KANAA USEIN PÖYDÄSSÄ

Kana löytää tiensä aika useasti meidän ruokapöytään. Se maistuu kaikille, on helppoa ja nopeaa valmistaa ja myös edullista. 

Päivän hittisana lienee tällä hetkellä tutkijoiden kehittämä planetaarinen ruokavalio, jolla taataan kestävällä tavalla tuotettu ruokatuotanto ruokkimaan kohta maapallolla olevat 10 miljardia ihmistä. Se on hyvin kasvispainoitteinen ja varsinkin punaisen lihan syöntisuosituksia rajoitetaan.  Kala ja kana istuvat paremmin planetaariseen ruokavalioon. Kyllä tätä taas täytyy pureskella ja yrittää ymmärtää ja miettiä valintojaan.

Mutta jos nyt mennään oman keittiökunnan tason problematiikkaan, jossa ei aina jaksa miettiä kovin viisaita, kun tarkoitus on ehkäistä erinäiset nälkäkiukut ja tuoda hyvä arkiruoka pöytään. Vaalia välillä sitä ruokailuhetken kulttuuria, kun voi syyllistymättä nauttia hyvästä ruuasta ja vaihtaa päivän kuulumiset ruokapöydän äärellä.

Tämä mun introni on sekava kuin pääkoppani konsanaan lomien loputtua, joten parasta nyt vain sen kummempia aasinsiltoja todeta, että seuraavaksi vähän teaseriä  tämän torstain ruoka-aukeaman resepteistä.

Jotka ovat siis kanareseptejä.

 

Ja jos mikä, niin  uunissa valmistuva Jerk-kana tuo  ilon ja värin ruokapöytään. Pannulta löytyy ananasta , paprikaa ja kesäkurpitsaa. Helpon herkullista ja erilaista, jos se nyt olisi se avainkokemus mitä tässä haen.

Tahmakana taas on herkku, joka valmistuu ihan muutamasta raaka-aineesta. Siinä on ihanasti maapähkinävoita, joka täytelöittää makua ja korostaa tahmaisuutta.

Välillä mulla käy niin, että kun oikein innostun wokkailemaan, soveltamaan ja yhdistelemään saan lopputulokseksi pannullisen sheibaa ruokaa, joka on, no yleensä ihan syötävää, mutta ei mitään mieltä ylentävää. Sen takia taputan itseäni erityisesti olkapäille kun onnistun muutamasta raaka-aineesta wokkaamaan selkeä ja kiinnostavan aterian. Tämä inkivääri-valkosipulikana on siitä hyvä esimerkki. Sairaan nopea myös, 15 min. Toki itse tujauttaisin mukaan myös chiliä, tämä on vähän sellainen peruslapsiystävällinen versio. Koska ainakin urbaanilegendat kertovat, että chilinsyöjälapsiakin on.

Kana Hienohelma on näistä resepteistä hauskin. Se on pikaversio kasari-ysäri vaihteen reseptistä, joka on taidettu julkaista Annan Iltapalakirja- nimisessä läpykkeessä, joka minulla tietysti on tallella, koska en pysty erkanemaan resepteistäni. Siinä on jotain tuttua Ruotsin saman ajan arkihitistä Flygande Jakobista, jossa on kana, pähkinää ja banaania. Tässä ei ole pähkinää, vaan aurajuustoa. Nykyään teen harvoin, mutta aikoinaan tätä tehtiin oikein vieraillekkin ja aina oli niin hyvää!

Kakkosjuttuun ymppäsin puutarhani marjoja, vähän taas uudenlaisilla kakku/piirakkaresepteillä.

Aivan superhyvä on tämä mehevä ja maultaan kirpsakan pehmeä karviaispiirakka. Resepti on hullun helppo ja on erityisen ihanaa kun löytää nimenomaan karviaisille hyvin soveltuvan reseptiikan. Pinnalla mantelimassa antaa ihanan säväyksen.

Koirani muuten söi koko kakun ensimmäistä palaa lukuunottamatta. Ilman lupaa siis. Kerrankin kun olisin halunnut herkutella itse.

Valkosuklaa-mutakakku punaherukoilla on varattu sitten tosi makean ystäville. Koska makea se on. Mutta punaherukat ovat juuri se marja mnkä tähän voi laittaa tasapainoittamaan makua. Ja jos valkoinen mutakakku tekee mieleesi tepposet ja muistuttaa liikaa "raakaa taikinaa", voit aina lisätä 10 min. paistoaikaa ja paistaa normikypsäksi, jolloin voit poistaa muta-sanan kakun nimestä. Toimii näinkin.

Sitten vaan kohtia arkea, uusin kanareseptein  ja päälle piirakkaa! Ihan luxus-arki, vai mitä?

VILLIINNY VADELMASTA

Ihanista ihanin vadelma. Se on yksi omista lempimarjoistani mustaherukan ja karviaisen ohella. Nooh, ja mansikan, kirsikan (se kai ei ole teknisesti edes marja?), mustikan ja puolukan. Eikä punaherukoita britassa lyö laudalta mikään... Mutta vadelmista tehty hillo on ehkä mun suosikkini, sellainen itävaltalainen rapeakuorinen hyrränmallinen aamiassämpylä vadelmahillolla, nam! Tai mikä tahansa suklaajutska!

Naappasin torilta laatikollisen vadelmia, kahta sorttia, kuten kuvasta näkyy. Noita kookkaita kaunottaria, jotka istuu pakastuksenkin jäljeltä ihan täydellisesti kakun päälle ja sitten toisia hiukan pienempiä ja persoonallisemman näköisiä, jotka olivat maultaan aivan supermakeita. Villivadelmiakin olisi mukava löytää apajat. Lapsuudesta on jäänyt mieleen maun lisäksi se, että ne piti syynätä niin tarkkaan, koska lähes jokaisessa kiemurteli pullea valkoinen mato. Näissä tarhavadelmissa ei taida olla, en ainakaan ole törmännyt.

Upotin vadelmat ihan sellaisinaan muffinipellillä paistettaviin ruusupulliin, toimivat tosi hyvin, ei tarvitse keitellä hilloa. Paitsi itse ruusukuvio ei taikinan noustessa kyllä pitänyt kutiansa, mutta nättejä tuli kumminkin.

Osa vadelmista päätyi vadelma-valkosuklaablondeihin. Blondihan on brownien vaalea sisar, sellainen kostean mehevä herkullinen ruutuleivos.

Pujotin myös halloumin ja kanan vartaisiin, grillasin ja tarjoilin vadelma-mangosalsan kera. Oli muuten herkkua!

Tottakai vadelmat passaavat salaattiinkin, varsinkin persoonallisten juustojen kaveriksi. Persoonallisella meinaan vuohenjuustoa tai fetaa tai auraa kuten tässä. Ja sitten vielä vadelmavinaigrette!

Ja kun hulluna siinä helleviikolla siivottiin tulevia juhlia varten ja hikipäissäni valmistelin jossain välissä nämä kuvausannokset, ei mikään virkistänyt niin kuin kotitekoinen vadelmalimonaadi. 

Että siitä vaan, inspiroitukaa ja villiintykää vadelmasta! Tänään nämä reseptit löytyvät Lännen Median tuottamista sanomalehtien ruokasivuilta. 

 Jopa Ilkasta.

Onko sulla joku resepti, jota on ihan pakko tehdä vadelmasta?

P NIIN KUIN PUOLUKKA

P niin kuin puolukka ta P niin kuin punaiset posket. Jälkimmäiset saa ihan ilmaiseksi kun käy hakemassa ensimmäiset metsästä. Jotka nekin saa muuten ilmaiseksi. Tai jos olet oikein ahkeraa sorttia, niin saatatpa noukkia myyntiin ja päästä tileille. Pois se minusta kyllä, semmoinen ahkeruus. Olen aina ollut laiska marjojen kerääjä ja nytkin metsästä nautin marjat koiran kanssa suoraan suuhun. No mustikka-aikana keräsin muutamana aamuna kyllä ämpäriin (joo, todella pieneen, sellaiseen turkkilainen jugurtti-ämpäriin).

Eli katson suopeasti peiliin myös niitä jotka hakevat puolukkansa vaikka torilta. Sinnekin ne on joku noukkinut ja kun kysyntää on, noukkivat vielä lisää (ja saavat verotonta tuloa!) Ja saadaan marjasatoa enemmän ja enemmän käyttöön metsistämme.

Puolukka kun on meidän eniten hyödynnetty metsämarjamme ja ihana pohjoinen erikoisuutemme. Ollaan siitä ylpeitä ja valmistetaan monenlaista maistuvaa.

Pientä repertuaaria löytyy taas tänään Lännen Median lehdistä.

Puuro on suurta huutoa ja muoti-ilmiö, mutta joskus vanhat perinteiset jäävät hiukan jalkoihin. Täytyy tunnustaa, etten itsekään muistanut kuinka hyvää on ruispuolukkapuuro, jota Oravan mumma tapasi keitellä. Se valmistetaan siis ruisjauhoista, ei hiutaleista. Tämä ihan vaan tiedoksi nuoremmille puuronkeittelijöille, jos se ruisjauhopussin loppu lojuu kaapin perukoille niin suursuositus puolukkapuurolle.

Puolukka on perinteinen lisuke ruokalautasella. Innostuin pyörittelemään myös kasviskaalikääryleitä ja muitta mutkitta leivoin puolukat heti kääryleen sisälle.

Lisäksi löydät reseptin ehkä maailman helpoimpaan puolukkaiseen soodaleipään, ihanan rouheiseen ja siemeniseen. Todellakin vain aineiden sekoitus kulhoon, vuokaan ja uuniin. Monessa ravintolassa vastaleivotun leivän kylkeen tuodaan voita, jonka päälle on ripoteltu ihanasti sormisuolaa. No kuulkaa tähän vielä pieni lisäys. Valuttakaa päälle myös hiukan hunajaa... om nom nom!

Ja koska aina ja kaikkialla maistuu hyvä pizza (Jollaisen muuten söin juuri ystäväni Virpin kanssa maanantai-iltana Sofiankadun Via tribunali- pizzeriassa Helsingissä. Super hyvä siciliana! Ja keskustassa lähellä sitä valakoosta kirkkoa, niin maalainenkin sinne rautatieasemalta löytää...), löysivät puolukat tiensä myös valkoiseen pizzaan pohjoisen makujen kera. Sen tylsän nimenkin taisin sille antaa. Olisihan tämän voinut nimetä kansainvälisesti  vaikka Puolukka-Rudolfiksi... tai Puolukka-Petteriksi; itse asiassa, sehän olisi vielä parempi!

Ja lopuksi suu makeaksi. Puolukkapiirakka, -kakku, -torttu reseptejä kyllä riittää, mutta tässä vielä yksi, taitaa olla taas niitä suosimiani "rustiikkeja" leipomuksia. Puolukan kirpeyttä taittaa kookos. Juu ja välissä on kookosvoi...

Puolukkaista syksyä jokahittelle, näihin kuviin ja tunnelmiin.

KESÄN SIMPPELEIN MARJAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Apetina

Just nyt ei tähän annokseen varsinaisesti tarvita suuren suurtakaan mielikuvitusta. Mansikat on vielä aivan supertäydellisiä ja mustikoitapa löytää metsästä kyllä jo kypsiä. Sanoisin, että vadelmaakin on, ja komeeta ovatkin,  ja herukat kypsymässä. Kellä on kirsikkapuu, niin nekin on jo valmiita, ainakin NaapurinUllan puussa.

Älä ikinä väsy lappamaan näitä luonnon terveyspommeja kaksin käsin suuhun. 

Raakasyönnin lisäksi muista kaikki ihanat piirakat, tortut, kakut, smoothiet ja muffinit, kiisselit ja muut jälkkärit.

Ei mikään huono (ja lisäksi sairaan helppo ja nopea) ole tämäkään Marjakiusaus resepti, jonka kehittelin tuonne Apetinan sivuille.

Mutta ähhähhää, ei menty ihan ilmiselvää kautta ja käytetty tuorejuustoa, vaikka sekin hyvää olis. Reseptissä on just sitä suolaisenmakeaa twistiä, mitä ainakaan itse en voi vastustaa!

Ihanat marjat!

ÄITI ANSAITSEE PAREMMAN SALAATIN

Kaupallinen yhteistyö Apetina.

Kin. Salaatinkin. Äiti ansaitsee paremman salaatinkin.

Äitit ansaitsevat kaikkea kaunista ja hyvää, ihan joka päivä. Ja ihan siitä syystä, että jokainen äiti tuntee joskus riittämättömyyttä ja kädettömyyttä omien lastensa edessä. Useimmat äidit myös kuulevat jossain vaiheessa elämäänsä olevansa paska - tyhmä - ainä sä rageet - mitään et ymmärrä - äiti, joten kompensaatio kunniaan ja vähän ekstrahyvää syömistä kohtelua välillä (oman lapsen halausta parempaa extrahyvää ei kai olekaan).

Näyttää siltä, että äitienpäiväksi saadaan grillauskelit, joten jos on odotettavissa lihallisia iloja, niin kylkeen menee mainiosti tämä houkuttelevan tuore, suolaisen makea marjakauden salaatti. Myöhemmin kesällä kun varsinainen marjakausi  käynnistyy,  kannattaa  muistaa tämä salaatti, jonka kruunaa hurmaava mansikkavinaigrette unikonsiemenineen. Nyt haetaan kaupasta pensasmustikkaa ja mansikat.

Tämä äiti pakkailee helaviikonloppuun koiraleirikamppeita ja muonituksia, pakkaa lapset ja koiran autoon. Maitotytöllä ja Urho13v:llä on kaksoisleiritys, ensimmäiset pari yötä koiraleirillä kesäsiirtolassa äitin kanssa josta siirrän leiriläiset sujuvasti pikaluisteluleirille Ähtäriin. Tiedossa siis 4 päivää ulkoilua, seuranpitoa, järveä, saunaa, lämpöä ja vanhojen merkkien mukaan myös kyitä (sekä äidillä edestakaisin autolla husaamista ja leiriläisten muonitusta).

Äitienpäivälounaalle aion istua valmiiseen pöytään luisteluleirin puolella kun haen lapset kotiin, eikun koiraleirille vielä muutamaksi tunniksi.

Resepti salaattiin ja huikeaan kastikkeeseen löytyy täältä Apetinan sivuilta. Hups! Se olikin Zomerse bessensalade eli sama hollanniksi (täällä näytetään olevan aivan luistelumoodissa).

Suomenkielinen resepti siis täältä, olkaa hyvät!

Kaupallinen yhteistyö Apetina.

PUNAHERUKKA-BRITA ON VAAN PARAS

Britakakku punaisista viinimarjoista on paras britakakku kaikista. Kiemurtelen aina sisäisesti, kun joku kertoo tekevänsä britakakkua mansikoista; "Mikset tohelo laita punaherukkaa?" 

Britakakun pohjien makea marenkisuus natsaa hienosti yhteen punaisten viinimarjojen kirpeän hapokkuuden kanssa. Täytteen tykkään tehdä rahkan ja kerman seoksesta, sekin on mukavasti täyteläinen ja hiukan hapan. Mutta pääosaa esittävät nuo kuultavan punaiset kuningattaret, jotka häviävät aina suuhun napostelu-kilpailun viereisen puskan mustille viinimarjoille. Itseasiassa myös höyrymehukeittokisan. Mutta mikään ei voita punaherukoita britassa!

Kriittisintä britakakussa on itselle ( ja muiden kakkuja syöneenä mielestäni myös toisinaan muille) ollut pohjan tekeminen tai sen paistuminen oikeastaan. Usein tuntuu, että marengin alle jäävä taikina jää hiukan raa'aksi. Tällä kertaa esipaistoin pohjaa n. 10 minuuttia, lopputuloksena oli kypsä, lähes keksimäinen  pohja, jossa löytyi vivahde kinuskimaista makeutta. No joo, se oli hilkulla ettei reunat palanu!

Muuten britakakun tekemisessä ei ole mitään vaikeaa tai työlästä edes. Valkuaisia vaahdottaessa on tärkeää, että kulho ja välineet ovat täysin puhtaita, rasvattomia ja kuivia.  Munia rikottaessa valkuaisten sekaan ei saa mennä yhtään keltuaista. Ei yhtään, tai marenki ei vaan koskaan valmistu.

Britakakun täyttäminen ja koristelu taas on huoletonta puuhaa. Täyte lusikoidaan sisälle, toiset tykkäävät laittaa kermavaahtoa myös päälle, mutta se tietysti peittää kauniin mantelilastupinnan. Viinimarjat on kauneimmillaan vain keoksi terttuina keskelle heitettynä. Ja sitten siivilöidään vähän pölysokeria pehmennykseksi. Nyt kun oman puutarhan herukat alkavat olla juuri kypsiä, innostuin googlailemaan punaherukkareseptejä ja huomasin, että kansainvälisesti vastaavaa kakkureseptiä ei löydy (Ruotsia ei lasketa). (Veera, Queen of Delicious, vink, vink).

Kakkua kootessani tajusin myös, että tämähän on varsinainen Naked cake, kauan ennen mitään alaston kakku-trendejä. Löysin myös vastakkaisen toteutuksen, missä brita on huolitellusti päällystetty. Tosi kaunis, mutta tunnettehan minut, mä valitsen aina tuon rennomman tyylin.

Mutta hei, oliko mulla jotakin muuta? Ei kun britakakun tekoon!

Punaherukka-brita
8-10:lle

125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
2 keltuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki
2 munanvalkuaista
hipaus suolaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl mantelilastuja

täyte
1 l punaherukoita riivittynä
3 dl kermaa
250 g maitorahkaa
sokeria oman maun mukaan

päälle
punaherukoita tertuissa
muutama pieni punaherukan lehti
tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Vaahdota sokeri ja voi valkoiseksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne sitten  vuorotellen maidon kanssa hyvin sekoittaen.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uuninpellille. Irroitusta helpottaa jos voitelee leivinpaperin. Onnistuu ilmankin, mutta saatat joutua hiukan irroittelemaan pohjaa lastalla. Varovasti! Paista 10 min uunin keskiosassa.

Vatkaa valkuaiset ja ihan pieni sipaus suolaa  tömäkäksi vaahdoksi, Lisää lopussa mukaan sokeri erissä ja vatkaa kauniin kiiltäväksi itsekseen seisovaksi marengiksi. Levitä marenki esipaistetun pohjan  päälle ja  ripottele pintaan mantelilastut. Paista kauniin vaaleanruskeaksi 15-20 minuuttia.

Anna pohjan jäähtyä ja leikkaa se sitten kahteen osaan. Vaahdota kerma ja sekoita mukaan rahka ja punaherukat. Maista seos sokerilla oman maun mukaiseksi (viis vieraista...).

Levitä täyte pohjalevylle ja nosta kansilevy päälle. Koristele marjoilla, lehdillä ja tomusokerilla.

Ota vastaan ylettömästi kiitoksia kahvipöydässä tai anna jälkiruuan pelastaa pikkuisen palaneet grillaukset!

Ja sehän sitten on ihan makuasia, ettei tehdä tästä mitään kansanliikettä.... Britakakkuun sopivat mansikat, raparperi, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot, lakat ja kaikki hedelmät ja siis ihan kaikki.
Näin sanoen, kai se tuli nyt kuitenkin selväksi, että ainoa OIKEA valinta on punaherukka!!!

KAURAPUUROKOHOKAS

Mä puhun nyt viikonlopun aamiaisesta. Ajatus ei ensimmäisenä lähde rientämään kaurapuuron suuntaan. Kun se on niin arkista ja jotenkin, niin hyvää kun se sokerisen voisilmän (tai jäätelön!) kanssa onkin (joo, mä osaan syödä kaurapuuronkin epäterveellisesti, missä ne sokeroimattomat marjat on?), niin kumminkin siinä on joku ihme takaraivolohkon pakkopulla- fiilis. Eli pakkokaurapuuro. Häpeän syvästi, että olen huono kaurapuuron syöjä. Vaikka periaatteessa siitä tykkäänkin, sokerisen voisilimän kanssa (oonko se vaan minä, vai tuntuuko teistäkin, että mun ajatus kiertääkö jotenkin kehää?).

Mutta jo heräsi mielenkiinto, kun alettiin puhua kaurapuurokohokkaasta. Tämä on muuten oiva hävikistä herkuksi ruoka, sillä jos teet sen viikolla syömättä jääneestä puurosta, ei vaivaa ole viikonloppuna enää nimeksikään (ihmevalkuaiset ilmeisesti vatkaantuvat itsestään?)

No kumminkin.

Herkkupuuroa, marjoja ja rouhittua pähkinää.

Eihän tätä voi vastustaa.

Soppeli myös brunssille.

Alkuperäinen resepti Food&Wine (tässä muokattu).

KAURAPUUROKOHOKAS
n. 4-6:lle, muusta tarjoilusta riippuen

2, 5 dl isoja kaurahiutaleita
7, 5 dl maitoa (tai kauramaitoa)
hiukan suolaa 
tai vastaava määrä tähteeksi jäänyttä puuroa eiliseltä

2 rkl tummaa sokeria
3 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuna
2 dl  marjoja (pakaste)

pinnalle
3 dl tuoreita marjoja (käy ne pakastekkin, ei vain yhtä kaunis)
1-2 dl rouhittuja pähkinöitä, mantelia
tomusokeria 

Laita uuni n. 190 asteeseen.

Keitä puuro lisäämällä maitoon kaurahiutaleet ja hauduttamalla kypsäksi, n. 15 min. Ota levyltä, mausta suolalla ja anna hiukan jäähtyä.
Tai
Käytä tähteeksi jäänyttä puuroa.

Mausta puuro sokerilla, vatkaa puuron joukkoon keltuaiset. Sekoita mukaan myös pakastemarjat.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele varovasti puuron joukkoon. Laita puuro uuniinkestävään, voideltuun keraamiseen vuokaan tai valurautapannuun. Myös yksittäiset annosvuoat ovat kivoja.

Paista n. 30 min, kunnes kohonnut ja kauniin kullanruskea pinnalta. Paistoaika riippuu myös valitsemastasi astiasta paljon, mutta anna reilusti väriintyä pinnalta, ei ainakaan minulla kuivunut yhtään liikaa (pakastemarjat?).

Ota uunista ja heitä päälle marjat, rouhitut lempipähkinät ja tomusokeria, koska tämä ei ole makeaa ollenkaan. Vaahterasiirappi on tietysti myös hyvää. 

Ja sen kohokas saa reilusti lässähtää, siinä marjanheittovaiheessa, ei makua haittaa.

Eli ei mitään suorituspaineita!

SUPERFOODSALAATTI

Olen tunnustuksellisesti ehkä maailman huonoin salaatinsyöjä. Tai siis syömätouhuissa en ole kyllä missään lajissa järkyttävän huono, mutta salaatin noukkiminen lounaslinjastossa (ei houkuttele!) on lähes ylipääsemättömän vaikeaa ja jos olen vaikka pizzalla, johon kuuluu salaattipöytä, en vaivaudu sinne lainkaan (näissä syytän aneemista tarjontaa ja jos jumankeka olen pitsalla, en varmaan vedä alle tillillä maustettua keitettyä makaronia). Vihaan kylmää salaattia lämminruokalautasella ja kun teen kotona perunat ja jauhelikastikkeen niin kyllähän se kasviosio menee linjalla lautasille suoraan viipaloidut kurkut ja tomaattilohkot, jos olen oikein viitseliäs, niin ehkä porkkanaraastetta.

Salaatti houkuttelevimmillaan on minulle tarkkaan rakennettu itsenäinen ateria, kuinka hyviä salaatteja olenkaan elämässäni syönyt! Salaatin kruunaa usein hyvä kastike, mutta mieluummin syön salaatin kastikkeetta kuin salaattipöydissä tarjottavilla paksuilla kaloripommeilla. Jääkaappini on täynnä erilaista purnukkaa ja pulloa, mutta uskallanpa väittää, että valmissalaatinkastikkeita sieltä ei löydy.

Johan pomppasi tämä salaattipaasaus kauaksi otsikosta, mutta voin paasata vähän superfoodeistakin.

Superfood on yleisnimitys luonnonmukaisesti tuotetuille tai luonnosta kerätyille ruoka-aineille, joille on tunnusomaista poikkeuksellisen suuri ravinnetiheys. Superfoodit sisältävät runsaasti muun muassa elimistölle hyödyllisiä vitamiineja, antioksidantteja, aminohappoja ja mineraaleja (http://www.life.fi/Superfood).

Olen aivan noviisi kun aletaan puhua acai- chia-, maca-,spiruliina- ja goji-tyyppisistä ratkaisusta. En ole vaan ennättänyt perehtyä näihin kaukaisten maiden ravintopommeihin, mutta  päähäni on iskostunut ajatus, että aika ylivertaisia superfood-saralla ovat esimerkiksi metsiemme marjat. Superfood-listauksena alle menevät myös monet muut kauppojen päivittäistavarat, vaikka lehtikaali, avokado ja manteli. Niitä kaikkia olen ympännyt tähän salaattiin. 

Salaateissa on pidettävä huoli myös proteiinista. Käännytään papujen ja palkokasvien  puolen. Värikäs ulkonäkö ja erilaiset suutuntumat, pehmeästä rouskuun löytyvät kaikki houkuttelevista salaateista.

Superfood salaattini reseptin bongaat suoraan  Apetina-sivuilta.

Juu, ja kyllä. Sorruin käyttämään kuvauksissa pulleita pensasmustikoita sen sijaan, että olisin napsinut miljoonakertaa superimmat kotimaiset metsämustikat omasta pakkasestani. Ja kaikki tämä vaan komian tähären.

Antakaa anteeksi. Ja tehkää itse viisaita valintoja! Tehkää myös oman elämänne superfoodsalaatti!

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina.com

JUODAAN MUSTIKKA, VADELMA, PUOLUKKA, MANSIKKA, HERUKKA...

Kesän klassikko, keitetty mansikkamehu vaniljatwistillä

Nyt niitä riittää.

Kenties mansikka saattoi singahtaa vähän nopeasti kalliiksi, mutta metsässä mustikat vaan odottaa poimijaansa. Vadelmaa on ja herukkapensaatkin puskee parhaillaan muhkeaa satoa. Puolukka on tuloillaan.

Uskomaton on suomalainen puhdas marjarepertuaari (mainitsinko myös karviaisen, valokin,tyrnin?), yhtä uskomaton kuin jokamiehenoikeudet, jotka mahdollistavat sen, että riippumatta maanomistajista, meistä jokainen saa kerätä mielin määrin marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja (poissulkien suojelualueet).

Tästä olen ylpeä suomalaisena. Arvostan. Uskaltaakohan tähän nyt enää mainita, että itse olen aivan onnettoman laiska marjannoukkija. Vaikka metsää (poissulkien hirvikärpäset) rakastankin, niin en ole vielä saavuttanut sitä aikuisuuden astetta, jossa nauttisin marjaämpärin kanssa kyykkimisestä. Olenko viallinen martta?

Maitotytön mustikkamaito

Sadosta osaan kyllä nauttia. Ja onneksi ahkerammat myivät saaliitaan ja saahan sitä toriltakin. Olisi ihana keitellä kellarin hyllyt täyteen siististi nimikoituja hillopurkkeja, mutta kellarin puutteessa säilöntapani on pakastaminen ja hillot voi keitellä pienissä erissä pakastetuista marjoista sitä mukaan kun tarvitsee. Samoin voi tehdä myös mehuille, mehumaija ei millään tapaa ylenkatso pakastettujakaan marjoja. Toiset väittävät mehun irtoavan niistä jopa paremmin.

En voi vastustaa loppukesän viinimarjamehujen höyrytysrumpaa, ja onhan se kätevää ottaa pakkasesta valmis muovinen mehupullo kun tarve yllättää.

Mulla on kaksi musta- ja yksi punainenviinimarja eli herukkapensas. Mustaherukka on aivan suosikki ykkösmehu ja kun flunssa-aalto iskee päälle kuljen villasukissa ja mustaherukkaviiksissä nenä punaisena ja kumoan mukista parantavaa juomaa, jonka valmistan laittamalla mehutiivistettä (sokeroimatonta) mukin puolilleen ja loput vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Saa juuri sopivan paksuista ja lämpöistä eliksiiriä. Nam! Tähän sorrun kyllä terveenäkin...

Pelkkä punaherukka mehu on omaan makuuni hiukan tylsä, mutta pensas on hitsin satoisa, joten käytettävähän nekin on. Olen huomannut, että jo 1/4 mustaherukkaa ja loput punaherukkaa tekee mausta lähes kokomustaviinimarjamehua vastaavan. 

Vaasan Jaakoon puolukkajuoma

'

Mehumaijalle höyryttäminen on vaivaton tapa keittää mehut, mutta myös kattilassa keittämällä mehunteko onnistuu. Siinä on se siivilöintivaihe ehkä ärsyttävin. (Huom. nyt puhuu hän, joka ei jaksaisi noukkia niitä marjojakaan, joten ei se nyt loppujen lopuksi NIIN ärsyttävää ole).

Viinihapolla onnistuu tuoremehun teko kuumentamatta, aikaa on vain varattava muutama päivä. Mutta ei sen hapokkaan puolukkamehun raikkuden voittanutta ehkä ole. Nykyään viinihappoa löytyy ihan jokaisesta tavallisesta elintarvikeliikkeestä, ennen kun sitä myitiin apteekissa. Tämä vaan tiedoksi jos joku ei tiedä, itsekin vasta sen hoksasin.

Mustaa kultaa mustikasta

Nektaria ei kannata myöskään unohtaa. Nektari eroaa muista mehuista sillä, että siihen käytetään koko marja kuorineen, marjamaltoineen päivineen. Voisko puhua terveyspommista? Pastörointi eli mehun kuumennus yli 72 asteiseksi mahdollistaa viileäsäilytyksen, pakkaseen mehun voi laittaa pastöroimattakin.

Inkivääri yllättää vadelmamehussa

Tänään torstaina voit ottaa talteen mehunteon niksit ja vinkit ja reseptit Lännen Median (Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka, Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti ) ruokatorstai- teema sivuilta. Kuvat ja tekstit teille kaikella rakkaudella.

Mars mehunkeittoon!

Jäätelökesän viimeinen päivä

Se saattaa olla tänään. Seinäjoki kylpee suloisessa syyskuisessa lämpöaallossa. Sen kunniaksi kaivoin pakastimesta viime viikolla sinne laittamani kirsikkajäätelöpuikot, kuvattavaksi ja maistettavaksi. 

Tästä piti tulla oikein jäätelökesä.  Annan Hella&Herkku puodista löytyi jo varhain keväällä juuri oikeanlaiset perusmuotit ja 100kpl puutikkuja. Olisi siinä varaa toteuttaa monenmoista jäätelöideaa, niin lapsen suuhun kuin aikuisenkin makuun. Mutta sitten se kesä vain meni. Ilman ainuttakaan jäätelöntekoa. Ostotikuilla. Onneksi niitäkin on.

Mutta kun haluat päästää luovuutesi valloilleen, kaiva esiin inspiraatioksi jäätelöreseptit ja lataa oma makuyhdistelmäsi. Näissä harvoin voi mennä vikaan. Eikä kai kukaan ole vielä kieltänyt jäätelöntekoa talvellakaan.

Olof unelmoi kesästä ja lämpimistä haleista. Niin varmaan nämä mun jäätelöpuikotkin. Tai tikkujäätelöiksihän näitä meillä sanotaan. 

Minä tekaisin NaapurinUllan tummemmista kirsikoista syntisen hyvän hillokkeen  ja sekoittelin sen ranskankerman kanssa jäätelöksi. Näin suurinpiirtein sanottuna.

Kirsikkajäätelötikut aka Kirsikkajäätelöpuikot

Kirsikat
1 l tummia pihapuun kirsikoita, kivet poistettuna
1 dl Amarettoa
500g hillosokeria

Kuumenna kirsikat ja Amaretto kuumaksi, lisää sokeri ja keittele n. 10-15 min hilloksi. Anna jäähtyä.
Tätä tulee liikaa, mutta syö loput ylellisellä aamupala-paahtoleivällä tai pannarin kanssa. On nam.

Jäätelö

1 dl kulutusmaitoa
 2 rkl hunajaa
1 1/2 dl glugoosisiirappia (löytyy normikaupasta)
400g ranskankermaa

Kiehauta maito, hunaja ja glugoosisiirappi. Anna sitten jäähtyähuoneenlämpöön. Sekoita joukkoon ranskankerma ja lopuksi varovasti haluamasi määrä kirsikkahilloa (ja haluat aika paljon, 2-3 dl). Mitä vähemmän sekoitat, sitä kauniimman raidallista saat.

Nostele jätski muotteihin (minulla 6 kpl, mutta annoksesta olisi tullut ainakin 8, mä vain lusikoin loput suuhuni "raakana" eli näin hoidettiin kerralla kotiin kesäisen jäätelönsyönnin kilovajaus. Nimim. ei oo sitten paino pudonnut....). 

Viimeistely 
40g tummaa suklaata
Anna pakastua tikuiksi. Nokottele sulatettua suklaata valmiiden puikkojen  päälle irrotettuasi ne muotista.

Muistele jäätelökesää.

Cherry Cherry lady...

Kirsikkavaroitus! Luvassa paljon kirsikkaa. Omasta ja NaapurinUllan puista. Kirsikka-onnistumisia, niinkuin nämä kirsikkaviinerit. To die for! Vaikka oikeasti niistä tuli niin susirumia ja täytteet pursui välistä, että sain käyttää kaikki kikkakolmoset kuvausvaiheessa. Että joku täydellisempi cherry lady voisi laittaa epäonnistuneiden mappiin, minä en, koska niin sikahyviä. Ja mun näkösiä. Ja nyt koeponnistettuja, niin sun ei tarvitse sortua samaan virheisiin.

Ja tuo kirsikkatäyte näihin ja muihin piirakoihin. Lähdin tavoittelemaan sitä home-sweet-home- America -tyylistä Town Fair kirsikkapiirakkakilpailunvoittajatäytettä. Onnistui yli odotusten. En ole oikein päässyt koskaan perille amerikkalaisten kirsikkapiirakkavillityksestä, mutta nyt olen niin valaistanut. Huomenna pakko tehdä perinteinen Mummo Ankan -piiras tällä täytteellä. Reseptejä tutkiessani löysin parikin kertaa vinkin lisätä täytteeseen punaista elintarvikeväriä ja oli jo lähellä etten kiskaissut piirakkaani teelusikallista e-koodia (mutten löytänyt onnekseni pulloa), mutta mitä ihmettä? Katsokaa nyt tuota kauniin punaista väriä! Eihän tuon kauniimpaa punaista voi olla!

Kirsikoita on siis poimittu. Kirsikkapuuni antoi ensimmäistä kertaa komean sadon (vrt. viime vuonna 2 kirsikkaa) ja äitini ja isäni olivat ne kanoja ulkoiluttaessaan noukkineet minulle (oltiin lasten kanssa viikonloppu poissa). Puuni antaa tuollaista kirkkaanpunaista kirsikkaa ja niinkuin tyyliin sopii, tämä puutarhuri ei tietenkään ole merkannut puutarhapäiväkirjaansa (no arvaa onko mulla sellaista? Ja jos olisi, olisiko se tyhjä? Aivan niinkuin lasten lapsuusmuistokirjat. Kaikki vaan ei oo kynäilijöitä...) lajikkeen nimeä, mutta siis punainen mehukas happamenmakea marja. Onhan ne erilaisia kuin ne "ostokirsikat". Keittelin niistä sitten mehumaijallisen mehua, se on niin helppoa kun ei tarvitse kiviä poistaa. Mehu on ok, hyvää, ehkä hiukan hapanta, varmaan täytyy ujuttaa lisää sokeria joukkoon.

NaapurinUllalla on 2 runsassatoista puuta, tumma ja punainen (onkohan sillä puutarhapäiväkirjaa?) Niitä on saanut käydä syömässä puusta päin ja keräyslupakin annettiin. Ajattelin etten ehtisi, mutta maanantai-iltana äitin ja Maitotytön avustuksella kerättiin tuo iso Tupperin taikinakulho ja kannu täyteen (Tiedoks vaan Ulla, teillä kun ei ollu ketään kotona). Kirsikoita on ihan superihana noukkia. Niin nopia, ettei malttaisi lopettaa.

Mutta kannattaa lopettaa ajoissa. Manailin poistaessani kiviä. Mikä työ ja tuska. Kypsästä kirsikasta se onnistuu muka niin helposti veitsen avulla, mutta jos kirsikoita on miljoona niin siihen kuluu aikaa. Mulla meni 1 1/2 h noitten putsaamiseen, sormet oli aivan rutussa niinkuin pitkästä kylpemisestä ja mietin jo, että onko kukaan saanu jännetupintulehdusta kivien poistosta. On mulla se työkalukin, mutta se vasta hidas onkin....

Kirsikkatäyte piirakoille ja viinereille
Täytettä tulee litra, josta mun viinerit veivät ihan minimaalisen osan. Säilyy jääkaapissa 5 päivää.

1 litra oman puun kirsikoita, kivet poistettuna, mutta säästä nesteet mukaan
2 1/2 dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

Keittele kirsikoita mehussaan hiljalleen 10 minuuttia. Sekoita sokeri, suola ja maissitärkkelys keskenään ja kaada pienissä erissä nesteeseen koko ajan sekoittaen. Tämä oli hiukan pelottavaa, ajattelin saanko aikaan klimppejä, mutta en yhtä ainokaistakaan. Jos pelkäät samaa, ota kirsikkalientä talteen kylmänä, sekoita maissijauho siihen (lisää suola ja sokeri suoraan marjoihin) ja vispaa sitten maissineste mukaan. Joka tapauksessa keittele sitten vielä 3-4 minuuttia sakeaksi kiisseliksi. Lisää sitruunamehu ja anna jäähtyä. Täytteelle tekee hyvää jos se saa levätä yön jääkaapissa.

Kirsikkaviinerit
kirsikkatäytettä
500g valmista voitaikinaa
1 kananmuna voiteluun
raesokeria

Taikinasta pitäisi tulla 12 isoa viineriä tai tuplamäärä minejä. Ne ovat aika söpöjä (ja laulukin sanoo, että pie, pie-baby, baby-good-pie!... kyllä piirakoista on sitten tehty paljon lauluja...)

Eikä se haittaa jos vähän tursuaa...

Kaulitse ja leikkaa siis suorakulmioita, joiden keskelle nostat täytettä. Kostuta reunat ja painele kiinni ( tätä en tehnyt ja piirakkani sylkivät hiukan liikaa täytteitä ulos kun eivät pysyneet kiinni. Mutta tee sinä!) Kuvioi reunat vielä haarukalla ja nosta uuninpellille.

Voitele vatkatulla kananmunalla ripottele päälle halutessasi vielä raesokeria ja paista isoja 200 asteessa n. 25 min.

Ja tämä yllä oleva kuva on ihan kunnianosoituksena ja kiitoksena meidän kesäkananelikolle (Elsa, Late, Pate ja Äänekäs - tiedätte kyllä keitä ootte), joista on kohta yöpakkasten lähestyessä luovuttava. Siis katsokaa tuota keltuaisen väriä. Se on niin keltainen ja sitä on niin paljon, että munaa on melkein vaikea levittää piirakan päälle.

Ja katsokaa tuota kirsikkaviineriä! Tää on kunnianosoitus mun kirsikkapuulle, valmiille voitaikinalle ja sen käyttämisen käsittämättömälle helppoudelle. Sekä maailman parhaalle kirsikkaiselle piirakantäytteelle (laitoin vielä päälle tuota valkoista, joka siis munanvalkuaista ja tomusokerin sekoitusta, vähän niinkun viineri-must).

Olikohan mulla vielä muuta. Ei kai.

Lyhyestä virsi kaunis.