Never been to New York.
Silti luulen, että muutama neliö aitoa Brooklyniläistä tunnelmaa on saatu juurrutettua keskelle Helsinkiä. Fredalla (19), aivan Designmuseon takana, viiskulman kupeessa (pakko laittaa nämä koordinaatit tänne, kun itsekin ne juuri vasta maalainen oppi...) on 14-paikkainen pikkiriikkinen kahvila nimeltä Brooklyn Cafe. Se avasi ovensa viime joulukuussa ja tiskin takana hääräävät aidot sisarukset New Yorkista. Palvelu on mutkatonta ja sydämellisen hymyilevää kuin konsanaan rapakon tuolla puolen, Suomen kamaralle tuotunahan moinen voisi myös kääntyä itseään vastaan, mutta liekö kulttuurien yhteentörmäyksen ansiota, palvelusta on kaukana iloinen pinnallisuus, koko paikka henkii aitoutta ja sydämellisyyttä.
Kahvila aukeaa jo 6.30, mikä lie tervetullutta töihin matkaavalla. Lista on seinällä liitutaululla ja se on lyhyt ja ytimekäs koostuen enimmikseen kahveista, baageleista ja brownies'eista. Annoin tiskillä vapaat kädet baagelini suhteen ja siitä löytyi ainakin prosciuttoa, sipulia ja mozzarellaa, itse rinkeli oli myös maukkaan sitkeä, kotitekoisen makuinen. Myös kotitekoisen näköinen, mutta tässä tapauksessa asia on siis ainoastaan plussaa. Latte oli myös todella hyvä.
Siinä istuskellessani oli pakko vielä saada maistaa myös brownie, seuraava kerta kun voi olla hamassa tulevaisuudessa. Kieltäydyin paikan erikoisesta kermavaahdolla ja jäätelöllä, mutta simppeli suklaaruutukin toimi loistavasti; syntisen suklainen, muttei liian makea.
Viihdyin. Ensin ajattelin , että en kyllä istu tähän huolellisen huolimattomaan trendikkyyteen. Asiakkaana oli juuri sellaisia huolimattoman huolellisia trendi-ihmisiä, kuin suoraan maailman metropoleilta, ja hetken tunsin legginsseissäni itseni keski-ikäiseksi maatalouslomittajaksi (mikä on kyllä sinänsä arvostamani ammatti!), mutta kun esimerkiksi viereisen pöydän tyylikkään pariskunnan toinen osapuoli kuului haastavan savoa ja toinen ilmeisesti oli oululainen, niin muistin, että Helsinkihän on lopulta meitä maalaisia pullollaan ja nielaisin alemmuuskompleksini latteni huuhtomana ja jatkoin viihtymistä.
Paikasssa taitaa olla myös jonkinlaista sisartaikaa (sisterly magic...); juttelin tänään Natasiskoni kanssa ja uskomattomasti myös hän oli vieraillut kyseisessä kahvilassa samana päivänä muutama tunti myöhemmin! (Siskoni asuu Turussa)
Oman kahvilavinkkini sain laivakollegoiltani Marilta ja Laurilta lukuisan muun hyvän vinkin kera, joista osaa en ehtinyt testata. Että kiitos!
Tätä pienimuotoista Helsingin kahvilakulttuuriin tutustumista suoritin siis omaksi ilokseni heinäkuussa, laiva kun on joka toinen päivä Helsingin satamassa ja tuhlattavaa vapaa-aikaa jää 3-4 tuntia. Viisaammasta päästä kai harrastukseni ei ollut välttämättä, työpäivan pituus kun on keskimäärin (tai pitäisikö sanoa ainakin)10 tuntia, jotka siis täyttyvät todella kiireisistä askeleista, vapaa-aikana kannattaa siis lähteä kesänlämpöön, kipittämään vielä pariksi tunniksi kuumalle ja kovalle asfaltille...
Tarkoituksena oli tehdä jonkinmoinen kahvilakatsaus tästä postauksesta, mutta koska jo ensimmäinen kahvila sai näinkin pitkän palan aikaiseksi, on parasta vetää tähän piste. Työväsymys painaa vielä, lapset vaativat läsnäoloa ja Picasa alkoi temppuilla kuvien synkronoinnin kanssa. Vihdoin tajusin, että voin ladata kuvat myös vanhanaikaisesti tiedostoistani. Mutta että saan jotakin edes blogistaniaan, nyt se piste.
Ja poiketkaa Brooklynissä, paikalliset, ellette ole jo piipahtaneet ja kaikki maalaiset Helsingin elämysten etsijät. Siinä on muuten ratikkapysäkkikin ihan hoodeilla, 3T vai onko se B?
