VADELMA-PISTAASIPAVLOVA ON IHANA JUHLAHERKKU

Kaupallinen yhteistyö Oatlyn kanssa.

Kevään leivontaetappi on on ohitettu, siis se, kun saa hyvästellä munkinpaiston ja rasvankäryn munkintuoksun hetkeksi ja suunnata ajatukset kevään ja kesän juhlakauteen. Ja sehän on varsinainen kakkusesonki, jos mikä. Ei juhlaa ilman kakkua, vai olenko väärässä? 

Kun oikein kakuttaa, kakkuja voi tehdä kokonaisen puhvetin erilaisia, mutta yksikin kakku piisaa jälkiruuaksi kesäkutsuille.

Juhlat vietetään tänä vuonna kenties vielä pienimuotoisesti, mutta pienemmänkin porukan juhlat ovat tärkeät juhlan kohteelle. Ehkä jopa vielä lämminhenkisemmät ja intiimimmät. Isojen juhlien ongelma on nimittäin se, että ensin sankari on vastaanottamassa vieraita ja tarjoilujen jälkeen alkaa yhtä pitkä rupeama toisinpäin, aina joku lähdössä.

Maailma muuttuu pienin askelin ja tämä koronavuosi on muuttanut sitä ehkä enemmän kuin itse tästä aitiopaikalta edes kykenemme näkemään.

Edessä on uusi normaali, se on varmaa.

Asiat muuttuvat myös kotikeittiössä. Tälläinen sekasyöjä huomaa miettivänsä ja punnitsevansa yhä useammin valintojaan ja niiden kestävyyttä. Kun katsoo noita omia lapsiaan ja tajuaa, että maapallo on meillä vain lainassa lapsiltamme (en muista missä kuulin tämän ajatuksen, mutta sen ytimekäs sanoma pysäytti), on se paras motivaatio muutokselle. Ne mun teot on pieniä, mutta mielestäni tärkeitä; kierrätän, pärjäämme yhdellä autolla, syödään enemmän kasvisperäistä ruokaa.

Mutta parasta tässä ajassa on se, ettei näitä tarvitse miettiä eikä selitellä sen kummemmin, toteuttaminen alkaa olla ihan jokapäiväistä ja helppoa, meidän lapsillemme nämä asiat eivät enää tule herättämään minkäänlaista ihmetystä.

Mutta siis kakkuahan mun piti.

Pavlova on mun kaikkien aikojen suosikkikakku, eikä sellaista tilaisuutta, ettei pavlova herätä ihastuksen huokailuja sitä nauttineissa. Se on ihanan makuinen, helppo tehdä ja nopea koristella, pavlovan pohjat voi tehdä jo hyvissä ajoin. Eikä sen ääreltä tarvitse pyörtää vegaaninkaan kun marenkipohja tehdään aquafabasta. Jos  et tiedä mistä puhun, niin tämä ei ole sen erikoisempaa kuin kikherneiden lientä säilykepurkista. Mahtavaa marenkia tulee. 

Herkullisen päällisen pavlovaan saa aikaan Oatlyn kaurapohjaisilla tuotteilla, tuo niitten iMat Visp vispautuu tosi kestäväksi ja runsaaksi vaahdoksi. Sekoitin mukaan hiukan iMat Fraiche'a, tykkään sellaisesta pienestä happamuudesta, mitä se tuo makuun. Kauragurttikin voisi sopia, mutta sitä en nyt tällä kertaa testannut.

VADELMA-PISTAASIPAVLOVA

10:lle

pohja

2 dl kikhernelientä (ihan tavallisesta kikhernesäilyketölkistä tai pahvitetrasta)

2 dl sokeria

1/2 tl ksantaania

1 rkl maissijauhoja

1 rkl sitruunamehua

25 g pistaasipähkinöitä rouhittuna

pinnalle

2,5 dl Oatlyn iMat Visp'iä

1/2 prk Oatlyn iMat Fraiche'a

1/2 dl sokeria

1 tl vanilja-aromia

2 rkl sitruunamehua

250 g tuoreita vadelmia

25 pistaasipähkinöitä rouhittuna

muutama pala vegaania valkosuklaata

sitruunamelissaa ja tomusokeria

Vatkaa kikherneliemi ja sokeri (säästä 1 rkl sokeria) kestäväksi marengiksi, mielellään sähkövatkaimella tai yleiskoneessa. Tähän kuluu aikaa n. 10 min, mutta sitten saatkin vaahdon, joka ei kulhosta tipu vaikka käännät sen ylösalaisin. Sekoita säästämääsi 1 rkl sokeria, ksantaani ja maissijauho keskenään ja sekoita nämä marenkiin. Ksantaani auttaa kestävän marengin muodostamisessa. Sekoita mukaan sitruunamehu ja pistaasirouhe. Pähkinät voi myös jättää pois.

Voitele leivinpaperi tilkalla öljyä ja levitä marenki lusikalla haluamasi kokoiseksi  paksuksi levyksi. Marenkia on melko reilusti, voit pursottaa toiselle pellille pikkumarenkeja tai tehdä toisen, pienemmän pohjan. Kikhernepurkissani oli kuitenkin juuri tuo 2 dl lientä niin käytin kaiken.

Paista kiertoilmauunissa, 120 asteessa 2 h, sammuta sitten uuni, laita jotain uuninluukun väliin, että se pysyy raollaan ja anna kuivua jälkilämmössä, vaikka yön yli.

Irrota jäähtynyt pohja varovasti leivinpaperista.

Vatkaa iMat Visp vaahdoksi, lisää iMat Fraiche ja mausta sokerilla, vanilja-aromilla ja sitruunamehulla.

Levitä täyte pohjalle (tästäkin jää hiukan yli, voit käyttää sitä toisen pohjan pinnalla tai tehdä pikkumarengista ja hedelmistä lasiin jälkkäreitä). Ripottele pinnalle vadelmat, pistaasirouhe ja sitruunamelissan lehtiä. Sulata valkosuklaa pursotinpussissa ja tee sillä ohuita nauhoja kakun pintaan. Lopuksi vielä siivilöit pintaan hiukan tomusokeria.

Sen lisäksi, että tämä on herkullista ja helppotekoista, saa tämän tarjoaminen vieraille mut tuntemaan itseni pikkuriikkisen tiedostavammaksi ja trendikkäämmäksi. Nämäkään asiat eivät ole silti mustavalkoisia. Meidän perheessä syödään vielä suureksi osin eläinkunnan tuotteita, muttei läheskään niin paljon kuin 10 vuotta sitten. 

Pieniä askeleita, pieniä askeleita... tästä voisi tulla uusi normaali!

Klikkaa Oatly- resepteihin.

HERKULLINEN JOULU: BUÑUELOS

Luukku 19

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Buñuelokset ovat litteitä, rasvassa paistettuja herkkuja, joita Meksikossa nautitaan erityisesti joulun ja uuden vuoden aikaan. En ollut koskaan tehnyt näitä aikaisemmin, mutta kun maistoin juuri kanelisokerihunnun pintaansa saanutta buñueloa tajusin, että minähän olen syönyt näitä aikasemminkin, vaikkakin nimi oli eri ja koko suurempi. 

Vaihto-oppilasvuoteni aluksi (class of 84-85) USA:ssa kiersimme pari kuukautta eri Fair -tapahtumissa,  maatalousnäyttelyiksi ehkä noita kuvailisin. Juuri niitä, joissa kisaillaan kuka on kasvattanut suurimman kurpitsan. Olin matkassa perheen vanhempien kanssa, nukuttiin asuntovaunussa ja mukana kulki rekkalastillinen belgialaisia kylmäverihevosia. Näyttelyt kestivät aina useita päiviä, viikonkin ja  ne olivat aina paikkakuntien kohokohtia, paikalla oli tivoli ja tivolissa tietysti herkkukojuja. Aika usein pysähdyttiin ostoksille kojulle, joka myi Elephant Ears, eli juuri näitä buñueloja, amerikan malliin vähän isomman kokoisina vain.

Ja ihan tiedoksi, jos epäilyttää, niin uppopaistettu taikinalätty, kuumana ja rasvaisena, kanelisokerilla päällystettynä on aivan hirvittävän hyvää.

Näiden tekeminen on itseasiassa vaivatonta ja nopeaa, taikina tulee melko itsestään yleiskoneessa ja paistaminen kestää vaan minuutin verran. Metallipihdit ovat hyvä apuväline lätyn kääntämisessä ja pois nostamisessa.Näihin tulee helpolla järisyttävän suuret ilmakuplat, eli kannattaa pökkiä atuloilla lättyä niin, että se on öljyn pinnan alla, niin ei tuu ihan ilmapalloa. 

Buñuelos aka elefantin korvat

8 kpl

5 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 3/4  dl lämmintä vettä

4 rkl öljyä

paistamiseen n. 1/2 litraa neutraalia öljyä 

pinnalle seos jossa 1 1/2 dl sokeria ja 1 rkl kanelia

Sekoita kuivat aineet yhteen. Sekoita mukaan vesi ja öljy. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi, joko yleiskoneella tai käsin. Anna taikinan levätä 30 min. peitettynä.

Jaa taikina 8 osaan ja kauli osat jauhotetulla alustalla ohuiksi lätyiksi, n. 16 cm läpimitaltaan.

Kuumenna öljy 177 asteiseksi, eli sieltä paistamisen miedoimmasta päästä. Paista lättyjä yksi kerrallaan molemmilta puolin n. minuutti yhteensä. Kun tökit ja pidät lätyn suurin piirtein pinnan alapuolella, se ei nouse mahdottomaksi ilmapalloksi, vaikka kyllä kuplia saa olla.

Valuta talouspaperin kautta ja kanelisokeroi buñuelot kuumina, niin se tarttuu hyvin.

Nautitaan tuoreeltaan, mahtavaa herkkua  lämpöisinä, mutta voi näitä nauttia myöhemminkin kun säilyttää ne tiiviissä muovirasiassa. Näistä ei tule siis mitenkään rapsakoita kiekkoja, vaan enemmänkin pehmeän sitkeitä (kylläkin suussa sulavia) lättyjä.

Hauska jälkiruokaherkku vaikka joulunpyhien ulkoilupäivän aterian päätteeksi.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Olen odotellut tässä kohta parikymmentä päivää, josko iskisi kuivakakkuinspiraatio. Ei ole iskenyt vielä. Teen niitä aivan luvattoman harvoin. 

Odotellut siksi, että silloin linkkaan mukaan Sweet Food O'mine Sarin reseptin, hän se on nimittäin oikein kuivakakkujen keisarinna! Mutta kun ei tunnu tulevan, niin linkkaan joka tapauksessa.

Valitsin hänen laajasta repertuaaristaan sen joulun perinteisen taatelikakun , joka on myös Sarin ihanassa  Isoäidin keittokirjassa, koska itselläni ei taida reseptiä olla blogissani. 

Sitäpaitsi Sari jos kuka arvostaa mun meksikolaisreseptejä. Ei ehkä muista, mutta ollaan "juteltu" näistä elefantin korvista jo aiemmin hänen kanssaan.

Kuva Sweet Food O'Mine, Sari Spåra

Ja omistani pistän sen toisen joulun perinteisen kuivakakun, Englantilaisen hedelmäkakun.

NOKKOS-GOMAAE ON KYLLÄ PARASTA IKINÄ

Nokkosia siellä ja täällä, myös meidän omalla takapihalla, siellä aroniapuskien siimeksessä. Keräsin eilen niitä ison saavillisen, koska nokkonenhan on terveyspommi jos mikä.

"Nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali. Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Näiden lisäksi nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin." 
(lähde: Arctic Warriors)

Mutta mitäpä valmistaa nokkosesta? Keväämmällä tein jo lehteen ihastuttavan piirakan nokkosista, vuohenjuustosta ja tomaateista. Ihanat makumuistot on myös telkkarista kun Marcos teki tätä huippua korvasieni-nokkospiirakkaa. Järkyttävän hyvää!

Keitot on, lätyt on, mutta mitäs muuta?
Törmäsin netissä gomaae tai gomae (tai 胡麻和え ) ohjeisiin, ja jos ette ole vielä kokeillut niin todellakin herkullista ja vaivatonta.

Gomaae on siis japanilainen, sesaaminsiemenillä ja -öljyllä  höystetty lisukesalaatti, joka valmistetaan yleensä pinaatista.  Logiikkahan menee niin, että sen mitä voit tehdä pinaatista voit tehdä myös nokkosesta.

Opin googlaillessani, että gomaae on tosi suosittu ruoka Japanissa, melkein ruuan kuin ruuan viereen ja jopa bentoboxiin.

Eikun toimeen.

Nokkosgomaae
lisukesalaatti 4-6:lle
2 l tuoreita nokkosia

2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl miriniä (riisiviinietikkaa)
1 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna 

Kerää nokkoset saastumattomasta paikasta, ei autoteiden viereisistä  ojista tai tunkion kupeesta. Käytä saksia ja kumihanskoja, etsi mielellään nuoria kasvuja, ennen kukintaa ja pieniä maukkaita lehtiä. Meidän aroniapuskien  alla täyttyi kaikki kriteerit.

Huuhtele nokkoset isossa siivilässä ja ryöppää sitten isossa kattilassa (n.5 l) kiehuvassa vedessä, n. 30 sek- 1 min. Sillä lailla, että veltostuu. Siivilöi nokkoset vedestä, mutta säästä ihmeessä neste, minä join sitä koko illan nokkosteenä, tälläiselle mustan teen ystävälle se ainakin maistui. Ja sopiihan se myös tukanhuuhtelun, tai kasviskeiton pohjaksi, näin muutamia esimerkkejä tässä luetellakseni.

Huuhtele nokkoset sen jälkeen jääkylmällä vedellä, ettei kaunis vihreä väri sammu ja purista kuivaksi palloksi. Tämä salaatti on muuten tosi kauniin vihreä!

Hienonna nokkonen. Jos haluat voit ottaa paksumpia varsia pois, jätin ne paikalleen maistamisen jälkeen, koska eivät olleet mitenkään puisevia tai karvaita.

Sekoita kastikkeen aineet ja paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla. Sekoita kaikki yhteen ja aseta gomaae tarjolle kulhoon.

Todella mahtavat maut. Piti ihan vetää omiin suihin tuosta kulhosta päin. Kannattaa tehdä. 

Ja niin ihanan helppoa!

Koska ihana nokkonen!

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on nokkonen. Ruokahaaste on kaikille avoin haaste jakaa yhteiseksi iloksi parhaimmat sesonkireseptit tai vaan kuvat aina kunkin kuukauden teeman mukaisesti. Tägää reseptikuva IG:ssä #kuukaudenruokahaaste. elyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 

Nokkosaihe on kirvoittanut  esim. seuraavanlaisia reseptejä blogeihin:
Villiyrttipasta
Nokkosletut
Nokkosrisotto
Choriso-nokkospasta
Hummus
Nokkossämpylät
Chimichurri
Nokkospestopasta

CHILES TOREADOS

Ooh cielo, miten yksinkertainen voi olla hyvää! Tasan, vain ja ainoastaan 3 raaka-ainetta. Suola, soija ja Pimientos de Padrón.


Pimientos de Padrón pikkuisia mietoja (chili)paprikoita saa taas hyvin kaupasta. Ne ovat perinteinen espanjalainen tapas, paahdetaan öljyssä pannulla ja sitten vaan sormisuolaa päälle ja suuhun. Sanotaan, että joka 10. chili voi olla tulinen, siksi näitä markkinoidaan  myös venäläisenä rulettina. Ja ovat ihania.

Mutta että meksikolaiset menivät tämänkin tekemään vielä paremmin! Meksikossa nimittäin löytyy ruokalaji Chiles Toreados, eli härkätaistelijan chilit. Reseptistä löytyy variaatioita, osaan tulee suikaloitua sipulia ja chilitkin saatetaan suikaloida. Yhteistä on kuitenkin chilien maustaminen runsaalla soijalla. Minä luotan tietenkin tekopoikamme Uliseksen perheen reseptiin. Siinä kokonaiset chilit paahdetaan ja lopuksi leikataan niihin viillot ja loiskutellaan soijaa päälle. Kannasta kiinni ja suuhun, siemenineen kaikkineen.

Torear-verbi tarkoittaa härkätaistelun lisäksi myös kaikenlaista muuta härnäämistä ja provosointia ja kyllähän nämä pienet vihreät makuhermoja kutkuttaakin. Nämä voisi kyllä kääntää vaikka härnäyschileiksikin. Ja nyt salaisuus ja inspiraatio teille rohkeimmat: Oikeasti Meksikossa näitä ei tehdä mistään padroneista vaan jalapeñoista tai vihreistä serranoista. Ja kun chilit nautitaan siemenineen, on kyllä koukuttavan tulista luvassa.

Aion itse kokeilla aitoon tyyliin heti kun törmään meirän kaupoissa taas tuoreisiin jalapeñoihin. 

Lykkäsin valurautapannun lihangrillauksen välissä Bastard- grilliini, joka oli tähänkin oiva peli. Aina kannattaa kokata ulkona kuin suinkin voi!

CHILES TOREADOS

Pimientos de Padrón -chilejä tai tuoreita jalapeñoja /serranochilejä autenttiseen Meksikon malliin.
sormisuolaa
soijaa
öljyä tai voita paistamiseen

Kuumenna valurautapannu/parila grillissä tai hellalla ja lorauta sille vähän öljyä tai nokare voita. Grillaa chilit kokonaisina, kantoineen päivineen, kunnes kuori saa väriä ja kuplii hiukan.

Vedä chileihin pitkittäisviillot ja avaa hiukan. Siemenet saa jäädä sisään. Loiskuttele päälle soijaa ja ripottele sormisuolaa.

Käsittämättömän hyvä lisuke grillatulle naudan tai porsaanlihalle!
Ja kasvissyöjälle.
Ja punkulle.
Oluelle.
Colalle.

Bastard- grilli on saatu testikäyttöön maahantuojalta. 

JUUSTOA, JUUSTOLLA JA ILMAN

Lännen Median tuottaja sanoi ymmärtäneensä rivien välistä, että tukkään aika paljon juustoista.  No niinhän minä tykkäänkin! Eikun siis rakastan!

Tykkään ihan kaikenlaisista juustoista. Lapsuuden punakuorinen edam, suoraan suuhun höylättynä tuottaa iloa yhtä lailla kuin vahva arominen, pitkään kypsytetty haisuli juusto. Pasta ilman (kunnon) parmesaania on pyhäinhäväistys ja Kreikkaan voisin matkustaa yksinomaan fetan takia. Lehmänjuusto, vuohenjuusto, lampaanjuusto. Juustoa kuluu ihan joka päivä.  Vieläkin mietin kyynelsilmin miksi Juustoportti lopetti chili-vuohenjuuston valmistuksen. Ja listaan Seinäjoen suurimmaksi epäkohdaksi, ettei kukaan myy täällä taleggiota.

Tai reblochonia. Sitä tarvittaisiin kuvan Tartifletteen, mutta herkullinen tuli tuosta twistatustakin versiosta.

Juustoreseptejä mietin ystävänpäivän hengessä. Juustolla jos millä on lupa herkutella ja juhlistaa ystävyyttä ja rakkautta ensi viikollakin. Tartifletten valitsin sen juustoisuuden överiyden ja rehdin makuelämyksen takia. Yksinkertainen vie sydämen parhaiten.

Vuohenjuustosalaatista on miljoona versiota, luultavasti jokainen yhtä syötävän herkullinen. Ystävän eteen nähdään hiukan vaivaa paahtamalla paprikat ja marinoimalla kasvikset. Sopii myös vuodenaikaan hyvin!

Nuorekkaasen ystävänpäivän ilonpitoon tehdään pikkupaprikoita ja chilejä juustotäytteellä. En muistanutkaan kuinka herkkuja ovat!

Arvaas mitä nämä pikku söpöliinit minipiirakat sisältää?

Jos olet niin onnekas, että pääset tänään lukemaan jonkun maakuntalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä ) Ilkka, Pohjalainen, Aamulehti, Turun Sanomat, Kaleva, Hämeen Sanomat, Forssan Lehti, Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa), niin nappaa justoiset hemmotteluresepti talteen. Ne on mun ystävänpäivälahja sulle!

Ai niin, ja lopuksi vielä hehkutus:

Kokeilin valmistaa myös vegaanista tuorejuustoa elämäni ensimmäistä kertaa. 

Ja lopputulos? Tämä on aivan mielettömän hyvä levite! MIELETTÖMÄN!

AVOKADOSUKLAALEVITE (on vegaani)

Kaikkeen sitä. Ihminen suklaanhimossaan. Sitä niinkun vainuaa parhaimmat suklaareseptit niin, että päätyy instagrammin kautta lopulta sveitsiläiseen ruokablogiin, jossa valmistetaan viettelevän näköistä VEGAANIA suklaalevitettä yhdistelemällä muutama ainesosa, joista yksi on avokado. Ja jos sveitsiläinen kehuu suklaalevitettä, niin minä kyllä ostan.

Yksi mieleenpainuneimpia lapsuusmuistoja Sveitsistä on sveitsiläinen välipala. Ihanaa rapeakuorista, taikinajuurista maalaisleipää siivu ja siivun päälle taitettiin rivi tai kaksi suklaalevystä. Ai että, mikä energiabuusti. Kokeilkaa vaikka.

Reseptin innosti testaamaan Fanny the Foodie-blogi, eikä ihan vähiten herkullisten kuvien takia. Tai sen tunnelman; kuinka terveellisyyttä uhkuva aamiainen ja samalla ihanan syntisen suklainen. Kadehtien katson aina  toisten trendikkäitä aamiaiskuvia. Miksi omalta pöydältäni ei koskaan löydy smoothie bowlia tai jotakin hedelmillä, pähkinöillä tai marjoilla tuunattua puuroa, vitsi, ei edes ikinä niitä viherpipermehuja. Mun aamiaiset haisee pekonille varmaan viiden kilometrin päähän. Ikävystyttävän vanhanaikaisen perinteistä.

Vaikka en mä kyllä meinaa pekonista luopua. Joskus silti voisi kai tarjota paahtiksen päällä suklaista avokadolevitettä tuoreilla marjoilla tai hedelmillä koristettuna. Pähkinää. Kookoslastuja.

Uuuu....

AVOKADOSUKLAALEVITE

1  täydellisen kypsä avokado 
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl mantelimaitoa
6 pehmeää taatelia, kivi poistettuna

Laita kaikki aineet tehosekoittimeen ja surauta tahnaksi. Onnistuu myös sauvasekoittimella. Avokadon tietysti puolitat ja koverrat hedelmälihan pois, ettet nyt aivan kokonaista heitä sinne blenderiin.

Taatelit on niitä hedelmäosastolla pahvirasiassa myytäviä pehmeitä, ei niitä taatelikakun valmistuksessa käytettäviä palikoita.

Sitten vaan tahnaa leivän päälle ja tahnan päälle marjoja, banskua, mangoa, mitä mieli halajaa. Tahna ei ole kovin makeaa vaan oikein suklaisen rikasta, niinpä joku hedelmäsokerinen juttu on omiaan leivän päällä.

Kyllä teidänkin täytyy ostaa tämä. Ihan vaan maun ja tunnelman takia. My five seconds as a maalaishipsteri in the morning.

Huomenna voidaan taas paistaa sitä pekonia.

Tabbouleh 9 ja 1/2 (Mielenkiintoista!)

Sormeni ovat syyhynneet päästä tämän reseptin kimppuun jo alkuvuodesta, kun jostain kirjatorilta nappasin mukaan alennuksessa olleen Chef Ramzin keittokirjan Arabialainen keittiö. Ihana, ihana kirja. Syy miksi valitsemaani reseptin kimppuun käyn vasta nyt on siihen tarvittavan lehtipersiljan huikea määrä: 9 ja 1/2 desiä! En todellakaan ollut menossa tyhjentämään markettia kalliista yrttipuskista ja yrittämään saada ne hengissä kotiin talvipakkasilla, vaan odotin suosiolla kesää kasvimaata ja oi niin satoisaa ja mistään ulkoisista tekijöistä hätkähtämätöntä lehtipersiljapenkkiäni. Eikä se onneksi pettänytkään.

Tunnustan, että minulla on välillä ryynit ja ryynit iloisesti sekaisin. Milloin teen couscousia, milloin couscoucista tabboulehta ja bulguria sitten välillä couscousiin...you get my confusion? Äitini on kyllä tehnyt jo vuosikymmenet herkullista tabboulehta, mutta vasta nyt libanonilainen Chef Ramzi avasi silmäni. Että niinkuin tiedän nyt mitä olen tekemässä ja koska teen ihan omiani (sekin sallittakoon).

muista lukea oikealta vasemmalle

Tabbouleh on nimittäin persilja- bulgurisalaatti. Ei bulguri-persilja (ekä varsinkaan couscous) ja tämä tarkoittaa sitä, että se on siis yrttisalaatti, jossa on mausteena bulguria. Reseptissä saattaa olla vain 3 rkl bulguria n. litraan persiljasilppua. Mokasin hiukan tämän reseptin kokeilussa, en millään halunnut uskoa, että reseptin 1 3/4 dl bulguria on tarpeeksi. Joten tein 2 dl (no eihän lisäys ollut kuin 1/4 dl) ja kumosin kaiken salaattiin. Kuvissa ainakin näyttää turhan bulguriselta ja seuraavan kerran laitan vain  desin, jotta persilja pääsee vieläkin enemmän framille. Maunsa puolesta tämä tabbouleh kyllä jo peittosi edeltäjänsä, joissa runsas yrttien käyttö tarkoitti korkeintaan 2 ruukkua lehtipersiljaa. Olisittepa nähnyt mut reseptin kimpussa, jossa yritin vanhasta muistista vertailla edes noita arabialaisen tekstin numeroita käännettyyn reseptiin...ettei vain olisi tullut virhe. Virhe taisi olla päässäni.

Tabbouleh
persilja-bulgurisalaatti
4:lle

3 tomaattia pieneksi kuutioituna
2 keltasipulia hienonnettuna
9 1/2 dl lehtipersiljasilppua
1 dl tuoretta minttusilppua
1 3/4 dl bulguria ohjeen mukaan valmistettuna 
1 1/2 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria
1 dl sitruunamehua
1 dl oliiviöljyä

Yhdistä kulhossa tomaatit, sipulit ja lehtipersilja- ja minttusilppu. Sekoita huolellisesti mukaan bulgur ja loput mausteet. Kumoa tarjoilukulhoon. Tarjoile kylmänä ja koristele sitruunalohkoin.

Tabbouleh - I so get  you now!

Härkäpapu-quesadillat

Tiesittekö, että härkäpapu on todella vanha viljelyskavi, Suomessakin sitä on viljelty ainakin 1200-luvulta (jopa 600 -luvulta, tietää wikipedia, tuo lähteistä luotettavin)? Joten pienoinen ihme, että minä ihan ensimmäistä kertaa tartuin Verso Foodin kotimaiseen Härkäpapu rouheseokseen vasta nyt. 

Härkäpapu on hallankestävä, helposti kasvatettava lajike, jonka peltopinta-ala on Suomessakin taas kasvussa, aikanaan kun se hävisi perunalle ja  herneelle. Rokkapavuksi sitä ennen nimitettiin. Härkäpapu on huikea proteiinin lähde ja sitä viljelläänkin paljon esim Kiinassa ja Egyptissä. Lähi-idän keittiöstä kertovissa keittokirjoissa löytyy aivan huikeita reseptejä härkäpavuille, tahnoja ja mausteisia muhennoksia. Härkäpapu ei ole muuten papu vaan kuuluu virnojen sukuun. Siinä sulle päivän knoppi. Jos kohtaat englanninkielisissä resepteissä broad beans, fava beans, faba beans, bell beans, field bean tai tic bean, on kyseessä ihan tämä samainen ystävämme.

Härkäpapurouheena se on helppo käyttää, vaikka jauhelihan korvikkeena, ruuissa ja laatikoissa. Jokihaka ja Kivistössä ovat onnistuneet houkuttelevan reseptiikan teossa. Minäkin sitten kannoin korteni kekoon quesadillojen muodossa.

Härkäpapu- quesadillat 
4 isoa tai 6 pientä

1 rkl öljyä
1 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1/2-1 tl savupaprikajauhetta, mietoa tai tulista
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2,5 dl Verso härkäpapurouhetta
4 dl kuumaa vettä
1/2 tl suolaa/maun mukaan

8 vehnätortillaa ta 12 maissitortillaa
korianteria  ainakin 1/2 ruukkua
200g lempijuustoraastettasi

Kuumenna öljy pannulla ja miedolla lämmöllä, lisää mausteet ensin minuutiksi, sitten kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää härkäpapurouhe ja vesi ja anna kiehua pienellä tulella kokoon. Tarkista ja lisää suola.

Jos teet quesadillat maissitortilloista (löytyy useimmiten muuten gluteeniton osastolta), mitä suosittelen maun vuoksi, esilämmittele tortillat pinona pannulla (päällekkäin siis) vähän vaihtelemalla ulommaisten ja sisimmäisten paikkoja. Pehmeitä vehnätortilloja ei tarvitse. 

Ota tortilla, aseta kuivalle pannulle, ripottele päälle juustoraaste, sitten levitä härkäpapurouhekastike ja silputtua korianteria. Vielä hiukan juustoa, toinen tortilla päälle ja paista kuumaksi molemmin puolin. Tortilla saa hiukan täplittyä tummemmaksi. Leikkaa valmiit 4 osaan ja tarjoille lemppari guacamolesi kanssa tai punaisen salsan ja ranskankerman. Tai kaikkien ylläolevien. 

Minulla oli paistossa käytössä valurautainen parilapaistinpannu, joka kärvensi maissitortilloihin ihanan maistuvat raidat. Todellakin pieni +ero normipannuun, mutta ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan tortillaan tuli ihanan paahdetun maissin maku. Mulla oli jääkaapissa myös chorizoa (kesto-versio), enkä voinut vastustaa lisäämästä sitä osaan tortilloista. Lyön kyllä vetoa, että normi lihansyöjä ei vierasta näitä vegeversioitakaan. Koska ei siitä kannata tehdä numeroa. Hyvä on aina hyvää.

Verso Härkäpapu rouheseos saatu näytteenä.

Vegaanin keittiössä (melkein)

Syksy tuntuu. Joskus unohdan, että se on melkein lempivuodenaikani ja annan syksyn pimeyden laskeutua ylleni. Hermostun kun en ehdi laittamaan ruokaa niin, että ehtisin vielä kuvata sen ennen kuin musta ja sade imee viimeisetkin valonsäikeet. Olo tuntuu kamalan krapulaiselta (siis ilman juhlia) järkyttävän syysflunssan kourissa, joka vie ääneen, hajuaistin, aloitekyvyn, voimat ja ehkä jopa järjen.

Vietetään kotona lasten kanssa etä-isänpäivää ilman ainuttakaan isää tai pappaa. Keiton paikka. Lohduttavan keiton.

Tänä syksynä on ilmestynyt taas vino pino ihania keittokirjoja. Erityisilonaihe on aina kanssabloggaajien teokset.  Hurjan suositun Chocochili-blogin Elina Innasen esikoisteos Viiden tähden vegaani sai jatkoa uunituoreella Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista. Opus on ihanaa silmänruokaa reseptien lisäksi, selkeä ja tyylikäs. Vegaanin maailma on minulle jokseenkin vieras, silti ehkä juuri se tekee kirjasta yhden syksyn mielenkiintoisimmista, uutta näkökulmaa, oivalluksia ja mielenkiintoista uutta kokittavaa riittää tavalliselle sekasyöjälle lähes koko kansien väli.

Tänään pyöräytin Porkkana-tahinikeiton. Lemppariporkkanalleni ihan uudet kaverit innostivat kokeilemaan ja hyväähän siitä tuli, ei aivan niin kauniin väristä kuin Elinan kirjassa kylläkään. Keitto kestäisi varmaan vielä voimakkaammatkin mausteet, seuraavalla kerralla vaihdan ainakin tavallisen paprikan hottimpaan savupaprikaan. Katkera flunssa ei toki mitenkään edesauttanut keiton maistamista, pukkaan loput pakkaseen ja otan vielä uuden makutestin terveemmällä järjellä aistivarustuksella. Ihan vegaaniksi en sentään kääntynyt vaan paahdoin uunissa valkosipulipatongin palan, johon leikkasin railun siivun gruyeriä. Ja keiton pintaan ripaisin järjettömän hyvää Pares Baltan viinitilan oliiviöljyä.

Porkkana-Tahinikeitto (Elina Innanen :Vegaanin keittiössä.)

Paahdetut porkkanat
1kg porkkanoita
1/2 dl öljyä
2tl juustokuminaa
suolaa ja pippuria

Muut ainekset
2 dl punaisia linssejä
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
1 tl korianterinsiemeniä
1 rkl öljyä
1tl paprikajauhetta
7 dl kasvislientä
4 rkl tahinia
1 sitruunan mehu
suolaa

Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2 x 2 cm paloiksi. Sekoita öljy ja mausteet ja pyörittele porkkananpalat seoksessa. Levitä uuninpellille ja paahda 225 asteessa kypsiksi n. 15min.

Huuhtele linssit ja keitä ne pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pos

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilan pohjalla ja lisää siihen murskatut korianterinsiemenet ja paprikajauhe, Kuullota kunnes tunnet mausteiden tuoksun ja lisää sipulit kattilaan. Kuullota vielä pari minuuttia ja lisää kattilaan sitten kypsät porkkanat, linssit ja kasvisliemi.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita tahini joukkoon. Soseuta ja lisää tarvittaessa vettä, jotta koostumuksesta tulee passeli. Mausta sitruunamehulla.

Kiehauta keitto vielä kuumaksi. Elinan tapaan koristelet keiton tahinilla ja rucolanlehdillä, minä käytin herneenversoja ja oliiviöljyä.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Nuav vaan! Pinaattilätyt ilman munaa ja maitoa

Mulla on siinä mielessä käynyt tuuri, ettei lähipiirissäni ole ketään ruokarajoitteista. (No luottokampaajani on kyllä pähkinäallerginen, mutta se ei arkeeni tietenkään hirmuisesti vaikuta; ja on hän kyllä ystävänikin). Siksi saankin huseerata keittiössä mielin määrin , käyttäen juuri niitä raaka-aineita kuin parhaaksi näen.

Takataskussa olisi varmasti kuitenkin hyvä olla pari luottoleivonnaista (kuten vaikka nämä gluteenittomat)ja -ruokaa, siihen hetkeen kun tilanne sellaista joskus tulee vaatimaan.

Olen mukana taas Soyappètit- kampanjassa, tällä kertaa etsitään soijaisia arkiruokareseptiä, niitä suomalaisten ikisuosikkeja, usein jauhelihaan perustuvia, soijarouhe kun toimii mainiona lihan korvikkeena. Tällä kertaa käänsin katseeni soijajauhoihin, niitä en ollut koskaan vielä käyttänyt mihinkään. Soijalla voi korvata noin kolmanneksen jauhoseoksesta ja sitovuutensa takia sillä voi korvata myös kananmunan. Makaroonilatikon munamaidon voi korvata 4dl vettä ja 1,5 dl soijajauhoa. Vaahdotettaviin sokerikakkutaikinoihin se ei käy, mutta hiivaa sisältävät taikinat onnistuvat.

Ja ei kun lätyntekoon. Maitotyttö vispasi taikinan.

Meidän perheen suosikkiarkiruoka top kolmoseen, lasten mielestä ainakin, kuuluu pinaattilätyt. Eineksinähän ne tulee ostettua. Kunhan muistaa ostaa hiukan pakastepinaattia varalle, tekee ne kätevästi itsekin. Herkullisuuskerrointa ei voi tietenkään edes verrata. Nyt nämä ohukaiset tehtiin siis ilman munaa ja ilman maitoa, elikkä aivan vegaanisti. Mikäli tarvitset gluteenitonta, korvaa vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Soijajauhojen ansiosta nämä pinskut sisältävät myös reilusti proteiinia, normaaleihin verrattuina

Aika juoksevan oloinen taikina asettui hienosti lätyiksi pannulla, soijajauhojen hiukan pähkinäinen maku sopi näihin räiskäleisiin. Paistolämpötila saa olla ehkä pykälän normaalia alempi, soijajauhon sisältämä rasva saa lätyt nimittäin myös ruskistumaan tavallista nopeammin.

Pinaatilättyjen lisäkkeet ovat tuottaneet aina päänvaivaa. Lapsille puolukkahillo on usein turhan kirpeää ja tavallinen hillo tuntuu - no, liian jälkkäriltä. Seinäjoen kaupunkihan on kuuluisa paitsi Duudsoneista, myös siitä, että kouluissa pinaattilätyt tarjotaan yhdessä jauhelihakastikkeen kanssa. En kommentoi.

Tällä kertaa pulma ratkesi muutamalla hedelmäkorin jo nahistumiseen matkalla olevalla omenalla, jotka pilkoin pannulle ja heitin sekaan ruokalusikallisen sokeria, 1/2 limen mehun ja hiukan vettä. Kaneliviimeistely vei ehkä tätäkin hieman jälkkärin suuntaan, mutta oli kyllä hyvää ja raikasta. Ja hilloa vähäsokerisempaa.

Pinaattiohukaiset - munaton ja maidoton resepti
äitille ja kahdelle lapselle, tuplaa resepti suuremmalla perheelle

5 dl vettä
150g pakastepinaattia
1 dl soijajauhoa
3 dl vehnäjauhoa
1 tl suolaa
ripaus muskottipähkinää

Sekoita kaikki ainekset taikinaksi. Pakastepinaatin sulatat ensin vaikka mikrossa muutamassa minuutissa. Anna taikinan seistä 1/2 h.
Paista kasvisrasvassa lettupannulla ihania rapsareunaisia lättyjä ja tarjoile omenakuutioiden kanssa.

Omenakuutiot
3 omenaa
1 rkl sokeria
hiukan vettä
hiukan kanelia

Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne pieneen kasariin yhdessä sokerin, limemehun ja veden kanssa (jotta lähes peittyvät) ja anna hiljakseen muuttua hillomaisemmaksi. Viimeistele kanelilla.

Suomalaisten suosikkiruokia soijasta valmistettuna löytyy jo ainakin näistä blogeista:
Soijarouhepullat ja tuoretomaattikastike
Soijablognesepizza
Soija-mozzarellapizza
Endiivihodarit ja vegenyhtö
Juustoinen soija-makaroonilaatikko

Yhteistyössä Syappètit

Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!