MUNAKOISOA, SARDELLIKASTIKETTA JA BURRATAA

Tykkäättekö munakoisosta? Se taitaa olla yksi noita kasviksia, jotka vähän jakaa mielipiteitä. On ihmisiä, jotka väittävät, että ovat saaneet tuskin koskaan mitään hyvää munakoisosta.

No minä väitän kyllä aivan muuta. Ja nautin jokaisesta suupalasta. Kiva välillä kokeilla uusiakin reseptejä ja tämän sain repertuaariinin nyt heinäkuussa, kun espanjantuliaisenivieraani Feli mulle tämän opetti. 

Joo joo, mä puhun burratasta, mutta kuvassa on ihan vaan tavallista mozzarellaa, koska meidän kylässä burratan saatavuus on ilmeisesti nolla.

Tekotapa on  mukavan näyttävä, munakoisot hiilostetaan avotulella ihan pinta mustalle hiilelle ja samalla sisus kypsyy ihanan savuiseksi. Mä pistin ihan puut palamaan mun kamadoon, jotta sain liekit käyttöön.

Sardelleista tulee ihanan suolainen kastike munakoisolle ja juustolle. Eilistä vaaleaa leipää sopii paahtaa ihan näkkäriksi uunissa ja sitten lusikoit tätä herkkua leivän pinnalle.

On hyvää.

Grillattu munakoiso sardellikastikkeen ja burratan kera

2 munakoisoa
1 pieni purkki sardelleja öljyssä
2 rkl voita
1lihava valkosipulinkynsi
1/2 sitruunan mehu
2 palloa burrataa / tai ainakin yks
Tuoretta korianteria tai persiljaa

Tarjoile uunissa rapeaksi paahdetun leivän kanssa

Paahda munakoisot grillissä liekillä 12- 15 min ihan hiiltyneiksi. Anna jäähtyä.

Kuori jäähtyneistä munakoisoista hiiltynyt kuori. Ota talteen munakoisoista tuleva neste. Leikkaa/revi paloihin.

Kastike tehdään soseuttamalla sardiinit öljyineen, valkosipuli, sitruunamehu, voi. Lievennä kastiketta savuisella munakoisoista tulleella nesteellä.
Mausta mustapippurilla.

Asettele munakoisot laakealle vadille ja valele kastikkeella. Revi burrata päälle tai reunoille ja lopuksi pintaan yrtit.

Tämän kanssa tarjotaan perinteisesti ihan rapeiksi paahdettuja leivän siivuja.

Ai niin, ja mä pilkoin tuohon komian tähden myös punaista chiliä... joka tykkää tlesta, niin siitä vaan.

 

AURAMOLE JA PUNAJUURI TOTOPOS

Jaa-a, en tiedä onko tässä dippi-maissilastuyhdistelmässä mitään keveää, vihreää tai edes ruusuista, että saataisiin ympättyä tämä jussin dipiksi (koska ei jussikaan dippailematta mene).

Satuin nyt tekemään sitä näin juhannuksen alla ja vetelin sen edeltävänä yksinäisenä (mutta tervetulleena) äitilauantaina soffalla (ankarasti kielletty) yksin parempiin kitusiin huonohkoa Netflix sarjaa katsoen, niin miksei tämä maistuisi viikkoa myöhemmin jussinakin, ajattelin.

Mutta tiedoksi ihan vaan, että sopii myös kaikkina muina vuodenaikoina, niin sanotusti 365 päivää vuodessa.

Punaiset punajuurimaissilastut ovat tuotenäyte kevään uutuustuotteesta, ruotsalaisen El Taco Truck'in vegaanisesta tuoteperheestä. Mikä väri! Maku myös sopiva, ei suolainen. Näillä on myös tosi hyvät soosit ja valmiiksi rapeat tostadas-pohjat, arvostan! Tuotteet erottaa hyllystä niiden villin pinkit pakkaukset.

Dippi olisi saattanut näyttää melko aneemiselta vaaleiden maissilastujen kanssa. Nyt se on pelkkää fortea. Reseptin pöllin ja sovelsin Nigellalta, hän kun lähettelee mulle päivittäin (ja ehkä puolelle miljoonalle muulle) reseptejä sähköpostiin.

Tämä respa on siis tavallaan kuin sinihomejuustolla silattua guacamolea tai ainakin sinnepäin. Roquamole, sanoo Nigella, joten minä sanon tietenkin Auramole.

Auramole

130 g murusteltua Aurajuustoa

1 dl kermaviiltä

2 ison kypsän avokadon liha

1/2 tuore jalapeño hienonnettuna tai rkl säilöttyä hienonnettuna (tai enemmän)

2 kevätsipulia hienonnettuna varsineen päivineen

hiukan savupaprikaa

Kylkeen pussillinen El Taco Truck Beet Root Corn Chips

Survo kulhossa haarukalla kaikki aineet sekaisin.

Säästä avokadon kivi/ kivet, jotka ehkäisevät dipin tummumista, tässä kun ei ole mitään limeä estämässä tummumista.

Tarjoa maissilastujen kera. Jos käytät näitä punaisia, kannattaa pussin pohjan murut ripotella dipin pintaan väriä tuomaan.

Punainen ei oo ehkä juhannuksen väri, mutta nyt on!

Ja siis totopos on meksikolaisten kutsumanimi maissilastuille, ei sen kummempaa!


 

OLIPA KERRAN JOULU: KOOKOS- VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA

Luukku 15

Nopeasti valmistuva kookos-valkosuklaafudge passaa makeaksi jälkiruuaksi, ihanaksi itsetehdyksi lahjaksi tai vaan joulun herkkutarjottimelle.

Makiaa on, eli pienet palat riittää. Valmistuksessa käytetään kondensoitua maitoa, niin ei tartte olla lämpöjä mittailemassa.

KOOKOS-VALKOSUKLAAFUDGE MIKROSSA

2 tlk (400 ml) kondensoitua maitoa

150 g voita, paloiteltuna

1 dl sokeria

2 rkl glukoosisiirappia

 1 tl vaniljauutetta

 1/4 tl suolaa

200 g valkosuklaata pienisteltynä 

3/4 dl kookoshiutaleita pannulla paahdettuna

2 rkl pistaasipähkinöitä rouhittuna

Valmistele 18x 28 cm  vuoka vuoraamalla se palalla leivinpaperia tai vahapaperia. 

Ota mikronkestävä kulho ja mittaa sinne kondensoitu maito, voi, sokeri, siirappi, vanilja ja suola. Kuumenna täysteholla 2 minuutin pätkissä, niiden välissä aina sekoittaen, kunnes seos selkeästi sakenee. Mikrosta riippuen 6-14 min.

Lisää suklaa ja sekoittele kunnes suklaa sulaa. Mulla tässä vaiheessa massa oli tosi ilkeän rakeista ja erottautunutta, mutta jatkoin vatkaamista (otin vielä bamixin avuksi), niin kuulkaa nuan vaan se sileni.

Kaada vuoritettuun vuokaan. Tasoita pinta ja ripottele sille kookoshiutaleita ja pistaasirouhetta.Anna jähmettyä viileässä n. 4 h.

Leikkaa paloiksi (2x2 cm on hyvä!), kääri sellofaaniin tai syö itte!

 

OLIPA KERRAN JOULU: OIKEA JUUSTOKAKKU

 

Luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja suomalaiset!

Tästä tulee nyt nopea. Tiivistettynä, että jos synttärityttö tahtoo juustokakun, niin sen hän myös saa.

Olen ollut tosi nopea muutenkin tänään. Puolenpäivään mennessä olin hoitanut eilisten pikkujoulujen jälkeisen krapulan, valmistanut halukkaille instastoryjen aamiaiskalenterissa pannukakku&pekoni aamiaisen, lenkiitänyt ja ruokkinut koirani ja liikuttanut ja hoitanut hevosen. Tällainen yltiöpäinen energia saa luulemaan, että ehdin naputella tämänkin, vaikka vieraat tulevat kohta ja sekä ruuanlaitto, siivous, että oma habitus on vaiheessa. 

Upea ja näyttävä tarjoilu juuston ystäville valmistuu tuttuun tapaan nopeasti.

OIKEA JUUSTOKAKKU

4-5 erikokoista ja erilaista juustokiekkoa, Camambert, brie, punahomejuusto jne.
viikunoita
viikunahilloa
pähkinöitä
hunajaa
rosmariinia tai timjamia

Ota juustot ajoissa, 2-3 tuntia aikaisemmin temperoitumaan.

Lado kiekot kokojärjestyksessä tarjottimelle ja koristele muilla aineilla, valuttele lopuksi pinttan hunajaa.

Tarjoa vielä erikseen kupissa lisähilloa, keksejä ja pähkinöitä.

OLIPA KERRAN JOULU: ANTIPASTOKRANSSI

Luukku 5

Tänä jouluna oon aivan lopullisesti hurahtanut kransseihin ja varsinkin syötäviin sellaisiin. Ikuisesti jatkuvan piirin muotoon asetellut tarjottavat ovat samaan aikaan runsaan ja keveän näköisiä. Ainut haittapuoli kenties on, että tuo ympyrän muoto  on tilaa vievä, kun keskelle jää tyhjää. Mutta olen nähnyt senkin täytettävän.

Suosittelen kransseja erityisesti graavi ja kylmäsavukaloille, tai porkkalalle ja sitten tietenkin antipasto tarjottimelle. Sehän se on tarjottava, jonka ainekset voit jo tänään ostaa kaappiin ja kun haluat helliä perhettä tai ystäviä tai yllätysvieraita (onko käsite jo tuntematon?)niin 5 minuutissa asettelet esille upean kranssin.

Tässä saa käyttää mielikuvitusta ja omia makumieltymyksiä, kunhan muistat, että pienestä määrästä tulee yllättäen iso annos kun aineksia on paljon. Tykkään käyttää erilaisia italialaisia/espanjalaisia leikkeitä, nykyään kyllä saat rakennettua tällaisen kotimaisistakin. Sitten erilaisia säilykkeitä, pikkukurkkuja, hillosipuleita, oliiveja, paprikaa,artisokkaa aurinkokuivattuja tomaatteja. Juustoa tietenkin voisi olla, mutta myös pähkinöitä. Jotain vihreää myös, tässä huumaavan tuoksuinen rosmariini, mutta rucolakin sopisi hyvin.

Laitan reseptiksi oman tämänkertaisen antipastokranssini määrät. Tuo on runsas tarjottava neljälle.

ANTIPASTOKRANSSI

100-150 g leikkeleitä (tässä Jamon Serrano,Ilmakuivattu possu ja Iberian chorizo, pakkaus löytyi Lidlistä)

100g mozzarellapalloja

100g Kuutioitua kovaa juustoa (ihanasti viinillä marmoroitunut Jukolan Juuston Aito Cheddar Amarone Tommasi)

15 Kalamata oliivia

4-5 tuorejuustotäytteistä chilipaprikasäilykettä

4-5 artisokan öljyyn säilöttyä sydäntä

8 pikku suolakurkkua (chili)

Tuoreita rosmariinin oksia

Asettele valitsemasi ainekset pyöreälle alustalle tai tarjottimelle kranssin muotoon.

Joo, se oli siinä, eikun herkuttelemaan!

Minkäslainen sun kranssista tulee?

LEIVONTAOHJEITA JOULUN ALLA

 

Siitä tuli kyllä kaunis, mun paistetusta sinihomejuustokakusta. 

Rakastan kaikkia jouluperinteitä ja perinneleivonnaisia, mutta on ihanaa myös tehdä välissä jotakin itselle uutta. Joulun alla on yleensä monenmoista pikkujoulua ja kookoontumista, joihin on kiva viedä jotain jouluista, itseleivottua, joskus ehkä muutakin kuin joulutorttuja ja pipareita.

Sillä ajatuksella testailin ja kehittelin näitäkin reseptejä Lännen Medialle (Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Voitte pongailla tänään sanomalehdistä ja niiden verkkosivuilta. Tai ihan vaan inspiroitua näiden kuvien kautta.

Paistettu sinihomejuustokakku oli kyllä napakymppi. Siinä yhdistyy suomalaisten nerokkain makuyhdistelmäp piparit ja homejuusto. Paistettuna versiona maku jotenkin tiivistyy ihanasti. Täytteeseen upotetut viikunahillosilmäkkeet muodostaa ihania sattumia. 

Ja rumaahan tästä on vaikia saada vaikka kuinka yrittäisi.

Nyhtöleipä nousee pöytään kun kyseessä on on rentoa yhdessäoloa rentojen tyyppien kanssa. Kun puhutaan niitä näitä, nautitaan glögistä, oluesta, kaakaosta tai teestä ja mussutetaan samalla ihanaa tuoretta, valkosipulista ja juustoista leipää, josta saa repästyä itselleen aina sopivan palan.

Joulujutuksi se nousee kun se on leivottu kauniin kranssin muotoon. Niin yksinkertaista se on.

 

Kranssin ympyräinen piiri viehättä mua erityisen paljon näin jouluna. Sillä saa moneen leivonnaiseen, salaattiin, antipastovatiin, kalalautaseen aivan uuden twistin, kun asettelee leivonnaisen tai tarjottavan kranssin muotoon. Ihan paras joulukattausvinkki.

Voitaikinakransseja en ollut tehnytkään, mutta nyt tein. Ja taas tuli yjsinkertaista herkkua. Pienesti sotkuista tehdessä, silti lopputulos vaikuttaa minusta ihan huolelliselta. Kehtaa tarjota. Piristeenä joulunpunainen väri.

Ai mitäkö on makuna? Punajuuri ja vuohenjuustoraaste.

Nämä maistuivat myös kotitontulle (tai koiralle), koska olivat kadonneet sillä aikaa kun olimme luistelukisoissa...

Cantuccineja aina unohdan hehkuttaa, vaikka mikään ei ole niin hyvä kaveri glögille kuin tuo italialainen korppu.

Tekotapa kaksine paistoineen saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei sitä kertakaikkiaan ole. Tässä ei tarvitse tapella taikinan kanssa kunhan muoilee pellille pötkyläksi, paistaa, leikkaa välillä ja paistaa taas.

Jouluversioon tuli pistaasipähkinää, vähän harmittaa, että unohdin ostaa myös kuivattuja karpaloita, mutta laittakaa te niitä.

Pakkaa lahjarasiaan ja sulla on ihana (pikku)joulutuliainen!

Viimeinen ässä hihassa ei ole varsinainen leivottava, mutta kiva tarjottava kuitenkin. Se on dippijuusto, en sille parempaakaan nimeä keksi. Ei ole niin vetelä kuin olisi juustodippi, mutta kuitenkin muotissa tehtävä (siis mikä tahansa kulho) ja siitä saa helposti kaapaistua  veitsien keksien kaveriksi omalle lautaselle tai lähipiirissä suoraan keksillä kauhoen. 

Ihanat juustot ja ihania sattumia. Siinäpä oivuuden resepti!

SUPPILOVAHVEROT Á LA GRECQUE

Á la Grecque on ranskaa ja tarkoittaa, että kreikkalaiseen tapaan. Nimestään huolimatta tämä juttu on kyllä ranskalaisen keittiön hommia. Kyse on tälläisestä pikasäilöntäliemestä, vai pitäisikö sanoa lyhytaikaisesta säilönnästä, joka on oikein mainio paitsi kasviksille (porkkana, kukkakaali tai vaikkapa artisokka), myös sienille. Mulla on on semmoinen muisto, että olisin tehnyt näitä jo Saksassa kakskymppisenä au pair mädcheninä, herkkusienistä tuolloin. Muisto jatkuu edelleen, että joko ymmärsimme säilyvyysajan väärin tai tein jotain muuta radikaalisti väärin, koska muistan, että purkki alkoi kasvattaa hometta. Mutta siis, kuka näitä muistelee...

Tämän reseptin kaivoin taas kerran Linderin ja Holmbergin upeasta Sienionni kirjasta, kohta olen kokannut sen kannesta kanteen.Kyse on siis öljypohjaisesta, sitruunaisesta marinadista , joka tyypillisesti maustetaan mm. korianterinsiemenillä ja timjamilla. Liemeen pääsivät tällä kertaa syksyn ekat löytämäni suppilovahverot, mutta tämä onnistuu upeasti myös vaikka rouskuista.

Ja minkä kanssa tätä syödään? Sopii tapas/mezepöytään tai rapeakuorisen hapanjuurileivän kanssa syötäväksi. Ihanaa myös vaikka lihamurekkeen mehevöittäjänä (siis lautasella, ei taikinassa) tai pateen kaverina. Syksyiset lihapadatkin tykkää.

Nämä säilyvät viikon verran, eli ei ole mikään talvivarastointiohje.Lisäksi kannattaa muistaa, että oliiviöljy jähmettyy jääkaapissa, ota siis ajoissa huoneenlämpöön. Keskimmäinen kuva varsinkin on hiukan samea juuri tämän ilmiön takia.

 SUPPILOVAHVEROT Á LA GRECQUE

2 l suppilovahveroita 

hienoa merisuolaa

mustapippuria myllystä

1 sitruunan mehu

1 ruukku hienonnettua persiljaa

2 1/2 dl kuivaa valkoviiniä

2 tl tomaattipyreetä

1 oksa tuoretta timjamia tai 1 tl kuivattua

1 laakerinlehti

10 korianterinsiementä (voi riemua, omalta kasvimaalta)

1 1/2 dl neitsytoliiviöljyä

1 hienonnettu sipuli

Putsaa tuoreet sienet. Halkaise isommat ja jätä pienemmät kokonaisiksi. Laita kannelliseen kulhoon/lasitölkkiin ja mausta suolalla ja pippurilla. Purista päälle sitruunan mehu.

Kiehauta kattilassa valkoviini, tomaattipyre, timjami

laakerinlehti, korianterinsiemenet, oliiviöljy ja hienonnettu sipuli.

Kaada kiehuvaksi kuumennettu marinadi sienten päälle ja ripottele pinnalle persilja.

Jätä jäähtymään. Sienet ovat parhaimmillaan kun ovat saaneet oleentua jääkaapissa yön yli. 

Säilyvät reilun viikon ainakin. Jos välttyvät ahnailta herkuttelijoilta.

NYHTÖSIENI, NYHTÖTATTI, NYHTÖSIENITACO JA NYHTÖSIENI BAO BUN...

 

Loppuelämäni toive on, että tulispa lisää tällaisia sienisyksyjä, jolloin saan kerätä puhtaita herkkutatteja, jotta voisin valmistaa nyhtösientä. Jos olette kuulleet nyhtötattikehuja joltain, niin voin kertoa, ne eivät ole mitenkään liioiteltuja. Nyhtösieni on nimittäin aivan syntisen herkullista!

Minä inspiroiduin  nyhtösienihommiin tietenkin bloggaajaystävieni mallista. Se on nimittäin sellainen juttu, että kun tietyt ihmiset huutelevat, niin minä likka kuuntelen. Nyhtötatti -reseptejä, aina pienellä omalla käsialalla löytyy Sauvajyvänen -, Ripaus tryffeliä -, ja Kokit & Potit -blogeista (ja Sillä Sipuli IG!).

Nyhtösienen tekoon ei ihan kaikki sienilajit sovellu, jos nimittäin haluaa todella "nyhtöä", joka on sekä tekstuuriltaan että ulkonäöltään, jopa maultaan (lihaisa ja umaminen) hyvin nyhtölihan kaltainen, on siihen paras vaihtoehto herkkutattien puhtaat jalat.Ne nimittäin, tuon kuvan kaltaisesti, nyhtääntyvät ihan raakana pitkiksi säikeiksi. Toki mukaan voi siivuttaa lakit myös, mutta koska minulla oli hyvin jalkoja, käytin vain niitä.

Ulkomaisissa resepteissä näkyy käytettävän osterivinokasta (tai kuningasvinokasta). 

Sitten vähän paistetaan, maustetaan ja uunitetaan ja nyhtösieni on käytettävissä burgerissa, hodarissa, tacossa, bao bunissa, tai ihan vaan voi haarukoida sellaisenaankin. Tämä on kyllä mahtava vaihtoehto kasvissyöjän ja vegaanin proteiiniksi, meidän perheen lihansyöjätkään ei taitaneet edes huomata, että tämä ei ole lihaa.Yritän tässä sanoa, että tämä ei ole mikään vegaani vaihtoehto, vaan oikeasti herkullinen mahdollisuus kaikille ( puheet meni ihan ristiin, mutta kyllä te ymmärrätte).

NYHTÖSIENI

n. 1 kg tatin jalkoja (voit myös tehdä vähemmän, mulla nyt sattui olemaan tämä määrä)

2 rkl öljyä

1 sipuli, hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna

1-2 tl juustokuminaa, savupaprikaa, jauhettua korianteria (vähän chilihiutaleita tai cayenneä)

1 -2 dl valmista BBQ-kastiketta (tykkään itse Sweet Baby Ray's)

0,5 dl soijaa

mustapippuria ja tarvittaessa suolaa

Nyhdä tatin jalat haarukalla. Voit myös käyttää lakit, tee niistä silloin pitkää ohutta suikaletta.

Kuumenna öljy ja miedolla lämmöllä pehmittele sipulia n. 10 min.

Lisää valkosipuli ja paista vielä pari minuuttia.

Lisää sienet ja kuivamausteet ja paista aika kuiviksi. 

Lisää lopuksi BBQ soosi ja soija mukaan hyvin sekoittaen. Maista, pippuroi ja tarkista suola. 

Tähän asti voit esivalmistaa ruuan ja laittaa vaikka jääkaappiin odottamaan seuraavaan päivään. 

Levitä sienet leivinpaperin päälle uuninpellille ohueksi matoksi. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Sienet saavat ottaa itseensä hiukan rapeaa paistopintaa. Alla olevan kuvan jälkeen paistoin vielä seuraavlla kerralla kauemmin ja nyhtö pysyy mehukkaana vaikka se vähän "kuivaa". 

Nyhtö on nyt valmista käytettäväksi haluamallasi tavalla.

Itse herkuttelin nyhtötatteja ensimmäisenä päivänä Bao Bun -höyrysämpylöiden ja lisukkeiden kanssa kanssa. Bao Bun sämpylät kannattaa muuten kuumentaa höyrykattilassa, tulee mikroa parempia. 

Olivat aivan mielettömän hyviä, jäi harmittamaan lähinnä se, etten huomannut laittaa väliin vielä Kimchiä!

Seuraavana päivänä oli sitten nyhtösienitacojen vuoro. Kuumensin Santa Marian pienet vehnä-maissitortillat pannulla ja kääräisin nyhtösienen lisukkeineen tacon sisään. T-O-D-E-L-L-A hyvää myös!

Sattuneesta syystä käytin molempiin ruokiin samoja lisukkeita,en jaksanut myöskään alkaa pikkelöimään, mutta sellaisetkin tänne olisivat sopineet, varsinkin bao buniin.

Nyhtösienen lisukkeet:

• retiisinversoja
• kuutioitua tomaattia
• punasipulia
• viipaloitua retiisiä
• hienonnettua korianteria

Tacosta löytyi myös juustoa ja tietenkin puristus limelohkosta kaiken kruunuksi.

En kyllä osaa sanoa, kumpi oli parempi, nyhtösieni bao bun vai nyhtösieni taco...

Ehkä nyhtösieni!

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

 

Tässä teille tattipiirakan ohje, jossa ei ole sipulia, eikä ole myöskään juustoa. Tekisi mieli jatkaa, että eikä ollut siis myöskään herkullista, mutta sepä ei ole tällä kertaa totta. Niin kaavoihin kangistunut sitä on, että aina ensiksi alkaa sieniruokia suunnitellessa (ja varsinkin piiraita) siitä, että sienet joo, sipulia paljon joo, hyvää juustoa joo...

Teitä taitaa olla kuitenkin monia, jotka syystä tai toisesta kammoaa sipulia, niin laitetaan nyt yksi tälläinenkin ohje jakoon. Itsehän aloittaisin ruuanlaito kuin ruuanlaiton aina sipulista, se vain on niin ihanaa! Toisaalta on kiva haastaa itseään  tuoman esille raaka-aineiden herkullisuuden ilman niitä ilmeisimpiä kavereita. Juu, Koskenlaskija tekee sienikeitosta superherkullisen, mutta kuinka saan yhtä herkun, tai vielä herkumman aikaan ilman sitä?

Olen tässä nyt kovin joutessani lukenut kaikkia sienikirjojani ja yksi opus johon palaan aina uudelleen ja uudelleen on ruotsalaispappojen Jens Linderin ja Pelle Holmbergin Sienionni.Kirjan teksteistä ja resepteistä  paistaa läpi  todellinen sienirakkaus ja sieniymmärrys. Kirjan hyväksi havaittuja reseptejä on mm. tämä Tillinen kantarellikeitto.

Olin saanut päähäni valmistaa sienipiirakkaa, teen suolaisia piirakoita aivan liian harvoin (koska yleensä teen aina pizzaa).Etsiskelin kivaa reseptiä ja luottokirjani lopusta löysin tämän sienipiiraan, jossa puhuttiin metsäsienistä, mieluummin tateista. Ja niitähän minulla oli. Tsekkasin ainesosalistaa ja olin ihan, että ei sipulia (ei edes piilotettua sipulijauhetta), ei juustoa. Tämä on testattava!

SIPULITON SIENIPIIRAKKA

Sienionni-kirjasta

piirastaikina
125 g jääkaappikylmää voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl kylmää vettä

täyte

1 l hienonnettuja tatteja

1 dl kermaa

1 dl maitoa

1 tl suolaa

hiukan valkopippuria

2 rkl hienonnettua persiljaa

hyppysellinen muskottipähkinää

3 munaa

Tee taikina kuutioimalla voi ja nyppimällä se sormin kulhossa jauhojen kanssa tasaiseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita notkeaksi taikinaksi.

Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille (käytin n. 22 cm irtopohjavuokaa, pohjalla leivinpaperi). Lepuuta 20 min. jääkaapissa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. painele taikina haarukalla ja esipaista 10 min. Jos se kovin nousee, voit puolessa välissä käydä tökkimässä lisää haarukalla (toki voit käyttää myös kuivatut herneet painona-metodia, mutten jaksanut).

Keitäs sieniä kerma-maidossa paksupohjaisessa kattilassa melko paksuksi kastikkeeksi. Suolaa ja mausta. Anna jäähtyä.

Sekoita munat hyvin jäähtyneen kastikkeen sekaan , kaada täyte pohjan päälle ja paista 23-40 min.

Nuavvaan! Hyvää tuli ilman sipuliakin!

TATTIJULIENNE

Täytyy nyt oikein rietastella näiden tattien kanssa ja lisätä vaan pökköä pesään. Tattijulienne on nimittäin herkku, jota en ollut vielä koskaan maistanut, mutta jonka tiesin kyllä herkkua olevan. Mitä se nyt muuta voisi olla, tuoreet tatit, sipuli, smetana, juusto...

Olen kyllä tehnyt SIENIjuliennea aikaisemmin, suppilovahveroista ja sekin oli järkyttävän hyvää. Mutta tatin maussa on vaan se oma hienovaraisuutensa.

Rakastan molempia risottojakin,suppis ja tatti, mutta ovathan ne kovin erilaisia. Suppiksen maku on on voimakkaan metsäisen sienimäinen, vähän niinkun hyvän kaverin toverillinen läpsäytys olkapäälle tai tiukka halaus. Tatti on maultaan paljon hienovaraisempi, sen maku on suppiksen tiukkaan syleilyyn verrattuna kuin hidastetussa filmissä kaatuisi selälleen upottavalle sammalmättäälle.

Nyt toteuttamani tattijulienne on vielä edellä linkkaamaani sienijuliennea riisutumpi versio. Ylellistä, hyvää ja upottovan juustoista, ihanan sienistä...

Tattijulienne on yksi niistä "fuusioruokalajeista", joita syntyi  aikautena  jolloin venäläinen ruokakulttuuri sai voimakkaasti vaikutteita eurooppalaisilta keittiömestareilta (1700-1800 luku), ja siitä tuli yksi neuvostoajan nimikkoruuista, jota tarjoiltiin ravintoloissa ja juhlabanqueteissa(lähde https://www.themoscowtimes.com/2020/10/24/the-enduring-glamour-of-mushroom-julien-a71844)

Tattijulienne tarjotaan perinteisesti pikkuruisista varrellisista metallipannuista, jokaiselle syöjälle omansa. Sehän on jo itsessään hurmaava ja viettelevä tarjoilutapa annokselle. Yhtä hyvin sen voi valmistaa rautapannussa ja nostaa keskelle pöytää, koko seurueen jaettavaksi, hyvin käy myös mikä tahansa matala uunivuoka tai pienet keraamiset annosvuuat.

Mä olen josku tehnyt löydön ja ostanu vinon pinon näitä pieniä keraamisia "fonduepannuja" ja mikäs sen kivempi astia, välillä tätä ruokaa on nimittäin sienifondueksikin kutsuttu.

Mutta tyyli ja astiat siis vapaat! Varaa hyvää leipää dippailuun.

TATTIJULIENNE

n.6:lle alkuun

n. 1 l pilkottuja tuoreita tatteja

2 rkl voita

iso sipuli

120 g smetanaa

2 dl kermaa

varovasti suolaa ja mustapippuria

200 -300 g  juustoa (tai enemmän)saa olla voimakkaan makuista, kunhan on myös hyvin sulavaa

lehtipersilja silppua pinnalle

Laita tatit pannulle ja haihduttele sienistä ylimääräinen neste.

Mossauta voi pannulle ja hienonnettu sipuli perään, anna sipulin kuullottua sienten kanssa.

Lisää smetana, kerma ja puolet juustosta, sekoita ja muhita 10 min.

Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja vähän mustapippuria (ja konjakkia!)

Jaa muhennos pieniin vuokiin tai anna olla isossa. Ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin kunnes juusto alkaa kuplia ja kullankeltainen väri kehittyä.

 

TATTISIPSIT , PARHAAT SIPSIT!

 

En meinannut nahoissani pysyä kun törmäsin @sauvajyvanen IG:ssä tattisipseihin, jotka oli siltä valmistelulta vedelty pelliltä suuhun. Ohje löytyy Ripaus tryffeliä - Merjan blogista ja sinne minäkin heti haaveilemaan kuinka saisin näitä valmistettua. On kuulemma syksyn kuumin sieniohje tuolla eri sieniharrastajien ryhmissä. Eikäpäs ihme!

Joku tässä 50 hellepäivän kesässä, joka viileni keskimääräistä viluisammaksi elokuuksi ja toi muassaan sateet, sai varsinkin tatit villiintymään. Kyllä minä vuosi toisensa perään katselen eteläsuomalaisten mahtavia herkkutattisaaliita, mutta jos mennään tähän Joupin mettiin, mun ydin sienestysalueelle, niin en ole moneen herkkutattiin törmännyt. Koskaan siis.Ja jos olenkin, niin maan matosten bileet ovat olleet jo viittä vaille valomerkki.

Juuri puhuin erään pariskunnan kanssa, joka hyppäsi metsästä pois pussin kanssa kun olin jaloittelemassa, pussista pongasin herkkutatit, ja he vahvistivat näkemykseni, ettei niitä kyllä ole ennen näkynyt. Nyt oli joka paikka täynnä ja he ja moni ystävänikin on kerännyt kymmeniä kiloja, suloisimpana Eemi ekaluokkalainen, sienistä innostunut veljenpoikani, joka keräsi tuosta Törnävän pikkumettästä, joen varresta korillisen.

Ja se puhtaus ja täydellisyys. Olen aivan sfääreissä kun olen saanut nyt pitää, noita painavia ja kovia jötiköitä käsissäni. Maailma ei tule olemaan sama enää koskaan.

Ja kyllä tässä tatteja kasvaa aina. Nummi-, kangas ja voitatteja vaikka, joista jälkimmäinen on erityisen herkullinen, mutta rakenteeltaan niin erilainen. Tosiaan ehdin onnettomusaamuna kerätä pussin täyteen tatteja, siellä oli kyllä muitakin kuin herkkutatteja, olisko ne ollu punikkitatteja kun oli niin tumma tuo jalan verkko. Ja nyt sitten luulin, että en pääse noita ihania tatteja kokemaan enempää.

Ihanat ystävät Ylitalon Paula ja Lehtosen Kati toivat mulle herkkutatteja ja olin onnesta mykkyrässä. Paulalla oli yksi täydellinen sipsitatti ja sen valmistin (muista tein sitä jumalaista tattirisottoa). Yhdestä tatista saa jo hyvinkin yhdelle hengelle riittävästi sipsejä. Olin vähän huono leikkaamaan siivuja, olisittepa nähneet asentoni kun kunarruin leikkuulaudan ääreen niin, että leikattu käsi hantaakissa sai otteen sienestä ja toisella leikkasin. Kun Kati tuli, valjastinkin hänet heti hommaan,koska"kyllä sä nyt yhet sipsit kerkiät mun kans tehdä...".

Kuvat ei nyt oo kovin, koska kännykällä vaan ja nuo alimmat sipsit olis voinu olla vielä hetken uunissa.

TATTISIPSIT

muutamia puhtaita pienikokoisia tatteja

vehnäjauhoja

oliiviöljyä

hienoa merisuolaa, sormisuolaa tai savusuolaa

Siivuta tatit 2-3 mm siivuiksi, niin että  tatin muoto säilyy. Tottakai lakista tulee pelkkiä reunazipaleita sivuista. Tämä on hiukan haastavaa ja luulen että seuraavan kerran asetan tatin lakki leikkuulautaa vasten, jalka ylöspäin ja alan siitä siivuttamaan.

Kaada pari desiä vehnäjauhoja lautaselle (gluteenittomat korvaa esim psylliumilla tai ihan vaan jauhoseoksella, tai riisijauholla). Käännä sieniviipaleet molemmin puolin jauhoissa ja levitä vieri viereen uunipellille. Sitten pirskota hyvää oliiviöljyä tai rypsiöljyä, ei tarvi olla liikaa, se leviää kyllä, ja ripottele pinnalle suolaa. Käännä tatit ja toista.

Paista kiertoilmauunissa 180 C ensin 10 min, käännä sienet ja paista toinen 10 min eli kunnes sienet on kauniin kullankeltaisia, sipsin värisiä. Jotkut jättää vielä luukku raollaan jälkilämpöön, mutta me syötiin heti. (Urhokin söi! Pitäiskö: X seinään).

Ei muuta kun tekemään, nämä vetää sellaisenaan kuumina tai kylminä, mutta tosi kaunis koriste vaikka risoton pinnallakin. Suolaus on ehkä tuon siivuttamisen ohella kriittisintä, ekoista tuli liian suolaisia kun käytin merisuolahiutaleita. Liikaa siis. Paremmin onnistuin arvioimisessa hienon suolan kanssa. Mutta kyllä nämä suolaa tarvitsevat.

Tehkää ja iloitkaa herkkutattisadosta!