About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Quick food. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Quick food. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. helmikuuta 2017

KASVISJAUHIS NAAN




Tiedättekö, tästä eteenpäin mä nautin hernekeittoni lihapullana!
Saattaa kuulostaa melkoisen sekopäiseltä, paitsi etten mä tietenkään aio hernekeiton syömistä lopettaa. Mutta kauppakassiin arjen kiireessä taitaa suhahtaa säännöllisesti pakasteosastolta Apetitin uudet herneproteiinista valmistetut kasvisjauhispyörykät.


Apetit haastoi minut mukaan kehittämään reseptejä VEGEBLOGIHAASTEESEEN ja pääsin ensimmäisten mukana testaamaan kasvisjauhis-tuoteperhettä.


Useamman kuivan kasvispyörykän kurkustani kakoneena ihastuin näiden pyöryköiden mielettömän pehmeään mehevyyteen ja kauniiseen lihapullamaiseen ulkonäköön. Maku on miellyttävän muuntautumiskykyinen ja neutraali, joten luulen kasvisjauhispyöryköiden maistuvan myös lapsilleni ihan perunamuusin kaverina. Jee, yksi kasvispäivä lisää, protskusta tinkimättä!


Reseptin teossa lähdin siitä, että valmistuksen täytyy olla yhtä mutkatonta kuin jauhispyörykkäpussin nappaaminen pakastealtaasta.  Niin terapeuttista kuin käsien upottaminen taikinaan tai hummuksen sitruunaisen aromin tuoksun avautuminen sitä tahnaksi surauttaessa onkin (näinhän olen antanut ymmärtää), arjen nälkäkiukuissa on ihana saada tarjottava pöytään nopeasti  ja vaivattomasti. Niinpä reseptissä turvaudutaan esipaistettuihin mini-naan leipiin ja valmishummukseen. Porkkanan raastamisessa on joskus ihan tarpeeksi keittiöterapiaa. Reseptin kasviksia voi vaihdella helposti, tämänkertaiseen annokseen lisäväriä toi tavallisen oranssin porkkanan lisäksi myös purppuran värinen. 



Kasvisjauhis Naan
2 :lle

2 porkkanaa
1 rkl riisiviinietikkaa
2 tl ruokosokeria
½ limen mehu
¼ tl suolaa
2 Naan leipää (mini)
4 rkl hummusta
8-10 kasvisjauhispyörykkää
½ punasipuli
1 dl öljymarinoituja fetakuutioita
2 rkl pinjansiemeniä
tuoretta korianteria ja minttua sekä limelohkoja tarjoiluun

1. Raasta porkkanat. Sekoita raasteelle kastike riisiviinietikasta, ruokosokerista, limestä, sokerista ja suolasta. Kaada raasteen päälle. Kuori ja viipaloi sipuli suikaleiksi

2. Lämmitä kasvisjauhispyörykät paistinpannulla n. 10 min. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla.

3. Voitele Naan-leivät fetakuutioiden öljyllä ja paista 200° 2 minuuttia

4. Kokoa leipä levittämällä lämpimälle Naan-leivälle reilusti hummusta. Lisää porkkanaraaste, jauhispyörykät, punasipulisuikaleet ja fetakuutiot. Viimeistele ripottelemalla päälle pinjansiemenet ja reilusti tuoretta korianteria ja minttua. Purista päälle vielä halutessasi limeä



Takaan, että Kasvisjauhis naan ilahduttaa syöjäänsä aterialla kuin aterialla. Muista resepti päivänä, jolloin mikään ei huvita, eikä mikään ruokabravuurisi inspiroi, eikä oikein jaksaisi kokatakaan. 

Kyllä se iloksi muuttuu! Ihan helposti!

Voit ilahduttaa myös minua äänestämällä reseptiäni VEGEBLOGIHAASTEESSA, samalla saatat voittaa itsellesi yhden viidestä 100 euron ravintolalahjakortista. Sivulta löytyy myös puolentusinaa muuta hurmaavaa kasvisjauhisreseptiä. 

Äänestysaika loppuu 28.2.2017.






perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pika Bo ssäm


Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.


Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.



Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Jokirapuspaghettia


Löytyipä sitten  taas minulle uusi, ihanan raikkaan näköinen blogi, fanni & kaneli . Ja sieltä bongasin heti rapulinguinen kun pakastimessa oli vielä yksi paketillinen jokiravunpyrstöjä  käyttöä odottamassa. Linguine-pastaa, tuota fettucinen tapaan litteää, mutta kapeudeltaan spaghettin luokkaa olevaa nauhamakaroonia ei tietenkään myydä meidän CM:ssä. Joten ruoka muuttui kotikeittiössäni suosista jokirapuSPAGHETTIKSI.

Lukuunottamatta tätä yhtä ehkä vähän harvemmin käytettävää ainesosaa (siis jokiravunpyrstöjä) on tämä pasta konstailematon, simppeli valmistaa, tuore ja raikas maultaan, kuten kunnon pastaannoksen kuuluukin. Yleisestä Suomessa vallitsevasta harhaluulosta poiketen ( ja tässä yleistyksessä viittaan kokemuksiini varsinkin erilaisista laitoskeittiöistä, lounasravintoloiden listoista yms.) pastahan ei ole ruokalaji, jossa valitun mallinen makaroonilajike yritetään uittaa hengiltä mahdollisimman suurella määrällä mielellääm kermaista, sakeaa kastiketta, jonka sekaan on saatu ympättyä mahdollisimman suuri määrä muita aineksia.

Parhaat pasta-annokset houkuttelevat muutamilla tarkkaan valituilla, toisiaan täydentävillä ainesosilla. Oliiviöljy ja valkosipuli, tuore pesto tai salviavoi, jo niiden kanssa yksistään saa aikaan herkullisen pastan (no, ja vähän parmesania ja mustapippuria). Miettikää nyt omalla kohdallanne suomalaisten kesäherkkua uusia perunoita... Kyllähän perunat on keskitalvella hyviä myös vaikka palapaistikastikkeen kanssa, mutta miettikääs sitä jumalaista yksinkertaisuutta  kun haukkaat perunaa kera sillinpalan tai voinokareen ja suolan. Tästä nyt puhun (saarnaan), näitten ääripäitten välissähän on tietysti sitten lukematon määrä muita vaihtoehtoja.

Mutta nyt sitten reseptiin, jonka nimi sattuneesta syystä muuntui rapulinguinesta jokirapuspaghettiksi. Resepti on lähes kopio alkuperäisestä, muutamalla ainesosaa koskevalla muokkauksella.

Jokirapuspaghetti
(4 annosta)


- 350 g spaghettia

- 4 + 2 rkl voita

- 1 iso purjo

- 4 valkosipulinkynttä

- 1 sitruuna, kuori ja mehu

- 2.5 dl pakasteherneitä

- tuoretta persiljaa

- 250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä tai1 purkki (400 g) säilöttyjä

- suolaa & mustapippuria

- raastettua parmesaania


Kuumenna pastan keitinvesi suuressa kattilassa. Sillä aikaa kun vesi lämpenee liedellä, valmista aterian toinen osa. Kuumenna 4 rkl voita pannulla keskilämmöllä. Nosta pannulle hyvin huuhdellut ja pilkotut purjot. Kuullota purjoja noin 10 minuuttia kunnes ne ovat pehmeitä, mutta ei ruskistuneita. Lisää raastimen pienellä teräosalla raastettu valkosipuli ja sitruunan kuori, sulatetut ja valutetut herneet ja silputtua persiljaa maun mukaan. Kypsennä seosta hetki.

Kun vesi kiehuu, lisää suolalla maustettuun veteen spaghetti ja kypsennä pakkauksen ohjeen mukaan. Kun pasta on kypsää, kaada suurin osa keitinvedestä pois, mutta jätä pasta mukavan kosteaksi. Kaada purjo-herneseos pastan päälle kattilaan ja lisää joukkoon valutetut jokiravun pyrstöt. Purista joukkoon sitruunan mehua ja sekoita pastaan 2 rkl voita. Sekoita kunnes voi on sulanut. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripottele pinnalle raastettua parmesaania ja tuoretta persiljaa.

Näin kuului ohje, ja sitä noudatin minäkin tarkasti. Lopputulos oli erinomainen ja ihanan sitruunainen. Muistattehan, että tämä on taas niitä ruokia joka ei syöjäänsä odottele. Jäähtymisnopeus on jopa formulamaisen vauhdikas.