YOU PUSH MY BUTTONS, BLENDTEC

Seuraava postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Blendtecin kanssa siten, että olen saanut Blendtech 725 kokeiltavaksi ja lupautunut kirjoittamaan sen ominaisuuksista ja käyttökokemuksista eli kertoa mitä sillä olen saanut aikaan. Postaus sisältää myös reseptin erittäin kuohkeasta, tahinilla maustetusta kukkakaalikeitosta, jonka pyöräytin Blendtecillä nuavvaan!

Näettekö tuon kuohkeuden ja sileyden? Ensi kertaa elämässäni mulla on tälläinen kone.

You push my buttons, Blendtec.

Todellakin! Että voi kodinkoneesta mennä sekaisin ja kerrankin nimenomaan onnesta sekaisin, hörähtelen joka kerran kun käytän sitä. Keittiökaverini saa minut superhyvälle tuulelle; pienellä diginäytöllään se nimittäin juttelee mulle! Joka kerran tervehtii (ja kaverilla riittää aika monta iskulausetta...) kytkiessäni virran päälle ja kun pesuohjelma loppuu(se on muuten aivan supertehokas ja helppo tapa puhdistaa kone), se aina vilauttaa tekstin: Ta-da!

Mutta kyllä se ehdottelee myös kaikenlaista. Haluaisinko kokeilla hummusta, tai olisko tänään guacamole-päivä? Kaikenlaisten tahnojen tekeminen on suoranainen nautinto, tämän koneen moottori jaksaa, eikä sen tylpät terät koskaan tylsy. Menee rouheeksi pähkinät, menee jauheeksikin, jäät murskaantuu ja minä kiljun onnesta. Ihan pakko vähän kiljua, koska kieltämättä näillä hevosvoimilla koneesta lähtevä ääni on aika reipas volyymiltään, vaan eipä hiljaista ja tehokasta versiota taida olla mistään blenderistä.

Teen mä tällä myös smoothieta, vaikka pelkän smoothien  ja pirtelön tekemiseen laite on aivan liian arvokas. Toisaalta, oon kyllä intaantunut smoothien teosta aivan uudella tasolla blendtechin myötä, kone kun ei edellisen koneeni lailla todellakaan jumiudu jäätyneisiin banaaneihin tai mansikoihin. Korkeintaan joskus se kohteliaasti ilmoittaa, että kannattaisi varmaan lisätä vähän nestettä (Cavitation, add more liquid!) Smoothie -ohjelmalla valmistettu juoma menee läpi kyllä vähän ohkaasemmastakin pillistä.

Ja koska smoothie on ainut tapa saada meidän kotimaiset jalokivet elikkä marjat urheilijapoikani Urho13v:n kurkusta alas, lupaan, niin lupaan,  tehdä näitä ainakin melkein joka päivä.

Taustatietona voin kertoa, että mä aina sorrun halpoihin kopioihin näissä koneasioissa, koska rahapussissa ei koskaan tunnu olevan justiin jonkun mun haavelaitteen kokoista rahasummaa. Ja kyllä, joskus ne laitteet on kestäny 20v. vaikka halpoja olivatkin (esim mun no name sitruspuserrin, R.I.P). Mutta useimmin mun keittiötahdilla niitä kuluu sitten aika kovaa tahtia, sauvasekoittimien kanssa oon esimerkiksi ollu aivan helisemässä kunnes nyt oon Bamixin tyytyväinen omistaja(toisaalta se on paluu juurille, mummolassakin oli yli 40v sitten Bamix ja Bamixia kutsuttiin aina Bamixiksi, ei koskaan sauvasekoittimeksi. Luulen, että Blendtechillä on meillä sama kohtalo).

Edellinen blenderini oli nimetön, aika kaunis kyllä raskaine ja epäkäytännöllisine lasikannuineen. Mutta sen bofortit ei riittäny mihinkään. Ei tullu tahnaa, ei jäämurskaa, ei ees smoothieta, lähinnä tein sillä pirtelöitä puolisulaneista jätskeistä. Ja silti kattelin sitä sen kymmenen vuotta, aina annoin uuden mahdollisuuden, aina kaivelin sitten raakaineita sen kitusista ja kaivoin esille sen hetkisen huonon sauvasekoittimen. Olin ihan marttyyrinä sen kanssa (no se oli Iso-Hoon ostama...). Vaikka en mä kai oikiasti tiennyt että on olemassa blenderi taivaasta Blendtec.

Mutta ne jotka haluaa oikeasti tietää ja harkittoo blenderikauppoja, tässä muutama puoltosana Blendtechille:

• 3,8 hevosvoiman moottori, siinä on kuulkaa riittävästi poweria!
• Helppo puhdistaa pesutoiminnalla, ei tartte törkkiä terävien terien armoilla(joita tässä siis ei oo) tiskiharjalla
• Terä on mahtava; tylppä, kestävä ja vahva
• Kannu on jotakin erikoismuovia(BPA-free) ja tuollainen neliskanttinen (itseasiassa viiskulmainen). Muoto on jostain syystä erityishyvä, aineet ei koskaan jää tököttämään seinille, vaan ne palaavat alas terään aina vaan uudestaan. ei siis ikinä trvitse mitään tamppereita tai sekoitussauvoja myöskään. Sinne ei tartte törkkiä! ja jälki supersileää.
• Sitten luen suoraan oppaasta, että kiinnitysistukka on valmistettu karkaistetusta metallista. Usein istukka on nimittäin muovia muissa koneissa. Arvaa kumpi voittaa?
• Blendtec on oikiasti älykone, se neuvoo sua. Se tunnistaa mahdolliset ongelmat kuten liian suuren määrän raaka-aineita, ylikuumenemisen tai ilmataskun syntymisen ja neuvoo mitä pitää tehdä. En oo kyllä saanut aikaan vielä kuin tuon viimeisen.
• Valmiit ohjelmat mm, kuumille keitoille, kastikkeille, jätskille, smoothielle , täysmehulle ja puhdistukseen. Lisäksi voit aina säätää manuaalisesti liukuvalitsimella koneen nopeuden tai käyttää sykäystoimintoa. Ja taas kone kertoo mikä on hyvä nopeus hämmentämiseen, pilkkomiseen tai tahnan tekoon.
• Myös ulkokuori on helppo pitää puhtaana koska se on täysin sileä, ei pääse kertymään mitään nippeleihin ja näppäimiin.
• ihan tyylikäs pidettäväksi työpöydällä, joka on muuten sen PAIKKA!
• Laitetta valmistava amerikkalainen perheyhtiö antaa laitteelle 8v takuun.

Ilmenneitä haittapuolia on kolme neljä:

• Suolainen hinta. 750€ on paljon blenderistä. Mutta mitä enemmän mä asiaa mietin ja mitä enemmän tätä käytän niin sitä paremmalta sijoitukselta tämä tuntuu. Ja ne sanoo että the last blender you'll ever own. 
• Ai hitsi mikä kuvattava. Ootteko koskaan yrittäneet ottaa kuvia kirkasmuovisesta blenderistä tyhjänä? No minä yritin, mutta kamera esitti aina muuta kuin silmä. Onneksi tajusin tunkea blenderiin tavaraa sisään. Vaikka en kyllä vieläkään julkaise kuvaa kukkakaalikeiton vaalean beigestä olemuksesta blenderissä...
• Tuli meille kerran yks riita. Aika vanhanaikainen juttu. Laitoin huolettomasti paljon pesuvettä kulhoon ja fairyäkin lurahti vähän muutamaa tippaa enempi. Ja kun mä laitoin pesuohjelman päälle ja sitä ennen olin sulkenut ehkä, mikäli minussa nyt koskaan on mitään vikaa, kannen vähän huolettomasti. Blendtech siinä vähän kiihtyi ja yhtäkkiä lennätti saippuavaahtoa pitkin mun keittiön tiiliseinää. Että vaikka mussa nyt ei varsinaisesti ittessä ollu vikaa, niin kannattaa kuitenkin noudattaa täyttö- ja käyttöohjeita.
• No ei oo hiljanen tämä kaveri, mutta kukapa meidän perhees olis...

En oo ihan kaikkea tietenkään ehtiny tänä kesänä vielä kokeilla, mutta kun se tuossa kököttää niin varmasti kokeilen myös erilaisten taikinoiden pyöräyttämistä. Ja tuo kuuman keiton valmistus ehdottomasti. Koneeseen lisätään ainekset, vaikka nyt tomaattikeittoon ja alle 46 asteinen neste ja samalla kun se surruttaa keiton se lämmittää ainekset kuumaksi. Mä en oo ehtiny kun tehdä vasta ihan tuollaista kattilas keitettyä keittoa, mutta tätä kokeilen seuraavaksi.  Ja sitten mä aion kokeilla myös tartarin valmistusta koska tämän pitäisi sopivasti osata hienontaa se raaka liha.

Ja todellakin, yhtenä päivänä tämä flirttaava kone sanoi mulle, että Push my buttons. Ja toisena päivä jotain, että Your other kitchen appliences are getting jealous!

Ja nyt mä pyydän anteeksi, kello on aivan liikaa. Ja tämä juttukin on jo hirmu pitkä. Mä laitan sen kukkakaalikeittoreseptin huomenna teille. Tai ehkä en huomenna, koska on katujuhlat, mutta sunnuntaina. Tai siis näköjään ollaan jo huomisen puolella.

Tahinilla maustetun kukkakaalikeiton reseptiin pääset tästä.

Kaupallinen yhteistyö:Blendtech

POLENTAPIZZAA SYKSYYN

Polennasta tehdyn pizzapohjan väri on herkullisen syksyisen oranssi. Oikein syyspizza. Ja kun se kerran on tehty polentaryyneistä, niin sehän on myös gluteeniton. Maku on maissisen pähkinäinen. Kaikista parasta polentapizzapohjassa on kuitenkin se, että se on helppo.

Ainakin kutsun 5 minuutin puuron keittoa helpoksi. Sitten vaan levitetään puuro ja jäähdytetään viileässä. Pohja paistetaan ensin valmiiksi uunissa, kun sitä taputtelee muotoonsa öljytyin käsin, niin reunatkin tulevat aidon pizzamaisen rapsakoiksi.

Polentapizza maistuu oikein mainiosti perinteisen tomaattikastikkeen ja juuston kanssa. Maistuu myös valkoisena pizzana smetanan kanssa, omassani korvasin sen maustetulla tuorejuustolla. Eli kaikki käy, mitä keksit. 

Ens kerralla luulen, että paahdan tähän kasviksia päälle; porkkanaa, parsakaalia, punajuurta, sipulia, oi nam!

Vaihtelua pizzapolittiikkaan siis tällä reseptillä, jonka olen julkaissut Apetina-sivustolla.

Lokakuun Tastetwist-kisa starttasi myös puolivälissä kuuta. Osallistuminen on helppoa; julkaiset vain oman reseptisi #tastewist hashtagilla intagrammissa ja laitat suvun ja kaverit äänestämään sitä Apetina-sivustolla. Tai niin minä ainakin tekisin, jos saisin osallistua. Kaksi kertaa palkinto on tullut jo Suomeen! 

Ja sillä välin; Polentapizzaa!

Yhteistyössä Apetina

PAREMPI MIELI

 Kampanjapostaus AtriaPerhetila – kampanjan yhteydessä toteutetulta tila- ja tuotantolaitosvierailulta.

Kuva Atria/paikan päällä valokuvaaja

TAUSTA
 

Hyvin harvoin pääsee viettämään niin mielenkiintoista päivää, kuin minä pääsin muutaman bloggaajakolleegan kanssa viime keskiviikkona täällä Etelä-Pohjanmaalla. Atria haluaa olla toiminnassaan avoin ja vuorovaikutteinen ja tarttui rohkeasti toimeen; pääsimme näkemään tuotantotilan, haastattelemaan tilan väen lisäksi eri asiantuntijoita ja näkemään koko tuotantoprosessin kanojen saapumisesta Atrian tuotantotehtaalle aina sinne viimeiseen suikaloituun ja marinoituun broilerinpalaan asti. Huippu ja silmiä avaava kokemus.

Olen itse tyypillinen sekasyöjä. Minulla ei ole rajoittavia allergioita, syön niin lihaa kuin kasviksia ja olen innokas kokeilemaan uutta. Hintatietoinenkin olen, ja olen ottanut ilolla vastaan nykyään marketeissakin tarjottavat harvinaisemmat ruhonosat ja marinoimattomat tuotteet. Lihassa ja kalassa ostan tai ainakin suosin suomalaista, kaikkeahan ei aina saa kotimaisena (lue sinisimpukoista en luovu). Katson tarkasti leikkeleiden tuoteselostukset, haluan kotimaisten leikkeleiden sisältävän kotimaista lihaa. 

Olen myös realisti perheenäiti. Olen aina ostanut normaalia kotimaista broilerinlihaa, koska se on helppoa valmistaa, maistuvaa ja kohtuuhintaista. Maalla kasvaneena tuotantoeläimet ja niiden hyvä hoito on ollut minulle tuttua. Oikeastaan vasta ruokabloggauksen myötä heräsin pohtimaan eettisiä kysymyksiä esimerkiksi broilerin suhteen. Tutustuin ihmisiin, jotka olivat jättäneen broilerin satunnaisia luomuostoja lukuun ottamatta pois ruokalistastaan vedoten epäeettiseen tehotuotantoon.

Mikä tilaisuus päästä näkemään broilerituotantoa paikan päällä!

Kuva Atria

LATVA-KIVINIEMEN PERHETILA 

Juha ja Satu Kiviniemen tila Jalasjärvellä on yksi Atrian n. 80 broileria kasvattavasta perhetilasta, jotka sijaitsevat tunnin säteellä Nurmon tehtaasta. Saimme isäntäväen lisäksi oppaaksemme vahvan kaartin: Atrian Siipikarjaliiketoiminnanjohtaja Merja Leinon, siipikarjan terveydenhuoltoeläinlääkäri Päivikki Perko-Mäkelän ja broilerrrehujen kehityspäällikön Anne Rauhalan A-rehulta. Jutustelimme pitkään ensin syysaurinkoisella pihamaalla.

Kuva Atria

Latva-Kiviniemen tila oli siisti ja hajuton ja isäntäväki silmin nähden innostuneita ja ylpeitä työstään. Kuten kuuluu ollakin, eipä sitä muuten antaisi laittaa nimeään lihapaketin kanteen. Atrian siipikarjatuotanto nojaa tehokkaaseen kiertoon jonka taas mahdollistaa pitkään kokemukseen perustava ennustaminen. Kysyntään vastaava tarjonta onnistuu pikkutarkalla Perhetilojen tuotannon aikatauluttamisella. Atrian Perhetiloilla toimitaan all in - all out - periaatteella. Tiloille tuodaan kaikki untuvikot kerralla ja n. 5-6 viikon kasvatuksen päätyttyä kaikki kuljetetaan kerralla teurastamolle. Sen jälkeen tuotantotilat järjestelmällisesti puhdistetaan ja desinfioidaan. Uudet pehkut odottavat uutta erää 3-4 viikon tauon jälkeen.

Kuva Atria

Latva-Kiviniemen tilan kolmeen tuotantohalliin mahtuu kuhunkin n. 30 000 broileria. Tila on kokonaan automatisoitu; lämpötilaa (alun 35° viilenee viikkojen kuluessa lopun reiluun 20°), kosteutta, ilmanvaihtoa, ruoan ja vedensaannin toimivuutta, valaistusta, seurataan koko ajan monitorein ja tietokoneiden välityksellä. Tilan isäntä on kuitenkin eläimilleen hyvinkin tuttu. Joka aamu alkaa tarkastuskierroksella, jossa kuolleet kerätään pois (kuolleisuus n. 3-4% koko määrästä, mikä on pieni ottaen huomioon minkä tahansa nuoren eläimen) tai mahdollisesti elinkelvottomat yksilöt harvennetaan nopealla kaulamurrolla. Atria Perhetiloilla linnut asuvat eurosisariaan väljemmin n. 17 lintua per m2 (Euroopassa 21–23 m2). Niille löytyy virikeorsia ja esimerkiksi paperisia leikkipalloja, puhtaissa pehkuissa ne pystyvät toteuttamaan luontaisia viettejään kuopsuttamista ja kylpemistä. Kanoilla on ehjät jalat, ja nokat ja heltat tallella. Yön pituus on n. 6 h, vaikka kanat torkkuvat myös päivällä.

Kuva Atria

Koska Late, Kulta, Elsa II ja Hjördis eli armaat kotikanani, jouduin jäämään hygieniasäädösten takia monitorointi-ikkunan taakse katselemaan kun muu joukkio sinisiin (rauhoittava väri) suojahaalareihin pukeutuneita, ja desifiointirajan ylittäneitä bloggaajia astui isännän johdolla varovasti sisään kasvattamoon.  Tirpat olivat 3 viikon ikäisiä ja suunnilleen kilon painoisia eli puolessa välissä tavoitepainoaan. Tuollainen keskenkasvuinen tirppa on vielä harvan höyhenpeitteensä kanssa vähän rujon näköinen, kaikki linnut olivat kuitenkin puhtaita ja pirteän uteliaita. Hetken rohkaistuttuaan ne taisivat yrittää kiivetä ihan syliin asti. Ross 308 emokanat tulevat Suomeen Ruotsista ja ne tuottavat munia n. vuoden verran ennen teurastusta. Sekä suomalainen että ruotsalainen siipikarja on kokonaan salmonellasta vapaa ja munat ovatkin myös haluttu vientituote. Tällä hetkellä yhä vaan kasvavan broilerinlihan kysynnän vuoksi niitä ei sinne kuitenkaan riitä. Latva-Kiviniemen tila keskittyy kasvattamaan haudotut untuvikot teuraskuntoon.

Ympäröiviltä omilta pelloilta tuleva vilja sekoitetaan A-rehun tuottamaan kokonaan kotimaisista viljoista koostuvaan rehuun. Ainoastaan soija täytyy edelleen tuoda ulkomailta, kehitystyö sen korvaamiseksi on koko ajan käynnissä, mutta esimerkiksi herne ja härkäpapu eivät sovellu kanoille kuin pieninä määrinä.

Kymmentuhatpäiseen siipikarjaparveen ei tietenkään kiinny samalla lailla kuin yksittäiseen kotieläimeen, mutta lintujen hyvinvointi on tilan väen ykkösasia. Teuraaksi vietäessä linnut tutkitaan (esimerkiksi jalanpohjien kunto) ja pisteytetään ja noita tuloksia odotetaan tilalla innokkaasti. Niiden avulla analysoidaan kasvatustoimintaa, lintujen hyvinvointia ja tehdään mahdolliset korjausliikkeet yhteistyössä eläinlääkärin kanssa.  Hyvät tulokset ovat kasvattajalle kunnia-asia.

Lähdin tilavierailulta todella rauhoittunein mielin.  Linnut olivat hyvinvoivia ja stressittömiä, niitä hoidetaan huolella. Suomessa niitä ei myöskään lääkitä antibiootein kaiken varalta, joten voimme syödä lihaa ilman pelkoa mistään jäämistä.

Ja se ulkoilu. Oletteko ajatelleet, että kana voi ulkoilla välillä kesäkuu-lokakuu? Siksi myös useita eriä luomutuotettuja kanoja ei koskaan käy ulkona. Luomubroilerin kasvukausi on vain viikkoa, kahta pidempi, silloin aika monta erää syntyy ja päätyy lihaksi muihin vuodenaikoihin.

NURMOOS

Nurmon tehdas oli pysäyttävä kokemus. Kiersimme tehtaan väärinpäin hygieniasyistä, eli alkuun kohtasimme broilerisuikaleet marinadeissaan ja siitä etenimme pikkuhiljaa navettaan jonne linnut kuljetetaan tiloilta. Keskiviikkona tuotannossa oli 105 000 broileria. Kaikista pysäyttävintä oli itselleni se, että hallit, joissa käsiteltiin jo teurastettua ”kuollutta” lihaa, tuntuivat minusta epämukavimmilta.  Tuhannet päidemme yläpuolella hihnoilla matkaavat linnunrungot, lattialla siellä täällä olevat lihanestelätäköt, saivat olon tuntumaan määrittelemättömän kummalliselta. Linnut jäähdytetään teurastuksen ja höyhennyksen jälkeen nopeasti, eikä viileissä halleissa todellakaan tuntunut edes mitään hajuja. Tunsi itseni todella vieraantuneeksi alkutuotannosta, minä joka kyllä itsekin paloittelen hirvenlihaa tai perkaan kalat.

Osa lihanerottelusta tapahtuu koneellisesti, osa käsin ja laadunvalvonta toimii. Esimerkiksi suolistuksen jälkeen ruhot matkaavat kuljettimesta roikkuen samaan tahtiin juuri kyseisen linnun sisukalut viereisellä linjalla roikkuen. Mikäli jommassakummassa ilmenee mitään häiriötä, poistetaan molemmat linjastosta. Tuotanto toimii kahdessa vuorossa, kolmannen aikana tuotantotilat pestään ja desinfioidaan.

VIIMEISET HETKET

Broilerit saapuvat lämpöeristetyissä ja ilmastoiduissa kuorma-autoissa ensimmäiseksi ”navettaan”. Lastausmoduulit pinotaan päällekkäin, eläimet odottavat tilassa korkeintaan 2-3 h. Tunnelma on rauhallinen. Navetan hämärä sininen valo saa linnut rentoutumaan, eikä tilassa kuulu mitään meteliä edes. Seison siinä sillalla puolen metrin päässä kanoista. Ne ovat siellä kuljetuslaatikoissa aivan väljästi, eikä mitään osia, siipiä tai muita pääse häkin ruudutuksesta roikkumaan ulkopuolella. Kauhutarinat kuljetuksista eivät ainakaan täällä pidä paikkaansa. Broilerit näyttävät edelleen puhtailta ja hyvinvoivilta.

Kuljetuslaatikoista kanat kipataan varovasti hihnakuljettimeen, joka on se viimeinen tunneli. Kurkistamme tunnelin ikkunoista sisään. Kanat istuvat hihnoilla edelleen rauhallisena. Niille annetaan ensin ylimääräistä happea, joka osaltaan rauhoittaa niitä ja saa ne hengittämään syvään ja tasaisesti. Nopea tainnutus tapahtuu seuraavaksi hiilidioksidilla. Linnut nostetaan roikkumaan kuljettimeen, viilletään kaula, lasketaan veri ja ruhon matka kohti hunajamarinoitua pakkausta kohti alkaa.

VAIKUTUIN

Vaikutuin kaiken puhtaudesta, tehokkuudesta ja prosessien suunnitelmallisuudesta. Olin jopa yllättynyt lintujen hyvinvoinnin huomioonottamisen määrästä, siihen kiinnitetään huomiota paljon enemmän kuin osasin odottaa. Osaksi Atria vastaa näin myös kuluttajien vaatimuksiin eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, ja hyvä niin. Olen vakuuttunut, että suomalainen liha tuotetaan vastuullisesti ja puhtaasti. Tehokkaasti myös, mutta en pysty kokemani jälkeen liittämään Atrian toimintaan sitä kirosananomaista tehotuotanto- sanaa. Vaikutuin myös Atrian kutsusta ja halusta tutustuttaa joukko vallattomia bloggareita hiukan arkaankin asiaan.

Mutta ei tämän pitäisi olla arka asia. Olen iloinen, että tiedän nyt oikeasti paljon enemmän.

Eilen syötiin meidän perheessä hyvällä halulla kanatortilloja. 

Juha ja Satu Kiviniemen perheeltä kysyin tilalta lähtiessä, että maistuuko broileri. Ja hymyssä suin he vastasivat, että kyllä maistuu, useampana päivänä viikossa!

Yhteistyössä Atria Perhetila

 

Kiinnostavasta aiheesta lisää Atria perhetila-linkkien takaa. Ensi viikon aikana myös muut bloggaajat kirjoittavat aiheesta, kokoan tähän linkit alle sitä mukaa.

Peggyn Pieni Punainen Keittiö: Vierailu Atria Perhetilalla

Meanwhile in Longfield : Kotimainen broilerituotanto

Emmi Nuorgam: Vierailu broileritilalla pakotti luopumaan ehdottomuudesta

WTD