Nyt grillataan lankkulohi!

Mun grilli huutaa liian usein lihaa, kanaa tai makkaraa. Onneksi  se silloin tällöin älyää pyytää vaikka paellaa.  Mutta mä luulen, että tänä kesänä yritetään muistaa laittaa myös se kala sinne grilliin vähän useammin. Mikäs sen nopeampaa ja helpompaa? Tai etenkään herkumpaa?

Lankkulohi on kätevä. Kaupoissa myydään nyt jo yleisesti ohuita seetripuisia grillaukseen tehtyjä lankkuja, mutta kyllä tähän periaatteessa käy mikä tahansa käsittelemätön lankunpätkä, kunhan se vain liotetaan ensin läpeensä. Grillilankkua voi käyttää uudelleenkin. Tätä taitoa en ole vielä aivan masteroinut, sillä asemissa olevasta suihkupullosta huolimatta onnistun aina liekittämään lankun aivan hiilille. Toisaalta siinä saa lohikin melkoiset aromit ja tärkeintä on, että lohi itse säilyy mehevänä, sitä en ole onnistunut vielä sössimään.

Lohi ottaa grillillä valmistuakseen vartin verran ja rapsakat ja maustuvat kasvikset kylkeen grillaantuvat siinä samassa. Lohta on hyvä pitää kannen alla keskilämmöllä, mutta jos alat kuulla liekkien rätinää, suosittelen avaamaan luukun ja tähtäämään suihkupullolla liekkejä (suihkupullo on siis täynnä vettä).

Lankkulohi kaasugrillissä
4:lle

2 grillauslankkua
liotukseen vettä /valkoviiniä

n. 700-800g pala lohifilettä, ruodottomana mutta nahallisena
oliiviöljyä
n.1 rkl rkl ruskeaa sokeria
n.1 rkl savusuolaa tai tavallista
mustapippuria
tuoretta tilliä silputtuna
1 sitruuna

vihreää parsaa
pieniä tomaatteja
suolaa, mustapippuria

Liota lankkuja vähintään 2- 4 tuntia vedessä tai valkoviinissä.

Huuhtele ja kuivaa lohifile. Öljyä nahkapuoli, aseta 2 lankkua vierekkäin ja lohifile päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle sokeri, suola ja purista päälle sitruunamehua (1/4 - 1/2sitruunaa).

Valmistele vihannekset katkomalla vihreistä parsoista puumaiset varret ja sivelemällä niiden pintaan hiukan öljyä.

Kuumenna kaasugrilli. Laita polttimot sitten keskilämmölle ja aseta lankkulohigrilliin. Sulke kansi. Mikäli grillistä alkaa kuulua liekkien ääniä, avaa kansi ja suihkuta vettä suihkupullolla lankun reunoille. 5 minuutin kuluttua lisää parsat ja tomaatit, kätevimmin pärjäät niiden kanssa grillauskorissa. Grillaa yhteensä n. 12-15 minuuttia, 20 minuuttia mikäli haluat lohesi aivan lohkeavan kypsänä. Käännä välillä vihanneksia.

Tarjoa lohi lankulta. Ripottele päälle vielä reilusti tilliä. Suolaa ja pippuroi hiukan mustuneet tomaatit ja parsa, aseta tomaatit lohen päälle ja parsa viereen muutaman sitruunanlohkon kanssa.

Rakastan grillaamista ja vaikka IsoHoo kyllä grillaa itselleen makkaraa, olen minä kuitenkin se meidän perheen grillausvastaava. Meillä on pieni hiilipallogrilli ja Lotusgrilli mutta 90% sytytän kaasugrillin sen kätevyyden ja nopeuden takia. Kaasugrillimme on ihan tavallinen, 4:llä polttimolla, eli aika iso, mutta muuten halvin mitä markkinoilta saa. Koska grillimme on ulkona kesät talvet (ja halvin mitä markkinoilta saa?), sää ja aika tekevät tehtävänsä. Grilli ruostumattomasta teräksestä ei nimittäin ole ihan läpeensä nimensä veroista. Ilmeisesti juuri "grillikaukalon laidat" ovat vaan sitten ihan rautaa, koska minulla ne ainakin kertakakkiaan ruostuvat puhki ajan kuluessa. Kansi on kyllä ihan ruosteeton. Grillini on nyt 3 vuotta vanha ja laidat ovat taas ruostuneet, kasassa grilli vielä pysyy tämän kesän ainakin, mutta en uskalla lyödä vetoa näkeekö ensi suvea.

Käy kokeilemassa josko teille matkaisi wähän paremman luokan Weber-grilli. AGA:n järjestämään arvontaan osallistut tekemällä Kaasukunkku- sivustolla leikkimielisen testin kaasun turvallisesta käytöstä. Sivustolla on myös reseptikilpailu, jossa me bloggaajat jaamme Majesteettisia Grillivinkkejä. No, tämä lankkulohi on ainakin Fit for a King!

AGA jakaa tietoutta kaasun turvallisesta käytöstä ja niinhän se on, että keittiöhommissa monelle jännän paikkoja ovat a) uppopaisto rasvassa b) kaasunkäyttö.  Kumpaakaan on turha arkailla, kunhan muistaa vaan oikean, turvallisen käytön, ovat molemmat ruuanlaittajan parhaimpia kavereita (Eilen olisin voinut olla toista mieltä kun friteerasin falafelejä ja ne vaan yksinkertaisesti katosivat frittikeittimeen. Puff! Voiko näin käydä? Voi!).

Oma turvallisuusvinkkini kaasugrillissä on grillauksen oikeaoppinen lopetus, joka onneksi itselläni tulee nykyään selkärangasta, mutta josta aina välillä joutuu kanssagrillailijoille huomauttamaan (nyt en viittaa IsoHoohon, se on koulutettu!). Grillaus lopetetaan nimittäin aina kääntämällä kaasupullon on/off vipu off asentoon, eli liekinkuva pois näkyvistä. Näin kaasun tulo loppuu, mutta grillin palavat polttimot imaisevat viimeisetkin kaasunrippeet letkusta ennenkuin sammuvat. Sen jälkeen voit kääntää grillin polttimot OFF-asentoon.

Käyppä siis testaamassa oletko varsinainen kaasukunkku (muulloinkin kuin hernekeittopäivänä), nappaa parhaat grillireseptit talteen ja äänestä suosikkiasi.

Ihan parasta ja turvallisinta grillauskesää kaikille!

Yhteistyössä AGA

Syytä hymyyn

Luulin jo kadotttaneeni  5 vuotta sitten muutossa sitruspusertimeni "sisätapin", meinannut useasti heittää muut osat kaatopaikkakuormaan ja katsellut uusia koneita sillä silmällä, mutta onneksi  en, sillä yhtäkkiä se hyppäsi kouraani nurkkakomerosta.

Tapaan langeta kaikenmoisiin härveleihin, vaikka kunnon kokki kai pärjäisi suurinpiirtein pelkällä veitsellä. Helpompi melkein luetella mitä mulla EI oo: leipäkone ja omenapora ainakin puuttuvat... (huom joulupukki, tämä ei ole lahjatoive). Mutta oikeasti voin suositella näitä muutaman kympin maksavia sähköisiä sitruspusertimia. Jos haluat aamulla itsellesi ISON lasin vastapuristettua tuoremehua, niin käsikäyttöisellä jyystäminen käy kyllä voimille ja on aika hidasta. Tässä painat vaan hedelmänpuolikasta ja tuo keskiosa hurruttelee nopeasti edestakaisin mehut irti.

Nyt talvella on vielä oikein sitrushedelmien halvat markkinapäivät, niitä kannattaa hyödyntää. Vastapuristettu mehu on nestepuolella varmasti topvitosessani: Se, samppanja, rasvaton maito, kotikalja, vesi saattaisi tuo lista kuulua, järjestyksestä en tiedä. Takaa tulee kyllä lujaa punaviini, konjakki ja Coca cola Zero jäillä.

Mutta kuitenkin; säilytän sitruksia aina jääkaapissa, koska ne a)säilyvät siellä hyvin ja b)ovat sitten ihanan kylmiä nautittuna.

Nannan suosikki tuoremehucoctail 


1 verigreippi
2 appelsiinia
1 lime tai sitruuna

Tästä annoksesta tulee yleensä 0,5 l mehua, sopii juuri kerralla tuohon koneeseen ja tuohon lasiin. Joskus appelsiinien mehukkuudesta riippuen voi joutua lisäämään yhden.Sitruunaa tai limeä käytän vähän vaihdellen.

Tän kun kippaa naamaansa aamupäivällä aivan tuntee kuinka vitamiinit ja energia kohisee suonissa ja suu vääntyy onnelliseen hymyyn.

Ja jos joku nyt ajattelee, että kyllä ne hetelmät on paras syödä paloina, ettei menetä kuituja, niin voin sanoa, että oon niin laiska kuorimaan, että mun jaffat jää kyllä kaappiin ja toiseksi: tällä sitruspusertimella hedelmistä jää pelkät kuoret ja hedelmäliha jää tuohon siivilään ja niksi onkin se, että ennen juomista se kaavitaan siitä suuhun teelusikalla. On suloisen makeaa ja kosteaa kuitua. Naminaminam.

Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmien perusteella olen tullut  siihen tulokseen, että kävijälaskurissani (löytyy alimmaisena oikeasta palkista) menee nyt lauantaina 18 helmikuuta 200 000 kävijänmäärä rikki. Se tuntuu aivan uskomattomalta, muistan kun aloittaessani odotin useita kuukausia, että 100 kävijää tuli täyteen. taisin tosi kauan odottaa ennenkuin 30 kävijää tuli täyteen...

Blogini alkoi siis 2 vuotta sitten helmikuussa, joten otetaanpa kaikki sille, kukin lempijuomaansa! Tässä pitäisi kai pitää joku arvontakin, mutta ei mulla ole nyt mitään palkintoakaan.. Sovitaanko, että nämä on sellaiset OPM-synttärit?

Nöyrä kiitos kailkille blogini kävijöille ja lukijoille ja kommentoijille sekä kanssabloggaajille, jotka olette hirrrrrveen ihania.

On ilo jakaa teidän kanssanne reseptejä, onninstumisen ja epäonnistumisen elämyksiä ja pieni pala elämääni.

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti

Tiedä häntä sitten kuinka vietnamilainen tämä salaatti on, ohje on nimittäin Nigellan "Syötävän hyvää" -kirjasta. Mutta Nigellahan saa pienet kivetkin kuulostamaan herkullisen rapeilta, ja niinpä tämäkin salaatti hyppäsi toteutukseen kirjastosta lainatun opuksen sivuilta.

Ja tehtiin heti kahteen otteeseen samalla viikolla, sen verran näppärän helppo oli toteuttaa. Kuvittelen myös, että sellaista sopivan kevyttä, saa rouskutella vähän enemmänkin, vaikka yrittäisi painoaan tiputellakin. Säilyy jääkaapissa pari päivää, eli oikein hyvä tälläiselle kotiäidille napata vaikka lounaaksi.

Niin ja tärkein pointti oli tietysti, että myöskin hitsin pitsin herkullista. T-o-d-e-l-l-a. Ja sen verran kivan näköistäkin, että kyllä vois kutsua naapurin äiditkin lounaalle. Mutta nythän tässä tulee tämä resepti, niin voivat tehdä ihan itte... ;)

Nyt kun eletään vielä ihanaa kaaliaikaa, niin tässä yksi tapa hukata kaalinkerä toisensa perään.  Originaali resepti kuulutti kypsän broilerinrinnan perään, eli tähän käy siis kaikki  broilerinlihatähteet. Minulla ei kummallakaan kerralla noita ollut, joten toisella kertaa paistoin vain marinoimattomia broilerinleikkeitä ja  toisella kertaa Saarioisten  yrtti-valkosipulimarinoituja  broilerin sisäfileitä, ja sitten vaan siivutin ne poikkisyin.
Hyvää tuli molemmista. Mutta en tekisi ehkä ihan suikaleista, tai sitten ne pitäis ainakin pilkkoa vielä kypsänä paloiksi, tässä pitää lihankin olla pientä.

Mutta nyt kokkaamaan:

Vietnamilainen broileri-minttusalaatti
2-4 annosta

1 chilipaprika, mieluiten tulinen thaichili, poista siemenet ja siivuta malto
1 muhkea valkosipulinkynsi kuorittuna ja hienonnettuna
1 rkl sokeria
1 1/2 tl riisiviinietikkaa
1 1/2 rkl limen mehua
1 1/2 rkl vietnamilaista tai thaimaalaista kalakastiketta
1 1/2 rkl kasviöljyä
puolikas keskikokoinen sipuli ohuina viipaleina
mustapippuria maun mukaan
200g valkokaalia suikaleina
1 keskikokoinen porkkana suikaleina
muhkea nippu minttua tai korianteria varsineen hienonnettuna
suolaa

Yhdistä kulhossa chili, valkosipuli, sokeri, etikka, limenmehu, kalakastike, öljy, sipuli ja mustapippuri.
Siirrä syrjään makuuntumaan, mielellään puolisen tuntia.

Mulla on muuten kätevä meksikolainen härveli limen puristamiseen.

Sipulista saa ihanan ohuita zipaleita mandoliinilla. Mulla on vaan sellainen  parineuron muovimalli, mutta kyllä sekin toimii.

Seuraavaksi ladot kaikki loput suikaloiduit ainekset isoon vatiin. Kaalin suikaloin aivn vaan juustohöylällä halkaistusta kaalista vetelemällä. Porkkanat oli tosi nopia tehdä sellaisella pienellä kuorimaveitten näköisellä julienneleikkurilla. Mutta onnistuu toki perinteisesti veitselläin, aikaa taitaa vaan kulua hiukan enemmän.

Kuvassa julienneleikkuri, kuva kylläkin toisen ruuan valmistuksesta niin siinä on niinkun kesäkurpitsaakin, jos ihmettelette.

Mutta siis tavarat vadille.

Noin. Ja sitten päälle kirpakka kastike ja oikein hyvin sekoittelua, että kastike maustaa joka ripenen. Lopuksi sekoitetaan tuore minttusilppu mukaan tai korianteri. Mulla ei ensimmäisellä kertaa ollut minttua ja siksi laitoin ikisuosikkiani korianteria. Molemmat on ihania, raikkaita ja teemaan sopivia, mutta ymmärrettävästi erimakuisia....tarkista suola ja pippuri.

Ja mitäs mä vielä valehtelisin  sanoisin? No ainakin sen, että kannatta heti tuplata tai triplata ainaskin tämä annos. 200g kokonaisesta kaalinpäästä on nimittäin ihan turhan pieni siivu. Kanaa ei nyt välttämättä tarvitse olla aivan samassa suhteessa lisää. Laitoin tuohon nyt kumminkin nuo originaalit määrät. Söin kyllä itse tuon koko annoksen samana päivänä yksin. (no...mulla ON liian suuret annoskoot, tiedetään, tiedetään...).

Mutta tämä oli vaan niin hyvää ja kevyttä

No onkos tullut talvi, nyt kesän keskelle...

Päätimmä sitten eilen eli pyhä-illalla juhlistaa naapureiden kanssa hellekauden päättymistä perinteisellä talviherkulla eli Raclettella. Vaikka kyseinen ruokaoperaatio tuokin mieleen lähinnä lumiset alpit (ja aah kuinka se maistuukaan hyvältä pakkasten paukkuessa), teimme nyt tälläisen kesäkokeilun kun ätini pyörähti Sveitsissä ja toi sieltä Raclette-juustoa ja  Bündnerfleisch'ia, sveitsiläistä erikoisuutta, kuivatettua (ja hiukan kai kylmäkäsiteltyäkin?) naudanlihaa jota siellä tavataan nauttia Racletten kanssa.

Olemme monesti talvisaikaan herkutelleet Raclette-pannumme ääressä jos jonkinmoista lihaa ja kasvista juuston kera paistaen, ryydittäen aterian useammalla maustekastikkeella ja dipillä. Nyt halusimme palata Racletten alkujuurille, eli juusto, peruna, etikkainen maustekurkku, hillosipuli ja kuivaliha, ei kastikkeita. No pilkoin muutaman käristeenkin paistettavaksi ja vähän leipää, kun pöydässä oli Urho6v ja naapurin Minttu6v.

Eilen siis, kun oli vielä 20 astetta lämpimämpää kuin tänään, istuimme illan pikkuhiljaa viilentyessä saunan jälkeen Raclette-pannun ääreen. Muut aikuiset olivat kiertäneet 18 reikää ja lapset uineet koko päivän. Omaksi urheilusuoritukseksi taisi jäädä imettäminen. Mutta sehän vasta ruokahalua kasvattaakin. Liekö johtunut siitä vai autenttisista raaka-aineista, mutta tuskin koskaan on Raclette maistunut niin herkulliselta. Minä olen aina ollut kesäsyöntiä vastaan, jota iso-Hoo on aina ehdotellut, sisätiloissa kun ainakin meidän raclette-pannu käryyttää jonkun verran. Nyt ei tuotakaan ongelmaa ollut.

Raclettegrillejähän myidään verraten halvalla, tuo meidän versio taisi olla 39,90 ja ulkonäön eroavaisuuksista huolimatta toimintaperiaate lienee sama. Grillin päällytasolla voi paistaa lihaa, kasviksia ja makkaroita, sitä alemmalla tasolla on tila pienille kolmion tai neliönmuotoisille pannuille, joissa juusto sulatetaan. Pannuun voi myös juuston alle laittaa jotakin kypsää tavaraa, kuten perunaa, esim säilykeartisokka on muuten tosi herkkua. Mutta pääasiallisesti siis juusto pannuun ja sen alkaessa hiukan ruskistua, kaavitaan se (käytän tässä pieniä puuveitsiä, ettei pannut naarmuunnu, ostin aikoinani läjän jotain halpis puuvoiveitsiä tarkoitusta varten) omalla lautasella odottavien perunoiden ja muiden tykötarpeiden päälle. Meidän perunamme olivat tällä kertaa kuorellisia uusiaperunoita, joista tuli ihan herkkuherkkuja kun halkaisimme ne ja paistoimme ylätasolla. Vaikka se onkin teflonpinnoitteinen (tai jotakin) niin käytämme kyllä vähän öljyä ylätasolla, muuten palaa kiinni (ne halpisgrillit!)

Mutta siis, joilla on on grilli kotona, niin ottakaapa edes kerta kesään terassilla käyttöön. (Nyt tietenkin saan kuulla, että kaikki muut ovat ihan koko ajan syöneet sitä myös kesäisin...eikä kukaan taaskaan kertonut mulle!) Ja joilla ei ole, niin seuraavan kerran kun törmäätte marketinssa raclettegrillin tarjoukseen, ostakaa pois. Ympärivuotiseen käyttöön. Niin helppoa hurmata vieraat!

Jäljet juuston pinnalla johtuvat siitä, että juusto takertuu leikatessa veitseen, kaupasta saakin valmiiksi siivutettuna

Ja tämä Raclettejuusto, jota siis nykyään myidään tällä nimellä jokaisessa marketissa myös kotimaassamme, haisee sitten TODELLA, mutta älkää antako hämätä, se on tarkoitukseensa jumalaista.
Bundnerfleichin sijaan voit käyttää Schwarzwaldin kuivakinkkua, serranoa tai prosciuttoa, esimerkiksi.

Hyviä vappu(munkke)ja kaikille!

Viime viikolla tarttui Bake&Party-liikkeestä mukaan ylläoleva härveli. Ja sehän on: Donut maker elikkä munkkiautomaatti!
Ja mikä sen parempi aika testaukselle kuin munkkien kulta-aika vappu. Laite on 5dl vetoinen, mutta mukana oleva taikinaresepti ei täyttänyt kyllä kuin puoli pönikkää.

Donitsit

• 2 munaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/4 tl suolaa
• 2rkl sulatettua voita tai öljyä
• 3 3/4 dl vehnäjauhoja
• 4 tl leivinjauhetta
• n, 1dl maitoa (laitoin ainakin 2)

Vatkaa hiukan munia, lisää sokeri, suola ja öljy. Sekoita jauhot keskenään ja lisää maidon kanssa taikinaan. Täytä munkkimasiina taikinalla ja vapauta painiketta apuna käyttäen  munkkirenkaita kuumaan öljyyn.

Paista kuumassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle hieman valumaan. Kieritä kaneli-sokeriseoksessa. Nauti tuoreena.

Plussat ja miinukset

+ värkki tosiaan toimi!

+ taikina helppo ja nopea, koko homma ohi alle tunnissa

+ munkit kauniin näköisiä, keveitä ja hyvin kohonneita (no hei, 4 tl leivinjauhetta!!!)

mutta

- henkilökohtaisena miinuksena se, että en voi oikeasti sietää ns. donitseja tai tuollaisia kakkutaikinamaisia munkkeja, vaan tykkään hiivalla kohotetusta pullataikinasta tehdystä rinkulasta. Ja nämä olivat siis just noita kakkujuttuja, sinänsä kyllä hyvän makuisia.

Elikkä seuraavan kerran teen perinteisen pullataikinan erittäin löysänä ja kokeilen toimiiko donitsi-apuri sen kanssa. Jos toimii, niin niistä tulee varmaan todella keveitä löysästä taikinasta, siis herkullisia.

Mutta joka Arnoldsilla valitsee niitä pikkuisia cakedonitseja tykkää myös näistä!

Hyvää Vappua kaikille!