
suolaa
pippuria
sitruuna
tuoretta tiliä
tuoretta lehtipersiljaa
VOITA niin paljon kuin kehtaat

Huuhtele ja kuivaa lohi. Leikkaa sen molempiin kylkiin vinoittain viiltoja. Silppua yrtit  (jätä tilliä myös oksina sisustaa varten)ja sekoita niihin raastettu sitruunan kuori. Viipaloi sitruuna. Suolaa ja pippuroi kala sisältä.  Tunge viiltoihin yrttislppua ja lohkare voita. Käännä kalan toinen kylki ja toista. Laita sisällekin voipaloja sekä tillinvarsia ja sitruunansiivut.

Pistä lohi tulikuumaan (250 astetta) 15 minuutiksi ja sitten käännä 180 asteeseen 30 minuutiksi.

 Tarinan opetus: Voi on hyvää?



tiistai 16. joulukuuta 2014

Hurmaavan tuoksuva rosmariiniglögi




Naapurin&co thriving mainostoimisto BSTR suosii kaikenlaista originellia ideointia, rosoista käsityön aitoutta haluten tarjota asiakkailleen vain parhaita, alkuperäisiä elämyksiä...(*luonnehdinta täysin omani) Onko tuo sitten ihme, että huomaan taas emännöiväni porukan glögitilaisuutta asiakkailleen? Lievää hämminkiä aiheutti lyhyehkö vastaukseni EI useampaan kertaan esitettyyn kysymykseen "Onko sinulla tälläinen pitopalvelu?". Minä vain jotenkin löydän itseni keskeltä tämänkaltaisia operaatioita, tämän tästä. Operaation jouluisena ajatuksena oli kiirettömän glögihetken lisäksi tarjottu mahdollisuus tuoda kuusen alle ikämerkitty joulupaketti lapselle, paketit annetaan eteenpäin Hope-yhdistyksen kautta jaettavaksi.


Glögiä siis. Ei ehkä perinteisintä punaviiniglögiä. Tehdään sitten jotakin muuta. Tehdään hurmaavaa vaaleaa omenaglögiä. Ei minulla selkeää reseptiä ollut, mutta vaikutteita olin toki imenyt (vaikkapa Jonnalta ja 365Soppalehdestä). 


Glögin voit toteuttaa tähän tapaan (esim. 120 hengelle...): osta 12 litraa omenamehua ja 15 litraa kuivaa ranskalaista omenasiideriä, 0,75 l pulloja Alkosta ja Calvadosta maun mukaan.  Laita kuumenemaan, heitä mukaan reiluja kourallisia mausteita  ja aseta tarjoilulaseihin pätkä tuoretta rosmariinin oksaa. Se on reseptin lopullinen ihanuus; tuoksuu mielettömältä jo lähestyessäsi lasirivistöä ja saatuaan kuuman glögikylvyn ylleen hurmaa ihanasti nostaessasi lasin huulille. 

Rosmariiniglögi

kuivaa ranskalaista siideriä noin puolet
omenamehua noin puolet
calvadosta halutun vahvuusasteen mukaan
tuoretta inkivääriä kimpale halkaistuna
kokonaisia neilikoita
kanelitankoja
pituussuuntaan halkaistu vaniljatanko
puskakaupalla tuoretta rosmariinia



Rosmariinin tuoksu. Mainitsinko jo? Hurmaava.

Ja erityisonnittelut kaikille tarkan reseptin  noudattajille. Nyt vähän rohkeutta peliin ja maustamaan.

Glögin kanssa piti tarjoilla jotakin pientä makoista ja suolaista. Paahdetut sokerikanelimantelit  on ihan ykkösjouluinen valinta ja helppo. Paahda kuorellisia manteleita 10 min 200 asteisessa uunissa Kuumenna ruskeaa sokeria ja hiukan vettä sulaksi liemeksi kattilassa, mausta reilulla kanelilla ja kaada mukaan paahdetut kanelit. Sekoittele mantelit hyvin seoksessa ja kaada takaisin uuninpellille.  Ripottele päälle vielä ruskeaa sokeria ja kanelia ja levitä mantelit jäähtymään.



Ruiskarpalopiparit ovat myös hurmaavia.



Makean trion sai päättää mineistä minein juustokakku, jossa konvehtivuoan pohjalle paineltin digestivemuru-voi seosta, päälle sitruunatuorejuustoa, jonka päälle keitin mustaherukoista  ja hillosokerista  päällisen. 



Mutta se glögi. Se hurmasi jo tuoksullaan! 


torstai 26. kesäkuuta 2014

Jotakin veheriää


Tuli kerralla kesän suosikkisalaatti tai lisuke, miten sen nyt ottaa.
Äiti oli tämän bongannut Tomi Björckin grillireseptivihkosesta, teki ja suositteli, kun Maitotyttökin oli kauhonut pikku masuunsa kaksin käsin.

Ja vain 4 ainesosaa. Kerrassaan nerokasta. Raikasta. Kestää parikin päivää helposti jääkaapissa.

Ja tilli. Voi tilli! Se ainut toinen yrtti jota me suomalaiset käytimme viime vuosituhannella. No kalan kanssa, ja uusien pottujen. Ja ehkä tillilihassa, ellet sattunut elämään siinä viharakkaus-suhteessa, josta kyllä monella uupuu tillilihan suhteen se rakkaus-osa.

Tillihän on itseasiassa yksi niitä spessuimpia yrttejä. Ainutlaatuinen ulkonäkö, ainutlaatuinen maku ja tuoksu. Ei tarvitse miettiä, että onko tämä nyt kirveliä vai jotakin muuta iisoppia (myönnän, en sokko tunnistaisi kumpaakaan, harvoin käyttämiäni). Tilli on huumaavaa ja passaa niin moneen muuhunkin kun noihin perinteisiin.

Justiinsa niin kun tämänkin salaatin juju. Todella!


Kurkku-feta-tillisalaatti
Puolita annos jos haluat puolta vähemmän... Paitsi ettet halua, trust me!

2 kurkkua
180g hyvää pehmeää fetaa
puntti tilliä
1 sitruunan mehu

Silppua kurkku tosi pieneksi kuutioksi. Silppua tilli. Murusta feta haarukalla. Sekoita kaikki yhteen ja purista päälle sitruunan mehu. Ehkä muutama pyöräytys pippurimyllystä, mutta koska se olisi jo 5. ainesosa, niin ei pakko.

Loistava lisä kaiken grillatun viereen makkarasta lampaan fileeseen. Tai miettikääs pitaleivän välissä tätä ja ehkä grillattua kanaa tai sitten nyhtöpossua. Jes, on muuten lapa jääkaapissa huomiselle eli  tämä täyte testiin huomenna. Ihan heti kun palaudun provinssin järkkärivuorosta. Pitat tulee muuten sitten vakuumipussista.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Hummeria 'Inferno' grillistä


Jostain ruotsalaisesta ruokalehdestä luin, että ainakin kerran kesässä on saatava grillistä hummeria. Ihastuttava, vedet kielelle herauttava ja tyylikäs, sekä erinomaisen kallis valinta, mikäli syöjiä on toistakymmentä.

No olihan sitä meikäläisenkin grillille hummeria näytettävä, vaikka luulen, että ei nyt ihan kerran-kesässä juttuni olekaan. Toisaalta, jos grillaisikin vaan ihan itselle ja isännälle, ei ehkä saisikaan aikaan näin infernaalista pätsiä jossa käsivarren karvat käryten kääntelin hulluna 12 hummerinpuolikasta (ripsiäni en ole uskaltanut edes tarkistaa...). 

Meinas lähteä käsistä aivan kunnon kulotuksen malliin.



Mutta näin se siis "onnistuu":

Grillattua hummeria ja yrttivoita

Yrttivoita on jätti kilon annos, joka riitti hyvin 6:lle hummerille paistoon ja lautaselle, sekä vielä pääruuan maissintähkille. Voin voi myös pakastaa, niin saat pitkin kesää siivuttaa itsellesi maustevoita tarvittaessa. Ja tietysti annoksen puolittaa!



Grillattua hummeria 'Inferno'

Kypsiä hummereita, sulatettuna, vähintään 1/2 hummeria/syöjä, jolloin annos on tosi kevyt alkupala leivän kanssa nautittuna. Hummerin kannattaa ottaa sulamaan jääkaappiin 2 vrk aikaisemmin, yksi ei tahdo riittää.


Yrttisitrusvoi

1 kg huoneenlämpöistä pehmeää voita
3 punttia mieluisia yrttejä hienoksi hakattuna, tässä tilli, korianteri ja timjami
2 sitruunan raastettu kuori ja  mehu
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki aineet notkeaksi tahnaksi. Voit kääriä kelmuun ja folioon tiukaksi pötköksi ja kovettumaan jääkaappiin/pakkaseen, josta leikata annospaloja. Tällä kertaa jätin maustevoin vain kulho-olomuotoon, koska siitä oli hyvä kauhoa pehmeää voita grillatessa hummereiden päälle. Osan siirsin toiseen kulhoon, josta pöydässä syöjät saivat ottaa lisää, esim. saksilihan päälle.



Hummerin valmistus

Puolita terävällä isolla veitsellä  sulaneet hummerit pituussuunnassa. Putsaa sisuksista keltavihreä mönjä pois.

Aseta hummerinpuolikkaat  melko kuumaan grilliin ensin avonainen puoli alaspäin ja kun ne (1-2 min) ovat saaneet hiukan väriä, käännä kuoripuoli alaspäin. Lusikoi kuoriin yrttisitrusvoita reilusti ja anna voin sulaa /kiehua siinä pari minuuttia. Nosta valmiit hummerit lautasille, ja nauti yrttisitrusvoin ja hyvän, vastapaistetun ciabattan kera. 


Ja samppanjan!

Muista kattaa pöytään myös jonkun sortin savetit. Pelkäsin, että kuinka saa ison saksilihan irti ilman erikoistyökaluja, mutta tulipätsi olikin haurastuttanut kovan kuoren niin, että avaus kävi näppärästi tavallisella veitsellä vääntäen.

Hyvää oli. Ja aivan liian vähän!










keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Rosmariini-pannacotta, rosmariinisiirappia ja pinjansiemenkrokantti


Lauantaina vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Mitäs jos  hemmotellaan naisia kermaisen pehmeällä pannacottalla, jossa viettelevät rosmariini ja hunaja? Viileään pehmeyteen vastaa rapea rosmariini-pinjansiemen krokantti ja muutama kiehkura rosmariinisiirappia viimeistelee herkun.
 



Hunajainen rosmariini-pannacotta
5 annosta

3 dl kermaa
2 dl maitoa
0,5 dl sokeria
1 rkl hunajaa
½ halkaistu vaniljatanko
1 rosmariininvarsi
2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Kiehauta kaikki ainekset ja keitä miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen muutama minuutti.
Nosta rosmariini ja vaniljatangot seoksesta ja sekoita mukaan liivatelehdet, joista olet puristanut ylimääräisen veden pois.
Kaada tiheän siivilän läpi annosmaljoihin. Anna hyytyä kylmässä vähintään 4 tuntia, mieluummin yön yli.
Koristele tarjolle tuotaessa rosmariinisiirapilla ja pinjansiemen-rosmariinikrokantilla.

Rosmariinisiirappi
2 dl ruokosokeria
2dl vettä
1 rosmariininoksa

Kiehuta hiljalleen kunnes siirappi sakenee, n.10 min. Poista oksa varovasti.

Pinjansiemenkrokantti
40g pinjansiemeniä kuivalla pannulla kevyesti paahdettuna
1 dl ruokosokeria
1 rkl silputtua rosmariinia

Levitä paahdetut pinjansiemenet ja rosmariini leivinpaperinpäälle yhtenäiseksi matoksi. Sulata sokeri paistinpannulla ja kaada se varovasti maton päälle. Anna jäähtyä 5 min. Rouhi kovettunut seos krokantiksi.



Jos päätät juhlistaa ateriaa tällä herkulla, voin ylpeänä kertoa, ettet muuten ole ainoa. Ensi viikonloppuna ainakin tarkasti arvioituna sellaiset 250 PwC Women 2014 -tilaisuuteen osallistuvaa naista herkuttelee tällä  tilaisuutta varten laatimani reseptin mukaan valmistetulla jälkiruualla. 

Olkaa hyvä ja nauttikaa! Ja muistakaa käydä kertomassa mitä piditte.

En ole kyllä hirveän huolissani. Miehenikin tykästyi annokseen...


torstai 30. toukokuuta 2013

Lipstikkapesto. IIIHHHANA!


En ollut kyllä asiasta ensinnäkään varma, mutta nyt tiedän mihin saan tuhlattua lipstikkaani. Lipstikkapesto olikin niin hyvää, että sitä täytyy kokeilla kalan, pastan, possun, lampaan ja uusien pottujen kanssa ainakin. Tänään tarjoilin sitä pariloidun kanan ja kasvisten kanssa.

Minä kun vasta tulin sisään kylvämästä kasvimaataani, joudun jonkun aikaa odottelemaan myös yrttisatoa. Siksi ihan ottaa päähän, kun lipstikka puska on jo rinnan korkuurella ja välillä tuntuu, että ei oikein osaa sitä käyttää. Joo, joo, olen minä tehnyt lipstikkakeittoa ja jopa lipstikkajäätelöä, mutta nuokin ovat vähän sellaisia kerrankesässä elämyksiä, hyviä kylläkin. Luulen, että tämä pesto kantaa hiukan pidemmälle.




Lipstikkapesto

n. 3 dl lipstikanlehtiä (väljästi ajatellen)
2 valkosipulinkynttä hienonnettina
reilu1/2 dl pinjansiemeniä
 reilu1/2 dl parmesania (tai pikkulapsen nyrkin kokoinen kimpale)
1dl hyvää oliiviöljyä (kannattaa maistaa ettet lyö pestoon mitään kitkerän makuista vanhaa öljyä...)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria

Koska minä olen minä, laitoin kaikkia aineet kerralla  tuollaiseen pikkutehosekoittimeen ja annoin koneen vääntää. En tiedä kannattaisko juusto vaikka raastaa ensin, mutta menipä tuo noinkin.

Lopuksi sitten maistoin vielä ja lisäsin vähän  suolaa ja mustapippuria.

Uskomatonta kuinka hyvin liperin voimakas maku liittoutui peston muiden ainesosien kanssa.Vielä tekovaiheessa maistelin liperin lehtiä ja olin varma, että lopputuloksesta syntyy fiasko.




Lipstikkapeston kaveriksi heitin pannulle  kuumaan oliiviöljyyn broiskun sisäfilepaloja ja toissapäivän grillatuista possuvartaista ylijääneet pikotut kasvikset; paprikaa, punasipulia, kesäkurpitsaa ja jokunen herkkusienikin näkyi olevan. Broisku kypsäksi ja suolaa ja pippuria koko komeuden mausteeksi, lautaselle keoksi ja päälle isosti lipstikkapestoa. Menin sitten keittämään vielä riisiäkin ja siihen sotkettu lipstikkapesto: nam! Mistä sainkin idean, että teen tabouleh tyylistä salaattia, korvaan yrtit lipstikalla... ehdinköhän huomenna.

Mutta teille kaikille, joilla on pääsy lipstikkapuskille, tehkää tätä!
Ja nyt juuri taitais olla ihan hyvä aika pakastaakin lipstikkasatoa talven varalle.