AURAMOLE JA PUNAJUURI TOTOPOS

Jaa-a, en tiedä onko tässä dippi-maissilastuyhdistelmässä mitään keveää, vihreää tai edes ruusuista, että saataisiin ympättyä tämä jussin dipiksi (koska ei jussikaan dippailematta mene).

Satuin nyt tekemään sitä näin juhannuksen alla ja vetelin sen edeltävänä yksinäisenä (mutta tervetulleena) äitilauantaina soffalla (ankarasti kielletty) yksin parempiin kitusiin huonohkoa Netflix sarjaa katsoen, niin miksei tämä maistuisi viikkoa myöhemmin jussinakin, ajattelin.

Mutta tiedoksi ihan vaan, että sopii myös kaikkina muina vuodenaikoina, niin sanotusti 365 päivää vuodessa.

Punaiset punajuurimaissilastut ovat tuotenäyte kevään uutuustuotteesta, ruotsalaisen El Taco Truck'in vegaanisesta tuoteperheestä. Mikä väri! Maku myös sopiva, ei suolainen. Näillä on myös tosi hyvät soosit ja valmiiksi rapeat tostadas-pohjat, arvostan! Tuotteet erottaa hyllystä niiden villin pinkit pakkaukset.

Dippi olisi saattanut näyttää melko aneemiselta vaaleiden maissilastujen kanssa. Nyt se on pelkkää fortea. Reseptin pöllin ja sovelsin Nigellalta, hän kun lähettelee mulle päivittäin (ja ehkä puolelle miljoonalle muulle) reseptejä sähköpostiin.

Tämä respa on siis tavallaan kuin sinihomejuustolla silattua guacamolea tai ainakin sinnepäin. Roquamole, sanoo Nigella, joten minä sanon tietenkin Auramole.

Auramole

130 g murusteltua Aurajuustoa

1 dl kermaviiltä

2 ison kypsän avokadon liha

1/2 tuore jalapeño hienonnettuna tai rkl säilöttyä hienonnettuna (tai enemmän)

2 kevätsipulia hienonnettuna varsineen päivineen

hiukan savupaprikaa

Kylkeen pussillinen El Taco Truck Beet Root Corn Chips

Survo kulhossa haarukalla kaikki aineet sekaisin.

Säästä avokadon kivi/ kivet, jotka ehkäisevät dipin tummumista, tässä kun ei ole mitään limeä estämässä tummumista.

Tarjoa maissilastujen kera. Jos käytät näitä punaisia, kannattaa pussin pohjan murut ripotella dipin pintaan väriä tuomaan.

Punainen ei oo ehkä juhannuksen väri, mutta nyt on!

Ja siis totopos on meksikolaisten kutsumanimi maissilastuille, ei sen kummempaa!


 

DIPPI VIIKONVAIHTEEKSI

 

Oon itse mielessäni nimennyt tämän dipin Ystävän dipiksi. Vaikka nyt otsikoin tämän Dippi viikonvaihteeksi, ei tämä nyt ainakaan tämän viikonlopun suosikki sipsi-dippi-illoille ehtinyt (sanoisin, että ne ovat varmaan pe ja la), mikä pikkasen harmittaa. En vain ehtinyt koneelle ennen kuin nyt klo 22.00 lauantaina.

Meillä on nimittäin ollut klo15 asti meneillään Maitotytön 10v- yökyläsynttärit ja kas kummaa, sillä on ollut ihmeen työllistävä vaikutus meikäläiselle. Olen saanut ihan kirjalliset ohjeet mm. tarjoilusta...

Toivottavasti näistä hetkistä ystävien kanssa jää Likalle ihania muistoja, nämä on sellaisia asioita kuitenkin, joiden toteuttamiseen ei vaivannäön lisäksi  muuta tarvita.

 si+

Tämä dippi ei kuitenkaan ollut listalla, mutta kun tiesin, että tänään sipsit virtaa, niin tein itselleni tätä Ystävän dippiä, jonka erikoisuus on se, että se tulee nauttia nimenomaan Sour cream & onion - sipsien kanssa.

Opin tämän reseptin joululomalla Natasiskoltani, joka on perinyt reseptin ystäviltään Leyla&Petteriltä. He taas ovat saaneet reseptin enlanninkielisiltä ystäviltään, muistan, että siskoni olisi sanonut, että austaralialaisilta (mutta ei nyt enää muista niin sanoneensa).

Mutta tyypillisestihän parhaat reseptit kulkevat eteenpäin ystävältä toiselle.  Resepteissä parasta syömisen jälkeen on jakaminen! 

Ensi sunnuntainahan on ystävänpäivä, joten tähdätkää tällä reseptillä vaikka ensi viikonloppuun.

Ystävän dippi

100 g  ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (eli molempia yhtä paljon)

2  tomaattia

1 punasipuli

sweet&sour -kastiketta

Sekoita ranskankerma ja tuorejuusto.

Poista tomaateista kannat ja kuutioi tomaatit pieneksi kuutioksi.

Kuori ja hienonna sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita molemmat  ja 1 rkl sweet&sour- kastiketta juusto-ranskankerma seokseen.

Levitä dippi laakealle vadille ja tiputtele pinnalle sweet&sour-kastiketta.

Tämä dippi tulee kauhoa Sour cream&onion  makuisilla sipseillä 

sweet&sour sattumien läpi.

SIKIL P'AK

Nimen tekisi mieli johdatella mieleni ehkä jonnekin Pakistaniin tai Bengalin lahdelle. Mutta eipä ei. Tämä kurpitsansiemenistä valmistettava tahna on nimittäin alkuperältään (ja ainoastaan?) Meksikosta, Jukatanin niemimaalta. Se on meksikolaisista salsoista ehkä kaikkein tuntemattomampia vaikka myös vanhimpia, elää nyt jonkinlaista nousuvaihetta, keittiömestarit mm. USAssa ovat löytäneet sen listoilleen.

Jos tykkäät hummuksesta, tykkäät tästä. Salsa on koostumukseltaan vähän hummustyyppinen. Siinä on sellainen paahteinen ja maanläheinen maku ja jostain syystä siinä on tosi vahvasti mukana ne maut, jotka itse yhdistän meksikolaiseen keittiöön.  

Hienontamalla kurpitsansiemenet saadaan aikaan upea kermamainen koostumus. Raa'at siemenet paahdetaan ensin kuivalla pannulla ja hienonnetaan sitten tahnaksi. Jos sinulla on hyvä kutteri onnistut ehkä sillä parhaiten. Itse käytin sauvasekoittimien kuningatarta, Bamixia, ja silläkin aika kauan sai surautella. Vaihdoin tahnan kapeampaan ja korkeampaan astiaan, niin homma toimi paremmin. Jos olet varsinainen DIY-tyyppi ja satut omistamaan molcajeten, tuon meksikolaisen kivimorttelin, on se varmaan salsan valmistusta aidoimmillaan. Mutta valmistaudu n. 1/2 h kärsivälliseen survomiseen. Reseptit vaihtelevat, kuten aina, jotkut käyttävät kuorittuja kurpitsansiemeniä, toiset raakoja kuorimattomia. Tarkoitus on saada siemenet kuitenkin hyvin hienoksi. Lisukkeiden määrä hiukan vaihtelee, vaihdellen käytetään mm. sipulia, tomaattia ja valkosipulia, minä tietenkin kaikkia edellä mainittuja. Ensimmäisen kerran elämässäni käytin myös habaneroa, joka useimmissa reseptissä mainitaan juuri sikil p'akiin kuuluvaksi chiliksi. 

Tästä on pakko loikata sivuraiteille ja kertoa hauska habanero-sattumus. Olen välillä tuolla raviradalla suunnittelemassa ja valmistamassa ruokia parin hommaa pyörittävän ihanan sisaren kanssa. Tässä hetki sitten tehtiin naisten ravi-iltaan tex mexiä ja opastin sitten puhelimessa kaupassakäyntiä. - Rutkasti korianteria ja chiliä ja jos kaupassa on niin tuo myös tuoreita jalapeñoja. 
Sitten kokkauspäivänä oltiin vähän eri puolilla keittiötä ja kaverini pilkkoi hanskat kädessä sipuleita, tomaatteja ja chilejä. Hän alkoi valittaa, että sormenkynnen aluset on ihan tulessa, johon minä vaan, että joo joskus mullekin käyny niin. Onneksi on hanskat. Chilit jo pilkottuaan hän sanoi, että käsivarretkin on ihan tulessa, ja me niitä huuhdeltiin kylmällä vedellä ja ihmeteltiin, että oliko kyse määrästä vai mistä, että noin reagoi. Menin sitten jossain vaiheessa keittiön toiseen päähän ja näin kulhollisen pilkottuja habaneroja. Kysyin, että mihin sä noita tarvit, ne kun on niin pirskatin tulisia. 
-Sähän käskit ostaa!

Olin jo änkyttämässä takaisin, että en todellakaan, kun tajusin. Olin puhelimessa puhunut jalapeñoista ja oon oppinu lausumaan ne HA-LA-PEN-JO, kuten  muutkin meksikolaiset. No siinä puhelimessa nopeesti ja kiireesti ja sitten kaupan chilihyllyllä... no onhan se HA-BAnero nyt lähempänä kuin jalapeno...

Vähä meitä nauratti...Paitsi että kaverini käsiä myös kirveli...ja habanerot jätimme suosista käyttämättä.

Mutta hei, varovasti sen habaneron kanssa, tehkää kuitenkin tätä. Miettikää, mikä kiva alkupalatrio: Sikil P'ak, guacamole ja Salsa Bandera (pico de gallo) ja kylkeen itse paistetut (tai pussin avaamisella valmistetut) totopokset, eli maissilastut dippailuun. Kylmää olutta...

SIKIL P'AK

3 dl raakoja kurpisansiemeniä

1 habanero

2 tomaattia

2 valkosipulinkynttä

1/2 hopeasipuli

1 dl hienonnettua korianteria

0-1 dl lämmintä vettä

1/2 limen mehu

suolaa

Paahda kuivalla pannulla kurpitsansiemeniä n. 3-5 min, niin että niihin tulee kiva väri. Käytin hokkaidon ja myskikurpitsan sisuksista kaivamiani siemeniä, jotka olin huuhdellut puhtaiksi rihmoista. Laita sivuun.

Poista tomaateista kannat ja paahda niitä sekä kokonaista habaneroa, kuorittua ja viipaloitua hopeasipulia ja valkosipulinkynsiä kuorineen pannulla kunnes ne pehmenevät ja saavat reilusti tummaa tuntumaa (varsinkin tomaatti ja habanero), 5-7 minuuttia. 

Puserra valkosipulit pois kuoristaan, nyppää habanerosta kanta ja pistä kaikki aineet survontaastiaan. Survo tai hurauta tahnaksi, tahnaan saa jäädä mustia pilkkuja. Lisää sitten siemenet ja aja sileäksi. Jos koostumus on liian tönkköä, lissä lämmintä vettä ruokalusikka kerrallaan. Lopuksi lisää korianteri, lime ja suola maun mukaan, kuitenkin ainakin 1tl. Tarjoile huoneenlämpöisenä, ripottele ruohosipuli pinnalle. Säilytys jääkaapissa. Jos salsan ohentaa juoksevaksi, voi sitä valuttaa myös tacojen päälle. 

VOITA KITCHEN AID TAI LOHDUTA ITSEÄSI PITALLA

Pitaleivät on mun makuun. Itsetehdyt varsinkin. Täyttä mystiikka miksi ja kuinka ne pullistuu uunissa ihaniksi, pulleroisiksi taskuiksi. Sisälle voi laittaa lähestulkoon mitä mielesi tekee, mutta nämä mun sitruunapossutäytteiset kyllä osuu  omiin makuhermoihin aikas tujusti. Vähän (paahdettua) paprikaa (joka siis on vähän kuin pekoni, aina hyvä) ja sitten reilulla kauhalla tsatsikia päälle. Sellaista spesiaalitsatsikia jossa on mukana reilusti, niin reilusti fetajuustoa....

Pitaleipien teossa ei todellakaan ole mitään mystiikkaa, ja tämä ruoka on ihan nopea ja näppärä valmistaa arki-iltanakin. Kasviksia ja lihoja voi varioida määräämättömiin. Ja sä tiedät, että mä en tuomitse kaupan pitaleipiäkään, koska meillä niihin turvaudutaan myös aika ajoin, jos tuntuu, ettei oo tarvetta taikinaterapialle. Mun mielestä muuten paras lämmityskeino niille on ihan leivänpaahdin, pistää vaan paahtumaan vielä toisenkin kerran.

Sitruunapossulla ja Apetinajuustotsatsikilla täytettyihin pitaleipiin löytyy resepti täältä. Se on muuten puolaksi 

Domowy chlebek pita z cytrynową wieprzowiną i sosem tzatziki. Edelleen niin käsittämätöntä, että joku ehkä lukee mun laatimaa reseptijuttua puolaksi jossain Puolassa...

Ja sitten vielä se VOITA KITCHEN AID- osio. Tämä on muuten kuuma vinkki ja jos joku tosissaan haluaa kotiinsa tuon keittiökaunottaren, niin nyt olisi melko hyvät tsäänssit.

Apetinan makutiimistä on leivottu tastetwistereitä, eli vuorollamme kerran kuukaudessa tuunaamme jonkun klassikkoreseptin. Yhtenä jujunahan koko sivustossa on, että resepteissä on  useimmiten joku Apetina-tuotteilla tehty twisti.

Apetina.com aloitti myös kampanjan, jossa joka kuukausi jaetaan parhaaksi äänestetylle reseptille joku ihana keittiövempain, tässä kuussa siis tuo Kirchen Aid-klassikko. Osallistuaksesi jaa instagramissa kuva jostakin syötävästä aikaansaannoksesta, jossa joku oma  tastetwistisi #tastetwist. Apetina poimii nuo sivuilleen, jossa kuka tahansa voi käydä äänestämässä niitä. #tastetwist -reseptin ei tarvitse sisältää mitään Apetina tuotteita. Siellä on nyt parhaalla reseptillä vissiin 140 ääntä ja tiedän, että aika monella teistä olis mahdollisuudet saada paljon enemmän jos vähän viel huutelette kansaa äänestämään. 

Hakekaa se Kitchen Aid sieltä Suomeen!

Tai ainakin pirun hyvä pita-ateria resepti....

Kampanja ei ole vielä Suomen sivuilla, joten klikkaa oikean yläkulman aukeavasta maavalikoimasta kohta Global.

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Tahna, mousse, levite, röra, dippi, päällys...

You name it! Kaikenlaiset pienet sormisyötävät on herkkutarjottavia eivätkä itse asiassa mitenkään vaivalloisia valmistaakkaan, kun suunnittelet suupalojen päällyksen erilaisten sekoitettujen tahnojen varaan, sen sijaan, että asettelet kullekin korpulle 3 erillistä ainesosaa yksitellen. Mun makuun saa ollakin vähän krouvimman näköistä, eihän tässä mitään michelinkokkeja olla.

Jos oikein yksinkertaistaa, niin tahnat voi tarjota omissa kipoissaan ja jokainen saa tehdä omat pikku herkkupalansa. Ei ollenkaan hullumpaa sekään.

Ensin tietysti tarvitaan jotain sen tahnan alle. Pikkusen erilaisia koostumuksia, niin hyvää tulee; vaalea ja tummaa, rapeeta ja tuoretta.  Jopa perunalastu voi olla hyvä pohja tahnalle.Sain loppuvuodesta testaukseen aivan supereita tattarinappeja, siis gluteenittomia, ja niistä kuulette kohta lisää, on muuten vastaus aika monen rukouksiin!

Tein näitä tahnojani jo viime vuoden lopulla, glögikauteen ja Uuteen vuoteen, kaikkiin kivoihin kokoontumisiin. Tarkempi juttu löytyy Apetina -sivustolta, jossa häärin Makutiimin Suomen edustajana parin muun huipputyypin kanssa.

Ihan pakko kuitenkin helliä teitä vähän kuvilla ja inspiraatiolla. Mun tarjottimelta löytyy tietenkin, jotain lähi-idän tyylistä, vähän kuin hummusta, mutta lisättynä vielä yhdellä' extraherkku raaka-aineella.

Sieltä löytyy ihanan intensiivisiä, erilaisia makuja, helposti toteutettuna, sen vaan vinkkaan, että kylmäsavustetuista tuotteista se maku tulee , niin lihaan kuin kalaan.

Ja vättämättä ei tarvita lihaa tai kalaakaan...

Avokadoa kylläkin, sitä tarvitaan aina. 

Klassikkojen klssikko taitaa olla kuitenkin Skagenröra. Ai jai, mä tykkään siitä, aina ja kaikkialla.

Juttu kokonaisuudessaan siis Apetina -sivustolla, jossa paljon muitakin huikeita reseptejä. Kannattaa kurkata.

Yhteistyössä Apetina

Kampasimpukoita, melkein kuin ravintolassa

Esillepano ehkä pikkariikkisen karkeampi kuin esikuvillaan Gaijinissa, mutta kunhan luette reseptin, tiedätte, että nämä voivat olla vaan hyviä. Niin hyviä, että soija-mirin liemikin ryystettiin lopuksi kupeista, vaikka ei se ehkä alunperin tarkoitus ollutkaan.

Reseptin jaosta saan kiittää Sivumaku-blogin raivostuttavan ihanaa Jania, joka kyllä yleensä sanoo asiat niin kuin ne ovat. Alkuperäinen resepti on siis Gaijinin keittokirjasta, jota itse en ole koskaan päässyt nuuhkimaan. Siellä löytyy luultavasti paremmat kuvat ja kauniimpi esillepano...tämä on vähän kuin se ikivanha juoruleikki jossa samaa tarinaa kuiskataan korvasta korvaan (gaijin-jani-minä) ja viimeisen viesti on kokonaan eri kuin alkuperäinen. 

Luulen kumminkin, että vaikka ulkonäkö matkan varrella saattoi muuttua räjähtäneeksi, maku pysyi. Ainakin noudatin reseptiä. Noh, lohenmäti vaihtui siianmätiin... ja jotta saadaan vähän vaihtelua reseptiin, niin muutan hiukan määriä, koska meitä oli 8 aikuista ja kampasimpukoitakin yhteensä 24. Tein myös avokadokreemin puolitoistakertaisena, mutta se oli turhaa, alkuperäinen (tässä) riittää.

Kampasimpukat Kalifornia, avokadokreemiä ja soija-mirin -

kastike

 8 :lle jos teet reilut 3 simpukan annokset

24 kampasimpukkaa
6 tl seesamiöljyä
avokadokreemiä
soija-mirin -dressingiä
haluamaasi mätiä
norilevää ohuiksi suikaleiksi leikattuina (1 arkki riittää)

Kuumenna paistinpannu, lisää öljy ja paista kampasimpukoita ensin 2 min. toiselta puolen, käännä, sammuta levy anna olla vielä minuutti ja ota sitten pois pannulta lautaselle. Jos sinulla on hyvä, tehokas pannu, niin voit paistaa yhdessäkin erässä, muuten kahdessa.

Laita kampasimpukoiden päälle avokadokreemia ja tarjoile kuuman soija-mirin -kastikkeen, mädin ja norilevän kanssa.

Avokadokreemi
2 avokadoa
2 tl wasabitahnaa
1 rkl creme fraichea
1 sitruunan mehu
1 tl suolaa

Halkaise avokadot, poista kivi ja kauho hedelmäliha lusikalla blenderiin. Laita mukaan muutkin ainekset  ja soseuta. Maista ja hienosäädä maku  vielä suolalla ja sitruunanmehulla tarvittaessa.

Soija-mirin -dressing
1 pieni inkivääri
1 punainen chili
3 valkosipulinkynttä
2 dl vettä
1 dl miriniä
1 dl soijaa
2 rkl riisiviinietikkaa
0,5 dl sokeria

Kuori ja leikkaa inkivääri pieniksi kuutioiksi, chili ohuiksi renkaiksi ja valkosipulit ohuiksi viipaleiksi. Mittaa kattilaan nesteet ja sokeri. Kiehauta. Lisää inkivääri, chili ja valkosipulit ja jätä kattilasivuun odottamaan. 

Ja pääruokahan olikin sitten ihanan tulista ja värikästä naudanpotkapataa aasialaiseen malliin.

Kuuma kylpy

Vaikka television katseluun,  edes ihanien ruokaohjelmien,ei tunnu nykyään liikenevän aikaa, sattuu toisinaan silmään vilahdus jostain ruokaohjelmasta. Niinkuin nyt tässä yhtenäkin päivänä pari minuuttia Jamieta. Oli varmaan uusinnan uusinta kun muistin heti jakson ja muistin myös joskus merkanneeni sen  to do- listalleni. Tässä sitä nyt sitten tule todoo, todoo, todoo!


Bagna Gauda tarkoittaa kirjaimellisesti kuuma kylpy. Alkuperältään tämä vihannesten dippaamiseen tarkoitettu ja aina kuumana tarjottava kastike tulee kai Piemontesta, missä se on tyypillistä talvi- ja syksyruokaa. Mutta kyllä sitä tehdään Provencessakin, ainakin minun Provencen keittiö- keittokirjassa. Ja Nigellakin on sitä showssaan tehnyt, tarjoili hienosti tuikkukuppi padan alla. Eli nyt tämän ruuan tarjoiluun sopivat hyvin kaikki teidän käyttämättömänä lojuvat suklaafonduepadat joissa on tuikkulämmitys. Kerrankin käyttöä turhakkeelle!

Sopivan etikkainen ja lempeästi valkosipulinen kastike hurmaa kasviksen kuin kasviksen. Leikkasin dipattavaksi niin porkkanaa, punajuurta, fenkolia, varsiselleriä, retiisiä kuin kukkakaaltakin. Vaikea nimetä suosikkia, mutta varoitan, että täma on kyllä lievästi addiktoivaa. Kirpeä, kuuma kylpy ja rouskuvaa vihannesta. Tämä oma versioni, joka siis on Jamien versio, on tälläinen kermamainen. Bagna Gauda voidaan valmistaa myös aivan vetisen ruskeana, läpikuultavava liemenä. Sainpas kuulostamaan kauhealta, mutta hyvää varmasti on.

Bagna Gauda vihanneksille

6 valkosipulinkynttä   kuorittuna    

3 dl maitoa        

10  anjovisfilettä  öljyssä      

180 ml neitsytoliiviöljyä        

2-3 rkl valkoviinietikkaa

 

Laita kasariin valkosipulinkynnet, maito ja anjovikset, kuumenna kiehuvaksi ja keittele hiljakseen kymmenisen minuuttia, tai kunnes valkosipulinkynnet pehmenevät. Älä säikähdä vaikka keitos näyttää karmivalta.Se sekoittuu kyllä kun seuraavaksi annat sille kyytiä sauvasekoittimella ja ajat sen sileäksi. Sen jälkeen lisää oliiviöljy ja etikka vähän kerrallaan, mitä enemmän sekoitat, sitä paksumman kastikkeen saat. Tässä kyllä juoksevampi on parempi. Eli sekoita varovasti. Sitten  tarkista , että soosi on tarpeeksi hapokasta. Jos ei, lisää vielä tujaus etikkaa.

 

Valmista tarjottavaksi, ja siis aina kuumana. Eli vihanneksethan olet jo siivuttanut ennakkoon?

Koska söin tämän hirmuannoksen ihan yksin, jäi siitä tähteitä. Laitoin kaikki vihannekset samaan kulhoon ja illalla kuumennin lopun kastikkeen, kaadoin vihannesten päälle ja taas rouskuteltiin.

Vedän puheeni takaisin. Lievästi addiktoivaa ei pidä paikkaansa. TODELLA addiktoivaa!

Ja kuka äyriäisiä rakastaa....

Minä, minä, MINÄ! Mutta valmistettua niitä tulee älyttömän harvoin. Kaksi syytä; aina kallista ja aina pakasteesta. Ravintolassa sen sijaan innostun yleensä tilaamaan kalan tai lihan sijaan äyriäisiä, mikäli niitä on tarjolla. Kaiholla muistelen isäni savustamia mitä lie ubersuuria jättikatkarapuja Dhakassa...ei ollut muuten mitään 5 ravun syöntilimiittiä ja itse kalatorilta haettuna taatusti tuoretta.

Hellmann's haastoi blogirinkiläisiä maistamaan majoneesivalikoimaansa ja laatimaan jonkun majoneesin kanssa nautittavan reseptin. Heti chillimajoneesia maistettuani tiesin, että nyt muuten täytyy saada jotakin ravunpyrstöjä grilliin tai savustimeen. Ihan maistoin yhdistelmän suussani. Mä olen sen verran amerikkalaiseksi jäänyt vaihto-oppilasvuoden vaikutuksena (silloinhan sitä ollaan hyvin vaikutusalttiissa iässä...), että majo muutenkin kuuluu tiettyihin juttuihin; ranskiksiin, tonnikalakerrosleipiin ja ihan muihinkin kylmiin kerrosleipiin (tiedättehän, toisella siivulle majoneesia ja toiselle sinappia, just sitä kukertavan keltaista...). mun salaiseen kasvisdippiohjeeseen....
Vaikka itse tehty majoneesi onkin onnistuessaan pala taivasta, en minä sitä lähde tekemään kuin erikoistapauksessa, kyllä  se aitoamerikkalainen majoneesinmaku tulee just tästä Hellmann'sin purkista.

Siispä tiikeriravunpyrstöt marinadin kautta vartaaseen, lisukkeeksi aivan huippuhyvät mangovartaat ja hiukan salaattia ja majoneesivalikoima esille! Ohje on häpeilemättömän yksinkertainen, mutta kuka sanoi, että herkullisen täytyisi olla monimutkaista.

Grillatut tiikerirapu- ja mangovartaat chillimajoneesin kera
2:lle

200g kuorimattomia, raakoja tiikeriravunpyrstöjä
1 dl öljyä
1 tl sesamöljyä
2 valkosipulinkynttä
Chipotle-mausteseosta myllystä
suolaa
2 limeä
1/2 puntti korianteria
1 kypsä mango

Tarjoillaan Hellmann´s chilli- ja valkosipulimajoneesien kera

Liota puisia grillitikkuja vedessä muutama tunti, vaikka katkeavat ne kumminkin.

Sulata tiikeriravunpyrstöt suuressa astiassa kylmää vettä, n. 15 min. Leikkaa saksilla sulaneiden rapujen kuoret selkäpuolelta auki ja poista suolenpätkä. Jätä kuitenkin kuoret paikoilleen.

Laita puhdistetut ravut kulhoon ja valmista ravuille marinadi sekoittamalla yhteen öljyt, 1 limen mehu, pilkotut valkosipulinkynnet, hiukan suolaa ja esim chipotle mausteseosta. Anna muhia tunnin verran. Pujota ravut neljään vartaaseen.

Kuori mango ja leikkaa siitä sitten  kiven suuntaisesti kahdet paksut siivut molemmilta puolilta. Tai kuinka nyt saat. Pujota vartaisiin.

Grillaa molemman lajin vartaat kuumassa grillissä muutama minuutti per puoli, niin että ravut kuorineen muuttuvat vaaleanpunaiseksi. Purista mangovartaiden päälle vielä limen mehua, ripottele korianterisilppua ja hiukan sormisuolaa, myös rapuvartaiden päälle passaa samat aineet.

Käy kuorimaan ja herkuttele dippaamalla ravunpyrstöt chilimajoneesiin, joka on juuri sopivan pikanttia, ei missään nimessä polttavan tulista. Hellmann'sin miedosti valkosipulinen majoneesi sopii myös kaveriksi.

Ja pakko vielä sanoa, että mango on myös hävyttömän hyvää grillissä!

Ja suussa!

Yhteistyössä Hellmann's

Perunalle kastetta

Olen vähän heikkona perunaan. Pekoniin. Ja piimään. Vesi herahti siis välittömästi kielelle kun  törmäsin tähän peruna/kastike reseptiin.

Ja kyllä olikin hyvää. Vesi herahtaa taas kielelle.

Eka päivänä kaadoin tätä kylmää kastiketta uunilohkojen päälle ja toisena päivänä paistelin pannulla perunoiden kanssa porkkanoita, kukka-ja parsakaalia. Kaikelle passas.

Piimäkastike perunoille

2dl piimää
1dl ranskankermaa
3 rkl majoneesia
2rkl tuoreuta silputtuja yrttejä. minulla ruohosipuli ja persilja (timjami, basilika yms. käy)
hyppysellinen valkosipulijauhetta
suolaa ja pippuria
5 pekoninviipaletta

Paista pekonit rapeiksi ja valuta kuiviksi rasvasta talouspaperin päällä. Murenna paloiksi.

Sekoita kaikki  muut aineet kulhossa ja anna makujen tekeytyä edes puolisen tuntia jääkaapissa. Lisää pekoninmurut  ja nauti  uunilohkojen, paahdettujen perunoiden tai uuniperunan kanssa..

Niin ameriiikkaa!!

Kanaa ja kikhernehiä

Huomasinpa, että pöydässämme ei ollut aikoihin vieraillut minkään sortin intialainen ruokalaji, vaikka se onkin yksi lempparikeittiöitäni. Tilanne oli tietysti korjattava hetimmiten ja sopi hyvin kun Saarionen järjesti meille oikein varsinaiset kanaviikot. Tai oikeammin mielenkiintoisen jyväbroilerpäivän (josta postailen vielä enemmän).Mutta nyt siis kokkaillaan Saarioisten jyväbroileria tulevina viikkoina varmasti useamman kerran.

Intialaisittain kanaruokavaihtoehdoissa vaivaa vain runsaudenpula, mutta tälle tielle lähdettiin. Kikherneitä en ollut aikaisemmin laittanutkaan liha-annokseen mukaan. Ruokalaji oli sopivan mausteinen, ei tulinen ja valmistui kaikkine lisukkeineen puoleen tuntiin aloituksesta. Jyväbroilerpäivässä keskusteltiin nimittäin paljon aiheesta marinoitua vai marinoimatonta. Kyllä minäkin käytän marinoitujakin, kun ne aina tarjouksessa puoliväkisin hyppäävät ostoskärryyn. Ensisijaisesti ostan ja haluan ostaa kuitenkin marinoimattomia, mutta kun saatavuus on välillä huono ja hintakin yleensä korkein mahdollinen, niin pistää joskus ihmettelemään. Jokatapauksessa en ole koskaan kokenut ettenkö halutessani saisi kanaan makua.

Kanaa ja kikherneitä.
4:lle

3 rkl öljyä
380g. jyväbroilerin fileepihvi (tähän sopisi kyllä paremmin rintaleike, mutta yllätys yllätys, sitähän ei tuona päivänä löytynytkään hyllystä marinoimattomana jyväbroilerina)
1 sipuli, pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 chili silputtuna tai 1-2 tl chilitahnaa
2 tl jeeraa
2 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
1 purkki tomaattimurskaa
1,5 dl vettä
1 rkl tuoretta minttua tai jos on pakko niin kuivaa sitten
1 tölkki kikherneitä
1 rkl tuoretta korianteria hienonnettuna

Paloittele kukin kananpala n. 3 osaan. Kuumenna öljy wokissa tai korkealaitaisessa paistinpannussa ja ruskista öljyssä kananpalat. Siirrä syrjään.

Laita nyt pannulle sipulit, chili ja muut mausteet, ja paista miedolla lämmöllä pari minuuttia. Tässä vaiheessa intiatuoksu valtaa keittiösi.

Sekoita mukaan tomaatit, vesi, minttu ja herneet. Sitten kananpalat. Tarkista suola ja anna hautua kannen alla   parikymmentä minuuttia.

Tsekkaa mausteet. ripottele päälle korianteri ja aseta tarjolle.

Tässä vielä kuplitaan pannulla

Tarjoile jogurtin (raidan) ja basmatiriisin tai naan-leivän kanssa. Tai molempien kuten minä ahne.

Mistä tulikin mieleeni meidän tämänkertainen raitamme.

Pistaasiraita

5 dl paksua luonnonjogurttia
2 rkl hunajaa
1/2-1 dl kuorittuja pistaasipähkinöita murskattuna

Sekoita kaikki aineet ja anna tekeytyä jääkaapissa. Raita oli ihanan erilainen ja makean pähkinäinen. Sattuneesta syystä minulla oli murskattuja pistaasipähkinöitä jääkaapissa. Niiden saattaminen tähän valimiuteen olisi ollutkin aika hidasta. Ensin kuorin, sitten kalttasin kuumassa vedessä, että "nahkakin" lähtisi, eikä ruskistaisi väriä,  hieroin tosiaan sen nahan pois ja vielä surrautin murskaksi tehosekoittimessa vesitilkan kera.

Ja laitetaan nyt kaikki samaan syssyyn, eli pakollista viherannosta esitti

Mangoldi sinapinsiemenillä

Reilu kimppu mangoldia tai pinaatinlehtiä (silloin reseptin nimi ei ole tietenkään mangoldi...)
2 rkl öljyä
1/2 tl garam masalaa
1 rkl sinapinsiemeniä
2 salottisipulia

Kuumenna öljy paistinpanulla savuavaksi, lisää garam masala ja sinapinsiemenet ja laita nopeasti kansi päälle ja pidä niin kaun kunnes sinapinsiementen hurja poptanssi loppuu.

Lisää sekaan sipulit, (lämpö ei ole enää toivottavasti täysillä) ja mangoldit jotka olet leikellyt varsineen päivineen, tai vaihtoehtoisesti pelkät pinaatinlehdet. Anna niiden vilttiintyä ja hauduttele  varret kypsiksi.

Oli ihan ok lehtien suhteen, mutta kyllä varret oli tähän aikaan syksyä ettenkö sanoisi puisevia. Olis pitänyt vaan jaksaa kerätä tarpeeksi lehtiä.

Kikherne-feta-minttutahna (vai onko nimessä lueteltava kaikki valmistusaineet?)

Voishan tämän tahnan nimi ola vaikka vaikka vaikka Martti? Ei ainakaan huonompi nimi kuin Kikherne-feta-minttutahna. Paitsi ettei siitä tietäisi mitä se sisältäisi. Ja mieleen tulisi itsellä vain Iso-hoon Martti -eno (terveisiä!) ja yksi pikkupoika nimeltä Martti.

No enpä lähtökohtaisesti itsekään tiennyt mitä tahnaan oli tuleman sen tekoa aloittaessani, mutta niin vaan hyvää tuli! Tarkoitus oli siis valmistaa vapun nyyttäri brunssille tuoreen leivän kumppaniksi hummusta ja feta-minttutsatsikia, jonka ohjeen näin jossain, mutta yllättäen jugurtti olikin jäänyt kauppaan. Lisäksi olin suunnitellut tekeväni myös vietnamilaisia- onko ne nyt kesä- vai kevätrullia -, mutta kun kaupassa ei ollutkaan riisipapereita, jäin tyhjän päälle roikkumaan. Ilman suunnitelma b:tä. Ja tämä jotenkin yllättävän paljon vaikutti tavallisesti niin tyynen rauhaisaan olemukseeni ja jouduin jonkunlaisen raivon valtaan niin, että kun tahnoja aloitellassani huomasin, että toisen pääaine puuttuu myös, aattelin ihan sama ja lyödään kaikki yhteen.

Kikherne-feta-minttutahna

1 tetra  keitettyjä kikherneitä 380/230g
200g fetaa
1rkl tahinia
2rkl hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä kuorittuna
1 nippu tuoretta minttua
1/2 sitruunan mehu
vettä jos liian paksua.

Kaikki ainekset sileäksi tehosekoittimella ja sitten vaan leivän päälle ja pari oliivia toiseen käteen.
Ja suukkuun!

Kasviskaviaaria blineille

Apua, helmikuun viimeinen kolmannes jo käsillä, eivätkä meidän keittiössä ole vielä blinipannut käryn-siis kuumenneet...

Mutta onneksi on äiti, ihana äiti, joka ehti meidät jo yksi sunnuntai kutsua blineille.  Tarjolla oli näitä talven herkkuja mm. suolakurkun, smetanan ja hunajan,

kylmäsavulohen (kalastajan valmistamaa), ja poromoussen sekä tietenkin perinteisen mädin kera.

Mutta yllätys, yllätys, mikä oli tosi hyvää? Äiti oli myös valmistanut Ruokapirkan reseptillä kokeiluluonteisesti kasviskaviaaria, ja sehän osoittautuikin erittäin oivaksi blinin lisäkkeeksi. Minäkun olen niin kaavoihin kangistunut, että en aina lähde toteuttamaan noita kasvisreseptejä, kun en miellä itseäni kasvissyöjäksi, mutta taas tuli todistettua, että pitäisi ihmisen osata olla avarakatseisempi.

Eli jos siellä nyt on joku yhtä kaavoihin kangistunut kuin minä, niin suosittelen lämpimästi valmistamaan tätä lisäkettä, ihan vaan vaikka pöytäkunnallisille lihansyöjiä.

Kasvisviskaviaari


1 tlk (2 dl) kermaviiliä

1 1/2 dl maustekurkkuviipaleita kuutioituna

1 tomaatti kuutioituna

1/2 paprika kuutioituna

1 dl persiljaa hienonnettuna

1 rkl sinappia

1 rkl kapriksia

Sekoita kaikki ainekset yhteen. Maistuu ihanalta kuumien, rapeiden, vastapaistettujen, voisulaa tihkuvien blinien kera.
 
Ja ensviikolla muuten ne blinipannut kuumenee meillä.

Miksi kukaan ei ole kertonut mulle tästä juustosalsasta?

Joskus sitä ei näe metsää puilta. Olen jo pitkään kiroillut sitä kun kaupan hyllyjen valmispurkki salsat ovat niin syvältä (Ja joskus niitäkin tarttee kun haluaa jäädä soffanpohjalle tortillasipsipussin kera säälimään itseään). Tomaattipohjaisia ja jotakin chipotle-tyyppisiä ja salsa verde löytyy vielä Ok, kun tietää mitä ostaa, mutta guacamole ja juustosalsa, ne on kauheita. Älä tuhlaa rahojas kun syömättä jää!

Onneksi guacamole on helppoa ja herkullista itse tehtynä.

Niiiiiiin hyvää!

Tämä tuli mulle nyt vähän järkytyksenä, mutta ilmeisesti te olette kaikki muut myös tehneet itse omat cheddarjuusto-dippinne? Itse en jostakin syystä ole älynnyt koko mahdollisuutta. Paitsi tänä vuonna, kun jonkun teistä rakkaat kanssa-bloggaajani blogista näin ohjeen. (sori, en enää löydä juuri sitä).

Ruokavalioni ja sitä myötä postaukset on nyt viime viikolla ollut tälläistä tex-mex/meksikolaista  useana päivänä, mutta pantakoon nyt vaikka loppuraskauden piikkiin.

Mutta dippi oli hyvää. Kantsii tehdä itse. Toimi sekä kuumana että kylmänä. Nacho-annoksiin tai tortillasipseille tai whatever.

Juustosalsa

1paketti cheddar-sulatejuustosiivuja (se hochland merkkinen toimi ainakin hyvin)
1prk ranskankermaa
1 pieni tölkki  silputtuja jalapenoja (näitä löytyy sieltä texmex-hyllystä)

Sulata pienessä pinnoitetussa kasarissa juusto ja lisää ranskankerma joukkoon. Lisää jalapenot sulaneeseen massaan. Pieni purkki ranskankermaa riittää, mulla oli iso, siksi dipin värikään ei ole aivan niin intensiivisen keltainen.

Dig in!